maanantai 27. elokuuta 2018

Marjastajakeräilijät hyllyjä keräilemässä

Perjantain tokotreeneissä tehtiin pitkästä aikaa ryhmäliikkeenä paikkamakuu. Sisu oli vallan pätevä. Ei hairahtunut rivitovereiden ohjeistuksiin vaan malttoi kuunnella omat vihjeet. Meni hienosti maahan, pötkötti levollisena (kävin välillä palkkaamassa) vaikka vieressä vähän noustiin ja ensimmäistä kertaa ikinä osasi nousta makuulta perusasentoon! No ei olla sitä kyllä treenattukaan, kun Nuusku joskus alkoi ennakoida sitä niin herkästi, että en ole Sisulle uskaltanut edes opettaa. Eikähän se sitten ole siitä noussut (sen kaksi kertaa ehkä kun olen yrittänyt), mutta nyt nousi.

Toisena liikkeenä otettiin EVL:n hyppykiertohässäkkää (tällä liikkeellä on varmaan joku nimikin, mutta lainaan Sadun kuvaavaa ilmaisua). Olen saanut ennenkin ohjeeksi katsoa sitä törppöä mihin olen koiraa lähettämässä, mutta silti minä ihastelen Sisun kaunista kontaktia. Jep. Mutta aika paljon hienommin se suoritukseen lähteen, kun en liimaa sitä katseeseeni. Lisäksi sain hyvää palautetta sosiaalisen palkan ajoituksen vaihtelusta, olen kehittänyt siitä jo maneerin ja Sisu odottaa sitä tietyssä kohtaa törpön kiertoa. Pitää siis vaihdella kehun paikkaa ahkerammin (lue: ylipäätään vaihdella).

Enempää ei Sisun kanssa tokosteltukaan, kun molempien paras terä oli hioutunut marjapuskissa kykkiessä. Happimyrkytys ja päikkäreiden puute pakottivat pitämään treenin lyhyenä. Ilokseen Lupsukka pääsi kuitenkin treenin jälkeen nauttimaan englantilaisen herrasmiehen (Unski) ja ranskalaisen heilastelijan (Hemmo) lenkkiseurasta.

Kaunokaiset aurinkoisella Jaamankankaalla.

Paljon upposi karvamasuihin, mutta jotain tuli rasioihinkin.

Rapsu nautiskelee Kirkkopuiston kukista.

Ihana Kasku-sisko heitti kisareissun huudeille.

Tuloksilla ei juhlittu ja kuvaan tiivistyy kisapäivän meininki.

Eilen kipaistiin pitkästä aikaa kisoihin. Mukavat olivat rataprofiilit ja vallan mentävissä, mutta ei nyt ihan lähtenyt (3xhyl). Radoille mahtui paljon hyviä hetkiä ja notkahdukset olivat sellaisia, jotka oikaistaan kisarutiinin palattua. Itselle vaan enemmän rohkeutta ja asennetta (ja parempi kunto!!), niin Sisunkin on helpompi vastata treeneistä tuttuun ohjaukseen totutulla meiningillä. Nyt oltiin vähän hukassa molemmat.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kaikenlaista kivaa

Kirjurin laiskuus saa trion elon vaikuttamaan lähes elottomalta, mutta se on harhaa se! Kuluneina viikkoina...

... kaikki kaksitoista tassua ovat painaneet jälkensä Hattusaaren rantahiekkaan, heiluneet kohti Pielisen aalloissa kelluvia tennispalloja ja juosseet riehakasta hepulikiekkoa. 

... tassuista neljä on kunnostautunut varastelussa ja kähveltänyt mm. rasiallisen pahamaineisia viinirypäleitä sekä ruusuntuoksuisen saippuan.

... tassuista tuoreimmat aloittivat ajanjakson koulumaskottina ja koe-eläimenä...

... ja huomasivat, että opiskelu on rankkaa!

.. tassuista vanhimmat kävivät terveystarkastuksessa tuloksena: ikäneidot veriarvot kuin nuorella tyttösellä! Kelpaa tassutella kohti seuraavia synttäreitä :)

... lisäksi vanha kettu esitteli taidokasta söpöstelyä eläinlääkärin vaa'alla. Arvaa saiko namin? Arvaa saiko toisen? Arvaa montako (kymmentä) sai? Ja hirveästi ihasteluja korkeasta iästä.

Harrastusrintamalla lohikäärme on piipahtanut yhdessä valmennuksessa ja lisäksi hionut puomia kisakuntoon. Osumia on haettu alemmas ja takajalkaerottelua vahvistettu. Hyvältä näyttää treeneissä, saa nähdä miltä näyttää viikonlopun kisoissa.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Nuusku 15 v.

Nuusku leikkii norjalaista tunturipatsasta syksyllä 2009.

Kaiken parhauden alku ja juuri, Nuusku Suuri Ensimmäinen, on ilahduttanut olemassaolollaan maailmaa jo 15 vuotta. Nuuskun taival on ollut hieno, pursunnut hauskuutta, harrastuksia ja yhdessä tekemistä valloittavia kaverituttavuuksia unohtamatta.

Edelleen mieli on kirkas, sydän 100% kaikessa mukana ja tassut johdattamassa uusiin seikkailuihin. Toki nykyseikkailut ovat satavuotiaalle sopivia humputteluja, mutta edelleen tärkeitä. Kaikille meille.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Reenejä ja reissuja

Auringonlasku Hattusaaren sillalla.

Viime viikolla hurautimme pitkästä aikaa Kuopioon valmennukseen. Tosin jos olisin ajatellut ja hoksannut, että Viiksessä oli niillä keleillä turkasen kuuma eikä lämppä- ja jäähkälenkkejä voinut hoitaa kuin suorassa auringon paahteessa, olisin siirtänyt ajan meille otollisempaan kohtaan. Kumpikaan meistä ei ole tottunut treenaamaan kolmenkympin kelissä, kun omassa hallissa on hivelevä kahdenkympin keli, ja lämmittelyt ja jäähdyttelytkin ollaan hoidettu sutjakkaasti järvessä. Ihan mitenkään liikaa leuhkimatta: meillä on Pärnällä maailman parhaat treeniolosuhteet! Onneksi Viiksellä oli kuitenkin viilentymismahdollisuus vesiletkun muodossa, niin pääsi Silakkakin jäähtymään viileässä vedessä ja humpattiin itsemme lämpimäksi erilaisin tempuin.

Mutta itse valmennukseen, olipa taas lystiä! Olin lähes varma, että ei päästä ekaa hyppyä pidemmälle, kun siinä oli jo niin potentiaalinen paikka Sisun takaakiertofetissille. Lisäksi treeni (1-22) sisälsi todellista epämukavuusalueella olemista; löytyi niin poispäinkääntöä, viski-/takaaleikkausta ja toki samalle hypylle varioituna poikkaria, takaakiertoa ja edestämenoa mikä on Sipulille iso vaikeus, koska on kivinta mennä silleenmilleen mentiin ekalla kerralla. Yllätykseni olikin melkoinen, kun haasteet alkoivatkin vasta loppumetreillä, kolmanneksi viimeisellä esteellä!

Ekalle hypylle kelpukka ei tarjoillut takaakiertoa kertaakaan ja poispäinkäännöt sekä takaaleikkaukset se veti kuin ne kuuluisivat meidän vakiorepertuaariin. Nelitassu oli muutenkin ihan superpätevä! Harvinaisen keskittynyt, totesi koutsikin. Mutta sitten treenin lopussa tulikin läksylistalle kamaa: keinu (kyllä kentää komeasti!) ja takaakierron sammutus. Ei pystynyt pikkukoiran enää toiseksi viimeillä hypyllä menemään suoraan, kun se oli jo treenin aikana kerran menty poikkarilla ja kerran takaa. Ihan liian vaativaa oli moinen!

Viime viikolla harrastettiin Sisun kanssa myös himourheilua: meillä oli treffit Lykynlammella klo 6:00. Kyllä, luit oikein. Aamuviiden viileyteen ulkoilemaan koko revohkalla ja keräämään kehuja kelpien kauneudesta: "onko se kelpie? voiko se olla? onko se todella? on kyllä hieno koira!" ja siitä luppakorville aamiaiset kuonoon ja pystykorvan kanssa nesteytys juoksulenkkiä varten. Tehtiin kesän toinen triathlon: juoksu (10 km) + uinti + syönti. Heinäkuun alussa meni vähän heikommin, nyt kulki paremmin. Siis miulla, Sisulla nyt kulkee aina.

Koska hellettä pukkasi, siirryttiin vajaaksi viikoksi nauttimaan elosta mökille. Sisun kanssa sufpailtiin joka päivä rapiat 5 km, kaikkien kanssa uitiin höpelönä ja Rapsustakin on kuoriutunut varsinainen himouimari, käytiin marjastamassa muutamat suulliset mustikoita, veneretkeiltiin ja otettiin rennosti. Asentelin aitan oveen näpsäkän portinkin, niin voi nukkua ovi auki ilman, että nelitassut lähtee yömyyrästämään. Koska mikäs nyt olisi mukavampi tapa nukahtaa kuin järvelle katselu.



Tällä viikolla kaiveltiin hetkeksi tokovirettä esille ja treenattiin jääviä, kaukoja ja luoksetuloa. Kiitos Riikan valvovan silmän ja vinkkien, ehkä saan purettua Sisun jumiutumisen maahanmenon ihanuuteen, jos maltan toteuttaa saamani ohjeet. Lisäksi kipaistiin vahvistamassa puomia, nyt toistot on taas rennompia, mutta on niissä vielä duunia, joka pitäisi tehdä eikä vain suunnitella sen tekemistä.

Eilinen vierähti koirattomassa urheilussa, mutta aiheena kuuluu blogiin, koska siellähän ei oltaisi oltu, jos tapahtuman nimi ei olisi ollut Sisu-Seikkailu. Meidän Adventure-sarjassa seikkailtiin rapiat 40 kmPrologi 1km, Uimapatjailu 500m, Pyöräily 26-30km, Questit 10-25min,  Juoksu/suunnistus 3km, Melonta 2km, Suppailu 1,3km. Tuli laskeuduttua köydellä alas kalliolta, ryvettyä kaikenmaailman suo-ojissa ja pidettyä oikein hauskaa ihan se vaan sen vuoksi, että laumaan kuuluu Sisu ja pitäähän sen kunniaksi nimettyä seikkailua kunnioittaa osallistumisella!


Saattaa olla, että jalka taas hieman ärtyi. Ehkä. En tunnusta. Ihan koristeena nuo vaan on. Tai sitten ei.