perjantai 31. lokakuuta 2008

Nuusku palasi agilityn pariin

Aina välillä minulta kysytään, että mitenkäs se Nuusku nyt jaksaa, niin laitetaan ihan virallinen ilmoitus, että hyvin! Eilen Nuusku palasi agilitytreeneihin ja olipas se iloinen. No alussa meni vähän hämmästellessä, mutta vähitellen Nuusku löysi itsensä ja liihotti menemään entisellä innolla :)

Rapsu hämmästytti minua silloin kun odottelimme agilitykentän laidalla omaa vuoroamme, sillä Rapsu halusi tokoilla. Rapsu alkoi tarjota maahanmenoa ja perusasentoa, joten treenattiin niitä sitten siinä samalla... Hassua, sillä yleensä Rape tapittaa silmät kiiluen suorittavaa koiraa ja haaveilee kirmaavansa sen tilalla, mutta nyt se sitten ajatteli käyttää odotusajan järkevämmin eli tokoilla ja saada nameja. Sopiihan se minulle :)

Maanantain tokokurssia varten ollaan treenattu innokkaasti viime kerran asioita, mutta vielä niissä on työstämistä. Paikallamakuu sujuu Rapsulla hyvin. Sisällä voin poistua näköpiiristä ja pesiskentällä treenatessa saan hiipparoida kauempana. Rapsu kyllä tarkkailee ohikulkevia ihmisiä, mutta pysyy paikallaan. Perusasento ei pelitä vielä ja kotiläksyksi tullut seisominen on vähän niin ja näin.

Nuuskukin on tokoillut ja Nuuskun perusasento on tiukka. Nuusku painautuu minuun kiinni voimalla. Muut liikkeet Nuuskuttimella on hyvällä mallilla, joten kunhan saan perusasennon tiukkuuden siirrettyä seuraamiseen, niin jopas on hienoa.

Huomenna on Rapsulla agilitykisat Kajaanissa. Jännittää jo nyt. Oksettaa melkein.

maanantai 27. lokakuuta 2008

TOKO osa 1

Rapsun ensimmäinen tottelevaisuuskoekurssipäivä on takana. Koulutus oli oikein rattoisaa ja yllätyin Rapsuttimen kyvystä keskittyä tokoon hallin reunustoilla olevien agilityesteiden sijaan. Olin nimittäin aivan varma, että Rapsu vetäisee jossain välissä vähintään kerran A-esteen, mutta eihän se edes huomannut sitä.

Ryhmässämme oli paikalla viisi koiraa. Hyvä, että ryhmäkoko on pieni, koska minä en yksinkertaisesti osaa kouluttaa koiraa hihna kädessä vaan Rapsun on oltava vapaana, jotta en sotkeudu hihnaan. Pienessä ryhmässä se on tietysti helpompaa, varsinkin kun kaikki koirat ovat motivoituneita työskentelemään ohjaajansa kanssa. Olin varustautunut koulutukseen nameilla ja naksulla, vetolelulla, tennispallolla, narupallolla ja Kong Wubballa, jotta saisin annettua oikeanlaisen palkan koiran viretilasta huolimatta. Sinänsä turhaa varmistelua, koska Rapsuhan oli siinä vireessä missä aina eli innokas ja yhteistyöhaluinen :)

Tänään treenasimme luoksetuloja, perusasentoa, nopeita maahamenoja, kontaktia, luoksepäästävyyttä ja paikalla makuuta. Luoksetulot menivät Rapsulta upeasti. Rapsu odottaa innoissaan paikallaan, koska tietää, että kohta pääsee juoksemaan kovaa! Tämä on myös niitä asioita mitä on harjoiteltu pennusta asti, joten ei ihme, että se tulee selkäytimestä...

Perusasennossa on Hapella vielä työstämistä. Asento on hieman väljä ja sainkin hyvän vinkin palkata ulkokautta ja nimenomaan silloin kun Rapsu on pohjetta vasten. Tarkoitus on opettaa Rapsu ihan ihoon kiinni, jotta jos kokeessa alkaa asento löystyä, pysyy se silti siedettävänä eikä Rapsu harota missään metrin päässä.

Nopeiden maahanmenojen harjoittelussa ideana oli nimenomaan nopea maahanmeno eikä maassa pysyminen. Tässä Rapsu tarvitsee vielä käsimerkkiä ja sen häivyttäminen tulikin kotiläksyksi. En vielä osaa päättää tulisiko minun palkata Rapsu nopeasta maahanmenosta namilla vai pallolla, koska namilla maahan painuminen on tiukempi, mutta suoritus hitaampi, kun taas pallolla Rapsu painuu alas nopeammin, mutta ahteri jää mielestäni välilllä hieman koholle, sillä Rapsulla on kiire pallon perään. Hmm. Pitää katsella mihin suuntaan se lähtee kehittymään.

Luoksepäästävyystreeni oli aivan mahtava. Rapsullahan ei ole ongelmia luoksepäästämisen suhteen vaan ennemminkin siinä, että luoksetulevaa ei tarvitse ottaa vastaan takajaloilla seisten ja etujalat ilmassa sojottaen pyrkimyksenä pestä tulijan korvat vaan ihan paikallaankin voisi istua. Harjoittelimme sitä siten, että koirat olivat perusasennossa ja muutama ihminen käveli suoraan koiraa kohti kerta kerralta lähemmäksi tullen ja koira sai palkkaa siitä, että ei reagoi tulijaan mitenkään. Rapsu napotti paikallaan tyynesti, naksutin lauloi ja namia tippui kuonoon. Olin mykistynyt Rapsun hienosta suorituksesta!

Kontaktin harjoittelussa koiran piti ottaa oma-aloitteisesti katsekontakti ohjaajaan. Helppo nakki alati silmiin tuíjottavalle Rapsulle :)

Paikallamakuu oli haastavampi. Alussa Rapsu meni maahan, mutta kimposi ylös saman tien. Vähitellen aikaa pystyi pidentämään ja sain liikuttuakin jonkin matkan päähän. Rapsu ei kuitenkaan kestä katsekontaktiani palatessani sen luo, joten jouduin katsomaan aina ohi Rapsusta. Tätä pitääkin harjoitella enemmän, jotta ei mene homma kokeessa plörinäksi sen takia, että vilkaisen Rapsua silmiin. Muut koirat eivät kiinnostaneet Rapsu lainkaan vaikka vieressä makoilivat tai nousivat ylös.

Tällä viikolla pitää treenailla näitä kotona lisää sekä aloittaa ensi kerraksi seisomisen harjoittelu. Seisominen on tuttua näyttelykehästä, josta viime kerrasta on niin kauan aikaa, että Rapsu on varmaan unohtanut koko homman. Mutta olipa kiva tokoilla pitkästä aikaa ja Rapsun kanssa ekaa kertaa. Rapsusta se oli myös oikein mukavaa ja luulen, että opettamalla Nuuskulle perusasennon uusiksi tänään saamillani vinkeillä, tuleepi Nuuskustakin vielä tokoilija :)

perjantai 24. lokakuuta 2008

Tottelevainen Rapsu ja kosketusalustan salaisuus

Rapsun kanssa on harjoiteltu pienestä pitäen perustottelevaisuutta sekä agilityyn liittyvää tottelevaisuutta, mutta varsinaisia tottelevaisuukoeliikkeitä emme ole opetelleet. Jotta Rapsun yleissivistys ei jäisi puolitiehen, aloitti Rapsu JoAn toko-alkeet kurssin. Kurssilla harjoitellaan koeliikkeitä tähtäimessä tottelevaisuuskoe. Alokasluokan liikkeiden lisäksi treenataan ylempien luokkien liikkeitä, jotta homma ei mene liian tylsäksi ;)

Nuuskun kanssahan minä olen tokoillut joskus kauan sitten. Nuusku tykkäsi lajista ja oli siinä hyvä, mutta jostain syystä homma jäi junnaamaan paikalleen ja onnistuin latistamaan meidän molempien fiiliksen, joten laji jäi tauolle. Tästä viisastuneena ilmoitin Rapsun oikein tokokurssille, jossa saan ohjausta kokeneilta kilpatokoilijoilta enkä ehkä sitten tee samoja latistavia virheitä kuin aiemmin.

Ensimmäinen varsinainen treenikerta on tuleva maanantaina, mutta keskiviikon teoriaillan innoittamana ollaan jo jotain kotona treenailtu... Naksutin naksuu useamman kerran päivässä. Rapsun lisäksi Nuusku on palannut vanhan harrastuksensa pariin ja ilokseni olen voinut todeta, että kolmen vuoden tauko on tehnyt hyvää ;) Intoa tokoiluun on aivan uskomattomasti, Nuusku suorastaan sählää! Joten aikomus on hyödyntää Rapsun kurssin oppeja myös Nuuskulle, jospas vaikka koeliikkeet palautuisivat mieleen...

Tokon lisäksi olemme harjoitelleet kosketusalustan käyttöä. Nuusku hoksasi jutun äkkiä ja tassu viuhui iloisesti alustalle :) Nuuskulle on kuitenkin ollut jossain määrin haasteellista siirtyä painamaan kauempana olevaa alustaa. Homma onnistuu alustan vieressä, mutta matkan päässä olevalle alustalle siirtyminen ei ihan vielä onnistu. Nuusku jää mieluummin mäiskimään minua tassullaan... mistä voi tietysti päätellä, että onko tuo sisäistänyt hommaa vielä kuitenkaan. Alusta voi olla metrin päässä, mutta kaksi metriä on liikaa. Mutta mitäpä tässä hätiköimään, hiljaa hyvä tulee.

Rapsun kosketusalusta opettelu ei lähtenyt käyntiin yhtä lupaavasti. Minulla oli suuria vaikeuksia saada Rapsua käyttämään tassuaan! Tassu ei noussut, ei niin millään. Koetin ties millä kikoilla, mutta ei, Rapsu tökki alustaa nenällään kuin kana jyviä. Meinasin jo luovuttaa ja ajatella, että voihan sitä nokkiakin tietysti... mutta sitten vahingossa raapaisin alustaa, jolloin Rapsu läimäsi siihen tassunsa voimalla, kuin olisi kärpästä lahdannut. Onneksi sormi oli valmiina ja sain ajoitettua naksauksen oikein. Sen jälkeen raapaisin alustaa uudestaan ja Rapsuhan painoi... Parin kerran jälkeen pystyin jättämään raapaisun pois, koska Rapsu yhdisti heti tassun painamisen, alusta, naksun ja namin, joten Rapsu alkoi tarjota innokkaasti painamista. Rapsu irtoaa jo painamaan kauemmaksi kuin Nuusku, joten erityisen hyvin menee siis.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Uusia agilityoivalluksia ja lisää uunoilua

Aamu alkoi eiliseen tapaan Jaamankankaan metsässä kirmaillessa. Nuusku, Rapsu ja Uuno jäljittivät hepan jälkiä, löysivät parin myyränkolot ja himmailivat muuten vaan. Kotiuduttuamme Nuusku ja Rapsu painuivat pehkuihin, mutta Uuno päätti hieman tuunata Nuuskun ja Rapsun lelukorin sisältöä. Toimivia uudistuksia Uuno tekikin; enää narupalloissa ei ole naruja pallojen menoa haittaamassa eikä pupun päätä täytä turhat vanut ;)

Pienten päivätorkkujen jälkeen lähdin Rapsun kanssa Vitikaisen agilitykoulutukseen. Tämän päivän treenien teemat jatkoivat eilistä linjaa eli vekkejä, ennakoivia valsseja ja takaakiertoja. Oli hienoa huomata miten nopean koiran saa etenemään radalla vauhdikkaasti ilman että itselle tulee kiire kun vain tietää mitä tekee... Monet uudet kuviot tuntuivat toimivan aiempia paremmin, joten pitää koettaa päästä huonoista urautuneista ohjaustavoista eroon. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty! Saimme Tiialta hyviä vinkkejä siihen miten voisimme muutamia kohtia menossamme hioa paremmaksi, joten olen erittäin tyytyväinen koulutuksen antiin.

Koska päivä oli aurinkoinen ja kaunis, suuntasimme vielä illalla metsään pitkälle lenkille. Taas kolmikko pääsi heppaa vainuamaan sekä pöläyttämään ilmaan parit metsäkanalinnut. Hauskaa tuntui olevan! Luulen, että Nuuskun ja Rapsun mielestä Uuno ei ole ollenkaan hullumpi lisä laumaa :)

lauantai 18. lokakuuta 2008

Uuno on hassu ja agility ihanaa

Eilen illalla Nuusku ja Rapsu vastaanottivat viikonloppuvieraaksi Uunon. Tytöt kertoivat Uunolle aika äkkiä mitkä ovat talon säännöt eli leluilla saa leikkiä vapaasti, Nuuskun viereen saa mennä nukkumaan, mutta Rapsun seuraan on turha yrittää käpertyä ja kaikki ruoka kuuluu talon vakioasukkaille... Uuno-parka on tassunalla, mutta eipä se näyttäisi Uunoa haittaavan. Iloisesti häntä propellina viuhuen tyttöjen mielistely-yritykset alkavat kerta toisensa jälkeen ;)

Aamulla suuntasimme Jaamankankaan metsään, jotta kolmikko pääsisi hippastelemaan turvallisesti. Nuusku ja Rapsu viipottavat vapaana pitkin Noljakkaa, mutta koska Uuno ei kuulu kalustoon, otamme Uunon irtopidot turvallisesti syrjäseudulla. Nuusku, Rapsu ja Uuno nauttivat aamulenkistä kaatosateessa. Lätäköissä kahlailun ja metsässä kirmailun tuoma nautinto oli suuri. Metsästä löytyi puolityhjä jalkapallo ja siitäkös riemu repesi! Rapsu kaahasi pallo suussa keulassa, Nuusku revitteli rinnalla ja Uuno koetti pysyä perässä. Aivan mahtavaa menoa :)

Iltapäivällä Nuusku ja Uuno jäivät uinumaan vieretysten, kun lähdin Rapsun kanssa Tiia Vitikaisen vetämään agilitykoulutukseen. Seuran ulkopuoliset kouluttajat tuovat mukanaan uusia ideoita, jolloin tulee itsekin herkemmin koetettua ohjauskuvioita, joita ei normaalisti tekisi. Toiset niistä sopivat aiempaa paremmin, toiset vaativat työstämistä tullakseen toimiviksi ja jotkut voi suosiolla unohtaa. Tämän päivän anti oli oikein osuvaa meille. Sain taivutella Rapsua jaakotukseen, itseäni puolivalssi- ja valssiryöpytyksiin, opetelimme uuden tavan hypyn takaakiertoon ja totesimme vekit edelleen meillä toimivaksi ohjaustavaksi. Koulutus jatkuu vielä huomenna ja tuskin maltan odottaa!

Nyt kolmikko koisaa porukalla olohuoneessa ja Rapsukin on alkanut höllätä oman koskemattomuutensa suhteen. Uuno saa asettautua samalle patjalle ilman urahdusta, Rapsu tyytyy vain mulkaisemaan eikä se tehoa... Uuno hymyilee takaisin häntää heiluttaen ja alkaa viereen nukkumaan :)

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Mejätreenit

Pitkästä aikaa suuntasimme metsään mejäilemään. Vedin eilen molemmille treenijäljet ja aamulla lähdimme jälkipuuhiin. Seurana meillä oli aloitteleva jälkikoira kooikerhondje Aku, joka selviytyi urakastaan hienosti. Aku tietää kyllä mitä nenällä tehdään.

Nuuskun jäljellä keskityttiin erityisesti makauksiin, joita oli runsaasti. Ensimmäisellä suoralla ollut makaus vilahti ohi turhan nopeasti. Nuusku vilkaisi makausta, mutta ei vaivautunut nuuhkimaan. Kulman makaukseen olin tiputellut nameja ja Nuusku ottikin makauksen huolella ja merkkasi tarkasti. Keskimmäisellä suoralla oli kaksi namitonta makausta, jotka molemmat Nuusku merkkasi hyvin. Valitettavasti illalla ehti tulla pimeä jälkeä tehdessä, joten jäljen loppu oli suunniteltu heikosti. Viimeistä kulmaa lähestyessä Nuusku alkoi ottamaan ilmavainua kauempana olevasta sorkasta, sillä loppumakaus oli liian lähellä kulmaa. Kehoituksesta Nuusku jätti sorkan vainuilun väliin, palasi jäljelle, merkkasi kulman ja jäljesti vauhdikkaasti viimeisen suoran sorkalle. Hieno suoritus :)

Rapsu harjoitteli katkoa ja suorilla olevia makauksia. Rapsu lähti porhaltamaan reipasta vauhtiaan ja ensimmäisen suoran makaus hutaistiin ohi. Katkolle tultaessa Rapsu lähti hienosti rengastamaan oikealle puolelle ja lähestyi jälkeä, johon olin tehnyt makauksen helpottamaan löytymistä. Valitettavasti sotkeuduin ryteikköön jälkinarun kanssa ja Rapsu sai tiukan nykäisyn, jolloin Rapsu keskeytti jäljen hakemisen ja palasi luokseni. Harmitti suuresti! Rapsu on herkkä nykimisille eikä enää rohjennut lähteä katkolle, joten ohjasin Rapsun jäljen jatkolle. Loppu oli varmaa ja vauhdikasta rapsumaista työskentelyä, makaukset merkattiin hyvin ja sorkan löytymisestä iloittiin.

Täytyy tehdä vielä ennen lumien tuloa Rapsulle uusi katkoharjoitus, että saadaan onnistunut suoritus muhimaan talveksi. Pitää varmaan myös alkaa nykimään Rapsua lenkillä, että se tottuu siihen ja tuntuu siitä normaalilta... no jos nyt ei kuitenkaan ;) Jospa kuitenkin koettaisin itse kirmata ketterämmin perässä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Syksyisiä kuvia


Maailman suloisin Rapsu.


Maailman iloisin Nuusku.


Marjaimuri.


Pyynnöstä poseeraus.


Vauhdikkaasti yli risujen.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Yllättävä tapaaminen

Nuusku ja Rapsu yllättyivät tänään iloisesti sillä olimme sopineet yhteislenkin Joensuussa käymässä olleen ja karvansa kadottaneen Siiri-tollerin kanssa. Lenkkeilimme sateisessa Jaamankankaan metsässä puolitoista tuntia ja kolmikolla oli kivaa. Aika kului sujuvasti hippastelun, seikkailun, nuuskuttelun ja marjojen syönnin merkeissä. Nuusku ja Rapsu toivovat suuresti, että Siiristä tulee joku päivä taas joensuulainen ja sitä myöten säännöllinen leikkikaveri.

Iltapuhteiksi lähdimme vielä Topin ja Mörkön kanssa Aavarantaan harjoittelemaan vepekuviota. Otimme lyhyet vientiharjoitukset siten, että koirien piti uida köysi suussa kapean poukaman vastarannalle. Alussa vienti suoritettiin vastarannalla olevalle omalle ihmiselle ja sen jälkeen vieraalle. Topi ja Nuusku suoriutuivat vienneistä hienosti, mutta Rapsu ei oikein hahmottanut kuviota. Rapsu ei yksinkertaisesti vielä osaa lähteä uimaan köysi suussa vaan köysi pitää poimia matkalta mukaan. Reppana.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Rapsulle voittonollat Mikkelistä

Ryhdistäydyimme Rapsun kanssa agilityn suhteen ja kahmaisimme voittonollat molemmista tämän päiväisistä agilityradoista. Mitään järkevää en radoista osaa kertoa, koska onnistumisen huumassa pää tyhjeni täysin. Jotain pientä sälää radoille kuitenkin mahtui, joten ihan täydellisiin suorituksiin emme päässeet, mutta hienoihin ratoihin kuitenkin. Rapsu heitti pari ylimääräistä lenkkiä kontaktien suuntaan ja radoilla tarvittavaa irtoamista olisi voinut ilmetä enemmän.

Sain myös huomata, että nopeana tollerina pitämäni Rapsu hävisi ajassa reippaasti molemmilla radoille vitosen virheet tehneelle Jojo-tollerille. Näköjään tollerin voi saada kulkemaan vielä 15 sekuntia kovempaa. Jojon ohjaaja antoi hyviä ohjeita Rapsun syvien selkälihasten vahvistamiseen, joten Rapsu pääsee tutustumaan jumppamisen saloihin. Siitä voi tulla mielenkiintoista...

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Nuusku-parka

Nuuskun loukkaantumisesta toipuminen näyttäisi kestävän odotettua pidempään. Alussa näytti, että Nupsukka palautuu entiselleen kelpo vauhtia, mutta Nuuskaus on edelleen puolikuntoinen. Silja, eläinfysioterapeutti, kävi hoitamassa Nuuskua viime viikolla ja totesi, että hypyistä lepuutusta on hyvä jatkaa vielä ainakin kuukausi. Kyse ei kuitenkaan ole lihasrevähtymästä mitä alunperin epäiltiin, sillä lihakset olivat hyvässä kunnossa. Sen sijaan pari lannenikamaa oli kipeänä. Nuusku, joka yleensä tuhisee tyytyväisenä käsittelyssä ollessaan, nosti päätään ja mulkoili nikamia paineltaessa, joten kipeitä ovat. Nuusku on siis todennäköisimmin loukannut selkänsä pimeässä metsässä rymytessä, luultavasti maa on pettänyt jalkojen alla ja siitä on seurannut pieni nitkahdus selässä.

Arjessa Nuuskun selän aristus ei ilmene mitenkään. Nuusku lenkkeilee normaalisti, hyppää sänkyyn nukkumaan ja iloisesti harventaa päivittäin puskat kypsistä tomaateista. Nuusku leikkii innokkaasti eikä ruokahalussakaan ole valittamista ;) Koirakavereita tavatessa Nuusku on kuitenkin erittäin tarkka siitä, että selkään ei kosketa.

Luonnollisesti viikottaiset agilitytreenit ovat tauolla ja kisakalenteri pyyhkäistiin tyhjäksi. Metsälenkkien ohella Nuuskun elämää ilahduttaa tällä hetkellä uiminen ja tottakai agilityn MM-kisareissulta tuliaisina tuodut Back On Track -mantteli sekä -makuualusta ;) Jospa ne lupaustensa mukaisesti auttaisivat toipumisessa. Ainakin makuualunen minun kainaloon sijoitettuna on Nuuskun mieleen, siihen on hyvä käydä kerälle uinumaan.

Rapsu puolestaan pääsee osallistumaan Nuuskun sijaan muutamaan syksyllä olevaan agilityn erikoiskoulutukseen. Niistä tulee antoisia ja hauskoja viikonloppuja!