keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Agilityn sietämätön ihanuus

Loma täynnä metsäretkiä, pötkötystä ja treenausta :) Sunnuntai-illan iloksi käytiin pikaisesti Lupsun kanssa humppaamassa takaaleikkausta, poispäinkäännöstä ja sylkkäriä. Ihan tuommoista pentutreeniä ja rimatkin oli kahdessakympissä, koska treeni oli puhtaasti ohjaajalle eikä koiralle. Sujui ja kuvittelin jopa ymmärtäväni milloin otetaan käyttöön sylkkäri ja milloin poispäinkäännös.

Kakkosilla tapahtui.

Tiistaina kipaistiin Katrin ja Martan kanssa ottamassa haltuun kaikki tämän hetken hankaluudet :P Treenin alla oli siis päällejuoksut (4, 6), keppien (6) avokulma kovassa vauhdista, irtoaminen kontaktin (9) jälkeen ja puolenvaihto kontaktin (14) jälkeen. Ihan huipputreeni ja tavoitteessa onnistuttiin! Otettiin vaan yksi setti, kun saatiin niin hyvät vedot eikä hiomiselle ollut tarvetta.

©KatriUusitalo

Illan viikkotreenit olivat omatoimitreenit, joten väsäsin meille lomamatkan Japaniin. Japanilainen hypäri muokkautui halliin sopivaksi ja eikun baanalle!

Japanilaista menoa.

Alkuun kauko-ohjausta; pikkukelpi lensi niin kauniisti, kun notkuin valmiiksi hypyn (3) ja seinän välissä. Keppien (5) aloitus sujui, kun oma rytmitys oli kohdillaan eikä putkeen survova. Samoin poispäinkäännös (11) oli maailman kaunein, kun otin etumatkan jo takaakiertoon lähetyksestä (9) ja ehdin hyvin asemiin. Takaaohjauksesta Lupsu irtosi (12) uljaasti ja siitä johtuen yllätin itseni ehtimällä pakkovalssiin (14) vaikka olin henkisesti jo valmistautunut opettelemaan siihen jonkun hilavitkutuksen, mutta eipä tarvinnut :P Putkenpään valitsemisen vaikeus meinasi koitua kohtaloksi, mutta linjaus (16) pelasti tilanteen. Huikean hauskaa!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Laskeutuminen joulun ytimeen

Joululoma = täydellistä rentoutumista, toisin sanoen päiväunia, herkkuja ja treenejä. 

Tällä hetkellä meillä näyttää tältä.

Viikonloppuna kipaistiin Lohikäärmeen kanssa keskenämme hallilla treenaamassa hurjan hauska OMD-kerhon ratatreeni, jossa riitti haastetta ja siltikin saatiin pelkkää huikeaa onnistumista. Niin oli hyvät treeniohjeet, että ohjaus oli ajettu selkäytimeen jo ennen radan rakentamista, johon sainkin kulumaan itsekseni varmaan 45 minuuttia. Yleensä olen teoissani melko suurpiirteinen, mutta ratapiirrosten siirrossa käytäntöön ihan naurettava nipo! Sisu oli liekeissä ja irtosi sekä ohjautui hyvässä tasapainossa. Pelkkää nautintoa oli tämä treenikeikka, tai no jäähdyttelylenkillä pitkästä aikaa alkoi mielikuvitus laukkaamaan ja kirjoitin mielessäni dekkarin Pärnävaaran aksaharrastajien sarjamurhaajasta eli askel oli loppuvaiheessa aika rivakka.

Eilen käytiin Katrin seurassa treenaamassa keppejä erilaisin lähestymisin ja puolenvaihdoin. Apinoin tuohon alkuun jossain treenivideossani näkemän pätkän (vaaleat pallerot 1-4), jossa oli tarkoitus testailla erilaisia ohjausvaihtoehtoja ja pitää hauskaa. Noh, ihan niin lennokkaasti ei meillä vaihtoehdot sujunut kuin videolla ja siitä hauskuudestakaan niin tiedä, mutta oikeastaan ainut mikä ei minua ahdistanut oli ykkönen vasemmalle, kakkonen alakautta ja neloselle päällejuoksu. Koetin myös nakella Sisua kakkoselle hyppyjen välistä tai niistolla kolmonen leijeröiden ja neloselle pakkovalssia jne. ja vaihtoehdot onnistuivat, mutta kaikissa oli itsellä ihme paniikki päällä.


Mutta sitten varsinaiseen teemaan: keppien aloitukset ja lopetukset sujuivat moitteettomasti. Vaaleilla palleroilla toimi minun liikkuminen hyppyjen (4-5) ulkopuolella kuin sisäpuolellakin. Pystyin myös leikkaamaan takana. Päällejuoksu keppien jälkeen sen sijaan oli haasteellisempi, onnistui ohjauksena, mutta oikeaan putkenpäähän (7) ei kyllä kertaakaan päädytty. Tämä johtui nössöydestäni päällejuoksussa, olin myöhässä. Tummien palleroiden treenissä treenattiin meille tosi haastavaa takaaleikkausta (4) ja onnistui heti kerrasta! En siihen toistoja rohjennut ottaa vaan halusin jättää onnistumisen muhimaan.

Tänään meillä oli ryhmätreenit jo päivällä. Koutsi oli suunnitellut aivan mahtavan vauhtirallin! Vähän oli oma asenne välillä varovainen, mutta piiskauksella alkoi jotain menoa löytymään. Alussa Sisu rullasi putkea (3) non-stoppina tohkeissaan, kunnes älysin ihan merkata sen seuraavan putken (4) enkä vain käskyttää. Olin kyllä asemissa ja sojotin oikeaan suuntaan, mutta ei ihan riittänyt. Merkkauksella toimi kuin häkä. Pienellä rytminmuutoksella Sisu kääntyi suoran päässä olevan hypyn (11) hyvin eikä se mitään ihmeellisyyksiä siinä ohjaukseen kaivannut. Putken (15) jälkeen kokeilin hypylle (16) paria vaihtoehtoa, joista parempi oli laittaa otus hypylle (16) takaakiertoon kuin pakkovalssivalssata.

©HeidiUtriainen (kuvasta poiketen muuri 10 mentiin suoraan)

Seniorijaosto voi hyvin. Nuusku on vetreässä voinnissa ja Rapsu lihoo. Metsäretket ovat olleet molempien mieleen.

PS. Täällä on lunta! Ja hyvää joulua kaikille!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Sydän huolta täynnä


Tänä vuonna perinteiset tulevaisuuden toiveet on nopeasti kuitattu: älä ole paha kasvain, ole hyvä kasvain.

Rapsulla diagnosoitiin neljä nisäkasvainta. Huomasin pikkuiset patit tiistaina ja keskiviikkona oltiinkin jo tutkimuksissa. Kasvaimet ovat pieniä, nuppineulanpään kokoisia, joten niiden poiston suhteen toipumisennuste on hyvä, mutta valitettavasti tällä hetkellä Rapsu on sen verran heikossa voinnissa, että se ei leikkauksesta selviytyisi. Rapsulla putosi paino ja sen vuoksi sitä rupesinkin tarkemmin syynäämään ja löysin patit. Ilmeisesti ruoka ei ole kunnolla imeytynyt, koska se on syönyt tapojensa mukaan kuin hevonen, se alkuviikosta myös reippaasti oksenteli ja on ollut väsynyt, joten parin viikon ajan Rapsutin on lääke- ja lihotuskuurilla ja sitten katsomme tilannetta uudemman kerran.

Jos painon tipahdus liittyy kasvaimiin ja niiden etäpesäkkeisiin, tilanne on huolestuttava, mutta jos se on samaa imeytymisongelmaa mitä Rapsulla on ollut aiemminkin, se ei liity kasvaimiin millään tavalla ja silloin tilanne on toiveikas. Toki kasvainten laadun tietää vasta poiston jälkeen. Yli kilon painon pudotus voisi selittyä myös madoilla, mutta kolmikko on vasta madotettu. Toki raaoista kaloista saatu supermato ei tavallisella madotuksella kupsahda, joten jos paino ei ala nousemaan, pitää ottaa kahdeksankertainen matokuuri. Rapsun ollessa kyseessä on aina mahdollista, että se on vedellyt rannalta raa'at fisut kitusiin.

Onneksi tällä hetkellä toipuminen leikkauskuntoon näyttää hyvältä; lenkillä häntä viuhtoo hurjana ja energiaa riittää vaikka muille jakaa, sisällä käy komento, että lisää sapuskaa pöytään! Ja sitähän tulee lukuisia kertoja päivässä ja hurjia määriä. Laittakaa kaikki sormet, varpaat, tassut, hännät ja korvat pystyyn, että kaikki menee hyvin ja ensi vuonna saamme juhlia Harmaahapsun 10-vuotisjuhlavuotta.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Hauskuutta ja huoltoa!

Lentolisko lekotteli lihashuollossa viikko sitten. Jonkun verran löytyi hierottavaa, mutta kaikki pehmeni käsittelyssä eikä uudelle kerralle nähty tarvetta. Hienosti Silakka käsittelyssä köllötti ja on  omaksunut muillakin elukoillani olevan tavan eli pois lähdetään ainoastaan lahjomalla. Niin kivaa Helillä on :)

Viikkotreenit olivat lystikkäät! Alussa olin sijoittunut kolmoshypyn taakse ja hyvin toimi, kun maltoin ohjata. Keppien (4) aloituksessa ei ollut ongelmia vaan onnistuin rytmittämään liikkeeni siten, että Sisu ei ryysinyt liian kovaa vaan taipui jatkoon. Tiesin kohdan 9-10 olevan meille se todellinen haaste ja sehän oli! Kotiläksyksi jäi etsiä siihen sulavat kuviot. Mitään jakoa mihinkään valssiin ehtiä ja sylkkäriä en saanut tuossa kohdassa toimimaan halutulla tavalla. Mutta eipä auta kuin laittaa läksylistalle!

 
©HeidiUtriainen

Loppurata oli sujuvaa settiä. Koetin hyppyä 20 sekä niistolla (lyhempi matka) että pakkovalssilla (parempi etenemislinja jatkoon) ja molemmat toimivat, mutta ainoastaan niisto tuntui hyvältä.

Loppuviikosta olikin Unskiksen osteopaatti ja siellä perinteistä poiketen oli hieman rauhaton Nuusku. Nupa yleensä nukkua tuhisee läpi hoidon, mutta nyt sillä oli selvästi kylki kipeä. Hoitotilanteessa en muistanut, mutta jälkikäteen muistin, että eipä toki ihme, kun Nuuskuhan kääntyi joku aika sitten polulla suoraan takaa täysiä juoksevan Sisun eteen. Nuusku ei kuullut eikä Sisu enää ehtinyt väistää. Sama kylki kyseessä, joten uskon, että se siellä taustalla kummitteli. Askel on seniorilla jälleen erityisen kevyt, sen huomasi heti viikonlopun metsäretkillä.

Loppuviikosta käytiin myös pienellä iskuryhmällä vetämässä kisanomaiset treenit. Hifistelin alussa ja menin valmiiksi putken jälkeisen hypyn (4) taakse. Kepeille (8) lähetin Sisun liikkeellä rytmittäen ja sen jälkeen juoksin ja juoksin ja juoksin ja olisin halunnut kuolla, kun niin hapotti, mutta juoksin ja juoksin ja juoksin.... Kamalia tuommoiset luukutushypärit, kun missään vaiheessa saa ohjaaja levätä!

Kisamainen treeni.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Vaikuttavaa lentoa koko viikonloppu

Perjantain viimeistelyt hoidettiin Katrin ja Mapen seurassa. Katri oli suunnitellut virtaavan kontaktit sisältävän treenin, johon huistaistiin parit kisamaiset vedot.

Kutakuinkin tälläinen oli valmistava liitorata.

Lohikäärme oli mainiossa liekissä ja pelitti hyvin. Haastavin kohta radalla oli oman liikkeen rytmitys seiskalle. Juu, ei vaikuta haastavalta kuvassa, mutta haasteen toi se, että siinä kohtaa oli ohjaajalla liikaa aikaa :P Keinu oli hyvin kiihkeä ja siihen otettiinkin palkattuja toistoja, vaikka niiden toimivuudesta olen vähän ristiriitaista mieltä, kun paras palkka Sisulle on radan jatkaminen. Mutta otettiin nyt sitten kumminkin :D

Tämän päiväisiin vuoden viimeisiin kisoloihin lähdettiin Lupsukan kanssa hyvällä mielellä. Noh, itse olin vähän nuupallaan perjantai-illan talkoilusta ja lauantaisesta koetoimitsijan pestistä eikä aamukarhea kurkkukaan saanut oloa piristymään, mutta onneksi pikkukelpi on aina fiiliksissä ja se tarttuu :) Mielenkiintoista miten se tietää ollaanko menossa kisoihin vai treeneihin jo kotona vaikka lähden samoissa vermeissä ja omasta mielestä samalla meiningillä. Mutta jossain on se pieni ero, jonka tarkkasilmä huomaa. Lämppälenkki tehtiin Pärnällä pitkän kaavan mukaan, koska huomasin, että lohikäärme oli niin fiiliksissä! Se riekkui onnessaan ja haastoi minua leikkiin koko lenkin ajan. Nauratti vaan, kun toinen juoksee kohti korvat sujona, silmät pullottaen, pylly heiluen ja etujalat vispaten, tiedättehän, semmoisella pentuhepulilla :D Olin ihan otettu, koska tuosta menosta saa meillä nauttia yleensä Rapsu, joka lähtee samalla meiningillä leikkiin mukaan. Miut on ylennetty Rapsu-idolin tasolle!

Eka rata oli hypäri ja se meni vähän harakoille. Olin löysä eikä sellainen asenne toiminut, olipa yllätys! Sisu livahti ansoihin minkä ehti. Mutta positiivista oli se, että otuksen vire oli hyvä vaikka ajattelin kotikisoissa sen lähtevän ihan lapasesta. Lähdöt myös olivat rauhalliset eli Mujusen kirjasta apinoimani (ja muokkaamaani) resepti toimii.

Toiselle radalle lähdin hyvällä asenteella, en ollut löysä vaan laskeuduin paikalle suoraan FitFarmilta. Ihan törkeän hienoa settiä, mutta sitten rynnin kohdassa, jossa olin suunnitellut olevani rynnimättä ja hönkäisin liikkeelläni Sisun paikkaan, jos keppien virheetön aloitus oli mahdotonta. Muilta osin yhteistyön juhlaa ja uljaat kontaktit.

Kolmas rata olikin sitten semmoista flowta, että voin taas todeta hyvän hyllyn tuntuvan paremmalta kuin huono nolla tai joskus peittoavan myös hyvän nollan. Aivan käsittämätöntä settiä! Olin loistavassa latauksessa, koska tilanne vaikuttaa olevan tällä hetkellä kisoissa se, että meillä menee ymmärrys Sisun kanssa niin hyvin yhteen. Voin keskittyä oman hyvän ja sopivan kutkuttavan vireen hankkimiseen haasteiden miettimisen sijaan. Radalla oli pari haastavaa kohtaa, jotka selätettiin 6-0, mutta sitten viime metreillä unohdin tehdä suunnittelemani valssin (jotenkin vaan ihailin Sisun hienoa menoa) ja sinnehän se sujahti putken väärään päähän. Mutta eipä se mitään, tunnelma oli niin hyvä.

torstai 3. joulukuuta 2015

Veto ei toimi vai toimiiko sittenkin?

Keskiviikon treenin aluksi tempaistiin Sisun kanssa naapurikentän harjoitus kisamaisena vetona. Koska aivotoimintani oli hiema sumea, otettiin pariin otteeseen alusta, mutta ymmärrettyäni miksi ihmeessä kelpie on kepeillä A-esteen (7) sijaan, saatiin homma pelittämään. Lämmitti mieltä huomata, että kun Lupu saa kiikariinsa kepit niistosta (5) kääntyessään, se hakee kepeille tuulispäänä hetkeäkään epäröimättä, joten vaihdoin pakkovalssiin (5), koska en halunnut myöskään heikentää pikkuepelin himoa hakeutua sinne minne kirsu näyttää. Olisihan toki voinut linjatakin (6), mutta njääh. A-esteen (7) jälkeinen tilanne vaati persjätön, koska noissa kohdissa kelpiellä VETO EI TOIMI! Muilta osin hurjaa menoa, villiä fiilistä ja täydellistä kontaktiosaamista.

©TuomasHaverila

Omaan treeniin rakenneltiin sikermä viikonlopun tuomarin kakkosluokan ratojen muinaisista maneereista. Tässä treenissä VETO TOIMI! Mutta paikatkin olivat erilaisia. Päällejuoksuihin (5, 10, 16) lohikäärme tuli tulta syösten eikä putkeen (9) hirttäminenkään ollut ongelma, kun sinne mentiin vauhdista. Hirtot putkiin toimivat myös viime viikonlopun kisoissa aivan käsittämättömän hyvin. Toisin sanoen, vauhdissa veto toimii, pysähdyksistä lähdettäessä ei mitään toivoa.


Testasin kepeille lähestymisen (9-12) molemmilta puolin ohjaten ja toimi niin niisto (12) kuin päällejuoksu (10) ja ristiinheitto (13). Puomilla leijeröitiin, putken ja hypyn mittainen sivuttaisetäisyys ei tuntunut lohikäärmeellä missään. Kohtaa 14-17 koetin myös molemmilta puolilta ohjaten ja alapuoli tuntui paljon paremmalta, hyppyjen yläpuolella hengailuni oli aikamoista räpeltämistä.

Sisu on nautiskellut päivittäisestä joulukalenteristaan. Ilmeisen herkulliset ovat kalenterin antimet, koska huulia nuoleskellaan tyytyväisenä aimo tovi napostelun jälkeen ja ajoittain pienen kelpien näkee kirsu tuhisten kurkottelemassa kohti kalenteria. Seniorikaksikko on saanut tyytyä säälinameihin Sisun nauttiessa palkintonsa aarteista.