Rapsu 14-v

Huomenta!

Aina yhtä ihana Rapsutin on juhlinut tänään syntymäpäiväänsä. Rapsu on ilmeisen ikinuori, koska kirjoitin otsikkoon Rapsu 6-v ja kului aimo tovin ennen kuin tajusin, että ihan ei täsmää.

Juhlapäivänsä kunniaksi Rapsu kävi kämppistensä kanssa rokotuksilla. Rapsuli todettiin oikein hyvä kuntoiseksi ja yllättävän hyvässä lihaskunnossa olevaksi ikäisekseen. Myös Nuuskuli oli voimissaan, mutta Sisu... se oli lihonut! Luppakorvat loistivat timmeillä olemuksillaan ja kelpie joutui laihdutuskuurille. Kaikkea sitä.

Punkeron kanssa kipaistiin lauantaina kisareissulla. Lappeenrantaan matkattiin hyvällä porukalla ja kisapäivä oli oikein kiva. Kirmattiin kolme rataa fiilistä pullollaan! Oikein olin tyytyväinen ja onnistui jutut, joita on viime aikoina treenattu. Kisakirjamerkinnät jäivät kuitenkin uupumaan pienten virheiden vuoksi: yhdellä radalla tipahti rima ja Sisu ei voinut vastustaa takaakierron houkutusta, toisella radalla ohjaajalla loppui kunto ja sen seuraksena tuli kiellon verran sekoilua radan loppuosalla ja viimeisellä radalla ohjauksen myöhästymisen vuoksi tuli rima alas.

Senioreille sopiva talvi

Jatkuneet lauhat kelit ja vähäiset lumet ovat tehneet luppakorvien talvesta varsin kivan, ei ole tarvinnut kahlata korvia myöten hangessa ja ulkoilla tarkenee vaikka lämmittävä lihasmassa on muisto vain. Paljon parjatut liukkaatkaan eivät ole vaikuttaneet trion eloon, koska aina löytyy kivoja paikkoja missä eivät tassut lipsu. Sisun kanssa ollaan panostettu umpihangessa hikisenä tarpomiseen ja luppakorvien kanssa rauhalliseen haahuiluun. Kuonotyöskentely on lyöttäytynyt mukaan jokaiseen ulkoiluun, koska se on virikkeistä sellainen missä Rapsukin pääsee vielä loistamaan.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Lohikäärme & Luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu Tammi 29, 2020 kello 1.12 PST

Sisun kanssa ollaan käyty treenaamassa muutamat yöaksat koko hallin mitalla ja on ollut lystiä. Ei ehkä niin menestyksekästä, mutta hauskaa ja opettavaista. Olen tykännyt unkarilaisesta valmennuksesta ja palautteen läksyjä ollaan koetettu saada kuosiin. Työsarkaa riittää ja sehän on kiva, että ei lopu aktiviteetit kesken!

Tammikuun jumppaohjelma on paljastanut yllättävän puolieron Silakan kehonhallinnassa ja sitä on ollut antoisaa tasapainottaa. Sen myötä on myös avautunut muutamat agilityhaasteet. Seniorijumppaajille hankin muutamia lisähärpäkkeitä vaikka Rapsun kanssa jumppailut on aikalailla jumppailtu. Näkö on sen verran heikko, että koordinaatiokyvyn ylläpidoksi tehdään enää tasapainoratoja nameja nuuskutellen. Tassutargetteja tai muita juttuja Rapsuliini ei enää hahmota. Nuusku sen sijaan huiskii käpälillä menemään minkä ehtii ja nauttii aktivoinnista. Toki nämä hetket ovat satunnaisia ja lyhyitä muutaman minuutin piristeitä ja se tuntuisi olevan sopivasti.

Sisun kisakalenterissa olevat merkinnöt olen onnistunut deletoimaan sitä mukaa kun niitä eteen tupsahtaa, ei vain ole ollut fiilistä huristella pitkänmatkan kisoihin. Tai jos olen ilmoittautunut, niin kisa-aamuna tyynyn kuiskutus on peitonnut pimeyden & ratin kutsun. Aikamoista lusmuilua! Pitää toivoa, että ensi vuonna lähialueilla olisi enemmän kisasäpinää. Mutta saa nyt nähdä ryhdistäydynkö tänä viikonloppuna ja saan aikaiseksi laitettua kisailmon Lappeenrantaan. Ja jos saan, niin päädynkö kisapaikalle asti. Suorastaan jännittää!