maanantai 23. heinäkuuta 2018

Lämpö hellii australialaisen sielua

Helteet ovat olleet Sisun mieleen. Mikäs sen mukavampaa kuin ottaa aurinkoiset päikkärit paahteisella hiekalla/ parvekkeella/ nurmella/ ihan missä vaan mihin aurinko paistaa. Luppakorvat sen sijaan ovat olleet kovilla, ei vanhuksien pumput oikein tykkää jatkuvasta kuumasta. Tämän huomaa mm. väsymisenä (silloinkin kun suurin rasitus on pötkötys), ruokahalun heikentymisenä (tosin ruuan varastelun halu ei heikkene) ja yleisenä tukalana olona.

Onneksi on järvet! Lenkillä ei olla käyty helteillä ollenkaan paitsi Silakka lämpät ja jäähkät metsän uumenissa, jos on treenihallin suuntaan eksytty ennen kukonlaulua tai yöperhosten aikaan. Liikunta on hoidettu uiskentelemalla ja onneksi kolmikko uikin tyytyväisenä pitkää matkaa/ aikaa ja Rapsulla on eväät mukana kuten aina. Toki Rapsun uiminen edellyttää miun uimista, mutta mikäpä se on ahventa leikkiessä, kun vesi on keitettyä. Mökillä ollaan surfpailtu (lue: suppailua kasarisurffilaudalla) tai rehellisyyden nimissä Sisu on suppailllut tyylikkäästi laudalla seisten, Nuusku on molskahtanut pää edellä järveen yrittäessään ryystää samalla vettä ja Rapsu on tipahtanut yli reunan ihan muuten vaan. Sisun kanssa ollaan käyty ihan kohtuu pitkillä reilun neljän kilometrin surfpailuretkillä ja luppakorvat ovat saaneet tyytyä Pari metriä rannasta ja sitten takaisin, kun menee hermo -tyyppisiin pyrähdyksiin.


Lohikäärmeen fysiikka on huollettu tasapaino- ja dobotreeneillä ja kuuppaa noseworkilla. Eukalyptusta ovat nuuskutelleet myös luppakorvat, mutta pystykorvan ajattelin ihan hajutestiin asti raahata. Inspiraatioksi osallistuin Ilkka Hormilan hajutyöskentelyluennolle ja hetihän sitä taas innostui treenien suunnittelusta. Saa nyt nähdä miten suunnitelmallisesti homma pyörähtää käyntiin vai jääkö suunnitelmat teorian tasolle. Haju on nyt kuitenkin palautettu taas mieleen ja jonkin verran erotteluakin tehty.

Lupsukka vinksinvonksin tikkaillaan.

Tokoreenilöissä vahvistettiin nopeaa maahanmenoa ohjaajan paikasta riippumatta ja siinä oli pikkukoiralla pieni haaste, kun olin takana. Sen olisi tehnyt mieli kääntää ainakin etutassuja minun suuntaan, mutta melkoisen hyvin epeli pystyi suoriutumaan tehtävästään. Enemmänkin haaste oli sen jälkeen tehdä luoksetulon asentoa, koska  m a a h a n m e n o  oli se  t e h t ä v ä. Kuka silloin voi enää istua? Voi lupsukka ja lupsukan fiksaatiot.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Peliluokat = parhaat luokat

Agiråkki on koettu ja pikkulohikäärmeellä oli kivaa! Råkattiin peliluokissa Snooker SM -kisa (4/13), Gambler SM -kisa (8/68) ja Games SM -kisa (Snooker+Gambler) sekä lisäksi kipitettiin pari tavisstarttia ilman menestystä. Mutta peliluokissa meni huikean hienosti ja mikä parasta, niissä oli hauskaa!

Gambler SM -rata.

Erityisesti Games SM -kisan Snooker meni täydellisen nappiin ja harmi, että siitä ei ole videota, koska se oli hirmuisen hurja, oltiin sen jälkeen pikkumaksien ja maksien tuloksissa kolmosena toiseksi korkeimmilla pisteillä, mutta Gambler-finaaliradalla vedin rähmälleni nurmelle ja homma olikin sitten siinä. Onneksi ei tullut pahempia vaurioita kuin meheviä mustelmia, nahattomia polvia ja henkinen kolaus. Alla muutama kisakuva!

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©Agiråkki

©Agiråkki

©Agiråkki

©Agiråkki

©Agiråkki

Vaikka råkissa oli kivaa, niin muutaman päivän on tuntunut hyvin vahvasti tältä:

Pallomereen päiväunille kömpinyt Rapsutin. 
PS. jos on jäänyt huomaamatta, niin koulutuksia voi tilata täältä :) 

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Kohti Agiråkkia


Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan mökillä kirjosieppoperheen elämää tarkkaillen. Ilonamme oli myös pienempiä siivekkäitä, karhu ja viileät kelit, mutta nelitassuja olosuhteet eivät haitanneet. Kaikki on hyvin, kun grilli on tulilla.

Muutamat aksatreenit on Sisun kanssa huitaistu hyvällä fiiliksellä. Ainoa hieman mietityttävä asia on Lupsukan puomi. Se oli niin hieno juoksari, kunnes aloin harjoitella käännöksiä ja rentous katosi eikä se rentous ole oikein palannut. Nyt toistot ovat hienoja, kun fiilis on rento, mutta heti, jos suippokorvan kaasu hirttää kiinni, jää puomi liian lyhyeksi. Ei se loikkaa, se laukkaa tasaisesti, mutta osuu joko aivan ylös tai huti. Ja ne osumatkin pitää käytännössä katsoa videon hidastuksesta, joten ei ole ihan kisakuosissa. Sisu ei sihtaa kontaktille, sillä ei ole ajatusta siitä, että sen pitäisi rytmittää, jos kiitolaukka ei napsahda kohteeseen. Ja jos Sisu on jostain syystä epävarma, se tarjoaa pysärin. Vaihtoehdot ovat tällää hetkellä joko a) palauttaa 2on2off, joka toimi kisoissa 99,99% varmuudella tai b) en tiedä.

Tokotreenissäkin on käyty näyttäytymässä. Teemana oli noudot erilaisin versioin. Ei ollut meidän vahvuusalueella, mutta saatiin hyviä vinkkejä siihen miten Sisu alkaisi rakastaa noutokapula suussa liikkumista. Nostot on nykyään hyviä, mutta Lupsukka ei omasta mielestään voi heiluttaa jalkoja kapula suussa. Pallo, lelu tai muu roipe kidassa kulkeminen kyllä onnistuu, joten eiköhän tämä vielä haltuun oteta.

Luppakorvat voivat paksusti. Rapsuliini on löytänyt metsästä jo mustikat ja innoissaan niitä imuroi kämppiksetkin. Nuuskun tassu on hidastunut, mutta vointi pirteä ja iloinen. Toiveikkaina kohti 15-vuotissynttäreitä siis.

Loppuviikko tulee olemaan superhauska, koska AGIRÅKKI! Pikkukoirakin pääsee korkkaamaan peliluokat ja haastamaan Suomen eliittiä :)