sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Matkimista, jumppaa ja metsälenkkejä = maaliskuu

Viimeiseen kuukauteen on mahtunut monenmoista. Lohikäärme on treenannut pääasiassa matkimista ja siinä sivussa lennellyt aksaleirillä sekä kisoissa.

Hauskanpitoa aksakisoissa.

Do As I Do treeneissä Sisu on edennyt käytösketjuihin. Aika huikean hienoa on huomata miten pikkukoira pystyy leikiten suorittamaan kahden ja kolmen käytöksen ketjuja matkimalla. Erityisen huumaavaa siitä tekee oppimisnopeus! Muutama toisto mallia näyttäen ja sen jälkeen ketjun voikin tuikata sanallisen vihjeen alle, ja parin päivän tauon jälkeen Sisu pystyy toteuttamaan toiminnon sanallisesta vihjeestä uudessa ympäristössä epäröimättä. Enpä olisi uskonut ennen menetelmän opetuksen aloittamista! Olen jäänyt tähän vähän koukkuun ja huomaankin valitsevani mieluummin matkimistreenit kuin jotkut muut lajitreenit.

Kahden käytöksen ketju uudessa ympäristössä sanallisesta vihjeestä. Hyvin muisti!

Kolmen käytöksen ketju.

Järkyttävän liukkaat kelit ovat pitäneet citylenkit aika torsoina, joten lentolisko on jumppaillut aamujensa iloksi. Päivälenkit ollaan suunnattu metsään, jossa on vielä erinomaiset lumikenkäpolut, ja joissa myös talouden luppakorvat pääsevät sujuvasti etenemään.

Sisun aamujumpat.

Rapsukalla on ollut hieman terveyshuolia. Paino on pudonnut ja karva on surkeaa, joten ruokana on nyt joku imeytymisongelmaisten pöty, jota Rapsuli syö mielellään, mutta tiedä siitä imeytyvyydestä sitten. Pökälettä pukkaa aiempaa enemmän ja miun logiikalla se ei ole hyvin imeytyvän ruuan merkki, mutta katsotaan nyt tovi. Lisäksi Rapsulla ilmenee tärinää, joka ei kuitenkaan Rapsua itseään haittaa. Pieni väpätys kuuluu ikään, mutta Rapsun mittakaavassa olevaan väpätykseen liittyy jotain muutakin, eläinlääkärin mukaan koirillakin voi olla Parkinson. Noh oli mikä oli, B-vitamiinia lisää kuonoon, jospa auttaisi hermostoa.

Kuuro ja sokea ja söpö.

Luulin myös, että Rapsulla on nivelissä jo vikaa, kun se aiemmin alkoi empimään autoon hyppäämistä & portaissa kulkemista ja viime viikolla lopetti moiset toiminnat kokonaan. No syy ei ollut luustossa vaan silmissä. Olen tiedostanut, että näkö on ollut huono jo pidemmän aikaa, erityisesti hämäränäkö, mutta en sitä, että se on käytännössä olematon. Syvyysnäköä ei ole ollenkaan eikä oikein muutakaan. Onneksi Rapsulla on kaksi opaskoiraa lenkillä, niin se ulkoilee mielellään, ja kotona pitää kuulemma pitää huonekalut paikoillaan. Ei ole ongelma, tässä taloudessa ei asu yhtään sisustajaa. Tai no asuu yksi, mutta se suuntaa intohimonsa vaatedesigniin.

Sisu tuumasi, että kevättä kohti mennään,
joten kevennetään vähän kämppisten nuttuja!