maanantai 28. heinäkuuta 2008

Muutama kuva agilitykentän laidalta


Nuusku on tarkkana tulevasta...


Rapsu harjoittaa mallioppimista.


Nuuskun haukkaa happea vuoroaan odotellessaan.


Nuusku pujottelee korvat lepattaen.


Rapsu kannustaa radalla kiitävää Nuuskua.


Nuuskulla oli kivaa :)

Kiitos Sirkulle 23.7. tolleriagilityssa otetuista kuvista!

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Uimaliikkeitä uinuessakin

Viime viikonloppuna mökillä Nuusku ui kuin ei koskaan enää vettä tulisi näkemään. Nuusku nouti vedestä tennispalloa, uiskenteli uimisen ilosta sekä poslki ihmisseurassa. Rapsukin osoitti pienoisia uimahirmun merkkejä! Rapsulihan on ollut aika varovainen uimari, se tykkää mennä uimaan mukavasti viettävästä hiekkarannasta tehtävänään jonkun objektin noutaminen kohtuullisen matkan päästä rannasta. Huviuimista Rapsu ei harrasta eikä myöskään hae mitään keskeltä selkää vaan matkan pitää olla pikkukoiralle sopiva. Tällä reissulla Rapsu kuitenkin innostui tennispallon vedestä noutamisesta siinä määrin, että uimamatkan pituus saatiin kolminkertaistettua ja veteen syöksyttiin eikä hissutellen kahlailtu. Rohkea Rapsu :) Pitää koettaa tuota uimamatkaa kasvattaa vielä hieman tennispallolla ja toivoa, että se siitä sulavasti siirtyisi lokkeihin...

Tohkeissaan toverit olivat myös mökille kuuluvasta peruskuviosta eli grillaamisesta ja pääsivät antimista osallisiksi. Nuuskun ja Rapsun perusgrilliantimien eli kalkkunanakkien/-makkaroiden lisäksi otuksille maistui halloumijuusto, tofu, perunat, sipulit, paprikat ja kesäkurpitsat. Turhaa ronkeliutta kaveruksilla ei ilmene! Luonnollisesti amerikkalaiset pannukakut mansikoilla ja kermavaahdolla maistuivat myös. (Tähän on todettava ennen kuin joku saa järkytykseltään halvauksen, että ei, nämä eivät kuulu Nuuskun ja Rapsun normaaliin ruokavalioon vaan olivat ihan kesämökkiekstraa :))

Rentouttava viikonloppu oli Nuuskusta ja Rapsusta loppujen lopuksi aika uuvuttava, sillä päiväunet jäivät vähille veden ääressä. Molemmat ovat retkottaneet taju kankaalla kotiin saavuttuamme ja Nuusku on ollut nukkuessaan suorastaan liikuttava, sillä jalat tekevät uimaliikettä vähän väliä. Hassu olento ui unissaankin :) Jatkamme tätä päämäärätöntä uimista ja harrastuksilta huilimista vielä jonkin aikaa, sillä elokuulle on näköjään osunut kokeita ja kilpailuja joka viikonlopulle, joten voimia pitää kerätä...

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Pokaalien kahmintaa Maaningalla

Lauantaina Rapsu suoritti agilitydebyyttinsä Maaningan kisoissa. Salme Mujunen oli tuomaroimassa kahdella radalla, jotka eivät olleet teknisesti kovin vaikeita, mutta onnistuimme hieman mokailemaan niissä kaikesta huolimatta... Vaikka radat olivat suoraviivaisia, ei mediradalla nollatuloksia montaa herunut. Ensimmäisellä radalla Rapsu teki virheen pujottelussa ja sai siitä viisi virhepistettä. Ilmeisesti edessä siintävä putki houkutti hieman liikaa ja Rapsu yritti lyhentää keppejä... Toisella radalla minä olin huolimaton ja ohjasin Rapsun ohi esteen. Olin niin keskittynyt ottamaan sillä radalla kepit huolella, että hutiloin keppejä edeltävällä aidalla. Muilta osin Mujusen radat menivät jouhevasti, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että irtoamista on harjoiteltava Rapsuttimen kanssa, koska Rapsu roikkui kädessä turhan tiiviisti.

Nuuskun lauantain radat tuomari Eija Berglund ja hänen tuomariharjoittelijansa. Nuusku oli mahtavassa vedossa ja harmillisesti ensimmäisen radan toiseksi viimeisellä esteellä aloin hehkutella nollatulosta mielessäni ja ottaa varman päälle minkä seurauksena saimmekin hylätyn... Sijoitun loppusuoralla ihan käsittämättömään kohtaan ja vedin Nuuskun ohi aidan ja tumppasin sen vielä väärältä puolelta yli. Tosi hyvin varmisteltu! Toisella radalla petrasin hölmöilyjäni ja otimme Nuuskun kanssa puhtaan radan alle ihanne ajan. Hyvä Nuusku!

Sunnuntaina Rapsu pääsi koettelemaan Berglundin tuomariharjoittelijan haastavia ratoja.Harvoin ykkösluokan radoilla pääsee sylikäännöksi tempaisemaan! Rapsun käsiriippuvuus ei ollut yön aikana kadonnut mihinkään enkä minä ollut edellisistä radoista mitään oppinut, joten ensimmäiseltä radalta saimme kaksi vitosta kun ohjailin Rapsua esteiden ohi. Rata oli vaativa kaikille ja sijoitimme kolmanneksi saaden upeita palkintoja :) Toisella sunnuntain radalla Rapsu oli aivan käsittämättömän hyvä. Rapsu sai kuitenkin vitosen, sillä putken suu kutsui Rapsua hyppyä hurjemmin, joten pientä mutkaa siihen suuntaan tuli heitettyä ja kielto napsahti. Hieman harmitti, mutta mutkasta huolimatta Rapsun aika oli kaikista kovin ja sijoituimmekin toiseksi. Lisää palkintoja siis :) No joo, ehkä niillä ei nyt ole niin väliä vaan sillä, että Rapsulla oli hyvä vire ja iloinen mieli. Oli myös hyödyllistä huomata käytännössä mitä kaikkea jatkossa pitää erityisesti treenata.

Nuusku oli aivan innoissaan sunnuntain radoilla. Ekalla radalla vauhti oli huima, mutta jostain syystä Nuuskun oli pakko käydä renkaalta puomille mennessä nuuhkaisemassa kehänarun pidikkeen painona olleet kivet ja siihen tuhraantui sekunteja sekä hieman hermojakinhan tuo raastoi. Sivulenkistä huolimatta ihanneaika alittui ja nolla napsahti. Toisella radalla Nuuskulle oli haettu virtaa uimahyppyjen kautta ja se tuotti tulosta. Nuusku kävi kuumana ja porhalsi kovaa. Hieman turhan kovaa ja kaarrokset meni pitkänlaisiksi, mutta rata suorittettiin kuitenkin virheettömästi. Nuusku oli syöksymässä vähän ylimääräisillekin esteille, mutta edellisen radan toikkairoinnista suivaantuneena ajattelin, että nytpä ei pelleillä ja äänijänteitä säästelemättä korjasin Nuuskun kurssia... Oli kuulemma kuulostanut aika epätoivoiselta, mutta väliäkös hällä, sijoituimme toiseksi ja pääsimme ekaa kertaa kolmosluokassa palkintopallille. Jee!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Nuusku VEPEen tutustumassa

Nuuskulla oli erityisen mukavaa tänään sillä olimme noutajille järjestetyssä VEPEen tutustumispäivässä. Alussa voittajaluokan koirakot näyttivät hienoja suorituksia veneennoudosta hukkuvan pelastamiseen. Sen jälkeen pääsimme itse kokeilemaan muutamia soveltuvuuskokeen/alokasluokan suorituksia. Soveltuvuuskokeessa on neljä osa-aluetta: veneestähyppy ja uinti, esineen vienti, veneen nouto ja hukkuvan pelastaminen.

Ensimmäisenä liikkeenä oli veneestä hyppy. Nuusku soudettiin avustajan kanssa järvelle ja minun kutsusta Nuusku loikkasi veneestä veteen ja ui rantaan merkkipaalujen välistä. Helppo nakki uimahyppymaisterille! Tosin ensimmäisellä kerralla Nuuskun ilmeessä oli nähtävänä pienoista epäröintiä ja kouluttajien mukaan kumiveneestä hyppääminen poikkeaa sen verran soutuveneestä loikkimisesta, että se on normaalia. Toistojen myötä Nuusku loikkasi aina vain rennommin ja tehokas ponnistustyyli alkoi löytyä.

Toisena liikkeenä oli veneen rantaan nouto. Lähetin Nuuskun järvellä olevalle veneelle, josta avustaja antoi Nuuskulle köyden rantaan tuotavaksi. Nuotaminen ei tuottanut Nuusku-noutajalle ongelmia. Sitten suoritusta vaikeutettiin sen verran, että Nuusku ei tuonut rantaan pelkkää koyttä vaan hinasi köyden perässä kumiveneen ihmisineen. Nuuskis jaksoi hyvin, tosin suoritus oli tässä vaiheessa vielä avustettu eli soutaja ei päästänyt vastusta liian suureksi.

Kolmanneksi pääsimme yrittämään esineen veneeseen vientiä, mutta se ei onnistunut ollenkaan. Nuuskun kanssa on harjoiteltu viestiä omatoimisesti ja silloin se toimii hyvin, mutta nyt huomasin, että vienti toimii vain tuttujen ihmisten kesken. Ennen kuin siirryimme veteen, koetimme vientiä maalla. Maalla Nuusku ei ollut kiinnostunut viemään damia vieraalle avustajalle, mutta avustajan lähettäessä Nuuskun damin kanssa minun luo, homma toimi hyvin. Koetimme siis niin, että minä menin veneeseen ja avustaja lähettää Nuuskun damin kanssa veneelle. Siinä vaiheessa kun minua soudettiin rannasta pois Nuuskun kierrokset nousivat taivaisiin ja Nuusku syöksyi veteen ja ui veneelle ilman damia. Joten jotta liikkeen saa toimimaan pitää ensin harjoitella maalla viemään esine vieraalle ja sitten siirtyä veteen. Jos minä olen veneessä, Nuusku ei keskity liikkeeseen vaan haluaa vain minun luo, joten liike tulee tehdä niin, että minä jään maalle ja Nuusku vie esineen vieraalle.

Kaikki koettamammme liikkeet olivat tosi mukavia ja Nuusku tykkäsi kovasti. Vesihullulle koiralle sopivaa VEPEä alamme harjoittelemaan heti seuraavalla kesämökkireissulla :) En tiedä tullaanko koskaan mihinkään kokeseen osallistumaan, mutta huvitellaan ainakin omaksi iloksi! Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että en tiedä olisiko tuosta 15 kg painavasta otuksesta hilaamaan rantaan kahta veneessä istuvaa sata kiloista äijää aallokossa vastatuuleen, joten kunhan pidetään hauskaa. Vaikka toisaalta, kyllä Nuusku taitaa sisukkuudella kokoaan kompensoida :) Ja pitäähän sitä neljättäkin soveltuvuuskokeen liikettä Nuuskun päästä koettamaan eli hukkuvan pelastamista. Siihen saa kyllä vedet vielä hieman lämmetä...

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Reenaamista ja mökkeilyä

Tänä aamuna Nuusku kävi jäljestämässä Topin ja Mörkön seurassa. Teimme Sadun ja Sirkun kanssa eilen Nuuskulle sekä Topille verijäljet vanhojen koejälkien mukaan ja Mörkö sai hieman lyhemmän jäljen. Opettelimme jälkiä tehdessä myös suunnistusta ja piilomerkkausta, jotta itsellämme olisi varmempi olo kokeessa oppaana toimiessa.

Aloitimme mejätreenit koetunnelmaa luovalla laukauksen siedolla, tosin haulikon sijaan paukkui starttipistooli. Nuusku kävi valmiiksi kuumana matkattuaan autossa sorkan ja valjaiden kanssa (tiesi siis mitä tuleman pitää) eikä pauke intoa ainakaan laimentanut. Nuusku jäljesti aivan upeasti. Nuusku eteni rivakasti ja määrätietoisesti jäljellä sekä merkkasi molemmat makauksen selkeillä haisteluilla ja pysähtymisillä. Ensimmäisellä makauksen jälkeen Nuusku teki lenkin hirvenjäljellä, mutta jatkoi jäljestystä sen jälkeen täydellisesti loppuun. Toivottavasti Nuusku mahtuu johonkin loppukesän kokeista. Myös Topin suoritus oli ykköstasoa, joten oppaan rooli jäi turhan helpoksi.

Aurinkoisten päivien myötä Nuusku ja Rapsu ovat päässeet viikonloppuisin nauttimaan mökkielämästä. Ohjelmassa on ollut uimisen ja grillaamisen ohella järvellä soutelua. Rapsu on hieno matkustaja, se pötköttää veneen keulassa ja tarkkailee maisemia. Nuusku on puolestaan toista maata. Nuorempana Nuusku oli loistavaa veneseuraa, mutta nykyään vesihulluus riivaa siinä määrin, että jos Nuusku saisi valita soutumatka suoritettaisiin veneessä edestakaisin laukaten, välillä reunan yli roikkuen sekä vettä kitaan hörppien ja lopulta loikattaisiin veteen ja uitaisiin venettä ympäri. Mutta koska Nuusku ei saa valita, joutuu Nuusku nököttämään tylsästi paikallaan ja ujeltamalla protestoimaan kurjaa kohtaloaan. Tavoitteena olisi kesän aikana löytää se rento veneilijä-Nuusku, joka asui kanssamme kesät 2004-2006. Mihin lie kadonnut.

Muuten ei kuulu ihmeitä koirien elämään, perinteisesti agilitya harjoitellaan ja metsissä samoillaan. Ensi sunnuntaina päästään Nuuskun kanssa tutustumaan VEPEn ihmeelliseen maailmaan, joten jotain uuttakin on tiedossa :)