torstai 23. lokakuuta 2014

Tokobanaanikärpänen

Aika itseääntoistava aloitus, mutta siitä huolimatta: Super-Sisun superaksaa!! Käytiin tiistain viikkoreenilöissä vetämässä yksi pikainen setti. Lupu olisi mielinyt enemmänkin, mutta mie halusin vaan härnätä sitä hauskuudella ;)
Jotain tännepäin viipotettiin.

Tehtiin Nooran treenistä muutama valittu pala ja jätettiin kinkkiset keppijutut väliin, koska viikonloppuna on kisat tulossa eikä alle ole viisasta liian vaikeaa treeniä vetää. Ja jälleen, takaaohjaus pelitti kuin pieni eläin kotihallissa, niin superisti irtosi poispäinkääntöön (5) ja kääntyi käsittämättömän tiukasti. On se vaan etevä! Putkiin Lupsu irtoaa helposti eikä keppien leijeröinti tuottanut ongelmaa. Loppusuoran irtoaminen olisi voinut olla rivakampi, hieman minua tarkkaili vaikka ohi rohkenikin painaa. Erinomainen fiilis saatiin ladattua, hyvät kisat tiedossa!

Saatiin yllättäen kivat ohjeet tokon kapulatreeniin, joten saapi nähdä miten lähtee kateuden voima viemään liikettä eteenpäin! Selkeästi pieni tokokärpänen on alkanut taas pörräämään, semmoinen banaanikärpsy surisee ohjaajan kimpussa. Kivaa :)

Senioriosasto viettää iloista ulkoilueloa. Pakkanen ja lumi luovat aamun ja illan lenkkeihin erityisen hyvää fiilistä. Pimeässä metsässä samoilu on kivempaa, kun tassujen alla narisee.

Muodostelmapäikkäreillä.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Hemmottelua, treeniä ja sukulointia

Senioriosaston Nuusku ja Rapsu matkasivat perjantaina maaseudulle viettämään hemmotteluviikonloppua. Kaksikolla oli ollut mukavaa. Rapsu oli malttanut ottaa jokuset nokosetkin, mutta Nuusku oli uskolliseen tyyliinsä työntänyt kirsunsa mukaan joka tilanteeseen.

Junioriedustaja Sisu Silakka matkasi perjantaina Jyväskylään treeni- ja sukulomalle. Treenattiin Haukkuvaarassa ja majoituttiin Riihivuorella. Mökissä oli kymmenen koiraa sulassa sovussa ja Silakka uiskenteli joukossa nöyränä pienenä kelpinä. Loistotyyppejä, mahtavia koiria, hyvää ruokaa, lämpöinen sauna lainapefletteineen ja huikeaa tunnelmaa. Lupsun sisaruksista on kasvanut eteviä otuksia, joiden treenaamista oli antoisaa seurata ja joiden kanssa Sisusta oli hauskaa juosta pitkin Riihivuoren rinteitä. Lauantaina meillä oli ohjelmassa kahdet treenit, joissa pureuduttiin erityisesti minun apinaloikkiin. Illalla mökille palattuamme eloisa pikkukoira pötkähti reporankana unille. Sunnuntaina vedettiin yhdet treenit ennen kotiinpaluuta ja silloin syvennyttiin mm. takaaohjaukseen ja irtoamiseen. Aivan huikea viikonloppu!

Kotiinpaluu on ollut kaikilla riemukas. Voi sitä ruskean hännän vipatusta ja jälleennäkemisen iloa tollerikaksikon tavatessa. Vaikka reissussa on kivaa ja sukulaiskelpit puhdasta ihanuutta, on oma lauma pikkukoiran maailman parhautta. Ja kuten aina kotiin palatessa, kolmikko painui sikeille unille lepäämään reissujen rasitukset.

Lomailusta väsynyt.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Nää lentää!

Eilen oli luvassa lennokasta lohikäärmeen liitoa ja ujuttelin sopiviin paikkoihin takaaohjaustakin, ei paha :) Hyvin irtosi pikkukelpi edelle ja olihan se jälleen aivan käsittämättömän notkea kääntyjä.

Jotainsinnepäin ja tyylillä -ratapiirros ;) Jos ei ihan avaudu tämä ostoslistan taustapuoli, niin siellä on hyppyjen ja putkien seassa mm. puomi (4), pussi (8), kepit (10) ja pituus (21).

Ohjauksina mm. valssi sylivekillä (2), takaaleikkaus (5), vastaanottovalssi (7-8) tai takaaleikkaus (9), persjättö (9-10) tai takaaleikkaus (10), takaaleikkaus (15-16), valssi sylivekillä (22). Hienosti kesti takaaleikkauksen keppilöille eikä missään kohdassa ottanut kieltoja minun räpellyksestä eli takaaohjaukseen alkaa vähitellen tulla jotain rytmiä. Putkiin irtoaminen on niin vahvaa, että sain höpönä etumatkaa ja aikaa, jolloin yllätyksekseni ehdin mm. ohjaamaan ennakoivasti hypylle 22.

Kotitokoina on tehty iltana muutamana metallikapulan nostoja tarjonnan kautta. Saatiin metallikapula Tiialta omenoista kiitokseksi ja onhan sitä pitänyt koettaa sitten treenatakin. Nuuskulle kapula on maailman helppous, ei tarvitsee noutajaa opettaa noutamaan ei. Innokkaasti tarjoaa, hienosti nostaa ja maltilla pitää. Kohta pitää ottaa perusasentoon siirtymisiä kapulan kanssa, kun se on Unskille ollut aina vaikeaa, tiedättehän miten hankalaa on kävellä purkka suussa? Siltä se Nuuskustakin tuntuu. Rapsu, joka on ennen halveksinut metallikapulaa, on nyt yllättäen löytänyt sen riemun ja nostaa sitä riemuissaan ja pitää hyvin. Ei ole kiireisen oloista huiskintaa vaan maltillista. Tainnut tulla torpedo jo vanhaksi, kun ei sählää. Sisu tekee pieniä sieviä nostoja. Välillä tiputtaa namin toivossa nopeasti, mutta nyt kun olen rohjennut rueta odottamaan vähän kestoa, on nostosta tullut hallitumpi.

Tänään kolmikko kipaisi Jamiskalla liperiläisen koirakoplan kanssa lenkillä ja olipas hauskaa. Eihän nuo eläkeläiset juuri muista perusta vaan nuuskivat omiaan, mutta hyvää se niillekin tekee välillä viipottaa vieraassa seurassa.  Ja pikkukelpi tykkää, kun on vauhdikasta seuraa.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Huikea aksaviikko ja iloinen häntä

Koko viikko aivan superaksaa! Lohikäärme on lentänyt riivattuna, murissut mennessään ja ollut eri etevä. Viikkotreeneissä koutsina oli Soili ja treeni oli sopivassa suhteessa haastava ja vauhdikas. Alkuun (2) testasin pakkovalssia ja sitten jotain paikallaan pönötystä ja molemmat toimivat. Kelpi pyöri kieputukset (11-15) hyrränlailla, kääntyy niin hyvin! Saatiin treenattua myös sivuttaisetäisyyttä aalle siten, että viipotin suoraan hypyn 17 taakse. Läksylistalle tuli erityisesti puolenvaihdot kepeillä ja ohjaajan liikkuminen virtaavammaksi. Jäähdyttelylenkki heitettiin viereisellä kentällä treenanneen Ruffen kanssa ja tolleritkin pääsivät nauttimaan Pärnästä by night. Otsalampun valossa oli mukava tallustaa ja Rapsu oli Ruffesta aivan ihana.

Jotainsinnepäin-ratapiirros.

Torstaina poimittiin Lupun kanssa Tiina & Nessa kyytiin ja hurautettiin Kuopioon ProPerron ison kentän treeniin Sannan silmien alle. Halusin kisamittaiselle treeniradalle, koska kisoissa olen päässyt toistuvasti nauttimaan tunteesta, että "enhän mie ehdikään". Vajaamittaisella kentällä treenatessa tuudittautuu helposti illuusioon omasta vikkelyydestään. Vaikka töiden jälkeen kohti Kuopiota ajaminen tuntui hieman kahelilta ajatukselta, tuumasimme paluumatkalla, että hyvä, että tuli lähdettyä! Ihan huiput treenit ja lohikäärme oli niin liekeissä, että kuopiolaiset varmaan luulivat kaupungin syttyneen tuleen. Erityisen ylpeä olen siitä, että rataantutustuessa lukuisista ohjausvaihtoehdoista valitsin treenin alle ne, joita me ei osata eli ihan itse loikkasin pois mukavuusalueelta suoraan takaaohjaukseen  ja persjättöihin. Kotiläksyksi tulikin sitten (yllätys yllätys!) takaaohjaus :D Kohta, joka rataantutustuessa vaikutti  maailman vaikeimmalta vetää persjätöin (15-19), onnistui loppujen lopuksi vallan sulavasti ja hyväntähden sentään miten hyvin Sisu ohjausta luki! Liikkui siivekkeitä nuollen. Joskin kohdasta pitää tehdä vielä toisinto halliin, jotta itsellekin tulee mukaan muu fiilis kuin paniikki ;)

Jotainsinnepäin-ratapiirros.

Eilen lähdettiin hallille Katrin ja Hullu-Mapen kanssa tekemään pikkuisen kotiläksyjä: viskileikkauksia, takaaleikkauksia, puolenvaihtoja kepeille. Hyvin pelitti pikkukoira! Tosin kyllä siitä huomaa, että ollaan pois ohjaajan mukavuusalueelta, koska käämihän sillä palaa heti, jos alan räpeltämään. Paljon armollisempi se on minun surkeudelle junttiohjauksellani. Mutta jotain kiitosta myös itselle, en räpeltänyt takaaohjauksissa juuri ollenkaan vaan saatiin hyviä onnistuneita toistoja. Treenin jälkeen vedettiin porukassa pidempi jäähdyttely pitkin Pärnän maastoja ja kotiin palasikin päikkäreitä kaipaava kelpi.

Nuuskutin kävi perjantaina eläinlääkärissä, koska osteopaatin antamat siivet alkoivat surkastua ja yleisen nuupahtavuuden lisäksi alkoi ilmetä yöllistä levottomuutta. Kiitollinen olen nopeasta ajan järjestymisestä, kyllä on asiakaspalvelu kohdillaan! Kirsi tutki Nuuskuttimen huolella ja löysi ongelmat etupäästä: oikea olka, vasen kyynär ja olka, etuosan jotkut jänteet sekä hieman rutinaa vasemmassa polvessa. Rintarangan lihaksissa oli myös kireyttä. Kulumat vaivaavat, joten tropit kehiin ja nyt jäävät sitten loppuiäksi. Nuuskuhan liikkuu puhtaasti eli ei onnu eikä ole jäykkä, mutta selkeästi sitä kulumat vaivaavat sen verran, että kipua on. Troppien vaikutuksen huomasi heti seuraavana päivänä ja nyt Nuuskuli on jo ihan normaali oma itsensä: nukkuu yöt kuin tukki ja aamu alkaa iloisella hännällä.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Stinky

Ihana aurinkoinen syyspäivä, kaunis ruska ja kuulas ilma. Mikäpäs sen mukavampaa kuin suunnata maalle nauttimaan leppoisasta ulkoilusta (lue: siivouksen ja kodinhoidollisten toimenpiteiden pakoilua). Ajatus oli hyvä, mutta toteutus meni enemmän siihen, että minä nautin lauantaina ulkoilmasta (lue: siivosin autoa, karjuin koirille ja väistelin hirvikärpäsiä) ja nelijalkaiset nauttivat sisätiloista (lue: jonottivat ovelle ja livistivät ulos joka aukaisusta tavoitteena puskan juurille levitetyn kompostimullan/paskan syönti). Pikkukoira, uudelta nimeltään Stinky, nautti kotiin palattuamme vielä shampoopesustakin (lue: jätteissä/paskassa piehtaroija haisi niin jumalattoman pahalle, että se oli pakko kuorruttaa apilaisella tuoksulla). Olipa kerrassaan ulkoilunautinnolla rikastettu päivä!

Nuuskutin.

Osteopatian vaikutus näkyy Nuuskussa! Pyhäaamun metsälenkillä Unskin askel oli kevyt kuin nuorella nartulla, se viipotti joukkueen keulassa onnellisena ja tutki maailmaa elinvoimaisen koiran uteliaisuudella. Jäätyään hartaasti jotain mättäitä nuuskuttelemaan, laukkasi se porukan kiinni ja pyyhälsi täysiä ohi. Pieni oranssiohjus! Tuntuupa hyvältä nähdä hoidon välitön vaikutus ja Nuuskuttimen hyvä olo.

Mihin se kärppä meni?

Aamulla juniorit intoutuivat kärppämetsälle. Pellon ensimmäisen olkipaalikasan onkaloissa asustelee/ hilluu kärppä, joka on nähty monesti ennenkin. Jälleen kaksikko oli kärppänä mukana ja ensimmäisestä kärpän kurkistuksesta kelpi kirjaimellisesti lensi paalikasan yli jahtiin ja Harmaahapsu juoksi perässä paalikasan päälle. Eihän ne siitä ovelasta pikkuveijarista toista silmäystä samaan jahtiin saaneet, mutta tiukkaa puhinaa paaleilla pääsivät päästelemään. Pieni metsästys kruunaa lenkin, jos nelijalkaisilta kysytään.

Iltapäivällä suunnattiin jäljestämään ja jäljestyksen jälkeen kysyin itseltäni ihan aiheellisesti, että miksi ihmeessä mejäilen näin harvoin? Nuuskutin aloitti jäljellä, jossa oli kolme suoraa makauksilla höystettynä sekä kaksi makauksetonta kulmaa. Aivan liekeissä oli veteraani! Hieman piti vauhtia jarrutella vaikka vauhti ei heikentänytkään työskentelyä. Periaatteenani kuitenkin on, että vauhdin pitää olla sellainen, että jälkimerkit pystyy keräämään jäljestettäessä. Jälkiuskollisuushan koko kolmikolla on sitä luokkaa, että merkkien keräys ei tuota vaikeuksia. Nuusku merkkasi uskollisesti kaikki makuut, teki tarkat kulmat ja lipoi kaadolla onnellisena huuliaan. Olihan se tyytyväinen, kun sai aloittaa työt! Se niin viihtyy päällikön roolissa.

Rapsuttimella oli myös kolmen suoran jälki, jossa makaukset suorilla ja makauksettomat kulmat. Raipella vauhtia oli ihan höpönä ja jarruttaa piti. Olemus huusi "vihdoinkin, vihdoinkin, vihdoinkin jäljelle! missä hirvi, missä hirvi!!". Rapsu noteerasi yhden makauksen pisteen arvoisesti ja muut se huomasi kyllä, mutta eipä paljon merkkaillut. Kaato mielessään porhalsi menemään, mutta ei sentään oikonut kulmia. Hieno suoritus, eihän makausten merkkaus koskaan ole kuulunutkaan Rapsun vahvuuksiin. Oman jäljen jälkeen Rapuli olisi halunnut vetää vielä muidenkin jäljet, tokihan se haistoi, että haavoittuneiden reittejä on lähimaastossa enemmänkin.

Sisun jäljellä oli kolme suoraa ja makaukset kulmissa. Heti ekalla suoralla juohtui mieleen, että nuori ja aloitteleva koira kannattaisi tosiaan käyttää ihan pidemmällä lenkillä ennen jäljestystä ja olikohan sen viimeiseksi jättäminen nyt niin fiksu idea, kun odottaessa kertyy hitusen noita kierroksia. Olen tainnut joskus aiemmin tuumata samaa, mutta enpä nyt sitten kuitenkaan ollut opiksi ottanut. Kelpi pomppi tasajalkaa alkumakuulla, keuli ekan suoran niin, että takakenossa sain jarruttaa. Meininki rauhoittui ekan kulman jälkeen ja toinen ja kolmas suora olivat jo ihan normaalin jälkikoiran menoa. Makaukset Sisu merkkasikin sitten niin antaumuksella, että piti jo toiselta makaukselta n-o-s-t-a-a se jatkamaan matkaa, kun tyyppi SÖI ne makuut. Jep, mäyräkoiramenoa makuilla. Oikein olin tyytyväinen työskentelyyn, hirmuisen hyvä työinto ja keskittyminen tehtävään. Jos jaksaisin panostaa tähän enemmän, täyttäisi Lupsu ansiokkaasti kämppistensä jättämät mejäkoiran tassunjäljet.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Leijeröiden leijumaan

Aamu-usvan ihanuus.

Uuh, miten Lupu-hurjimus veteli itsenäisissä treeneissään eilen! Helppoa vauhdin hurmaa, uskomattoman pätevää kepitystä ja tiukkoja kontakteja :)


Neliöillä hain asennetta keppilöille, siis asennetta ohjaajalle, kun jostain syystä Lupsu viime kisaradalla jämähti toiseksi viimeiseen väliin ja minä tietysti sen jälkeen aloin sitä ennakoimaan ja kierre oli valmis. Vaikka miten yritin, niin "jämähdyksenpelko" kuuluu minun äänestä, joten piti sitten ihan panostaa, että en ala hissuttamaan vaan kiihdytän ja murisen innosta loppua kohden. No siihenhän pikkukoira vastasi samalla innolla eikä jämähtämisestä nähty vilaustakaan. Teki ihan mahtihienoja pujotteluita :)

Tummilla palleroilla reenattiin kontakteja, mutta eipähän niissä ollut treenamista. Täydellistä settiä. Vaaleilla palleroilla oli maailman hauskinta! Lupsu veti hirmusykkeellä ja aikas makeasti kepitteli itsenäisesti ja mie sain leijeröidä puomin. Ihan supereläin, ei voi muuta sanoa, ja hämmentävää, että olen osannut kouluttaa sen noin taitavaksi jo nyt. Kohta se varmaan oppii lentämään :D

Lupu jäähdyttelylenkillä.

Nuuskutin kävi tänään osteopaatilla. Olen ollut Unskista hieman huolissani, kun se on viime aikoina ollut ulkoillessa vähän vaisun oloinen. Mitään ihmeellistä Unskista ei kuitenkaan löytynyt vaan perussettiä ikäiselleen ja jonkin verran kireyttä etupäässä. Nuuskutin nauttii osteopatiasta kovin ja oli hieno asiakas. Osteopaatti osuvasti sanoikin, että Nuuskusta näkee, että maailmaa on nähty; käsittämättömän rauhallinen otus ja maailman helpoin käsiteltävä.

Tupu, Lupu ja Hupu.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kohti reilun ohjaajan aksaa

Sunnuntaina napattiin Sisun kanssa kyytiin Tiina ja Nessa, hurautettiin Varkauteen ja kirmattiin kolme starttia. Huisin hauskoja ratoja, jotka olisivat olleet puhtaasti mentävissä, mutta eipä menty. Kuuma oli kelpie ja kuumuus näkyi mm. kepeillä. Sisu vetää kepit aina ihan hullunraivolla ja muristen, ja kisoissa Lupsu näköjään lisää vielä yhden vaihteen. Painoi menemään niin kovaa, että iski itseään keppeihin ja koska kepit oli juntattu kiinni maahan eivätkä joustaneet yhtään, meni pikkukoiralla rytmit sekaisin. Positiivista kuitenkin, että se aloitti aina oikein, mutta tarvitsee lisää kisakokemusta hallitakseen hurjan vauhtinsa samalla kun pujottelee. Kontakteilla pysyi kriteerit ja muutenkin Lupu oli niin liekeissä.

Oma ohjaus oli paikoin vallan hyvää ja tuntui, että ollaan Sisun kanssa maailman paras tiimi, mutta sitten taas paikoin räpelsin ja kiltti lohikäärme paikkaili mm. kääntymällä kirjaimellisesti ilmassa ja silloin tuntui, että ohjaajan pitää kehittyä kohisten kohti reilun ohjaajan aksaa. Liikaa joutui pikkukoira arpomaan, että mitä oikein meinaan, kun rytmitys oli kilpikonnalle suunnattua. Hieman oma räpellys meinasi painaa mieltä maahan, mutta onneksi kanssakisaajat nostivat fiiliksen takaisin toteamalla, että eipä ole siistimpää aksaa kuin ohjata nopeaa koiraa ja eikä kannata vaihtaa mopsiin vaan sen sijaan pitää itse nousta koiran tasolle.

Tiistaina aloitettiin aksatreenit uudessa ryhmässä. Siirryttiin mölliryhmästä kisaavien ryhmään ja hitusen jännitti, kun minusta kesän möllitreenit ovat olleet meille riittävän haasteellisia. Treenien vaikeustaso nousikin kohinalla, mutta hyvin me vedettiin. Sen huomasi kyllä, että monta vaikeaa kohtaa peräkkäin on minulle vaikeaa, mutta lyhyiin setteihin vedettynä menee aikalailla kohta kuin kohta.

Lupun kanssa vaan ihan huikeaa olla baanalla, pieni radantappaja <3 nbsp="" p="">