torstai 30. kesäkuuta 2011

Hulluna veteen

Sano sisällä ääneen "uimassahan...", niin nimeltä mainitsematon seniori punaturkki havahtuu unesta, nostaa päänsä ja kirkastuneella ilmeellään intoilee "ai minäkö, nytkö, hetikö, joo, joo, JOO!!!". Liikahda uinti-sanan jälkeen, niin eläkeläinen aloittaa levottoman lämmittelyravin ympäri asuntoa, laukkaa ulko-ovelle ja takaisin sekä puhisee tyytymättämyydestä kanssaeläjiensä lähtövauhtiin. Ota esille uimavermeet, niin wannabe saukko alkaa kiljumaan kurkku suorana, riekkumaan, heittämään pukkihyppelyä ja olemaan hyvin rasittava aina siihen saakka, kunnes kyseisen olion tassut ja muu ruho sukeltavat veteen.

No on se oikeasti kivaa, ainakin perillä. Nuuskulle maailman parhautta on päästä uimaan yhdessä omien ihmisten kanssa. Nuusku ui aina paljon, mutta porukassa enemmän kuin norpat keskimäärin ja ramppaa uinnin jälkeiset tunnit pissillä, kun tuli hieman maistettua järvivettä uidessa. Rapsukin polskuttelee laumansa kanssa innoissaan, kroolaa silloin jopa hieman huviuintia sen lisäksi, että noutaa jotain kepukoita.

Ihana, ihana helle.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Parasta treeniä

Nuuskun ja Rapsun aamuinen metsälenkki päätyi parhaalla mahdollisella tavalla eli jälkitreenillä. Kiva-pyrri saapui metsäreippailun jälkeen noutajaisten seuraksi ja kolmikolla oli ohjelmassa eilen illalla veretetyt makaustreenit: kaikilla viisi makausta, joissa toisella ja neljännellä maahan kaivellut namit sekä kaatona aamuruoka. N ja R tekivät erinomaisen hyvää työtä. Erityisesti oli ilo huomata Nuuskun kyky rauhoittua lähtöön vaikka se jäljestikin viimeisenä ja oli kiljunut suoraa huutoa autossa melkoisen tovin. Olin varautunut homman menevän Nuuskulla aivan örveltämiseksi, mutta ei, kirsu pysyi sammalissa ja Nuusku millilleen jäljen päällä. Edelleen molemmilla on palkattomat makuut hätäisempiä kuin palkalliset, joten makaustreeniä jatkamme. Ja jospa ensi kerralla jaksaisin vetäistä jonkin muunkin treenin, mutta tuo makaustreeni on vaan niin mukava tehdä... Jäljestyksen jälkeen seurasi aamulenkki numero kaksi Kivan seurassa.

Illalla Rapsu suuntasi pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Kiitos lääkityksen ja hellivien pesujen, Rapsun iho on ehjä ja hipiä enää lievästi punoittava, joten pölyistä kenttää ei tarvinnut kartella. Hieman rohkenin epäillä kaverin fyysistä kestokykyä, sillä Rapsuli väsähti viime viikolla antihistamiineistaan siihen malliin, että vaikutti lähinnä kesähorrokseen vaipuneelta elukalta, joten alkuviikosta annostusta hieman vähennettiin. Nyt satsi on paremmin kohdillaan eikä Rape nuku koko aikaa. Onhan Hapsuliini edelleen selkeästi väsynyt, mutta kuitenkin eloisa, joten ajattelin ottaa sen kanssa pikkuisen neljän esteen tekniikkaa.  Ilokseni treeneihin saapui muitakin ja ohjelmassa olikin Katjaa juhannuskisoista kismittämään jäänyt rata, jonka piirros alla jotenkin sinnepäin.


Rapsu kulki oikein mainiosti eikä siltä puhti loppunut laisinkaan. Raipe painoi vauhdilla, kaarratti käännöksissä Rapsuksi paljon eikä se hirveästi kuunnellutkaan, mutta virheetöntä työtä onnistui silti tekemään. Kaarteet ja korvattomuus laitettiin sujuvasti treenitauolta ja sairaslomalta palaamisen piikkiin eikä siihen millään tavalla puututtu. Siinäpähän paahtoi pikkuapina. Ongelmakohdaksi muotoutui lopun "suora". Olin alussa myöhässä päällejuoksussa (16), mutta otettuani hulluna etumatkaa jo muurilla (13) ehdin fyysisesti kunnolla asemiin. Sitten pääsinkin säätämään käskytyksen ajoitustani, sillä työnsin huonolla liikkeellä ja myöhässä olevalla käskytyksellä jatkuvasti Rapsua takaakiertoon (17). Lopulta onnistuin möläyttämään haltuunottokäskyni hypylle (17) ennen hyppyä (16) ja vielä rytmittämään hortoiluani sen verran, että murunen kääntyi hypylle (17). Onnistuneet toistot olivat harvassa, koska minulla oli ote kateissa treenitauon jäljiltä ja Rapsusta oli niin kiva toistaa virhettä, johon sen alunperin ohjasin. Mutta kaikkinensa aivan törkeän hyvä treenifiilis ja sain itselleni niin mahtavan asenteen! Treenitauko teki tyttöä asenteelle.

Katja totesikin treenin jälkeen, että käskytän Rapsua nyt paljon napakammin kuin ennen. Siihen olen pyrkinytkin, koska napakalla ohjauksella saan itselleni paremman asenteen, vähän kuin Nuuskulin kanssa menisi :) Kevään ranskalaisten treenissä sain palautetta flegmaattisesta äänenkäytöstä ja ilmeisesti se nyt on sitten alkanut mennä perille. Alussahan Rapsu ei kestänyt minulta muuta kuin hilpeää Hessu Hopo -menoa, mutta nyt se kestää jo asennetta ja painetta ja vastaa niihin hyvin. Minulla on vaan kestänyt tajuta tämä muutos ja astua uudelle tasolle. Ainoa asia mitä se ei kestä on minun ohjausvirheiden paljastuminen ja niiden kätkeminen on uudella asenteella huomattavasti hankalampaa. Goofyna mokat oli helpompi kuitata "no hupsista hei" menolla.

Juhannus luppakorvilla meni lokoisasti mökillä. Nuusku ui niin paljon, että sille tuli huono vointi kaikesta uidessa nautitusta vedestä. Nupahan ui jatkuvasti järvivettä ryystäen. Rapsuli tykkäsi harventaa vesikasvillisuutta oksentamiseen asti, haukkua kaiulleen ja ottaa päikkäreitä. Suurta pidättäytymistä molemmilta vaadittiin onkimisen ajan. Nuusku olisi erityisen kovasti halunnut käydä pelastamassa hukkuneen kohon ja oli jo pari kertaa livistää pelastuspuuhiin etujalat laiturilta roikkuen.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Neiti Kesäheinä

Heinäallergia on tehnyt paluun. Rapsu sai pitkävaikutteisen kortisonipistoksen kutkaa lievittämään, shampookylpyjä, ihoa kuntouttavia lisäravinteita ja antihistamiinikuurin. Kunhan iho-oireet saadaan hoidettua ja luppakorvan olo hyväksi, aloitetaan oireiden syyn poisto eli siedätyshoito uudestaan. Sillähän Rapsu saatiin oireettomaksi vuosiksi, joten sama alkaa nyt uudestaan alusta ja tällä kertaa hoitoa ei lopeteta oireettomuuteen vaan sitä ylläpidetään hamaan loppuun asti, että ei toista kertaa olla tilanteessa, jossa Rapsu saisi oireet takaisin.

Rapsun virallisuudet ovat tauolla niin kauan kuin lääkitykselle on tarvetta, mutta mitään terveydellistä estettä treenaamiselle ei ole. Rapsun kolmiomerkitty antihistamiini on kuitenkin sen verran jytäkkää kamaa, että pitää katsella miten murmelista löytyy potkua treeneihin. Otuksen olo on kuulemma luultavasti sen verran uninen, että saattaa olla parasta keskittyä vaan auringonottoon. Onneksi Rape on säteiden ystävä. Luultavasti kesä menee laverilla ja syksyllä palataan taas kehiin, kunhan olo on pirtsakampi.

Eläinlääkärillä käynti meni perinteisen kaavan mukaan eli lukuisia toistoja vaa'alla ja siitä  paljon palkkaa :) Jos Rapsun hieno vaa'an tarjoaminen meinasi jäädä huomiotta, niin Rapsuli piti huomaamisesta huolen kauniilla "ymh, ymh"-önähdyksellä. Rapsun iloksi kenellekään odotushuoneessa ei jäänyt epäselväksi Rapsun vaikuttava oma-aloitteinen punitsemistaito ja saipa elukan rentous odotushuoneessa muutenkin kiitosta. Ja miksipäs pikkukoira ei käyttäytyisi maailman mallikelpoisimmin paikassa, jossa on namikupposia ja ihailevia ihmisiä ympäriinsä?

Loppuun on pakko kirjoittaa kaino pyyntö. Kenenkään tunteita loukkaamatta, kenellekään tätä erityisesti osoittamatta, yleisesti koiransa jalostuskäyttöä pohtiville pyyntöni on, että vaikka sinun koirasi olisi miten ihana ja pätevä ja kaunis ja paras ja kaikkea muuta yltiöpositiivista, niin jos sillä tai sen lähisukulaisella on allergianpoikastakaan, niin pyyhkäise jalostussuunnitelmat mielestäsi. Erityisesti ulkoisiin ärsykkeisiin reagoivan koiran elo on pelkkää helvettiä, jos oireet pääsevät valloilleen. Ei mikään elukka ole niin ainutlaatuisen mahtava, että sillä verukkeella olisi oikein ottaa sitä riskiä, että jollekin jälkeläiselle aiheutuu kivulias olo, vaikka kipu olisi vain ajoittaista, vaikka se olisi lääkityksellä hoidettavissa.

Naftaliinista jäljelle

Nupsupupsun elämä kirkastui hetkeksi, sillä Nuusku sai aloittaa aamunsa jälkimetsässä. Kaiken kruunasi se, että Rapsu jäi kotiin, ei päässyt mukaan ollenkaan! Vain Nuusku, maailmannapa. Noh, oli siellä kaksi pientä pyrriäkin, mutta niitä ei Nuuskun maailmassa lasketa, koska nehän ovat paimenkoiria ja metsä on metsästyskoiran valtakuntaa.

Nuusku jäljesti eilen illalla vedetyn perusmakaustreenin eli suoran, jossa oli useita makauksia ja ikää noin 12 tuntia. Nupa suoritti homman erinomaisella varmuudella. Alkuun otusta piti hieman rauhoittaa, kun kierrosluvut olivat melkoiset ja ekat metrit Nupa viuhtoikin ilmavainulla, mutta melko pian kirsu laskeutui mättäisiin ja alkoi tarkka maavainuinen jäljestys. Kaikki makuut Unskis otti hienosti ja kaiveli niistä itselleen kuivattua peurankieltä palkaksi. Kaatona oli aamupala. Nuusku oli tapahtuneesta oikein onnellinen.

Kaikkien jäljestysten lopuksi otettiin vielä laukaus starttipistoolilla, jotta pikkupyrrit saivat tottua pamauksen ääneen. Nuusku oli paikalla istuskelemassa rohkaisevana kokeneena koirana eli huusi innoissaan suoraa huutoa siitä hetkestä alkaen, kun nostin pyssyn ilmaan. Aivan kahjo, mutta eipä antanut ainakaan pelokasta kuvaa... Pikemminkin saivat paimenet huomata, että hulluus kuuluu lajiin. Koska Nuusku oli sitä mieltä, että ammunnan jälkeen pitäisi päästä taas jäljelle, sai se ajaa lopuksi vielä lyhyen pyrrien jäljestämän jäljen vapaana viipottaen.

Rapsuli ei päässyt ollenkaan mukaan, sillä Rapsulla on valtaisia iho-ongelma. Sillä on ollut tovin kutkaa, jonka arvelin johtuvan Scalibor-pannasta, joten otin sen pois ja suurin kutina helpottuikin, mutta Rapsu ehti raaputtelemaan iholleen pari haavaumaa, jotka sijaitsevat rinnassa ja kainaloissa eikä sille voinut ajatellakaan pukevansa jälkivaljaita päälle. Liian kovaa olisi ollut pikkukoiralle katsella muiden jäljestystä, joten parempi oli jättää se unille kotiin. Käydään iltapäivällä esittelemässä ihoa eläinlääkärissä, jos vanha heinäallergia on tehnyt comebackin ja iholla on ihan jotain tulehdusta, kun kovasti se punoittaa eikä ole kotihoidolla poistunut.

Muutoin on ollut melko toimetonta eloa. Perusmetsälenkkejä vesisateessa. Kavereita on nähty jonkin verran, mm. Zorroa sekä Topia ja Viirua. No jonkun verran on otettu sisällä tokoa, jotta Nuuskis on saanut ukkosella muuta ajateltavaa kuin jyrinän ja salamat. Nuusku-Reppana kun ei ukkosen aikaan ole se maailman rohkein koira.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Puutarhatontut

Nuuskulin allasterapiat ovat tällä erää takanapäin ja loppuviikosta Nupa sai hieronnan, jossa katsottiin tarkemmin lihasten tämän hetken kunto. Oikein hyvältä näytti, lihaksia löytyi eikä otuksessa ollut havaittavissa mitään toispuoleista rasittuneisuutta tai merkkejä polven varomisesta. Joten ehkä tässä nyt voi jo itsekin uskoa elukan toipuneen normaalikuntoon ja lopettaa kantasoluset tunnisteen käytön. Onpas hauskaa. Sen sijaan pitkistä selkälihaksista löytyi pari triggerpistettä, jotka hieronnalla pehmenivät, mutta kertoivat luultavasti siitä, että Nuuskun rantatyttöelämä on lähtenyt vähän turhan räväkästi käyntiin. Rauhallisestihan se on koetettu veteen ohjeistaa menemään, mutta Nuusku, vesi ja rauha eivät kuulu yhteen. Todenmukaisemmin sointuu Nuusku, vesi ja fanaattisuus, sillä Nupa pomppii rannalta veteen kuin hullu järviapina. Perusuimisen lisäksi koetamme harrastaa vähitellen piteneviä rauhallisia uittoja veneen vierellä.

Kelit ovat olleet varsin kuumat, joten metsälenkeille on päästy vain aamulla ani varhain ja illalla hirmuisen myöhään. Kaikkina päivinä ei silloinkaan, kun lämpötila ei ole laskenut inhimillisiin lukemiin ollenkaan. Mutta eipähän tuo ole lupattimia haitannut, uiminenhan on mukavaa liikuntaa ja sillä pärjää pitkälle. Hirmuisen hauskaa on ollut käydä järvipolskinnan lisäksi kanavalla harjoittamassa vastavirtaan uimista, mutta harmikseni siellä on niin paljon muurahaisia, että itsellä alkaa olla rannalla seistessä tukalat oltavat ja vesi on omaan makuuni liian hyistä uimiseen. Joten jos jollain on tiedoissa jalkoihin asennettavat muurahaisenkarkottimet, niin tiedon otan ilolla vastaan.

Parvekepuutarhan hoitaminen on ollut erityisesti Nuuskun mieleen. Saa nähdä miten iloisesti pienen tollerin nakertamat kurkun-, paprikan- ja tomaatintaimet tekevät satoa ja jääkö rucolasta sekä kumppaneista paljoa syötävää, kun Rapsuli niitä niin innokkaasti esimaistelee. Perunat lähtivät komeasti kasvamaan vaikka epäilin hieman, kun Rapsu ehti siemenperunoita hieman pureskella ja juoksuttaa ympäri kämppää istutusvaiheessa. Ilmeisesti potut tykkäsivät vauhdikkaammasta elämänalusta.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Norppaset

Nuuskutin ja Rapsutin uipi ja uipi ja uipi. Uintia, syöntiä ja päiväunia. Niistä on tollerien kesä tehty.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Jos kirsu ei näy, on näkymätön.

Nuuskis kävi keskiviikkona allasterapiassaan ja ravasi reippaasti roiskutellen. Altaaseen menokin oli Nuuskusta hauskaa, itseasiassa nyt allaskertojen loppuvaiheessa Nupa alkoi itse rynnimään altaaseen eikä sitä tarvinnut sinne nostaa. Ilmeisesti häkkyrä alkoi tuntumaan jo kotoisalta. Meno on viime aikoina näyttänyt sen verran hyvältä, että tuumasimme tämän olevan rupeaman viimeinen sessio, kertojahan tuli yhteensä kahdeksan, ja otamme jatkoksi pari hierontakertaa ja siirrymme järviin polskimaan.

Siispä uimakausi on avattu. Pyhäselässä on sen verran lämpöistä vettä, että siellä pystyy oikeasti uimaan eikä tarvitse vain pulahdella. Molemmat elukat nauttivat polskuttelusta täysin rintakarvoin ja uinnin jälkeinen hipiän hoito rantahiekassa sekä nurtsilla vaikuttaisi olevan puoli nautintoa. Nuuskuli on rantalelujen kanssa samanlainen Veden Ahti Pikkunatsi kuin ennenkin. Kaikki mikä lentää veteen on Nuuskuttimen. Siispä taktiikkana on nakata Nupan roudattava horisonttiin asti ja kun Nuuskis on siellä jossain ulapalla pienenä pisteenä, lentää Rapsun lelu järveen, eri suuntaan ja eri etäisyydelle. Silti Nuuskuli välillä yrittää kaarrattaa Rapsun kohteeseen, mutta aiemmista kesistä poiketen Nuusku kuuntelee omalle romulle uintikehoitusta huomattavasti suuremmalla prosentilla eikä mene loppuun saakka ja toisaalta Rapsuli rohkenee nykyään lähestyä omaa leluaan vaikka Nuusku Tyranni Ensimmäinen onkin sitä varastamassa. Tokihan niille voisi viskellä rojuja vuorotellen, mutta se menisi aivan liian helpoksi ja tylsäksi.

Muuallahan minä en Nuuskulle enää mitään viskele, koska sen kierrokset nousevat pilviin noudoissa, mutta vedessä sen voi tehdä turvallisesti, koska Nuusku menee käskystä ensin uimaan ja sitten vasta saa heiton, joten mitään koipea vahingoittavaa sykyilyä ei pääse tapahtumaan. Hirmuisen innoissaan se on, onhan sillä taas joku harrastus. Ja mahtavaa on huomata siinä taas sama tekemisen aiheuttama uupumus kuin aktiivisena harrastusaikana. Kotona nukkuva Nuuskuli on aivan poikki ja tunkee kuonon tassun alle, mikä tarkoittaa sitä, että ei saa häiritä, minä nukun nyt. Näkymätön Nuusku kerää voimia seuraavaan uintireissuun.