maanantai 31. elokuuta 2015

Patvinsuon taikaa

Viime maanantaina lohikäärme kävi Heli-fyssarilla, kun puolitoista viikkoa sitten löytyi pientä, mutta käsittelyssä pehmennyttä jumia. Otettiin kuitenkin toinen kerta perään, ettei jää mitään jumitusta kalvamaan ja eihän siinä mitään enää ollut, elastinen pieni kumikana. Sisun aikuistuminen (no ei saa nauraa, osaa se joskus vaikuttaa muultakin kuin kämppistensä kaltaiselta villiltä apinalta!) näkyi käsittelyssä, se malttoin rentoutua kyljelleen ilman suunnatonta pussailun tarvetta. Pari kertaa (alussa, välissä ja lopussa) piti Helin silmämunat puhdistaa, mutta muutoin Lupu käyttäytyi mallikkaan hillitysti. Sisulla kun on tapana rakastaa tykkäämiään ihmisiä vähän liikaa :P

Hieronnan vuoksi jätettiin viikkotreenit väliin ja suunnattiin iltapäiväretkelle aina yhtä ihanalle Patvinsuolle. Viitisen tuntia vietettiin metsässä ja rannoilla, uitiin ja syötiin eväitä. Ketään muita ei ollut mailla halmeilla vaikka oli mitä hienoin kesäpäivä.

Talviturkit heitetty myös kaikilla kaksijalkaisilla.

Rapsu nautti Suomujärven rannoista täysin siemauksin. Raipehan ei ole mikään himouimari, mutta tuolla se tykkää kahlata ja uida erityisen mielissään. Reissu oli Rapsuttimen mieleen ja se jaksoi reippailla ja polskia siinä missä Sisukin, jonka kestävyys ei ole tainnut loppua vielä koskaan missään tilanteessa.

Nuuskutinkin viipotti mukana reippaana, paineli keulassa häntä heiluen. Isoimman uintiepisodin jälkeen tassut näyttivät polulla hieman raskailta, mutta keventyivät taas loppua kohden. Muutamaan otteeseen se piti juosta kiinni, kun se vaan humpsutti menemään eikä kuullut takaapäin tulevia pysäytyskäskyjä. Äänen tulosuunnalla on suurin merkitys Nuuskun kuulemiseen, takaapäin ei korviin kantaudu enää oikein minkään korkuista ääntä millään voimakkuudella. Perjantain fyssarilla Nuuskuttimesta löytyi jokunen jumi, joten vaikka se innoissaan retkellä paineli, pitää jatkossa lyhentää matkoja hieman, koska superseniorin palautuminen on jo melko hidasta.

Auringonlasku Suomujärvellä.

Launtaiaamuna lähdettin lohikäärmeen kanssa kisareissulle. Mentiin matkaseuran autolla mikä oli hyvä valinta, koska silloin Sisun asenne on "matkustaja" eikä "omistaja". Radat olivat kivoja, selkeitä ja vähintäänkin mentävissä. Noh, harmiksemme kokonaisuuden hallinta ei ole edelleenkään siirtynyt kisakentälle, joten eka rata oli aivan järkyttävää räpellystä ja kelpi huuti kurkkusuorana "paska ohjaaja". Hieman joutui itseään keräilemään, että kiinnosti seuraaville radoille mennä. Toinen rata olikin jo parempi, joskin ohjaajan takakireys näkyi kelpissä pienoisena varmisteluna, mutta ihan kelpo rata, jos lentokeinua ei huomioida. Lentokeinu oli epätyypillinen veto lohikäärmeeltä, joten en jaksanut siihen mitenkään takertua vaan halusin vahvistaa hyvää kisafiilistä, joten vedettiin korjaamatta loppuun saakka ja noudettiin uunikinnas palkintopallilta. Kolmas rata olikin sitten jo kunnon tekemistä. Lohikäärme oli huippuvedossa ja irtosi kuin treeneissä parhaimmillaan. Vauhtia oli enemmän mihin kykenin vastaamaan, joten kerran olin koiran linjalla kiellon arvoisesti, kun en mukamas vaan kerennyt, mutta Sisu teki huikeaa työtä ja osoitti radalla upeaa osaamistaan. Hienolla kokonaisuudella saatiin pannulaput palkinnoksi. Kokonaisuutena hyvä reissu, kahdelta radalta jäi yhdessä tekemisestä mahtifiilis, kontaktit sekä pujottelu toimivat joka radalla, ja erityisesti nautin siitä miten rennosti Sisu pystyi hillumaan kisapaikalla, nukkumaan tauoilla autossa eikä ollut koko ajana lähdössä viritettynä töihin vaan nosti vireensä tappiin vasta ennen omaa suoritusta.

maanantai 24. elokuuta 2015

Liito-oravamainen lomareissu

Poikettiin Punkaharjulla pomppimisen päätteeksi. 

Kelpin kanssa katkaistiin kisatauko kirmaamalla kaksi kertaa kaksi ketteryyskisaa. Lauantaina lohikäärme lähti lapasesta, liiteli lennokkaasti loihtimillaan lentoradoilla, lällätti laskeutuessaan. Sunnuntaina saatiin sävelet synkkaan, seilattiin sulavasti suolta sammalelle, suunnattiin suuriin sfääreihin. Hikoiltiin hauskuudesta, hilluttiin hyvässä hengessä, hurjasteltiin hulluna!

Iki-ihanat ilopillerit iltalenkillä.

lauantai 15. elokuuta 2015

12-vuotias luppakorva

Nuusku Suuri I

Nuuskun 12-vuotisjuhlavastaanotto on Hattusaaressa, tervetuloa letuille ja puolukkaan!

Kolmen kopla on viettänyt huisin hauskaa kesää. Sisun kanssa on jokusen kerran treenailtu, kerrassaan mainioilla kokoonpanoilla ja ajankohtaisilla teemoilla. Hyvin suunnitellut treenit näkyvät osaamisen kehittymisenä. Yllätyksekseni sain itselleni vippauksenkin sisäänajettua ja lohikäärme ohjautui sillä aivan törkeän hyvin. Kisaradoille oli tarkoitus palata elokuun alusta, mutta elukat aloittivat juoksunsa, joten kisabaanat kutsuvat vasta loppukuusta.

Verijälkien veto on jäänyt ajatusasteelle. Lähinnä ollaan löhötty ja makoilu on näkynyt levollisuutena. Rentoa, mutta ei kuitenkaan tylsistynyttä olemista. Pötkötyksen jalon taidon osaavat on-off-elukat eivät hyppele seinille vaikka mitään ei tapahdu. Metsälenkkeihin yhdistetty marjastus on ollut kaikkien mieleen, mahoihin uppoaa mustikkaa hurjana ja lakkasuon mättäilläkin on käyty hieman hyppelemässä. Nuuskuli on vanhemmiten alkanut arvostaa myös makeita makuja, aiemmin se tykkäsi napsia kitaansa ainoastaan happamampia marjoja. Rapsu ja Sisu ovat olleet ikänsä makean ystäviä.

Nuusku ja Sisu ovat huollattaneet kroppansa Helillä, ja hieronnan lisäksi pikkukoira on hoitanut hipiäänsä mm. lokin raadolla. Nuuskutin alkaa olla puolikuuro, ei pelkästään valikoivasti kuuro, joten sen perään pitää hieman lenkeillä katsella. Muuten seniori porskuttaa hyvällä sykkeellä :)