torstai 31. tammikuuta 2013

Muutama kuva

Väsynyt, mutta onnellinen.

Kaikki kolme päiväunilla.

 Rapsu opettaa Sisulle savotan alkeita.

Savottatytöt.

LOHIkäärme vai hanKALA?

Sisu sosiaalisti itseään istumalla kokouksessa. Maanantai-illan mejäkokoukseen saapui myös puolivuotias labradorinnoutaja, mutta mitään pentupaineja ohjelmaan ei lisätty, koska isompi pentu oli 27 kiloinen, joten en rohjennut laittaa alle viisikiloista lohikäärmettä altavastaajaksi. Sisu kuitenkin reippaana tyttönä paini lapukan pään kanssa sylissäni istuen ja mäiski lapukkaa päähän tassuillaan. Mikäs siinä, molemmilla näytti olevan hauskaa.

Autoilu on edennyt vaihtelevalla menestyksellä. Ruuanostoreissu Suhmuraan oli aikamoista kiljumista, mutta kokousmatkat puolestaan nukuttiin kovin tyytyväisenä. Viimeisimmälle metsäreissulle mennessä alku oli vikinää, mutta takaisin tullessa uni maittoi. Pieni lohikäärme ei vielä oikein tasaisen varmasti tiedä ovatko jotkut asiat kivoja vaiko eivät, joten ajoittain äänekästäkin protestointia ilmenee.

Lämpimämpi keli houkutti tosiaan lähimetsää kauemmas ulkoilemaan ja se olikin loistoidea, koska Rapsutin lämpeni pikkukelpille sillä reissulla. Tein aika paljon luoksetulotreeniä metsässä hiipparoinnin ohessa, joten Rapsutin ehdollistui siihen, että pieni koira tarkoittaa namia, joten sen olemassaolosta on hyötyä. Rapsu jopa hieman kisaili Sisun kanssa mikä oli erityisen ilahduttavaa. Sulaminen näkyi myös sisätiloissa, Rapsu ei enää ole niin tarkka tilansa suhteen. Sisun iltavilleihin päivän aktiviteetit eivät vaikuta, tai jos vaikuttavat, niin sitä villimpi villi mitä enemmän on ollut uutta ja jännää. Mutta on se aika hupaisa juostessaan Simon huopatohveli suussa ja taistellessaan tossua vastaan raivokkaasti, Sisun suosikki lelu.

Rapsun tiistaitreeni meni makeasti kuin oravaisen unet sammalvuoteella. Rape oli loistofiiliksissä ja miekin pysyin kyydissä. Saatiin aivan mielettömän hienoja vetoja, hyvällä sykkeellä. Kaikista parasta oli se, että jostain kumman syystä niistot ja niistosokkarit pelittivät enkä tumpeloinut niistä kieltoja kertaakaan. Muutenkin oli antoisaa liihotella pitkästä aikaa.


Nuusku taitaa rakastaa pientä kelpiä. Öisin Sisu saa painautua Nuuskuun kiinni, nyt jo ihan kuonon suuntaankin ilman, että Nuuskua ärsyttää ollenkaan. Päiväunia kaksikko vetää vierekkäin tai peräkkäin. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Eläkeläispiireissä kuhisee

Kyllä se on myönnettävä, Rapsustakin on tullut vanha harppu. Onhan se ollut nähtävissä jo jonkin aikaa kavereiden kanssa kimppalenkeillä, että Rapsutinta kiinnostaa nykyään enemmän puskissa luuhaaminen kuin hurjat vauhtirallit. Kovasti toivoin leikkieläimen heräämistä, mutta niin siinä vain kävi, että Sisu pääsi valkosipuliksi hapankaalien keskelle. Onneksi valkosipulihapankaali on hyvää ja nuorekkaampia kavereita löytyy lähipiiristä, joten ei pennun sentään tylsyydessä tarvitse kasvaa.

Eilen Sisulla oli seikkailuhenkinen päivä. Aamuinen lähimetsäseikkailu sisälsi rauhallista nuuskuttelua ja uteliasta viipotusta, hieman yrityksiä roikkua kämppisten luppakorvissa, kun ovat kerran hövelimpiä ulkoilmassa. Päivällä tehtiin hieman yksinoloharjoituksia, joissa on edetty lyhyeen ulkona piipahdukseen, ja käytiin porukalla sosiaalistumassa Noljakan kylillä. Kuljeskeltiin Noljakankaarta ja Sisu oli tosi reipas eikä korvaansa lotkauttauttanut ohi hurautteleville autoille. Välillä Sisu lämmitteli takkini alla, mutta enimmäkseen se halusi viipottaa koirana koirien joukossa. Pääkohteena oli Sinkkola ja rellestettiin Sinkkolan alueella. Sinkkolan kävelytiellä Rapsu esitti muutaman leikkisän pyrähdyksen, mutta melko torsoksi jäi ne rallit, kun Sisu ei ihan pysynyt perässä. Ulkoilut ovat olleet nyt helpompia, kun ei ole ollut ihan niin kylmä vaan Sisu tarkenee tepastella pidempiä pätkiä. Ja eipä tuosta paljoa tarvitse huolta kantaa vaikka ulkoilut hieman lyhyitä olisivatkin, koska Sisu on reippaan utelias ulkoilija. Ei tunnu mökkihöperöltä ollenkaan :) Iltapäivällä oli vuorossa suuri seikkailu, sillä lähdettiin Sisun kanssa autoilemaan ja Musti & Mirriin ostoksille. Menomatkalla Sisu hieman elämöi autossa, mutta hetkeksi hiljettyään ja siitä palkkaa saatuaan Sisu matkusti tyytyväisenä hiljaa. Musti & Mirrissä Sisu herätti ansaittua ihailua ja kurkisteli maailmaa sylistäni vaikka olisikin halunnut seikkailemaan liikkeeseen. Outoihin ihmisiin Sisu suhtautui uteliaalla mielenkiinnolla, nuuskutteli ja lipaisi sormia. Mukaan lähti mieluisia herkkuja ja rohkeasti sovitetut turvavyöt, joihin totuteltiin ensin liikkumattomassa autossa siankorvasuikeroa syöden ja joissa loppupeleissä Sisu matkusti takaisin kotiin. Paluumatka sujui aivan loistavasti, Sisu oli täydessä unessa, kun kaarrettiin kotipihaan. Illan Sisu olikin katkipoikki ja jaksoi käydä vaan häntää heiluttamassa pidemmiltä lenkeiltä palaaville kämppiksilleen ja kömpi takaisin unille.

Tänään seikkailut jatkuivat. Kolmikolla oli treffit Topin ja Viirun kanssa metsätiellä, jossa käytiin hieman ulkoilemassa ja lämmittelemässä lihaksia. Tosin minä oli jo valmiiksi hiestä märkänä, yllättävän hankalaa oli sujuvasti sulloa kolmikkoa autoon, ei mennyt ihan kuin onnistuneissa päiväunissa. Mutta itse automatka meni oikein hyvin, Sisun älämölö loppui ennen ostaria. Ulkoilun, Sisulla ympäriinsä heikkopäisenä kirmailun ja luppakorvilla hevosenpaskan syömisen jälkeen suunnattiin hallille treenaamaan. Yllätykseksemme hallilta löytyivät myös Hinku-äiti ja Huuma-täti, joiden jälleennäkeminen oli Sisun mieleen, ilmassa oli hellyyttä. Tänään oli se suuri päivä, jolloin Sisu tutustui agilityyn. Sisu oli hallissa tosi reipas ja kirmasi putkea ja hienosti kirmasikin :) Katja piti Sisua putken suulla, minä kutsuin putken läpi ja Sisuhan tuli. Olisiko neljä toistoa otettu, pikkukelpi oli oikein pätevä. Rapsun kanssa otettiin pari toistosarjaa puomia ja muutamat keppikulmat. Hyvin teki, olisi tehnyt enemmänkin, mutta minulla ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa, joten pidättäydyttiin noissa. Nuuskun kanssa tokoilin pentukainalossa mikä ei haitannut Nuuskua ollenkaan, itseasiassa Nuuskun työskentely oli jopa parempaa, kun ääntely oli ulkoistettu Sisulle. Tehtiin istu-maahan kaukoja, luoksetuloja, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja lopuksi Nuusku halusi demonstroida Sisulle kuinka putki suoritetaan ja Sisu teki kiltisti perässä. Paluumatkalla Sisu nukahti autoon ennen kuin oltiin hallin pihasta pois päästy.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Harakka

Kauheasti on kiiltävän perään tuo pieni pentukoira. Tykkää nuolla luputella Salli-satulatuolin metallijalkoja (ihan kuin Nuusku pienenä) ja työkaluja kuten jakoavainta ja vasaraa (kuten myös Nupatin) sekä koruja. Hassu. Tykkäisiköhän se metallikapulan noudosta? Toisaalta Sisusta saa ehkä tuottoisamman taskuvarkaan kuin tollereista, jotka keskittyvät nyysimään vain ruokaa, sillä Sisu voisi tuoda minulle viattomien ihmispolojen korut ja kultaharkot. Aika kätevä!

Aamuyöstä havahduin siihen, että pieni koira mussutti jotain kainalossani. Tungin sormet sen kitaan ja kuvittelin löytäneeni jälleen kerran villakoiran pennun suusta. Kävin vetämään pölykasaa pois, mutta sitähän riitti ja riitti ja tuntui, että vedän karvanöyhtää nielun lisäksi vatsalaukusta saakka. Kun sain massiivisen villakoiran lopulta suusta ulos, huomasin, että kappas, sehän olikin Nuuskun häntä. Nuuskutin oli varsin sikeässä unessa, kun ei huomannut hännän amputaatioyritystä, tai sitten se vain toivoi totuuden kieltämällä vapautuvansa tilanteesta.

Tänäaamuna käytiin taas koko koiralauman kanssa lähimetsässä hiippailemassa ja olipa pieni koira innoissaan, kun sai idolit mukaansa. Nuusku ja Rapsu sietävät ulkona kaikki Sisun lähentely-yritykset, myös lievät korvien pusutukset ja kuonon lipomiset. Ulkona pentu on selvästi huolittu täysillä laumaan vaikka sisällä ajoittain hieman etäisyyttä edellytetäänkin. Sisu oli harvinaisen onnellinen saadessaan kipitellä paluumatkan tiepätkän Nuuskun ja Rapsun kanssa hihnassa, näytti niin pollealta, änkesi luppakorvien väliin ja koetti ravata samaan tahtiin rinta rinnan. Aika herttainen. Näytti tuntevansa itsensä suureksi lintukoiraksi.

Pikkuisen on alettu opettelemaan muitakin asioita kuin vain arkielämän ihmettelyä ja uuteen kotiin tottumista. Hihnassa kulkeminen sujuu mainiosti. Siihen Sisu saikin tottua heti, koska kotitiellä kulkee autoja harvoin, mutta kovaa. Pissityskeikoille ei siis mennä vapaana vaan hihnassa. Hihnan kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa ja sitä on edesauttanut varmasti näppärä pentuhihna, joka on niin kevytlukkoinen ja aavistuksen joustava, että ei Sisu taida juuri hihnaa edes huomata. Istumista on myös naksuteltu ja kiehtovaa on ollut havaita pienten aivojen raksutus, kun se hoksaa mitä siltä toivotaan. Se osaa muutakin kuin juosta hepulissa ;) Yksinoloharjoituksia on aloitettu hitaasti, jotta saadaan toivotunlainen lopputulos. Siinä minulla on ollut sama tekniikka kuin punaistenkin kanssa eli asia pohjustetaan ilman kiirettä: ensin pennun pitää tuntea koti kodiksi ja vasta sen jälkeen pennulta voi edellyttää kotiin rauhassa jäämistä. Ja se jääminenkin tehdään osissa ja tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Sisu oleilee aika ajoin portin toisella puolella näköetäisyyden päässä. Onnistumisten pohjalta hyvä tulee ja hyvin on lähtenyt sujumaan, ilman minkäänlaisia äänitehosteita. Nuuskulla ja Rapsulla ei ole koskaan ollut ongelmia yksinolon kanssa vaan niiden mielestä ihmisten poissaolo on yhtäkuin unihetki ja samaan haluan päästä Sisunkin kanssa.

Koska päivitykset ovat kovasti Sisu-painotteisia, kerrottakoon, että Nuuskulla ja Rapsulla pyyhkii hyvin, ne lenkkeilevät iloisina pelloilla ja jäällä ja tapaavat satunnaisesti kavereitaan. Mutta mitään ihmeellistä tai mullistavaa heille ei ole tapahtunut, kunhan hengaavat ja koetavat sulatella pientä ruskeaa oravaa.

torstai 24. tammikuuta 2013

Sisu lampaiden äärellä

Eilen Sisu sai tuntumaa todellisen paimenkoiran elämään, kun käytiin ihailemassa Ninkan karitsoja, uuhia ja pässilöitä. Sisu ei luonnollisestikaan lampolan lampahista mitään ymmärtänyt, nuuhkaisi muutamaa turpaa, mutta keskittyi lähinnä siihen, että onpas jännää ja siistiä ja kylläpäs paleltaa. Kaikista pienimmän, sisällä asuvan Tipun, kanssa Sisu pääsi tekemään lähempää tuttavuutta ja taisi luulla Tipua lähinnä epämuodostuneeksi koiraksi. Leikkimään Sisu pääsi Birk-bordercollien kanssa ja he vetivät aikamoista rallia ja riehuntaa pari tuntia.

Kotona Sisu on innostunut kiipeilystä ja löytynyt jo 55 cm korkealta hyllyltä. Muutenkin kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin on kiva tunkeutua tutkimaan, että mistä oikein on kysymys. Kiltti se on edelleen ja utelias, mahdottoman hauska seikkailijatar!

Siellä ne punaturkit jossain viipottaa.

Nuusku ja Rapsu ovat keskittyneet lenkkeilyyn upean aurinkoisissa pakkasmaisemissa. Rapen agilitytreenit jäi välistä, kun hallia oli suolattu juuri edellisenä iltana ja Rapsulla on turhan herkät tassut juuri suolatulla pinnalla treenaamiseen. Mutta jospa jo ensi viikolla päästäisiin liitelemään, edellisesti kerrasta on jo liian kauan.

Sisu ja pinkkireino.


Sisu ja lelut.


Se tuli tuohon riehumaan vaikka mie olin nukkumassa, sanoo Nuusku.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Pentutreffit

Käytiin tänään kasvattajan luona kylässä pentupainien merkeissä. Jiihaa, kuului Sisun kidasta, kun Sisu Arvo-veljen ja huomenna kotiutuvan pinkin siskon kanssa hippaa veti. Kotona niin kiltti pikku Sisu rellesti sisarustensa kanssa kuin mahtavin lohikäärme konsanaan. Sillä oli ihan hirmuisen hauskaa! Hinku-äitin ja Huuma-leikkitätin tapaaminen vaikutti myös olevan mieluista. Reilun parin tunnin painit painoivat silmäluomet umpeen ja Sisu kömpi hetkeksi sisarustensa kanssa läjään nukkumaan. Se jos mikä on Sisun mieleen. Kotiin tultua Sisu kuukahti unille ja unilta hetkeksi herättyään koki suurta hellyyttä Rapsulta. Nuuskuttelivat toistensa kuonoja ja korvia ja Rapsu oli kaikinpuolin suopealla tuulella. Sisu sai läpsytellä Rapsua jopa tassulla päähän. Muutoin Sisun loppupäivä ja ilta on mennyt nukkuessa. Joten vinkiksi pennunottajille, aamupäiväpainit takaavat loppuillan tainnutuksen!

Nuusku ja Rapsu olivat olleet onnessaan Sisun poissaolosta ja nukkuneet sikeästi tassut taivasta kohti. Taisivat reppanat luulla, että Sisu lähti takaisin sinne mistä tulikin ja huokaisivat helpotuksesta. Eivät ne kyllä pettyneiltä näyttäneet Sisun palattua, molemmat tuntuvat kiintyvän pentuun hetki hetkeltä enemmän. Sopuisasti änkeydyttiin kaikki sohvalle kasaan Hercule Poirottiakin katsomaan. Hieman oli fyysisesti ahdasta, mutta hienoa oli, että henkisesti siellä oli kaikille tilaa. Sopeutuminen on ollut yllättävän nopeaa :)

Sisu kurkistaa sängyn alta.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Suuria askelia laumassa

Säät ovat vähemmän hyytävät, joten Sisukin on päässyt jonkinmoisiksi pätkiksi ulos. Ollaan käyty hieman hiipparoimassa lähimetsässä ja se on ollut Sisusta jännää. Sisusta on kivaa tunkea pää hankeen kuin strutsi. Kaksintaistelut oksien kanssa ja pupun jälkien seuraaminen ovat myös hauskaa hupia.

Eilen meillä kävi vieraita ja Sisu oli oikein mallikas. Tänään Sisun maailmassa tapahtui eri suuria sillä kävimme kylässä Suvin ja kissojen kotona. Hirveän jännää oli, Sisu piipitti aika lailla ja haki turvaa sylistäni. Uteliaana kuitenkin halusi tutkailla ympäriinsä vaikka jännää olikin. Samaisella reissulla päästiin tutustumaan uusiin alustoihin, kun kerrostalon eteisestä löytyi kumiritiläpohja ja rapussa oli käytävämattoa ja betonia. Onkaloinen kumipohja vaati hieman tutkimista, mutta muut eivät.

Yllä eilinen videotallenne ulkoilevasta Sisusta.

Yllä hieman pidempi taltiointi siitä, kun Sisu ja kuivattu peuransydän kohtaavat.

Kyllä, täällä mie oon! Samalla sohvalla. Ne tykkää miusta!

Nuusku on suuressa armossaan sallinut Sisun nuolaista valtoimenaan tursottavia varpaanvälikarvojaan. Pentu oli vallan hämmästynyt moisesta suopeudesta ja se vetikin aivot niin koville, että pieni koira kuukahti melkein samoin tein. Muutenkaan Nuuskutin ei enää edellytä hajurakoa muulloin kun syödessään, joten Nuuskun mielestä Sisu saa kirmata missä tykkää, kunhan ei roiku karvoissa eikä kiltti kelpie sitä edes yritä. Viime yönä hänen armonsa salli pienen kelpien käpertyä kylkeensä kerälle. Rapsu alkaa olla melkein samoilla lämpöasteilla, mutta on vielä hieman tarkempi oman tilansa rajoista. Eiköhän se tuosta kuitenkin tokene.

Tänään tollerit saivat pentuvapaalla ajallansa aikuista seuraa Pyhäselän jäälle. Aku kutsui hippasseuraksi ja Rapsulle se oli enemmän kuin tarpeen. Rapsutin pääsi purkamaan pentuangstejaan Akuun, ennen ei ole painivasta Rapsusta moista mökää lähtenyt.

Aku ja Rapsu hipattaa. ©Kaisa Jalava

Nuusku ja Aku marssivat kuin elefantit. ©Kaisa Jalava

perjantai 18. tammikuuta 2013

Sisustajalle lämmetään

Videota Sisun eilisestä leikkistä kananmunakennolla.

Sisun nimivaihtoehtoina oli mm. Rousku, mutta koska Nuusku ja Rapsu ovat molemmat kasvaneet nimiensä mittaisiksi, keittiöremontin pelossa en rohjennut otusta Rouskuksi nimetä. Ajattelin Sisun kasvavan sisukkaaksi pieneksi kelpieksi, mutta Sisu on omasta mielestään sisustaja. Onnekseni vielä keskittynyt sisustussuunnittelijan kevyehköihin uudistuksiin eikä ole alkanut isompia remontoimaan. Peitot, tyynyt ja muut irtohärpäkkeet vaihtavat kuitenkin sujuvasti paikkaa.

Sisun on myös sylikoira. Unilta herättyään Sisu ampaisee syliin tervehtimään ja jatkaa siitä sitten leikkiensä pariin. Nukahtaminen on myös mukavinta sylissä. Pakkasta on sen verran rutkasti, -27, että ulkoilut ovat olleet pikaisia tarpeilla käyntejä. Toivottavasti kelit hieman lämpenisivät suuria seikkailuja varten.

Lelulaatikossa leikkimässä.

Nuuh nuuh.

Väsähtänyt Sisu päiväunilla.

Toisilla päiväunilla.

Kolmansilla päiväunilla.

Meijän sohva.

Nuusku on lämmennyt Sisulle mukavasti ja Sisu voi majailla 20 sentin päässä ilman, että Nuuskua ärsyttää. Yön Sisu sai viettää Nuuskun kanssa samassa sängyssä, tosin eri kainalossa. Rapsu on myös heltynyt ja sallii Sisun hengailun vajaan puolen metrin säteellä. Samalle sohvalle ei toki ole asiaa, mutta enää Rapsu ei koe tarvetta komentaa Sisua muuten vaan kauemmaksi, vaan ainoastaan omalle alueelle tunkeminen ottaa kupoliin.

torstai 17. tammikuuta 2013

Sisu Hinkuuntytär

Lauman uusin jäsen on Sisu Hinkuuntytär, pienen pieni kelpie, suloinen suklaapala. Se on ihan hassu ja eloisa käänteissään. Ollut uudessa kodissaan muutaman tunnin ja ehditty jo kaivaa kertaalleen pois pakastimesta.

Luppakorvaiset ovat vastaanottaneet tulokkaan hyvin. Nuusku mulkoili ja Rapsu urahti, jolloin pieni kelpie ymmärsi, että ihan kiinni kuonoihin ei ole asiaa. Kaksikosta nukkuva pentu on tällä hetkellä valveilla olevaa pentua mielenkiintoisempi.

Siskot Pinkki ja Punainen unilla kasvattajan luona.

Veljet Sininen ja Vihreä sekä Oranssi-sisko nukkumassa kasvattajan luona.

Joukkoon liittyi myös Turkoosi-veli.

Uuteen kotiin saapunut Sisu ihmettelee Nuuskua.

Sisu ja uusi maailma.

Sisu sohvanvaltaaja.

 Tarkkana kuin kelpie.

Munakennoilla leikkimistä.

Etualalla massiiviset amputaatiot läpikäynyt rotta.

Sisu unilla.

Sisu söpöliini.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Palkkana lainanakit

Nuuskun juoksut ovat jo hiipuneet, mutta Rapsulla jatkuvat vielä. Syystä siitä luppakorvaiset eivät ole tehneet mitään ihmeitä vaan lähinnä lenkkeilleet, nuuskineet, pötkötelleet kasassa ja herkutelleet. Molempia on nukuttanut keskimääräistä enemmän kuten aina juoksujen aikaan. Hellyydenkipeys vaivaa myös : ) Aivoja,  tai aivojen kohdalla olevaa tyhjää tilaa, on muutamaan otteeseen aktivoitu pienillä noutokapulan käsittelyharjoituksilla, joiden tavoitteena on ollut lähinnä kouluttajan naksutinsormen elvytys eikä niissä harjoituksissa oikein kukaan ole oppinut mitään, mutta onpa saatu nameja kulumaan.

Tänään kuitenkin oli hullun tolleriporukan hakutreenipäivä. Pakkasrajana meillä on -10 ja koska mittari näytti -14, en ottanut treenivermeitä mukaan, koska aikomus oli kääntää treenit pelkäksi lenkkeilyksi. No eihän se treenihirmujen, Topi & Viiru ja Zorro & Elena, seurassa onnistunut, joten Jamiskalle suuntautuneen metsälenkin jälkeen otettiin ilmaisutreenit, joihin lainattiin Topin ja Viirun nakkeja.

Molemmille kaksi maalinaista molemmin puolin keskilinjan, lähetys akalle, jolta otetaan irtotulla ja rullan palautuksen jälkeen lähetys näytölle, jossa akka syöttää namit. Rapsun suoritukset olivat paljon parempia kuin viimeksi. Rapsu syöksyi akalle vauhdilla, otti hanakasti rullan suuhun ja lähti vauhdikkaaseen palautukseen. Palautuksessa neidon kierrokset kävivät kaakossa ja juoksuun tuli pientä kaarretta, mutta hienoa edistystä Rapsulta :) Näytölle Rape lähti myös hyvin. Onhan se vähän semmoista hassunhauskaa sekoilua, mutta minä niin tykkään siitä. Nuuskun ilmaisut olivat täydellisiä, mitäpä muutakaan, ja tykkään minä siitäkin.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Rullaatirullaa

Molemmat pienet hippiäiset juoksevat parhaillaan, joten Rasputin on ollut agilitytauolla. Aika rauhallista hengailua on ollut ohjelmassa, mutta rajansa silläkin. Enää ei jaksettu pelkästään lepäillä vaan treenitassut vipattivat siihen malliin, että lähdettiin harrastamaan hakua, kesälajia keskellä talvea. Treeniseuraa ei tarvinnut enempiä houkutella, sillä aina yllytyshullut Satu ja Riitta otustensa kanssa olivat heti juonessa mukana.

Otettiin ilmaisua raviradan parkissa. Molemmille mussukoille neljä maalinaista, kaksi keskilinjan kumpaisellekin puolen. Lähetys akalle, rullan palautus, lähetys näytölle, jossa akka palkkasi rasiallisella riistakäristystä. Nuusku oli niin pro! Aivan huikeaa menoa, tiukkaa etenemistä, huolellista rullatyöskentelyä, palautukset käteen ja vauhdilla näytölle. Rapsu oli myös eri etevä. Rapsu lähti akalle hyvin, toi rullan, mutta sitten Rapella oli hieman hankaluutta orientoitua näytölle menoon. Siihen tarvittiin kaksi kehoitusta ja vasta sitten Rapsu malttoi luovuttaa palkan odottamisen minulta ja syöksyi akalle syömään. Minä olin Rapsun räpellykseen tyytyväinen, mutta Satu oli sitä mieltä, että Rapsun pitää petrata palautusten kanssa. Pitäähän sen, mutta kuka sitä nyt pikkukoiralta raaskii mitään vaatia? Kunhan vaan iloisena korvat heiluen hilluu... No pitää hinkata jotain olohuonetreeniä, niin ensi kerralla loistetaan :)

Treenin päälle lähdettiin vielä koko kuuden koiran porukalla lenkille ja olipa hauskaa. Kaunis ilma, sopivasti pakkasta ja lunta sekä hyvää seuraa.

Sit mie linkitän tähän loppuun vielä tämmöisen, jotta voitte ynnäillä yhtä jos toistakin yhteen.