perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuoden vikat aksat ja yllättävä kinkkuepisodi

Vuoden viimeiset aksatreenit kirmattiin aamulla. Lohikäärme oli liekeissä, kuinkas muutenkaan. Testattiin tulevaa koulutustani ja täytyy sanoa, että hyvän (niille, joilla lasi on puoliksi täynnä) treenin suunnittelin vaikka hieman olikin suunnitellessa painetta, kun piti suunnitella treeni todella pieneen tilaan. Treenissä piti miettiä, piti kokeilla ja pääsi onnistumaan, parhautta semmoinen! Samoille esteille lähestymisiä eri tavoin, samoilta esteiltä lähtöjä eri kohteisiin, ohjausvihjeiden laittamista kohdilleen.

Päivän treeni paljasti myös mukavasti sen, että kesytetyiksi luulemani kätöseni osaavat vielä villiintyä ja kelpi villiintyi yhdessä villien käpälieni kanssa. Itsenäisen työskentelyn treenaaminen on vahvistanut irtoamista ihan ihmeellisiin kohteisiin ja villit kädet saivat aikaan melkoisia reittivalintoja :O Saatuani kädet ruotuun nelijalkainen ei kadonnut kuuta kiertävälle radalle, mutta oli sen sinkoilu herkässä! Ja minustahan se oli oikein hauskaa :)

Sisu tutkii trion paistiyllätystä. Kyllä kengurua, koska Rapsu.

Vähemmän hauskaa on sen sijaan se, että Jaamankankaalla viime aikoina tavattu omistajansa hallinnassa olematon saksanpaimenkoira on aiheuttanut sen, että trion nuorimmaiset jokaista polkuristeystä lähestyttäessä alkavat pälyillä ympäriinsä ja pakkautuvat taakse turvaan. Tosi kivaa? No ei. Vahinkoja sattuu kaikille ja yksi kerta on ymmärrettävä vahinko, mutta toinen jo huolimattomuutta. Kolmas sitten puhdasta välinpitämättömyyttä. Vaikka henkisiä vaurioita suurempaa ei ole tapahtunut, on sakun lähestyminen pelottavaa, koska se ei kaukana napottavaa omistajaansa tottele eikä minunkaan käskyistä tai häädöistä poistu vaan vaihtoehtoisesti joko pullistelee tai hyökkii ympärillä. Joten jos satut tuntemaan jamiskalla lenkkeilevän saksanpaimentimien omistajan, niin vääntäisitkö ratakiskosta, että ystävällisesti ennakoisi ne risteyksiinsä tulot ja kytkisi pelottavan koiransa paikoissa, joissa joku voi yllättäen tulla vastaan.

Onneksi maailmassa on mukaviakin koiria, joiden kanssa pääsee terapoitumaan. Kerrassaan hauska episodi sattui eilisellä iltalenkillä Kukan kanssa. Treffipaikassamme Sisu haukahteli innoissaan Kukan nähtyään. Häntä vispasi, pylly heilui ja vuhvutus raikasi. Kohtauspaikan yläpuolella olevalle parvekkeelle ryntäsi mummeli, joka alkoi parvekelasitustaan avaamaan meitä katsoessaan. Ensimmäinen ajatus oli "no nyt se aikoo pyytää hiljaisuutta", mutta ehei, mummelihan alkaa selittämään, että miten kiiruhti parvekkeelle haukun kuultuaan, koska hänellä on kinkun jämiä jemmassa ja hän on odottanut, että jos tulisi koiria joille voisi antaa! No suolaistahan se on, mutta voiko tuommoisessa tilanteessa sanoa muuta kuin, että jos pikkupalasia. Siinä se repi innoissaan pieniä palasia ja viskeli korille, tuli niin nelijalkaiset kuin mummelikin iloiseksi. Aikoi kuulemma lopun kinkunjämästä kirveellä pieniä valmiiksi, niin saa parempia paloja :D Veikkaan, että kyseisen parvekkeen alus on jatkossa meidän vakiopysäkki, oli treffit tiedossa tai ei!


Mukavaa vuodenvaihdetta itse kullekin, me vaihdetaan se rauhaisasti nokosia vedellen :)

torstai 29. joulukuuta 2016

Rohkeeta luukutusta

Eilisillan viikkotreeneissä mennä humpsutettiin alla olevaa Linnojen treeniä (1-29). Ihan superhauskaa! Treenissä ei ollut erityisemmin ohjauskuviokikkailuja vaan sai vaan luukuttaa kovaa ja rohkeasti. Semmoinen hyvänmielen treeni :)

A-esteen tilalle laitettiin keinu, 
putki 35 oli nro 29, johon treeni loppui meidän osalta.

Tungin treeniin hieman läksyjä mukaan: leijeröinti (2), hirtto (7), takaakiertoon etälähetys kohdasta 6/13 (8), takaaohjaus (10), vedätys (11), takaaohjaus (13, 14) vaikka tähän nyt olisi edestä ohjaus ollut fiksumpaa mutta läksyt!, persjättö (17-18), takaaohjaus (19), leijeröinti (20-21),  poispäinkäännös (29).

Nykyään on hyvin hämmentävää, kun ehdin joka paikkaan. Sisun itsenäinen estetyöskentely on noussut huikealle tasolle antaen miulle uskomattomasti etumatkaa; voin lähettää Lupsun esteille kaukaa ja lähteä huitelemaan, Lupukka jää tekemään duuninsa ilman varmisteluja. Ihan parasta aksaa tämmönen!

Olohuonetreeneissä Sisun nenäkosketus käteen on edennyt niin kuin sen pienen älykön kanssa voikin olettaa eli hyvin. Vihjesanasta tällää kirsun käteen. Keston saaminen on vielä kesken, sen vahvistamisessa olen lähtökohtaisesti huono, mutta erinomainen tästä vielä tulee. Seniorijaostokin on päässyt treenaamaan ja hyvin tällätään kirsua käteen. Vihjesanaa en ole siihen liittänyt, kun mitäpä sitä kuuroille.

Nuuskutin nautiskeli lihashuollostaan ja selkä oli taas enemmän jumissa kuin aiemmin. Ei toki ole ihme pääkallokelien jälkeen. Se oli jumissa jo viimeksi, joten kolmen viikon huoltoväli on nyt tällä hetkellä kaksi viikkoa. Toivotaan, että superseniori palautuu aiempaan kuntoonsa pian. Sisällä sankarittar pukeutuu Back on Trackin verkkoloimeen lämpöhoidon toimivuuden toivossa. Metsäpoluilla liikuttaessa Nuusku ei yhtään jumiselta vaikuta vaan viipottaa keulassa häntä vipattaen. Kotona se ei kuitenkaan enää niin innokkaasti loiki sohvalle tai sängylle vaan ensin katsellaan etsii palvelijaa nostamaan ja jos sitä ei löydy, niin loikkaa vasta sitten. Nuuskun iloksi innokkaat palvelijat kyllä rientävät toteuttamaan toiveet heti ne huomattuaan.

Raipeliini puolestaan kutisee pitkästä aikaa. Ainoa muutos elossa on biotiinilisä ruokavaliossa, joten ilmeisesti siitä pitää luopua. Se otettiin mukaan vahvistamaan onnettomia hampaita, mutta eihän sitä voi syöttää, jos toinen saa siitä syyhyn. Ien on toipunut hammasleikkauksesta hyvin eikä sitä tarvitse enää ottaa elossa mitenkään huomioon.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Juhlavuoden tontut

Tänä vuonna meillä vietettiin monenlaisia 10-vuotisjuhlia. Rakkaan yhdistyksemme 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi trio poseerasi joulun tonttukuvansa joulunpunaisessa juhlavuoden edustushikipannassa (ohjaajan, toim. huom.).

Nuusku-tonttu starttasi ekan agilitykisansa 10-vuotta sitten.

Ensimmäisenä itseoikeutetusti ensimmäinen! Kulunut vuosi oli minun ja Nuuskun agilitykisauran aloituksen 10-vuotisjuhlavuosi. Joalainen Nuusku-tonttu tepasteli ensimmäistä kertaa agilitykisojen lähtöviivalle 7.10.2006 ja edusti yhdistystään tyylikkäästi: ensimmäisestä startista nollavoitto!

Rapsu-tonttu täytti tänä vuonna 10-vuotta.

Toisena tietysti Rapsu-tonttu, joka on nautiskellut maailman ihmeistä reilun kuukauden 10-vuotiasta yhdistystään kauemmin. Kulunut vuosi oli Rapsuttimen 10-vuotisjuhlavuosi ja sitä juhlittiin antaumuksella läpi vuoden. Rapsu Harmaahapsu on hyvässä eläkeläisiskussa ja toivottavasti juhlii JoA:n kanssa 20-vuotisjuhlia vuonna 2026.

Sisu-tonttu, joka on täyden kympin otus.

Kolmantena, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, joalaiseksi syntynyt Sisu-tonttu, täyden kympin otus, jonka tavoitteena jokaisessa tehtävässä ei ole pelkästään 10 pisteen saavuttaminen vaan myös lohikäärmemerkki. Toisen polven joalaisena se on kyllästetty aineksilla, joita huippu-urheilijalta edellytetään. Pikku lohikäärmeeltä ei lopu potku, moottori ei simahda, virta ei vähene, asenne ei hyydy, hommista ei luisteta vaan kaikki tehdään täysillä, aina, oikein ja loppuun asti. Lupsu haluaa olla eka, ei kymmenes :P

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulutreenit

Aatonaattona Sisu lenteli alla olevaa rallia, johon haettiin vaikutteita yhdestä Kuopion kisaradasta. Teemana läksyt: pakkovalsseja/ japanilaisia (3, 7, 9, 12) ja lisäksi takaaohjauksia (3, 6, 8, 13) vaikka ne eivät paras ohjausvalinta olisikaan.

Jouluralli.


Alku pelitti hyvin enkä saanut kolmoselle kieltoa millään ohjauksella. Etälähetys (2) toimi kisoissakin ja nyt sekä pakkovalssi (3) että japsi (3) tuntuivat sujuvilta. Kyllä me kotona osataan! Koetin myös takaaleikkausta (3) ekana hyppynä ja hyvin irtosi.

Itsenäisten takaakiertojen treenaamisen huomasi, ei tarvinnut kuin vähän käden nousta keppien jälkeisellä hypyllä (6), niin siellä se kelpi kiersi tukka tanassa. Ihan jouduin keskittymään käpälääni!  Hyvin kesti elukka vedätyksen kepeillä eikä ottanut kertaakaan kieltoa seiskalle vaikka tuommoiset kohdat ovat 95% miun kisamokakohtia. Tehtiin myös takaaleikkaus keppien jälkeiselle hypylle (6), koska semmoisissa rytmitys on haastava miulle, mutta eipä ollut eilen. Tuntui sujuvalta, rohkenin liikkua ajoissa ja ehdin päällejuoksuun (7), hirttoon (8) ja pakkovalssivalssiin (9).

A-esteen jälkeiseen elämään testailin paria eri vaihtoehtoja, joiden järkevyydestä osana rataa voi olla montaa mieltä, mutta osana tekniikkatreeniä menee :) Vedätys aalle ja pakkovalssi (12), backlap (13) ja lähetys puomille (14).  Takaakiertoon vastaanottovalssi (12) ja viski (13) ja vedätys puomille (14). Kisavalintana jälkimmäiselle hypylle olisi pakkovalssi (13).

Nuusku ja Rapsu olivat mukana, joten heitettiin treenien jälkeen jäähdyttelylenkki verkkaisempaan tahtiin. Seniorit nautiskelivat antaumuksella muiden koirien viesteistä ja yrittivät livistää halliin treenaamaan autolle palattuamme.

Joulunaluslenkkejä kotikulmillamme on piristänyt Kukka-kultsu, joka on Sisun mielestä ihan parasta seuraa ja Nuuskun & Rapsun mielestä rentoa noutajaseuraa. Sisun fanitus on syksyn aikana noussut sellaisiin mittoihin, että se lähestyy meidän perinteistä treffipaikkaa kahdella jalalla edeten ja lumipenkan yli kuikuillen "joko Kukka tulee, joko, joko, joko?". Ja voi sitä riemua, kun se tulee! Huvittava otus :)

Alla olevien kuvien myötä, ihanaa joulua teille kaikille meiltä kaikilta!


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Valmennus nro 6 ja muita kuulumisia

Uih mikä maanantaivalmennus! Hauskaa oli huomata, että kuusi vuotta sitten oltiin Rapsun kanssa nauttimassa Harrin valmennuksesta ja nyt Sisun kanssa saavutettiin huikeita fiiliksiä Sannan valmennuksessa. Hitusen hapotti treenin lopussa ja saattaa olla, että rojahdin kentällä kuolemaan, mutta kunto on silti parempi kuin kuusi vuotta sitten kuolemaa tehdessäni! Mutta näköjään mikään ei riitä :D

Valmennus sisälsi hurjaa vauhtia, rytmityksiä, vedätyksiä, sivuttaishyppyjä erilaisilla ohjauksilla, lähetyksiä jne. Parasta oli huomata, että meno oli sujuvaa. Toki pientä säätöä, mutta semmoista ohjaajasta johtuvaa räpellystä. Sisu ei niuhottanut joutavasta ja teki taas niin hyvää settiä, että oksat pois. Ylettömän hauskoja kotiläksyjäkin saatiin niin hallille (vedätykset kepeillä, keskeneräistä ohjausta A-esteelle korkeassa vireessä) kuin kotisohvallekin (nenäkosketus käteen), joten onpahan millä hauskutella.

Senioreille kuuluu seniorijuttuja. Nuusku on alkanut juomaan kahvia. Se kerjää kahvinjuojan kupista lipaisun. Rapsu puolestaan haluaa palautumisjuoman jämät. Lisäksi Nuusku alkaa olla joko a) seniili tai b) törkeä peluri, koska se vonkuu iltaruokaa heti, kun alkaa hämärtää.

Nuusku nukkuu sikeämmin kuin tukki. Kotiin saa tulla ihan rauhassa, kävellä ostoskassit käpälissä Nuuskun yli, palata samaa reittiä takaisin, keittää lämmittävät teet ja lukea tovin kirjaa sohvalla. Jossain vaiheessa rautarouva havahtuu hereille, mutta se ei johdu minkäänlaisista vahtikoiran ominaisuuksista vaan heräämisen aiheuttaa yleensä kirsuun leijunut ruuan tuoksu. Rapsutin ei paljoa perästä jää, tosin sen yli ei voi herättämättä kävellä.

Pikkukoira hangessa.

Rapsutin on toipunut hammasleikkauksestaan hienosti ja aloittaa iltaisin vinkulelukonserton.

Toipilas vinguttaa hirveään.

Ai niin, onhan me tokoiltukin! Viime tokokerralla ohjelmassa oli avohyppy ja merkki. Hyppy oli maailman helpoin pienelle aksahirmulle eikä merkin kiertokaan ollut ylitsepääsemätön juttu. Se olisi ollut helppoakin helpompaa, jos olisin käyttänyt samaa kierrä-käskyä kuin aksassa, mutta koska ylemmissä luokissa se voisi aiheuttaa sekaannuksen, koska siellä lähetetään merkille hyppyjen välistä, otin uudeksi käskyksi takaa. Luonnollisestikaan sana ei ilmaissut Sisulle mitään (tai no veti sen ensin pari lähetystä oikein ajatukset lukien), mutta pienellä käsiavulla pelitti hyvin. Nyt vaan avun häivytys.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Läksylöitä

Kipaistiin Sisun kanssa testaamassa erilaisia ohjausvaihtoehtoja viikkoradalle (alla). Hyvin sujui pakkovalssit (4, 13, 29), saksalainen (8) tai vaihtoehtoisesti backlap (8), leijeröinti (10), persjätöt eri versioissa eri paikoissa (10-11, 11-12, 13-14), rohkeat takaakiertoon (14, 19, 22, 25) lähetykset sekä hirtto (16), joka on muuttunut yhdeksi lempiohjauksekseni. Oli superhauskaa eikä kieltoja tullut millään ohjauksella :)

Viikkoradalle ymppäsin eurooppalaisia vaikutteita
höystettynä Sisun läksyillä.

Itsenäisiä keinulle ja puomille etenemisiä pitää kuitenkin treenata enemmän. Keinu oli ok vaikka jäin taakse, mutta ei niin hyvä kuin vedätettäessä. Puomi oli selkeästi hitaampi, Sisu alkoi ennakoida tulevaa käännöstä ja hölläsi kaasujalkaa laskuosuudella. Meni kyllä haluttuun kohtaan, mutta puuttui sama raivo kuin vedätettäessä.

Lisäksi otettiin muutama toisto putkihäiriötä kepeillä (alla). Punainen treeni oli ihan nakinpala, Sisu ei välittänyt putkihoukutuksista pätkääkään vaan suoritti kepit virheettömästi uljaalla asenteella. Vihreässä sen sijaan keppien lähestyminen kuvassa vasemmalta oli vaikea, siinä Lupsu veti pari ekaa lähetystä ylempään putkeen. Sen näki jo lähetysvaiheessa, että ensimmäisenä olevan esteen imu on valtaisa, kun tyyppi siirsi katseen koko ajan kepeistä takaisin ylempään putkeen. Sen sijaan oikealta lähestyminen oli helppo nakki, kepit oli lähin este, joten ei siinä tarvinnut miettiä putken ihanuutta, kun pääsi olemaan "eka, eka, eka keppilöillä!".

Itsenäiset pujottelun lopetukset ja aloitukset putkihäiriöllä.
Mie (katkoviivan linja) lähdin liikkeelle vasta, kun Lupsu oli kepeillä.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Villit viikkotreenit

Olipas taas huikeat viikkotreenit! Tehtiin alla olevaa rataa ja siinä pääsi mukavasti treenaamaan mm. sivuttaishyppyjä sekä päällejuoksua kepeille. Jäi hyvä fiilis, ollaan edetty erityisesti hypyille irtoamisissa :)

©HeidiUtriainen

Sisu oli supertaitava! Yksi kielto (4) koko treenissä ja siinä vedossa oli oma ohjaus melko kehno. Ohjaussettinä: ennakoiva valssi (3, 11), vastakääntö (4), saksalainen (5), päällejuoksu (7), persjättö (10-11, 20-21). Muuten mentiin ihan perusohjauksella. Koetin perusohjausta myös neloselta vitoselle ja toimi se, mutta ei ollut niin hyvä kuin tuo vastakääntö oman liikkumisen kannalta. Jäin jotenkin junnaamaan enkä ollut kovin etenevä. Sen sijaan 17-18 väli ei tarvinnut mitään muuta kuin ohjaajan liikkeen.

Olin tosi tyytyväinen keppien jälkeiseen päällejuoksuun, tuntui varmalta eikä Sisu ryysinyt läpi. Kyllä siis osataan, pitää vaan tehdä se samalla asenteella kisoissakin. Sen sijaan yllättävää vaikeutta aiheutti putken (8) jälkeinen eteneminen. Kuvittelin oman liikkeen riittävän, mutta höpönlöpön tuumasi nelijalkainen ystäväni. Sisu lähti tukka tanassa hypylle 5 enkä saanut sitä haluamaani suuntaan ilman kunnon merkkausta putken suulla.  Myös putki (25) houkutti hypyn (20) jälkeen, sinne kelpi paineli häntäkarvat sauhuten eikä juuri katsellut mitä yritin ohjata... mutta ei haittaa, pieni villeys on vaan hyvästä ;P

Rapsutin on toipunut maanantain leikkauksestaan hyvin. Yllättävän hyvin, miusta se on aiemmin ollut kipeämpi ja kutissut, nyt hammaskuoppa on ilmeisen kivuton eikä se tarvitse esimerkiksi kauluria. Nuuskutin kävi säännöllisellä fyssarillaan ja nyt selässä oli aiempaa enemmän jumeja. Jumit ovat luultavasti seurausta rappusilta tipahtamisesta sekä nimeltä mainitsemattoman kelpien rynnimisistä metsäpoluilla.

maanantai 12. joulukuuta 2016

SERT-A

Sunnuntain kisareissun kruunasi särkilook. Ai mikä? No punaiset silmät mustilla rinkuloilla ja semmoinen hankitaan esimerkiksi näin: Osta koira. Osta toinen koira ensimmäisen kaveriksi. Osta kolmas koira muuten vaan. Odota, että toinen koira lähentelee yhtätoista vuotta ja yllättäen tajuaa, että juoksujen aikaan voisi vaikka lisääntyä. Ilmoita samaan aikaan kolmas koira kisoihin naapurikaupunkiin. Peru alunperin varaamasi hotelli kisoja edeltävänä päivänä, koska kyllähän sitä nyt aamulla jaksaa ajaa pari tuntia ja päätyä kisapaikalle skarppina seiskaksi. Valvo koko kisoja edeltävä yö, koska riiuulle kaipaava ikäneito ei anna nukkua vaan uikuttaa, läpsii tassulla ja kaipaa hellyyttä. Tihrusta yön hämärässä kelloa tasaisin väliajoin ja mieti miten paljon olisit jo nukkunut, jos olisit raskinut maksaa siitä hotellista. Ärsyynny piheyteesi. Koska et nuku, hiivi yöllä ulos pakkaseen laittamaan auto lämpiämään; mukavampi lähteä liikkeelle lämpimällä autolla. Nouse ennen kuin kello soi, koska et ole ollut unessa koko yönä, kipitä haaleaan autoon ja lähde ajamaan. Ajettuasi tovin lämmityslaitteen hönkiessä silmäsi kuiviksi ala pohtimaan otitko koiran mukaan vai lähditkö itseksesi. Onko se siellä? Huhuu? Ei vastausta. Mieti mitä teit ennen lähtöä, mitä pakkasit mukaan, muistitko ottaa koiran? Palauta mieleesi reissu vuodelta 2008, jolloin mejäkokeeseen mennessäsi otit kyllä koiran mukaan, mutta väärän koiran. Otit ensimmäisen ja jouduit palaamaan kotiin vaihtamaan toisen. Oliko nyt koiraa ollenkaan? Vai väärä koira? Pitääkö palata hakemaan tai vaihtamaan? Pysäytä auto bussipysäkille, loikkaa autosta pakkaseen hillumaan pirteyttä silmiin. Samalla voit vahvistaa, että oikea koira on mukana. Jatka matkaa, laita radion joulurenkutuskanava soimaan ja hoilaa itsesi hereille. Perillä olet hereillä vaikka näytät poisnukkuneelta.

Pakkanen paukkui perillä reippahanlaisesti, joten majoitin Sisun hallin lämpöön. Häkki oli rauhallisella paikalla, mutta siitä huolimatta kelpin fiilis nousi sfääreihin. Tyyppi ulvoi boksissaan ja rataantutustumisen soundtrackina oli lohikäärmeen laulu. Jep. Ennen suorituksia laskin virettä tokojutuilla ja se näytti toimivan. Lähtöviivalle asettuminen kuitenkin paljasti, että vain näytti.

Eka rata.

Eka rata oli kuuma. Muuten hyvä, mutta muutamassa sivuttaishypyssä (3, 6, 14, 17) Sisu ei joko irronnut tai ajautui hyppylinjan ohi. Treeneissä ovat viime aikoina tuommoiset kohdat toimineet, mutta taito ei ole näköjään vahvistunut vielä kisoihin saakka. Sivuttaishypyt palautuivat siis hetioitis takaisin treenilistalle.

Toinen rata oli tulikuuma, mutta edellistä parempi. Hyllytettiin molemmat; Sisu tuli keppien jälkeisestä päällejuoksusta läpi ja rumisteli putken (12) väärään päähän, mie käskytin loppusuoralla "eteen" katsomatta mihin sen kirsu osoitti. Mutta hienosti irtosi, joskin ihan eri suuntaan! Myös tällä radalla Sisu otti kiellon yhdeltä sivuttaishypyltä (16). Treenilistalle tupsahti myös keppien jälkeiset päällejuoksut, niitähän on joskus treenattu ihan ajatuksella eikä ne oikein lähteneet toimimaan. Nyt pitää laittaa kuntoon.

Toinen rata.

Kolmas rata oli napakymppi, nolla, 3. sija ja SERT-A. Kylläpä leijutti! Kaikki toimi! Neljäs rata oli hyvä, mutta tein siinä muutaman sijoittumisvirheen, jotka kostautuivat. Muuten sekin rata oli huikea ja siinä Sisu teki aivan mahtavan keppien aloituksen 90° avokulmaan hurjasta vauhdista. Kaikilla radoilla oli muutenkin ihan törkeän hienot kepit, erinomaiset kontaktit (paitsi ekan radan keinu) ja hirtot pelitti! Tykkäsin menosta, kaasujalka oli kelpillä kohdillaan kuten aina ja radoilla oli ihan erilaista yhteistyötä kuin vaikkapa viime kesänä.

Rapsutin kävi tänään haljenneen ylätakahampaan poistoleikkauksessa. Pikkukoira nukahti miun kainaloon ja iltapäivällä palatessani sitä hakemaan kuului ulvonta ulko-ovelle. Rapsu oli kuulemma herättyään ollut tyytyväinen ainoastaan silloin, kun joku oli sen seurana... Sekaisin se on vieläkin, mutta onneksi elossa.

torstai 8. joulukuuta 2016

Pumppukontrolli ja läksyt

Rapsu Harmaahapsu kävi tänään Kirsillä kontrollikäynnillä. Hapsuttimen sydän kuulostaa vahvemmalta kuin ennen lääkitystä ja tämä tulos ei yllättänyt, koska virtaa Rapsussa riittää ihan höpönä. Meininki on lähempänä Sisua kuin Nuuskua. Veriarvot olivat myös priimaa. Yllätyksekseni (ja suureksi häpeäkseni) Rapsun kidasta löytyi jälleen haljennut takahammas. En ollut sitä huomannut vaikka on varmasti ollut kipeä. Maanantaina Rapsutin pääsee (tai ehkä Rapsun mielestä joutuu...) hampaanpoistoleikkaukseen.

Keskiviikon treeneissä vahvistin Sisun hyppy-putki-erottelua ja takaakiertoihin lähtöä. Nyt on päästy Sisun kanssa siihen vaiheeseen, että takaakiertoihin lähtö toimii vaikka miten hankalalla putkihäiriöllä ja putkeen hirttokin toimii vaikka hyppy nakottaa vieressä.

Hyppy-putki-erottelu, ohjausvihjeiden vahvistus.
Molemmat puolet, vuorotellen kolmosena takaakierto/ putki, ohjaaja hilluu ruudukolla.

Lisäksi treenattiin viskileikkausta parilla hypyllä ja palkkana oli puomi. Sisu lähtee viskeihin hyvin, mutta ei juurikaan kestä niissä minun onnetonta rytmitystä. Päälle rynnimällä saan lukituksen purkautumaan, mutta tilaa antavalla rytmityksellä pikkukoira suoriutuu ohjauksesta tyylikkäästi. Sisun mielestä päälle rynnimistä on kaikki alle neljän metrin läheisyys, joten siinä on vielä hieman hiomista, että saadaan omaa tilaa vähän pienemmäksi, koska aina sitä tilaa ei ole.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Hymy korvissa Kuopiossa

Maanantain valmennus oli jälleen timanttia. Tällä kerralla pureuduttiin erilaisiin takaohjauksiin rytmitystä vaativissa paikoissa. Sisu osaa, mie osaan, mutta että osattaisiin yhdessä. Ajoituksen natsatessa jälki on hienoa, mutta ajoituksen heittäessä humpsahtaa hetkessä räpellyksen puolelle. Perustakaaleikkaukset suorilla ovat nykyään helppoa kauraa, mutta muissa on duunia tehtävänä. Läksyjä siis tiedossa.

Tason kartoituksessa käytiin läpi aiemmin työn alla olleita hypyille ja takaakiertoihin irtoamisia, kontaktien vedätyksiä ja hyppy-putki-erotteluja. Kyllä pelitti! On se huikea! Treeneissä menee ihan mikä vaan ja vielä kun oikeita vihjeitä vahvistetaan lisää, niin pelittävät yhtä luotettavasti myös kisatilanteissa. Miut yllätti Lupukan keppiosaaminen! Lisäksi lohikäärme sai kehuja erinomaisesta fyysisestä kunnostaan ja kestävyydestä, Sisu kestää toistot ohjaajan tunaroidessa ja silloin kun kelpieltä vaaditaan tason nostoa. Sannan vinkeillä ollaan päästy tuossa asiassa ihan huikeasti eteenpäin, Sisulla ei pala enää käpy mokissa vaan se painaa intensiivisemmin duunia. Muutamalla toistolla saadaan homma pelittämään, koska säännöt. Sen sijaan miun liikkumisen hienosäätö vaatii toistoja enemmän, jään edelleen liikaa paikoilleni vaikka pitäisi liikkua tehokkaammin, tepsuttaa menemään ja jättää katse tukemaan itsenäistä työskentelyä. Mie pysäytän vauhdin tai hutiloin katseen ihan liian usein.

Rapsutin valtasi kisoista ostetun uuden makuualusen.

Seniorijaoston kuulumisia on kyselty, joten todettakoon, että hyvin puksuttavat. Mitään ihmeellistä heille ei kuulu mitä nyt juoksu on molemmilla. Jolkottavat tyytyväisinä talvikeleissä rotsit niskassa ja ruoka maistuu. Rapsulla on loppuviikosta eläinlääkärikontrolli sydänlääkereseptin uusimista varten ja Nuuskun ikääntymisen huomaa lisääntyneistä mutinoista ja maiskutteluista.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kolmosten korkkaus

Aamulla mittari näytti -13°C, joten lähdettiin Sisun kanssa kokeilemaan miltä kisapaikalla tuntuu. Perillä auton mittari näytti -17°C, mutta hallissa oli mittarin mukaan suorastaa helle, ainoastaan -7°C.

Eka rata oli meiltä ihan superhieno! Alku oli haastava, mutta lähdin tekemään siihen semmoista rohkeaa ohjausta mitä tekisin treeneissäkin. Toimi kuin häkä ja vaikka itse sanonkin, Sisu veti alun päivän tyylikkäimmin. Etäohjaus on pop! Olin tuolla kepeillä ja siitä etänä sylivekki (2) ja kepeille (3) pakkovalssi.

A-radan alku olla jotain tuommoista.


Koko rata oli huikea, hallittua yhteistyötä ilman räpeltämistä. Mutta sitten siellä viimeisillä esteillä hihkuin mielessäni "me tehdään nolla, nolla, nolla, mepä tehdään nolla...", noh, ei varmaan tarvitse sanoa, että sen jälkeen ei tehty. Kielto hypyltä, kun en ohjannut enkä ollut edes läsnä vaan mielessäni tuuletin maaliviivalla. Jep. Tuloksena siis 5 ja 3. sija. Oma urpomoka ei kuitenkaan himmentänyt kokonaisuutta, ihan mahtitekemistä Sisulta :)

Toisella radalla toistui tuomarin "hankalat alut ja siitä kepeille"-teema ja lähdin radalla treeniasenteella. Sisu ei irronnut putkeen kuten olin toivonut, joten siitä napsahti kielto, mutta kepit se aloitti jäätävästi. Vähän se kaarratteli ja lopulta sanoi piupaut miun ohjaussuunnitelmalle ja suoritti vähän omiaan. Vaikka tuloksena hyl, niin rata sisälsi kuitenkin 95% hyviä kohtia, hyvät kontaktit, uljaat kepit ja mikä parasta, tunteen siitä, että kolmosten radat ovat tehtävissä.

Toisen radan jälkeen olin jo kisakirja kädessä lähdössä kotiin, koska Sisulle tuli kylmä autossa. Sain sen lämpimäksi radoille, mutta tuumasin, että odottelu on liian kylmää pohjavillansa tipauttaneelle. Tehtiin kuitenkin comeback, kun saatiin kilpasiskoilta (kiitos Elisa ja Terra) lainaan fleecejumpperi takin alle lämmittämään. Sisu tykkäsi Terran fleecestä, kokokin oli sopiva :) Oltiin siis vielä hypärillä ja siitä jäi hyvä fiilis. Jotain räpelsin rytmityksen kanssa kääntöpaikoissa, sieltä kaatui pituuden palikkaa ja selän takana Sisu oli vähän oikaissut, mutta siitä huolimatta tykkäsin kokonaisuudesta. Tuloksen hyl ja hyvä mieli.

Treenilistalle laitetaan se, että ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Lisäksi pitää vahvistaa esteille lähetykset niin vahvaksi, että minun surkea rytmitys ei aiheuta niissä kieltoja. Mutta olipa lystiä! Ens viikonloppuna taas!!