sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Puolikuollutta menoa


Kevätflunssani nro 26033103-2013 on tehnyt nelijalkaisten ulkoilusta ja elämästä ylipäätään hieman tylsää. Hauskuutta on ollut lähinnä aamuisin pesiskentällä tai lähimetsässä, joihin voin tepastella ilman suurempaa keuhkojen pihalle yskimistä. Pelloille tai jäälle asti lähtijäksi minusta ei ole ollut, saatikka sitten treenihallille leikkimään. Pääsiäisen agilitykisatunnelmaan olisi ollut hauska Sisua tutustuttaa, mutta eipä sinne kuumeisena ollut menemistä ja tuleehan niitä kisoja, joissa pentu pääsee aistimaan kisafiiliksiä. Aikuiset sulautuvat kalustoon varsin sujuvasti vähemmälläkin toiminnalla, mutta pieni pentu tarvitsee energialleen fiksuja kohteita, vaikka Sisua täytyy kyllä kehaista hienosta kyvystä koisata kainalossa tuntisotalla, välillä puhdistella potilaan korvia, puuhastella omiaan ja palata takaisin levolle.

Viikon aikana ollaan hieman tokosteltu sisällä Sisun kanssa ja työnalle on otettu perusasento. Aiemminhan me on treenattu sääreen painautumista, joten nyt jalostettiin siihen se istuminen mukaan. Varsin hyvin etenee. Lähdin houkuttelulla liikkeelle, kun en jaksanut ajatella monimutkaisemmin. Lisäksi on harjoiteltu juoksemista kuolleelle lelulle ja sen kanssa onnistuminen on ollut ailahtelevaa. Ollaan tehty sitä niin, että ensin leikitään lelulla ja varmistetaan mielenkiinto leluun, sitten pidän pentua paikoillaan, heitän lelun lähelle, odotan hetken ja vapautan. Välillä Sisu pomppii lelulle innoissaan, välillä lähtee ja sitten miettii, että mihinkäs mie lähdinkään. Mutta jospa se siitä. Istumiseen on koetettu myös hakea kestoa ilman suurempaa menestystä. Kauhian nopia on pomppu, yritä siinä sitten kestoa saada, kun reisilihakset ovat viritetyt jojot! Koska kuolleen lelun rakastaminen ja paikalla istuminen ovat etukäteisläksyjä ensi viikolla alkavalle pentuagilitykurssille, pitäisi varmaan reenata ahkerammin.

Ensi viikolla alkaa myös Sisun tokokurssi (jee!) ja seuraavalla viikolla Nuuskun shaping-kurssi (jee jee!). Shapingia varten miun pitäisi hankkia iso saavi (joten jos jollain lojuu saavi tyhjänpanttina, niin voitaisiin lainata/ lunastaa!), koska olen ajatellut opettaa Nuuskulle ympyrän peruuttamisen molempiin suuntiin. Siis semmoisen ison ympyrän, en itsensäympäri kiepsahdusta. Ajattelin, että se tekisi takapään motoriikalle hyvää. Mielenkiinnolla odotan mikä on lopputulos, Nuuskun tuntien liikkeeseen tulee mukaan ainakin soundtrack ;)

Mukavaa on ollut Rapsun relaaminen sisällä olevien resurssien päältä. Nyt kun kelpin kanssa on päästy leikkimään päivittäin oikein kunnolla, on sille myönnetty enemmän oikeuksia myös sisällä. Viereen sohvalle saapi tulla eikä lelutkaan ole tollereiden vaan kaikkien ja oikeastaan nukkumapaikatkin ovat yhteisiä. Luulen, että tämä tila olisi saavutettu aikapäiviä sitten, jos Rapsutin ei olisi joutunut olemaan leikkimiskiellossa koipensa takia. Kyllähän ne hyvät suhteet luodaan leikkimällä ja hauskanpidolla. Muuten Rapelle kuuluu vähän heikompaa, kun ylähuuli on allergioiden takia rapsuteltu vereslihalle. Onneksi Vetramilia löytyi kaapista ja sillä sainkin huulen rauhoittumaan. Korva on edelleen kipeä, joten eiköhän se jouduta ensi viikolla puhkaisemaan.

Mutta on jotain kivaakin tapahtunut, nimittäin kolmikolle paistettiin ihan oma pääsiäislammaspaisti ja se jos mikä oli kavereiden mieleen. Sisu oli ensimmäisestä paististaan aivan tohkeissaan, voi sitä tyytyväisen tuhinan määrää mikä ruokailua seurasi :)

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Vapaus, siskous ja hippaset!

Aamulenkit pesiskentälle ovat maailman parhautta. Yhteiset aamuhillunnat ja hipat ovat sopiva tapa aloittaa päivä tällä porukalla, koska sen jälkeen kolmikon nuorinkin painuu tyytyväisenä jatkounille ja päästää ihmiset levollisin mielin hommiensa pariin. Sisu on tuonut laumaan niin paljon leikkiä mukaan, että silmät vallan kostuvat yhteistä ilonpitoa seuratessa. Kolmikko hipattaa innoissaan hangilla, erityisesti Rapsu ja Sisu rallaavat kuin heikkopäiset. Pieni kelpiäinen on loistolisä tähän porukkaan, minä niin tykkään siitä ja niin tykkäävät punaturkitkin. Tänä aamuna Rapsutin sai ihan oikean pentuhepulin Sisun kanssa kisaillessaan ja sukelsi Sisun mahan ali! Ei Sisu vielä niin iso ole, että sieltä tolleri sujuvasti sujahtaisi, mutta Rapsutinpa onkin ketterä tyttö :) Epävirallinen ja tosi tarkka kotimittaus kertoi, että säkäkorkeutta olisi 39 cm, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu, että paljonko sitä oikeasti on ;)

Varsinainen uutinen olikin luettavissa yllä eli Rapsu on saanut hihnasta vapautuksen. Koipi on kestänyt eilisen ja tämänpäiväisen vapauden hyvin ja Rapsun tuntevat arvannevat, että vapautta ei otettu vastaan millään rauhallisella ravilla vaan hurjalla piehtaroinnilla ja laukalla horisonttiin. Mihinkään treeneihin en Rapsukkaa vielä kuitenkaan ota vaan annan sen kasvatella kuntoaan ja seurailen miten lonkka normaalin rasituksen kestää. Jos se kestää sen hyvin, koetamme treeneihin paluuta, mutta jos se alkaa osoittaa rasittumisen merkkejä, niin sitten... no ei ajatella sitä vielä. Ja sisäkorvakin pitää toki parannella ennen kuin mihinkään tasapainoilemaan lähdetään.

Eilen saatiin Topista ja Viirusta ulkoiluseuraa kanavanrantaan. Sisu telkkusi Viirun kanssa ja Rapsutin keskittyi enemmän aikuismaiseen hengailuun Nuuskun ja Topin seurassa. Joskin kerran Viirun kurmottaessa Sisua, Rapsu pölähti poliisinottein väliin ja -yllätys, yllätys- teki leikkiinkutsun Viipolle. Jos en tuntisi Rapsua paremmin, olisin voinut kuvitella, että siltä olisi löytynyt sosiaalista älykkyyttä toimia poliisina rauhanomaisin keinoin, mutta koska tunnen sen, niin veikkaan, että tapaus oli sattumaa eikä tule toistumaan. Nuusku nauttii näistä kävelyistä, kun Topi on niin seesteistä seuraa.

Tänään käytiin reippailemassa Sisun Hinkuu-äitin kanssa ja alussa Rapsuttimen järjenvalo oli himmeällä. Sisu tieten paineli innoissaan äitinsä luo, äitee vähän komensi, että ota rauhallisemmin, jolloin Rapsu oli heti valmis taistoon pentujen riehumisoikeuden puolesta. Onneksi uho tyrehtyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin eikä jäänyt päälle ja ulkoilu sujui rauhanomaisissa merkeissä yhdessä vapaana kirmaten. Tai yhdessä ja yhdessä, Nuusku luuhasi perässä puskia nuuskien ja hiipparoi omaan tahtiinsa, mihinpä sillä kiire olisi, valmiissa maailmassa ja seurakin oli sen makuun turhan nuorisoa. Sisu nauttii silminnähden emonsa tapaamisista, mutta ilmeisen kiintynyt se on myös nykyiseen kotiinsa, koska emosta eroamiset eivät aiheuta mitään peräänuikutusta vaan tyynesti Sisu lähtee oman porukan kanssa kotia kohti teiden erotessa. Se tuntuu aina niin hämmentävältä, koska jälleennäkemisen hetket ovat melkoisen tunteikkaita.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Koe-eläimet

Sisu kävi loppuviikosta hallilla leikkimässä narupallolla ja otettiin samalla pari suoraan putkeen lähetystä. Leikkiminen sujui reippaasti eikä viereisellä kentällä treenannut vieras koira haitannut menoa ollenkaan. Putkireeni oli myös onnistunut, otin ensin itsekseni namikupille lähetyksiä ja putken kautta namikupille lähetyksiä. Mukana oli oma liike ja kupin tyhjennettyään Sisu ampaisi perääni vielä pallolla leikkimään. Iloksemme Katja-kasvattaja saapui hallille treenimme loppuvaiheessa, joten otin vielä muutaman putkeen lähetyksen hieman vinosta kulmasta, kun oli namikupin vahti käytettävissä eikä tarvinnut välittää siitä, jos pentu ei putkeen osuisikaan, koska palkkaa ei pääsisi kähveltämään väärästä suorituksesta. Hallisession jälkeen Sisu pääsi Hinku-äitin ja Huuman kanssa hillumaan läheisen järven jäälle ja oli taas niin onnellinen tytär kuin vain olla voi.

Perjantai-iltana tein kolmikolla eläinkokeita. Useampi ahneen koiran omistaja totesi sosiaalisenmedian ihmeellisessä maailmassa, että hanhi se ei maistu koiralle, joten pitihän sitä testata, että miten meillä kävisi. Nuuskusta hanhi oli ruokaa siinä missä kaikki muukin kuppiin ilmaantuva, joten ruokailutyylikin oli vanha tuttu: pari nielaisua ja kuppi loisti tyhjyyttään. Vaikka Nupa ei perinteisestikään juuri ruokaansa maistele, taisi eväs olla kohtuullista, koska Unskeli pesi antaumuksella myös muiden kupit. Rapsu tuijotti kupissaan köllöttävää hanhea epäuskoisena, tökki sitä kielellään ja mietti toimintasuunnitelmaansa. Lopulta Rapsu söi hanhen, pitkin hampain ja kaikkea muuta kuin nauttien, mutta ei tainnut reppana tietää mitä muuta voi tehdä kuin syödä, jos kirsun edessä on ruualla ladattu kippo. Ja ainahan on hyödyllisempää ahmia ruoka itse vaikka ei siitä pitäisikään kuin antaa se muille. Sisu imuroi hanhen antaumuksella kitusiinsa, hyvää tuntui olevan. Yllättävä lopputulos oli siis se, että varkaista viheliäin, ahneista ahnein ja herkuttelijoista hanakin oli se, joka kohtasi PAHAA ruokaa. 

Taltiointi Nuuskun ja Sisun metsäretkeltä (=kävelyä Bachin tahdissa).

Rapsuttimen koipi on sen verran ehta peli, että Rapen voi jo ottaa mukaan kimppalenkeille. Siis niille rauhallisille, joilla Rapsuttimen voi pitää hihnassa ilman, että sitä alkaa masentamaan, kun ei pääse juoksemaan muiden mukana. Kolmen koiran kimppahihnalenkit sujuvat upeasti. Nuuskun kanssahan Sisu on tepastellut hihnassa mallikkaasti jo kauan, mutta Rapsun paluu lenkkiporukkaan oli aluksi turhan innostavaa, meni aikamoiseksi painiksi puolintoisin; pentu halusi pitää hauskaa ja tylsään elämään turhautunut toipilas vielä hauskempaa. Nyt tilanne on kuitenkin normalisoitunut ja pystymme etenemään sen verran tyylikkäästi, että olen ihan ihmisten ilmoille kolmikon kanssa kehdannut mennä. Kunhan Rapen lihaskuntoa vielä tovi pitenevillä hihnalenkeillä vahvistellaan, niin pitää sitten katsoa miten jalka kestää vapaana lenkkeilyn. Toivottavasti hyvin.

Luokattoman kökkö taltiointi Rapsun oikean takasen käytöstä.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Akilleen korva

Rapsu suosikkipaikallaan.

Missäs muualla sitä aikaansa viettäisi kuin eläinlääkäriaseman vastaanotolla. Rapsulla oli vallan kaksi aikaa peräkkäin, melkoista menoa! Ensiksi mentiin Kirsin tutkittavaksi, koska Rapsun perinteinen allergiakorva on vaivannut. Oikea korva on oikea murheenkryyni, aina kutiseva ja hiivainen. Tällä kertaa kotihoito ei kuitenkaan johtanut mihinkään ja eikä ihme, sillä hiiva oli painunut sisäkorvan puolelle. Siispä lääkettä napaan ja toivotaan, että hiiva tulee ulos eikä tärykalvoa tarvitse puhkaista. Rapsua tutkimus luonnollisesti pelotti, koska korva oli hirmuisen kipeä. Pienen luppakorvan jalat tutisivat ja perä yritti pakittaa pois pöydältä, mutta uikuttaen se kävi koettelemuksen läpi, kun ei pakoonkaan päässyt pötkimään. Toimenpiteen jälkeen Rapsu pääsi palkaksi vaakaan istumaan, Rapsun suosikkipaikkaan. Vaa'alle mennään heti tullessa, matkalla hoitohuoneeseen, hoitohuoneesta tullessa, maksettaessa, poislähtiessä, you name it. Vaa'alla istuessa surusilmät suuntautuvat tiskillä olevaan herkkupussiin, kurkusta pulpahtaa "ynh ynh", ettei vaan keneltäkään mene ohi miten hienosti Rapsu vaa'alla istuu ja miten siitä voisi herkkuja saada. Ja tokihan Rapsu saa herkkuja ja klinikalta poislähdettäessä vielä peurankorvan, ja senkin Rapsu tietää ja aina maksuvaiheessa kääntää katseensa tiskillä olevaan peurankorvalaatikkoon ja sanoo "ynh ynh". Hyvin toimii, aina tulee korva.

Mutta ennen poislähtöä suuntasimme Soilen hoitohuoneeseen akupunktiota varten. Kolmas hoitokerta oli lonkan osalta jo aika turha, koska koipi on toipunut oikein hyvin, joten neuloja tökittiin erityisesti korvan hoitoon. Rapsu oli neulatyynynä tottuneesti, mutta kun neulat pistettiin selässä oleviin korvapisteisiin, niin otus pomppasi ilmaan, sillä pisteet olivat kipeät. Tosi kipeät, eikä ihme, kun korvakin on pipi. Toivottavasti tulisi neuloista korvaan lisähelpotusta lääkkehien lisäksi.

Sisu näyttää ihan pieneltä haltialta uinuessaan.

Ulkona viuhuva raaka tuuli kutisti reippailureissuja, kun tuntui, että oma pää lähtee lentoon, ja se oli oikein hyvä, koska sain taas aikaiseksi ottaa hieman tokoa sisällä. Sisun kanssa otettiin istu ja maahan erottelua. Hyvin toimi, tosin alussa Sisu tarjosi itsepintaisesti maahanmenoa kaikista käskyistä, mutta huomattuaan, että "kai tässä kuunnella pitää", alkoi erottelukin käynnistyä ja käyntiin päästyään toimi 100% varmuudella. Pitäisi rueta opettelemaan seisomistakin ja jatkaa perusasennon harjoittelua, ollaan nyt jämähdetty noihin istumisiin ja maahanmenoihin. Nuusku teki istu-maahan-seiso kaukokäskyjä vaihtevilla matkoilla. Ne oli, noh semmoisia mitä ne nyt ovat, kun toinen on yli-innokas ja treenaa liian vähän. Istumiset ja maahanmenot onnistuivat ilman suurempia tepsuja, mutta seisominen oli enempi vipellystä kuin seisomista. Mutta mitäpä se haittaa, kun hauskaa on. Nuusku ja nipotus ei sovi samaan lauseeseen, paitsi silloin, kun Nuusku on se joka nipottaa ;) Rapsutin pääsi myös reenaamaan, otettiin hitusen istu ja maahan erottelua. Istumiset olivat oikein hyviä, nopeita ja varmoja, mutta maahanmenot empiviä lösähdyksiä. Meinasin kirjoittaa, että pitäisi treenata enempi, mutta totuushan on, että pitäisi ylipäätään treenata :) Hauskinta tässä treenisessiossa oli se, että ennen kun olen treenannut portin toisella puolella jollain muulla kuin Nuuskulla, Nuuskis on vetänyt samaa settiä itsekseen portin takana ja näyttänyt pätevältä. Nyt siellä heiluin myös Sisu, teki tiukasti mukana molempien tollereiden maahanmenot ;)

Nelijalkaisten iloksi ostin niille pässin. Pässi elelee Ninkan hoivissa ja päätyy kirsukkaiden kuppiin joskus syksyllä. Saavat ravinnokseen onnellista pappilan pelloilla kirmannutta ja hyvän elämän elänyttä karitsaa. Kasvissyöjänkään sydäntä ei ahdista.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Settereiden lumous

Pienen pieni 16 viikkoinen kelpotus pääsi tänään toisille rokotuksilleen. Hirmuisella innolla ipana paineli elukkalääkäriin sisään, koska siellä oli viimeksikin niin kivaa! Vauhtimimmi kipaisi tiskin toisellakin puolella ja viipotti ympäriinsä varsin kotoisasti. Painoa Sisulle oli kertynyt jo 8,6 kiloa, mehevä typy.

Ekoilla rokotuksilla Martina oli Sisusta ihana ja oli se nytkin siihen saakka, kunnes alettiin hampaita katsomaan. Se oli Sisusta aivan kauheaa, ihan hirveää, ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen pieni eläin. Vahvaa räpiköintiä, kiljumistaistoa ja kuulemma orastavaa irvistystäkin kelpi esitteli, mutta periksi ei annettu vaan hampaat katsottiin ja sen jälkeen tuupattiin namia kuonoon. Martina tosin kysyi ennen taistoa, että haluanko, että hampaat rimpuilusta huolimatta tsekataan vai haluanko jättää väliin. Mie halusin, että viedään loppuun se mikä aloitettaankin ja hyvä niin, koska huomattuaan, että eipä siihen kuole, Sisu oli taas aurinkoista kaveria eläinlääkärin kanssa. Minulle tuo venkoilu tuli yllätyksenä, koska kotona Sisu on helppo käsiteltävä, esim. kynsienleikkuu on maailman helpointa Sisun istuessa rauhallisena sylissä ikkunasta ulos katsellen samalla, kun napsin kynsiä poikki, tassujen ym. pesu on lastenleikkiä ja muu käpälöinti onnistuu ilman mitään draamaa. Mutta eipä noita hipelöintejä tosiaan olla harjoiteltu muualla kuin kotona eikä muiden kuin minun tekemänä, näköjään pitäisi. Tutkimusten jälkeen tuupattiin rokotussetti niskaan ja raivotautirokote hieman kutkutti, mutta sekin syyhy unohtui aika äkkiä, kun pentu sai muuta mietittävää. Toimenpiteiden jälkeen alkoi nimittäin reissun paras anti: pentupainit! Martinan snautseripentu on päivälleen saman ikäinen Sisun kanssa, joten leikit menivät loistavasti yhteen. Aikaa hippasille oli varattu vartin verran ja se käytettiin antaumuksella hyväksi. Olipa mahtavaa!

Illansuussa hilippastii Nuuskuttimen ja Sisukkaan kanssa Utran harjun poluille Zorron & Elenan ja Veikon & Voiton kanssa. Setterit V & V olivat Sisusta aivan ihania! Sisu kirmasi niiden perässä hurmoksessa, fanitti niitä ihan kympillä ja olisi vienyt ne mukanaan kotiin, jos olisi saanut. No olisin miekin voinut ne ottaa, niillä on elämänasenne niin pop.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Liito-Lupsu

Lupsu pääsi illalla tuuraamaan Rapeloa agitreeneihin. Aloitettiin hommeli narupallolla leikkimisellä ja leikki oli oikein hyvää, innokasta riuhtomista. Ilmeisesti ikeniin ei koske vaikka hampaita puuttuukin. Leikin tiimellyksessä vaihdoin lelun nameihin ja takaisin leluun. Hillumisen perään hetsasin Lupsuttimen pari kertaa suoraan putkeen,  otin oman liikkeen mukaan ja palkaksi lensi pallo. Hienosti meni :) Varsinainen treeni oli alla oleva (no ihan pakko oli piirtää kuva!) mutkaputken läpi siivekkeiden välistä namikupille juokseminen. Mari piti Sisua lähdössä, Ira napotti namikupilla ja mie otin liikkeen vuorotellen molemmin puolin. Hyvät toistot, yhteensä neljä.


Tavoistani poiketen otin toisen kierroksen, niin päästiin harjoittelemaan autossa odottamista. Toisella kierroksella harjoiteltiin uusi este: pussi. Innostin Sisun pussiin, jota Ira piti avoinna, otin oman liikkeen mukaan ja palkkana oli namikuppi. Otettiin yhteensä neljä toistoa, jotka olivat loistokkaita ja viimeisellä toistolla Ira laski jo kangasta hieman selkään. Sisu painoi pussia läpi rohkeana, ihan kuin olisi ennenkin mennyt :) Kauheen hyvät treenit!

Iltapäivällä Sisu tapasi metsästä tullessamme sattumalta itselleen uuden, mutta minun tuntemani Neela-kultaisennoutajan, jonka kanssa leikki lähti sujumaan heti. Sisu on noutajien kanssa kuin kotonaan, johtuen tietysti siitä, että niitä on kotonakin... Treeneissä Sisu tutustui Ella-koikkeriin ja Ella oli ihana, onhan Sisu rakastunut Pyry-koikkeriin, joten Ella taisi mennä samaan ihanaan koikkerisarjaan. Huomenna Sisu pääseekin tutustumaan settereihin, siitä tulee varmaan jännää :) Kovin lintukoirapainoitteisia kavereita, mutta sehän ei haittaa, kun ne ovat niin kivoja.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Hampuusin hoidot ja Lupsun reenit

Hapsutin pääsi jälleen huoltoon. Aluksi Heli kävi lihakset läpi ja sen jälkeen Rapsu pääsi altaaseen loiskuttelemaan. Ilokseni lihakset olivat pehmoista tuttua Rapsutinta, ei ollut jumin jumia missään. Sen kyllä huomasi Rapsuttimesta heti alkuunsa, niin hyvältä näytti tuntuvan joka paikassa, kun se nukkua tuhisi käsittelyn ajan. Koska lihasjumit ovat kaikonneet, lonkka ei arista missään asennoissa, Rapsu varaa jalalle ravissa sekä hitaasti rappuja noustessaan, voi alkaa olettaa, että voiton puolella ollaan. Koska kevennystä kuitenkin ilmenee nopeissa portaiden nousuissa, ei se vielä ihan bueno ole. Oletus kuitenkin on, että tuo kevennys johtuisi tavasta; Rapelolla sattui jalkaan ja se tottui sitä varomaan. Nyt jalkaan ei satu, mutta varominen jäi. Senpä vuoksi takajalan käyttöä vahvistetaan altaassa. Hapsuliini oli ensin hieman ihmeissään ja käveli melkolailla tönkkönä juoksumatolla, mutta totuttuaan hommaan alkoi ravikin löytymään. Rapelo käytti koipea hyvin ja uskon, että tällä saadaan yhtä hyviä tuloksia takakoiven käyttöön kuin Nuuskunkin kanssa.

Sisun kanssa käytiin hieman hallilla. Tarkoitus oli harjoitella eteen-käskyä ja hieman naksutella esteitä, mutta koska paikalle tulikin yllättäen äärimmäinen häiriö eli Katja-kasvattaja ja Huuma-leikkitäti treeniseuroineen, muutin treenisuunnitelmaa sellaiseksi, että siitä selvittäisiin. Ennen treeniä käytiin kuitenkin porukalla viereisellä jäällä juoksentelemassa ja Sisu sai mukavaa hippaseuraa Tuittu-puudelista. Saman kokoiset kääpiöt, hyvin menivät hippaset yhteen. Hallissa otin aluksi kontaktia eli huomio minuun eikä viereiselle kentälle vaikka siellä täti huutaa houkuttelevasti "tule, tule" Huumalleen. Pidin Sisua alussa hihnassa, jotta en joutuisi sitä kieltämään ja kutsumaan vaan voisin odottaa luopumista. Hyvin pienipentu luopui ja tarjosi kontaktia, joten pian sain nakata hihnan nurkkaan ja leikittiin kahdella pallolla. Välillä vaihdoin namiin ja sitten taas palloleikki jatkui. Sisu leikki tosi hyvin, veti raivokkaasti, mielestäni jo turhan raivokkaasti, sillä huomasin, että hihani oli veressä. Pennulla vähän hampaat irtoilivat ;) Sisulla on myös erinomainen palautus, tuopi heittolelut kauniisti käteen asti. Leikkimisen ohessa hetsasin Sisun pari kertaa suoraan putkeen, joista pallo lensi palkaksi. Pääpaino koko hallihommelissa oli kuitenkin äärimmäisen häiriön siedossa ja siitä Sisu suoriutui 10+ arvoisesti. Tämä oli oikein mukavaa, koska Sisukkaalla alkaa ensi kuussa pentuagility ja tokon alkeet, joten keskittymiskykyä tarvitaan ja mielestäni sitä löytyy.

Nuuskutin nauttii Sisun kanssa nukkumisesta. Hassua, koska Nuuskuhan ei ole Rapsun vieressä erityisemmin päiväunilla viihtynyt, mutta Sisun kanssa nukkumisessa on sitä jotain. Ne nukkuu kylki kyljessä, masut kohti avaruutta, tuhisevat yhdessä niin päikkäreitä kuin yöuniakin. Ja loppuun vielä ilouutinen: Nuuskutin pääsee taas reenaamaan! Se on ilmoitettu Shaping-kurssille, tuskin maltan odottaa!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ninkan haaste

Ninka haasteen heitti, joten vastataan:

1. Jos olisit maailman kuningas, niin kuinka paljon parantaisit eläinten asemaa yhteiskunnassa?
Kuningatar Heidi poistaisi ihmiset ja yhteiskunnan ja antaisi maailman elukoille. Pitkäkorvat saisivat vallan, maailmasta tulisi jänisten, elukat asustaisivat hyvyyttä pursuavassa porkkananpurijoiden paratiisissa. Jaa, petoelukatko? Eipäs nyt puututa toisten unelmiin, ne söisivät tyytyväisinä soijapihvejä. Ai mihin ihmiset laitettaisiin? No vaikka niihin samoihin häkkeihin, joista elukat pääsisivät pois.

2. Kuinka paljon rahaa käytät vuodessa koiran leluihin ja makupaloihin?
Tämähän on suhteellista tämä paljous. Liikaa ottaen huomioon, että leluja on enempi kuin riittämiin ja yhdellähän sitä tulisi toimeen, mutta toisaalta sopivasti ottaen huomioon sen mihin haluan rahani käyttää. Välineurheilu = paras urheilu! Tokihan haluan harrastaa mussukoideni kanssa kunnon vermeillä. Ja makupalat ovat elämäsuola, jos Nuuskulta kysytään. Tai Rapsulta. Tai Sisulta.

3. Kuka on mielestäsi kaikkein kingein koirahandleri? Miksi?
Olenpas ovela ja valikoin vastaukseen lajiksi mejän, ha haa! Siinä Elli-Mari on ihan ykkönen. Menkää sen kanssa metsään, niin näette omin silmin miten eteväksi jäljestäjäksi E-M on koiransa opettanut, miten hienosti vahvistanut jälkien tapahtumien merkkausta ja miten vaikuttavaa yhteistyötä luppakorvansa kanssa tekee. Molemminpuolinen luottamus, se on niin kaunista :)

4. Jos koirasi olisi kukka, niin mikä  kukka se olisi?
Rapsuttimeltahan löytyy kukka virallisesta nimestä ja ruusu se on käytännössäkin: henkeäsalpaavan kaunis ja lumoavan silkkinen, mutta väärinkohtelevalle piikikäs. Nuusku on vahvajuurinen, kaikki tuulet ja tuiskut kestävä ikikukka, ei kuole koskaan, ei hetkahda mistään, selviää aina voittajana ja tunkee läpi vaikka asfaltista: voikukka. Mutta mikä on pikku Sisu? Tällä hetkellä se on herkkä lemmikki, kaunis sini niityllä, valmiina laajenemaan taivaanrantaan ja ympäröimään koko maailman.

5. Mitkä olisivat viisi tärkeintä asiaa, jotka tavallisen koiranomistajan tulisi osata opettaa koiralleen/ osata (ymmärtää ja älytä) itse?
Luoksetulo, paikallaolo, pysähtyminen, luopuminen ja sietäminen. Ja noissa, niin kuin kaikissa muissakin tempuissa, olisi oleellista ymmärtää, että vaikka oma koira tuntuu maailman neroimmalta ja kuuliaisimmalta omassa olohuoneessa kahdestaan harjoitellessa, se opittu ei välttämättä siirry muualle ilman erillistä harjoittelua erilaisissa paikoissa, häiriöissä ja viretiloissa.

6. Mitä koirasi syövät?
Aikuiset syöpöttelevät raakaravintoa ja pentu nauttii kasvuajan Orijenin nappulaa. Raakaravinnolla tarkoitan raakoja pakastimen kautta pyöräytettyjä lihoja sisäelimineen (poro, heppa, hirvi, lammas), kaloja (lohi, silakka), lihaluumassaa (poro, lammas) ja kasvissosetta (vihreitä rehuja). Pääravintona lihat ja kalat, joiden sekaan tupsautetaan kasviksia kuiduksi mukaan, jotta suoli toimii paremmin, ja silloin tällöin höystöksi annetaan lihaluumassaa. Raakoja luita (hirvi, poro) ja kuivattuja sisäelimiä (peura, hirvi) sekä korvia höpönassut saavat ajanvietteeksi. Lisäravinteilla varmistetaan tärkeiden vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden saanti sekä tapauskohtaisesti saavat rasvahappoja, nivelvalmisteita jne. Hyvinvointi tarkistetaan silmistä, korvistä, turkista, kynsistä ja yleisolemuksesta. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta aikuisen koiran ruokkiminen raakaravinnolla on erittäin yksinkertaista.

7. Syövätkö koirasi kenties terveellisemmin kuin sinä itse?
Voi kyllä, niillä on säännölliset ateriat toisin kuin minulla ja niiden "karkitkin" ovat terveellisiä.

8. Mitä ominaisuuksia arvostat koirissasi eniten?
Nuusku on hyvin luotettava, Rapsu on kovin tunnollinen ja Sisu haluaa olla hyvä koira.

9. Mitä luulet koiriesi ajattelevan sinusta?
"Se, joka ruokkii meidät, vie meitä mukaviin paikkoihin, tekee kaikkea kivaa meidän kanssa, pitää meistä huolta ja puolustaa meitä pahalta." Uskottelen itselleni, että ne tykkäävät minusta.

10. Jos sinun pitäisi valita jokin muu eläinlajin edustaja harrastuskaveriksesi kuin koira, mikä se olisi?
Marsu! Niillä on niin kaunis äänimaailma ja veikeät jutut. Tosin, jos saisin mielikuvitella itselleni nykyistä jännittävämmän elämän, niin sitten mie uiskentelisin delfiinien kanssa jossain meressä (missä merissä niitä delfiinejä nyt sitten asuukaan) ja me harrastettaisiin sukeltelua ja uintia. Tai sit mie asuisin viidakossa, olisin janegoodallwannabe ja harrastaisin simpanssieni kanssa kirputusta ja kiipeilyä!

11. Kuinka monta kertaa päivän aikana joudut palauttamaan ajatuksesi rekuistasi siihen hemmetin duuniin, jolla ansaitaan leipä pöytään?
Hyvin monta, ei taida sormet riittää. Vaikka tutkiminen on kivaa ja mielenkiintoista, miun rekut on vielä kivempia ja mielenkiintoisempia. Ja koiraharrastukset, ulkoileminen & laiskottelu ovat myös mielekkäämpiä aktiviteettaja kuin tietokoneella istuminen.

Perinteiseen tapaan, olen laiskimusmaksimus enkä keksi uusia kysymyksiä vaan haastan arvoisat blogini lukijat vastaamaan näihin samoihin kysymyksiin, kun ne olivat vallan hyviä :)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Treenejä ja neuloja

Aivan ihana aurinkoinen aamu ja treeni-intoa vaikka muille jakaa, joten lähdettiin Sisun kanssa humputtelemaan hallille. Aikamoista parhautta oli se, että kun kaarroin hallin pihaan, nousi Sisun kierrokset kaakkoon ja se syöksyi ovelle "jee Jee JEE!!"-asenteella. Pieni eläin kaahasi täysillä sisään pimeään halliin ja valojen syttymistä odotellessani se oli itsekseen vetänyt putken läpi useampaan otteeseen :) Ei ole mikhään nössö!

Ensin harjoiteltiin muutama setti alla olevaa eteen-treeniä takaperin ketjuttaen. Hienosti syöksyi pieni pentunen namikupille eikä ottanut häiriötä vaikka otin oman liikkeen mukaan. Sisu myös pysähtyi kupille nassuttamaan eväänsä vaikka minä jatkoin menoa eli se ei lähtenyt päättömästi liikkeeni mukaan vaan tunnollisesti teki annetun tehtävän ja tuli perässä vasta sitten, ja se jos mikä ilahdutti minua suuresti :)


Hurvittelun jälkeen pidettiin pieni leikki- ja hippassessio mistä siirryttiin sujuvasti putken ja siivekkeiden tarjoamiseen. Sisu sinkoili oma-aloitteisesti suoraan putkeen ja mutkaputkeen, joten palkkaa lensi. Siivekkeisiinkin saatiin muutamia toistoja, mutta ei niiden kohdalla pienessä päässä vielä lamppu syttynyt, tuurilla tuli palkat :) Ennen poislähtöä testasin myös miten toimii istu- ja maahan-käskyt rauhallisessa hallissa ja totesin, että istuminen pelittää yhtä hienosti kuin kotonakin, mutta maahanmeno ei ole vielä siirtynyt kotoa mihinkään. Kokonaisuudessaan reilun kymmenminuuttisen hallitreenin jälkeen jäähdyteltiin pihalla lumisotasilla hilluen, olipa kivaa!

Aivoihin on työnnetty rauhoittava neula.

Rapelo kävi toisessa akupunktiossaan. Elukkalääkäri oli tyytyväinen viime kerralla saatuihin tuloksiin, koska Rapsutin käyttää koipeaan aiempaa enemmän ja mikä tärkeintä, Hape venyttelee ja ujuttelee jalkaa itse sekä antoi lääkäritätin väännellä koipeaan ääriasentoihin. Neuloja tökittiin lonkan, polven ja selän hoidon lisäksi korvan ja niskan alueiden kipupisteiden hoivaamiseksi. Luulin, että mm. korvan alle tungettu neula olisi jotenkin ikävä, mutta eipä tuo ollut.

Neuloja oli vähän siellä sun täällä, edelliskerrasta poiketen mm. korvassa, niskassa, päässä.


Silmät rupesi luppasemaan.


Ja uni tuli.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Laiskan bloggaajan soppa

Rapsun ja Sisun kuonotus.

Sisu on hauska ja joustava oppija. Pikkuepeli on saanut olla varsin multainen pentu, räpeltää ja elää pellon perukoilla, koska arkisten asioiden oppimiskriteerinä on yleensä ollut joko iloisuus/ rohkeus/ orastava ymmärrys eikä pilkuntarkka suorittaminen, saatikka sitten, että arkiasioiden oppimispolkuja olisi jaksettu miettiä niin, että ne etenisivät loogisesti, askel askelelta ilman sivupolkuja. Höpsis, u-käännös se on mikä tiellä pitää :) Useassa asiassa tuo pohjimmainen kriteeri on jo saavutettu, joten perusajatuksen jälkeen on voitu suunnata toimintamallia täsmällisemmäksi. Yllätyksekseni Sisu pystyy siirtymään alkeista täydellisyyteen hämmästyttävällä vauhdilla. Se ei jääräpäisesti jämähdä siihen mikä on aiemmin todettu riittäväksi, siltä ei tarvitse poisopettaa aiempaa, se ei kapinoi joutuessaan luopumaan saavutetuista eduista vaan innoissaan kohtaa uudet haasteet "jee, lisätehtäviä"-asenteella ja muokkaa toimintaansa siten miten seuraavaksi vahvistan. Käsittämätön otus, niin niin niin paljon tolleria helpompi. Tollerin kanssa jo opitun toiminnan muokkaaminen ja jatkojalostaminen on ollut hieman haasteellisempaa, ainakin, jos siihen on liittynyt kehittyminen hulvattomasta hillumisesta sivistyneempään käytökseen, koska riekkuminen on itsessään sen verran hauskaa ja palkitsevaa, että luppakorvan on hankala motivoitua muutoksesta. Kukapa sitä haluaisi olla asiallinen vallattoman vipeltäjän sijaan.

Tollereilta löytyy kuitenkin ominaisuuksia, joita pikkukelpotus ei päihitä mm. vankkumaton luotto omaan itseensä ja maailman hyvyyteen; uudet asiat eivät epäilytä, koska siihen ei maailmannavoilla ole mitään syytä. Sisulle maailman ihmeet ovat huomattavasti ihmeellisempiä, koska se ei halua olla tuhma koira, loukata ketään tai tehdä väärin, joten se lähestyy elollisia varovaisemmin. Punaturkkini eivät edes mieti moisia vaan luottavat siihen, että muut tajuavat miten nerokkaita ideoita niillä on ja sopeutuvat niihin! Mielestäni myös nenällä eläminen silmien sijaan vaikuttaisi ainakin pentuaikana olevan omalla tavallaan koiralle helpompaa, koska silloin ärsykkeitä ei tule niin paljoa, tai ne ovat sen verran erilaisia, että asioiden sulattelu on iisimpää. Mutta yhtäläistähän noissa on rämäpäisyys ja maailmavalloitus meininki; on päästävä korkeimmille kukkuloille, sumpuimpiin sokkeloihin ja kaivamalla Kiinaan. Semmoisia pieniä kamikazeja kaikki tyynni. Tykkään!

Viime viikolla Sisu vietti Arvon kanssa laatuaikaa jäällä. Sisaruksen kanssa painiminen on vaan niin hienoa, jos pikkukelpeiltä kysytään. Ei ole mitään käyttäytymissääntöjä, ei mitään varovaisuutta, ei mitään epävarmuutta omasta asemastaan. Täysillä vaan ja kaikki on aina ok! Viikonloppuna Sisu harrasti myös maaseutumatkailua ja oli kelpo reissuotus. Ajomatkat sujuivat tyytyväisenä tuhisten, perillä hieman jännitti, mutta namituksella fiilis rentoutui ja jossain vaiheessa Sisulla meni jo hieman lujaa ;)

Maalla polttopuita hakemassa.

Toipilas.

Männä viikolla Rapsutin kävi Helin hellissä käsissä. Pieniä lihasjumeja oli selässä ja Rapsu yritti hieman kiemurrella tilanteesta, mutta kun jumit oli saatu auki, vaihtui sammakkoasento tyytyväiseen kyljellään retkotukseen ja puolitajuttomuuteen. Heli oli sitä mieltä, että lihakset tuntuvat noutajamaisen pehmeiltä eikä ollut niistä yhtään huolestunut vaikka elukkalääkäristä ne olivat hämmentävän pehmeät. En ole siis minäkään huolestunut, koska Heli tuntee noutajat ja Rapsun piiitkältä ajalta. Tulevana perjantaina Rapsu pääsee altaaseen hieman himmailemaan, jos jalan käyttö kohenisi siellä entiselleen. Viikon takaisen akupunktion jälkeen Rapsu ei ole tasaisella keventänyt ja portaissakin se varaa koivelleen, joten ehkä siitä vielä reippailija tulee.

Nuuskutin nautiskelee hirven ydinluuta.

Ai mitäkö Nuuskulle kuuluu? No ei mitään ihmeellistä, viikon kohokohta oli varmaan matolääkkeen syöminen... Nuuskutin nauttii metsälenkeistä ja päiväunista, hyvästä ruuasta ja rapsutuksista. Lupasin sille, että tokoillaan tällä viikolla, jotta aivotkin tulevat välillä käyttöön.

Ja loppuun kuvakevennys laadukkailla kuvilla, kiitos 15 viikkoisen Sisun kuvista kuuluu Kaisalle.








tiistai 5. maaliskuuta 2013

Neula siellä, neula täällä, neula kipupisteen päällä...

Rapsutin pääsi tänään akupunktiohoitoon ja nyt sormet, varpaat, korvat ja pupunturvat ristissä toivotaan, että hoitosarja auttaisi lonkan kiputilaan, veisi kivun huispois ja päästäisi Rapsuttimen nauttimaan aktiivisesta koiranelämästä. Neulojen tökkiminen oli mielenkiintoista seurattavaa. Koska Rapsu on luikku silakka eikä siinä ole grammaakaan ylimääräistä rasvaa, löytyivät kipupisteet helposti eikä niitä tarvinnut kaivella ihran alta. Rapsu oli tutkimuksen ja neulojen laiton ajan rauhallisesti, mutta näytti kuitenkin pienillä eleillä reaktionsa, jos joku kohta oli kipeä. Helppo potilas. Eläinlääkäri oli erittäin miellyttävä ja kohtasi Rapsun upeasti, Rapsu oli hoidossa rauhallisin mielin ja siinä vaiheessa, kun neulat oli tökitty ja odoteltiin niiden vaikutusta, Rapsutin alkoi jopa nukkumaan. Hoito ei Rapsuttimeen koskenut, mutta alkuvaiheessa hieman liikkuessaan (säpäkät liikkeet kun omaa) se kyllä huomasi neulojen olemassaolon. Tämän tyyppisissä kiputapauksessa useat ovat saaneet hoidosta apua, mutta koska kaikki elolliset ovat yksilöllisiä ja vastaavat hoitoon omalla tavallaan, hoidon tehokkuus ei selviä kuin kokeilemalla. 

Akupunktioneuloja polvessa, sisäreidessä, persuksissa...

...kannuskynnen alla...

...selässä ja kankussa...

...molemmin puolin...

... ja niiden annettiin vaikuttaa 30 minuuttia...

...ja käsittely uusitaan viikon päästä...

...jolloin myös neulojen määrää lisätään ja laitetaan "haastavampiin" paikkoihin.

Illalla piipahdettiin Sisun kanssa Rapen ryhmätreeneissä. Olin valmiiksi hirvittävän väsynyt ja Sisullakin olivat jääneet päikkärit lyhyeksi, joten otettiin yksi lyhyttäkin lyhyempi treenirupeama, jossa tehtiin mutkaputkesta siivekkeiden läpi namikupille. Sen jälkeen hieman leikkiä hallissa. Seuraavan koirakon aikana tein kentän laidalla hieman istumisia (ne toimii muuallakin kuin kotona :) ja katsekontaktiharjoituksia

Kolmikko päiväunilla (ja ei, kelpie ei ole tolleriloita isompi vaan näköharha johtuu suosimastani gandalf-kuvakulmasta)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Viikonlopun himinät

Koska perjantai sisälsi paljon fyysistä aktiviteettia, pidettiin Sisun lauantai aivojumppapainotteisena. Aloitettiin opettelemaan perusasentoa eikä aloituksesta paljoa edetty. Tällä hetkellä kriteerinä on pohkeessa kiinnioleminen, asento on vapaa. Johonkin suuntaan pitäisi edetä, mutta en vielä ole päättänyt, että mihin, joten junnataan paikoillaan. Lisäksi harjoiteltiin eteen-lähetystä vaikka se ei noutaja olekaan, mutta se on pennuista aina niin kiva harjoitus, täysillä namikupille juokseminen. Maahanmenoon sain kivaa takapakkia, koska jostain syystä (tai mistään jostain, itse olen vahvistanut...) maahan-käskyä seuraa lennokas tasajalkaloikka, etutassun läpsäisy ja vasta sitten maahanmeno. Sinänsä ihan lahjakasta kouluttamista, kun vielä perjantaina Sisu meni käskystä suoraan maahan. Oon niin hyvä!

Sunnuntaina Nuusku ja Sisu saivat Zorron & Elenan seurakseen aurinkoisille hangille ja metsäpoluille viipottamaan ja leikkimään. Viime yönä Sisu puolestaan saavutti yhden merkkipaalun pienen koiran elämässä: ensimmäinen oksennus! Lumen alta herkullisina törröttäneet kanavanrannan kaislat ja heinät tulivat kurkusta ylös. Mielenkiinnolla odotan kuinka monta toistoa Sisu tarvitsee tajutakseen, että jos puruluusta heittää irti, samalla heittää hyvästit puruluulle, koska Nuusku-ahmatti tulee ja syö sen. Kolme kertaa (eilen kerran, tänään kahdesti) Sisulle on jo käynyt ohraisesti.

Rapsutin ei ole vieläkään kunnossa vaan edelleen toipilas, joka ei varaa oikealle takajalleen painoa vaan keventää. Huolestuttavaa. Koska lepoa ja tulehduskipulääkekuuria on takana kohta kolme viikkoa, katsoin parhaaksi turvautua uskomuslääkintään ja varasin Rapelle ajan akupunktioon huomiseksi. Kokemukset lonkkien kiputilojen hoidosta akupunktiolla ovat hyviä, joten koetetaan, jos siitä olisi Rapsullekin apua. Haittaahan siitä ei ole, jos kukkaron keventymistä ei lasketa, mutta sitä vartenhan Rapsulla on vakuutus.

Kukas se siellä nukkuu?

Tää on helpompi :)


Kyllä vain, kelpi on sängyn alla.


Söpöstin.

Toipilas teurastaa lelua ajankulukseen.

Nuusku ei pahastuisi ollenkaan, jos Sisulla alkaisi talviloma ja se olisi päivät hiihtämässä, jolloin oma päiväunirauha olisi taattu.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Hippaa jäällä

Sinioranssitakkinen-Sisu ja punamustatakkinen-Arvo kävivät eilen Kuhasalossa seikkailemassa. Alkumatka jäällä meni painiessa ja riekkuessa, mutta siirryttäessä saaren sisäosiin alkoi maailmankin kiinnostaa ja ympäristöä tutkailtiin mielenkiinnolla. Alla videota alkumatkan painista (korvien säästämiseksi mekkalan tilalla on kelttiläistä tilulilua...).