tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kuka eka vaa'alla?

Viimeisimpiin puuhasteluihin on kuulunut mm. aurinkoinen  metsäretki kera Topin ja Viirun. Viisikko seikkaili mättäillä innoissaan, välillä juosta viipotti hiekka pöllyten ja välillä nuuskutteli nautiskellen. Eikä sovi unohtaa ihania hepan aarteita, joita mutusteltiin matkalla. Lisäksi on reippailtu metsässä jos toisessakin omalla kokoonpanolla ihailemassa kevääseen heräävää maailmaa.

Sisu on tällä hetkellä oikein etevä rusakoista ja jäniksistä luopuja. Kelpi huomaa pitkäkorvat ja katsoo niitä, mutta ei lähde perään vaan tulee luokse pyydettäessä. Tosin sen jälkeen Sisu tarkkailee tollerikaksikon reaktioita ja luulenpa, että jos luppakorvat viilettäisivät sujona rusakon perään, voisi pystykorvakin kadota. Tiedä häntä, en ole testannut. Ristiturpien kohtaamiset ovat sujuneet tyyliin Sisu bongaa pupun, jolloin miekin kiinnostun siitä mitä se katselee ja valikoin reitin, jossa pupuset jäävät tuulen alapuolelle, jolloin tollerit eivät huomaa niitä. Punaturkit eivät juuri ympäristöä katsele, ne nuuskivat. Yhden kerran lähti pitkäkorva nenän alta liikkeelle, jolloin Rape ampaisi perään ennen kuin ehdin tajuta, mutta Nuusku ja Sisu jättivät jahdin käskystä väliin ja Rapetsiinikin tuli vihellyksestä takaisin. Se oli kevään eka rusakko, taisivat oranssit salamat olla ruosteessa ja hämmentyneitä, kun noin kuuliaisilta vaikuttivat.

Sisu on myös löytänyt sisäisen kerrostalokyylänsä. Se tykkää tarkkailla naapuritalon parkkipaikan tapahtumia työtuolillani istuen ja etupihan kuvioita keittiön ikkunasta kyyläten. Välillä se tunkee päänsä tuuletusikkunasta, jottei ikkunalasi haittaisi vakoilua ja pystyisi myös analysoimaan hajuja. Ei se hauku eikä mekasta näkemilleen, se vain katselee kiinnostuneena.

Nuuskutin kävi eläinlääkärissä. Unski on samanlainen vaakahullu kuin Rapsukin, joten notkuttiin puntarilla ja käytiin vastaanottotiskin keksimaistiaiset useampaan kertaan läpi. Löytämäni kulmakarvauloke paljastui harmittomaksi muutokseksi. Se ei siis selittänyt silmän rähmimistä ja tassulla hinkkaamista vaan kutinan aiheuttajaksi paljastui silmätulehdus. Hyvä, että olin neuroottinen, niin tuli saatua salvaa silmätulehduksen hoitoon. Voiteen laittaminen on vain kovin sotkuista puuhaa; vaikka sitä tuubia ei yhtään purista, niin mönjää vaan tulee ja tulee ja Nuusku on tahmassa korviaan myöten. Mie en ymmärrä miten voiteenlaitto tehtäisiin siististi. Kai se olisi mahdollista, koska helpolta se eläinlääkärin tekemänä näytti. Nuusku on yhteistyöhakuinen, joten ilmeisesti minä vain olen surkea.

Sisun pentuagilityssa oli vapputauko, joten Sisu kävi tuuraamassa Rapsua viikkotreeneissä. Tehtiin  Sisun kanssa helppoja toistoja yksittäisille esteille. Ekalla neljän minuutin pätkällä treenattiin suoran putken hakemista sekä pussia. Hyvin putki Sisua imee, se hakee sinne viistoista linjoista ja kaukaa ja ihan itse, ei tartte ohjausta ollenkaan ;) Toisella kolmen minuutin pätkällä jatkettiin pussin opettelua, jonka jälkeen otettiin hieman leikkimistä viereisellä kentällä toisen koiran tehdessä rataa. Pussiin Sisu myös hakee itse suoraan ja vinosta, mutta vielä tässä vaiheessa avustaja on kohottanut kangasta, joten umpipussia ei olla vielä menty. Kolmannella kahden minuutin pätkällä harjoiteltiin puomin kaltevaa osaa. Se on ihan helppoa kauraa, ei siinä ole oikeastaan treenaamista, mutta minä tykkään, että vahvistetaan paljon asioita, jotka jo osataan. Mukavuusalueella on aina niin mukavaa, se on hyvä alue se.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Korvia ja kasvaimia

Rapsulla oli perjantaina korvakontrolli. Perinteiset istumiset vaa'alla, näytepussien rohmuamista odotusaulassa eli todella hyvää esimerkkiä seurana olleelle Arvolle ja sen jälkeen tutkimukset. Korvassa oli vielä punoitusta ja bakteeriloita, joten antibioottikuuri jatkuu sekä lisäksi tuli paikallishoitona korvaan laitettavaa suihketta. Odotin suihkeen laittamista kauhulla, mutta ei siitä putelista kuulu mitään suhinaa vaan enemminkin se ruikkii semmoista tahmaa, joten ei haittaa Rapsua ollenkaan sen korvaan tunkeminen. Nuusku ja Sisu odottelivat tutkimuksen ajan autossa, koska hurautimme sieltä suoraan Stokikselle kera kyydissä olleen Arvon ja Zorron & Elenan. Lunta ei ollut kuin paikkapaikoin ja sula maailma on taas tuonut esille tollereiden sisäiset laiduntajat. Jestas sitä heinän mässytystä, käpyjen mussutusta ja keppien mupellusta.

Sisun korvat saivat  tänään uusia elämyksiä ollessamme maastoretkellä Lykynlammella, jossa alkoi kuulua kesken reissun ammuntaa. Mukava oli huomata, että ammunta ei peljästynyttänyt pentua millään tavalla. Vaimeampia paukkuja pentunen ei näyttänyt edes huomaavan ja isommat pamahdukset se kuunteli, mutta tuumasi, että "jaa, nää sammaleet on kiinnostavampia". Oikein hyvä. Mukava oli myös huomata, että Rapsua pamahdukset saatikka sarjatulet eivät hetkauttaneet mihinkään suuntaan.

Piipahdettiin illalla treenihalllilla kaksistaan Sisun kanssa. Tyhjää täynnä koko halli, itseasiassa koko Pärnävaara. Hiljaista. Kivaa. Sade ropisi kattoon, välillä rankastikin, mutta Sisu ei ropinaa huomioinut mitenkään. Otettiin kolme alle neljän minuutin settiä (kyllä, ajastan kellon, jotta en vahingossakaan jää jankkaamaan liian pitkäksi aikaa ja ilokseni lopetin joka kerta ennen pirinää :). Ensimmäisellä kierroksella tehtiin alla olevasta kuviosta takaperin ketjuttaen pallerot 1-3, molempiin putkenpäihin, molemmin puolin ja putken & hypyn väliin persjättö. Kauheen hieno oli pentu! Sen jälkeen pidettiin huilitauko ja toisella kierroksella tehtiin muutama toisto suoraan putkeen irtoamista. Aluksi menin Sisun kanssa hillumaan putkenpään tuntumaan, jolloin Sisu tykitti sujona sisään ja namikupille. Sen jälkeen hieman vaikeutin ja annoin sen hakea putkea vinosta, upeasti teki, kovin innokkaalta ja varmalta tuntui putken hakeminen. Tauon jälkeen otettiin kolmas lyhyt setti, ensin alla olevan kuvion 3-4 takaperin ketjuttaen molemmin puolin. Sen jälkeen koottiin pätkät yhteen  ja vedettiin 1-4 molemmin puolin. Oli etevä kahvipapu! Hirmuisen hyvä oli vire otuksella koko ajan ja keskityin siihen, että toistot olivat nopeita, yhdessäolo intensiivistä leikkiä eikä välissä ollut tyhjäkäyntiä, vaan tyhjäkäynnille mentiin lepohetkillä.


Nuuskun "hieno temppu" on edelleen peruutusta minusta poispäin. Koetan liittää toimintaan käskysanan, jotta Unskille tulisi varmempi olo ja askeleita tulisi enemmän. Saapi nähdä mitä tuleman pitää, mutta innokkaasti se alkaa heti perusasennon tarjoamisen jälkeen tyrkyttämään peruutusta, ei enää vedä ensin koko tokosettiä läpi. Löysin Nuuskun vasemman silmän päältä, kulmakarvojen kohdalta, sinne kuulumattoman ulokkeen. Ajattelin ensin seurailla sitä jonkin aikaa, mutta koska huomasin, että en pysty yöllä nukkumaan, ja jos nukahdan, näen unta sytostaattihoitojen kaljuunnuttamasta Nuuskusta, mennään potentiaalista kasvainta ensi viikolla eläinlääkärille näyttämään. 

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Vain pakki puuttuu

Katoavat lumet ovat vapauttaneet lenkkimaastot. Ollaan tepsuteltu metsissä aivan innoissamme, niin Noljakan ryteiköissä, Lykynlammella kuin Stokiksellakin. On vapauttavaa talssia muualla kuin kapeilla poluilla ja hupaisaa seurata pentukoiraa, jonka maailma avartuu päivä päivältä. Maailma ei olekaan valkoinen vaan värikäs! Tassujen alla ei olekaan pelkkää lunta vaan hiekkaa, mutaa, heinää, sammalta, kanervikkoa ja vaikka mitä! Käpyjä! Kaarnaa! Linnunlaulua! Ulkoilujen lomassa on Sisun kanssa harjoiteltu lisää luopumisia. Tuulessa lentelevät lehdet ja pelloilla loikkivat räksät ovat tosi kiehtovia. Pyöräilijöitä tai autoja Sisu ei enää edes huomaa, mutta hyväntuoksuiset kävelijät saavat pään kääntymään. Nuusku on ihan samanlainen, ne molemmat aina nuuskuttaa hyväntuoksuisten perään, joten kannattaa olla otettu, jos kaksikko katsoo jälkeesi.

Keskiviikkona talkoiltiin Riitan luona, jonne Sisu lähti mukaan. Aluksi Elena oli vähän sitä mieltä, että tuommoinen ei kyllä meille tule, ja Zorro puolestaan tainnut edes huomata Sisua vaan tiiraili tuomiamme herkkukasseja. Tovin koiraportin läpi toisiaan nuuskuteltuaan Elenakin heltyi ja aloitti Sisun kanssa painit ja hippaset. Hauskaa oli seurata, kun Ellu juoksi lelu suussa kelpi perässään.

Torstaina Sisu ja Iita lähtivät kaupungille. Tepasteltiin perussettiä kävelykadulla, ilosaarisillan alla, puistoissa, torilla, pyöräteillä. Lisähöystönä oli torinlaidalla katusählykisat, joita myös katseltiin. Sisu oli oikein reipas, vähän höristeli korviaan sillan alla ja ihmetteli äänekästä sähly-yleisöä, mutta rohkeasti se kohtasi uudet asiat. Kävelyn jälkeen hurautettiin vielä pesiskentälle painimaan. Alla hieman leikkivideota.


Torstai-iltana oli Nuuskuttimen shaping-kurssin käytännönkerta. Nuuskun temppunahan on miun ympäri peruuttaminen ja kotona se on edennyt siihen, että Nuusku peruuttaa miusta poispäin olohuoneessa 5-6 askelta, makuuhuoneessa noin 3-4 askelta. Suuria peruutusaskelia en hallissa odottanut, mutta kyllä se ihan kohtuullisia pakituksia esitteli. Treenikerran tärkeintä antia oli kuitenkin Katjan ohjeet siitä miten edetään. Nyt miekin osaan nähdä tulevaan. Itselle muistiin ennenkuin unohdan: olohuoneessa peruutuksia kohti kirjahyllyä, ensin miusta poispäin, sitten Nuusku saa toistaa samansuuntaista peruutusta, mutta mie käännyn asteittain selin, jolloin sille tulee illuusio selän taakse peruutuksesta. Siitä alan sitten kikkailemaan palkan suunnalla, jotta saan sitä peruuttamaan oikeaan suuntaan mm. kun oon Nuuskuun selin ja se pakittaa taakseni niin palkka tippuukin miun eteen, jolloin voisi jopa käydä niin, että se lähtisi tarjoamaan edestä taakseni peruutusta. Hauskaa, hauskaa!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

4R = ruokaa, rapsutuksia, rallia ja reeniä

Maanantai-iltapäivällä lähdettiin pitkästä aikaa Josin kanssa metsään. Sisu ei ollut ennen Josia tavannutkaan, mutta tolleri kuin tolleri eli loistava leikkikaveri :) Käppäiltiin umpimetsässä tunnin verran ja koko sen ajan Sisu hippasi Josin kanssa Nuuskun ja Rapsun nuuskutellessa metsän tuoksuja.

Sisun Hinku-äiti.

Illemmalla  Sisu pääsi 4H-kerholaisten siliteltäväksi. Lapset ovat Sisusta hieman jänskiä, mutta hyvin Sisu lihapullaa lapsosten käsistä natusteli. Paikalla olivat myös Hinku-äitiArvo-veli ja Iita-kaveri, joten lasten kanssa puuhailun jälkeen alkoivatkin pentupainit. Jossain vaiheessa mukaan liittyi myös 13 viikkoinen Nita-saksanpaimenkoira. Sisulla oli hirmuisen hauskaa ja uni maittoi kotiin päästyämme. Itseasiassa niin kovin, että iltapainit jäivät Rapsun kanssa väliin! Noh, aamulla sekin otettiin takaisin :) Alla pari Kaisan   napsimaa pentupainikuvaa, lisää täällä.

Arvo, Iita ja Sisu, jolta silmä syödään.

Arvo, Iita ja Sisu, jolla on sama määrä tassuja ilmassa kuin muilla maassa.

Nohevan näköiset sisarukset, kumpi on fiksumpi?

Tiistai-iltana koitti jälleen Sisun pentuagility. Ihan aluksi kouluttaja ohjasi meidät pihalle, jossa otettiin juoksutreeniä. Avustaja piti Sisua ja lähdin juoksemaan täysillä lelu kourassa tavoitteena juosta niin kauan kunnes Sisu saa kiinni ja toki Sisu piti saada siihen lelukäteen. Sisu hakeutui hyvin sille puolelle mille sen kulloinkin halusin, onhan me tehty näitä ulkoilun ohessa pesiskentällä. Tätä tehtiin kolme toistoa ja ne menivät hyvin lukuunottamatta sitä, että ekan kipityksen jälkeen avustajan luo palatessamme Sisu livisti moikkaamaan hallin pihalla liikkunutta Iitaa. En kyllä ihmettele, onhan se niin ihana lelukoira.

Ensimmäisellä varsinaisella treenikierroksella tehtiin alla olevaa putkirallia. Aluksi mentiin vihreät pallerot (1-2), jossa ohjattiin mussukka putkesta putkeen, ja sama tehtiin toisinpäin violettilöillä palleroroilla (1-2). Sen jälkeen lisättiin vaikeusastetta menemällä kahdeksikko siniset neliöt (1-2), jossa välille tehtiin valssi, ja sama tehtiin toisinpäin oransseilla neliöillä.Viimeinen versio sisälsi vihreät pallerot (1-2) siten, että tein persjätön putkien väliin ja ohjasin Sisun putkeen (2) ulkokautta. Se oli Sisulle haastavin vaihtoehto, mutta saatiin siihenkin onnistuneet toistot. Vaikean version jälkeen otettiin kunnon leikkitauko, jolla nostettiin kierrokset kaakkoon ja vedettiin vielä yksi kahdeksikko, jotta saatiin lopetettua hyvässä vireessä "minä osaan"-treeniin.


Toisella kierroksella tehtiin keppejä. Koska Sisustin on pentunen eikä oikeaa pujottelua vielä aikoihin aloitella, juostaan tällä hetkellä kujakeppien avointa kujaa. Muutamien toistojen jälkeen Sisu juoksi hienosti koko kujan läpi namikupilleen. Lisäksi itsenäisenä treeninä oli vapaavalintainen hypyillä hilluminen ja siinä otin helppoa siivekkeiden läpi namikupille juoksemista. Koska Sisusta avustajana toiminut Henkka oli hieman jännittävä, otettiin treenin lomassa ja lopuksi namien syöttelyä ja rapsuttelua, oli oikein mukava, että kaikki ryhmäläiset jaksoivat Sisua namitella ja lopputulemana Sisu oli valmis pusutteluhommiin.

Nuuskun shaping ei ole edennyt suoraan peruuttamisesta mihinkään. Unski tarjoaa hyvin pakitusta, mutta en saa sitä peruuttamaan kuin minusta poispäin. Tämä varmaan pitäisi ratkaista palkan suuntaa muuttamalla, pitää miettiä, että en nyt heti alkuun möhli koko hommaa. Hankalaksi asian tekee se, että Nuusku haluaa olla minun katseessa, siihen se aina änkeytyy, joten saapi nyt nähdä otinko aivan liian hankalan tempun opeteltavaksi.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Keväisiä kuvia

Iita ja Sisu.

Iita ja Sisu.

Aikku, Iita ja Sisu.

Iita, Aikku ja Sisu.


Sisu kyttää kavereita.

Sisu ja Iita kukkulalla.

Kaunis Sisu.

Maailman kaunein Nuusku.

Universumin kaunein ranskanlinjankukkakuono Rapsu.

Aku ja Rapsu hipattaa.

Rapsu lentää.

Rapsu, Nuusku ja Ella poseeraa.

Raa Raa Rakas.

Ylläolevat kuvat  ©KaisaJalava, lisää täällä.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Sosiaalinen viikonloppu

Aurinkoinen lauantai. Satu, Topi ja Viiru houkuttelivat seuraksi Lykynlammelle. Aluksi otettiin parkkipaikalla hieman treeniä, tai meiltä treenasi ainoastaan Nuuskutin, koska Sisulla on ollut treeniä jo pitkin viikkoa ja Rapsu väsyy lääkekuureistaan sen verran paljon, että pelkät metsälenkit ovat tarpeeksi. Nuuskun kanssa harrastettiin mukavuusaluetokoa :) Iloinen pieni elukkahan se on, maailman paras tokokaveri. Paikkamakuu Viirun kanssa, kaukokäskyt, seuraaminen, askelsiirtymät ja liikkeestä maahanmeno sujuivat hyvin, mutta liikkeestä seisominen oli Nuuskun mielestä jotain ihan uutta, ikinä ollut luppakorva sellaisesta kuullutkaan! Tokoilujen jälkeen lähdettiin tallustelemaan metsään, joka oli paikoin sula ja paikoin reippaan luminen. Mukava lenkki saatiin tehtyä hyvässä seurassa.

Loppu lauantaipäivä meni aikalailla koisiessa. Sisulla oli aivojen lepuutuspäivä, Nuuskulla rento eläkeläispäivä ja Rapsulla toipilaspäivä. Illalla lähdettiin kuitenkin vielä vähän metsään ulkoilemaan ja sillä reissulla Sisu heitti talviturkin. Seikkailtiin neljästään Noljakan metsien tulva-alueilla ja pieni kelpi halusi oma-aloitteisesti loikata reilun kolmimetrisen ojan ylitse. Ei ihan onnistunut vaan sinne se molskahti korviaan myöten veteen. Kylmää kokemusta seurasi armoton hepuli, aivan kuin Nuuskullakin keväällä 2004 ensimmäisen uintireissun jälkeen, ja kotvasen kuluttua pieni kelpi oli yrittämässä seuraavan ojan ylitystä. Ei onnistunut sekään vaan pentu löysi itsensä polskimasta kaulaa myöten sohjossa. Vastoinkäymiset eivät pientä otusta lannistaneet vaan loikat jatkuivat ja ehkä sitä voi pitää jopa fiksuutena, että se suuntasi hieman kapeammille ojille ;) Mutta oikein mukavaa on, että Sisu ei vettä pelkää eikä kuraa kainostele. Siitä kasvaa reipas retkikoira, tuntureiden valloittaja.

Sunnuntaina olikin vuorossa pentupainia! Sisulla vierähti aivan mahtava kaksituntinen Iita-koikkerin (9 viikkoa) ja Aikku-cockerspanielin (10 viikkoa) kanssa auringossa telkutessa. Videolla Sisu näyttää pitävän lampaitaan kurissa, mutta todellisuudessa porukan pomo on pikku Iita, joka aina selättää Sisun ensimmäisenä tavatessaan ja muutenkin sanelee kaapinpaikan, ja se näyttäisi sopivan Sisulle varsin hyvin. Tepasteltiin pentutreffeiltä kylän kautta kotio ja hauska oli tarkkailla miten eri tavoin paimen ja metsästäjä maailmaa tarkkailevat, Iita huomioi sen mikä nenän edestä kirsuun tulvii ja Sisu rekisteröi silmillään ja korvillaan kaiken.


Parin tunnin painit takasivat pennulle antoisat päiväunet, jolloin Nuusku ja Rapsu pääsivät parituntiselle ulkoilulle Akun ja Ellan kanssa. Reippailulla ei juuri riekuttu vaan heinä maistui ja kirsut kävivät. Rentouttavaa ulkoilla aikuisessa seurassa, jossa kaikki ovat rutiiniensa orjia eikä mitään yllättävää tapahdu vaan livutaan tutuilla uomilla, jolloin voi pitää omat aivot off-asennossa.

Fiksu nelikko: Rapsu, Nuusku, Ella ja Aku. ©KaisaJalava

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Tie tottelevaisuusvalioksi

Eilen oli Sisun tokoalkeet kurssin ensimmäinen käytännönkerta. Sisun ensimmäisellä rundilla käytiin läpi perusasentoa. Siinähän on vielä ohjausavut käytössä ja sain hyviä täsmäohjeita sekä päivitystä kymmenen vuoden takaisiin ohjeisiin mm. pidempi taka-askel, jotta koira oikeasti suoristuu, käsi alemmas, jotta on mahdollista pitää tassut maassa, ohjaajan ja koiran varpaat eivät tule samalle viivalle, jotta lapa pysyy pohkeessa. Lisäksi esittelin meidän maahanmeno-ongelman. Sisu osaa maahan-käskyn kotona, kykenee jopa istu-maahan erotteluihin, mutta hallissa ei pysty, ei voi, ei ymmärrä, ei auttanut käsiapukaan. Suskin neuvosta houkuttelin Sisun maahan jalkani alta ja sehän rupesi toimimaan. Nyt pitää ottaa semmoisia toistoja vähän kaikkialla ja siirtyä siitä sitten etiäpäin. Mietin, että miun olisi pitänyt siirtyä ensin tekemään sitä maahanmenoa muualla ja jättää ne erottelut myöhemmäksi. Taisin edetä väärässä järjestyksessä, mutta eiköhän tästä vielä urille päästä. Toisella rundilla otettiin luoksepäästävyyttä. Koin tämän tarpeelliseksi vaikka Sisuhan yleensä hönkii ihmisten lähelle, mutta kosketusta se väistää. Sama näkyi nytkin, mutta Suskin namitustekniikalla tilanne kääntyi nopeasti sellaiseksi, että Suski pystyi silittelemään Sisua jopa selänpäältä. Hyvät vinkit tuli tähän, tiesin toki, että namittaen tässä edetään ja niin on tehtykin, mutta senkin voi näköjään tehdä teknisesti paremmin kuin olen ihmisiä opastanut tekemään.

Bloggauksen otsikoksi olisi voinut laittaa myös Kirottu korva. Rapsuttimella oli korvan kontrollikäynti tänään ja uusi satsi antibioottia lähti mukaan. Tärykalvo on kasvanut kauniisti takaisin, mutta sen edessä on ärtymystä, iso punainen paise, bakteeritulehdusta ja ties mitä. Rape parka, sairasloma jatkuu. Viikon päästä on uusi kontrolli ja mahdollisesti uudet tropit. Muuten lääkärikäynti meni perinteiseen tapaan, mukanani oli vaakamannekiini. Hoitajan kanssa siinä rupateltiinkin, että Rapsu voisi tähdittää "kuinka eläinlääkärissä käyttäydytään"-opetusvideota :)

Nuuskutin kävi alkuviikosta Helin hellittävänä. Hieman oli jumia alaselässä ja siihen tuikattiin laseria. Muuten oli hyvässä kuosissa, silmät kiinni uinui muru. Arvelinkin, että selästä voisi jonkin verran jumia löytyä, koska metsäpolut ovat jäiset ja latupohjat sohjoiset, joten niillä liikkuessa joutuu luppakorva lihaksiaan jäkittämään, että tasapaino pitää. Ollaan kyllä keskitytty Nuuskun kanssa tepastelemaan sulilla väylillä, mutta ne ovat Nuuskun mielestä armottoman tylsiä reittejä, nenä vetää pusikkoon, joten mielenvirkistyksen vuoksi poukkoillaan välillä vaativimmillakin reiteillä. Ai Nuuskun sheippaus? Peruutus eli neljän tassun tepsuntepsun ja yhden askelen pakitus ei ole edennyt mihinkään. Ohjaaja on ollut laiska, mutta lupaa ryhdistäytyä huomenna.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Lohikäärmeen huikeat agilitysiivet

Kauheessa treeniputkessa on pieni pentu. Rapsulla on roikkunut kuukausikaupalla Napakalle vapaaehtoistyölläni ansaittu koulutuskerta, mutta Rapelon toipilaskausi vaan jatkuu ja jatkuu, joten Sisu kävi poimimassa opit mukaansa. Ei sentään kuitenkaan osallistuttu kilpailevien ryhmään vaan päästiin mukaan alkeisjatkoryhmään. Alla treenipiirros.


Aluksi totuteltiin paikkaan leikkimällä ja tehtiin suoristettua putkea, joka käännettiin asteittain mutkalle (3).  Harvahampaan palkkana oli namikippo. Hieman Sisua ensin jännitti vieraat koirat ja outo paikka, mutta pari kertaa putkea kipitettyään alkoi treenihimo vallata mielen ja jännitys väistyi. Kun fiilis oli tavoitettu, lähdettiin palastelemaan treeniä pätkiin. Osista 3, 2-3, 1-3, 3-4, 2-4, 1-4, 4-5, 3-5 koostui lopulta huima pätkä 1-5! Ohjauksena oli valssi (3-4). Lisäksi tehtiin vielä erikseen 6-7. Sisu oli aivan mahtiepeli! Niin etevä!

Poikkeuksena aiempiin treenikertoihin siivekkeiden välissä oli ponnarit, tällä kertaa ei juostu pelkkiä siivekkeitä läpi. Eivät näyttäneet ponnarit Sisun menoa haittaavan. Lähdöissä Sisu ei halunnut Niinan pideltäväksi vaan Sisua rupesi ahdistamaan, mutta pentu pysyi hyvin lähdössä Niinan kanssa namitellen. Ohjaustreenin jälkeen Sisu kävi hieman lataamassa akkuja autossa ja sen jälkeen hengattiin hallissa, hilluttiin, leikittiin ja syötiin nameja. Hyvä fiilis, kertakaikkiaan! Jatkossa lisää uusia paikkoja, helppoa irtoamista ja ohjaajalta runsaammin käskyjä (ne ei kesken lopu), niin siitä tulee vielä mahtavampi lentokoira!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Täysillä, täysimmin, täysilöin!

Pienen pennun kolmas pentuagilitykerta oli vauhdikas, niin vauhdikas, että ohjaajalle tuli hirmuinen hiki. Sisu oli aivan mahtava, joskin Sisun asenne "täysillä, täysillä ja täysillä" näkyy vielä tässä ikävaiheessa nopeana väsymisenä ja väsyminen keskittymiskyvyn puutteena, mutta pienoisia kauneusvirheitä lukuunottamatta aivan upeaa menoa :)


Tehtiin ensin irtoamista punaisilla palleroilla, takaperin ketjuttaen palkalle. Ekan neljän esteen ketjutuksen Sisu teki aivan mahtavalla asenteella, se oli hurjan raivoisa liihotin. Paukut kuitenkin alkoivat huveta ja toiseen suuntaan sama neljän esteen homma olikin sitten liian vaikea. Olisi pitänyt lopettaa ensimmäiseen puoliskoon, mutta en älynnyt. Väsyminen ilmeni nuuskutteluna ja häiriöherkkyytenä, viereisen kentän tapahtumat kiinnittivät ajoittain pennun huomion. Saatiin kuitenkin hieman helpotettu onnistuminen, johon päästiin lopettamaan.

Toisella kierroksella tutustuttiin ensin pussiin, jonka jälkeen tehtiin ohjausharjoitusta violeteilla neliöillä. Kahtien siivekkeiden välistä namikupille, joka oli jälkimmäisen siivekeparin sisemmän siivekkeen takana. Jälleen ensimmäinen vaaleampien neliöiden setti meni hyvin, mutta keskittymiskyvyn rajallisuus näkyi tummemmilla neliöillä, johon saatiin kuitenkin vauhdikas lopetus helpottamalla harjoitusta siirtämällä namikuppi esille (vihreä palkka).

Kolmas kierros oli leikkiä häiriössä, kentällä oli useampi koirakko yhtä aikaa. Tämä oli aivan mahtilopetus, koska Sisun fiilis jäi korkealle vaikka itse treeneissä vähän väsymystä ehtikin tulla ja leikki oli koko ajan intensiivistä ja yhdessä tekemistä, Sisua parhaimmillaan.

Jatkoa ajatellen minun pitää tajuta käytännössä toimia kuten olen teoriassa ajatellut toimivani eli heti jos Sisulla alkaa keskittyminen herpaantumaan tai väsymystä näkyä, niin enemmän omaa hilluntaa, leikkiä, ilakointia ja juoksemista peliin, jotta pikkukoirasta kaivautuu peto takaisin esille. Nyt hyydyin itse koiran mukana, mutta onneksi Henkka tämän otti hienovaraisesti esille kentän reunalla rupatellessamme. Ensi kerralla aion olla parempi, yhtä paras kuin Sisu.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kuvia Sisun ja Iitan ilakoinnista







Kuvat©KaisaJalava. Iso kiitos kuvista, joita löytyy lisää täältä.

Iholla

Sisu Pusuttaja ja Rapsu Lehmänhermo ovat hupaisa kaksikko. Aamulenkkien jälkeen alkaa hillitön Rapsun korvien, silmien, huulien, hampaiden (!) ja koko kuonon pesu. Sisu änkeytyy Rapsun syliin ja kainaloon, tunkee iholle ja melkein ihon alle, pusuttaa ja pesee, rakastaa ja on onnellinen. Rapsu, joka ei ole Nuuskun kanssa moiseen läheisyyteen tottunut, ottaa tilanteet käsittämättömällä rauhallisuudella. Jotenkin voisin kuvitella, että tulisielulla hermo menisi, kun toinen änkeytyy koko ajan kiinni, ihan koko ajan, mutta ei sillä mene. Hellyyttä vaihdetaan 5-10 minuuttia, jonka jälkeen alkaa kaksikon maltillinen aamupaini. Sohvalla/ lattialla/ makuualusilla pyöriskellään ja temmelletään. Nuusku seisoo vieressä ja tuijottaa vuoroin kaksikkoa, vuoroin minua ja näyttää siltä, että "tee tuolle jotain, täällä ei saa nukkua aamupäivän kauneusunia rauhassa". Nuuskun harmiksi en tee asialle mitään, jos paini pysyy "rauhallisena" ja äänettömänä. Silloin, kun lähdetään juoksemaan pää viidentenä jalkana yhdessä kiekkoa, sinkoillaan huonekalulta toisella ja revitellään matot kurttuun, ralli pitää laittaa poikki, koska eihän sitä kukaan kestä katsella, mutta onneksi nujuaminen pysyy maltillisissa mitoissa.


Sisu sai tänään uuden ystävän, pienen pienen koikkeripennun, Ellan lapsen. Ensitapaaminen oli pesiskentällä, jossa kaksikko kirmasi hippasta, leikki kaivinkonetta ja Sisu juoksi aivottomana kiekkoa. Sisu leikki hienosti pienen kanssa, ei runnonut ja jos pikkuruinen örähti, niin Sisu tekeytyi pientäkin pienemmäksi. Alla hieman videota.


Ennen treffejä ehdittiin Sisun kanssa hieman harjoitella pesiskentällä haltuunottoja. Hyvin toimi vaikka palkkana oli namit lelun sijaan. Sisulta lähti tänään eka kulmuri, joten lelupalkka on tällä hetkellä maltillisessa käytössä, että ei tunnu pahalta. Eilen leikittiin hieman kuolleella lelulla hallilla ja hyvin onnistui. Yhtään estettä ei menty eikä muutenkaan harjoiteltu mitään "oikeita juttuja" vaan ainoastaan leikittiin narulelulla tyhjällä kentällä. Kivaa oli :)

Viikonloppuun mahtui myös maaseutumatkailua, jonka yhteydessä Sisustin pääsi opettelemaan auton peräosastossa matkustamista. Sisu alkaa olla sen verran suuri roikale, että vänkärin jalkatilassa tulee ahdasta kuin myös takapenkillä tollereiden seassa. Senpä vuoksi Sisulle tuunattiin taakse oma osasto, patjoin ja lampaantaljoin vuorattu lukaali, jossa pikkukelpi matkasi tyytyväisenä. Alkumatkasta Lupsu katseli takaikkunasta maisemia, mutta aika pian korvat häipyivät näkyvistä ja silmiin taisivat tulla maisemien sijaan unet.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Naks naks

Nuuskun Shaping-kurssin teoriakerta sai aivot raksuttamaan ja suunnittelemaan kaikkia kivoja koulutettavia juttuja. Käytiin läpi shapingin teorian lisäksi kurssilaisten treenisuunnitelmia ja ne motivoivat minuakin hankkimaan tunnarikapulat, ihan vaan aivojenkäyttötreeniksi kaikille kolmelle, ja tuskin maltan odottaa, että pääsen opettamaan niille ohjattua noutoa. Teoriakerran käytännön osio, jossa saimme pienryhmissä lainakoiria naksutella, oli myös innostava. Tosin rohkenen epäillä, että Nuuskuttimen sheippaaminen etenee ihan testikoiran livakkuudella, koska lähtökohdat sheippaukseen ovat otuksilla hieman toisenlaiset, mutta intoa ei ainakaan puutu. Muokkasin alkuperäistä ympyränkiertosuunnitelmaani siten, että saavin sijaan lähden opettamaan Nuuskua peruuttamaan minun ympäri, kiitos Kaisalle tästä ajatuksesta.

Touhutorstaina aloiteltiin Nuuskun peruuttamisen opettelu. Paljoa Nuuskun kanssa ei olla temppuja naksuteltu, mutta hieman on tokoliikkeitä naksulla merkkaamalla hiottu ja jotain takajalkojen laatikkoon laittoa sheipattu. Nuusku tykkää naksuttelusta kovasti ja nytkin Nuuskutin tarjosi toimintaa hyvin ja pääsin pakitusta poimimaan. Nuuskun tarjoaminen ei ole koskaan ollut kovin harkittua vaan aikamoista räpeltämistä. Tälläkin kertaa Nuusku tarjosi kaikki tokoliikkeet läpi ja sen jälkeen alkoi hilluminen, josta pääsin nappaamaan peruutusaskeleen. Aika pian olin ketjuttanut kuvion: neljän tassun steppaus ja oikean takajalan peruutusaskel. Mutta tänään jatketaan, jospa saataisiin steppaus pois :) Rapsun ja Sisun kanssa harjoiteltiin perusasentoa. Rapsulla jäi perä hieman ulospäin vinoon, joten suoristaa yritin ja saatiin hyviä toistoja, mutta ei vielä pysyvää muutosta. Sisulla puolestaan perusasento on vielä aivan vaiheessa. Takaapäin lähestyessä Sisu hakee paikkaa hyvin, mutta edestä tullessa tarvitsee käsiohjauksen. Perusasennon paikka on hyvä, lapa sääressä kiinni ja suorassa istuu, ainakin minun näkövinkkelistäni.

Puuhaperjantaina lähdettiin Topin ja Viirun kanssa hallille tokoilemaan ja agiliitämään. Hitusen epäilytti oman kolmikon jaksaminen, kun päivälevot olivat jääneet väliin Sisun ja Rapsun painiessa pitkin olohuonetta ja Nuuskun keskittyessä poliisin tehtäviin, jotta ei toisilla liian hauskaa olisi vaan käytös pysyisi a_s_i_a_l_l_i_s_e_n_a. Tolleriloihen treeniteema oli ruutu. Nuusku haki ruudusta hyvin paikkaa, vallan hämmästyin miten Unski muisti tehtävänsä vaikka viime ruututreenistä on aikaa aimo tovi. Rapsu hakeutui hyvin ruutuun, mutta räpelsin sille ekan palkan oikean etutörpön tuijotuksesta, joten sen jälkeen Rape hakeutui siihen törpön viereen notkumaan. Vaihdoin lähetyssuuntaa ja asia korjaantui, mutta Rapsulta puuttui selkeä paikan hakeminen ruudusta, se jäi ruutuun hillumaan, kun Nuusku puolestaan hakeutui määrätietoisesti keskelle takareunaa. Mutta eihän tässä nyt oikeasti mitään supersuoritusta olisi voinut odottaakaan koiralta, joka ei ole ruutua muutamaa kertaa useammin treenannut, joten loistavasti meni siihen nähden. Menisi varmasti vielä paremmin, jos opettaisin sille sen paikan mihin sen haluan ;) Sisun kanssa aloitin kontaktilla ja sitä Sisuliini tarjosi hyvin. Siirryttiin siitä sulavasti istumistreeniin ja niihinkin Sisu keskittyi mainiosti vaikka viereisellä kentällä Viiru treenasi tokojuttuja. Virittäytymisen jälkeen siirryttiin esteille, jossa Sisu tarjosi innoissaan suoraa putkea, juosta viipotti hullunmoista kyytiä. Lisäksi tarkoitus oli kerrata viimeisintä pentuagilitytreeniä Satun ollessa namikupin vahtina, mutta aika pian Sisu joko väsähti tai oli liian nälkäinen, koska Sisun kirsu alkoi kyntämään hallin pohjaa ja siellähän oli paljon kaikkea hyvää namia jaossa. Toisella kierroksella tehtiin pari toistoa putkesta putkeen rallia ja sen jälkeen vinolähetyksiä suoraan putkeen. Myös tolleriinit pääsivät tekemään pentutreenin, yhtälailla ilman rimoja, ja voi sitä oranssien kuonojen riemua. Junioripunaturkin kanssa tosin jätettiin siivekkeet pois, koska se ei osannut pelkästään juosta siivekkeiden välistä vaan ponnisti kuvitteellisen hypyn ja hyppyminen ei ollut toivottua toimintaa korvatulehduksesta toipuvalle.

Nyt kun säät ovat muuttuneet peruskevätkeleiksi eli vettä tulee, on kylmää ja kaikinpuolin ankeaa, on ollut ilahduttavaa havaita, että pikkukelpi on säänkestävä epeli siinä missä tolleritkin. Ihan sama mitä vettä tai räntää taivaalta tulee, Sisu haluaa maailmaa tutkimaan. Lätäköitä ei kierrellä eikä liejua väistellä vaan kaikki mömmöt kohdataan reippaasti. Mielenkiintoista on seurata muuttuuko tämä joskus, koska oransseillahan on jo mukavuudenhalu korvannut turhan innokkuuden ja tympeillä keleillä ulkoiluinto on selkeästi laimennut. Unskin ja Hapen kohdalla on selkeästi käynyt niin, että mitä enemmän ikää, sitä enemmän mukavuudenhaluisuutta, eikä niiden mielestä lyhyt ulkoilu vesisateessa ole ollenkaan huono vaihtoehto. Käypikö niin myös Sumpille? Aika näyttää.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kipinä, kekäle, horna vai sysi?

Tiistaina oli toinen pentuagilitykerta ja olipa taas maailman lysteintä. Sisupastilli on niin mahtielukka, että miun järkyttävä huonous ei edes masentanut vaan ainoastaan huvitti.


Tehtiin kaksi settiä, joista ensin oli vuorossa yllä oleva ohjaustreeni. Hypyt luonnollisesti ilman rimoja, lähdössä avustaja pitämässä mussukkaa ja palkkakupilla vahti. Palkkana oli lelun sijaan namikippo, koska Sisulla takahampaat heiluvat aikalailla enkä halua yhdistää treeniin mahdollista vetoleikin aiheuttamaa hampaiden irtoamiskipua. Putkien väliin (2-3) tehtiin vuorotellen valssi, persjättö ja perusohjaus, ja treeni luonnollisesti molemmin puolin kuten palleroista näkyy. Olin ihan käsittämättömän surkea ja kehnouteni kiteytyy tähän "Valssi oli hyvä. Tee nyt siihen väliin persjättö. -- Muuten hyvä, mutta teit valssin. Tee nyt persjättö. -- Muuten hyvä, mutta teit valssin. Tee nyt... x n" Olin jotenkin niin tohkeissani Sisusta, että en keskittynyt omaan tekemiseeni ollenkaan vaan valssia tunki kehiin koko ajan selkäytimestä. Mutta ei voi keskittyä muuhun kuin pennun ihailuun, kun se on niin hauska viipottaessaan!

Toisella kierroksella oli kaksi koiraa yhtä aikaa kentällä ja tehtiin kahta erillistä treeniä, joista ensimmäisessä harjoiteltiin lähtöjä eli Sisun kanssa paikalla istumista ilman mitään esteitä. Edistyneemmät tekivät haastavampia kuvioita, mutta meillähän ei ole istumisessa mitään kestoa kotonakaan, joten turha sitä on hallissakaan odottaa esteisiin yhdistämisestä nyt puhumattakaan. Yllätyksekseni Sisu istui hyvin, malttoi ja laittoi parastaan. Teki omalla tasollaan, jollei jopa hieman paremmin. Toisessa harjoituksessa kipitettiin puomin kaltevaa osaa ylös ja alas namikipolle. Helppoa kuin heinänteko. Sisu tykitti täysillä ja malttoi jäädä eväiden syöntiin vaikka jatkoin juoksua ohi.

Lopussa pohdiskeltiin mitä koulutus- ja suoritustapoja kukin on miettinyt kontakteille ja kepeille. Mie en niitä ole vielä lukkoonlyönyt, kun pieni on vielä kovin pieni, mutta onhan miulla niistä ajatuksia, jotka saattavat muuttua vielä monta monituista kertaa, koska eihän me näitä esteitä aleta treenaamaan ennen kuin kasvut on kasvettu. Kepit ajattelin opettaa samoin kun Rapsunkin pujottelun eli jossain määrin perinteisesti suorilla kepeillä, mutta omaan tapaani. En käytä kättä vispaamassa apuna vaan lähdetään kahdella kepillä liikkeelle ja keppimäärää kasvatan takaperin ketjuttaen. Vaihtoehtoinahan hallilla olisi ohjureita, verkkoja ja kujakeppejä, mutta tykkään omasta tavastani, koska se on nopea ja yksinkertainen tapa opettaa, mitään ei tarvitse häivyttää ja sillä saa koiralle nopeat kepit matalassa asennossa. Puomi on vielä mietinnässä, en tiedä opetanko kosketusalustalla vai suoraan alastuloasentoa. Ehkä opetan molemmat kotona molemmat ja katson kumpi kannattaa siirtää puomille. Pysähdyskontaktilla kuitenkin mennään, kun juoksukontaktin opettaminen vaatisi epärealistisen paljon aikaa ja perehtymistä, ja minä taidan haluta käyttää energiaani myös muihin koiraharrastuksiin ja lauman yksilöihin. A-este on aika auki, riippuu minkälainen viipotin tuosta kasvaa. Jos näyttää siltä, että kohtuullisella vaivalla saisi opetettua juoksemaan neljällä pompulla, niin sitten mieluummin se, koska se kuormittaa koiraa pysähdystä vähemmän. Minun makuuni koirien pysähdysasento A-esteellä on turhan kuormittava. Mutta jos liikkuminen ei ole luonnostaan sopiva rytmistä pommpimista tukeva, niin sitten mennään pysähdyksellä, koska on se kuitenkin aan harjalta loikkimisia turvallisempi. Keinusta haluan jotain muuta kuin nykytrendien mukaista, en halua kovaa tärähdystä tai jälkipotkua vaan mahdollisimman vähän kuormittavan. Onneksi tällekin pohdinnalle on vielä paljon aikaa :)

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kauhian laiska

Kehkoputkeen laajentunut flunssa hieman laiskistuttaa eikä olla harjoiteltu Sisun kanssa asioita ollenkaan siihen malliin kuin olin ajatellut. Agilitysta läksyksi tulleet leikkihommat ovat jääneet pariin lyhyeen kuolleen lelun treenaussettiin olohuoneessa, mutta niissä Sisulla on selkästi ajatus. Tuumailin, että sen on paljon helpompi tarttua ei-niin-kiinnostavaa-kuolleeseen-leluun olohuoneessa, jossa ei ole muita virikkeitä kuin treenihallissa, jossa ympärillä kuhisee kaikkea jännempää. Ajatus sillä siis on, mutta sitä pitäisi roimasti vahvistaa.

On muuten todettava, että jos flunssasta pitää positiivisia puolia etsiä, niin onpahan tullut selväksi Sisun suuri intohimo Carmolis-kurkkupastilleihin! Ahnehan se kaiken evään perään on, mutta Carmoliksia se yrittää kalastella suusta saakka, kirsu änkeytyy kitarisoihin asti ja karkkipapereitakin polo koettaa kitaansa hamuta. Nuuskutus on valtaisia, aromit selkeästi hivelevät pienen kelpin makuhermoja.

Loppuviikosta kävin yskimässä Sisun tokoalkeiden teoriakerralla. Suski oli jälleen niin innostava ja pätevä kouluttaja, että puhisen taas uutta tokoinnostusta. Teorian innoittamana ollaan harjoiteltu perusasentoa kaikkien nelijalkaisten kanssa. Sisulle ja Rapsulle perusasentoon tulemista eri kulmista ja pieniä askelsiirtymiä. Nuuskun kanssa sitten perusasentoon tulemisia ja enemmän askelsiirtymiä, tällä hetkellä erityisesti peruutusaskelia on otettu, kun niistä huomaa miten Nuuskun pitää oikein keskittyä, että perä pysyy hallinnassa.

Rapsun korvan viljelytulokset tulivat ja lääkkeiksi napsahti kahta eri antibioottia. Lisäksi vasempaan korvaan, joka on tähän asti ollut puhdas, oli kertynyt myös bakteeria, joten siihen tuli tippakuuri. Ja luonnollisesti kipulääkettä kuonoon. Rapsusta huomaa, että lääkkeet nukuttaa, aika väsynyt on reppana. Väsähtämisen huomasin ensimmäisen kerran viikonloppuna, jolloin käytiin Juuassa, reippailemassa aurinkoisella pelloilla ja jäällä. Innoissaan kolmikko viipotti, joskin Rapsu kuukahti ulkoilun jälkeen täydellisesti, joten täytyy sen lenkit pitää maltillisempina lääkekuurin ajan vaikka sillä itsellään menohaluja olisikin. Sisu oli oikein reipas kyläilijä. Aiemmilla kerroillahan se on ollut jännittynyt sisälle mentäessä ja ihmiset ovat sitä joutuneet namittamaan, mutta nyt se liikkui jo turhankin reteästi (piti nakata kerran tuulikaappiin rauhoittumaan) ja pusutteli iloisena.

Ai niin, käytiin me Sisun kanssa jossain välissä kaupungillakin käppäilemässä ja hienosti meni. Pää pyöri kuin väkkärä ympäriinsä, mutta kiepsahti aina lopulta minuun. Kirkonkellot saivat aikaan vinkumisen, mutta muuten oli aika äänetön reissu. Nähtiin tuttu lastensa kanssa ja lapset olivat epäilyttäviä. Muut kaupungin ilmiöt olivat kohtuu helppoja kohdata.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Jäähyväiset tärykalvolle

Hyvä oli yksiö Kivuttomalla, kun unille ei meinannut tulla loppua.

Kuten kuvasta voi päätellä, Rapsuttimen oikea korva ei tullut lääkityksellä kuntoon vaan Rapsutin jouduttiin eilen tainnuttamaan tärykalvon puhkaisua varten. Sisäkorvasta löytyi eritettä ja mätää jos jonkinlaista ja perjantaina tulee lopulliset viljelyn tulokset. Lääkitystä Rapelo sai pistoksina klinikalla ja tänä aamuna pistin sille vielä antibioottia sekä tungin kuonoon kipulääkettä. Huomenna sitten katsellaan mitä muuta hoitoa ja troppia otetaan ohjelmistoon. Toivottavasti korva tulisi nyt kuntoon ja Rapsutin pääsisi katsomaan maailmaa pää suorassa sekä viettämään kivutonta elämää.

Rapsuttimella alkaa olla korvanhoitokiintiö täynnä, sitä pelotti jo autossa, kun se huomasi mihin pihaan ajettiin. Odotushuoneessa tosin fiilis hieman nousi, koska siellä oli aina yhtä rakas vaaka. Hoitohuoneeseen Hape piti kantaa ja onneksi aika pian sen jälkeen Rapsutin saikin painua unten maille. Aika tiheään luppakorvaa on nyt rauhoitettu ja tällä kertaa uni oli aiempaa syvempää, koska hyvin herkkää paikkaa operoitiin. Herääminen oli hankalaa kuten aina, mutta kyllä se sieltä vähitellen virkosi. Sen verran oli tokkurassa vielä kotiin tullessaan, että laittaessani Rapsun lattialla olevalle pedille, ei Rapsussa elonmerkkejä näkynyt. Kahden minuutin päästä kuitenkin havaitsin saman elottoman mötikän löytyvän sängystä, joten joku kohta siinä oli voimissaan.

Tiistai 3.4. oli suuri päivä pienen koiran elämässä, koska silloin alkoi Sisun koulu. Ensimmäinen pentuagilitykurssikerta on takana ja olipas lystiä! Hirmuisen kiva ryhmä, kouluttaja maailman paras ja Sisu pelkkää kultaa. Ennen kurssin alkua minua suorastaan kihelmöi ja jännitti, ihan kuin olisin ensimmäisen koiran kanssa ensimmäisellä koirakurssilla ikinä koskaan. Toisaalta uuttahan tämä kaikki on, ei me, minä ja Sisu, olla tehty tätä ennen yhdessä, meille toistemme sielunelämä ja yhteistyö on vielä opeteltavia asioita, joten tiiminä uusi kokemus :) Treeneihin sisältyi kullekin koiralle kolme noin viiden minuutin kierrosta.

Ensimmäisellä kierroksella leikittiin ja kartoitettiin erilaisten lelupalkkausten toimivuus. Sisullahan pelittää hyvin leikkiminen kotona ja hallilla, mutta nyt palkattiin lelulla tottumaani monipuolisemmin ja huomasin, että vielä on työtä tehtävänä. Perusleikki toimi hyvin. Kuolleelle lelulle eteneminen oli haastavampaa. Siinä koutsi piti Sisua, mie latasin kuolleen lelun maahan, jäin Sisun ja lelun väliin ja vapautin Sisun lelulle. Meni lelulle, mutta olisi voinut paremminkin mennä ja minä olisin voinut käyttää sitä käskyä, jonka olen Sisulle noissa tilanteissa opettanut enkä puhua sille kuin Rapsulle. Kuolleen lelun poimiminen oli myös vaikeaa. Latasin kuolleen lelun maahan, palasin Sisun viereen ja kävelin Sisun kanssa lelulle ja jatkoin ohi, jolloin Sisun oli tarkoitus ottaa lelu mukaan. Sisu huomioi lelun, mutta epäröi tarttua siihen itsenäisesti, joten hilluttiin se yhdessä liikkeelle. Lopuksi otettiin vielä pakeneva lelu eli juoksin lelu roikkuen Sisua karkuun ja Sisu juoksi perään tarttuen leluun kiinni. Tämä oli kolmesta edellisestä tavasta helpoin, koska tätä ollaan aiemmin tehty. Kaikkia näitä pitää treenata kotona lisää, jotta Sisulle tulee varmuus omasta toimintamallista, sitten mennään ulos hillumaan ja eiköhän ne sitten halllillakin ala rohkeammin toimimaan.

Toisella kierroksella tehtiin suoraa putkea, meille tuttua juttua. Vein lelun maahan putken päähän ja palasin takaisin putken alkuun, lähetin koutsin otteessa olevan Sisun putkeen ja juoksin mukana. Sisu otti maassa olevan lelun, se oli selkeästi helpompaa, kun mukana oli este. Vaikeinta harjoituksessa oli minun liike, siihen pitää Sisua vielä enemmän siedättää. Tehtiin myös sellainen versio, että menin Sisun kanssa putken alkupään läheisyyteen ja annoin sen hakea/ sanallisesti kehoitin putkeen ja Sisu juoksi palkalle. Sisulla oli koko ajan tosi hyvä vire ja ahnas meininki, se oli varma omasta tekemisestään putkella.

Kolmannella kierroksella juostiin pöytää vasten olevaa puomin ylösmenoa namikipolle. Hyvällä vauhdilla kiiti pikkukelpi. Tätä ollaan tehty ennenkin ja sen huomasi. Lisäksi sheipattiin siivekkeitä siten, että olin kyykyssä siivekkeen vieressä ja Sisun piti hakea siivekeväliin sattumalta, jotta pääsisin palkkaamaan. Alussa tuntui, että Sisu otti häiriötä yhtä aikaa treenaavasta pennusta sekä toisen kentän tohinasta, mutta saatuaan jujusta kiinni ja muutaman palkatun toiston alle, alkoi aivot raksuttamaan silmin nähden. Pitää käydä tuota tekemässä joskus hallissa ihan itsekseen, ilman häiriötä, koska vaikeinta tuossa oli minun palkkauksen ajoitus ja oma toimintani, ja luulen pystyväni keskittymään siihen paremmin, kun ympärillä ei ole hälinää.

Kaikille tuli kotiläksyksi erilaiset lelupalkkaukset ja hyvä niin. Meillä on kuollut lelu aivan vaiheessa ja leikkiotekin on tällä hetkellä hennompi mitä se on välillä ollut. Tosin ehkä hampaiden puuttuminen vaikuttaa asiaan, kukapa se haluaisi ikenillä lelua repiä. Pitää siis muistaa valkata kehiin se pehmoisin lelu, niin vetäminen ja lelun pitäminen tuntuu paremmalle. Fleecelampaankarvalelu on ienkoiralle ykkönen vaikka narupallo onkin hampaallisen mielestä maailman paras lelu :) Siihen asti, kun suussa on enempi ientä kuin hammasta, ote on parempi pehmeämmällä lelulla.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Siskot ja veli

Maanantaina keskeytin sairastamisen toviksi ja lähdettiin Sisun kanssa tapaamaan Arvo-veljeä ja Hekla-siskoa laumoineen. Toki paikalla oli myös Hinku-äiti Huumineen. Treffattiin Pärnällä, koska hallissa oli myös pientä treeniä tarjolla, mutta Sisun kanssa osallistuttiin ainoastaan pentutreffeihin, sillä treenaamaan minusta ei vielä ollut. Sisu oli aivan onnessaan saadessaan juosta viilettää pitkin järven jäätä, maita ja mantuja hyvässä seurassa ja kovin mielissäni olin minäkin. Alla muutama valikoitu otos Kristan ottamista kuvista sisaruskolmikosta. Aivan mahtiotoksia, niistä välittyy niin hyvin elämän riemukkuus ja riehakkuus!

Eini ja Arvo, Krista ja Hekla, mie ja Sisu.

Hännät on kiedottu yhteen...

  Kolmikko kiitää!

Ja liitää!

Siskokset, fiksut ja filmaattiset.

Pieni pentunen väsähti parhaimmasta päivästä pitkään aikaan niin kovin, että ilta meni raukeana nukkuessa ja luultavasti siitä johtuen kelpiä kutsui yövuoro huopatossutehtaalla. Pieni ystävä oli tuunannut tossut kesäkuntoon; kevyemmiksi ja ilmastoiduiksi. Onneksi Sisu ei ollut syönyt poistopalasia, tai oli se yrittänyt, mutta lopulta päätynyt oksentamaan huopapalaset kauniiksi kasaksi matolle.

Tehokas ilmastointi yhden tossun kärjessä ja toisen pohjassa. Lisäksi suuaukot on muotoiltu viimeisenpäälle.

Viime viikolla Nuusku ja Rapsu kävivät kimpassa Helillä. Nuuskusta se oli melkoisen pöyristyttävää, koska fysioterapiahan on Nuuskun ikioma harrastus, joten miksi ihmeessä Rapsutin piti raahata mukaan? Ja Rapsulla vielä aloitettiin, olisiko voinut päällikköä huonommin kohdella? No ei. Rapsun lihakset olivat pehmoiset ja hyvät, joten lisäkäyntejä ei kalenteriin merkattu. Rapsu jolkotteli myös rupeaman altaassa, jossa meillä oli aikomuksen käydä muutama kerta säännöllisesti oikean takajalan lihaksia vahvistamassa, mutta koska tälläkin kerralla Rapsun kävely altaassa oli ihmeellistä haarakäyntiä luovuttiin suunnitelmasta. Rapsua inhottaa housukarvojen kastuminen, joten Rapsutin ei omasta mielestään kykene liikkumaan altaassa normaalisti ja senpä vuoksi altaasta ei ole sille mitää hyötyä, koska raajojen liikeradat ovat väärät. Nuusku oli tähän päätökseen hyvin tyytyväinen, koska Rapsun altaaseen pääseminen se vasta Nuuskua korpesikin. Nuusku älämölötti ja koetti rynniä altaaseen mukaan huolimatta siitä, että se oli laitettu kiinni hyllyyn törttöilyn ennaltaehkäisemiseksi. No ajatus ei toiminut käytännössä, koska hylly tuli kivasti perässä... Rauha palasi hoitohuoneeseen Nuuskun päästessä asiakkaan rooliin, koska Rapsullehan jonottajan ja sivustaseuraajan rooli sopii hyvin. Sille riittä mukaan pääseminen, jollekin toiselle ainoastaan päätähteys. Nuuskutin otti hieronnastaan kaiken irti, nautiskeli tyytyväisenä. Nupalla oli pieniä jumeja, mutta ei pahoja vaan semmoisia, jotka aukenivat helposti.