lauantai 27. tammikuuta 2018

Perjantain pienet

Ennen tokon viikkotreenejä otettiin Heidin ja koirien kera hitusen puomia. Sisun ohjelmassa oli muutama kiepsautus puomilta oikealle. Yksinkertaisen helppoa treeniä alastulolta tavoitteena oikean käännöksen ja suoraan etenemisen erottelu. Ei tehty yhtään kokonaista puomia. Hienoja toistoja aputolpan kanssa! Kuitenkin vasenta hankalampi on oikealle kurvaus lohikäärmeen mielestä eikä aputolpasta voida vielä edes haaveilla luovuttavan. Jos aputolppa katoaa, tekee kahvipapusen mieli oikaista. Takatassut vilistää kyllä kontaktipintaa koskettaen, mutta hieman liian ennakoivasti se lähtee kääntymään. Sehän on vasentassuinen elukka; helpompi on kääntyä oikealle loivasti ennakoiden kuin tiukasti vasta alhaalta. Näin silmissäni mihin se luultavasti johtaa, joten tolpan palautus ja sen häivytys vähän matalampaan. Matalampi toimi periaatteessa, mutta käytännössä söi asennetta, joten pitää nyt miettiä miten tämän oikein teen. Vaihtoehtoina lienee palata askel taaksepäin ja tehostaa palikkatreeniä sekä kehonhallintaa tai sitten alittaa rima ja ottaa käännökset pysärin kautta. Noh, katellaan minkälaisen suunnitelman laadin. Näillä luistinratakeleillä on hyvin aikaa laatia suunnitelmia ja kasata palikoita olohuoneessa.

Tokon ekalla kierroksella harjoiteltiin kaukoja. Istu-maahan-seiso-jne. Katsottiin Sisun luontainen tapa liikkua ja sehän tykkää pitää takajalat siirtymissä paikoillaan, joten siitä sain kriteerin itselleni. Läksyksi saatiin asentojumppaa. Istu ja maahan sujuu, mutta seisomistahan myö ei olla opeteltu, joten se työn alle.

Toisella kierroksella rallattiin ohjatun suuntia. Tein tämän meidän puomitreeniä silmällä pitäen samalla ajatuksella ja käskytyksellä, en halua tässä vaiheessa sekoittaa pystykorvaista päätä monenlaisilla käännöskuvioilla. Ei ollut ongelmaa minkäänmoista, hienosti pujahti "rairai"-käskystä oikean etutassunsa ympäri kohti palloa. Paikaltaan lähtiessä tassuisuus ei näy, mutta vauhdin kanssa puolierot pompsahtaa esille. Samahan sillä on merkin kierrossakin: matalammalla temmolla/ lyhemmällä matkalla se kiertää merkin suuntaa vaihdellen, mutta etäisyyden ja vauhdin kasvaessa kierrot tapahtuvat aina vastapäivää, koska se on Lupsukalle luontaisempaa.

torstai 25. tammikuuta 2018

Vaihtelu virkistää

Viikkotreeneissä ei tehty puomia. Ei edes katsottu sinne päin! Nina oli suunnitellut kisaratojen pohjalta kivan treenin ja tehtiin sitä Lupukan kanssa pätkissä (1-7, 9-17, 17-25, 24-30).

©NinaHiltunen, este nro 21 oli rengas.

Ajattelin, että ratamainen tuntuma olisi ihan kateissa, mutta eipä se niin pahasti. Hienosäätöä tein keppien jälkeisen hypyn (12) valssin ajoittamiseen ja vähän enemmän säätöä toisen putken (17) jälkeiseen tilanteeseen. Huomasi, että heti kun pääsen liikkumaan, niin liikun vähän liikaa: valuin vastaanottovalssissani (18), niin paljon, että Sisu tuli koko hypyn ohi. Lopetettuni luikertelun kohta pelitti hienosti. Käännös pituudella (22) oli niin myöhässä, että lohikäärme sujahti A-esteen alle sijoitettuun luolaan alta aikayksikön. Tein sen ihan peruskäännöksellä, jonka ajoitusta sain jokusen kerran hakea, mutta päästyäni rytmiin lopputulos oli niin hieno! Lämmittävää oli myös se, että kertaakaan Sisu ei ennakoinut käännöstä tulemalla pituudelta kesken pois.

Irtoamiset uhkuivat uljautta. Sisu lähti kaukaa ja hyvällä sykkeellä takaakiertoihin (2, 7, 15, 20) sekä pituudelle (22), ei tarvinnut saatella. Tekeminen tuntui muutenkin helpolta eikä itsellä ollut kiireen tuntua, ihan iski kisainto!

Nuuskuli sai fysioterapiassaan laseria polveen. Vaikuttaa siltä, että ajoittainen hutera liike johtuu siitä, että Nuusku koettaa keventää sianpotkaansa, mutta motoriikka ei ihan riitä. Fiilis sillä on kuitenkin edelleen mitä parhain, häntä heiluu ja utelias kirsu löytyy kielletyistä kohteista. Niin ja Rapsu on oppinut avaamaan ovet ja hyödyntää taitoaan ahkerasti eli käy tyhjentämässä kaikki mahdolliset herkkukätköt.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Vasemmalle!

Pakkanen paukkui tänään hieman vähemmän, lähtiessä -16°C ja palatessa -17.5°C, joten piipahdettiin Lupsukan kanssa hallilla.  Kerrospukeutunut kelpie laukkasi lämppälenkillä hien pintaan eikä kylmä kyllä itsestäkään niin kylmältä tuntunut. Hallin lämmössä jatkettiin hillumista ja verryttelyä ennen kuin siirryttiin päivän ohjelmaan eli juoksupuomitreeniin nro 5: vasemmalle käännökset kokonaisella puomilla sanallisesta vihjeestä. Tehtiin viisi toistoa: suoraan vedätyksellä, suoraan ohituksella, vasemmalle ohjaajaan päin, vasemmalle ohjaajasta poispäin ja vasemmalle ohjaajan notkuessa teekupposen ääressä. Tarkoitus oli kirmata loppuun vielä suoraan yksi toisto, mutta Sisu puuskutti siihen malliin, että HIKI! joten lopetettiin toistot siihen.

Vasemmalle käännökset koko puomilla.

Puomilta siirryttiin jäähdyttelemään tokon pariin seuraamisella, liikkeestä maahanmenoilla ja paikkamakuulla. Kauniisti ilmaistuna seuraaminen oli kimmoisaa ja liikkeestä maahanmenot räjähtäviä. Rehellisesti ilmaistuna paikkamakuut olivat tosi hyviä. Ainoastaan toisessa toistossa oikea korva oli hieman levoton, mutta levottomuus ei näkynyt muussa olemuksessa. Mitä lie ääniä höriksellään sieppasi. Tokoilun jälkeen lähdettiin vielä jäähtymään pakkaseen.

Seniorijaosto ei ole innostunut pakkasella ulkoilusta. Tassuja palelee, joten kolmijalkaiset luppakorvat lähinnä tyhjentävät tankit ja suuntavat takaisin sisälle. Sisun tassut tarkenevat paremmin, jos se saa mennä omaa tahtia tai elinvoimaisten kavereidensa tahtia, mutta eläkeläistahdissa senkin anturat kärsivät. Onneksi vilkkaasti viipottavaa seuraa on tasaisesti tarjolla, viimeksi viipotettiin aina yhtä ihanan Veke-kelpien kanssa.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Juoksentelua

Viimeksi ajattelin, että työlästä tuo hallille ramppautuminen, mutta nyt kiehtovuus on jo jyrännyt työläyden kumoon. Mukava haastaa ja avartaa itseä uusilla asioilla, koska enhän ole sanallisia käännöskäskyjä koskaan opettanut. Teemassa on ollut kivasti miettimistä ja teoriaa rakastavana ihmisenä lueskelin sekä katsoin Peelin, Emmanuelssonin, Dammin, Trkmanin, Grefensteinin jnejnejne. ajatuksia ja suorituksia muokatakseni niistä itselleni sopivan sekasotkun. Varmasti lopputulos olisi huikea ja voisin ohjata Sisua vaikka kanttiinista käsin, jos olisin saksalaisen ahkera, mutta tämmöinen itäsuomalainen pullansyöjä hoitaa homman hieman kevyemmin. Päädyin lisäämään Lohikäärmeen ohjekirjaan suoraan juoksemisen (gogo) lisäksi käskyt oikean (rairai) ja vasemman (linlin) käännöksiin  90°. Siitä loivemmat kurvit mennään pelkillä estekäskyillä ja huiskimisilla.

Keskiviikkona nilkka esti viikkotreenit, mutta torstaina turvotuksen laskettua hurautettiin hallille tekemään käännöksiä. Aloitettiin vasemmalle kääntymisistä ja erotteluajatuksen kirkastamiseksi edettiin välillä suoraan. Aluksi alastulopyöräytyksillä erottelua vasen-suoraan, sen jälkeen samaa alastulorampilta ja tasaisen loppuosasta. Taisin huitaista yhden kokonaisenkin puomin käännöksellä ja hyvin lutviutui. En kuitenkaan tässä vaiheessa vielä juoksuta koko puomia, koska sanallisen erottelun sisäänajoon tarvitaan paljon toistoja ja niitä on vähemmän kuormittavaa tehdä tuolla pikkupyörittelyllä. Ja nelitassun oppimisen kannalta se nyt on se ja sama millaisella treenillä käskyt ajetaan sisään, koska diplomi-insinöörihän tekee puomilla sitä mitä siltä odotetaan, kunhan se vain ymmärtää odotukset.

Torstain käännöstreenit.

Tänään jatkettiin Viirun ja Pikin seurassa samalla teemalla ja samoilla kuvioilla, joskin otin mukaan myös oikealle käännökset. Treenistä ei ole videota ja eipä se tuosta ylläolevasta juuri olisi eronnutkaan. Seuraavaan settiin pitänee alkaa yhdistellä joku jatkoeste, niin tulee vähän muutosta ja pysyy mielenkiinto yllä. Ainakin suoraan etenemisiin voisi yhdistää jatkoa, kun se on Sisulle nakinpala.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Nyt se alkoi!

Jaa mikäkö? No juoksupuomin rakentaminen! Onhan se puomi ollut vallan livakka 2o2o, nopealla vapautuksella semmoinen semijuoksu, mutta nyt lähdettiin työstämään siitä ihan oikeaa juoksaria. Joo, tuuliviiriohjaaja päätyi nyt sitten kuitenkin siihen juoksariin puomilla, kun valmentaja maanantaina totesi, että ei vaadi paljoa duunia, pitää vaan saada yksi laukka pidemmäksi tasaisella osuudella eli juoksutuksia palkalle vaan. Helppoa!

Maanantain valmennus oli myös muilta osin jälleen kerran huippusettiä. Oma liikkuminen muistuttaa välillä jopa juoksuntynkää vaikka vielä en uskallakaan kummoisesti päästellä, mutta ajoittain pienillä tehoilla. Teemana oli irtoaminen ja kentällä oli linja mitä en saanut ylittää. Sisulle irtoaminen ei tuottanut haastetta eikä myös irtoamisen jälkeisiin ohjauksiin tulo. Sen sijaan vippaus huonosta kulmasta oli hitusen epävarma, joten se saatiin läksylistalle.

Aksan viikkotreeneissä oli tarkoitus vippauksia vähän treenata, mutta päivä oli ollut kaikkinensa niin uuvuttava ja flunssaakin pukkasi, joten hemmottelin itseäni pitäytymällä mukavuusalueella. Päästeltiin menemään alla olevaa rataa pätkissä ja jatkoin jalan haastamista jonkinlaiseen hölkkään.

©HeidiUtriainen

Muut viikon kuviot menikin sitten enempi ja vähempi ohi, kun auto hajosi kotimatkalla ja ilman kulkupeliä ei oikein kuljeta. Perjantain tokotreeneihin oltaisiin hikisesti ehditty suoraan huollosta, mutta korjaamolaskun saatuani teki mieli palata kotiin syömään Piparminttu & Suklaata (maailman toiseksi parasta jäätelöä).

Kompensaatioksi Sisu pääsi lauantaina juoksemaan puomia. Tehtiin treenissä neljä toistoa. Lohikäärme tarjoili moitteetonta setti ja vähitellen voisi kuulemma alkaa lisätä käännöksiä mukaan. Hui! Mutta rohkea rokan syö, joten sitä kohti.

Lauantain juoksarit.


Maanantaina kipaistiin viisi kertaa puomilla. Tarkoitus oli ottaa mukaan niitä kääntymisiä, mutta loppupeleissä kirmattiin vain suoraan, koska Sisun rytmi hitusen häiriintyi kääntymiseen tarkoitetusta apukepistä. Sainkin hyvät ohjeet jatkoon ja niitä lähdetään toteuttamaan keskiviikkona.

Maanantain juoksarit.

Vaikka Sisun kohdalla juoksupuomiin siirtyminen vaikuttaa itsessään sujuvan vallan helposti ja onnistumis% hipoo sataa, tuntuuhan tämä jatkuva hallilla ramppaaminen parin minuutin treenin takia työläältä. Mielenkiintoista, kivaa ja motivoivaa, mutta työlästä.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vuoden ekat


Vuosi vaihtui nukkuen maaseudun rauhassa. Lunta oli niin paljon, että metsässä kulkeminen oli Nuuskulle ja Rapsulle aluksi mahdotonta, mutta kun päivien kuluessa saatiin Sisun kanssa lumikenkäiltyä polut, luppakorvatkin pystyivät hillumaan ryteikössä ilman kohtuutonta rasitusta. Toki tietä pitkin pääsi lenkille, mutta ainahan sitä metsikössä on mukavempaa. Perinteistä poiketen pupun jäljet jäivät haistamatta, koska kaikki pitkäkorvat ovat kadonneet, mutta jäljestimme sen sijaan ilvestä (tai jotain muuta isotassuista otusta). Ulkoilun ohella keskityimme vetämään lonkkaa.

Kuhiksessa.

Viikon aksatreeneissä kerrattiin Sisun kanssa edellisen valmennuksen läksyjä. Liukkaasti lensi lohikäärme ja linjaan viennit palautettiin vanhalle kunnon tasolle.

Viikon tokotreeneissä jatkettiin avoimuuden tavoittelua. Ensimmäisessä setissä tehtiin pysäytyksiä putken kautta ja Sisulta sujuivat ne vallan mallikkaasti. Ennakoinnin välttämiseksi tehtiin myös läpijuoksuja. Toisessa setissä pureuduttiin avoimuuteen (kuvio alla) ja siinä on kyllä vielä työtä. Samalla linjalla oli ensin merkki (M) ja ruutu takana. Voin vakuuttaa, että pikkukelpillä oli suunnattomia vaikeuksia suorittaa merkin kierto, kun se olisi niin kovin halunnut painella (ja painelikin...) ruutuun. Jouduttiin helpottamaan merkkiä (S) siirtämällä se kauemmas ruudusta eli lähemmäs Sisua, jotta se kykenisi kiertoon keskittymään ja silloin saatiin onnistuneita toistoja, mutta oli ne aika tuskaisia. Tarkoitus oli, että nelitassua olisi lähetetty vuorotellen kiertämään merkkiä ja suorittamaan ruutua, mutta Sisu ei päässyt ruutuun ollenkaan, kun ei siitä kyennyt luopumaan. Tuli läksyksi ja hyvä läksy onkin!



Avoimuustreeni, jossa koira, Sisun merkki (S), alkuperäinen merkki (M) ja ruutu.