sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Lisää kavereita ja liitelyä

JoAn hallin kunnostustalkoiden jälkeen lähdettiin pienellä porukalla metsäretkelle. Nuusku ja Rapsu saivat seuraa Miosta, Pepistä ja Vapusta sekä Tesla ja Lux bordercollieista. Koska päivä oli aurinkoinen ja hieno, kiersimme Kalliojärven kierroksen. Koirilla oli hauskaa keskenään riekkkuessaan ja uintikin maittoi kylmässä järvessä.

Illan ratoksi kävimme vielä reenimässä tolleriporukalla. Nuusku oli aivan mahtavassa vedossa, vauhti oli valtaisa ja taidot upeat. Nupalla on sylkkärit ruennut taittumaan hienosti, tuollakin pätkällä kepeiltä 20 putkeen 21 meni sylikäännöksellä niin livakasti että. Rapsulla oli aikamoista vetoa A-esteelle, mutta kun siitä yli pääsimme meni reenitkin onnistuneesti. Rapsutin aiheutti erityistä ylpeyttä pystyessään hakemaan kepit itse hirmuisessa vauhdissa, tämähän ei tosiaan ole meille ollut mikään itsestäänselvyys :)

Kavereita ja liitelyä

Nuusku ja Rapsu viettivät eilistä kaunista syyspäivää Akun ja Ellan kanssa kanavanrannassa lenkkeillen. Nelikolla oli varsin hauskaa ja vauhdikasta. Alla muutama kuva ja täältä löytyy lisää Kaisan otoksia.









Torstain agiliidoissa tehtiin Kaisan suunnittelema vauhdikas ratatreeni. Radalla oli varsin haastava keppikulma, johon tultiin huikealla vauhdilla, mutta se onnistui molemmilla hyvin, kun maltoin tehdä huolellisen valssin hypyn ja keppien väliin. Koetin siihen myös sylkkäriä sekä jotain epämääräistä sähläystä, mutta ne eivät toimineet. Valssin kanssa jäin keppien oikealle puolelle, joten jouduin vääntämään hypylle 6 vekin ja takaaleikkauksen mikä toimikin hienosti. Lähetin molemmat hypyn 8 yli putkeen, jotta ehdin vääntämään ennakoivan valssin kympille. Loppusuora oli edelleen kankea molemmilla.



Otin lisäksi Rapsun kanssa keppitreeniä eli pujottelua siten että olen itse keppien vasemmalla puolen. Tosin tämä hirvitti minua hieman, koska meillä oli käytössä suoristetut kujakepit eikä oikeita keppejä, ja epäilin josko ne pysyvät suorana ollenkaan. Koska Rapsulla on ollut ongelmia pujotella loppuun asti minun ollessa "väärällä" puolelle, tuntui tämä hieman riskaabelilta, mutta koska viime aikoina suoritukset ovat kuitenkin olleet onnistuneita, ajattelin, että no jospa se ei enää olisi niin herkkä... Heitin Rapsun putkeen ja sieltä kepeille. Rapsu aloitti hienosti ja pujotteli vauhdilla, mutta jätti kaksi viimeistä keppiä pujottelematta. Eli riskinotto ei kannattanut, sillä kepit liikkuivat Rapsun pujotellessa ja jouduin korjailemaan niitä suoraksi, mutta ne ehtivät aina alkaa vinksottamaan ennenkuin R pääsi loppuun. Rapsuhan pujottelee matalana ja keppejä nuollen, joten eivät ne pysy kohdillaan, jos ne eivät ole hitsattu tiukasti asentoon :) Saatiin kuitenkin loppuun onnistunut suoritus. Pitää toivoa, että tästä ei tullut takapakkia vaan jatkossa pujottelu sujuu loppuun asti molemmin puolin.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Tolleriliitoa



Sunnuntain tolleriagilityssa teimme Tuomas Haverilan treenin pienin muutoksin. Ensin otettiin punaiset numerot 1-13. Otin alun ennakoivilla valsseilla, mutta silti kaarros hypyn 2 jälkeen jäi mielestäni liian pitkäksi vaikka siihen oikein vekkiäkin koitin vääntää. Nuuskun heitin kepeille 5 ensin sylkkärillä ja hyvin se sinne taipui, joskin valssin kanssa kuvio oli nopeampi. Rapsun laitoin pelkästään valssilla ja olipa hienoa menoa! Rapsu haki kepit hienosti ja pujotteli hurjaa kyytiä. Rapsutinta ei haitannut ollenkaan, että olin keppien "väärällä" puolella. Rapsun kanssa oli helisemässä hypyllä 9, koska R ei sitä itse suostunut hakemaan ja minun vauhti ei millään riittänyt sinne ohjaamaan. Putkeen 11 laitoin Nuuskun hypyltä 10 oikealla kädellä vetäen ja heittäen, Rapsuttimen kanssa tein valssin välille 10-11, koska muuten R leiskatti vika putkeen. Nuusku haki hienosti putken 12 vaikka jäin toiseen päähän hengaamaan, Rapsulle piti mennä töljöttämään putken 12 oikealle puolelle, jolloin se haki putken eikä juossut välistä minun luo.

Toisena treeninä oli vihreät numerot 1-20. Rapsulla oli ongelmia hahmottaa pituusestettä hämärässä valaistuksessa, se veti siitä tyylikkäästi ohi, mutta saatiin sekin lopulta toimimaan avustajan kanssa. Sama ongelma kuin ekalla radalla eli vauhtini ei riitä Rapsun kanssa suorilla putkilla mihinkään eikä se hyppyä 7 hae millään. Nupan kanssa ei ongelmiä, pyöri kuin unelma. Sylkkäri hypylle 11 toimi upeasti molemmilla, todella pienet kaarrokset tuli hypyille 10 ja 11. Samoin sylkkäri hypylle 15 toimi kohtuu hyvin. Kepit meni taasen upeasti myös Rapsuttimella vaikka olin ihan väärällä puolella sen mielestä :)

Huisin hyvät treenit oli, vauhtia oli käsittämättömästi ja intoa vielä huimemmin. Kaverusten masuissa ei painanut ollenkaan päivän aikana kasvimaalta popsitut herneet, porkkanat, karviaiset eikä omenat, vaikka ajattelin, että puutarhurit innostuivat herkuttelusta siinä määrin, että saattaisi masuissa velloa. Menossa ei näkynyt myöskään päiväunien puute :)

torstai 17. syyskuuta 2009

Simppeliä vauhtitreeniä



Rapsutin kävi tänään agiliitämässä simppeliä vauhtitreeniä. Tehtiin ensin nuo neliöt 1-16, jossa koetin ylläpitää omaa vauhtiani siten, että en suostunut takaaleikkaamaan missään vaiheessa vaan päästelin Rapsun edellä. Ihan kivasti sain juosta ja hienosti onnistui persjättö putkellä 9. Rapsuli oli alussa aika läheisriippuvainen ja yritti kirmailla minun perässä, mutta vähitellen hommaan tuli jotain tolkkua ja rata eteni vauhdilla ja hyvin. Kepit meni upeasti, Rape haki ne hienosti. Loppusuoran irtoamista ei kuitenkaan tapahtunut vaikka palkkana odotti übersuosikkivinkulelu.

Lopuksi vedettiin ihan suoraa pätkää eli pallerot 1-12. Vauhti pysyi kohtuu kivasti ja Rapsu malttoi suorittaa esteet, kun minä maltoin olla vedettämättä yhtään. Tosin vauhti olisi miljoona kertaa parempi, jos Rapsu kestäisi vedätystä (ja siis nyt puhutaan niinkin suuresta vedätysmatkasta kuin puoli metriä...) tai irtoaisi. Mutta ei niin ei.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Lapin ja Norjan valloittajat

Nuusku ja Rapsu suuntasivat viikon mittaiselle syysretkelle lappiin ja Norjaan. Matkasimme käsivartta ylös, merenrantaa pitkin Norjassa ja Suomi-neidon päästä alas. Reissun kohokohtia olivat mm. Äijäkosken pauhun ihailu, Saanan tuuliselle huipulle kiipeäminen turistitonta rinnettä pitkin, Mallan maastoissa patikointi ja putouksesta juopottelu, porojen tapaaminen, Norjan tuntureilla tarpominen ja paikallisen lintusia metsästämässä olleen koiran kanssa kuulumisten vaihtaminen, kulttuurihetki Altan kalliopiirustusten merkeissä, kansallispuistoihin tutustuminen, karhunpesäkiven sisälle ryömiminen ja meressä uiminen.

Reissu oli oikein onnistunut. Retken kaikki osiot - autoilut, patikoinnit, turisteilut - sujuivat ongelmitta. Automatkat oli kiva vetää hirsiä. Nuuskutin sekä Rapsutin rakastivat myös teltassa nukkumista ja kömpivät illalla innolla makuupusseihin. Molemmat olivat väsymättömiä reippailijoita. Jopa 20 km päiväkiipeilyn jälkeen maittoi hippas- ja leikkihetki, tosin öisin nukuttiinkin niin että kuorsaus kävi. Karvakuonoihin suhtautuminen oli positiivista kaikkialla ja karvakuonot suhtautuivat positiivisesti kaikkeen. Alla muutama kuva matkalta.













maanantai 7. syyskuuta 2009

Syksyn viimeisiä jälkitreenejä

Nuusku nuuskutteli ensimmäistä kertaa (muistaakseni...) voittajaluokan koukeroita. Jälki sisälsi monta makausta suorilla sekä yhden makauksettoman kulman. Nuuskutin suoriutui makauksista kertakaikkisen mahtavasti merkaten kaikki. Yhdestä Nuusku meinasi mennä ohi, mutta kiepsahti ympäri haistelemaan sen. Kulma puolestaan oli vaikeampi ja Nuusku vetäisi siitä ensin suoraan ohi ja joutui rengastamaan, jotta löysi takaisin jäljelle. Jäljestys oli tarkkaa, maavainuista ja koko ajan jäljen päällä, aivan lopussa sorkkaa etsittiin ilmavainulla ja löytyihän se :)

Rapsulla oli hieman pidempi jälki, jossa oli myös yllinkyllin makauksia suorilla sekä kaksi makauksetonta kulmaa. Rapsuhan on siksak-tyyppinen jälkikoira ja onnistui tällä kertaa siksakkaamaan yhden makauksen ohi, mutta muut makaukset Rapsu merkkasi hienosti. Myös Rapsu meinasi mennä yhdestä makauksesta ohi, mutta kiepsahti ympäri merkkaamaan sen. Ensimmäisen kulman Rapsu selvitti hyvin, mutta toinen kulma vaati rengastusta. Hyvä kokonaisuus, joskin loppuosuudella Rapsu tarkasteli vähän turhan paljon, mutta selvityi hienosti sorkalle asti.

Oikein olen tyytyväinen molempien suorituksiin ja molemmat taisivat olla tyytyväisiä päästessään pitkästä aikaa jäljelle :) Jäljestyksen lopuksi typykät pääsivät vielä metsään kirmailemaan Topin ja Susun kanssa.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Perinteistä hyllytystä ja vähän uudempaakin tunarointia

Jatkoimme tuttua hyllylinjaa päivän agilitykisoissa Lieksassa. Nuusku osallistui piirinmestaruusskaboihin ja, noh, siinähän ne meni. Ekalla radalla lähdin heti alussa ahnehtimaan liikoja, jonka seurauksena palikat sinkoili ja väärä rata tulla humpsahti ennen kuin oltiin edes vauhtiin päästy. Turhat paineet karisi toisella esteellä ja viimeiset neljännellä, joten sen jälkeen ohjaus oli iloista ja vapautunutta eli loppurata meni aivan mahtavasti.

Tästä viisastuneena psyykkasin itseni toiselle radalle siihen tilaan, että vedetään rennosti täysillä, koska piirinmestaruusjuhlat meni jo sivu suun, joten mitään menetettävää ei ole. Se toimi hienosti, annoin vaan palaa ja Nuuskutin oli parhaimmillaan eli tuntui koko ajan, että kohta se lähtee lapasesta. Parasta liitoa semmonen :) Mutta sitten ajattelin nuolaista ennen kuin tipahtaa, sain jonkin aivohäiriön ja munasin kun oli kaksi estettä jäljellä. No, erinomainen rata muuten.

Rapsulla oli kolme kakkosen rataa, ja siinä vaiheessa kun päästiin ekalla radalla oltiin hilluttu kisapaikalla jo kahdeksan tuntia, joten paras terä oli poissa ainakin ohjaajalta. Se näkyi ekalla radalla, joka oli katastrofaalisin hyppis ikinä. Ohjaus aivan luokatonta eikä koiran omatoimisuudessakaan ollut kehumista. Mikään ei onnistunut.

Toiselle radalle valmistautuminen oli työn ja tuskan takana, mutta sain jotain virettä itseeni ja rata meni paremmin. Rata alkoi hienosti, Rapsu napsi kontaktit varmasti, pelastui putkihelvetistä ja oli ihan mahtava elukka. Rapsu osoitti paikoin jopa jotain irtoamiseniloa. Radalla oli kuitenkin Rapsun taidoille liian haastava kohta, jonka jouduin ottamaan sitten kaikkea muuta kuin järkevästi eikähän se sitten onnistunutkaan, joskin Rapsu meni kuuliasisesti siten miten sen sössin.

Kolmas rata oli paras ja sisälsi paljon hyviä osuuksia. Rapsutin sinkosi tuttuun tapaan aalle heti ensimmäisestä vihjeestä ja malttoi pujotella kepit loppuun putken siintäessä kirsun edessä. Kaikki kontaktit poimittiin nätisti. Tosin hyllyhän meille tältäkin radalta tuli, se perinteinen eli Rapsutin luikahti perässäni esteen ohi, koetin korjata ja sitten se olikin jo ihan muualla...

Ei siis tuloksia tälläkään kertaa, muutama hyvä rata, paljon hienoja osuuksia, mutta liian paljon tunarointia. Kisakalenteri menee uusiksi syksyltä eli kisat tipahtavat sieltä pois ja palataan, jos palataan, takaisin kisakentille joskus. Tällä hetkellä on tarvetta treenille ja ohjaajan motivaation etsinnälle.

Vepekuvia


Nuusku viennissä vepen soveltuvuuskokeessa. Ja lisää Katjan ottamia kuvia löytyy täältä.

torstai 3. syyskuuta 2009

Syysretkellä

Nuusku, Rapsu ja Aku kipaisivat syysretkellä Kalliojärven kierroksella. Alla muutama Kaisan ottama kuva, joita löytyy lisää täältä.





tiistai 1. syyskuuta 2009

Kuvia Nuuskusta sovessa

Alla muutama kuva Nuuskusta vesipelastuksen soveltuvuuskokeessa lauantaina 29.8. Ensimmäisessä kuvassa Nupa on lähdössä vientiin, toisessa kuvassa Nupatin sinkoaa veneen hakuun ja kolmannessa Nuuskutin vetää veneen miekkosineen rantaan.




Iso kiitos Katjalle kuvista. Lisää on tulossa myöhemmin.

Rapsukka hioo osaamistaan

Rapsutin kävi reenimässä vepeliikkeitä, että ensi kesänä oltaisiin kunnon iskussa. Harjoiteltiin tänään vientiä, veneen hakua ja hyppyä.

Vienti meni melko hyvin, mutta ei Rapsu siirry maalta veteen ilman veneestä vilahtelevaa palkkaa. Jos lähetän Rapsun rantavedestä, vienti käynnistyy hyvin, mutta se esine suussa maalta veteen siirtymisen vaikeus... Saatiin kuitenkin onnistuneita toistoja palkan avulla, ja tärkeintä onkin tässä vaiheessa saada onnistumaan ensin helpotettuna ja vaikeutta vasta kun helposti menee varmasti.

Veneen haku sujui upeasti. Otin sitä pari toistoa. Molemmilla kerroilla Rapsu lähti venettä innoissaan hakemaan ja toi sen hienosti maalitolppien väliin. Järvellä oli hirmuinen vasemmalta puhaltava sivuttaistuuli, ja olen oikein ylpeä Rapsusta, joka pysyi kurssissa siitä huolimatta. Veneessä olijat sanoivat, että Rapsu teki hirveästi töitä oikealla puolellaan, jotta sai pidettyä veneen suunnan kohdillaan. Upeaa työtä ja Rapsutin näytti, että ei tarvitse olla iso ja roteva pystyäkseen kuljettamaan lastia kovassa tuulessa. On mahtava tunne seistä rannassa maalitolppien välissä ja nähdä Rapsun ilmeestä, että sinne tullaan vaikka mikä olisi :) Sisukas otus, joka haluaa tehdä parhaansa eikä luovuttaa.

Lopuksi otin veneestä hypyn ihan vaan kevyeksi lopetukseksi. Rapsu leiskautti hienosti järveen ja polski rantaan :) Tosi hyvät treenit, toivottavasti ehditään ottaa vielä muutamat ennen kuin vepekausi menee ohi.