keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kermakakun voimalla

Jollain aamulenkillä Aavarannan kauniissa maisemissa.

Tiistaina Rapsun treeneissä kirmattiin alla oleva hyppyrata. Tosin treenit aloitettiin hotkeltamalla kaksi siivua vadelmakermakakkua ja limpparia, joten voitte uskoa, että sen jälkeen juoksu kulki :) Rapsuli toimi oikein mainiosti ja miulla oli rytmitys ajoittain huonompaa kuin olisin halunnut, mutta se ei näkynyt Rapsun menossa. Erinomaista settiä. Ainoa mihin oikeasti halusin petrausta oli loppusuora, siinähän se ei perinteisesti irronnut minun edelle vaan saatuaan takaakierron (18) tuoman etumatkani kiinni, jäi se hölkyttelemään samaan tahtiin. Otin siihen palikkatoistoja suorapalkalle ja maalissa kiljuva apinavinkupehmoelukka siivittikin Rapsun hyviin irtoamisiin.


Sisun treenien alkuun mupelsin vielä yhden viipaleen vadelmakermakakkua ja limpparia. Ahne kun on niin mieluummin juoksee oksennusta pidätellen kuin pidättäytyisi herkuista. Teemana oli alla oleva välistävetotreeni. Sisu oli oikein mainio, tykkäsin! Vaaleat pallerot menivät leikiten, mutta tummissa palleroissa miulla tuli puolierot esille ja onnistuin räpeltämään Sisun muutaman kerran välistävedon jälkeen hypyn (5) ohi putkeen (6), mutta sentään välistäveto onnistui joka kerta. Oman liikkeeni olisi pitänyt olla tuossa nopeampi, koska Sisu ehti miun edelle ennen vitosta ja haki siitä sitten ohi.


Toisella kierroksella harjoiteltiin rengasta. Tässä esteessä Sisu ei ole osoittanut ihmelapsen kykyjään. Matalaa rengasta se tarjoaa hyvin, mutta maksirengas ei hahmotu ei. Yrittää tunkea jokaisesta muusta kolosta. Pitäisi olla irtorengas tai säädettävä rengas, semmoinen voisi tuoda helpotusta hahmotukseen. Mutta jos hiljaa hyvä tulee, niin Sisun renkaasta tulee lopulta ihan hirmu hyvä.

Nuuskua otti illalla kupoliin, kun se jäi kotikoiraksi muiden lähtiessä treenaamaan. Ärsytys ilmeni siten, että palattuamme Nuuskun mielestä Sisulla ei olisi ollut asiaa Nuuskun lähellekään ja koska Nuuskun mielestä sopiva etäisyys oli 10 m, niin aika niukaksi jäi kelpin liikkumatila. Koska koirien välinen kyykytys ei ole meillä sallittua, loppui se käskyllä, mutta pitää varmaan roudata Nuusku joskus turistiksi treeneihin ja tehdä sille joku mukamastreeni, jos kotiinjääminen kerran noin paljon koiraa syö. Olisi maailmalta niin paljon reilumpaa, jos kroppa kestäisi sen mitä pääkin, niin höpönassu saisi treenata niin paljon kuin sielu sietää.

Höytiäisen kanavan rannalla nuuskuttelemassa.

Keskiviikko startattiin jälkitreeneillä Josin seurassa jamiskan metikössä. Teemana oli makaukset ja tein L-kirjaimen muotoisen lyhyen jäljen, jossa oli lukuisia makauksia molemmilla suorilla noin 5 metrin välein ja kulmassa myös makuu. Alkoi sen verran laiskottamaan, että tein lopulta vain yhden jäljen, jonka ajoin otuksilla peräkkäin. Sisu aloitti ja kaikki makuut oli namitettu. Odotin kauheaa kiihkoa, kiirettä ja keulimista kuten viime kertaisessa mejätreenissä, mutta ehei, se oli maltillinen, huolellinen ja tarkka. Lipoi alkumakauksen verta, eteni jäljen päällä kuin juna, merkkasi makaukset oppikirjamaisesti pysähtymällä ja nuuhkimalla. Oikein oli erinomaista työtä, joskaan makausten nameihin se ei koskenut. Vaikka Sisu on ahne pikkukoira, ei se oikein kesken töiden ala evästelemään, mutta loppupalkkana ollut namikasa kelpasi kyllä. Nuusku pääsi tulille seuraavaksi ja sekin oli parempi kuin odotin. Ei sählännyt vaan eteni rauhassa, tyhjensi antaumuksella makaukset ja oli oikein kelpo eläin. Etevä jäljestäjähän se on aina ollut ja nyt oli malttikin mukana. Rapsulla oli enempi kiihkoa, mutta sain sitä rauhoitettua ja työskentely oli oikein hyvää. Rapsulla oli nameja makauksilla satunnaisesti, mutta hienosti se merkkasi jokaisen. Rapsun makaustyöskentely on parantunut koeajoista, harmi, että se on jo eläkkeellä :)

Nuuskutin.

Sisuliini.

Rapsuli ja Sisuli.

maanantai 26. elokuuta 2013

Rokkaava lohikäärme

Kelpotuksen agilitytön elo päättyi eilen. Juoksut ovat ohi ja elukka energinen, joten otin sen mukaan hallille mennessäni kouluttamaan ja jäätiin keskenämme treenaamaan kouluttamiseni jälkeen. Voi maalima miten kelpi kulki! Aivan hurjassa vedossa, juoksi kuin riivattu, kuunteli kuin kone, yhtään liioittelematta maailman kaikkeuden hienoin agilitykoira on minulla.


Väkersin muunnelman viime viikoisesta Sisun pentuaksatreenistä, johon Sisu ei osallistunut vaan oli juoksutauollaan. Molempiin yllä oleviin kyhäelmiin pari vetoa. Sisu teki aivan virheetöntä settiä, mutta mie tarvitsin vaaleisiin neliöihin uusintayrityksiä ehtiäkseni persjättöön (11-12) ja voin sanoa, että ei ollut mitään mahdollisuuksia, ei sitten niin minkäänlaisia, ja sekös oli aivan  parasta! Parasta nähdä vaan perävalot ja todeta, että se meni jo ;)

Nuusku nautiskeli tänään kuukausittaisesta hieronnastaan (kyllä vain, Nuusku nauttii hieronnan yleellisyydestä pysyäkseen erinomaisen hyvinvoivana eläkeläisenä). Koska hurautettiin ennen fyssaria aamulenkille jamiskan metsiin, oli miulla koko revohka mukana. Rapelo jäi autoon unille, mutta Sisun otin mukaan tutustumaan hoitotiloihin, jotta ovat tutut sitten, kun Sisun lihashuollon aloittaminen on ajankohtaista. Sisu olisi kovin halunnut tunkea hoidettavaksi Nuuskun paikalle, se on vähän samanlainen minäminäkoira kuin Nuuskukin, toisin kuin jonottajakoira Rapsu.

Viime viikonloppu vietettiin mökillä ja sillä reissulla tapahtui sellainen maailman ihme, että päällikkö, työmaan päällysmies, kaikkivaltias itse, otti ja nukahti rantahiekalle kesken raksahommien valvonnan! Ei ole koskaan ennen tapahtunut moista vaan aiemmin Nuuskun kirsu on aina tarkastanut puuhan jos toisenkin, mutta nyt se kuorsata rötkötti biitsillä. Rapsu koisasi auringossa perinteiseen tapaansa ja Sisu löysi hyvän unipaikan kottikärryjen kupeesta. Hyvät on pikkukoiran unenlahjat, ei yhtään haitannut vaikka kottikärryissä tehtiin sementtiä lapioita kolistellen, korvan juuressa kolisteltiin harkkoja jne. Siinä se uinui autuaana keskellä työmaata. Sisu ei ole muutenkaan minkäänlaista ääniherkkyyttä osoittanut, ukkoset tai ampumaradan paukkeet eivät ole korvia liikutelleet. Hengailun ohella kävin koirien kanssa soutelemassa ja Sisu pääsi useamman kerran opettelemaan veneestä poistumista luvan kanssa. Nuuskun kanssa se on myös pitänyt opetella, Rapsulta odottaminen on tullut luonnostaan. Sisulta väläytti "mie tuun mie tuun täältä mie tuun, hei mie menin jo!"-tyyppisen syöksyn. Lisäksi tehtiin pikkuruisen höpöhöpötokoa. Istumiskisassa kaikkien ahterit painuvat maahan yhtä nopeaa, mutta maahanmenokisassa Nuusku ja Sisu kamppailivat ekasta sijasta. Voitot meni aika fifty-sixty. Lisäksi käytin Nuuskua koekaniinina kävelyharjoituksissani, alkaa mennä jo paremmin koiran kanssa.

Maanantai-iltana Rapelo suuntasi tokoilemaan Ellan ja Iitan kanssa. Paikkamakuu oli vaikeaa, Rapsu oli jotenkin jännittynyt eikä ollut rento ollenkaan. Palkkailin Rapeloa tiuhaan, mutta en ole ihan vakuuttunut oliko se viisasta, sillä Rapsu alkoi ennakoimaan tulevaa evästä ja pomppi valmiiksi ylös. Pitänee ottaa sen kanssa tiuha setti paikkamakuita Nuuskun kanssa, jotta saapi sille onnistuineita hyvävireisiä toistoja. Jostain syystä (lue: kokemuksen puutteesta) Rapelo ei oikein osaa maata luottavaisena kuin Nuuskun vieressä. Pikkuisen seuraamisen käännöksiä, joissa oikealle kääntymiset ovat helpompia niin ohjaajalle kuin koirallekin,  liikkeestä pysähdyksiä, joissa ohjaaja on ehdollistanut koiransa sanan sijaan namikäteen, lelun nostamisia, jotka olivat vähintääkin koomisia ja upean vauhdikkaita luoksetuloja. Reenin päätteeksi painuttiin lenkille Noljakan lenkkipolulle koikkeriseurassa.

maanantai 19. elokuuta 2013

Portin yli treenaamaan!

Pienen pieniä tokosessioita olen saanut ujutettua päiviin useita ja ilokseni tuloksia näkyy. Semmoisia mukavia kahden minuutin oppimistuokioita per koira ennen aamuruokaa, päivän kuluessa muutaman kerran ja ennen iltaruokaa. Teemana on ollut kapulan nosto maasta käteen, joka rekulla.

Rapsu tekee virheetöntä settiä. Ensimmäisiin toistoihin se yritti ympätä maahanmenon mukaan (ai ollaanko sitä kenties hinkattu viimeksi?), mutta sijoitettuani kapula strategisesti oikein, tuli maahanmenon ketjuttaminen mahdottomaksi ja se jäi ketjusta aika pian pois. Nyt pitäisi varmaan rohjeta edetä tai jotain. En tiedä, pitää varmaan säästää uudistuminen ensi koulutukseen niin en ajaudu harhapolulle.

Nuusku, voi seniiliä :) Alussa Nupalla oli focus vahvasti nameissa ja se tarjosi ihan mitä sattuu mm. käytti kapulaa kosketusalustana, peruutti, meni maahan. Maltoin mieleni ja odotin hössötyksen yli ja tulihan sieltä nosto, sen jälkeen toinen ja siitä se sitten lähti lutviutumaan. On Unskilla paljon hössöttävämpää menoa kuin Rapsulla, mutta hyvin se kokoaa itsensä keskittymään ja tekee ihailtavalla innolla.

Sisullahan oli alunperin hankaluuksia ottaa kapulaa hyvällä otteella suuhun, mutta selvästi tiheät toistosarjat ja portin takana omana vuoron odottaminen ovat lyöneet vettä myllyyn, nostaneet kierrokset kovemmiksi ja Suskin neuvomaa turhauttamistekniikaa hyödyntäen olen saanut kelpin hamuamaan kapulaa suuhun. Alussa varovaisemmin, nyt jo hitusen röyhkeästi. Olen vielä pitänyt kapulaa kädessä ja Sisu on vain ottanut sen suuhunsa ja saanut palkkaa, pitäisi varmaan rohjeta ottaa mukaan jo nostoja.

Hirvittävä into kaikilla on hommiin ja se on pitänyt yllä tiheää olohuonetokoilua. Mikäs se on treenatessa, kun porukka kilpailee siitä kenen vuoro on. Tänään joku pieni ruskea otus ei edes malttanut odottaa omaa vuoroaan vaan hypätä leiskautti portin yli kuin vettä vaan. Eihän portti olekaan kuin 75 cm korkea, joten miksipäs siitä ei yli pääsisi. Pitää nyt vaan toivoa, että siitä ei tule tapaa vaan kelpi oppii nopeasti sen minkä luppakorvatkin, että vaikka kiinni olevasta portista yli pääsisi, ei siitä tulla, koska ei ole lupa.

Lenkille olen ottanut mukaan kasapäin herkkuja ja niiden avulla saanut Sisun viime aikoina ilmennyttä haukkumista vähemmäksi. On palattu siihen pentuaikojen menoon eli paljon kehuja ja nameja silloin kun edetään hiljaa ja luovutaan potentiaalisista hau hau -kohteista, ja paljon toruja, kun niin ei tapahdu. Toiminnassa on kontrastia ja se on mennyt varsin helposti perille. Toivottavasti tässä pysyttäisiin eikä retkahdettaisi taas takapakkia, vaikka sitähän se teinikoiran kanssa elo on, aallokossa polskimista.

lauantai 17. elokuuta 2013

Aamuvirkku koira treeniin pääsee

Aamulla noustiin ennen Sinkkolan kukkoa, seikkailtiin lihakset lämpimiksi ja hurautettiin hallille treenaamaan ennen talkoiden alkua.


Rapsun kanssa palauteltiin mieleen puomin suorittamista ja hyvinhän tuo onnistui yksittäin sekä parin esteen jälkeen. Lisäksi huviteltiin helpoilla ohjaustreeneillä, joihin kaikkiin Rapsutin vastasi aikas hyvin. Sinisillä palleroilla (1-3) testattiin hypylle (2) erilaisia ohjauksia ja punaisilla palleroilla (1-5) koetin laitella valsseja peräkkäin. Rimatkin nostin jo takaisin medikorkeuteen ja hyvin se niitä pomppi. Lähdöt olivat surkeita, nousi varmaan vähintään 50% yrityksistä, tosin ei livistänyt radalle vaan nuuskutteli hiekkaan tippuneita nameja.

Sisun kanssa kerrattiin hieman puomin alastuloasentoa, jotta puolieroja saataisiin pienemmäksi, tykitettiin irtoamissuoraa (keltaiset neliöt 1-3) namikupille sekä hassuteltiin putkirallia persjätöin ja valssein (vihreät neliöt 1-3) suorapalkalle. Hyvin pentunen työskenteli, mutta koska siinä näkyi pienen pienesti juoksujen vaikutus, viettää Sisu ensi viikon aksalomalla. En tiedä huomaako löysyyttä ulospäin, mutta minä tunnen sen ja en halua sille toistoja muussa kuin parhaassa mahdollisessa vireessä.

Nuuskutin pääsi myös humputtelemaan siivekkeillä ja suoralla putkella, tosin siivekkeet unohdettiin aika pian, koska Nuusku hyppäsi joka kerta kuvitteellisen mediriman yli. Ekstaasissa eläkeläinen viiletti namikupilleen ja tunsi olevansa suuri harrastuskoira. Lisäksi harjoittelin tokon kävelemistä Nuuskun kanssa ja Unskin kanssa käännökset oikealle ja vasemmalle olivat paljon helpompia kuin Rapsun kanssa, koska Nuusku osaa seurata oikeassa paikassa ihan ilman apuja, joten pystyin keskittymään askeleisiini.

Treenien jälkeen kolmikko lenkkeili metsässä, pulahti uimaan, nautiskeli aamiaisensa ulkona, seurasi pari tuntia yhdistyksen talkoita ja sitten koittikin Sisun päivän kohokohta: äiteen kanssa lenkille! Nuusku, Rapsu, Sisu, Hinku, Huuma ja Noa viilettivät maastossa mukavan reissun. Tämän jälkeen kotiuduttiin ja tapahtui ensimmäistä kertaa ikinä sellainen ihme, että kelpi oli oikeasti väsynyt! Pestyäni suolat pois iholtani, rupesin tälläämään vaatteita uudestaan niskaan tarkoituksena lähteä syömään kylille, jolloin lattialla uinuva pikkukoira luikahti sängyn alle, jotta saisi varmasti nukkua lähtemisen sijaan. Hassua, partiolaisuudellakin on näköjään rajansa.

perjantai 16. elokuuta 2013

Haetaan namit kotiin

Tolleriloihen hakureenilöissä vierähti perjantai-ilta. Hirmuisen mukava keli, paljon mustikoita ja puolukoita ja ainoastaan yksi hirvikärpänen. Ei huono!

Nuuskulle hiipparoi metsään kaksi ukkelia keskilinjan molemmin puolin, kiertäen piiloihin kömpien, jotta treenin tavoite eli jäljestys huispois täyttyisi. Suorapalkka molemmilla. Nuuskutin etsi ensimmäisen ukkonsa hyvin, ei jäljestellyt vaan kiiti pistoon ja ilmavainusi eksyneen. Toinen ukkeli oli hieman hankalampi, se oli kuopassa pressun alla ja Nuusku kävi pari kertaa siinä vieressä pyörimässä ja pohtimassa, että "missä ihmeessä se on", kunnes lopulta löysi.

Rapsulle apinoitiin samat kuviot ja tavoitteet. Rapsu tunki innoissaan myös pressun alla kuopassa pötköttävän maalimiehen luo, se tykkää tunkea koloihin ja siitä vahvuudesta oli hyötyä. Rapsukaan ei lyönyt kirsua mättäisiin ja jäljestänyt vaan piti pään ylhäällä ja haki ukot hienosti. Rapsun mielestä kaksi oli aivan liian vähän, mutta siihen oli tyytyminen.

Sisulle oli kolme näkölähtöä ja olipa tapahtunut tauon aikana kehitystä! Ötökkä oli tosi reipas, innoissaan ja syöpötteli maalimiehen luona rennosti minun poissaolosta välittämättä. Tosin kesken ekalle maalimiehelle lähetyksen Sisu äkkäsi keskilinjaa kulkevan maalimiehen nro 3 ja rupesi sille haukkumaan. Olisi varmaan räksyttänyt vaikka miten kauan, mutta kolmosen kutsuttua Sisua, huomasi kelponen, että "täähän on tuttu tyyppi!" En tiedä johtuuko juoksuista, iästä vai mistä, mutta pikkukoira on löytänyt äänijänteensä uudella teholla: innostuessa piippausta kuuluu herkästi ja räkyttämistä ilmenee oudoille ihmisille ja omituisille asioille.

torstai 15. elokuuta 2013

Täydellisesti tursottavat tassukarvat


Nuusku, joka tunnetaan tasangoilla nimellä Jonka Korvakarvoja Tuuli Heiluttaa, täyttää tänään 10 vuotta. Elukka on parantunut ajan myötä kuin hapankaali, mikä on ollut aika ihmeellistä, kun täydellisyydestä on lähdetty liikkeelle. Maailman paras nelijalkainen, pieni suuri ensimmäinen, viisas laumanjohtaja, innokas treenikaveri, täydellinen reissukoira, kainaloon sopiva köllöttäjä, hulvaton seikkailija, kaikilta osin pelkkää kultaa.

Päivänsankaritar lähettää onnitteluterveiset sisaruksilleen!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Rytmityksen ja kävelyn vaikeus

Rapsun tiistain treeneissä oli ohjelmassa ratatreeni. Kivat kuviot, oli teknisempää vääntöä, ansaestettä ja vauhtibaanaa sopivasti sekaisin. Oma ohjaustuntuma oli edelleen kateissa, ei pysynyt ohjaus kasassa, että olisi voinut vetää rataa eikä täpäkkänä, joten aika paljon treeniä pitäisi saada alle, jos vielä kisakentille mielii. Pätkittynä pystyin elukkaa luotsaamaan ja Rape veti hyvällä sykkeellä eikä antanut juoksuhousujen haitata menoa.

Sisun penturyhmässä tehtiin ekassa setissä ohjaustreeni (1-5) teemalla takaaleikkaus (2, 3, 4). Kauhheen vaikkeeta oli ohjaajalle, joka on tietoisesti takaaleikkauksia ohjaussuunnitelmissaan vuosia vältellyt. Takaaleikkaus vaatii ohjaajalta rytmitystä ja koiralta estehakuisuutta. Edelleen tässä vaiheessa harrastustaan tällä ohjaajalla on rytmitysongelmia, jotka korostuivat kokemattomat otuksen kanssa. Sisu varmisteli (tottakai, eihän se vielä osaa) ja minä rynnin. Saatiin kuitenkin takaperin ketjuttamalla ja suorapalkkaa käyttämällä pari superhienoa onnistumista (2-4), mutta paljon työtä vaatii tämä. Suorastaan surkuhupaisaa oli kyvyttömyyteni olla juoksematta putken vieressä täysillä: putki oli lyhyenä, mutta minä päästelin kuin se olisi jatkunut vielä neljä metriä pidemmälle. Putken tavispituus on näköjään syöpynyt selkäytimeeni. Sinne kun saadaan vielä rytmitys, niin kylläpä kelpaa.


Tokassa setissä vedettiin puomia. Sisu Superhessu oli makea oma itsensä, se on niin etevä! Minä jäin kuin tikku kikkareeseen kelpin viileättäessä puomi alusta loppuun ja siellä se napotti asennossa, kun sain sen kiinni. Hyvin pystyy suorittamaan esteen itsenäisesti jäädessäni taakse, ei ongelmaa. Tehtiin ensin yksittäisiä toistoja ja sen jälkeen yhdistettiin puomiin pari estettä alla olevan kuvan mukaisesti. Eka yhdistetty veto aiheutti Sisusta pientä ihmettelyä, että "mitäh, jatkuuko tää", mutta toistolla Sisu lähti kontaktille palkkauksen jälkeen täpäkästi mukaan, varsinkin, kun älysin ottaa sen mukaan ;)


Kotitokoissa ollaan treenattu Sisun kanssa maahanmenoa, perusasentoa ja pientä seuraamista. Rapsun kanssa maahanmenoa ja perusasentoa. Maahanmenoista käsiapu on saatu pois, mutta perusasennossa kättä vielä tarvitaan takaosan suoruuden varmistamiseksi. Ilman pienen pientä käsiapua jää persus vinoon. Nuuskun kanssa on tehty istu-maahan-seiso sekoituksia ja koetettu saada tekniikkaa siihen malliin, että takajalat eivät hievahda, mutta seisominen saa ne hitusen liikkumaan.

Keskiviikon tolleritokossa Rapsuttimen kanssa hiottiin noutoa. Noston tarjoamista käteen eri esineillä on ohjelmassa, jotta saadaan liike ehjäksi. Sen kun saapi kuntoon niin liike on priima. Rapsuhan syöksyy noutoon sata lasissa ja palauttaa vauhdilla, mutta tiputtaa minun eteen ennen luovutusta. En ole tuohon jaksanut puuttua, kun lelujen kanssa se nyt on se ja sama mihin ne palautuu, mutta tokoliikkeessä sillä on toki väliä. Luulen, että tämä saadaan aika pian kohdilleen, koska Rapsun luontainen palautushan oli pentuna suoraan ohjaajan suuhun asti, joten eiköhän se sieltä saada taas esille kaivettua. 

Lisäksi harjoiteltiin ohjaajan suoraan kävelyä ja käännöksiä seuraamisessa. Ilman koiraa sain ne jotenkin sujumaan, mutta koiran kanssa meni kyllä hankalaksi. Älkää siis ihmetelkö, kun näette minut tepastelemassa yksinäni oikealle, vasemmalle ja täyskäännöksiä. Loppuun vielä paikkamakuu, jossa Rapsu otti hieman häiriötä muista koirista. Rapehan on köllötellyt lähinnä kivipatsaana pötköttävän Nuuskun vieressä ja sen huomasi, nyt makuu oli levottomampaa ja muutaman kerran Rapsu nousi seisomaan.

maanantai 12. elokuuta 2013

Unelias

Lauantaina pienet lohikäärmeet lähtivät lentelemään porukalla. Sisaruksista paikalla olivat Sisun lisäksi Arvo-veli, Hekla-sisko ja hoidossa oleva Noa-veli, ja mukana menossa myös Hinku-äiti ja Watti-serkkupoika.


Lapsosten ekassa setissä tehtiin takaperin ketjuttaen punainen irtoamistreeni (1-5). Juoksuinen pikkukelpi treenasi pökät jalassa. Ensialkuun Sisua juoksuhousut hieman risoivat (istahteli niitä päivittelemään ja koetti tuijottaa ne pois päältään), mutta treeniin päästyämme ja saatuani homman nopeatempoisemmaksi ja hieman örveltämiseksi eli en hirveästi istutellut, jotta ei ajatukset karkaisi kalsareihin, löytyi hyvää riekkumisasennetta ja pökät unohtuivat. 

Toisessa setissä harjoiteltiin vihreiden palleroiden (1-5) valssiharjoitus (2-3). Kolmannessa setissä tehtiin siniset neliöt (1-4), jossa oli uutena esteenä muuri (2) ja siihenkin väännettiin valssiharjoitus (3-4). Hirmuisen hauskat treenit ja Sisulla pysyi hyvä leikkiasenne koko ajan. Se riuhtoi tiukalla otteella ja örisi, pikkukoira rohkeni esitellä leikkiasennettaan kunnolla :) Jälkikäteen videolta suorituksiamme katsottuani voin vain hämmästellä miten hieno aksaeläin Sisusta on tulossa ottaen huomioon, että harakansiipien lailla heiluvat käteni viuhtovat aina vain villimmin (en tule loukkaantumaan, jos minulle joskus ojennetaan pakkopaita ennen radalle lähtöä), kävelen ja juoksen (lue: koikkelehdin - pitäisikö minulla siis olla koikkeri?) vinossa kuin Pisan torni, hyökkään koiran kimppuun palkatessani sitä, yritän syöksyä esteille sen sijaan että antaisin koiran syöksyä niille ja muutenkin olen aika holtiton hongankolistaja huojuessani ympäriinsä. Toisaalta ilokseni huomasin, että en kaatunut kertaakaan omiin jalkoihini, ohjauskuvioihini tai esteisiin eikä koiraa ärsyttänyt tumpelointini niin paljoa, että se olisi juossut pää edellä sääreeni. Vuosien tuomaa edistystä!

Treenin päälle lähdettiin vielä kimpassa jäähdyttelylle, jossa alkumatkan Sisupolo kulki hihnassa poikien viipottaessa vapaina ja loppumatkan Sisu hipatti siskon ja äitin kanssa veljien ja serkkupojan kulkiessa kytkettynä. Eihän sillä vielä mitkään tärppipäivät ole, mutta en nyt kuitenkaan halunnut Sisulle mahdollisia ikäviä nylkytyskokemuksia. Hirmuisen hyvin kulki jälleen leikit siskon kanssa yksiin, ihan kuin tapaamisten välillä ei koskaan pitkiä taukoja olisi.

Kotosalla juoksuinen kelpi ei juoksuisista tollereista juuri eroa. Se haluaa nukkua. Eihän se koskaan mikään sisällä riehuja ole ollut, mutta on meillä silti omituisen elotonta.

torstai 8. elokuuta 2013

Juoksunartut mökillä

Innokas tähystäjä ja järveenhyppykiellosta masentunut perämies.

 Rapsu torkkuu tyytyväisenä keulassa.

Rantakyylät.

Nuusku on rantautumisesta hyvin onnellinen.

Heidin ja Rapsun eväät.

Seniori ja juniori polskimassa.

Harmaahapsun profiili.

Pikkukelpi, josta tuli N A I N E N. Tai narttu, miten sen nyt tykkää sanoa.


Nuuskuttimen profiili.

Pikkukaverit.

Kaunis Nuusku.

Könöttäjä Rapsu.

Valppaana.

Katse kohti kaukana kiitävää venettä.

Pilkkijä.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Pteromys volans

Liito-oravista vanhempi, Raa-Raa, tempoi eilen ratatreeniä osissa. Ohjauskuvioiksi mahdutin päällejuoksua, pakkovalssia, saksalaista, niistoa, niistosokkaria, viskomista ja mölinää, persjättöä, valssia sylivekillä, perusohjausta ja ties mitä. Esteitäkin radalla oli monipuolisesti. Hirveän kiva oli Rapen kanssa kirmata, joskin Rapelolle ei helle sovi vaan se väsyi aikas nopiaan. Toistot pidettiin minimissä ja rimat mineissä, lähinnä huideltiin rata palasissa erilaisia ohjauksia mieleenpalautellen. Rape luki ohjaukset moitteettomasti, mutta huomasi siitä, että ne vanhat tutut pelittivät miljoona kertaa paremmin kuin nykykotkotukset, johtuen osin myös siitä, että ohjaajansa on kadottanut ohjaustatsin aika kivasti ja menee parhaiten muinaisjäänteillä.

Oravanpoikanen puolestaan oli liekeissä. Käytiin uimassa treenien välillä, joten Sisu oli hurjassa latingissa omissa treeneissään. Ekassa setissä tehtiin puomia. Aluksi hieman alastulolle pyöräytyksiä, joissa näkyy hieman puolierot, sen jälkeen nostin epelin matkalta puomin päälle ja lopuksi pari toistoa koko puomia. On se vaan pähee! Tokassa setissä juostiin kujia ja saatiin kaikki toistot onnistumaan eli Sisu muisti ja tiesi mistä oli kyse. Hyvä vauhti ja hyvää itsenäistä aloituksen hakemista. Kolmas setti sisälsi pimeitä putkikulmia. Virheetöntä putkellusta, hyvin ja varmasti haki vaikeistakin kulmista. Loppuun vielä helppo tykitys suoraan putkeen niin kaukaa kuin kentältä vain mahtui ja sinne paineli minua odottelematta. Aivan mahtia oli Sisun leikkiasenne. Jo muutamalla kerralla Sisu on rohjennut tuoda halliin saman leikkiraivon mitä se on uskaltanut esitellä kotona eli se murisee ja riuhtoo lelua hyvin hanakasti. Pidin leikkisetit aika lyhyinä, koska Sisu tekee kaiken intensiivisesti, joten en halunnut, että se syytää kaiken leikkienergian ekaan settiin ja se tuntui toimivan. Palkkaus ei silti ole minimalista vaan leikin lisäksi palkkana tulee herkkuja ja kehuja, selvästi sopiva sekoitus kaikkea saa kelpin mukavan röyhkeäksi.

maanantai 5. elokuuta 2013

Irtorullien ihmemaa

Viikonloppuna tapahtui kaikkea kivaa. Kolmikko pääsi käymään maalla ja maallahan on aina mukavaa. Sen lisäksi Sisu hengasi mätsärissä turistina ja hillui pentutreffeillä Arvo-veljen sekä Noa-veljen kanssa, mukana oli myös pikkuruinen Iita. Nelikko hipatti, hillui ja kävi uimassa antaumuksella. Hienolta näytti veden pinnalla kiitävä kolmen kelpin pään muodostama "lintuaura".

Viikko aloitettiin hakutreeneillä Jamiskan maastossa, seurana Zorro & Elena sekä Arvo. Vaihtelun vuoksi miun kolmikosta metsään rymisteli ekana Rapsutin, jolle oli kaksi maalimiestä, molemmat valmiina piiloissaan molemmin puolin keskilinjaa ja molemmilla irtorullailmaisu. Rapseliini ampaisi ukoille innoissaan, mutta molempien luona hillui hieman rullan kanssa ja tunkeutui jälkimmäisen maalimiehen taskuun asti ennen rullan palautusta, mutta palauttamaan lähdettyään palautti hienosti ja näytölle sinkosi hyvin. Jos Rapsulin ilmaisua haluaisi viedä eteenpäin, pitäisi rullaa ottaa tylsemmässä maastossa esim. jossain kentällä, jolloin vire ei olisi heti tapissa vaan Hape ehkä pysyisi napsauttamaan aivosolunsa yhteen. Mutta saa nyt nähdä, miusta se on niin hassu, joku muu saattaisi masentua :)

Nuuskuttimelle sama homma, joskin maalimiehet olivat hieman kauempana keskilinjasta, koska Unskeli on pelannut irtorullilla enemmän. Nupakin jäi ukoille notkumaan eväiden toivossa, mutta tuli lopulta ja jestas sitä vauhtia millä se paineli näytöille! Kirmasi kuin villivarsa. Myös Nuuskun palautusta voisi vahvistaa tylsemmässä maastossa ja ehkä mie voisin jopa välipalkalla saada sitä vahvemmin pois maalimieheltä. En tiedä. Noh, olenpahan onnistunut iskostamaan luppakorvalle, että maalimiehen luona kannattaa nakottaa, se on herkkuautomaatti.

Sisu pääsi pöpelikköön viimeisenä, koska yritin kerätä sille isot kierrokset, jotta sen halu mennä maalimiehelle olisi mahdollisimman suuri. Ajatuksena oli edelleen, että maalimies kehuu, palkkaa ja on maailman hienoin kaveri metsässä ja mie olisin neutraali. Ensimmäinen näkölähtöukkeli meni vähän harakoille. Sisu loikki ukolle innoissaan, vilkaisi perillä minua ja huiteli sen jälkeen pitkin mättäitä. Ei se halunnut maalimiehen kanssa aikaa viettää vaan puuhasi mieluummin muuta. Veikkaan, että ympäriinsä loikkiminen oli sijaistoimintoa, mukavampaa kuin "vieraan" kanssa oleminen. Uusi yritys tehtiin niin, että menin mukana, jolloin Sisu jäi maalimiehelle syömään, mutta katseli minua mussutuksensa lomassa. Kolmas yritys myös niin, että menin mukana, mutta haihduin sieltä hiljalleen pois takaisin keskilinjalle ja maalimies herkutteli Sisun kanssa pitäen Sisun tovin luonaan ja tulivat yhdessä keskilinjalle. Siihen olikin hyvä lopettaa, koska Sisu piti huomionsa koko ajan maalimiehessä eikä minussa. Oikein hyvin meni se!

Pikkukoira on aika mielenkiintoinen hakuolio. Se muistuttaa joiltain osin hyvin paljon Nuuskua, jota muut ihmiset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Itse asiassa yllätyin hakua ensi kertaa kokeillessamme, että Nuusku ylipäätään lähti ukoille, mutta eihän se sinne ukkojen takia menekään vaan syömään. Vaikka Sisu on herkkujen perään, ei sen ahneus yllä Nuuskun tasolle. Ahneusasteikolla 1-10, Sisu on 4 ja Nuusku 27, joten maalimiehelle motivoiminen on Nuuskun kanssa kakunpala, mutta Sisun kanssa saapi töitä tehdä. Toisaalta joiltain osin ne ovat varsin erilaisia. Treenien jälkeen käytiin kimppalenkillä, jonka päätteksi Sisu paineli omassa autossa olevaan omaan häkkiinsä kuten kelpokoiran kuuluukin. Nuusku puolestaan löytyi Arvon auton peräkontista pää eväskassissa.

perjantai 2. elokuuta 2013

Pieniä puuhia

Metsälenkkien ja kaverien tapaamisten lisäksi 2/3 on hieman treenannut. Sisu kipaisi velipojan kanssa hallilla liitelemässä. Sisu teki kaksi settiä, joista ensimmäisenä oli kujakepeillä kaahailua. Alkuun tuli pari virhettä, joten kujaa levennettiin, jotta ei epävarmuus vain iske pieneen paimeneen. Saatiin hyviä ja vauhdikkaita toistoja melko avoimella kujalla.

Toisella kierroksella tehtiin alla olevat valssitreenit (valssit väleihin 2-3 tai 3-4). Vaaleilla palleroilla putken (2) ja hypyn (3) väliin tehty valssi tuntui hieman itsetuhoiselta vaikka lähetin Sisun itsenäisesti putkeen, niin silti tuntui, että kiirettä piti. Hienosti kelpi kulki ja ohjautui, mutta ohjaaja tunsi kiirettä. Huomattavasti omemmalla vaihtoehdolta tuntui valssi hyppyjen (3-4) väliin tehtynä. Yhdistin tämän pätkän alkuun myös hieman lähtöharjoitusta. Sisu napotti kuin tatti ekan istumisen, mutta treenipätkän juostuaan ja vauhdin hurman vallattua mielen, alkoi istumistaitokin hieman rakoilla. Onneksi palkkaus auttoi asiaan ja saatiin onnistumisia.


Tummilla palleroilla valssi sujui hyppyjen (2-3) välissä ja ehdinkin sinne kohtuullisesti pystyttyäni lähettämään Sisun aika kaukaa pimeään putkeen. Mielenkiinnosta koetin vaikeampaa valssin paikkaa hypyn (3) ja putken (4) väliin ja se osoittautui liian haastavaksi. Sisu hakeutui ekan hypyn (2) ohi, koska pidin sen osaamistasoon nähden liian paljon sivuttaisetäisyyttä. Edes suorapalkka hypyn (2) takana ei auttanut asiaa. Sivuttaisetäisyyden kestoa siis työn alle.

Rapsutin on ahkeroinut olohuonetokonsa parissa ja nyt alkaa maahanmenoissa olla kunnon meininki. Tosin rapsumaiseen tapaan joka treenikerta aloitetaan alusta, mutta toisaalta joka kerta myös edetään nopeammin ja pidemmälle. Pikkukaverilla taitaa olla hieman hatara pää, mutta hirmuisen innokas duunari se on. Maahanmenot menee treenikertojen loppupuolella ilman apuja, tosin viime setissä onnistuin liittämään siihen hassunnäköisen pakitusliikkeen, mutta eiköhän Hape ole sen unohtanut seuraavaan treenikertaan mennessä ja pääsen taas puhtaaseen pöytään ;) Sivulletulossa sen sijaan ei olla edetty mihinkään, junnataan samoissa avuissa. Rapsua se ei kuitenkaan tunnu haittavaan ollenkaan vaan se on liikuttavan onnellinen napottaessaan vieressäni. Hauska eläin.