perjantai 30. syyskuuta 2011

Pientä reeniä ja jolkkoo

Nuuskun kanssa tokoiltiin torstaina. Hirmuisen pätevää seuraamista, joskaan en pitkiä rupeamia tohtinut ottaa, kun niin näpsäkästi teki. Pidättäydyttiin hienoissa suorituksissa haasteen hakemisen sijaan :) Kaukokäskyt meinasivat ensin mennä pieneksi heilumiseksi, mutta laskettuani Nupan virettä, kaukot onnistuivat ihan hirmuisen hienosti. Takakoivet näyttivät lattiaan liimattuilta. Tähän asti on otettu vaan istu-maahan satsia, mutta nyt tälläsin seisomisenkin sekaan ja olipa koreaa. Lisäksi vähän vahvistelin nopeaa maahanmenoa, mutta se on kyllä niin hyvällä mallilla, että sitä ei tarvitse kuin ylläpitää.

Tänään käytiin pitkästä aikaa koikkereiden kanssa metsälenkillä. Rapsusta punavalkoisten treffaaminen oli erityisen ihanaa ja Rapsutin olikin hieman pettynyt, kun mokomat eivät leikkiinkutsuihin vastanneet ja lähteneet hippasille vaan nuuskivat puskia mieluummin. Nuusku puolestaan omaksui vakavan poliisin roolin ja oli varmasti hyvin iloinen, että koikkerit osasivat käyttäytyä asiallisesti eivätkä lähteneet riekkumaan Rapsulin kanssa. Nuuskun ei tarvinnut sen kummemmin virantoimitustehtäviä hoitaa vaan pelkkä pönöttäminen riitti. Kaisan räpsimiä kuvia.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Vähän ruosteessa

Eilen oltiin pitkästä aikaa liitohommissa. Tosin hitusen epäilytti treeneihin lähteä, kun koko päivä oli mennyt enempi tai vähempi penkin alle; puhelimen uitin teemukissa, kotiavaimet unohdin sisälle, myöhästelin sujuvasti joka paikasta, ajelin ajatuksissani harhaan ja oravankin tapoin. Hirveästi en itseltäni treeneissä odottanut ja Rapsultakin lähinnä hyvää fiilistä, kun eihän me oikein olla treenimään päästy. Odotukset täyttyivät hyvin, Rapsulin kanssa oli mahtia kipitellä.

Rata oli mukaelma vähän sitä sun tätä ja Rapelo kulki oikein kivasti. Minulla oli rytmitys enemmän kuin vähän hakusessa ja tein turhan vahvoja rytminmuutoksia, joihin Rapeliini reagoi herkästi. Pyörityksissä oma hahmotus oli heikkoa ja joka kerta meinasin juosta erään hypyn siivekkeeseen, ihan joka kerta vaikka oikein keskityin, että en juoksisi. Se oli melko hassua, kun eihän minun sen siivekkeen suuntaan missään vaiheessa ollut edes aikomus liikkua, mutta sieltä itseni aina löysin. Onneksi Rapsu ei mokiini takertunut vaan pisteli hienosti eteenpäin. Vaikea kohta Rapsulle oli itsenäisesti kepeiltä pimeään putkeen hakeutuminen, jotenkin se ei putkea alussa hahmottanut ollenkaan, mutta kun pilkottiin kohta osiin, saatiin siihen monta monituista hienoa onnistumista. Vaikka eritavoin suoritettavat putket ovat kuuluneet yleensä Rapsun vahvuuksiin, pitäisi niitäkin muistaa ylläpitää ja se on näköjään jäänyt luvattoman heikolle. Muissa radan kohdissa Hapsutuksella ei ollut ongelmia ja yllätyksekseni se haki mutkaputken uumenissa olleen pöydänkin putken sijaan, oho!

Nuuskun tokoista en kehtaa edes kirjoittaa. Olevinaan on ollut niin paljon kaikkea muuta, että ei olla olohuonetta pidemmälle treenaamaan menty ja se ei tässä vaiheessa riitä, ei. Mutta nyt Nupsulla olisi kunnossa kaikki muu paitsi mielenrauha pitkäkestoisessa seuraamisessa. Nupalla alkaa seuraamisessa melko nopeasti palaa käämi ja silloin edistystä ilmenee, ei oikein paikka pysy.

Muuten ei olla puuhailtu ihmeempiä. Metsässä on samottu Topin & Viirun kera ja Zorron kanssa sekä kuunneltu hanhien kvaaksutusta.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Ahneet huollossa

Viikon ohjelmaan on kuulunut metsälenkit (kokokohtana heppojen tapaaminen) ja lihashuolto. Sinänsä noiden lihashuoltoon vieminen tuntui lähinnä koomiselta, kun eihän me olla mitään mainittavaa aikoihin oikeasti treenattu, mutta onpahan nyt ainakin puitteet kunnossa ;)

Nuuskuttimella oli triggerpiste pitkissä selkälihaksissa, siinä perinteisessä kohdassa missä sillä jotain on, jos jotain on ollakseen. Siihen laitettiin hitusen mikrovirtaa ja ensi viikolla jatketaan. Muutoin Höpönasseri oli hyvässä kuosissa ja kinkut saivat kehuja olemassa olostaan. Potkaa on käytetty, sen huomaa lihasmassasta.

Rapsuli puolestaan jatkoi kumikanalinjaansa eikä siinä ollut mitään hierottavaa. Rapsulin karvapeitteen kiilto herätti huomiota ja huomasin siinä sitten itsekin, että Rapen turkki on parantunut kesästä huimasti. Eihän sillä tällä hetkellä kaljuutta ole, sen olen minäkin hoksannut, mutta nyt havaitsin, että onpas tosiaan kiiltävä karva. Onhan se nappaillut turkkinsa hoivaksi lisäravinnetta jos toistakin, joten olisi kumma, jos se ei näkyisi.

Molempien käytös hieronnassa puolestaan... nooh, Heli totesi, että miten nämä onkin aina näin ahneita. Molemmat tapittivat kirsut vipattaen hyllylle, jossa oli muutamia kuivanappuloita. Nuusku koetti kiristää niitä itselleen, Rapsu varastaa. Ihan mahdottomia elukoita, joka kerta sama homma. Ja aina niiden pohjaton ahneus jaksaa hämmästyttää muita, mutta onhan se hienoa olla hyvä jossain!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ukkoloihen ehtimistä

Pitkästä aikaa, siis viimeksi joskus viime vuonna eli ei turhan usein reenailla, lähdettiin tolleriloihen hakuharkkoloihin. Nuusku Sianreuhakekin pääsi mukaan. Aluksi virittäydyttiin tunnelmaa Topin ja Viirun kanssa alkulenkillä ja aloiteltiin treenit Puntin ja Zorron saavuttua paikalle.

Nuuskutin pääsi mukaan vähän riekkumaan. Otin Untamolle mielenvirkistykseksi ilmaisurullan käyttöä. Koskaan ennenhän me ei olla rullan kanssa maalimiestä metsään laitettu, mutta ajattelin, että kerran tästä lajista treenitaukoa on yli vuosi, niin tokihan sitä silloin kannattaa jatkaa semmoisesta vaiheesta mitä ei olla ennen tehty sen sijaan, että palauttelisi lajia mieleen helpolla treenillä. Ihan kiva, että en oikeasti miettinyt tätä tarkemmin, koska saatiin Nupakon kanssa oikein mainiot harkat aikaiseksi.

Nuuskulle meni metsään kolme maalimiestä, etukulmiin ja yhteen takakulmaan. Paitsi että ei ne ukkelit mihinkään kulmiin asti menneet vaan vähän metikön puolelle, jonnekin puoleen väliin aluetta ehkä. Arvelin, jotta ei elukka ihan heti alkuunsa ihteään rikki tykitä. Ekalla ukolla oli suorapalkka, toisella rullailmaisu ja kolmannella suorapalkka, ja kaikki ukot etsittiin ilman apuja. Nuuskuli toimi kuin pieni unelma ja tulin siihen tulokseen, että jatkossa Nuuskis saa hillua rullan kanssa kaikki ukot. Oli se vaan pätevä!  Tykkäsin.

Rapsulille puolestaan otin hakua suorapalkalla, tavoitteena saada pitkät hakumatkat eli ihan alueen rajoille asti ja poteroihin piiloon. Ukkoloista yksi meni etukulmaan ja kaksi takakulmiin, liikkuivat takalinjaa pitkin, jotta ei jäänyt hajujälkeä ja ne haettiin ilman apuja. Rapsu oli ihan hurjassa vireessä ja sinkosi metsään valonnopeudella. Hienosti se ukot pelasti, mutta kolmannen haki ennen toista. Lähetin Rapsun kakkoselle huonosta kohtaa, jolloin Rapsu kävi innoissaan etsimässä, mutta ei rohjennut laajentaa tarpeeksi sivulle ja saatuaan ilmavainun keskilinjan toisella puolella olevasta maalimiehestä paineli sinne. Toinen haettiin viimeisenä, hieman erikohdasta lähetettynä ja hienosti löytyi. Rapsu oli myös aivan mainio, joskin intoa oli aivoja enempi, mutta mitenkäs muutenkaan?

Lopuksi käytiin vielä jolkottelemassa Viirun ja Zorron kanssa. Hirmuisen kivaa hakumetsässä oli, joten ehkäpä tätä voisi hieman useammin treenata kuin vuoden välein...

torstai 15. syyskuuta 2011

Kyllä se kotona osaa

Rapsuttimen hetkelliset hyvät ajat jäivät taas taakse ja heitimme jälleen eläinlääkärikeikan. Korvassa ja peräsimessä oli hiivaa ja tämä ilmeni julmettuna kutinana. Muutoin Hapero on reilassa (omalla mittapuullaan), iho on soma eikä tassut ole auki. Silmien ympäriltä on karvat hieman harvenneet, mutta muualla ei kaljuutta tällä hetkellä ole. Nyt on ohjelmassa douppausta Canofitella, jotta hiiva saadaan taas katoamaan ja iho pysymään kunnossa pakkasten alkuun.

Nuuskuli oli Kivuttomalla matkassa mukana, koska arvelin Nupan anaalien olevan epäkunnossa. Arvaus oli oikea ja pullottavat rauhaset purskautettiin tyhjiksi. Erite oli kuitenkin hyvännäköistä, joskin melkoisen aromirikasta, vaikka sitä tuhottomasti olikin. Nuuskis sai kehuja sutjakasta eläkeläisen olemuksestaan. Ei ole kuulemma itsestäänselvyys, että aktiiviharrastuksensa lopetettuaan pysyisi yhtä timmissä kunnossa. Onhan se solakka pieni porsas vaikka liikkuukin vähemmän ja syö enemmän. Tokossa meinaan namusia kuluu eikä se fyysisesti juuri rasita. Hauska oli huomata, että typyt painoivat täsmälleen saman verran, 13.9 kg.

Nuuskuttimen kanssa on otettu hieman tokoa. Liikkeestä seisomiset ovat edenneet huimasti, käsimerkki on häivytetty huispois ja pysähtyminen on oikein napakkaa, ei yhtään hiippaile. Perusasennosta muutaman askelen siirtymiset onnistuvat äänettömästi kuin myös lyhyet seuraamiset. Jee, jee. Tosin nämä huikeat suoritukset on saavutettu olohuoneessa, joten eiköhän tilanne ole hieman toinen kun pihalle taas mennään. Mutta ei tuonne kaatosateeseen paljoa kiinnosta treenaamaan lähteä ja agilityhallissa Nuuskun kanssa tokon treenaaminen ei ole viisasta, kun se heittää kierrokset kaakkoon ja mölinä alkaa. Joten tyydymme huippusuorituksiin siivittävään olohuoneeseen.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Edustustehtävissä

Mikäpäs olisikaan kunniakkaampaa puuhaa kuin edustaa rotuaan noutajapäivässä. Nuusku, Rapsu ja Josi saivat olla ihmisten ihailun, rapsutusten ja kyselyjen kohteena, ja erinomaisesti tehtävässään onnistuivat. Mitä nyt N ja R antoivat hieman huiputtavan kuvan maailman leppoisimmista koirista ja yritinkin selitellä, että ei ne noin tuossa hiekalla reporankana retkottaisi, jos niillä ei olisi aivotyöskentelyä vastapainona. Rapsu itseasiassa käpertyi kerälle ja otti nokoset keskellä urheilukenttää vaikka ympärillä viipotti ihmistä ja koiraa, match show pyöri ja kuulutukset pauhasivat.

Edustustehtävien lisäksi Nuusku pääsi mallikoiraksi lajiesittelyjen mejänäytökseen ja se meni ehkä vähemmän mallikkaasti, mutta en usko yleisön sitä tajunneen ;) Näytösjälki on lyhyt tuore jälki vedettynä hiekkakentän laitaan. Nuuskuhan ei ole tuoretta jälkeä juuri jäljestänyt (minusta se on jonninjoutavaa puuhaa...) ja lisäksi tuuli painoi jälkeä sivuun. Kaiken järjen vastainen viritys, mutta eipä siinä oikein muutakaan paikkaa ollut. No, yleisö näki jäljestävän koiran valjaissa, ja jos yleisö olisi tajunnut enemmän, olisi se huomannut, että otus olisi halunnut painua tuulen painaman jäljen perässä pusikkoon ja kulki jäljellä lähinnä ohjattuna... Nuuskuli onnistui kuitenkin vakuuttamaan katsojat :)

Edustustehtäviä seurasi mukavat huvit sillä lähdettiin Josin kanssa metsälenkille. Kovasti Josi yritti tyttöjä liehitellä ja Rapsu välillä hippaa juoksikin, mutta Nuusku vilautteli hanakasti kulmahammasta peräpäätään lähestyvälle urholle. Kivaa oli ja suolammesta tarttui kaikille mukaan hieno mutakuorrutus.

Muutoin ei olla tehty ihmeempiä. Sieni- ja marjareissuilla käytiin ja Nuusku innostui natustelemaan sieniä vähän turhan innokkaasti. Rapsu puolestaan ahnehti puolukkaa julmetusti :)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kiljukaula ostarilla

Suskin tokokoulutuksesta innostuneena yritin toteuttaa suunnitelmaani, että hupsuteltaisiin Nuuskun kanssa tokoliikkeillä 5 min joka päivä, mutta yritykseksi jäi. Käytännössä lähinnä tokon treenaamista on ollut se, että pyyhkäisin pölyt Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan ja Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet -kirjan päältä. Teoriassa olen paneutunut asiaan, oikein mukavaa luettavaa nuo opukset ja alkaa minulla olla jopa joku näkemys siitä miten eteneminen tapahtuu, mutta käytännössä pitäisi saada toistoja useammin, jotta jotain oppimista tapahtuisi eikä unohtunutta tarvitsisi aina aloittaa alusta. Ei ole laiskan laji. Koska olen hirveä laiskimus, oli enemmän kuin paikallaan sopia ostarin nurkalle kimppatreenit kelpieiden kanssa, jotta jotain tulisi tehtyä. Koska Nuuskulla on ilmennyt tokossa hieman ääntelyä, ajattelin, että parin tunnin maastolenkki Rapsun ja Zorron kanssa tiristäisi ylimääräiset innot pois ja saataisiin rauhallisessa tilassa otettua treeniä. Ihan kiva ajatus minulta, mutta Nuuskuli ajatteli toisin.

Otettiin alkuun Nuuskun kanssa muutama luoksetulo ja ne olivat täyttä priimaa eli perusnuuskua. Sen jälkeen kokeilin kepillä jäätä, otettiin nouto ja toivoin puukapulan siirtyvän suussa sivulle myös ulkona eikä lentävän pitkin pihaa. Sisällä tähän on saatu onnistumisia. Noh, ensin Nuusku yritti tuoda nurmikolla kasvavan sienen kapulan vierestä. Lopulta pieni vihikoira löysi kapulan, mutta että se olisi siirretty somasti suussa sivulle? Siirtyihän se, mutta ihan hirveän mälläämisen kera. Nuusku valutti kapulan kurkkuun ja sylki etuhampaisiin ja pyöritteli ja... aivan hirveää. Olin siitä hitusen pöyristynyt, koska ei Nuusku dameja tai muita noutosysteemejä noin kohtele eikä se sisällä siirtymistreeneissä ole noin pahasti puuta mupeltanut. Ihan meni sekoiluksi koko homma. Etenemme tästä nyt siten, että lähdemme alkeista ja harjoitellaan kapulan pitoa rauhallisessa mielentilassa (pitää varmaan koettaa tunkea kapula suuhun Nuuskun nukkuessa.... ;)) eli edelleen sisällä ja ilman vauhtia, mieluummin vielä metallikapulalla, jolloin saadaan helpommin onnistuneita toistoja, koska metallikapulan Nupa tuo nätisti. Nuuskulla alkaa nyt 6+1 kapulaviikot.

Seuraaminen oli aivan katastrofaalista, siis se vähäinen mitä ehdittiin ennen kuin homma levisi täysin. Nuusku oli aivan hullussa vireessä ja kiljui, edisti, lörpähti sivulle, sekoili, oli aivan aivoton. Piti palata taaksepäin roimasti ja keskittyä vain ja ainoastaan siihen, että kuono pysyi ummessa. Otettiin siirtymisiä yhdellä tai kahdella askeleella eri suuntiin ja saatiin niihin hiljaisia hyviä toistoja. Mutta tästä on kyllä sata miljoonaa vuotta matkaa tavoitteeseen. Nuusku ehtii varmaan kuolla ennen sitä.

Liikkeestä seisominen, hmm, ehkä se alkaa jossain määrin edistyä, mutta siihen tuli mukaan myös Nuuskun ennakointi. Piti ottaa melko pitkiä kävelypätkiä väliin, jotta Nupa ei alkanut hiippailemaan käskyn toivossa. Vaihdoin palkan pallosta takaisin namiin, koska Nupan pallohulluus aiheutti siinä ihan liikaa ennakointia, namilla se tuli paremmin, joskin niitäkin piti viskellä eri suuntiin, jotta hommassa oli yllätyksellisyyttä. Tämä on kuitenkin siinä vaiheessa, että säännöllisellä harjoittelulla saadaan tämä toimimaan.

Liikkeestä maahanmeno oli oikein mallikasta. Opin myös palkkaamaan Nuuskua siinä järkevämmin. Aiemmin olen naksauttanut aina maahanmenot, mutta nyt sain vinkiksi naksuttaa välillä vasta, kun palaan Nupan luo eli vahvistan kestoa ja välillä tein homman avoimen luokan tapaan. Hyvin toimi.

Lopuksi otettiin paikkamakuu tai tarkemmin kaksi. Nupa makasi rentona, muutaman kerran käänsi päätä. Treenit olivat oikein kivat, mutta myös raadolliset. Jotenkin haaveilin, että osaisin laittaa Nuuskun liikkeet valmiiksi syksyn aikana, mutta nyt vähän usko romahti. Nuuskun kiljuminen seuraamisessa oli melkoisen pahaa, joskus aiemmin Nupa väläytteli viitteitä siihen, mutta en ottanut sitä vakavasti. Olisi pitänyt. Toisaalta treenimäärä on ollut melko olematonta, joten pitää ryhdistäytyä.

Rapsuliini kipaisi eilen agilitytreeneissä. Paikalla ei ollut ryhmästä muita kuin Susu ja pyrrit, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Tehtiin otteita Elsan viimeisimmistä kisaradoista, jotakuinkin tämmöinen:


Koetin perusmenon lisäksi vaihtoehtoisia tapoja, treeneissä kun oltiin, ja nekin meni passelisti. Jotain takaaleikkausta valssin sijaan jne. Rapelolla oli mahtifiilis, niin oli mielissään. Otettiin erikseen puomia ja treenin alussa toistot menivät 20 kertaa paremmin kuin lopussa, joten jatkossa pitää muistaa ottaa sitä ennen varsinaista treeniä, koska Rapsu tarvitsee siihen hommaan virkeät aivot.