tiistai 23. huhtikuuta 2019

Toipilaat vaihtuu

Sisun sairasloma sujui kivuttomasti. Lupsukka osaa kotioloissa levätä, kun on levon aika, joten liiallisesta rasituksesta ei ollut varaa. 

Kelpisteri nukahti odottaessaan omaa fyssarivuoroaan.

Fyssarikäynnit ja kotihoito tuottivat hyvää tulosta ja pian kelpisteri saikin jumppa- ja treeniluvan. Nyt rasitustusta on lisätty aikalailla normaaliin (jumpat, vapaana riekkuminen ja juoksulenkit) ja ehkä sinne aksatreeneihinkin pian palataan.

Jumppalupa irtosi!

Elämä hymyili kilpaa auringon kanssa, koska lohikäärme sai hillumisluvan!

Käytiin maalla ottamassa aurinkoa.

Sula maa tuo mukanaan kivoja ylläreitä ja ilmeisesti Nuusku-neiti pisteli jonkin muumioituneen sammakon kitusiinsa ja se aiheutti pahanlaisen ripulin sekä oksentelun. Alussa näytti, että selvitään pelkillä aineellisilla vahingoilla (ripulia joka paikassa...), mutta uusiutunut versio taudista vetikin seniorin  niin kuivaksi, että se päätyi tiputukseen. Lisäksi eritteiden mukana tuli verta, joten tsekkaus oli paikallaan. Oikein oli kiva päivystävä lääkäri, joka tutki ja kohteli Nuuskutinta hienosti.

Nestettä nahan alle.

Nestettä ja lääkitystä suoraan suoneen.

Nyt Nuusku voi jo paremmin. Ruoka maistuu ja pysyy sisällä. Toivotaan, että murmeli vahvistuu takaisin omaksi itsekseen. Rapsuliini voi myös hyvin. Karvat eivät ole enää huvenneet ja painoakin alkaa kertyä. Eiköhän seniorit vielä kesästä pääse nauttimaan :) 

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Vauhdin vaarat

Kylmähoitoa toipilaalle.

Sunnuntain kisareissu sujahti "olisi pitänyt jäädä kotiin"-koriin. Lauantai-iltana pohjustin onnistunutta kisareissua murtamalla varpaani, sunnuntai aamu(yöllä) kisapaikalle ajaessa nautin smoothien, jota lipittäessäni totesin "maistuupa omituiselle" ja pian huomasin, että omituista makua seurasi ruokamyrkytys. Perillä vietin aikaa enemmän vessassa kuin kisakentän laidalla. Ensimmäisellä radalla liukastuin nelosesteellä ja venäytin pohkeen sekä reiden. Toisella radalla Sisu tippui puomilta tosi pahannäköisesti (videolinkki) ja siihenpä se kisapäivä sitten päättyikin.

Onneksi paikalla oli seuratoveri, joka on myös eläinlääkäri, joten saatiin huolenpitoa heti paikanpäällä. Lisäksi maanantaiaamuna Sisu pääsi Heli-fyssarin käsittelyyn. Kisapäivänä Sisu ei näyttänyt kipua ja liikeradat olivat hyvät, mutta maanantaina tällin jälkiseuraamukset alkoivat kömpiä esille. Vasen puoli otti osumaa ja etujalan, takajalan sekä niskan liikeradat ovat suppeammat. Lisäksi Sisu ei halua syödä kovaa, joten tarjolla on pehmeitä muhennoksia. Muutoin se on oma itsensä ja liikkuu puhtaasti, toki portaissa kulkee sylikyydillä. Toivotaan, että pikkukoira toipuu kivuttomaksi mahdollisimman pian.