tiistai 31. tammikuuta 2017

Pakki päälle ja taas kerran... takaaohjausta!

Rapsun toipuminen lähti peruutusvaihteelle. Lauantaina ilmeni yhden tikin irtoaminen minkä seurauksena haava alkoi hieman repsottaa. Sunnuntaina repsotus laajeni, haava-alue alkoi punoittamaan ja sieltä tihkui nestettä. Onneksi päästiin omalääkärille heti maanantaiaamuna nitomaan haava umpeen ja saamaan päivitetyt lääkitysohjeet. Lisäksi tänään sain Nuuskun Heli-fyssarilta oivalliset haavanpesuvinkit :)

Haava on T-kirjaimen mallinen ja viiltojen risteyskohdasta irtosi pintatikki. Eilen siihen laitettiin kaksi niittiä (!) pitämään haava kasassa. Niitit siksi, että Rapsua ei tarvinnut taas rauhoittaa ja ne kuulemma pysyvät ihan hyvin. Ehkä se maallikosta kuulostaa hurjemmalta kuin todellisuudessa on ja hieman nitominen Rapsuakin kirpaisi, mutta vain pienen hetken. Koiraystävällisempi vaihtoehto kuin rauhoituksesta toipuminen. Se on Rapsusta huomattavasti ankeampaa. Haava myös puhdistettiin kunnolla, koska siellä oli merkkejä tulehduksesta. Tulehduksen vuoksi kortisonia laskettiin ja antibioottia nostettiin. Tikkien poistoaikaa myös lykättiin viikon päähän.

Rapsuli oli reipas vaikka sitä pelottikin hurjasti. Reppana väpätti heti sisään tullessamme, mutta siitä huolimatta Rapsu suoritti tunnollisesti kuuluisat rutiininsa eli kipinkapin vaa'alle herkkuja ruinaamaan ja tutkimuspöydällä se napotti kuin tatti vaikka väpätys oli valtaisa. Liikuttava hömelö. Pieni urhea luppakorva sai Kirsi-lääkäriltä lopuksi herkun jos toisenkin ja poislähtiessä piti vielä koukata vaa'an kautta muutama "kylläpä Rapsu istuu hienosti vaa'alla"-nami hakemassa.

Koska sunnuntai-iltana Rapsun takapakki tuntui kovin ahdistavalta, piti kaivaa Icebugit esille ja lähteä Sisun kanssa juoksemaan. Juostiin tunnin lenkki, josta suurin osa tuulista Pyhäselän pimeää rantaa seuraillen. Oli nautinnollista, jäätä pitkin kiitävä tuuli tarttui tiukasti ahdistukseen ja vei mennessään jään alle ahvenien kummasteltavaksi. Juoksentelu tuntui yllättävän kevyeltä tauosta huolimatta, joten pitää koettaa kaivella lenkkarit esille useammin. Sisu selvästi tykkää, kun lenkeillä etenemä kovenee :P Sisun kanssa on muutenkin kiva juosta, kun se a) etenee eikä nuuhki ja b) viipottaa vapaana myös sivistysosuudet vaikka koira/ lenkkeilijä/ hiihtäjä/ pyöräilijä vastaan/ ohi/ ohitettavaksi pölähtäisikin. Sisu ennakoi kohtaamiset siirtymällä minun polvitaipeeseen ja antaa samalla mukavan turvan tunteen pimeässä illassa juoksevalla ihmiselleen. Ennen kuin mitään näkyy, tiedän, että jotain on tulossa. Sisun toiminnasta on helppo lukea, jos pimeydessä hiipparoi joku, ja Sisulle sata pistettä ja papukaijamerkki siitä, että enää, toisin kuin nuorempana, sillä ei ole tarvetta haukahtaa yllättäville kulkijoille vaan se ottaa oman polvitaivepaikkansa ja humputtaa siinä hiljaa.

Maanantaina lähdettiin Heidin, Katrin ja Anniinan kanssa treenaamaan. Ja mitäpäs muuta kuin takaaohjausta! Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta oikeasti oli todella antoisaa kaivaa se sama treeni, jota on tehty jo yhden jos toisenkin kerran, mutta tällä kertaa treeni rakennettiin peilikuvana, jotta saatiin samat ohjaukset tehtyä toisellakin kädellä. Ja herranpieksut miten oli vaikeaa! Lopputulemana oli ihan uusi treeni ja toteaminen, että tämä ohjaaja ei osaa ohjata vasurilla sitten ollenkaan. Mitkä puolierot! Järkyttävän vaikeaa oli tehdä samat sylkkärit ja vippaukset osana rataa "väärällä kädellä". Nolottaa ihan tunnustaa, että ajattelin ennen treeniä meidän soljuvan treenin läpi, koska tämähän olisi vain kertausta peilikuvana. Ei sitten ihan mennyt niin.  Joten voipi olla, että sama peilikuvatreeni rakentuu vielä toisenkin kerran, sen verran jäi oma tumpelous vaivaamaan.

Ja loppuun videolinkki (katsominen omalla vastuulla!) treenistä, oli vaikeaa ja vaikka filmistä on editoitu kaikki hirveimmät ohjausräpellykset huispoishelvettiin, näyttää ohjaus edelleen ihan hirveältä! Sisu-parka, sen kitumisen huomaa siitä, että kaasu ei painu pohjaan! Ohjaajan epämukavuusalueella olosta kertoo erityisesti krooninen myöhässä olo, taivaisiin nousevat kädet ja ihmeellinen hiimailu juoksemisen sijaan. Mutta tietääpähän, että treenilistalla lukevaa takaaohjausta ei kannata vielä ruksia treenatuksi :D

perjantai 27. tammikuuta 2017

Treenikoonti

Viikkotreeneissä Lohikäärme oli kerrassaan villi! Olin hitusen yllättynyt Lupsun reagoimattomuudesta päällejuoksuun (6) (luukutti tukka tanassa putkeen) ja keppi-putki-erottelukin (8) oli kelpien mielestä jotain ihan uutta. Nuita on kuitenkin treenattu paljon ja ne ovat mielestäni asioita, jotka osataan, mutta eipä nyt sitten ihan lähtenyt. Piti turvautua perinteiseen takaakiertovalssiin (6) ja vallan rytmittää (8). Ilokseni kuitenkin tuplasylkkäri (4) pyöri kivasti ja irtoaminen (10-15, 17-19) oli mallikasta.

©HeidiUtriainen

Olin myös ihan käsittämätön tunari kepeille (16) lähetyksessä, oikein sullomalla sulloin hauvelin puomilta (15) puomin alla olevaan putkeen! Lukuisten toistojen jälkeen piti vaan lopettaa, kun en kertakaikkisesti saanut itseäni hallintaan. Tiesin kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta tein ihan mitä sattuu... niitä päiviä, kun ei vaan lähde edes perusasiat. Sisua ei käynyt syyttäminen, se ohjautui hienosti, mutta ohjaus nyt vaan oli mitä oli ja oli olematta :) Sääliksi kävi lähinnä koutsia :D

Koostin viikkoradalle Sisun läksyjä ja käytiin viikolla hieman tekemässä. Hiottiin neliöitä (1-5), jossa hifisteltiin tuplasylkkärillä (3) ja keppi-hyppy-erottelulla (5). Rytmitys kepeille toimi niistoa paremmin, mutta halusin niistonkin pelittämään, joten hiottiin siinä ajoitusta kuntoon. Niiston toimivuus edellytti ajoissa irtoamisen kolmoshypyltä, jotta olin asemissa Sisun tullessa putkesta (4), siinä jos oli yhtään liikettä jäljellä, niin sinne meni hypylle jo. Rytmittämällä oli huomattavasti helpompaa liikkeen suunnan vuoksi.

Kootut läksyt.

Tehtiin vaaleilla palleroilla (1-13) vauhdikkaita takaaleikkauksia (4, 12) ja persjättöjä (5-6, 7-8, 10-11). Tummilla palleroilla (1-10) hupsuteltiin takaaleikkauksilla (1, 5), poispäinkäännöksellä (3) ja viskillä (9). Nuo ekan esteen takaaleikkaukset ovat vahvistaneet Sisulle hyvää irtoamista hypyille.

©HeidiUtriainen, jossa kuvasta poiketen 25 oli kepit.

Lisäksi hilippaistiin tänään kaiman kanssa hallille. Tarkoitus oli alunperin tehdä taas takaaohjausta, mutta päädyttiin yllä olevaan ja hyvä niin, olipa hyvän mielen treeni! Eka pätkä (1-8) oli kuta kuinkin täydellinen eikä siinä ollut mitään hiottavaa, hienosti sujui leijeröinti! Toinen pätkä (8-13) vaati uusintaoton, kun yliohjasin flipillä (10-11) kohdassa, jossa puolivalssi riitti hyvin kääntyvälle Sisulle. Kolmas pätkä (14-19) oli puhdasta hauskuutta ja yllätyin miten hyvin Sisu haki pimeät putket (tuommoisia 18 putkia olen arastellut kisoissa ja valinnut nössönä eri ohjausvaihtoehdon, jossa olen sitten mokannut... ehkä nyt uskallan olla olematta nössö, kun sujuivat niin hyvin) ja lähti viskiin (19). Lopuksi vielä 14-25 suorastaan tanssien. Tänään oli päivä, jolloin kaikki sujui!

Rapsutin on toipunut ällistyttävän hyvin. Haava-alue näyttää siistiltä ja paranee silmissä. Otus ei ole kipuinen vaan turhankin aktiivinen. Ulkona se haluaisi lähteä kunnon lenkille ja piehtaroida ihanassa suvilumessa. Sen mielestä on puhdasta tylsyyttä olla hihnassa ja liikkua lyhyitä lenkkejä rauhallisesti. Vaikka ulkona ei ole kylmä, tulee Rapsulle nopeasti viluinen olo vaikka sillä takki onkin. Kalju kankku kylmettyy kädenkäänteessä.

Nuusku puolestaan taitaa kärsiä lievästä masennuksesta, kun muut saavat sitä enemmän huomiota. Syöpätoipilas saa erityistä hellintää ja aktiiviurheilija pääsee ikiomiin treeneihin, mutta entä hyvinvoiva eläkeläinen? Missä on erityishuomio?! Vaikka kantaisi kaikki villasukat, paperinkeräyskorin sisällön, likapyykit ja muun irtaimiston kaksijalkaisten eteen, niin ei saa tarpeeksi kehuja saati herkkuja. Kova elämä, kuka lohduttaisi Nuuskua?

tiistai 24. tammikuuta 2017

Toipilas ja nollantekijä

Rapsun leikkaus meni paremmin kuin hyvin. Pahanlaatuinen kasvain saatiin kutistettua kortisonikuurilla sen verran pieneksi, että ympäriltä sai poistettua suuret marginaalit. Tämän seurauksena kasvaimen uusiutumisriskin pitäisi olla minimaalinen ja Rapsuttimen syöpävapaa.

Heräilevän Rapsun häkin kyljestä bongattua. 

Rapsuliini voi olosuhteisiin nähden hyvin. Raipeliini kotiutui hieman suunniteltua aiemmin aloittettuaan puoliltapäivin heräämössä ulvonta- ja jodlauskonserton. Luppakorva hiljeni tyytyväisenä takaisin nukkumaan saavuttuani paikalle, mutta poistuttuani heräämöstä unihiekat varisi silmistä samoin tein. Siispä lähdettiin kotiin toipumaan. Ajomatka sujui tyytyväisenä niin kauan kuin lauloin, mutta miettiessäni seuraavaa biisivalintaa liian kauan, alkoi surkea ujellus. Rapsulle oli tärkeää kuulla, että ihan lähellä ollaan. Suljetuissa tiloissa sillä pelaa kuulo jonkin verran. Eilen Rapsu oli sekaisin nukutuksesta ja sai toipua rauhassa portin takana, mutta tänään se on jo oma itsensä ja osana laumaa. Lääkkeitä tyyppi vetelee tovin niin paljon, että pitäisi olla käytössä annostelua helpottava dosetti, mutta onneksi on edes post-it-laput!

Viikonloppuna kipaistiin Lohikäärmeen kanssa aksaturneella. Jos olisin tiennyt Rapsun tilanteen ennen kisoihin ilmoittautumista, en olisi luonnollisestikaan ilmoittautunut, koska sen seurauksena ajatukset olivat vähän missä sattuu ja olisin halunnut mieluummin olla kotona kuin kisaamassa. Lähdin nyt silti kuitenkin Joensuu-Oulu-Kuopio-Joensuu-kierrokselle, jossa vietettiin 2 yötä Oulussa.

Oulu oli tulosten näkökulmasta nihkeä, mutta muuten kiva :) Tarmo-veli kisasi samoissa skaboissa ja tyypit tykkäsi rallatella lämppä- ja jäähkälenkit kimpassa. Itse radoilla Sisu oli ylivireessä johtuen minun huonosta vireestä (väsynyt, Rapsuikävä, jännitys) ja jokainen rata kaatui siihen, että ei oikein kohdattu. Ohjauksellisesti hankaluutta tuottivat putkien jälkeiset tilanteet (nämä saatiinkin läksyksi viikko sitten valmennuksessa, mutta ei ehditty treenata kuntoon) ja tavoistaan poiketen/ vireestä johtuen Sisu sössi helpoilla kepeillä. Hyvää oli kuitenkin se, että mokien jälkeen ohjaus pysyi kasassa ja sain vietyä kuviot loppuun suunnitellusti. Se olikin viikonlopun tavoite, sujuvien kokonaisuuksien hakeminen. Ne eivät olleet puhtaita ratoja, mutta virheiden ympärillä sujuvia.

Onnistuminen yhdellä kuudesta radasta.

Kuopiossa sen sijaan meni tuloksellisesti paremmin. Sisu oli siellä rennompi (no ei radoilla, mutta muualla miljöössä) ja itselläkin oli hieman parempi fiilis, kun oltiin palaamassa takaisin kotiin. Ekalle radalle mennessä ei jännittänyt kummemmin, semmoinen pieni kiva kutina, mutta ei suurempia, koska edellisestä päivästä johtuen tulosodotukset eivät aiheuttaneet paineita :D Rataprofiili oli meille helppo ja päätin paitsi nautiskella myös runtata kokonaisuuden läpi jouhevasti. Ihan sama mikä tulos, mutta sujuvasti pitää mennä. Kuuma elukka vaati asteen verran tavallista kuumempaa ohjausta, toimi. Nollahan sieltä napsahti. Toinen rata oli myös profiililtaan helppo, koko radan olisi voinut ohjata juoksemalla koira ohjaajan oikealla puolella. Toisaalta se teki siitä haasteellisen, kun ei voinut painaa sitä mieleen ohjausten kautta, koska ohjaus oli "juokse". Tapahtui sitten pienoinen radan unohdus, jonka kyllä vielä pelastin, mutta itsevarmuuden katoaminen (miten tää rata nyt oikein menikään...) johti siihen, että Sisu ei luottanut ohjaukseeni ja napsi pari kieltoa ihan helpoissa paikoissa. Sen lisäksi tunaroin keppien aloituksen sijoittumalla Sisun reitille. Kolmas rata oli suosikkini, siinä sai ohjata enemmän ja se meni mainiosti, harmillisesti vain koomasin ennen keppejä ja seisoin taas Sisun tiellä. Kelpillä paloi hihat (ihan syystä!) ja otettiin siitä vitonen, muuten hyvä kokonaisuus ottaen huomioon, että ohjaaja oli zombie, koira tulessa ja rata viikonlopun kuudes.

Molemmilta päiviltä oli parhainta huomata se, että 4/6 radoista oli sellaisia, joilla olisi meidän osaamistasolla voinut nollan tehdä ilman höpsöjä pikkuvirheitä. Ainoastaan kaksi oli sellaisia, joihin ei osaaminen kertakaikkisesti riittänyt ja niistä saatiin läksyt tehtäväksi. Myös kisaamista pitää harjoitella, ei menty yhtä rennosti kuin treeneissä.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

SYÖPÄ

Siinäpä ne tämän hetken kuulumiset otsikossa tulikin. Alla patologin lausunto:

Tutkimustulos: Mastsolukasvaimeen viittaava sytologinen löydös
Näytteisiin (4 levitettä) on eksfolioitunut perifeerisen veren solujen lisäksi pyörösoluja, jotka ovat kohtalaisen pleomorfisia ja valtaosalla niistä on mastsoluille tyypillisiä intrasytoplasmaattisia, metakromaattisesti värjäytyviä granuloita. Mukana on myös monitumaisia soluja ja fibroblasteja. Mitooseja ei juurikaan tavata. Mukana levitteissä on eosinofiilisia granulosyyttejä.
Löydös viittaa mastsolukasvaimeen. Suosittelen uudismuodostuman kirurgista poistoa riittävin terveen kudoksen marginaalein. Näytteestä ei ilmene, sijaitseeko muutos imusolmukkeessa vai lähellä imusolmuketta. Low grade mastsolukasvaimet eivät yleensä uusiudu paikallisesti täydellisen kirurgisen poiston jälkeen ja niihin liittyy alhainen etäpesäkeriski. 2 cm marginaalit ovat yleensä riittävät kasvaimen täydelliseen poistoon. Tilastollisesti 20-30 % kasvaimista uusiutuu paikallisesti, jos marginaalit ovat 2-3 mm. Mastsolukasvainten gradeeraus tapahtuu kuitenkin histopatologisten löydösten perusteella.


Koska Rapsu on hyvässä kunnossa, kasvain poistetaan maanantaina. Toivotaan, että joka puolella kasvainta on 2 cm tervettä kudosta poistettavaksi, koska silloin ennuste on hyvä ja Rapsutin saa elellä iloista koiranelämää vielä monta vuotta. Ilman leikkausta puhuttaisiin kuukausista.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kertaus kannattaa

Nyt on tartuttu härkää sarvista. Uudisrakenneltiin perjantaina tiistainen takaaohjaustreeni (1-34), kun saattaa olla, että tiistailta jäi jotain hampaankoloon eikä sitä silloin loppuun saakka edes tehty. Tällä kertaa aloitettiin Sisun kanssa siitä mihin viimeksi jäätiin eli kerrattiin hieman poispäinkäännöstä ja pureuduttiin vippauksiin. Jos treeni oli tiistaina (1-17) aikamoisen haastava, niin perjantaina (15-34) se oli oikeastaan aika mukava :) Olisi pitänyt vain älytä duunata siitä viikkorata, niin ei olisi useaan kertaan tarvinnut rakennella.

Poispäinkäännöksiä, ohjaaja hyppyjen alapuolella.

Poispäinkäännökset (3,4) toimivat moitteettomasti joka toistolla ja onnistumista luultavasti auttoi se, että tiesin mitä olen tekemässä enkä enää lähestynyt kohtaa testimielellä. Oma liike suuntautui oikein ja oikealla rytmillä. Tyytyväinen olen myös siihen, että sain Lupsukan neloselta vitosesteelle enkä piirroksessa näkymättömiin ansoihin. Rohkenin siis liikkua ajoissa! Hain vielä vahvistusta omaan osaamiseen ohjaamalla Sisun vuorotoistoin kolmoselle joko takaakiertäen (poispäinkäännös) tai vaihtoehtoisesti suoraan edestä (takaaleikkaus), jolloin Sisu joutui oikeasti lukemaan ohjausta ja huomioimaan hypyn suoritussuunnan erottelun. Toimi!


Vippauksia, ohjaaja hyppyjen yläpuolella.

Iki-inhokkini vippaus (2, 5) avautui perjantaina uudella tavalla. Erinomaisia onnistumisia! Näytöt olivat riittävän alhaalla ja jätin tilaa tarpeeksi. Siihen kyllä menee aikaa, että kisaradalla moisia viljelen, noh, tuohon vitoselle en olisi kyllä muuta ehtinyt tekemäänkään, mutta pikkuhiljaa.

Viski ja takaaleikkaus.

Hirveän hankala paikka oli tuossa viskileikkaukselle (2). Kuvan ykköshyppyä edeltävästä tilanteesta olisi ehtinyt tuossa edelle, joten piti hiimailla ja se on vaikeaa se. Lisäksi käytännössä hauveli linjautui viskin jälkeen ihan muualle kuin kolmoselle. Senpä vuoksi palkkaus kakkosen jälkeen ja siitä uusi alku. Takaaleikkaus (6) tuommoisissa kohdissa onnistuu meiltä hämmästyttävän helposti.

torstai 12. tammikuuta 2017

Peukut, sormet, varpaat, korvat ja hännät pystyyn

Diagnoosin odottaja kaulurissaan.

Rapsuttimelta otettiin tänään ohutneulanäyte vasemman takajalan imusolmukkseessa/ imusolmukkeen alueella sijaitsevasta tulehtuneesta patista. Toivotaan, että patti ei ole pahanlaatuinen kasvain tai jos on, niin toivotaan, että se ei ole imusolmukkeessa vaan siinä hoodeilla. Tuloksia odotellaan viikko pari ja sitten tehdään etenemissuunnitelma.

Rapsun kanssa ei yhtään pahastuttaisi, jos viettäisit seuraavan viikon peukut, sormet, varpaat, korvat ja häntä pystyssä sen puolesta, että tämä päättyy hyvin.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Epämukavuusalueella

Takaaohjaustiistai oli vallan opettavainen. Treenattiin Elsan, Tuitun ja Kallan seurassa OMD:n valikoimista löytynyttä takaaohjaustreeniä. Sisun kanssa toimii erinomaisesti takaaleikkaukset vauhtisuorilla ja sylikäännökset sujuvat kuin tanssi ohjauksen ollessa tarpeeksi alhaalla. Tuplasylkkäriin sen sijaan piti jättää tilaa paljon enemmän kuin kuvittelin. Tai no sanotaanko, että kuvittelin ihan oikein, mutta en kyennyt toteuttamaan kuvitelmaani ennen kuin olin muutamaan otteeseen rynninyt halimaan siivekettä. Erittäin valaisevaa oli myös säätää omat ohjausvihjeet, etenemislinja ja rytmitys kohdilleen, kun samalta vauhtisuoralta tullaan samalle hypylle, mutta tehdäänkin hypylle vaihdellen joko takaaleikkaus tai takaakierto poispäinkäännöksellä. Huikean valaisevaa (ja ihan tajuttoman vaikeaa...)! Treeni oli sen verran hyvä setti, että pitänee rakennella toisenkin kerran, jotta pääsee kaiken tämän suuren kokeilun ja ajatustyön lopputuloksena jopa onnistumaan :D

Keskiviikon treenissä Hullu-Mapen kanssa kerrattiin viikkoradasta tuttua pituudelle (2) lähetystä ja se toimii meillä parhaiten hyvin eleettömänä versiona. Serpentiinit (4-6, 8-10) olivat Sisulle pala nakkia, ihan superhienot, tuli kovaa ja tiukalla linjalla.

©KatriPirinen

Välit 11-18 ja 25-29 olivat melkolailla toisintoa tiistain treenistä, vähän helpommat kulmat ja pienemmät etäisyydet. Päivän haasteena olivat vippaukset (12, 28), jotka ohjaan ihan käsittämättömän huonosti. Tiistaina treenasin vastaaviin kohtiin tuplasylkkärit, joten tänään oli inhokkini vippauksen vuoro. Vippauksissa (ja tuplasylkkäreissä) tungen joko ahdistelemaan tai laahaan myöhässä. Ajoituksen ja sijainnin ollessa kohdillaan Sisu lukee ne vaivattomasti, mutta heikolla toiminnallani onnistun tämän ohjauksen helposti sössimään. Pitänee vahvistaa Sisulle paremmaksi vippauksen ohjausvihjettä, jolloin sen on ehkä helpompi lähteä siihen vaikka muu toimintani olisikin päin prinkkalaa. Tänään takaaleikkaus (15) sujui eilistä paremmin, mutta veto (17) oli takkuisempaa. Eilen pelitti homma vastakäännöllä (16), mutta tänään siihen kohtaan vaadittiin flippi. Tuonhan olisi voinut ohjata helpomminkin, mutta helppous ei ole tämän viikon tavoite. A-esteen jälkeinen poispäinkääntö (22) oli kertakaikkisen hieno, on näköjään paikkoja, joissa ne alkavat tuntua omalta ohjaukselta.

Treenasin lopuksi vielä mukavasti hommaan soveltuvalla hyppyrivillä välistävetoja käsivihjeellä ja niissä on vielä paljon työtä. Sekä minulla käskysanan ajoituksen kanssa että Sisulla käskysanan kuuntelemisen kanssa :)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Tekniikkahassuttelua


Sunnuntai-ilta sisälsi teknistä ja vauhdikasta hurvittelua Sisun kanssa. Teki mieli testata erilaisia ohjausvaihtoehtoja ja etenemislinjoja eri radan kohtiin. Alkuun itsenäinen irtominen pituudelle (2) miun lähtiessä jo toisaalle ja se oli Sisulle eilen kovin  vaikea. Viime viikolla peilikuvana itsenäinen suorittaminen oli paljon helpompaa :)

Yläkulman hyppyhässäkkä (4-8) toimi parhaiten etänä: backlap (4), twistimäinen liruminen (6), vastakääntö (7), takaakierto (8). Tuonne hyppyjen keskelle ei ollut juuri asiaa, paitsi jos halusi ötökän ihmeellisiin takaakiertoihin ja väärille hypyille. Testasin neloselle myös saksalaista, japanilaista ja pakkovalssia ja ne toimivat oikein hyvin. Neloselle ehti tekemään nopean koiran kanssa ihan mitä vaan, kun vain lähti ajoissa kakkoselta liikkeelle. Jatko sen sijaan ei noiden ohjausten jälkeen toiminut, no vitonen oli kakunpala, mutta kuutoselle Lupsun saaminen silloin, kun itse napotin tuolla hyppyjen seassa... juuh ei. Silloin se myös seiskan jälkeen oli vitosella... Liian ahdasta ja olin linjoilla. Mutta erinomaisesti toimi kuviot, kun pysyin poissa hyppyjen keskeltä! Eipähän tuossa loppujen lopuksi miun tarvinnut kauhean montaa askelta ottaa, kun oltiin jo kepeillä.

Kepeille pakkovalssi (11) ja ilman sitä huvittelin vaihtoehtoisesti takaaleikkauksella (12). Keinulta putkeen (13-15) testailin vaikka mitä, molemmin puolin ja kaikilla mausteilla. Suosikkini oli persjättö (12-13) ja päällejuoksu (14). Puomin (16) testasin kirmaten molemmin puolin, luonnollisesti kivointa oli tulla kuvassa alapuolelta ja tempaista jatkoksi takaaohjausta (17). Sisu irtosi (18-25) iloisesti, tuplasylkkäri (27) toimi kuin häkä, puomi (28) oli jäätävä, poispäinkääntö (33) maailman kaunein ja rohkenin jopa päällejuosta kepeillä (34).

Sisun estehakuisuus on parantunut merkittävästi ja takaaohjaaminen tuntuu jossain paikoissa sen kanssa oikein luontevalta. Ja huomenna sitä lisää :)

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pakkasneidot

Kuluneen viikon kuurapartakelit eivät houkuttaneet kolmikkoa kovinkaan pitkille lenkeille. Jos kolmikko olisi pukeutunut takin (Rapsu), tuplatakin (Nuusku) ja takin sekä fleecen (Sisu) lisäksi tossuihin, olisi lenkeille voinut jonkin verran enempi pituutta laittaa, mutta koska 12 tassun sullominen tossuihin ei vaan houkuta, ovat lenkit pysyneet sellaisina, että ketään ei ala paleltaa (Sisu), niveliin ei ala kolottaa (Nuusku) eikä pumppu tilttaa (Rapsu). Onneksi löysäily ei ole noita haitannut vaan tyypit ovat keskittyneet antaumuksella loikoiluun ja päiväuniin. No saattaa olla, että Rapsu rohmusi loikoilun ohessa myös lounassalaatin.

Sisätiloissa Sisun kanssa ollaan vahvistettu nenäkosketusta käteen ja vähän jotain tokojuttuja, ja Nuuskun & Rapsun kanssa on höpöstelty jotain treeninamien syönnin verukkeeksi. Kelien lauhduttua -11 asteeseen päästiin Sisun kanssa vallan juoksulenkille ja se oli kivaa se. Lumisilla poluilla ja auraamattomilla reiteillä juoksemisessa on sitä jotain.

Vähemmän iloinen kuuluminen on sen sijaan Rapsuttimen vointi. Loppiaisesta alkaen sen suolistossa on ilmennyt jotain ongelmaa, aivan hirveää rolinaa ja kurinaa yöt läpeensä eikä siinä nuku vatsan omistaja eikä vatsan omistajan omistaja. Ruokahalu on myös kateissa mikä Rapsun ollessa kyseessä viittaa hyvin huolestuttavaan tilaan. Jotta luppakorva ei vallan kuihtuisi, on sen kuppiin päätynyt ultimateherkkuja, mutta eivät nekään saa kupin pohjaa paljastumaan. Syynäyksen seurauksena on myös havaittu takajalan aiemmin pienen patin kasvaneen isoksi, muuttuneen pehmeästä kovaksi ja sulloutuneen ihosta läpi. Nettisurffailun seurauksena olen diagnosoinut sen imusolmukesyöväksi. Toivottavasti eläinlääkäri tekee positiivisemman päätelmän.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Vuoden ekat

Vuodenvaihde sujahti perinteisesti maalla, jossa ei ollut kummempaa pauketta. Jotain kaukaista poksahtelua kuului pihalla pissireissulla, mutta se oli niin vaimeaa, etteivät kuuroutuneet vanhukset sitä kuulleet eikä nuorin välittänyt. Siinä missä Sisu sai viime viikolla olla onnistuneesti suuri pelastuskoira, pääsi Rapsu paneutumaan onnistuneesti terapiakoiran rooliin. Kenen tahansa pienen ihmisen koirapelko hälvenee, kun rauhallinen isokorvainen harmaahapsu heiluttaa häntää ja hamuaa herkkuja hellästi pehmeällä turvallaan. Ja kuka tahansa eksynyt koira löytyy kadoksista, kun tarkkasilmäinen ja -vainuinen vauhtihirmu kartoittaa alueen valonnopeudella.

Sisu nautiskeli sunnuntaina vuoden ekat treenit Pärnällä Martan, Elsan, Tuitun ja Kallan seurassa. Viipotettiin alla olevaa vauhdikasta rallia. Tein Sisun kanssa yhden lyhyen setin, kun se veti niin hyvin, että mitäpä sitä hinkkaamaan. Ensin lennettiin 1-11. Vastaanotto (3), persjättö (5-6), poispäinkäännös (10), japsi (11) ja valssi (11-12). Sujui kuin tanssi eikä jääty sitä sen enempiä hiomaan vaan leikkimisen jälkeen liihotettiin 11-24. Leijeröinti (13-14), persjättö (16-17), valssi (17-18) ja sittenpä vaan juostiin lujaa!

©KatriPirinen

Sisulle treenin hankala kohta oli A-este ja se vaati muutaman toiston. Sisu luisti siitä pari kertaa, pysähtyi A-esteen alastulon eteen poikittain nähdäkseen putkea kohti kipittävän ohjaajansa. Vaikea oli pikkukoiran jäädä yksin niin kauas ja omituiseen suuntaan. Mutta muutaman palkatun toiston jälkeen siinä ei ollut ongelmaa vaan kelpi pystyi pysymään kriteerissä. Mie puolestaan olisin voinut lähteä liikkeelle paremmin putken (7, 15) jälkeisistä tilanteista. Ehdin kyllä jatkoon, mutta liikkeellelähtö tuntui aluksi ihmeelliseltä paikoillaan juoksulta. Pitää saada lisää tehoja jalkoihin! En kuitenkaan jäänyt niitä kohtia hinkkailemaan, kun Sisu toimi niissä niin mainiosti :) Mutta olipa ihan huipputreeni, semmoinen molempien aksaitsetuntoa kohottava setti!

Vuoden ensimmäinen valmennus lupaa hienoa vuotta! Hurautettiin Sisun kanssa maanantaina Kuopioon ja kylläpä taas kannatti. Lupsu oli järkyttävän taitava ja sen kehitys viimeisen kolmen kuukauden aikana on ollut rakettimaista. Asiat, jotka eivät ensimmäisellä valmennuskerralla sujuneet mitenkään, ovat nykyään lastenleikkiä eikä valmennusta ole takana kuin seitsemän kertaa :O Toki duunia riittää, mutta sehän kuuluu asiaan. Läksylistalle lisää nenäkosketusta käteen ja välistävetoja sekä putki-keppi-erotteluja kovasta vauhdista. Tosin pakkasennusteet lupaavat treenitaukoa, joten katsotaan missä vaiheessa päästään taas läksyjen kimppuun.