maanantai 25. elokuuta 2008

Sadonkorjuuta

Näin sadonkorjuuaikaan Nuusku ja Rapsu suosivat hyvin kasvispainoitteista ruokavaliota. Olimme viikonloppuna maalla marjojen poiminnassa sekä kasvimaan antimia korjailemassa ja tyttöset osallistuivat hommaan täydellä teholla. Oma-aloitteisuutta ei näiltä luppakorvilta puutu vaan juurekset kaivetaan innolla maasta ja marjat hamutaan puskista. Masuihin upposivat mm. omenat, puna- ja mustaherukat, karviaiset, herneet, porkkanat, kukkakaalit, mustikat, puolukat, kesäkurpitsat, sipulit ja ruohosipulit. Molemmat mussuttivat kaikkea mahdollista ihan käsittämättömät määrät ilman että tuli edes huono olo. Hiemat syksymmällä Rapsu pääsee nauttimaan suuresta herkustaan eli tyrnimarjoista. Rapsu on erityisen taitava poimimaan tyrnimarjat ilman että piikit tökkivät nenään. Onneksi kaikkea kasvaa niin paljon, että Nuusku ja Rapsu saavat toteuttaa puutarhuriuttaan rauhassa.

Rapsu osallistui viikonloppuna myös tolleriagilityyn. Irtoaminen oli hyvin heikkoa ja Rapsun käsiholismi on selvästi palannut takaisin. Joten eikun taas irtoamistreeniä kehiin, jotta saataisiin syyskuun omista kisoista edes yksi nollarata. Nuuskulla on meneillään juoksut, joten Nuuskulla ei ole asiaa mihinkään virallisuuksiin. Jos juoksut loppuvat ennen JoAn agilitykisaa, lähtee Nuusku taistelemaan piirinmestaruudesta. Nuuskun MEJÄ-kokeet jäivät nyt sitten korkkaamatta. Toivottavasti ensi kesänä päästäisiin muihinkin kuin omiin MEJÄ-kokeisiin, jotta molemmat saisivat käydä koejälijillä.

Lisäilin Nuuskun ja Rapsun sivuille koe- ja näyttelyarvosteluja. Huvituin erityisesti muutamasta Rapsun näyttelyarvostelusta löytyvästä normaalit kivekset huomautuksesta... Mie olen kuvitellut, että miulla on kaksi narttukoiraa, mutta ilmeisesti sitten ei ;)

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Rapsu mejäili voittajaluokkaan

Rapsu oli aivan mahtava tänään Kaatamossa pidetyssä Pohjois-Karjalan noutakoirayhdistyksen MEJÄ-kokeessa. Rapsu oli avoimen luokan paras jäljestäjä hienolla 48 pisteen AVO1- tuloksella. Koska tämä oli Rapsun toinen ykköstulos, sai Rapsu matkalipun voittajaluokkaan.

Koesuorituksen arvostelu ja pisteet:
Laukauksien sieto: hyväksytty
Jäljestämishalukkuus 0-6 --> Rapsun pisteet 6
Jäljestämisvarmuus 0-12 --> Rapsun pisteet 11
Työskentelyn etenevyys 0-10 --> Rapsun pisteet 10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/ kaadolla haukkuminen 0-14 --> Rapsun pisteet 13
Käyttäytyminen kaadolla 0-3 --> Rapsun pisteet 3
Yleisvaikutelma 0-5 --> Rapsun pisteet 5
Pisteitä yhteensä 48
Palkinto 1

Tuomari Martti Hirvosen koeselostus: Innokkaasti jäljelle. Jäljestää sik-sak tyylillään koko matkan tehden vain yhden laajemman tarkistuksen koko matkalla. Kulmat tarkasti, osoittaa makauksista toisen. Osoittaa kaadon jääden sitä nuuhkimaan. Erinomainen jäljestäjä.

Rapsun vauhti oli huima, aikaa meni kokonaiset 18 minuuttia. Tuomari totesi, että hänen mielestään vauhti on hyvä, koiran pitääkin edetä innokkaasti. Tuo yksi tarkistus tuli hirven jäljille, Rapsu tutkaili sorkkien jälkiä tovin, mutta palasi sitten oma-aloitteisesti verijäljelle. Tuomari totesi, että makauksen ohittamisesta väheni pisteet, joten makausharjoituksia tiedossa ennen kuin voittajaluokkaan uskaltaudumme. Ja kait sitä katkoakin pitäisi kokeilla... Mutta vähänkö olen ylpeä Rapsun hienosta MEJÄ-menestyksestä. Kahdesta kokeesta ykköstulokset erinomaisilla pisteillä. Ihanhan tässä ylpistyy ;)

Pitää vielä mainita, että tolleriedustus oli kokeessa tasokas! Puntti jäljesti myös hienon ykköstuloksen ja nousi voittajaluokkaan, Luigin debyyttijäljestys huipentui ykköstulokseen ja Topi sai ensimmäisestä kokeestaan hienosti kolmostuloksen. Hyvä punaturkit!

perjantai 15. elokuuta 2008

Päivänsankaritar

Nuusku puusku palleroinen, pienen pieni pulleroinen täyttää tänään viisi vuotta. Vasta äskenhän Nuusku oli naskalihampainen riiviö. Nuuskusta on kasvanut kelpo otus ja Nuusku kuuluu niihin hienotunteisiin koiriin, joista pitävät myös koirista pitämättömät ihmiset. Tosin tätä hienotunteisuutta Nuusku ei toteuta koirista pitävien ihmisten kohdalla vaan käy turhia kursailematta suoraan asiaan eli namitaskulle. Sillä sehän on elämän tarkoitus, elää onnellisena masu täynnä?

Mainio luppakorvamme pääsee syntymäpäivän kunniaksi toteuttamaan itseään muutamassa lempipuuhassaan eli uimaan, noutamaan ja herkuttelemaan. Suunnittelen näiden kolmen yhdistämistä eli grillimakkaran noutoa järvestä. Kelluiskohan tuo?

torstai 14. elokuuta 2008

Nautintona eläinfysioterapia

Nuusku sai ennakkoon syntymäpäivälahjaksi eläinfysioterapeutti Silja Jokisen käsittelyn. Nuusku rakastaa fysioterapiaa/ hierontaa ja siten ollen Nuusku retkotti hyvin tyytyväisenä silmät ummessa Siljan käydessä kroppaa läpi. Nuusku oli kuulemma päivän rauhallisin asiakas :) Nuusku on hyvässä kunnossa, lihaskunto on kohdallaan eli lihakset ovat vahvat ja kiinteät. Nuuskun isot selkälihakset ja etureidet ovat hieman rasittuneet, mutta eivät jumissa. Kuulemma runsas uiminen tuntuu niissä, mutta uimista ei kuitenkaan tule vähentää vaan ottaa päiväohjelmaan venyttelyt joksikin aikaa.

Myös Rapsu pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa hierontaan ja käyttäytyi mallikelpoisesti eli lupsautti silmät kiinni ja nautti. Hetken Rapsua tutkailtuaan Silja totesi, että Rapsun läpikäymiseen ei kauaa mene, sillä Rapsu on hyvin joustava eikä lihaksissa ole minkäänlaista kireyttä. Rapsuhan on aina ollut ihan kumikana ;) Silja kuitenkin totesi, että Rapsun selkälihakset voisivat olla luustoon nähden vahvemmat, joten Rapsun uimista tulee lisätä ja juoksuttaa enemmän ravilla. Pitää siis joko kaivaa pyörä tai lenkkarit esille. Luulen, että lenkkarit sillä minun niin tekisi mieli ensi vuonna juosta puolimaratooni, joten voinkin alkaa Rapsun kanssa treenaamaan ;)

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Voi räkä tätä ohjausta...

Rapsu kipitti tänään Varkauden kisoissa kolme Ritva Herralan tuomaroimaa rataa. Radat olivat oikein mukavia juosta ja haastettakin niistä löytyi, mutta olisi ne voinut puhtaastikin tehdä. Tänään ei vaan kaikki mennyt ihan nappiin. Ohjaukseni parani kyllä eilisestä, mutta ei ihan tarpeeksi.

Ennen ekalla radalle menoa olin tietoinen a-esteen houkuttelevasta sijainnista, mutta radalla lähdettyä unohdin sen sitten aivan tyystin. Joten tuli hylky Rapsun otettua aalta vauhtia. Muuten meni näpsäkästi. Ilmeisesti harjoittelemattomuus on tehnyt terää, sillä Rapsu ei ollut käteen liimattu vaan irtoili paikoittain jopa hyvin hienosti. Viritin Rapsua myös eritavalla kuin Maaningan debyyttikisoissa ja se tuotti tulosta. Viimeksi käytin Nuusku-metodia, mutta nyt kehitin Rapsulle ihan oman menetelmän. Ennen radalle menoa Rapsun kanssa riehutaan ja halitaan ja se näköjään toimii Nuuskulle räätälöityjä kuuloharjoituksia paremmin :)

Toinen rata oli aivan mahtavaa ja tosi vauhdikasta menoa aina toiseksi viimeiselle esteelle asti, jolloin onnistuin ahtamaan Rapsun sellaiseen sumppuun, että jo valmiiksi vaikea hyppykulma vaikeutui aivan liikaa ja rima tipahti. Pitänee treenata erityisen ahtaita ja pieniä kulmia, niin Rapsu voi jatkossa loistavalla hyppytekniikalla kompensoida ohjauksen heikkoutta :)

Kolmas rata meni hienosti, mutta valitettavasti jonkinlaista väsymistä ilmeni Rapsun keskittymisessä ja radan loppupuolella putkeen mentäessä Rapsu kävi nuuskaisemassa putken takana seisovaa ratatyöntekijää, joten vitonen tuli siitä. Muuten sujui hyvin. Kokonaisuus oli ehdottomasti kiitettävä ja Rapsun vauhti oli palkintosijaluokkaa. Kyllä me vielä joku onnistunut ratakin saadaan...

lauantai 9. elokuuta 2008

Kehveli vieköön

Tunnustus: olen rähmäkäpälä. Ei tässä auta kuin myöntää se. Kovin oli Varkauden agilitykisoissa nollarataa tarjolla, mutta huolinko meille? No en. Olisin kyllä halunnut.

Medien ekan radan tuomaroi Ritva Herrala ja se oli niin Nuuskun rata kun vain voi olla. Ja Nuusku näytti sen, painoi radalla sulavasti nasta laudassa, mutta sitten alkoi Heidin hieno varmistelu... Opinko minä mitään Maaningan alkeellisista tunaroinneistani? En. Kepeiltä tuli vitonen, kun rupesin varmistamaan keppien jälkeistä hyppykuviota hieman ennakkoon (lue: väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärällä tavalla) eli survomalla survoin Nuuskun keppien aloitukseen väärin.

Eija Berglundin hupaisalla radalla Nuusku selvitti uljaasti hankalat kuviot, ehkä hieman oli kuulo heikonlainen ja turhaa kaarretta paikoin tuli vaikka ihanneaika reilusti alitettiinkin eli aikalailla hyvä suoritus. Siis Nuuskulta. Minä järjestin meille taas vitosen keppien aloituksesta. Tällä kertaa ohjasin Nuuskun vauhdilla keppien ohi, Nuusku kyllä korjasi tilanteen huomattuaan, että ei ne kepit tosiaan siinä ole mihin minä häntä vien, mutta vitonen ehti jo napsahtaa.

Kolmas rata oli vaikea. Kovin kiemurainen ja kinkkinen, mutta Nuusku selvitti senkin reippaasti, vaikka saimmekin hylätyn. Vein Nuuskua siivekkeen ohi hutiloiden ja Nuusku leiskautti ekstrahypyn. Muuten rata meni mallikkaasti. Siis Nuuskulla. Omasta suorituksesta ei ole kovin mainittavaa.

Kokonaisuutena kisat meni hienosti Nuuskulta. Vauhti on hyvä ja varmuus. Pitäisi vaan saada omat palikat paikoilleen, että tulisi kunnon tuloksia. Onneksi Nuusku ei radalla luule tekevänsä virheitä vaan jatkaa iloisena loppuun, joten ei tässä nyt ihan tarvitse surkutella Nupsukan puolesta. Radalla ja maalissa Nuuskis saa voittajan kohtelua :)

Jospa huomenna olisi parempaa ohjausta Rapsulle tarjolla :)

torstai 7. elokuuta 2008

Ampiaisten hyökkäys

Tai paremmin Rapsun hyökkäys ja ampiasten kostoisku... Illan agilitytreenejä ajatellen lähdimme lämmittelylenkille. Iloiseksi yllätykseksi seuraamme liittyi suomenajobeagle Nipe, joten suuntasimme kanavanrantaan missä on kunnolla lääniä temmeltää. Valitettavasti lenkki loppui lyhyeen ja treenit jäivät väliin sillä Rapsu pieni järjenjättiläinen löysi metsästä ampiaispesän. Siinä missä Nuusku moisessa tilanteessa ottaa hieman etäisyyttä ja tuumii mistä on kyse, on Rapsun mielestä toiminnan paikka! Mikäs sen hupaisampaa kuin käydä kaivamaan ampiaisia pesästä esille... jep jep. Nipe vielä vierellä avustamassa niin jopa tulosta syntyy. Onneksi huomasimme tilanteen ajoissa eikä koko parvi sentään ehtinyt koirien kimppuun, mutta silti Rapsu sai pistot ainakin korvaan ja ahteriin. Nipeltä löytyi patti kuonosta, mutta Nuusku eli porukan oikea älykkö selvisi näköjään pistoitta. Nuusku ei mennyt pesälle, mutta syöksyi kyllä Rapsua piirittävään ampiaisparveen Rapsun tuskaiset ulahdukset kuultuaan. Pitäähän kaveri pelastaa? No eikä mitä, kaveria piti komentaa, hölmö kun oli...

Rapsu riiputti korvaansa surkeasti koko kotimatkan eikä antanut siihen koskea vaan ravisteli päätään. Kotona sain kuitenkin tilanteen tarkistettua eikä korva pahalta näyttänyt. Ensiapuohjeiden mukaan koetin painaa pistokohtia kylmällä eli pakasteesta kaivettiin itämainen kasvispannu esille, mutta Rapsusta semmoiset pitää syödä eikä tunkea korvaan. Joten vähäiseksi jäi hoitotoimenpiteet. Kuulemma kyytabletti on tilanteessa hyödytön, koska kyseessä ei ole myrkytys, joten jos allergisia oireita ilmenee niin sitten annetaan antihistamiinia. Antihistamiinia ei tarvittu, koska aristusta isompaa yliherkkyysreaktiota ei tullut. Emäntä taisi tilanteessa vaurioitua koiria enemmän ja hänkin henkisesti. Voi Rapsu parka.