torstai 29. huhtikuuta 2010

Hirmuista hurmosta

Illan treeni oli Annen suunnittelema ja olipas kiva :) Tehtiin ensin punaiset 1-12. Nuusku oli aivan huikeassa vedossa, sillä oli puhdas kisafiiis! Hellyttävä ulinaa lähtöviivalla ja vauhti oli niin makea. Rapsukka oli vielä paremmassa iskussa, sillä meni kerrasta nappiin kaikki pätkät. Tuossa ekassa reenissä fiilistelin 7-9 pätkällä hiippailemalla suoran putken ja kutoshypyn välistä. Kivasti olivat viskottavissa putkiin.

Toisena tehtiin vihrut 1-13. Tämäkin meni varsin napsakasti ja sain itse hyvää harjoitusta liikkeen ylläpitoon noissa putkihässäköissä. Jopa onnistuin. Tässä oli haasteellisinta saada Rapsu renkaalle ilman, että se tuijottaa sen jälkeen minua välin 12-13 eikä katso hyppyä.

Treenin jälkeen otin pari kertaa kepukoita suljetusta ja avoimesta kulmasta Rapsun kanssa ja hakipa kivasti eikä kymmenennen kepin syndroomasta ollut tietoakaan. Myös puomi meni kivasti, ei tullut passaamista alastulolla.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Hauskuutta

Perjantain tolleriagilityssa Rapsutin kävi hieman irroittelemassa kevyellä kunhan kirmataan täysillä -meiningillä. Oikein oli kivaa ja vauhdikasta ilottelua. Lisäksi vahvistettiin puomin alastuloa kosketusalustalle.

Suuntasimme viikonloppuna juoksulenkille metsään. Tällä kertaa reittinä oli vitosen lenkki pitkin hiekkaista metsätietä ja paikoin kumpuilevaa kangasmetsää. Nuuskulla ja Rapsulla oli sielläkin oikein hauskaa. Nuusku on eri jännä elukka, koska siitä vetovaljaat päällä juoksulenkkeily on tylsää, mutta vapaana juoksulenkki maistuu niin kovin, että Nupa spurttaa keulassa innoissaan.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Linjauksia


Yllä olevan Kaisan treenin teemana oli linjaukset. Ensimmäisenä pätkänä tehtiin punaiset 1-10. Nuusku oli vallan hilpeällä tuulella ja sen kanssa oli oikein mukava treenata. Nuusku kulki kuin unelma. Nupa kääntyi korealla vekillä kakkoshypylle ja siitä sukelsi putkeen. Linjasin otusta hypylle 4, jolloin saatiin kiva tykitys putkeen 5. Noh, ekalla kerralla hilluin omiani ja sain Nuuskun kuvassa näkymättömille putken 5 oikealla puolella olleille kepeille... Hypyn 7 jälkeen tuli alussa melkoinen kaarros, mutta kun sain ohjaukseeni ryhtiä ja rohkeutta eli uskalsin vekata Nuuskua seiskalle niin käännös kasille oli napsakka. Loppu oli heleppo.

Rapsuttimen kanssa pääsin helpommalla, kun olin hinkannut ohjauslinjani Nuuskun kanssa suhtkoht kohdilleen. Hienoa menoa :)

Toisena treeninä oli vihreät 1-11. Minulla meni tovi jankatessa vastaanottovalssia hypylle 4, mutta kun sain sen kohtuullisesti pelittämään enkä jäänyt Nuuskuttimen jalkoihin tuli pätkästä 5-7 aika kiva. Olisi siinä voinut hieman vielä linjoja nipistää, mutta oma liike oli sen verran tahmeaa, että parempaan en kyennyt. Putkeen 10 Nuuskutin sujahti parhaiten puolivalssilla.

Rapsun kanssa sama pätkä oli hauska. Alku meni kivasti hypylle 5 asti, mutta siitä Rapsuli sitten sujahteli putkeen iloisesti ja monta kertaa :) Rapsukka liikkuu tsäpäkämmin ja olin sen verran helisemässä neloshypyn jälkeisessä valssissa, että en oikein ehtinyt jatkossa mukaan. Sain homman kuitenkin pelaamaan, kun hoksasin kääntää myöstyneen valssini vahvuudeksi ja vääntää siihen perään vekkiä vitoselle, niin jopas mentiin hienosti. Puolivalssilla Rapsunkin putkeen 10 laitoin, tosin piti olla tarkkana, että vastakkainen räpylä ei heilahtanut yhtään liian aikaisin tai muuten Rapsutin kiepsahti ennen hyppyä ympäri.

Oikein oli kivat treenit. Tosin masentavahan tuo oli huomata, että jos pitää kyetä linjaamaan linjauksen perään niin aika pian ohjaus ontuu ja pahasti, mutta mukava oli huomata, että kun ohjaus toimi, niin niin toimi elukatkin. Aika hyvin sain jo pidettyä käsiä siellä missä pitikin eli tarvittaessa lähellä vartaloa eikä aina vaan heilumassa ympäriinsä kuin propellit.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Kevättä kirsussa

Kevät on saanut luppakorvien kirsuihin vipinää. Metsälenkeillä molempien ilmeet ovat autuaat ja tassut kuljettavat sinne minne kuono näyttää. Oikein huomaa miten molempien sielut lepäävät vaistojen viedessä. Pitkiä metsälenkkejä onkin ollut erityisen nautinnollista tehdä, kun lumet ovat huvenneet ja reittejä on päässyt laajentamaan sinne minne Micran maasto-ominaisuudet eivät talvikeleillä yllä.

Nuusku ja Rapsu ovat törmänneet useisiin keväisiin luonnon ihanuuksiin. Ensimmäiset joutsenet on bongattu jo ajat sitten ja kokonainen supikoiralauma havaittu tällä viikolla. Tässä nurkillahan on yksi supikoira jättänyt talviunet väliin ja hillunut vainuttavana läpi talven, mutta nyt sen kaveritkin ovat kömpineet nokosilta esille ja ne liikkuvat neljän laumassa. Nuuskun ja Rapsun mielestä supikoira on yhtä kuin paisti ja se näkyy sekä kuuluu kohtaamisissa.

Perushiipparointien lisäksi olemme käyneet juoksulenkeillä ja tänään juoksulenkkeilyyn on lisätty maastojuoksuominaisuus. Kävimme Akun ja Ellan kanssa Jamiskalla tunnin verran juoksemassa. Koska viipotimme metsässä, poluilla, mättäillä, hakkuuaukeilla, lumessa ja liejussa kaukana sivistyksestä, ei vedetty crossivehkeitä päälle vaan molemmat saivat juosta vapaana omaan tahtiinsa. Nuuskun tahti oli suurinpiirtein minun tahtini, välillä Nupa kävi kirmaamassa omiaan keulassa ja sivuilla, tutkailemassa mitä kuusten alta löytyy, mutta pääosinhan se juoksi vierellä kuin paraskin vaunukoira. Ehkä se luulee olevansa dalmatialainen. Paremmin Nuuskulla kuitenkin juoksu kulkee vapaana kuin crossivaljaissa, koska Nuuskuhan on tunnetusti oman elämänsä sankari, omien polkujen kulkija, arvonsa tunteva ja nauttii tiedosta, että se on mukana siksi, koska se haluaa eikä siksi koska on pakko. Rapsu puolestaan rälläsi ja rellesti Ellan kanssa ainakin kolme kertaa sen mitä me Kaisan kanssa juostiin, joten ei ole ihme, että uni maittaa :)

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Räntäsateen sankarittaret

Vesipelastuksen kuivaharjoitustreenit eivät olleet kovin kuivat vaan saimme kunnon Suomen kesä tunnelmaa räntäsateessa. Teeman oli jälleen viennit maalla nakottavaan kumiveneeseen avustajaa vaihdellen.

Nuuskulle palautin ensin viennin mieleen omalla vientiesineellä. Aivan täydellistä menoa, napsakka vienti, jonka jälkeen Nuusku tuli vauhdilla hakemaan palkan minulta. Oman vientiesineen jälkeen otettiin toistoja pelastusliiveillä. Nuuskis oli tosi pätevä ja teki kaikki kuten pitikin.

Rapsulla otettiin toistoja omalla vientiesineellä. Rapsukka sinkosi innolla veneeseen asti, jossa alussa sylki esineen suustaan palkan toivossa, mutta parin kerran jälkeen saatiin hyviä toistoja siten, että esine pysyi suussa siihen asti kunnes avustaja sen otti. Oikein mallikasta vientiä Rapsulta ja huomasin, että Rapsuttimella pitää olla namipalkka viennissä, niin silloin sillä pysyy vauhti semmoisena, että aivot säilyy hyvin mukana.

Toisella kierroksella harjoiteltiin Nuuskun kanssa pitkän köyden vientiä. Nuusku lähti innolla vientiin ja vei hienosti veneessä olleelle avustajalle, mutta ei meinannut raskia jättää sitä köyttä sinne, kun sanoin vain "irti" eikä avustaja sanonut mitään. Nuuskuhan irrottaa kiitos-sanasta, mutta sitä ei saa kokeessa käyttää vaan "irti" pitäisi sanoa. Nooh, otettiin sitten kuitenkin helpomman kautta, kun ekaa kertaa pitkää köyttä treenattiin ja avustaja sanoi "kiitos" ja sen jälkeen kutsuin Nuusku palkattavaksi rantaan. Toistot meni hyvin, Nupa jätti koyden suosiolla kiitoksesta.

Rapsun kanssa otettiin toisella kierroksella ekan kierroksen toistoa. Ensimmäisillä vienneillä Rapsu painoi veneeseen semmoisella innolla, että jäi sinne etutassuilla seisomaan useiksi sekunneiksi. Outo eläin, pikkuinen akrobaatti. Muutaman toiston jälkeen homma näytti oikein hienolta ja niitä hienoja toistoja saatiin runsaasti.

Aivan mahtavan kivat treenit oli jälleen. Nuusku on niin megapätevä ja Rapsu tulee vahvasti kohti pätevää. Hauskinta oli huomata molempien vepehulluus vaikka vettä ei ollut lähimaillakaan. Vuoroaan odottaessaan Rapsu väpätti ja tärisi ja vikisi enemmän kuin koskaan, on se vesipelastus vaan niin parasta. Nuusku puolestaan odottaessaan tuli siihen tulokseen, että odotettu on jo ihan tarpeeksi ja onnistui aukomaan auton oven! Toivottavasti tässä tapauksessa kyse oli tuurista eikä taidosta.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Lennä koira lennä ja hölökkää koira hölökkää

Nuuskutin edusti tollereita illan agilitytreeneissä yksinään, koska Rapsun ihosta löytyi pienoinen nirhauma masun puolelta enkä halunnut sitä pölyiseen halliin viedä tulehdusta hakemaan. Rapsutin sai jäädä kotiin nokosille keräämään voimia illan juoksulenkkiä varten.

Ensin Nuusku liiteli alla olevasta kuviosta punaiset 1-14. Ohjeistuksesta huolimatta en älynnyt aluksi suoristaa Nuuskua tarpeeksi hypylle 6, joten Nupa tykitti seiska hypyn sijaan kympin vikaperin. Uusinta yrityksellä sisäistin Marjon antaman ohjeen ja linjasin luppakorvan hypylle, joten Nuuskuli liisi somasti seiska hypyn kautta putkeen. Ensimmäisellä yrityksellä sain Nuuskun myös huijausputkeen hypyltä 11, koska käskytykseni oli olematon ja myöhässä. Saatuani kohtaan käskyn ennakoivammin kääntyi Nupa kauniista takaaleikkauksilla kepeille.


Toisena pätkänä otettiin muutama takaakiertotreeni, koska suoraan juokseminenhan ei ole Nuuskulle mikään ongelma, mutta takaakierrot eivät ole koskaan kulkeneet samoissa sfääreissä kuin vaikkapa Rapsulla. Nupa teki kuuliaista rataa ja tiukkaa kiertoa. Nelos keppien haku oli myös onnistunutta, joskin tuin sitä siinä jonnii verran. Lopuksi otin muutaman putki-hyppy lähetyksen namialustalle, keppejä namialustalle sekä puomin toistoja.

Illalla Rapsu pääsi crossilenkille Akun kanssa. Pitkästä pitkästä aikaa lähdettiin juoksemaan eikä minulla ollut mitään odotuksia sen suhteen, kunhan toivoin, että ihan koko matkaa ei tarvitsisi raahata Rapsua perässä. Eikä tarvinnutkaan. Rapsu oli oikein innoissaan ja ravasi iloisesti edellä. Tehtiin viiden kilometrin lenkki, josta alusta puolikilometriä lämmiteltiin, neljä juostiin ja lopusta puolikas kilsa jäähdyteltiin. Lämmittelyt ja jäähdyttelyt olisivat toki voineet olla pidemmät, mutta tahti ei loppujen lopuksi ollut mikään päätä huimaava vaan kevyttä ravia.

Oikein miellyttävää oli huomata, että Rapsu ei tarvinnut Akua jänikseksi vaan juoksi omaa juoksuaan. Ilmeisesti Nuuskun antijuoksufiilis on ollut sen verran tarttuvaa, että valjakkona meno on ollut Rapsullakin aika laiskaa, mutta yksin juostessaan meininki oli aivan eri toista. Joskin on sanottava, että käännyttyämme takaisin päin Siilaisten jälkeen, Rapsun into hieman lässähti, kun se huomasi, että samaa reittiä tullaan takaisin, mutta aika pian se sai taas juoksun ilosta kiinni. Pitää kuitenkin jatkossa suunnitella reitti siten, että siitä tulee selkeä kiekko eikä mitään edestakaisin rytyytystä. Mutta olipa hauskaa!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Vepellystä ja iltaliitoa

Kuivaharjoitteluvepetreeneissä Nuusku sai tyytyä yleisön rooliin ja Rapsu pääsi tosi toimiin. Otimme viime viikkoiseen tapaan vientiä kuivalla maalla olevaan kumiveneeseen. Ensimmäisillä toistoilla Rapsu tiputti vientiesineen veneen viereen palkka mielessään. Luultavasti avustajan veneenreunalla lepäävät kädet saivat osittain Rapsun ennakoimaan palkansaantia. Vienti alkoi toimia hienosti, kun avustajan kädet olivat piilossa ja avustaja istui muutenkin kauempana veneenreunasta, jolloin Rapsu joutui oikeasti tyrkyttämään vientiesinettään eikä voinut vain roiskaista sitä maahan. Viimeisissä toistoissa Rapsu loikkasi veneeseen saakka esinettä viemään eikä tiputtanut sitä ennen aikojaan, joten oikein hienosti meni Rapsun viennin harjoittelu :)

Nuuskulla jäi vepellys väliin, koska Nuuskulla alkoi valmennusrenkaan agilitytreenit, joihin siirryimme Rapsun vepellyksen jälkeen. Tosin jos olisin tiennyt, että valmennusrenkaamme toiminta on ilmeisesti kuollut ja kuopattu, koska olimme treeneissä ihan keskenämme, olisi voitu jäämään vesipelastusta harjoittelemaan. Vaikka toisaalta, eipä Nuuskun viennissä juuri treenattavaa ole, kun se osaa sen niin hyvin.

Joka tapauksessa otimme Nuuskun kanssa kevyttä iloittelua teemana irtoaminen. Alla olevasta kuviosta teimme ensin punaiset 1-10 siten, että lähdin Nupan kanssa yhtäaikaa ja ihailin, kun se liihotti lennokkaasti vitoselle asti minun hengaillessa putken toisella puolella. Yllätyin myös Nuuskun huikeasta korvatyöskentelystä; Nuusku ei edes yrittänyt väärille esteille vaikka asettelin niitä oikein tyrkylle ja haki upeasti kepit hypyltä 9.


Välillä hiottiin puomin kontaktia kosketusalustalla, naksulla ja lelulla ja muutama toisto oli aivan huikea. Kontaktitreenin jälkeen otettiin vihreät 1-9 ja Nuuskuli haki avokulmasta kepit priimasti. En suoristellut Nuuskun kepeille lähestymislinjaa mitenkään, mutta tein semmoisen hienon sivuttaisaskelvippauksen, jolla se sujahti sisään vauhdilla.

Koskapa olimme hallilla keskenämme, pääsi Rapsukin hieman liitelemään. Samat pätkät kuin Nuuskukin ja meni niin simpsakasti. Rapsun kanssa ei otettu toistoja, kun ei niissä suorituksissa ollut mitään hiottavaa. Ekalla pätkällä erityisen vaikuttava oli Rapsun pimeän putken 6 haku; ihan kuin putkestä olisi imuroitu Rapsu sisään, semmoista kyytiä hujahti. Myös keppien ja koko kepitys aloitus oli huikeata menoa. Toisella pätkällä myös Rapsu haki avokulmakepit hienosti. Myös Rapsukalle hiottiin puomin alastuloa ja vauhti oli hyvä. Itseasiassa myös perjantain tolleriagilityssa N ja R piipahtivat puomiaan hinkkaamassa, joten alkaa siinä jotain tulosta vähitellen tulla.

Ihan kivat liitelyt vaikka ei niissä mitään ideaa ollutkaan. Kunhan kevyesti hurviteltiin. Toiminnantäyteisen päivän johdosta seuraava viikko on pelkkää laiskottelu ja syömistä :)

Noutoa vai hakua vai miten se nyt meni

Osallistuimme Jamiskalla pidettyihin Luigin Helenan suunnittelemiin tollereiden noutotreeneihin. Aloitimme treenin malttiharjoituksella, jossa koirat ohjaajineen asettuivat suuren ympyrään vielä lumiseen metsään ja vuorotellen ohjaajat veivät damin ympyrän keskelle joko jättäen koiran odottamaan paikalleen tai ottaen koiran mukaansa. Kun kaikkien damit oli viety keskelle kukin koira vuorollaan haki keskeltä damin tai vaihtoehtoisesti koira ja ohjaaja hakivat damin yhdessä tai koira jäi istumaan ja ohjaaja haki damin ihan itse. Riippuen tapauksesta.

Nuuskulle teki tiukkaa istua hipihiljaa vierelläni ja katsoa, kun dameja kertyi ympyrän keskustaan. Nuusku istui koreasti paikallaan viedessäni damin keskelle. Vielä hankalampaa oli malttaa istua hiiskahtamatta, kun toiset koirat pääsivät vuorollaan damejaan hakemaan. Nuusku oli toiseksi viimeisenä suoritusvuorossa, joten malttia todella koeteltiin. Nuusku lähti iloisesti damia hakemaan luvan saatuaan. Keskustassa Nupa hieman haisteli, että mitäs täällä on ja sen jälkeen toi minulle lainaksi saamamme damin. Harjoitus toistettiin pari kolme neljä kertaa. Nuusku oli kovin malttavainen nuuskuksi, ottaen huomioon, että ainakin yksi tolleri kiljui sydämensäkyllyydestä ja Nuuskulle ei tee todellakaan vaikeaa lähteä mukaan ulinaan ;) Mutta yllytyksestä huolimatta Nuusku oli suuremmin kiljumatta, pientä vikinää siitä kuitenkin lähti.

Rapsulle samainen harjoitus oli hankalampi. Rapsu, joka on yleensä kuono ummessa, piti välillä pienen pientä vikinää. Paikallaan istuminen oli myös hankalaa, mutta toisaalta pitkään märässä ja kylmässä lumessa töröttäminen nyt ei ymmärrettävästi houkuttele ketään, joten pienestä asennon muuttamisesta en jaksanut sanoa mitään varsinkaan, kun ei Rapsun kanssa ole koskaan ennen kimppanoutotreeneissä oltu, joten kaikki oli kovin uuttakin. Rapsu malttoi odottaa hienosti paikaallaan, kun vein damin ja lähti damia innolla noutamaan. Palautus oli hyvä. Ekalla kierroksella Rapsu meinasi lähteä palauttamaan damia vastapäätä olevalle Topin Sadulle, mutta kiepsahti kutsusta ympäri ja toistokerroilla Rapsu lähti tuomaan heti minulle.

Malttiharjoitusten jälkeen oli vuorossa riistaan tutustumista. Nuusku nuuskutteli jotain mitä lie vesilintusta innolla ja riekuttamisen ja innostamisen jälkeen otin sen kanssa muutaman linnun noudon. Innolla Nuusku tipusen palautti joskaan nouto-ote ei ollut mitenkään ilo silmälle vaan se oli semmoista siivestä roikotusta. Rapsun kanssa saatiin myös pari siivestäroikotuspalautusta, mutta selvästi Nuusku oli pulusesta innostuneempi.

Lopuksi oli vuorossa muistinouto ja linjan harjoittelu. Nuusku tapitti metsään lentävää damia innoissaan ja oli selvästi pettynyt, kun ei saanut heti damin perään kirmata vaan pitikin siirtyä linjan harjoitteluun ja jättää dami metsään! Jätin Nuuskun istumaan ja vein damin eteenpäin jonnekin viidenkymmenen tai sadan tai jotain metrin päähän kaikkien rapakkojen taakse ja palkkasin Nuuskun palattuani. Sitten lähetin Nuuskun eteen-käskyllä damille. Nuusku lähti hyvin rivakasti ja eteni metsätien kusipaskaliejussa urhoollisesti damille ja toi sen minulle. Oikein mallikas suoritus varsinkin ottaen huomioon, että koskaan ei olla linjaa harjoiteltu eteen-käskystä puhumattakaan.

Tämän linjatreenin jälkeen siirryimme takaisin daminheittopaikalle. Nuusku muisti heti, että tuonne se dami muuten jäi ja kuikuili sinne innoissaan kaula pitkällä. Lähetin Nupan metsään ja se paineli määrätietoisesti damille ja kääntyi tullakseen takaisin. Sitten pannahinen jollain soi puhelin, Nuuskulla tipahti dami ja Nuusku lähti suunnistamaan kohti soittoääntä ilmeisesti vastatakseen puheluun. Kehoitin Nuuskua palaamaan alkuperäiseen tehtäväänsä ja Nuuskuhan meni :) Hienosti kipitti takaisin damille ja palautti sen.

Rapsun kanssa en lähtenyt ottamaan noin vaativaa harjoitusta, koska sen kanssa on treenattu noutohommia paljon vähemmän. Nuuskun kanssa on vuosia lenkkeilty dami taskussa muistinoutoja tehden, Rapsun kanssa ei. Rapsun kanssa on tehty vaan perushakuruutua ja markkeerauksia, joten nytkin Rapsulle tehtiin ihan vaan ykkösmarkkeerauksia. Yllättäen ne osoittautuivat Rapsukalle haasteellisiksi. Ei sen takia, että niissä olisi sille jotain uutta vaan sen takia, että Rapsu selvästi sekosi harrastuslajissa! Enpä olisi uskonut, että näinkin voi käydä, mutta Rapsu kuvitteli, että lähetin sen hakumetsään. Voi voi. Rapsu koki tehtäväkseen maalimiehen etsimisen ja hienostihan se sen löysikin ;) Lopulta Rapsu otti daminkin suuhunsa, mutta koetti sinnikkäästi viedä sitä heittäjänä toimineelle Puntin Hannelelle. Ilmeisesti johtuen siitä, että ollaan aiemmin treenattu vaan keskenämme, on Rapsu mieltänyt, että palautukset tehdään sille joka heittää. Tai sitten se hakeutui edelleen maalimiehenä pitämänsä ihmisen seuraan. Yhtään oikeasti kunnollista toistoa emme saaneet aikaiseksi vaan Rapsu joka yrityksellä saada Hannelen huomion. Hmpf.

Oikein oli kivat treenit ja Nuusku yllätti positiivisesti kykenemällä huomattavasti hankalampiin nomeilukuvioihin kuin olen sille tähän asti tehnyt. Rapsun markkeeraustoiminta tosin pisti miettimään, että ehkä minun kuitenkin pitää tehdä valinta sen suhteen treenataanko me hakua vai noutoja, koska selvästi pienen koiran yksinkertainen pää ei kykene erottamaan samantapaisessa maastossa suorittavien lajien eroja. Aloin jo maalaamaan kauhukuvia seinille miettimällä, että jos sillä menee nyt mejäkin pieleen vesipelastuksesta puhumattakaan. Jos se jäljelle lähtiessään luulee lähtevänsä metsään etsimään ukkoja eikä vepessä tajuakaan, että pitää viedä vaan sekoilee. Hui. Apua. Loppupelilöissähän ne mielenkiitoisimmat lajithan ovat agility, vesipelastus sekä mejä, ja hakuhommelit ovat pelkkää luppoajan täytettä. Pitää miettiä, että onko aiheellista haudata hakuilut siksi aikaa, kun on meneillään vepe- ja mejäkausi, jotta ei mene opitut asiat hukkaan.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Kepitystä ja kehveliyttä

Torstai-illan treenin teemana oli hullunmoinen kepitys ja inhat putkiansat. Treeni on hitusen muokattu versio Ruma-Rakin treenistä ja ohjauskuviot olivat vallan toisenlaiset. Tiukkojen linjojen lisäksi tarkoitus oli treenata ohjaajan aivoja kuivaharjoittelemalla treeni ratamaisesti, mutta pätkimällä se rekkujen kanssa pariin lyhempään harjoitukseen.


Nuusku liihotti ensin pätkän 1-10. Onnistuin myöhästelemään haltuunottoni kanssa muurilla 5, joten Nupatin pyyhälsi vihreään putkeen. Saatuani ajoitukseni kohdalleen eli haltuunottokäskyn kajahtamaan ilmoille hyvissä ajoin ennen muuria, Nuusku kääntyi napsakasti kepukoille, mutta haki niitä miten sattuu. Tuettuani keppien hakua kunnolla - sillä ehdin siihen hyvin, kunhan vain juoksin, joten miksipä en niin tekisi - lähti jatko käyntiin mukavasti. Sylkkärillä käänsin putkeen 7 ja se olisi voinut olla sujuvampi, mutta ihan kohtuullinen ottaen huomioon vähäisen treenimäärän ja loppu meni varmasti.

Rapsulla samainen pätkä meni paremmin, joskin keppien ja putken 7 välillä Rapsu tempaisi kauniin piruetin. Hieman oli ohjaus siinä Rapsulle uudenlaista, sillä vähemmän on sylkkäriä treenittu, mutta keskityttyäni paremmin ohjaukseeni ja käsieni asentoon, sain Rapsun putkeen sulavammin. Rapsusta on ihan parhautta päästä viipottamaan täysillä putkesta putkeen, joten sillä niitä kohtia oli illan treenissä useampia ;)

Toisena pätkänä mentiin 8-17. Nuusku tarvitsi jälleen jeesiä kepeille 12, mutta haki hienosti kepit 15, kunhan taas älysin ottaa sen sanallisesti haltuun ennen muuria 14, jotta se ei liihottaisi ylimääräistä hyppyä vaan lukisi tyylikästä valssiani keppien aloitukseen. Nuusku selkeästi kaipaa treeniä keppien avokulmaan, sillä Nupalla ei taida olla paljoa käsitystä mihin väliin sen pitäisi tunkea. Kovin innokkaasti Nuusku tarjoili vähän joka väliä mentäessä kepeille 6 ja 12. Avokulmia hakiessa Nuusku kävi kuumana ja mölisi minulle sisään mennessään, joten tiesin, että sitä ottaa päähän eikä se ole varma siitä mitä pitää tehdä. Nuusku toimii kuin juna, kunhan sillä vain on osaamisen tunne ja selkeästi noissa kohdissa se ei kokenut suoritusvarmuutta. Suljettussa kulmassa olleille kepeille 15 Nupa painoi varmana.

Rapsun toinen pätkä oli maailman täydellisin suoritus. Täysillä, epäröimättä, estehakuisesti ja silti kuuliaisesti kerralla upea suoritus. Tämän treenin perusteella Rapsu ei tarvitse enää koskaan mitään treeniä, koska se on niin täydellinen :)

Lisukkeeksi otin molemmilla puomia kosketusalustalle ja nyt meni Rapsuttimellakin aikas mukavalla vauhdilla. Ei suuremmin kupannut alastulolla. Jee jee.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Ilmaisua ja vedetöntä vepellystä

Tollereiden PK-hakutreeneissä harjoittelimme jälleen rullailmaisua. Koska olemme siinä aivan alkuvaiheessa, emme suunnanneet metsään vaan treenasimme perusteita koulutuskentällä.


Aluksi Nuusku haki pari kertaa rullan maalimieheltä ja minä palkkasin sen. Sitten otimme muutaman toiston siten, että rullan tuotuaan, annoin Nupalle pienen palkan, kiinnitin liinan ja lähetin Nuuskun näyttämään maalimiehen minulle. Maalimiehen luo päästyämme maalimies palkkasi Nuuskun. Nuuskulla meni nämä tosi hienosti.



Rapsulle teimme saman kuvion. Tein kuitenkin sen virheen, että palkkasin Rapsun lelulla noista ensimmäisistä pelkistä rullan palautuksista. Siitä R innostui niin kovin, että jatkossa rulla tipahti puolen metrin päähän minusta. Pyysin sitä tuomaan sen perille asti ja muutaman kerran sen uudelleen nosti ja toi, mutta joillain kerroilla se jäi hapuiluksi. Rapsuhan ei kestä tuossa suurta vaatimista vaan alkaa kuvitella tehneensä isonkin virheen, joten pitää treenata taas käteen palautusta erikseen leikin varjolla. Siinä vaiheessa kun vaikeutettiin treeniä sen verran, että lisättiin siihen se näyttö, siirtyi lelu maalimiehelle.



Toisella kierroksella otiin hieman lisää vaikeutta mukana. Teimme kuvitteellisen keskilinjan ja laitoimme yhdet maalimiehet molemmin puolin. Nuuskulla maalimiehet olivat "takakulmissa". Nuusku työskenteli todella tehokkasti ja iloisesti. Rapa vaan roiskui Nuuskun paahtaessa rullan hakuun ja lähtiessä näyttämään minulle missä maalimies luuraa. Oikein onnistuneet treenit Nuuskun osalta.

Rapsulle laitettiin maalimiehen hieman helpommin eli eka linjan toiselle puolelle "etukulmaan" ja toinen toisen puolen "takakulmaan". Rapsu sinkosi myös hienosti rullanhakuun sekä näyttöön. Rullatkin palautuivat melkein käteen, joten oikein oli kivaa työskentelyä.

Hakutreenien jälkeen kävimme Topin ja Susun kanssa kävelyllä ennen kuin suuntasimme vesipelastustreeneihin. Kyllä vain, tälle päivälle osui treeniä treenin perään. Onneksi Nuuskulla ja Rapsulla ei ole mitään aktiivista päivää vastaan :)

Vesipelastustreenit olivat kuivaharjoittelutreenit, joiden avulla virittäydyimme tuleviin kesän koitoksiin. Treenasimme vientiä kuivalla maalla köllöttelevään kumiveneeseen. Kuulostaa hullulta ja ohi ajavien autojen hidastamisesta sekä kyydissä olevien ihmisten ilmeistä päätellen hullunkuuloisen lisäksi myös hullunnäköistä.

Nuuskun vienti pelitti erinomaisesti. Kertakaikkiaan fantastista menoa! Otin vientiä avoimen luokan tyyliin eli palkka tuli vasta, kun Nuusku oli vienyt esineen veneeseen ja palannut luokseni rantaan. Ekalla kierroksella otin toistoja omalla vientiesineellä ja kaikki onnistui hienosti. Ehkä Nuusku hieman jäi odottamaan esineen annettuaan palkkaa, mutta äkkiä hoksasi, että eipä sitä vielä tule vaan pitää palata ohjaajan luo. Sain myös vinkiksi ehdollistaa Nuuskun iloiseen "irti"-käskyyn, joka tarkoittaisi Nuuskun korvaan "ui rantaan syömään herkkuja". Nyt käyttämän "Nuusku tänne" ei kuitenkaan tule olemaan sallittu ylemmissä luokissa, joten miksi opettaa koiraa siihen alunperinkään.

Rapsun kanssa otettiin ekalla kierroksella oman esineen vientiä ja suoraa palkkausta veneestä. Ensimmäinen vienti oli kerrassaa upea ja Rapsu sai siitä vinkupossupehmolelunsa palkaksi. Koska palkka on Rapsun mielestä maailman parhain, alkoi toistoissa näkyä hötkeltämistä juuri veneen vieressä ja esinen tipahti suusta veneen viereen sen sijaan, että olisi mennyt käteen asti. Vaihdettiin palkka nameihin, niin saatiin jokunen hyvä toisto loppuun, mutta Rapsu koetti rynniä veneeseen asti etsimään sitä OIKEAA palkkaa ;)

Toisella kierroksella Nuuskun kanssa treenattiin muiden esineiden vientiä. Otettiin toistoja niin pelastusliiveillä kuin pitkällä köydellä ja molemmat toimivat komeasti. On se vaan niin pätevä eläin :)

Rapsun toinen kierros käytettiin vientiesineen loppuun asti viemisen hiomiseen. Heli-kouluttaja oli sitä mieltä, että nyt pitää tehdä pohjatyö kunnolla, joten sitä teimme ja hyvä niin :) Lyhennettiin vientimatkaa, palkaksi otettiin namit ja alussa liikuin mukana veneelle asti. Alkoi toimia hyvin. Saatiin toistoja pidemmältäkin matkalta sekä siten että minun ei tarvinnut kulkea mukana perille asti. Rapsu jäi vallan töröttämään esine suussa veneen vierelle ja odottamaan että ota nyt! Tähän pääsemiseen auttoi se, että avustajana toiminut Heli leikitti ja vedätti Rapsua vientiesineellä ennen palkan antamista. Rapsu sai siis palkan siitä, että vei esineen ja leikki sillä veneessäolijan kanssa, joten liian aikaisin esinettä ei Rapsun näkökulmasta kannattanut tiputtaa. Aivan mahtavat ja oivaltavat olivat myös nämä vepetreenit :)

Kuvat ovat Sirkun ottamat, kiitos niistä. Lisää Sirkun napsimia ilmaisutreenikerran kuvia löytyy täältä.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Vähäsen jotain

Nuuskulla ja Rapsulla on yhteinen viikkoryhmäpaikka tolleriagilityryhmässä, mutta tänä keväänä en ole tainnut jaksaa ottaa kumpaakaan kertaakaan mukaan. Treenien veto on oikeasti kivempaa ilman, että omat mussukat ovat mukaan, mutta otinpahan kuitenkin Rapsulin vaihteeksi mukaan.

Päätreeninä oli alla olevat kuviot eli ei mitään vaikeaa Rapsuttimelle ja se vetelikin ne ratamaisesti 1-12 ja 1-13. R irtosi tosi napsakasti ja eikä minun tarvinnut kuin muutama askel ottaa sinne tänne ja kaveri oli siellä missä pitikin. Kivaa oli :) Tällä kertaa kepit pelasivat hyvin molemmin puolin mikä oli erityisen hauskaa.


Lisäksi teimme puomille muutamia toistoja, mutta ne olivat edelleen turhan nössöjä. Tällä kertaa tosin pelkkää alasmenoa otettaessa meininki oli hieman ontuva, mutta koko puomi vauhdikas.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Keppejä ja kontakteja

Tällä viikolla agilityteemana on ollut kepit ja kontaktit. Käytiin alkuviikosta keskenämme treenaamassa keppikulmia simppeleillä putki-kepit yhdistelmillä sekä kontakteja kiihkoksi ristimälläni metodilla.

Nuuskulla kepitys pelitti erinomaisesti joka kulmasta ja erilaisilla leikkauksilla. Nupa kesti erityyppiset takaaleikkaukset, valssit ja persjätöt kepeillä upeasti ja lammaspatukan repimispalkkaus sai Nuuskun kepityksen ihan uusiin sfääreihin. Rapsukalla keppien hakeminen oli fantastista minun hiipparoinneista riippumatta, vauhti hurja ja ollessani keppien oikealla puolella myös lopetus tyylikäs. Jostain syystä R on kehittänyt itselleen kymmenennen kepin syndrooman silloin kun olen pujottelun vasemmalla puolella ja se toistui koko ajan. Saatiin siihen muutama onnistunut toisto, mutta niitä vääriä noin miljoona.

Puomilla treenattiin kiihkoa ja vauhtia alastuloon. Se toimi Nuuskulla hyvin, mutta Rapsulla vain pelkällä alastulolla. Koko puomin kanssa Rapsu alkaa passaamaan vauhtia liikaa. Ei kiva. Kiihkoa sillä kyllä on lelua revitettäessä niin että minulla veri roiskuu, mutta jostain syystä se ei riitä tarpeeksi vauhdikkaaseen alastuloon.

Tänään treenasimme kimppatreenissä alla olevat pätkät.


Ensin tehtiin punaiset 1-12. Nuusku liiteli näpsäkästi ja pääsin testaamaan kepeille vientejä mukavasti. Toimi kivasti. Tosin pätkälle 10-12 olisin halunnut saada onnistumaan myös mahdollisen puolenvaihdon, koska tuommoisia pätkiä kisaradoilla on tuon tuosta ja aina niissä minun meno ontuu. Niin ontui tänäänkin eikä siihen tullut mitään siedettävää kuviota kehiteltyä.

Rapsun kanssa olin lirissä kepeillä. Halusin tehdä puolenvaihdon ennen keppejä, koska en halunnut käyttää tätä treenikertaa kymmenennen kepin syndrooman parissa. Rapsu vain tykitti pituudelta kepeille niin maan mahtavan lujaa, että valssia en siihen ehtinyt tekemään eikä se tuommoisessa kohdassa kestä minun tökeröä takaaleikkausta. Persjätöllä homma kuitenkin pelasi paremmin kuin hyvin ja sain Rapsun käännettyä tiukasti kepeille.

Toisena pätkänä olivat vihreät 1-13. Nuusku haki kepit hyvin, mutta selkeästi se kokee avokulman haastavampana ja se näkyy pujotteluvauhdissa. Hain vauhtia lisää keppien päässä olevan avustaja-lelu-yhdistelmän avulla ja se toimi. Pöydästä Nupa luisui pariin otteeseen yli, kun en älynnyt jarruttaa tarpeeksi sen vauhtia.

Rapsulle tällä pätkällä yllättäen suurimmaksi haasteeksi muodotui keppien hakeminen. Turhan usein joko toiseen tai kolmanteen väliin. Tosin Rapsu kävi kovasti kiihkeänä koko treenin, koska mukaan oli pakattu lempilelut ja ei vissiin ihan keskittyminen sitten riittänyt. Pöydän kanssa Rapsuttimella ei ollut mitään ongelmaa.

Treenasin vielä Rapsun kanssa puomia avustajan kanssa, josko siihen tulisi silloin enemmän vauhtia, kun avustaja palkan kanssa puomin alastulolla hilluu, mutta eipähän tuosta ollut apua. Aivan samaa menoa kuin ilman avustajaa; pelkkä alastuloa tullaan kohtuu reippaasti, mutta hitusen passaten ja koko puomia enemmän passaten. Ilman avustajaa pelkkä alastulo taitaa olla jopa vauhdikkaampi. Mutta ei tuo kokonaisuutena vielä mitenkään hyvältä vaikuta. Voi miten minä kaipaan siihen tuurikontaktien tuomaa iloa ja reippautta ;)