maanantai 2. joulukuuta 2019

Seniori- ja toipilaselämää

Seitsemättätoista jouluaan odottava Nuusku.

Nuuskuliini kipaisi tänään eläinlääkärissä. Viime aikoina Nuusku on yskinyt öisin ja kuulostanut tukehtuvalta, joten oli aiheellista tutkituttaa onko jotain isompaakin vialla. Ihana eläinlääkärimme Kirsi piti vaihtoehtoina joko sydänongelmia (lievä sivuääni) tai sitten etäpesäkkeitä keuhkoissa (lukuisia pieniä nisäkasvaimia). Enpä muista milloin olisin ollut yhtä ahdistunut röntgenkuvauksesta ja miten helpottunut lopputuloksesta: puhtoiset keuhkot ja lääkitys sydämen vajaatoimintaan. Toki koskaan ei voi tietää mihin suuntaan ja millä vauhdilla nisäkasvaimet vaikuttavat Nuuskun elämään, mutta ainakin tällä hetkellä vointi on hyvä ja eletään hyvää elämää niin kauan kuin se on hyvää. Tällä hetkellä Nuuskun elo on erityisen hyvää: mieli on kirkas, elämänilo suuri ja uteliaisuus maailmaa kohtaan valtaisa.

Sisu on toipunut kisatällistään odotetusti: hilluu tavalliseen tapaansa, ryömii koloihinsa ja pomppii apinana. Jumpat ja venyttelyt sujuvat mallikkaasti, ei tunnu olevan kireyttä missään. Huomenna käydään Helillä toisessa huollossa ja katsotaan sitten miten aletaan rasitusta lisäämään.

Rapsu puolestaan on tuttuun tapaansa ihan mahdoton epeli. Sillä on koko ajan nälkä ja aamuyöllä se tepsuttelee ympäriinsä ruokaa etsimässä. Pitänee kehitellä sille joku yöpalasysteemi...

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Lohikäärme seitsemän vee

Lupsukka täyttää tänään kokonaiset seitsemän vuotta. Pienen lentokoneen juhlallisuuksiin on sisältynyt herkuttelua, ulkoilua ja toipilasjumppaa. Kyllä, toipilasjumppaa. Viikonlopun kisareissu päättyi keinonurmella liukasteluun, jonka seurauksena pikkukoira huilii jokusen tovin. Ei sattunut mitään peruuttamatonta, mutta lihasvammoista toipuminen on parempi tehdä huolella.

Muutoin pikkukaveri on oma valloittava itsensä ja toivottavasti on sitä vielä monta monituista vuotta!

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kuonot käyttöön

Viimeiseen kuukauteen on mahtunut pari valmennusta Kuopiossa ja molemmissa Lupsukka oli aivan erinomainen. Toisessa valmennuksessa päästiin jopa kiinni meidän kisahaasteeseen, jee!!

Kisaamassa kipaistiin Rovaniemellä. Majoituttiin Sisun kanssa SantaSportin hostelliin, jossa oli melko karua, mutta rauhallista. Viereiset lenkkimaastot olivat huikeat ja kisapaikalle muutama sata metriä. Kivasti pystyi ottamaan nokoset ratojen välillä omassa huoneessa! Nollauloksilla ei juhlittu, parilla podiumpaikalla kyllä, mutta sitäkin hienompia ratoja tehtiin. Ainoastaan yksi rata oli molemmilta jokseenkin linjatonta ja väsynyttä räpellystä, muut vedettiin roihuten.

Päikkäreillä hostellin sängyn alla.

Itse kipaisin kouluttautumassa Englannissa ja viikon aikana tuli uusia ajatuksia, uutta tarmoa ja ennen kaikkea lisää luottoa omaan osaamiseen. Päivittäisen seminaarien, joiden pääpaino oli pelien kautta kouluttaminen (game-based training) ja kouluttajana kehittyminen, lisäksi vietin illat workshopeissa vaihtelevin teemoin. Kouluttajat olivat huippuja ympäri maailmaa ja toivat osaamisensa innostavasti esille.

Omalle kolmikolle reissusta mukaan tarttui erityisesti lintukoirakoulutukseen & hajutyöskentelyyn liittyvät pelit. Luppakorvien nose work heräsi taas henkiin ja Sisun kanssa aloitettiin jäljestys. Olen jäljestyksestä erityisen innoissani, koska vihdoinkin osaan kouluttaa sitä tavalla joka saa myös minut motivoitumaan. Joskus muinoin tehtiin jotain tossujälkeä kaiken maailman makkaroilla ja yritin siitä innostua, mutta ei ole minun juttuni se. Liian aikaavievää ja liian koiratonta. Pelit sen sijaan ovat minun juttuni! Pieniä pelihetkiä sopivina ajankohtina ja koiran kanssa koko ajan. On huikeaa seurata pienen kelpien keskittyneisyyttä jäljellä, suurta motivaatiota ja taitoa merkata kohdehajukeskittymät. Pieniä juttuja, isoja tuloksia.

Nuusku ja rauhoittavaa lajinomaista toimintaa tarjoava matto. Kuten näkyy, ei sovi Nuuskun temperamentille. Juniorijaosto sen sijaan rentoutuu moisilla, Nuuskua lähinnä ottaa päähän, koska "kaikki mulle tähän nyt heti".

tiistai 15. lokakuuta 2019

Valmennuksia

Päästiin Sisun kanssa mukaan kahdeksan treenikerran valmennukseen Juha Oreniuksen opissa. Nyt on takana kaksi treeniä ja kovasti tykkäsin. Rataprofiileissa yhdistyi onnistuneesti vauhti ja tekniikka, vähän samantyyppisiä mitä olen Sannan valmennuksessa tottunut tekemään.

Ensimmäisessä valmennuksessa haastettiin mukavasti koiran etenemistä, ohjauksiin tuloa ja estelukituksia sekä ohjaajan rohkeutta luottaa koiran osaamiseen. Toisessa valmennuksessa pureuduttiin enemmän koiran este-erotteluun ja etenemiseen sekä ohjaajan kykyyn lähteä ajoissa liikkeelle. Sisu oli oikein pätevä molempina päivinä!

Pätkä ekasta treenistä.

Toisen treenin "nollarataveto", jossa ohjaaja on jo ihan kuollut.

Kuopion työmatkaan yhdistyi Sisun valmennus Sannan silmän alla ja sieltä läksylistalle napsahti rentous puomilla myös silloin, kun seuraava este ei ole itsestäänselvyys. Kiva oli huomata, että keppien avokulman vahvistaminen on tuottanut tulosta!

Pieni namupala Sannan valkusta.

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Kaikkea pientä kivaa

Sitten viime päivityksen trion eloon on sisältynyt...

...agilitykisoja (huippufiilistä, hienoja ratoja ja jopa tuloksiakin)
sekä Kasku-siskon näkeminen...

...hakkuuaukeajumppaa...

...söpöstelyä...

...reissuja ja mökkeilyä...

...eksyminen hienoihin maisemiin...

...ruskametsässä söpöstelyä...

...ja hassuja temppuja.

lauantai 14. syyskuuta 2019

Taksitytöt

Seniorit metsälenkillä.

Nuuskulin kontrollikäynti tuotti iloisia uutisia. Ai mikä kontrollikäynti? No senioritarkastuksessa veriarvoissa näkyi hieman huolestuttavaa, joka viittasi joko alkavaan munuaisten vajaatoimintaan tai anemiaan. Ruokavaliomuutoksen seurauksena veriarvot palautuivat kohdilleen, joten kyseessä oli anemia ja superseniori saa porskuttaa terveenä edelleen. Lääkärireissun luppakorva teki arvolleen sopivasti taksilla ja hurmasi kuskin iällään.

Viikko sitten Rapsutinkin pääsi taksireissulle veriripulin seurauksena. Rapsulihan popsii pihalta kaikenmoista eikä vatsa ole enää samaa terästä kuin nuorempana. Onneksi tauti talttui heti lääkityksen avulla ja luppakorva on taas oma iloinen itsensä. Ripaska ei myöskään ollut tarttuvaa laatua, koska kämppikset säästyivät moiselta.

Lohikäärme Ranuan maisemissa.

Sisuliini toki ei ollut kotona ripuliepisodin aikaan vaan vietti aikaansa Ranualla opintomatkamaskottina emäntänsä kouluttaessa villieläimiä. Sisuliini viihtyi reissussa, tapojensa mukaan rakasti kovin mökkikämppiksiään ja oli kovin kiinnostunut eläinpuistosta kantautuvista aromeista tuulen puhaltaessa otollisesti.

Lisäksi ollaan lohikäärmeen kanssa kipaistu parit valmennukset Kuopiossa ja tehty hitusen läksyjä, joten viikonlopun kisakarkeloa odotamme vähintäänkin innolla. Uusi kisakausi alkakoon!

torstai 29. elokuuta 2019

SM-skabat

Täällä ollaan!


Nuuskun juhlaviikosta ollaan pikkuhiljaa palauduttu ja rautarouva juhlisti päiväänsä monin tavoin, mm. vuosittaisella senioritarkastuksella. Pikkuisen on oikean takajalan taakseojentumisessa vajausta, 20%, mutta muuten neito on hyvässä iskussa ikäisekseen. Kuuloa lukuunottamatta aistit ovat tallella ja mielenkiinto maailman asioita kohtaan kova.

Nuuskuli vesiterapiassa.


Viikonlopun agilityn SM-kisoissa edustettiin Joensuun Agilityurheilijoita aivan huikeassa kolmen koirakon pikkumaksijoukkueessa. Ei se määrä vaan laatu! Tehtiin kaikki tulokset jokaiselta radalta ja sijoitus oli hienosti 7./45.

Hyppyrata.

Agilityrata.

Rapsutin.

torstai 15. elokuuta 2019

16-vuotias Nuusku

Päivänsankarittaren on helppo hymyillä!

Grand Old Lady, Nuusku Suuri I, täyttää tänään kunnioitettavat 16 vuotta. Edelleen silmät loistavat ja into olla mukana K-A-I-K-E-S-S-A on ihailtavaa. Uimisen jälkeen irtoaa ilohepuli ja variksille sanotaan vuh! Mitään ei tarvitse tehdä yksin, aina saa Nuuskusta seuraa.

Toki vauhti on hidastunut ja askel lyhentynyt, mutta suhteutettuna ikävuosiin ja traumoihin, eteneminen on vielä mallikasta. Kukapa sitä liikkuisi liitäen noilla kilometreillä. Tärkeintä on, että elämänilo on tallella, seikkailut houkuttavat ja ruoka maistuu.

Toivottavasti saamme vielä useita yhteisiä päiviä, viikkoja ja kuukausia.

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Jumppaavat marjastajat

Kun ei malta, niin ei malta!

Viime aikoina kaksitoista tassua on ulkoillut rauhallisilla metsälenkeillä, uiskennellut lämpöisessä lammessa ja jumppaillut parvekkeella. Rapsu rakastaa mustikoita, Sisu napsii niitä minkä seikkailuiltaan ehtii ja Nuusku haluaa alamaisiltaan marjatarjoilun suoraan kuonoon.

Tämä viikko on ollut Nuuskun juhlaviikko, joten perinteisiin kuvioihin on ympätty mukaan enemmän herkuttelua ja eilen trio nautiskelikin elämiensä ensimmäisen muikkuroveen. Kylläpä erityisesti Sisu osoitti aikamoista intohimoa muikkuihin, nyysi kavereiltaan minkä ehti. Yllättävää röyhkeyttä!


Luppakorvien seniorijumppa.


Sisun ala- ja ylämäkijumppa.

Sisun kanssa on aloitettu (taas!) juoksuharrastus ja käyty myös kertaalleen hallilla vahvistamassa pienillä treeneillä hypyille suoraan irtoamisia erilaisista kulmista otollisilla takaakiertohoukutuksilla ja voi miten hienosti lohikäärme tehtävistään suoriutui! Lisäksi ollaan vahvistettu puomin ajatusta ja suoraan menoa sekä kääntymisiä mattotreenillä metsälenkkien yhteydessä. Vielä ennen SM-skaboja on tarkoitus käydä huitaisemassa hyvällä fiiliksellä hieman tekniikkaa, kuuntelua ja luukutusta sisältävä sikermä, ja sen jälkeen latautua joukkuekisaan.

Erityisen tyytyväinen olen itseeni siitä, että hartaan ajatustyön tuloksena ymmärsin mikä ihme se suisti hypyn erottelut täydelliseen epätasapainoon. Nyt voin jopa tehdä asialle jotain!

torstai 8. elokuuta 2019

Sairastuvalta päivystykseen

Korva yli laidan.

Ohjaajan sairastuvalta siirryttiin heinäkuun lopetukseen Uplakeen, jossa oli tarkoitus kisata kolme päivää. Puolikuntoinen ohjaaja yritti helteessä parhaansa, mutta mukaan tarttui ainoastaan rusketus. Kaiken lisäksi kisareissu päättyi ennenaikojaan päivystykseen. Kelpisteri nappasi ampiaisen ilmasta ja sai piston suuhunsa. Kortisonia kuonoon ja päivystykseen tsekkaukseen, koska kaveri oli kovin kipeän oloinen eikä ajatus automatkasta Joensuuhun tuntunut mukavalta ilman varmuutta siitä, että lohikäärme ei tukehdu matkan aikana.

Olin kiltti potilas.

Sisu oli reipas pikkupotilas ja eläinlääkäri totesi matkustuksen turvalliseksi, joskin kyytabletteja piti vetäistä huiviin tuplasetti vielä matkalla. Ilokseni Sisuliini alkoi heiluttaa häntää jo Pieksämäellä. Syömisessä huomasi kuitenkin vielä pari päivää, että kova ruoka ei ollut mieluista, joten kovia kokeneelle lohikäärmeelle tarjoiltiin kaikkea hyvää pehmoista. Nyt Sisu on jo ihan kunnossa ja vapautuu dopingkarenssista ennen SM-kisoja, joten päästään edustamaan yhdistystä joukkuekisaan.


Nuusku keräkaalina.

Sisu katselee kaihoisasti järvelle.

Kukas se sieltä ovelta kurkistaa?

No Rapsu!

Ihanat kanervikot!

Geohauvat Telynvaaran kätköllä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Kuukausi pähkinänkuoressa

Huikea seikkailuilla höystetty lomakuukausi muuttui sairastupamenoksi, joten kolmikolla on ollut ajoittain hitusen tylsää. Kesäkuussa kipaistiin ihana valmennus Kuopiossa. Eläkeläiskaksikko oli mukana fanittamassa ja kannustamassa lohikäärmettä kerrassaan huikeisiin suorituksiin. Saatiin mukaan sopivasti läksyjä mm. poispäinkääntö suljettuun keppikulmaan hyppyhäiriöllä oli kertakaikkisesti hakusessa.

Maskotit fanittamassa Sisun valmennuksessa.

Kuunvaihteen kisat Lieksassa menivät vallan kivasti. Luppakorvat ilahduttivat katsomoa tunkemalla kuonojaan jokaiseen taskuun ja lohikäärme ilahdutti ohjaajaansa timakalla menolla. Harmillisesti kahdelle radalle mahtui pienet ohjaajan lapsukset, mutta viimeiseltä poimittiin nollavoitto kotiin.

Sisu mahtui mukaan SmartDog-testiin Kuopioon, joten heinäkuun humu aloitettiin sieltä. Lupsukka kävi läpi koko KOGNITIO-testipaketin ja oli oikein motivoitunut, innokas ja älykäs. Testitulokset löytyvät tietokannasta niistä kiinnostuneille. Lyhyenä koontina sanottakoon, että Sisulla on erinomainen keskittymiskyky, itsehillintä ja eleiden lukukyky sekä keskimääräistä parempi muisti, nopea tilaan liittyvä ongelmanratkaisukyky ja sosiaalisen oppimisen taito. Tokihan jokainen koiranomistaja tietää oman koiransa olevan viisain, kaunein, paras ja kaikinpuolin superotus, joten suuria yllätyksiä testitulos ei mukanaan tuonut. Eniten olin huvittunut Sisun vahvasta luopumisesta testitilanteissa; kun testaaja näytti Sisulle, että nami menee tänne, niin Sisu käänsi pään toiseen suuntaan, koska luopuminen kannattaa aina. 

Tyytyväinen itseensä älykkyystestin jälkeen.

Testi oli todella mukava niin itselle kuin koirallekin ja suosittelen, jos on vain mahdollista moiseen osallistua. Harmittaa, kun en hoksannut vanhuksille ottaa omia paikkoja. Testi oli fyysisesti niin kevyt, että Nuusku ja Rapsukin olisivat sen pystyneet tekemään ja varmasti olleet mielellään mukana.

Kuopiosta jatkettiin otusten kanssa kohti Mikkeliä ja viikonlopun kisoja. Majoituttiin luottopaikassamme Mikkelin kasarmialueella, se on aivan ihana koirien kanssa ja toki muutenkin.

Poseeraus Mikkelin kasarmialueella.

Päikkärit majapaikassa.


Nähtävyyksiä tsekkaamassa.

Kaksipäiväisistä kisoista jäi käteen lähinnä hyvä fiilis radoilla. Taas baanoille mahtui mukaan jotain pientä räpellystä, tuli sieltä joku nollakin podiumpaikalla, mutta huomasi, että vesisade yhdistettynä alkavaan flunssaan ei ole hyvä yhdistelmä.

Mikkelistä jatkettiin Helsinkiin, josta oli tarkoitus hilppaista seuraavan viikonlopun Games-SM ja Avo-SM kisoihin, mutta toisin kävi. Nousi kuume & flunssa ja kisat vaihtuivat hortoiluun lähikalliolla. Jos jotain positiivista, niin Sisu pääsi esittelemään erinomaista luopumistaan rusakoilla, kaniineilla ja jäniksillä mitä kulmat kuhisivat. Jokaiseen ulkoiluun mahtui vähintään kaksi pitkäkorvaparia.

Helsingissä.

Kotona!

Kotiin siirryttyä sairastaminen on jatkunut (laskeutunut kurkusta keuhkoihin), joten ohjelmakin on ollut sen mukaista: uimista, mustikoiden syömistä ja Musti & Mirrin jäätelöbaarissa vierailua. Kaikkea sellaista missä ihminen voi pönöttää ja koirat tehdä omiaan. Tänään olisi pitänyt jahdata Jyväskylässä sitä kuuluisaa viimeistä nollaa, mutta kuolemantauti on tullut jäädäkseen. Sairastupaviikko numero kolme alkaa N-Y-T.

Terkkuja kanervikosta!

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Juhannus

Väsähtänyt lukuseuralainen lämmittää mukavasti.

Keskikesän vietto mökillä kuuluu trion perinteisiin. Tosin tänä vuonna kirjosieppopoikueen lentoharjoitukset jäivät näkemättä, sillä siivekkäät olivat lämpien kelien siivittäminä nousseet siivilleen perinteistä aiemmin. Seurattavaa kuitenkin riitti tuulen pieksäessä raivokkaasti rantaviivaa ja viskellessä rantakalustoa pitkin poikin pusikoita, käpyjen sinkoillessa korvien väliin ja puiden latvojen huojuessa niin, että hirvitti.

Perinteikkäästi nelitassuja ilahdutti ruuanlaitto ja rannalla lojuminen niinä hetkinä, kun siellä pystyi olemaan, erityisesti kelpisteri rakastaa päiväunia kuumalla hiekalla aaltojen liplatuksen tahtiin. Nuuskutin sai hepulia hepulin jälkeen, koska MÖKILLÄ, koska TALKOOHOMMIA, koska RUOKAA, koska LETTUJA, koska HEPULIT.


Takaisin kotona. Suosikki-iltalenkkimaisemat.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Kukkaistytön läksyt

Lemmikit lemmikillä.

Kesäkuulle on mahtunut muutama valmennus ja niihin liittyviä läksyjä on otettu haltuun. Täydellisiin  ratoihin vaaditaan tällä hetkellä ohjaajalta parempi liikkuminen kisamittaisessa treenissä. Pätkissä sujuu kaikki, mutta kun vedetään rataa, ajaudun aina jossain kohdassa liian syvälle ja sen jälkeen alkaa krooninen myöhästyminen, joka lopulta kasvaa niihin mittoihin, että a) en vain ehdi tai b) kuvittelen, että en ehdi ja alan hutiloida, olettaa enkä ohjaa. Kun taas keskityn kokonaisuuden hallintaan ja olen päätymättä omituisiin paikkoihin, meno on hyvinkin timanttista.

Lisäksi Sisulle pitää opettaa vahvemmaksi hyppyhäiriöstä luopuminen puomin jälkeen. Pikkukoira jää kiinni takaakiertohaaveeseen ja sen jälkeen sitä on hitusen hankala ohjata oikein mihinkään. Ei se sinne takaakiertoon vihjeettä painele, mutta menettää aikalailla keskittymisen kaikkeen. Jos sen mieliksi vedetään puomilta takaakiertoon ja intohimo on hoidettu pois alta, niin sen jälkeen pikkukoira voi keskittyä puomin jälkeen ihan millaisiin jatkoihin tahansa. Mutta jos edessä kuiskuttavalle hypylle ei pääse, niin pasmat menee sekaisin. Kaikkea sitä. Tai no sitähän sitä saa mitä vahvistaa, hirveän helppoahan se on ollut puomi treenata takaakiertojen kautta, että katsonpa peiliin.

Lisäksi lohikäärmeen kuukauteen on sisältynyt koulumaskottin rooli vajaan viikon verran ja filmitähteys. Oikein hienosti koulumaskotti suoriutui ja oli viihdyttävää seuraa. Asuntola on jo niin tuttu paikka, että Silakka vetäisee heti koivet suoraksi ja unet kuonoon. Viimeksi oli oikein luksustakin, kun Lupsukka oli ainoana hauvelina paikalla, joten oli hiljaista ja rauhaisaa. Filmitähdeksi Lupukka on päässyt agilityn etäkurssien opetusvideoille, niiden kuvaaminen on hirmuisen mukavaa puuhaa ja tulee vahvistettua taas perusasioita Sisunkin kanssa.

Luppakorvat voivat hyvin, joskin helle ei ole heille oikein suotuisa. Kovin on kuuma eikä ulkoilut ole kummoisia, kun näyttää käyvän sydämen päälle. Onneksi vedet ovat lämmenneet sen verran, että myös seniorikoirat kokevat kahlailun ja uinnin mieluisaksi, ja vesileikkien jälkeen irtoaa hyvät pentuhepulitkin.


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Kisakirjamerkintöjä

Trio Harjulla.

Kahden yön reissu Jyväskylään oli vallan tuottoisa. Sen lisäksi, että entisten kotikulmien nuuskinta toi hyvää mieltä superseniorille raapustui juniorin kisakirjaan merkintä. Liihotettiin lohikäärmeen kanssa uljaita hyllyratoja ja aikamoinen virvelöintinolla kakkossijalla. Se on aina hassua miten hylätyt radat voivat vaan olla makeita, sellaisia, että maalissa on voittajafiilis ja ihokarvat sojottavat pystyssä koko jäähkälenkin ajan. Mutta olivathan ne upeita, juoksarit toimi, kaikki toimi, mutta sitten se pienen pieni sekunnin sadasosan murto-osa, jossa oma rintama hitusen lipesi ja sinne meni!

Kisojen kyljessä reippailtiin vanhoissa rakkaissa lenkkimaastoissa, syötiin höpelönä hyvää ruokaa ja nautittiin kesäretkestä. Trio hurmasi charmantilla olemuksellaan ja Rapsu voitti jokaisen "tämä on varmasti kaikista vanhin"-tittelikisan.

Viime kuussa lenneltiin lohikäärmeen kanssa Maaningan helteessä ja Kajaanissa, josta tarttui mukaan yksi nollavoitto ja pari hienoa hyllyä. Kipaistiin myös Varkaudessa pari huikeaa rataa, joiden huikeus ei kuitenkaan näkynyt tuloslistalla. Radoilla on hauskaa ja edetään yhteistyössä, mutta nollaprosentti ei ole kummoinen. Pitäisi varmaan osallistua peliluokkiin, joissa ei haittaa, jos ei niin suunnitelma niin justiinsa kohdilleen. Siksiköhän olenkin mieltynyt niihin?

Treenirintamalle ei kuulu ihmeempiä. Sisun kanssa ollaan vahvistettu erilaisia häiriöitä matolla, kun sille on tällä hetkellä hieman haasteellista edetä puomia keskittyneesti, jos jään taakse. Työstän asiaa mieluummin ilman estettä, koska este itsessään ei ole vaikea vaan oleelliseen keskittyminen on se, jota pitää saada paremmaksi. Lisäksi ollaan jumppailtu ja leikitty.

Koko kolmikko voi hyvin. Tai sanotaanko, että ikäisekseen erinomaisesti. Toki kahdeksassa tassussa elämä painaa ja lämpimillä keleillä vielä vähän enemmän, mutta onneksi kuitenkin jokaista kahtatoista tassua liikuttavat onnelliset mielet ja heiluvat hännät.

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Ei kahta ilman kolmatta

Jotkut malttaa paremmin kuin toiset ja sitten on Rapsu!

Pääsihän se Rapsuliinikin potilaskortistoon! Siinä missä pääsiäinen meni vanhimman luppakorvan ripulissa, vappu kului Rapsun ripulin parissa. Onneksi Rapsuliini halusi juoda ja pääsiäisripulin jäljiltä kaapit tursusivat asianmukaista lääkitystä, joten vappuripulijakso oli lyhyempi ja vähemmän dramaattinen. Nyt on onneksi kaikki kunnossa ja kaksitoista sairastupavapaata tassua.

Sisuliinin kanssa ollaan kipaistu muutamaan otteeseen hallilla treenaamassa ja ainoastaan ohjaajalla on puomitrauma. Se on parempi niin :) Tekemisen meininki on Lupsukalla raivoisa, kunto on nostettu lepojaksolta normaaliksi metsälenkeillä ja jumpalla, joten eiköhän tässä kisakentät kutsu.

Keväällä Sisu aloitti vuoden kestävässä Bobbie Lyonsin fitnessvalmennuksessa ja on kyllä ollut hauskaa, koska jumpat ovat vallan eri tasolla mitä ollaan tähän asti tehty. Sen lisäksi, että fysiikka pysyy kunnossa, kehittävät monimutkaisemmat sarjat keskittymistä kivasti. Näitä uusia tuulia tullaan näkemään myös SISUKAS jumpissa, kiinnostuneille tiedoksi :)

Kevätaurinko (ja räntäsateet) ovat innoittaneet vanhan harrastuksen pariin, joten ollaan kipaistu Sisun kanssa muutamana iltana geokätköillä. Se on mukavaa puuhaa ja Sisulla on Jaamankankaan peruskätköillä jo ideakin hallussa, se tuijottaa purkin esille.

Iltakätköillä.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Toipilaat vaihtuu

Sisun sairasloma sujui kivuttomasti. Lupsukka osaa kotioloissa levätä, kun on levon aika, joten liiallisesta rasituksesta ei ollut varaa. 

Kelpisteri nukahti odottaessaan omaa fyssarivuoroaan.

Fyssarikäynnit ja kotihoito tuottivat hyvää tulosta ja pian kelpisteri saikin jumppa- ja treeniluvan. Nyt rasitustusta on lisätty aikalailla normaaliin (jumpat, vapaana riekkuminen ja juoksulenkit) ja ehkä sinne aksatreeneihinkin pian palataan.

Jumppalupa irtosi!

Elämä hymyili kilpaa auringon kanssa, koska lohikäärme sai hillumisluvan!

Käytiin maalla ottamassa aurinkoa.

Sula maa tuo mukanaan kivoja ylläreitä ja ilmeisesti Nuusku-neiti pisteli jonkin muumioituneen sammakon kitusiinsa ja se aiheutti pahanlaisen ripulin sekä oksentelun. Alussa näytti, että selvitään pelkillä aineellisilla vahingoilla (ripulia joka paikassa...), mutta uusiutunut versio taudista vetikin seniorin  niin kuivaksi, että se päätyi tiputukseen. Lisäksi eritteiden mukana tuli verta, joten tsekkaus oli paikallaan. Oikein oli kiva päivystävä lääkäri, joka tutki ja kohteli Nuuskutinta hienosti.

Nestettä nahan alle.

Nestettä ja lääkitystä suoraan suoneen.

Nyt Nuusku voi jo paremmin. Ruoka maistuu ja pysyy sisällä. Toivotaan, että murmeli vahvistuu takaisin omaksi itsekseen. Rapsuliini voi myös hyvin. Karvat eivät ole enää huvenneet ja painoakin alkaa kertyä. Eiköhän seniorit vielä kesästä pääse nauttimaan :) 

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Vauhdin vaarat

Kylmähoitoa toipilaalle.

Sunnuntain kisareissu sujahti "olisi pitänyt jäädä kotiin"-koriin. Lauantai-iltana pohjustin onnistunutta kisareissua murtamalla varpaani, sunnuntai aamu(yöllä) kisapaikalle ajaessa nautin smoothien, jota lipittäessäni totesin "maistuupa omituiselle" ja pian huomasin, että omituista makua seurasi ruokamyrkytys. Perillä vietin aikaa enemmän vessassa kuin kisakentän laidalla. Ensimmäisellä radalla liukastuin nelosesteellä ja venäytin pohkeen sekä reiden. Toisella radalla Sisu tippui puomilta tosi pahannäköisesti (videolinkki) ja siihenpä se kisapäivä sitten päättyikin.

Onneksi paikalla oli seuratoveri, joka on myös eläinlääkäri, joten saatiin huolenpitoa heti paikanpäällä. Lisäksi maanantaiaamuna Sisu pääsi Heli-fyssarin käsittelyyn. Kisapäivänä Sisu ei näyttänyt kipua ja liikeradat olivat hyvät, mutta maanantaina tällin jälkiseuraamukset alkoivat kömpiä esille. Vasen puoli otti osumaa ja etujalan, takajalan sekä niskan liikeradat ovat suppeammat. Lisäksi Sisu ei halua syödä kovaa, joten tarjolla on pehmeitä muhennoksia. Muutoin se on oma itsensä ja liikkuu puhtaasti, toki portaissa kulkee sylikyydillä. Toivotaan, että pikkukoira toipuu kivuttomaksi mahdollisimman pian.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Matkimista, jumppaa ja metsälenkkejä = maaliskuu

Viimeiseen kuukauteen on mahtunut monenmoista. Lohikäärme on treenannut pääasiassa matkimista ja siinä sivussa lennellyt aksaleirillä sekä kisoissa.

Hauskanpitoa aksakisoissa.

Do As I Do treeneissä Sisu on edennyt käytösketjuihin. Aika huikean hienoa on huomata miten pikkukoira pystyy leikiten suorittamaan kahden ja kolmen käytöksen ketjuja matkimalla. Erityisen huumaavaa siitä tekee oppimisnopeus! Muutama toisto mallia näyttäen ja sen jälkeen ketjun voikin tuikata sanallisen vihjeen alle, ja parin päivän tauon jälkeen Sisu pystyy toteuttamaan toiminnon sanallisesta vihjeestä uudessa ympäristössä epäröimättä. Enpä olisi uskonut ennen menetelmän opetuksen aloittamista! Olen jäänyt tähän vähän koukkuun ja huomaankin valitsevani mieluummin matkimistreenit kuin jotkut muut lajitreenit.

Kahden käytöksen ketju uudessa ympäristössä sanallisesta vihjeestä. Hyvin muisti!

Kolmen käytöksen ketju.

Järkyttävän liukkaat kelit ovat pitäneet citylenkit aika torsoina, joten lentolisko on jumppaillut aamujensa iloksi. Päivälenkit ollaan suunnattu metsään, jossa on vielä erinomaiset lumikenkäpolut, ja joissa myös talouden luppakorvat pääsevät sujuvasti etenemään.

Sisun aamujumpat.

Rapsukalla on ollut hieman terveyshuolia. Paino on pudonnut ja karva on surkeaa, joten ruokana on nyt joku imeytymisongelmaisten pöty, jota Rapsuli syö mielellään, mutta tiedä siitä imeytyvyydestä sitten. Pökälettä pukkaa aiempaa enemmän ja miun logiikalla se ei ole hyvin imeytyvän ruuan merkki, mutta katsotaan nyt tovi. Lisäksi Rapsulla ilmenee tärinää, joka ei kuitenkaan Rapsua itseään haittaa. Pieni väpätys kuuluu ikään, mutta Rapsun mittakaavassa olevaan väpätykseen liittyy jotain muutakin, eläinlääkärin mukaan koirillakin voi olla Parkinson. Noh oli mikä oli, B-vitamiinia lisää kuonoon, jospa auttaisi hermostoa.

Kuuro ja sokea ja söpö.

Luulin myös, että Rapsulla on nivelissä jo vikaa, kun se aiemmin alkoi empimään autoon hyppäämistä & portaissa kulkemista ja viime viikolla lopetti moiset toiminnat kokonaan. No syy ei ollut luustossa vaan silmissä. Olen tiedostanut, että näkö on ollut huono jo pidemmän aikaa, erityisesti hämäränäkö, mutta en sitä, että se on käytännössä olematon. Syvyysnäköä ei ole ollenkaan eikä oikein muutakaan. Onneksi Rapsulla on kaksi opaskoiraa lenkillä, niin se ulkoilee mielellään, ja kotona pitää kuulemma pitää huonekalut paikoillaan. Ei ole ongelma, tässä taloudessa ei asu yhtään sisustajaa. Tai no asuu yksi, mutta se suuntaa intohimonsa vaatedesigniin.

Sisu tuumasi, että kevättä kohti mennään,
joten kevennetään vähän kämppisten nuttuja!

torstai 28. helmikuuta 2019

Kunhan ollaan söpöjä

Maailman söpöin.

Kauniita aurinkoisia päiviä, söpöilyä ja mukavia metsäretkiä, niistä on pienten luppakorvien päivät tehty. Lohikäärme on keskittynyt matkimishommiin ja saikin valmennuksessa hyvin positiivista palautetta edistymisestään. Lisäksi lentolisko kipaisi nosework-harjoituksissa Musti ja Mirrissä.

Istu, seiso, ujuta -jumppa.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Aurinkoa ja apinointia

Hirmuisen hyvä oli taas aksavalmennus kalakukkokaupungissa! Sopivasti tuskaa ohjaajalle ja hirmuisesti onnistumisen elämyksiä lohikäärmeelle. Viikkotreeneihin ei olla ehditty, kun on sattunut kaikenlaista päällekäistä, mutta yritetään änkeytyä halli-SM-kisoihin teemalla lahjattomat treenaa.

Kuhiksessa.

Pääasiassa ollaan nautiskeltu talven auringosta, metsästä ja Sisun kanssa treenattu Do As I Do -juttuja. Olohuoneen lisäksi ollaan hassuteltu ulkona ja Huldahallilla. Alla videota DAID-säännön yleistämisestä, jossa näytän käytöksen, annan matkimisvihjeen ja Sisu apinoi tekemiseni. Hirmuisen taitava on pikkukoira!

Do As I Do -säännön yleistäminen uudessa ympäristössä. 
(PS. mukana pikkuoravaäänet!)

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Tuplasynttärit

Nuusku Suuri Ensimmäinen & Rapsu Harmaahapsu

Rapsu Harmaahapsu täyttää tänään 13 vuotta ja samalla juhlitaan Nuuskun 15 vuotta ja 6 kuukautta kestänyttä elon ilostuttamista. Juhlapäivän kunniaksi kaksikko sekä kelpie saavat nautiskella erityisherkkuja.

Viikon tokotreeneissä saatiin Sisun kanssa aivan huippuonnistuminen tunnarin kanssa! Olen vieläkin fiiliksissä miten hienosti homma lähti etenemään. Aivan mahtavalla kirsutyöskentelyllä Lupsukka merkkasi oman kapulan ufon alta ja tähän keskittymiseen auttoi matkalla oleva rauhoittava nami. Tämän tekniikan otan omakseni!

Eilen viihdyttiin Sisun kanssa naapuriseuran kisoissa ja olipas meillä lystiä! Tuloksilla ei juhlittu, mutta fiiliksellä sitäkin enemmän. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että vaikka meinasin nukahtaa kisapaikalle jokaisella tauolla, lähtöviivalla pillin viheltäessä olin skarppina ja tehtiin yhdessä hyvällä sykkeellä. Alla muutama video.

A agilityrata, jonka rataantutustumisessa en ollut huomannut yhtä hyppyä.


C hyppyrata, jossa unohdin nanosekunniksi koiran ja sinnehän se selän taakse luikahti...

Lisäksi ollaan viikolla treenattu DAID-juttuja uusissa ympäristöissä kodin lisäksi. Kivasti menee Lupsukka eteenpäin ja ensi viikolla onkin taas ohjelmassa valmennustuokio suoraan Italiasta. Tällä hetkellä Sisulla alkaa olla matkimissääntö hallussa, se pystyy imitoimaan esineen noston, maahanmenon ja tassujen noston targetille. Lisäksi kulkusen kilistys, kieppi ja hyppy on laitettu vahvaan sanalliseen vihjeeseen, toivottavasti niin vahvaan, että saadaan Saralta lupa ottaa ne imitoinnin alle.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Kisareissua, matkimista ja muuten vaan notkumista

Hotellissa uni maistuu.

Tovi sitten osallistuin Lohikäärmeen kanssa Claudia Fugazzan ja Sara Tagliatin Do As I Do -seminaariin ja sen jälkeen ollaan jatkettu Saran DAID-valmennuksessa. Supermielenkiintoista ja kiehtovaa! Minun on ollut haasteellista vapautua minimaalisista tiedostamattomista eleistä (tyyliin silmän siristys tai silmämunien heiluttelu...), mutta nyt ollaan voiton puolella ja homma alkaa toimia. Sisuliini on liekeissä kuten aina, kun jotain tehdään.

Pitkästä aikaa suunnattiin kisoihin. Tiinan ja Arran kanssa kurvattiin viikko sitten päiväreissulle Vantaalle, koska siellä oli a) kisat ja b) ulkomaanelävä tuomarina. Todella hauskat rataprofiilit ja mikä parasta, Sisu kulki kuin ajatus ja yhteistyö henki hurmaa. Harmilisesti itse yhdellä radalla hukkasin koiran (en ymmärrä mitä ihmettä räpelsin...), toisella  en osannut päättää (tehdäkö valssi vai persjättö, no ei tehdä oikein mitään ja sinne meni jo...) ja kolmannella olin ylimielinen (no tämä kyllä hoituu vasemmalla kädellä... juu ei). Mutta nanosekunnin notkahduksista huolimatta huippureissu. Kerpiili luiskahteli kuin saippua käsissä ja lensi ihokarvat pystyyn nostattaen. Puomitkin toimivat kisatilanteessa jäätävän hienosti, niin ylösmenolle osumiset kuin alastulon juoksaritkin!


Treenirintamalla on ollut hiljaista, kun päivät olen notkunut kanalassa naksuttelemassa Kimille piruetteja ja illat töissä. Jossain vaiheessa onnistuttiin kuitenkin luikahtamaan Snooker-treeneihin (rakastan peliluokkia!) ja lisäksi ollaan treenattu DAID-juttuja.

Rapsutin alkaa olla seniiliytynyt, en tiedä voiko sillä olla oikea muistisairaus vai vaikuttaako aistien (kuulo, näkö) heikentyminen vaan noin vahvasti yleisolemukseen. Se tuntuu olevan ajoittain pihalla siitä mikä on kotiovi jne. Aiemmin on kuitenkin ollut kohtuuskarppi kaveri. Muuten Rapuliini voi hyvin, on iloinen ja menossa mukana. Mutta jotenkin hukassa välillä.

torstai 24. tammikuuta 2019

Maskotti reissussa

Onnellisen väsynyt harmaahapsu.

Lupsukka aloitti juoksun, joten opintojen lähijaksomaskotiksi lähti mukaan Rapsutin. Rapsu oli vallan onnellinen pieni koira saadessaan ikioman seikkailuretken!

Reissu osoittautui odotettua seikkailuhenkisemmäksi. Menomatkalla -28 pakkasessa huristellessamme huomasin ongelmia autossa. Lämmityslaite ei pelannut koko matkaa kunnolla ja alkoi varpaista tunto lähteä. Onneksi Rapsu Harmaahapsu matkusti nuttu päällä makuupussissaan, ei huomannut auto-ongelmia ollenkaan ja kuoriutui perillä pesästään uunilämpöisenä sämpylänä.

Kohteessa uusia paikkoja nuuhkittiin luppakorvat heiluen ja omaan huoneeseen kotiuduttiin heti. Aamuisin pieni ystävä viipotti kouluun tohkeissaan. No ehkä viipotus on turhan virkeä sana, Rapsu kulkeutui rakennusten välin hamuten kirsuunsa antaumuksella kaikki maailman tuoksut. Luokkahuoneen liukas lattia ei kerännyt Rapsulta kiitosta. En ollut aiemmin juuri noteerannut paikan liukkaita lattioita, koska Sisu liikkuu sulavasti alustalla kuin alustalla, mutta Rapsutinta lattioiden liukkaus selkeästi haittasi. Pikkukoiran kyky rauhoittua omalle paikalleen opetuksen ajaksi keräsi ison kiitoksen minulta. Rapsuli on niin hassu otus, autoon se nukahtaa avaimen työntyessä virtalukkoon ja luokkaan se uinahtaa välittömästi omalle paikalleen päästyään. Jotkut meistä osaavat rentoutua joka paikassa.

Koska pakkanen ei houkuttanut Rapsua kummoisille iltalenkeille, hupsuteltiin iltaisin huoneessaamme pienillä höpöjutuilla ja palauttelin mieleeni muinaisia koirahierontaotteita. Yhtenä iltana koitti Rapsulle varsinaiset festarit, sillä opiskelijatoverini saapui aktivoimaan luppakorvaa. Rapsu pääsi harjoittelemaan hajujuttuja vieraan ihmisen kanssa ja oli siitä aivan liekeissä. Herkkuja! Jakamatonta huomiota! Leikkiä! Se oli jopa niin liekeissä, että lopulta villiintyi täysin. Siihenpä se sitten taintuikin, sen sai herättää iltakeikalle ja aamulla herätellä taas aamupalalle. Kauhea väsy tuli. Selkeästi vieraan kanssa "treenaaminen" oli huippukivaa, mutta samalla huomattavasti väsyttävämpää.

Kotimatka meni yhtä hyisissä tunnelmissa, tai toinen meistä paleli ja toinen kuorsasi lämpöisessä pesässään. Hauska on huomata, että kotiuduttuaan Rapsuli puuhastelee omaan tuttuun tapaansa taju kankaalla nukkumisen sijaan. Vaikka se selkeästi väsyi reissussa, on sillä edelleen huippuluokan palautumiskyky.

Viikonloppuna onkin Sisun vuoro seikkailla, joten toivotaan, että auto haluaa seikkailla meidän kanssa lämpöisenä!