keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Rajoittunutta ohjausta

Rapsuttimen eiliset viikkotreenit olivat hieman köykäiset, koska liukastuin selkäni teloen enkä ollut vielä toipunut tällistä. Juoksukyvyttömänä ja taipumattomana lähdin kuitenkin ottamaan Rapsulle estetreeniä ja tekemään kotiläksyjä kuntoon.

Ensin harjoiteltiin kepeillä vahvempaa ohjaajan liikkeensietoa ja pakitusjuttuja. Onnistuivat hyvin. Pari kertaa olin pallon kanssa hieman myöhässä ja Rapsu ehti kääntää katseensa minuun, mutta pääosin katse pysyi eteenpäin ja Rapsu pujotteli tosissaan loppuun saakka vaikka vaihdoin edessä puolta ja pakitin. Lopuksi vahvistin vauhtia ihan peruskepityksellä suorapalkalle. Lisäksi hitusen hinkattiin kontakteja, joista A ja keinu menivät niin kuin pitikin, mutta puomilta poistumiseen olisin halunnut enemmän vauhtia ja sitä lähdin tavoittelemaan pallopalkalla mikä johti alastulolla vaanimiseen. Jep.

Varsinaisesta parinkymmenen esteen ratatreenistä otin pienet pätkät. Ensimmäisessä pätkässä treenasin lähinnä erilaisia vaihtoehtoja neloshypylle. Rapsu pyöri kivasti, mutta minun onneton selkäni esti kunnon liikkumisen ja käännöt, joten ohjaus oli aika kankeaa ja pidin toistot minimissä, jotta ei haitat kasvaisi hyötyä suuremmaksi. Sain kuitenkin ilokseni huomata, että moni tapa toimi ja suljetun keppikulman Rapsu haki varmasti vaikka edeltävän esteen ohjasi miten tahansa.


Toisellä pätkällä poistuin mukavuusalueeltani huseeraamalla hyppyjen yläpuolella ja tein inhokkiohjauskuvioni eli persjätön (4-5). Kuvio toimi oikein hyvin, siis tällä selällä. Olisihan persjätön ajoituksesta voinut nipottaa, mutta treenikaverit säälivät surkeaa. Otin samaisen pätkän myös mukavuusalueella pysyen eli hilluin hyppyjen alapuolella ja hieman niistin (3) ja sekin meni kivasti, mutta kiireempi siinä tuli.


Tänään Nuuskutin pääsi Rapsun ja Zorron mukaan metsälenkille Jamiskalle. Reissu oli suunniteltua raskaampi, koska eilen satoi paljon lunta eikä metsäpolkuja ollut moni vielä talssinut. Nuusku jaksoi kuitenkin hyvin ja kirmasi onnellisena keulassa. Väsyttävää se kuntoutujalle kuitenkin vaikuttaisi olleen, ainakin tällä hetkellä vierestäni kuuluva kuorsaus on hyvin raskasta.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Elisa Hietalon koulutus

Rapsukka osallistui Elisa Hietalon agilitykoulutukseen. Oikein oli kivat treenit; saatiin paljon hyviä onnistumisia, hyviä vinkkejä ja ajatuksia sekä löytyi myös kehittämisen paikkoja. Tykkäsin.


Radan kiekurat sujuivat Rapsun kanssa ongelmitta, hyvin pyöri, hyöri ja pysyi hallussa. Irtosi tarvittaessa ja oli vallan pätevä. Ihan yksinkertaisella ohjauksella mentiin: peruspyöräytys (3), ennakoiva valssi (4), takaakierto + persjättö (10), persjättö (10-11), takaakierto ja vastaanottovalssi (11), sitten kävin ensin valssaamassa (13-14), mutta Elisan kehoituksesta annoin irrota (12-14) ja tein vastaanottovalssin (14-15) mikä oli oikein toimiva, juoksin putken (15) takaa ja R kääntyi aina oikeaan suuntaan, persjättö ja pakitus (18-19) ja loppuun jotain valsseja. Rapsu oli oikein taitava eikä singonnut väärille esteille tai mennyt vääriin putkenpäihin tai tullut esteiden ohi tai kääntynyt putkelta väärään suuntaan tai mitään muutakaan. Hirveän kivaa oli, kun kaikki sujui kuin jälkiruokien syöminen ja radalla oli ainoastaan yksi todellinen haaste.

Haasteeksi muodostui keppien jatkotilanne. Avokulma oli aivan liian vaikea, jotta oltaisiin vain humputeltu menemään. Yritin ensin linjata ja antaa Rapsun hakea aloitusta tavoitteena tehdä takaaleikkaus heti kun Rapsu olisi pujottelussa hyvässä vauhdissa, mutta pujotteluun sisäänmeno oli sen verran haasteellinen, että ei Rapsu kestänyt takaaleikkausta. Hyvin luonnollista: kun luppakorva koki epävarmuutta kepeille menossa, niin ei silloin itse pujotteluun saanut tunkea mitään ylimääräistä mukaan.

Niin kuin aina, monta hankalaa asiaa yhtä aikaa on mahdottomuus, mutta yksi hankala asia kerrallaan on selätettävissä. Piti siis muuttaa suunnilmaa ja tehdä aloituksesta helppo, jotta saisin lopun toimimaan. Päädyin viemään kepit yläpuolelta mikä aiheutti harmaita hiuksia jatkotilanteeseen, mutta päivän taikasanapa olikin peruuttaminen! Siispä janitaleinostelin keppien aloituksen, vedätin kepit loppuun, vaihdoin puolta persjätöllä Rapsun vielä kepitellessä, pakitin takaisin Rapsun menosuuntaan, jolloin R pujotteli miusta ohi. Nice! Erinomaisia onnistumisia ja Rapsuttimen focuskin pysyi oikeassa paikassa palkan tullessa Elisalta eli Rapsu ei kiinnittänyt minun seikkailuihin mitään huomiota vaan katse oli keppien lopussa, koska sinne se pallo lopulta tuli.

Nuuskutin oli lauantaina hyvin iloinen päästessään Rapsun, Topin, Viirun ja Mörön kanssa puolentoista tunnin metsälenkille. Pitkästä aikaa muita koiria, vapaus ja metsä. Nuusku juoksi ympäriinsä korvakarvat hulmuten ja heilutti häntää koko ajan. Mukana oli kiistämättä maailman onnellisin koira ja ihminen, on nimittäin pelkkää parhautta nähdä halvausoireista parantuneen elukan hullunmoinen nelistys. Sitä ei voita mikään.

perjantai 17. helmikuuta 2012

6 vuotta

Rapsutin. Halitin. Varpaanlämmitin. Ihana isokorvainen murmeli täytti tänään kuusi vuotta. Kaunis kuin  Kaunotar ja mieli maailman iloisin. Rapsuliini juhli hillitysti perhepiirissä, herkutellen ja ulkoillen.

Nuuskulla oli päivänsankaritartakin lahjaisampi päivä. Nuusku pääsi Helin käsittelyyn ja voi miten otus nautti erityisesti hierontaosuudesta. Silmät kiinni retkotti hellissä käsissä ja oli aivan fiiliksissä. Nupalla oli niskalihaksissa hieman jäykkyyttä mikä ei ole ihme, kun se on joutunut tasapainoilemaan kulkemisensa kanssa. Etupää oli hieman rasittunut, mutta muuten lihakset olivat ok ja saivat kevyen käsittelyn. Jumppavaiheesta Nupa tykkäsi myös hurjasti ja keuli kuin viritetty mopo, koska kehissä oli namit. Uusia ja vaativampia kotijumppaohjeita saatiin ohjelmaan, joten Nupa tulee olemaan tyytyväinen, kun jumppaharrastus monipuolistuu ja laajenee.

torstai 16. helmikuuta 2012

6 viikkoa

Nyt se on takana. Se? No Nuuskuttimen kuusi viikkoa rauhallisempaa eloa. Nuusku saa jälleen luvan olla villi ja vapaa, neljällä tassulla kirmaava peto.

Jotenkin ihan käsittämätöntä miten nopeasti ja hyvin Nuusku fyysisesti leikkauksesta toipui. Jalat rupesivat kantamaan pian operaation jälkeen ja kuntoutumisaikana voimistuminen on tapahtunut paremmin kuin hyvin. Onhan lihaskunnossa vielä palautumisen varaa, mutta se palautuu, kun saadaan lisää kilometrejä alle. Huomenna Nuuskuttimella on fysioterapeutin tsekkaus, jota odotan mielenkiinnolla.

Nuuskuttimen pääkoppa kesti tilanteen huonommin kuin aluksi luulin. Näennäisesti Nupa suhtautui neljän viikon ulkonaliikkumiskieltoon (lue: sisällä sai liikkua, mutta ulkona sai käydä vain tarpeilla) sopeutuvaisesti, pötkötteli rauhassa ja sulautui patjaan, mutta kun viides ja kuudes viikko koittivat, jolloin reviiriä sai rueta laajentamaan ulkomaailmaan, näkyivät sairasloman henkiset vaikutukset. Nuuskuttimen pää oli aivan sekaisin, hermot kiristetty äärimmilleen ja kyky vastaanottaa ulkomaailman ärsykkeitä heikentynyt olemattomiin. Nuusku reagoi kaikkeen vahvasti ja se johti siihen, että kuntouttava liikkuminen siirtyi aikoihin, jolloin kukaan muu ei ollut liikenteessä ja alueille, joilla ei liikkunut kukaan, koska nolotti aivan liikaa liikkua moisen ääliön kanssa.

Nyt kun sisältöä elämään on tullut enemmän, lenkkejä pidennetty ja reviriiä laajennettu pitkin kyliä sekä metsän puolelle, on Nuuskun pääkin palautunut ja sen kanssa voi liikkua myös ihmisten ilmoilla ilman, että tekee mieli hautautua hankeen. Liikkuminen kylillä on itse asiassa ihmeellisen hauskaa, mikä johtunee siitä, että Nuuskun häntä piiskaa alati, ei pysähdy hetkeksikään vaan vipattaa puolelta toiselle, koska maailma on ihanan ihmeellinen, kuonon nuuskittavissa ja tassujen alla. Jaettu ilo on iloista suurin? Ainakin meillä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Tolleriloihen reenireissu

Lauantaina Rapsu ja Zorro liitelivät Kuopion helteessä alla olevaa vauhtipläjäystä. Hirmuisen mukavata!


Rapsutin oli ihan liekkilöissä, koska pakkanen on pitänyt poissa puuhista, joten pikkukoira pääsi pitkästä aikaa tosi toimiin. Alkuun Rapuli ilakoi rattoisasta keinonurmella piehtaroinnista, pienen koiran pieniä nautintoja. Itse treenissä kaveri veti ihan täpöllä koko ajan ja sain laittaa Barefootit heilumaan ehtiäkseni yhtään mihinkään. Koetin selitellä hitauttani flunssalla, mutta jos ei edes nenä valu, niin onko kyse flunssasta vai tekosyystä huonolle kunnolle?

Hirmuista ohjausteknistä neroutta radalla ei edellytetty vaan treenin tavoitteena oli irroitella, nauttia vauhdin huumasta ja pitää hauskaa. Tavoite enemmän kuin täyttyi, agility oli ihan mahdottoman makeaa, ja jos olisi ollut kisakalenteri käsillä treenin jälkeen, niin olisin täyttänyt koko kalenterin, buukannut varmaan kisoja päällekäinkin. Mie niin tykkään lämmöstä, valosta, nurmikosta ja puhtaudesta.

Miulle haasteellisin kohta oli pussin jälkeinen hyppy (14), koska takaakierrolla (12) yritin ensin varmistella ja olin auttamattomasti jäljessä pussin jälkeisissä tapahtumissa. Vasta päättäessäni luottaa  siiihen, että Rapetsin osaa takaakierron ihan ilman varmistelua, alkoi pätkä sujumaan. Pitihän siinä juosta kuin hullu hevonen, mutta saatiin onnistumisia ja vielä hienoja semmoisia! Mie olen vikkelä, kun vaan laitan itseni olemaan. Erityisen ylpeä olin siitä, että muisti ja ohjaus pysyi kasassa vaikka tarkoituksellisesti koetin suunnitella treenin niin, että joutuisin ohjaamaan samoja esteitä kovassa vauhdissa pienin muutoksin ja saisin pääni sekaisin. Enpä saanut, hah!

Rapsulle haasteellisin kohta oli kepit (24), avokulma tuntui edelleen kovin vaikealta mikä ei sinänsä ole ihme, kun ei ongelmalle ole vielä juuri mitään ehditty tehdä. Pujottelun toinen väli oli kutsuva ja turhan usein myös ohjaus oli toiseen väliin yllyttävä, jolloin Rapsu sinne paineli, kun ei sen oma tekninen osaaminen ollut niin varmaa, että olisi yllytystä rohjennut uhmata. Pitää tähän nyt kehitellä joku ratkaisu, jotta itse pysyisin jossain ruodussa ja Rapsun avokulman aloitus vahvenisi. Muilta osin Rape oli niin uljas kuin maailman paras agilitytaituri vain voi olla! Lähti välillä jopa lapasesta, mutta sehän on Rapsun kanssa jopa suotavaa. Niin tykkäsin! Ilo oli myös huomata, että Rapsutin osaa nyt erotella hyvin juoksuaan ja pysähdyspuomin, molemmat rytmitti hyvin eikä tarjonnut juoksua puomille vaikka sitä aalla sai ennen puomia tehdä.

Lämmittely- ja jäähdyttelylenkit olivat oikein viehkoja, löydettiin mainio vesistön kiertävä reilun puolen tunnin reitti. Kaunista talvimaisemaa ja Rapsun mielestä oivallista piehtarointiin. Rape näytti lähinnä marenkikuorrutteiselta tollerilta, koska Rapsutin piehtaroi käytännössä koko lenkin ja sai kauniin lumikuorrutteen. Rapsulla on ollut sen mielestä ilmeisesti aivan liian tylsää viime aikoina, koska nyt se meinasi poksahtaa onnesta, kun sai elämäänsä mielekästä sisältöä.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Korttelinkiertäjä

Hitusen on ollut lauhempaa, joten kuntoutujakin on päässyt kuntoilemaan. Nuuskutin on niin onnellinen saadessaan hiipparoida Noljakan kylillä ja maailman onnellisin, jos Rapsukin on mukana. Kuono hymyssä, ahteri ketkuen ja häntä heiluen luppakorva humputtelee menemään. Välillä Nuuskutin katselee sivusilmällä vierellä tallustelevaa kämppistään ja heilauttaa perällään mojovan tällin kaverinsa kylkeen kertoen joka solullaan, että "hippaa, juostaan hippaa!!" Vielä ei kuitenkaan ole hipatuksen aika, viikon päästä vasta, ja ehkä sittenkin hieman varoen, koska pieneen punaiseen on patoutunut energiaa niin paljon, että hirvittää. Vapauden huuma tulee tipauttamaan aivot kyydistä, toivottavasti ei kuitenkaan henki lähde.

Kettuneito Rapsutrapetsiinalla jäi agilityn viikkotreenit väliin, kun hieman flunssaa pukkailee ihmisille. Siitä hyvityksenä on kyllä varattu jo lauantaille treenivuoro ja erinomaista seuraa, joten on Hapsuttimelle kivaa luvassa, jos lentsu hellittää.

torstai 2. helmikuuta 2012

Kulmakarvat huurussa

Pakkanen paukuttelee puita ja tollerikaksikko torkkuu tuvassa. Nuuskulin kalju selkä kääritään villapaitaan ja mantteliin, jolloin pihalla piipahdukset onnistuvat ilman hytinää. Rapsuli puolestaan kietaistaan mantteliin ja pidemmillä lenkeillä tassuihin sujautetaan tossut, jolloin peruslenkit onnistuvat ilman kolmella jalalla loikkimista. Pakkanen ei tuntuisi Haperoa vaivaavan, mitä nyt tahti on hieman ripeämpi, kuono huurussa ja täysillä on lystikästä juosta koko ajan. Luonnollisestikaan mitään ei olla treenattu, mutta aivoja on stimuloitu älypelin parissa. Nuusku on kovin noheva ja Rapsu tulee hyvänä kakkosena.

Nuuskun välilevytyräleikkauksesta on kulunut neljä viikkoa ja kaikki on mennyt edelleen tosi hyvin. Nyt alkaa se vaihe kuntoutumisessa, että lenkkejä saa rueta vähitellen pidentämään, mutta irrallaan luppakorvainen kaunotar ei saa juoksennella vielä kahteen viikkoon ja portaat Nuuskuli kulkee kultatuolissa vielä tovin. Rappusten kipitys onnistuisi kyllä, mutta ei ole vielä sallittua toimintaa. Nämä pakkaset kuitenkin estävät lenkkien pidentämisen, koska eihän kaljumurmeli voi kolmenkympin pakkasissa ulkoilla, höpö höpö. Kerroksia pitäisi pukea niin paljon, että Nupa joutuisi liikkumaan kierien. Etsikäämme siis neliapiloita lumen alta ja toivokaamme hieman lauhempia keliä, semmoisia kaljuille sopivia.