maanantai 29. kesäkuuta 2009

SM-agilitykuvia Nuuskusta
















Kiitos kuvista kuuluu Janne Penttiselle. Lisää Jannen napsimia kuvia SM-kisoissa liitävistä tollereistä löytyy täältä.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Hyllyttelyä helteessä

Lahikaisen kivat kolme rataa paahteisessa Varkaudessa menivät aikalailla heikonlaisesti. Rapsu oli vauhdikas ja vedossa, ohjaaja ihan pihalla. Voi jos minä joku päivä opin ohjaamaan Rapsutinta. Nyt ohjaus onnistuu jo teoriassa. Rataantutustumisessa tiedän miten Rapsu milläkin radalla viedään, mitkä ovat kinkkiset kohdat ja miten niistä selvitään. Muttta mutta. Kun tuomarin pilli soi ja Heidin jalat alkaa heilumaan, niin Heidin päästä katoaa tietoisuus siitä minkä koiran kanssa sitä oikein juostaan. Ohjaus muuttuukin Nuuskun ohjaukseksi eli Rapsu ei ymmärrä sitä.

Nuusku lukee minun ajatukset, ja jos ajatukseni ovat sumeat, niin Nuusku lukee rataa. Rapsu ei lue ajatuksiani eikä rataa vaan minun ohjausta. Rapsu haluaa tehdä niin kuin minä näytän, se haluaa juosta lujaa ja tehdä parhaansa. Sen silmistä paistaa into ja miellyttämisenhalu - enkö ollutkin hyvä, teinhän oikein? Ja Rapsu onnistuu, se tekee juuri kuten näytän, harmi vaan, että näytän omiani.

Jos jotain positiivista päivän kirmailuista etsii, niin valtava vauhti, ilmiömäinen into, järisyttävät juoksukontaktit ja kauniit kepitykset. Rapsu oli ihana.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Tohtorilla ja reenimässä

Tänään Nuusku ja Rapsu matkasivat eläinlääkäriin. Rapsu meni esittelemään tissiään, koska se oli turvonnut ja siinä tuntui ihmeellinen möykky. Mitään vikaa siinä ei kuitenkaan ollut, vaan eläinlääkäri epäili, että nisään oli pistänyt jokin hyönteinen, turvottanut sen ja siihen oli pakkautunut nestettä tai jotain. Mutta se on siis ihan terve tisu eikä sisältänyt mitään syöpäkasvainta kuten ehdin jo epäillä. Nuusku puolestaan ylpeili hännällään, johon oli ilmaantunut haava, jota harhainen emäntä luuli alkavaksi hotspotiksi, mutta eipä se sitä ollut. Nuuskutin sai kuitenkin troppia, jolla haava saadaan kuntoon ilman että se tulehtuu, joten Nuuskiksen viikonlopum viralliset menot peruuntuivat antidopingvaroajan vuoksi. Muuten Nupattimen hillumista ei tarvitse mitenkään rajoittaa, kunhan ei uimaan päästä ennen kuin iho on haavan kohdalta normaali.

Jätin Nuuskun kuitenkin kotiin nokosille illan agilitytreenien ajaksi, jotta hienosti puhdistettuun ja karvoista ajeltuun haavaan ei heti tunkeudu hiekkaa. Rapsu nautti päästessään reenilöihin ihan itse :) Heini oli suunnitellut aluksi hyppytekniikkatreenin. Siinä oli viisi hyppyä peräkkäin, medikoirilla hyppyjen välimatka oli 140 cm ja alussa korkeus 10 cm ja siitä sitten muutaman toiston jälkeen rimat nostettiin 40 cm. Ideana oli, että ohjaaja lähettää koiran hypyille ja on muuten passiivinen eikä ohjaa koiraa. Tällöin koira keskittyy hyppyihin.

Nooh, tein sen virheen, että laitoin Rapsulle hyppyjen taakse palkaksi pallon. Jotenkin ajattelin, että silloin se varmasti irtoaa minusta ja hakee hyppyjä eikä katsele, että mihin jäin. Juu, kyllä Rapsu irtosi, se paineli ihan hirveää kyytiä eikä katsellut yhtään hyppyjä vaan juoksi päin hyppyjä rimat sinkoillen iloisena pallolleen. Toistot eivät saaneet Rapsua keskittymään hyppytekniikkaan ollenkaan vaan Rapsu halusi vetää joka kerta täysillä välittämättä yhtään siitä miten hypyt menevät. Kun vaihdoin palkaksi lihapullan, Rapsun vauhti laski ja rimat pysyivät paikoillaan. Rapsu keskittyi paremmin tekniseen suoritukseen pelkän vauhdinhurman sijaan. Rapsu tarvitsee siis enemmän hyppytekniikkatreeniä, koska Rapsu ei selvästikään katso hyppyjen etäisyyksiä vaan pinkoo täysillä eteenpäin. Tuli myös todettua taas kerran, että Rapsu palkkautuu parhaiten pallolla, jos vauhtia halutaan, ja namilla, jos tavoitteena on tarkka suoritus.

Jos innostun, lisäilen videot hyppytekniikkatreenistä myöhemmin. Vaikka ei niistä videoista kummoisesti Rapsun hyppäämistekniikkaa pääse arvioimaan, koska se räiskii ihan päättömästi. Hyppyasento on hyvä, mutta se etäisyyksien arviointi... huh huh. Maltti olisi ollut valttia.

Otimme myös loppuun lyhyen ja vauhdikkaan ratatreenin mikä myös meni jokseenkin kaikilta osin päin prinkkalaa. No se oli hienoa, että Rapsu halusi hakea keppejä tilanteessa kuin tilanteessa, sitähän minä olen sen kanssa treenennut, joten tavoitteeseen on siltä osin päästy. Nyt kun saisin sen vielä ohjattua tarvittaessa keppien ohi myös muualle... A-esteen ohikaan Rapsu ei halua kirmata vaan A mennään aina kuin mahdollista. Mielenkiinnolla odotan sunnuntain kisoja.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Soutelu on kivaa - vepekurssi osa 3

Rapsuli edusti laumaamme vepekurssilla ihan itse Nuuskun jäädessä kotiin potemaan häntäongelmaansa. Nuuskuttimen hännässä on jotain hotspotin tynkää, joten Nupatsu pysyy pois vesistä hetken.

Tänään treenattiin veneestä hyppyä ja veneen noutoa. Rapsun mielestä soutelu on kivaa, joten veneestä hyppy ei meinannut onnistua ollenkaan. Ihme otus, kun viimeksi se alkoi menemään hyvin. Rapsu istui veneessä rannalle katsellen ja odotteli josko vene lipuisi lähemmäksi, että ei pitäisi veteen hypätä. Rapsu tarvitsi houkuttimeksi veteen lentävän narun ja sen perään Rapsu hyppäsi innolla. Lopuksi saimme yhden hypyn, johon Rapsu lähti melkein ilman houkutinta, mutta kovin lupaavaa vepehirmukuvaa Rapsu ei itsestään antanut.

Veneen noutamisen opettelu sujui se sijaan hyvin. Lähetin Rapsun rannalta veneelle ja Rapsu toi sieltä köyden. Rapsusta tämä oli oikein hauskaa, ja Rapsu olisi halunnut jopa livahtaa veneelle ilman käskyä. Muuta emme tällä kertaa tehneet, joten Nuusku ei jäänyt jälkeen ollenkaan, sillä Nuusku teki nämä kuviot onnistuneesti jo viime kerralla.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Ketteryystreeniä



Ninka toi sateisiin viikkotreeneihin oikein mukavan ja vauhdikkaan treenin. Eipä tullut kylmä tuulessa ja kosteudessa :) Ensimmäinen pätkä 1-13 meni Nuuskun ja Rapsun kanssa varsin jouhevasti. Kummankin kanssa toimi parhaiten takaaleikkaus putkella 5, tosin R tykitti putkesta putkeen semmoista kyytiä, että ihan sama miten olisin ohjannut, ei se edes katsonut. Tässä-käsky hyvissä ajoin koiran vielä putkessa ollessa sai molemmat kääntymään tiukasti oikeaan suuntaan putkelta 5. Valssit pyörittelin tuonne hyppyhässäkkään ja hypylle 11 ennakoiva valssi, joka Rapsun kanssa saa olla tosi ennakoiva silloin kun A häämöttää näkökentässä. Nuusku innostui roiskimaan puomin alastuloa oikein urakalla ja malttoi juosta sen alas asti vasta ylitiukalla käskytyksellä. Hohhoi, siinä on taas säätämistä... Rapsun juoksukontaktit olivat erityisen näpsäkät. Keppien kanssa R ei vieläkään kestä loppuun asti, jos olen keppien vasemmalla puolella.

Toinen pätkä oli lyhyt vauhti rata. Testasin ohjausta sekä A:n vasemmalta että oikealta puolelta, ja Nuusku meni tiukemmin kun vedin persjätön hypylle 23 ja kipitin A:n oikeaa puolta kääntäen Nupan sylkkärillä hypylle 25. Rapsu taas pyöri paremmin ihan peruskamalla eli otin hyppyjen 21 ja 22 yli vasemmalla kädellä, vaihdoin oikeaan, menin A:n vasenta puolta ja pyöräytyin Raputtimen hypylle 25. Lopun pytkikuviot mentiin samalla tavalla kuin ekalla pätkällä.

Rapsulla oli ihan hirmuinen vauhti koko treenien ajan, ilmeisesti SM-kisakatsomossa olo kerrytti aikamoista intoa otukseen. Toivottavasti saadaan sama vauhti ja innokkuus tuleviin Varkauden kisoihin. Reenien jälkeen käytiin vielä kimppajäähdyttelyllä ja mutakylvyissä.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Loikkaus veteen - vepekurssi osa 2

Tänään pääsimme vepekurssilla tosi toimiin eli veden äärelle. Ensimmäisenä harjoittelimme kumiveneestä hyppyä. Nuusku loikki paatista innolla ja komeilla loikilla. Rapsulla puolestaan tuli pupu pöksyyn eikä Rapsutin uskaltautunut aluksi hyppäämään veneestä. Tämä oli hieman yllättävää, sillä Rapsu hyppi samasta veneestä viime kesän vepen tutustumispäivänä ongelmitta, mutta nyt homma epäilytti Rapsua. Hyppäämisen sijaan Rapsu roikkui reunan yli ja litki vettä. Heitin Rapsulle lelun puoleen väliin, jolloin hyppy alkoi tuntumaan Rapsusta hyvältä idealta ja Rapsu uiskenteli rantaan.

Seuraavaksi otettiin esineen vientiä maalla. Nuuskutin toimi kuin ajatus ja Rapsutin taas... Noh, viime viikkoisella treenikerralla Rapsu vei esineen hienosti, mutta tänään Rapsu oli aito tolleri :) Rapsu lähti viemään esinettä avustaja-Minnalle innolla, mutta yritti pyyhkäistä samalla innolla Minnasta ohi pusikkoon tutkimaan esinettään rauhassa. Muutamalla toistolla homma alkoi sujumaan paremmin, mutta tätä pitää Rapsun kanssa työstää hieman.

Lopuksi Nuusku pääsi harjoittelemaan veneen noutoa. Vielä Nuusku ei oikeasti venettä tuonut vaan lähetin Nuuskun veneelle ja Nuusku ui sinne innolla, otti avustajalta köyden pätkän ja toi sen minulle rantaan veneen tullessa hiljalleen Nuuskun perässä. Nuuskulta sujui tämäkin aivan loistavasti ja otimme sitä pari toistoa. Rapsu puolestaan otti lopuksi pari veneestä hyppyä siten, että minulla oli namipalkka lelun sijaan ja sehän toimi! Rapsukka palkkautuu siis tuossa tilanteessa namilla parhaiten, joten siihen liikkeeseen pitää jatkossa varata erikoisherkkuja, että Rapsu innostuu tekemään yhtä hienoja loikkauksia kuin viimeisin oli :)

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Nuusku SM-kisoissa

Nuusku edusti lauantaina Joensuun Agilityurheilijoita medien joukkuekisassa. Morris, Jumpe, Nuusku ja Fico! sijoittuivat joukkuekisassa 14. sijalle. Nuusku viipotti radan kohtuu vauhdilla, mutta hyppeli hieman varovaisesti. Otin aluksi tuntumaa keinonurmialustaan lämmittelyesteillä ja Nuusku liukastui kahdesti pahasti. Nuuskutin siis varoi alustaa ja se näkyi hypyissä. Ohjaus oli kroonisesti myöhässä ja muutenkin jäykkää, mutta viimehetken pelastuksilla saimme radan läpi kunnialla, vaikka puomin alastulosta tulikin vitonen. Nuuskun joukkueratavideo.

Sunnuntain hyppiksessä osallistujia oli 127 ja minä olin ihan kauhusta kankea mikä näkyi ohjauksessa. Kädet huiski ihan omiaan, itsenäiset ropelit ilman mitään tolkkua. Käskyt olivat myöhässä mikä näkyi erityisen hyvin keppien jälkeen, en ottanut Nuuskulia haltuun vaan meinasin antaa livahtaa putkeen. Onnistuimme kuitenkin suorittamaan radan virheittä pienoisella yliajalla ja pääsimme 50 parhaan joukkoon, joten onnistuimme kisatavoitteessa eli finaaliradalle pääsyssä. Nuuskun hyppyratavideo.

Finaaliin lähdimme sijalta 38. Hämmästyin itsekin miten sain koottua pääni ennen radalle menoa ja jännitin hyppyrataa vähemmän sekä ohjasin paljon paremmin. Nuusku tosin varasti lähdössä, mutta pysyi kuitenkin hyvin lapasessa. Harmikseni vaan Nuusku oli normaalia kuuliaisempi putkesta 12 tullessaan, sillä olin valmistautunut ulvomaan Nuusku pois puomilta, mutta Nuusku yllätti minut tulemalla suoraan sinne minne pitääkin ja häkellyin siitä siinä määrin, että huiskin Nuuskun hypylle 13 väärin. Hylky napsahti. Nuuskun finaaliratavideo.

Vaikka kokonaistulos ei ollut mitenkään korea, olen silti hyvin tyytyväinen arvokisakokemukseen. Varsinkin finaaliradalla Nupatin oli aivan mahtava :)

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Polskivat pelastajat - vepekurssi osa 1

Nuusku ja Rapsu pääsivät POKS:n vepen alkeiskurssille, joten karvakorvat treenaavat tänä kesänä vesipelastusta ihan oikeassa koulutusryhmässä omien huuhaatreenien sijaan. Takana on jo antoisa teoriakerta, uima- ja hallittavuuskoe sekä kuivaharjoittelukerta. Viime viikkoinen uimakoe ei tuottanut uimisesta pitäville noutajille ongelmia, ja hallittavuuskoekin läpäistiin kiitettävästi. Tosin Nuuskun luoksetulo oli minusta lähinnä nolo, kaukana normaalista räjähtävästä Nupattimesta.

Tämän iltainen kuivaharjoittelukerta meni lupaavasti. Treenasimme kumiveneeseen menoa, veneessä oloa sekä veneestä hyppäämistä maalla. Nuusku ja Rapsu loikkivat innoissaan veneeseen, rauhoittuivat veneeseen erinomaisesti ja hyppivät veneestä pois kuin vanhat tekijät. No ovathan molemmat viime kesänä veneestä hyppyjä veteen suorittaneet, joten kummahan tuo olisikin ollut, jos vene olisi pelottanut.

Kumiveneen lisäksi harjoittelimme esineen vientiä maalla. Molemmat saivat kuljettaa köyden avustajalle ja sekin meni ongelmitta. Nuusku vei köyden innoissaan myös täysin passiiviselle avustajalle, Rapsun kohdalla avustaja oli vielä aktiivinen, ihan passiiviseen ei siirrytty. Rapsun kanssa vientejä on kuitenkin otettu niin vähän, että ei pidä ahmaista liikaa kerralla.

Mielenkiintoisinta minulle oli huomata, että Rapsu tykkää vetopalkasta vepessä! Agilityssahan Rapsu rakastaa pallopalkkaa, tokossa joko nameja tai palloa, mejässä sorkka on ihana, mutta vepessä se on vetoleikki mikä on ihan parasta. Yleensä Rapsu ei edes suostu vetämään minun kanssa kovaa, vahvaa vetoleikkiä tehdään vaan Nuuskun kanssa ja minun kanssa Rapsu on vetänyt aika hennosti, mutta nyt into oli ihan toinen. Rapsu roikkui köydessä ja halusi kiskoa sitä kunnolla! Olipa kivaa!

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Metsässä

Pitkästä aikaa Akun ja kameran kanssa Lykynlammen metsässä lenkkeilemässä. Alla muutama poseeraus- ja hippaskuva.


Aku, Nuusku ja Rapsu rinteessä istuskelemassa.


Rapsulle maistuu horsmanversot.


Aku ja Rapsu hippasilla.


Rapsu nuuhkii metsän tuoksuja.


Nuusku kivellä.


Aku löysi jotain.


Toiveikkaalla Rapsulla on herkut mielessä.


Illistelevä Rapsu, Aku ja Nuusku.


Nuuskun jalo pää.


Vauhtikolmikko. Rapsu tulee niin kovaa, että lähtee lentoon!


Kaksi pientä kaverusta suolla näin... Nuusku ja Aku jonossa.


Nuuskutin pulahti suolammessa lenkin päätteeksi.

Lisää Kaisan ottamia kuvia lenkiltä löytyy täältä.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Nuuskutuksen kuningattarelle AVO1 ja Vainumalja


Nuusku osallistui tänään ensimmäiseen metsästyskoirien jäljestämiskokeeseensa Kaatamossa. Eilen jälkienvetäessä huomasimme paljon riistahavaintoja, joten olin hieman kauhuissani tulevasta, koska Nuuskuttimella on nenää jos jonkinlaiselle riistalle, mutta pelot olivat aivan turhia. Nuusku teki uskomattoman tarkkaa ja hienoa työtä.

Alkumakaus nuuhkittiin hienosti, ja Nuusku lähti hyvin jäljelle. Viime treenien aloituksen kaahauksesta ei ollut tietoakaan, vaan Nuusku oli aivan täydellinen. Nuusku merkkasi ensimmäisen makauksen parhaiten mitä on koskaan ikinä tehnyt ja jatkoi hienosti matkaa. Toinen makaus oli nopeampi nuuhkaisu, mutta merkkaus kuitenkin. Nuuskutin löysi matkalta parit hirvenjäljet, mutta sen sijaan, että Nupa olisi lähtenyt hirvimetsälle, Nuusku palasi pikaisesti ja oma-alotteisesti takaisin jäljelle. Loppukaato oli Nuuskusta ihana :)

Nuusku sai kokeesta 49 pistettä, oli avoimen luokan paras koira ja voitti Vainumaljan.

Koesuorituksen arvostelu ja pisteet:
Laukauksien sieto: hyväksytty
Jäljestämishalukkuus 0-6 --> Nuuskun pisteet 6
Jäljestämisvarmuus 0-12 --> Nuuskun pisteet 11
Työskentelyn etenevyys 0-10 --> Nuuskun pisteet 10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/ kaadolla haukkuminen 0-14 --> Nuuskun pisteet 14
Käyttäytyminen kaadolla 0-3 --> Nuuskun pisteet 3
Yleisvaikutelma 0-5 --> Nuuskun pisteet 5
Pisteitä yhteensä 49
Palkinto 1

Tuomari Martti Hirvosen koeselostus: Alkumakauksen nuuhkittuaan aloittaa tarkan jäljestyksen. Vain yhdet lyhyet tarkistukset hirvenjäljillä ensimmäisellä ja toisella osuudella. Kulmat tarkasti, osoittaa makaukset. Jää nuuhkimaan kaatoa. Erinomainen jäljestäjä.

Mieltä lämmittivät lisäksi molempien tuomareiden kauniit sanat Nuuskusta ja Rapsusta sekä molempien tasaisesta jälkityöskentelystä. Rapsun jäljestystähän molemmat tuomarit ovat nähneet viime kesänä. Olipa aivan mahtava päivä!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Kirsun viritystä

Kävimme eilen hullerien lauman kanssa uimassa, metsälenkillä ja sen jälkeen vedimme jäljet, jotka ajettiin tänä aamuna. Viimeistelytreeniä viikonlopun kokeeseen siis.

Nuuskun jälki oli mukavan mittainen ja siinä oli kolme makausta kulmissa. Nuuskutin suoriutui jäljestä hienosti, pysyi jäljen päällä koko ajan ja merkkasi makaukset selvästi. Ainoa kehittymistä vaativa asia jäljellä oli ensimmäisen 30 metrin eteneminen. Nuuskutin pursuaa intoa ja se näkyy kiihkeänä eteenpäin hönkimisenä, meno ei ole rauhallisen varmaa vaan hieman sykyilevää. Nuusku menee kyllä silloinkin selkeästi jäljellä, mutta itselle tulee sellainen olo, että jos jäljen alkupätkän poikki menisi jokin kavioura tai vastaava, niin tuolla pyyhältämisellä on helpompi hairahtua väärälle jäljelle. Minun pitäisi siis saada alku rauhallisemmaksi ja yhtä maavainuiseksi kuin Nuuskun jäljestys muuten jäljellä on, mutta en oikein tiedä miten sen tekisin.

Rapsulla oli lyhyt jälki, jossa harjoiteltiin suorilla olevien makausten merkkaamista. Rapsu merkkasi kaikki makaukset hienosti, tosin niihin oli haudattu pari maksanpalaa, jotta niitä oikein kaiveltaisiin. Ekalla suoralla Rapsu ehti hotkaista myös jonkin myyrän, mutta en siihen takertunut, koska se tehtiin vauhdikkasti jäljestystä keskeyttämättä. Siimahäntä osui epäonnekseen kuonon ja verijäljen väliin, ja minä ehdin tajuta asian vasta siinä vaiheessa kun takajalat vilahti suupielistä sisään ja kurkussa näkyi nielaisu. Rapsun jäljelle sisältyi myös metsätien ylitys ja sen Rapsu hoiti oikein mallikkaasti. Rapsu kuitenkin pettyi loppumakauksella, koska siellä oli vain ruokakuppi eikä sorkkaa ollenkaan. Se jäi harmittamaan minua suuresti, sillä tiesin, että Rapsusta sorkka on paras palkka jäljen päässä, mutta koska minulla ei sorkkaa ollut, kuvittelin ruokakupin herkkullisella muonalla korvaavan tilanteen. Nuuskulle se sopiikin, mutta Rapsulle ei. Seuraaviin treeneihin on ehdottomasti saatava sorkka, jota Rapsu saa paijata niin paljon kuin tykkää :)