lauantai 30. tammikuuta 2016

Kudosnestettä ja kaahausta

Rapsutin kävi tikkien poistossa perjantaina. Isoimpaan arpeen jätettiin vielä tikit, koska se kerää nestettä hurjana. Nestettä poistettiin ihan kiitettävä määrä ja mielestäni sama määrä on tullut jo takaisin. Pitää katsoa lisääntyykö neste tuosta vielä, poistamaanhan se pitää lähteä, jos ei asetu. Ensi viikolle saatiin omalle elukkalääkärille aika, joten toivottavasti viimeistään silloin saadaan höpönassun viimeinenkin leikkaushaava kuntoon.

Keskiviikon treeneissä lenneltiin alla olevaa rataa. Ihan superhauskaa ja Sisu kulki hurjana. Erityisesti itseäni ilahdutti rytmityksen onnistuminen okserille (5), ei tullut kiellon kieltoa eikä edes kiellon aikomusta. Lohikäärmeellä pysyi lukitus ja käännös oli hunajainen. Lisäksi muurin takaakierrot, joiden kuvittelin olevan vaikeita tuommoisella pikkutirppanalle, olivat ihan kakunpalat Sisulle. Se ei pelkästään tehnyt takaakiertoa vaan se teki takaakierron täydellisen tiukalla käännöksellä.

Kuvasta poiketen hypyn nro 5 tilalla oli okseri. ©HeidiUtriainen

Alun pituudelle (2) treenattiin kabaisokkaria, vaikka ei sitä tuohon olisi tarvinnut, mutta treenattiin treenaamisen vuoksi. Toimi Sisulla, mutta ei tuntunut omalta ohjaukselta. Harjoiteltiin myös kepeille törkkäys ja sekin toimi ongelmitta, mutta  niin toimi peruslähetyskin, josta tykkään enemmän. Mieluummin olen poissa sähläämästä ja annan Sisun tehdä itse, koska se osaa. Mutta toisaalta hyvä tietää, että voin törkkäistä kepeillä, jos koen siihen tarvetta. Haastetta toi pakkovalssi keinun jälkeiselle hypylle, siihen jouduin vedättämään liikaa Sisun keinu-osaamiseen nähden ja olin silti pakkovalssissa myöhässä, kun kovassa vauhdissa oman kehon hallinta oli taas mitä oli. Takaakiertopäällejuoksu toimi paremmin eikä ollut kiireen tuntua.

Lauantai-illan kisamaisissa treeneissä tehtiin Lohikäärmeen kanssa alla oleva kakkosluokan kisarata. Hurjaa menoa! Parasta aksaa! Aivan mahtava oli huomata, että meidän kisasyke ja yhtyistyö ei ole kadonnut kisatauon aikana vaan loppupeleissä voitiin jatkaa siitä mihin viimeksi kisamaisissa treeneissä ja kisoissa jäätiin. Niin fiiliksissä pääsee lähtemään viikon päästä kisoihin :)

Kisamainen treeni (muokattiin kokoon 20x30m).

Ensimmäinen veto meni ihan harakoille, tai siis se meni Sisun huikealla asenteella harakoille, kun ohjasin hylkäykset jokaiselta putkelta. Toisessa vedossa koetin olla parempi, mutta saman toistin. Sen jälkeen olikin tarve pitää ajatustauko, mikä meni pieleen? No yritin jotain varmistella ja sen jälkeen olinkin myöhässä ja siitä johtuen linjat oli mihin sattuu ja... Oli oikein tarpeellinen tehdä tämä tunarointi nyt, niin ei tarvitse käydä samaa enää kisoissa läpi. Ajatustauolla muistin mitä syksyllä kisatessa yhteistyöstämme opin ja tauon jälkeen mentiinkin sitten ihan erilaisella ohjaajan sykkeellä. Nollana läpi ja aivan mahtava fiilis. Avainsanat onnistumiseen: rohkeus ja luotto.

Nuuskun sisäinen noutaja roihuaa suurella liekillä. Koko ajan liikkuu sukat, kengät ja paperinkeräyslaatikon sisukset ympäri kämppää. Mihin tahansa istahtaa, kohta vieressä napottaa Nuuskutin uuden saaliinsa kanssa. Tyypillä on koko ajan ruoka mielessä ja se reppana kuvittelee saavansa evästä uljaista noutopuuhistaan. Parhaimmillaan vaikkapa teekupposen aikana jalkoihin on kertynyt viidet villasukat ja parit kengät sekä epämääräinen läjä paperia. Voisihan sitä kieltää juu, jos se jotain kuulisi. Pieni kuulovammainen hilluu omassa kuplassaan, jonne eivät välity kiellot, säännöt tai opitut tavat. Ainoastaan Nupan omat höpsötykset. Ja onhan se jo niin seniori, että taplatkoon tyylillään, pääasia, että taplaa :)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Lauha on ystävämme

Lohikäärme jäähdyttelylenkillä.

Lämpömittari hillui eilen -10°C hujakoilla mikä sai riemusta hihkumaan "Jee, lenkkeilykeli!!". Olipa mahtavaa vedellä päivän aikana useampi metsälenkki pitkästä aikaa. Melkein kolme viikkoa kolmenkympin pakkasia, joten olikin aika päästä kunnolla ulkoilemaan. Tuntui ihan helteeltä ja hikeä pukkasi. Nuusku-vilukissakin loikki innoissaan eikä yrittänyt polkujen risteyksistä kotiin oikaista.

Tänä aamuna oli vieläkin lauhempaa, -6°C, ja se tarkoitti luonnollisesti "Jee, treenikeli!!!". Lähdettiin pikkuliskon kanssa Pärnälle hieman ohjaajalle tekniikkaa opettamaan. Koska viimeiset kolme viikkoa on lojuttu ketarat kohti kattoa, rimat oli viidessätoista ja pääpaino ohjaajan tekniikkatreenissä. Tehtiin OMD-kerhon tekniikkatreenistä  kuuden esteen pätkää, semmoista kohtaa, josta ratapiirroksesta ja videolta olin jo todennut, että entisillä eväillä tuota kohtaa ei ohjata vaan kehittyä pitää. Kehityin sitten. Retro lensi nurkkaan (no otin sen sieltä kyllä treenin jälkeen talteen, sillekin on paikkansa :)) ja nykyaika astui tilalle. Oli ihan superhauskaa, toivottavasti ensi viikolla treenikelit jatkuu, kun miulla on niin paljon niin hyviä treenejä taskussa!

Rapsukan leikkaushaavat ovat parantuneet mallikkaasti. Jonkin verran arvet kerää jotain ihmenöyhtää, jota sitten päivittäisen puhdistuksen lomassa otsalampun valossa varovasti pinseteillä irrottelen. Rapsusta se on ihan ok, ei ole haavat kipeät. Ulkoiluissa on siirrytty pissityksistä rauhallisiin ja lyhyisiin kävelyihin, kun tarkenee ja Rapsu selvästi haluaa nuuskutella kulmia.

torstai 21. tammikuuta 2016

Sairastupapäivitys

Pieni jumppapukuinen potilas heräilee leikkausuniltaan.

Potilas voi mainiosti. Liian mainiosti, jos rehellisiä ollaan. En tiedä mikä näissä minun otuksissani on vikana, mutta kukaan ei ole potilaana kokenut olevansa potilas vaan Super-Koira, joka lähtee lentoon viitta tanassa. Niistä kuoriutuu ihmeellisiä ylivilkkaita huppanoita silloin, kun pitäisi levätä parantuakseen.

Rapsuhan ei saisi riekkua, loikkia, pomppia saati örveltää, mutta vähän väliä sen yllättää piehtaroimasta ruuan päälle tai huvikseen ja ulkona se haluaisi lähteä seikkailemaan, kun ilma on mahdottomasti lämmennytkin. Enää ole kuin -23°C. Kyllähän sillä kelillä  masustaan karvaton voi lähteä hankeen loikkimaan! Vai voiko? Jospa ei kuitenkaan, kun ei saisi loikkia kahteen viikkoon muutenkaan. Ruokahalu on kohdillaan ja herkut maistuvat. Onneksi kainaloinen on kainaloinen vaikka voissa paistaisi, joten itse kun alkaa lukemaan tai päiväunille, niin luppakorva käpertyy kainaloon eikä hillu.

Tasapuolisuuden nimissä kuva myös päikkäreitä nukkuvista kämppiksistä.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Vain viitta puuttuu

Rapsu kotiutui tänään kauniissa sinisessä jumppa-asussa. Tai Super-Rapsun kalsariasussa, vain viitta puuttuu. Ajattelin näppärän bodyn olevan enemmän Rapsuttimen mieleen kuin kaulurin pitämisen, Hape ei ole kaulurista koskaan niin paljoa tykännyt, että olisi se päässä vaikkapa juomaan kyennyt. Nyt ei ole moisia rajoittimia ja jumppa-asu on aikas hellyttävän näköinen.

Iho siis rauhoittui vihdoinkin ja päästiin poistattamaan nisäkasvaimet. Inhakkeet lähtivät patologin tutkittavaksi ja tulokset tulevat kolmen viikon sisällä. Siihen saakka elämme jännityksessä ja toivottavasti sen jälkeen iloisina. Rapsuliini voi hyvin. Hyvät on lääkkeet.

Muutoin ei kuulu ihmeempiä. Pakkastahan tuo on pidellyt. Fiksu ajoittaa talven agilitytauon mentaliteetilla "sit pietään tauko, kun on pakkaset". Joten ei ole yhtään kivuliasta, kun kivasti treenattiin ennen pakkasia :) Meidän treenaamisen puolesta lauhemmat kelit voipi tulla sitten joskus helmikuussa, mutta toisaalta oishan sitä kiva kunnon lenkille päästä. Lenkkeilyt ovat olleet pyrähdyksiä ja sisällä nukuttaa. Ruokaa ei ole tarvinnut keneltäkään keventää yhtään vaan pikemminkin lisätä. Vaikka ulkoilut eivät ole kummoisia, kuluu kehon lämmitykseen ilmeisen paljon energiaa.

torstai 7. tammikuuta 2016

Karhut

Rapsuttimen paino on noussut hienosti ja maanantaina piti olla nisäkasvainleikkaus, mutta toisinpa kävi. Allergiset ihottumat ärtyivät rinnassa ja vatsan alueella, joten katsottiin parhaaksi siirtää leikkausaikaa siihen saakka, kunnes kutkat on kurissa ja iho normaali. Leikkausarvet tulehtuneessa ihossa eivät kuulosta hyvältä. Seuraava yritys on aikaisintaan 10 päivän päästä lääkekuureista johtuen.

Hieman hämmentää, että mistä iho-oireet noin villiintyivät, kun pakkaset paukkuvat eikä ulkoa pitäisi iholle irrota mitään ärsyttävää. Toki syksyn paskakeli oli pitkä, joten ehkä sen rasitus on siellä pohjalla. Varmuuden vuoksi rukattiin ruokavaliota ja vaihdettiin vielä uusi liha kehiin, jos Rapsutin on allergisoitunut viime aikoina kupissa majailleelle lampaalle. Kohta alkaa vaan elukat loppumaan kesken, jos tasaisin väliajoin pitää etsiä otus, jota se ei ole aiemmin syönyt, mutta eipähän siinä mitään, sitten tehdään niin. Rapsu on rakas pieni elukka, jonka edessä omat eettiset ja moraaliset näkemykset voi heittää romukoppaan ja tunkea kuppiin kyseenalaistakin tavaraa.

Viikon kestäneet lähemmäs kolmenkympin pakkaset ovat muuttaneet päivärutiineja. Hyytävän pakkasen ja jäätävän tuulen muodostaessa -38° tuntuvan sään, on ulkona yksinkertaisesti liian kylmä normaaliin elämään. Autoa ei raaski käynnistää matkatakseen seikkailuille vaihteleviin maastoihin ja kansallispuistoihin eikä treenaamaan ole mitään asiaa, koska lämmittelylenkillä lihakset eivät oikeasti lämpene, joten aktiviteettina on hilluminen lähimaastoissa ja ulkoilun jälkeen lämpöisen karhunpesän rakentaminen päiväunia varten.

Näillä keleillä senioreita ja tropiikin elukkaa todellakin palelee. Kaikki heittivät pohjavillansa joulun kunniaksi, joten manttelit ovat enemmän kuin tarpeen ja silti hytinää ilmenee, jos tahti yhtään hidastuu tai ulkoilu kestää pitkään. Tassut eivät halua levätä noin kylmällä maalla, joten kaivoin tossut kehiin ja voi jestas. Olen jo oppinut, että ensin puetaan koirat ja vasta sitten omat ulkovaatteet, koska muuten alkaa pikkuisen päätä kiristää, kun ulkovaatteissa hikoillen virittää niitä tohveleita ketaroihin. Järkyttävän hidasta hommaa vaikka kukaan ei vikuroi eikä niiden kiinnitys ole mitään rakettitiedettä. Niitä jalkoja on vaan liikaa! Että jos joku miettii meneekö kaksi koiraa siinä missä yksi tai kolme siinä missä kaksi, niin juuri nyt vastaan, että ei todellakaan mene! Kahdeksan käpälää on melko paljon enemmän kuin neljä ja kaksitoista on ihan järkyttävän paljon. Sitten kun vielä ensimmäinen ehtii irrottaa ne tossut kertaalleen ennen kuin loput kaverit on tossutettu, niin puettavien käpälien määrä vaan kasvaa... Eikähän ne tossut edes kunnolla pysy paikoillaan, kahdestatoista tossusta keskimäärin kolme tipahtaa joka lenkillä, mutta koska tohvelit saavat vanhusten ja puolikaljun hännät kävellessä heilumaan, mahdollistavat nuuskuttelun ilman hytinää, lisäävät lenkkeilyhalukkuutta ja suojaavat tassuja paleltumiselta, uhraan mielenterveyteni tossualttarille.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuoden teema on 10

Vuoden 2016 teema on 10. Tärkein kymppi koittaa heti helmikuussa, kun juhlistamme pienen Harmaahapsun pyöreitä syntymäpäivävuosia. Siitä juhlavuosi jatkuu sujuvasti rakkaimman yhdistyksen kymmenenvuotissynttäreihin, meidän noljakkalaisuuden (ja joensuulaisuuden) kymppivuotisjuhlintaan ja minun agilitykisauran kymmenvuotispäivään. Noin niinkuin muutamat kympit mainitakseni :)

Uudenvuodenaatto on hyvä treenipäivä. Kipitettiin Sisun kanssa hauskaa treeniä italialaisnorjalaisissa tunnelmissa Katrin, Helmin ja Martan kanssa. Teemana oli lähinnä meille haasteelliset sivuttaiset hypyt ja tässä treenissä haaste selätettiin sujuvasti heti ekoissa toistoissa!

Sivuttaishyppyjä italialaisnorjalaisin vaikuttein.

Alkuun kauko-ohjausta ja omat asemat kolmosen tuntumaan. Viitoselle oli paras pakkovalssi, josta ehti hyvin putkien väliin persjättöön vaikka se ajatuksena hieman pelottikin. Persjättö täysiä tulevan kelpin eteen ei ole suosikkiohjauksiani muutoin kuin silloin, kun voin olla satavarma, että saan tarvittavan etumatkan. Tuossa ei ollut hätäpäivää :) Kasille sovelsin Caloanderin oppeja ja toimi joka kerta! Aiemmin noin viistot sivuttaishypyt olivat hyvin vaikeita, mutta nyt ne sujuivat! Niistot (10, 14) ovat myös alkaneet toimimaan, kiitos kesyyntyneiden silmieni, joskin jälkimmäisessä niistossa oma liike oli toistuvasti töksähtävä, kun en vaan osaa täydestä vauhdista pehmeästi jarruttaa. Onneksi kelpi oli armelias. Sivuttaisetäisyys kepeillä (16) antoi hyvät eväät jatkoon, mutta kyllähän loppusuoran hyppy (19) oli meille se treenin vaikein kohta.

Vuodenvaihde vietettiin maaseudun rauhassa, jossa jokainen karvakorva koisasi ketarat kohti kattoa koko yön. Pieni lohikäärme esitteli hyviä käytöstapojaan rohmuamalla jäähtymässä olevaa mustikkapiirakkaa ja antoi virheellisen mielikuvan, että seniorikaksikko olisi jotenkin seesteinen! Ne eivät pöllineet mitään ja olivat muutenkin sivistyneesti, mutta pikkueläin oli vauhdissa :) No ulkona koko kolmikko oli ihan villinä, Nuuskukin on alkanut viime päivinä taas laukkaamaan pitkin pientareita kuin villihepo. Laukkasi yksinään taloa ympäri tukka tanassa, juoksi pelloilla lumi pöllyten ja loikki ojien yli kuin elämänsä voimissa oleva tasangon kuningatar. Ajattelin ensin, että maalaisilman mahtivaikutusta, mutta sama uljas meno on kyllä jatkunut täällä kotonakin. Senioreimmalla pyyhkii siis erittäin hyvin :)

Treenivuosi aloitettiin matkalla Unkariin. Tehtiin Katrin ja Martan seurassa unkarilaisen kakkosluokan radasta 13 ekaa estettä erilaisin ohjausvaihtoehdoin. Kaikki vaihtoehdot eivät nyt olleet kovinkaan nerokkaita ratamaisuutta ajatellen, mutta tämäpä ei ollutkaan ratatreeni :P Oikein oli lystikästä!

Unkarilaissii kuvioit.

Perusohjauksella alku ja puomilta (4) mentiin putkeen (5) ihan vaan hirtolla tai vaihtoehtoisesti persjätön jälkeen tai sitten puomin toista puolta ihan vaan luukuttaen. Kuutoselle kokeiltiin pakkovalssia ja saksalaista, joista saku tuntui niin hyvältä. Puolenvaihtoa tehtiin ennen A-estettä (8) ja jälkeen ja ilman. Sujuvin toki ilman, mutta muutkin piti treenata :P Kontaktin jälkeisen persjätön pitää olla ajoissa valmis, muutoin kelpi luistaa kontaktilta. Kun ohjaus on ajoissa, suoritus on priimaa.  Poispäinkäännös tai persjättö tehtiin keppien (13) jälkeen. Poispäinkäännös toimi kuin unelma, persjättö pelitti myös, joskin siinä olen vielä myöhässä, kun ohjauksen pitää tukea kepit loppuun. Vaikeusastetta persjättöön sitten vähitellen.