sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Ahdistettu ei ahdistanut!

Lauantaina ohjelmassa oli lisää läksyjen tekoa: teemana säilyi ahdistettu avokulma, mutta nyt putkihoukutteella. Mutkaputken sijoittelu takasi sen, että en mahtunut edelleenkään aloitukseen avuksi vaan vastuu esteen teknisestä osaamisesta piti malttaa luovuttaa sille, jolle se kuuluu eli nelijalkaiselle. Sehän sopi kuin kirsu kuonoon, Lupsu veti niin upeasti!

Putki syöttää kolmosväliin.

Alussa hämmennyin laitettuani kakkosväliin ohjurin onnistumista tukemaan, koska Sisupa se väisti ohjuria ja aloitti kepit suljettuna. Toistuvasti. Ohjuri huis pois, niin johan alkoi pujottelu pelittämään ja lohikäärme liihotti oikeaan väliin suomut sujona niin itsevarmasti, että suorastaan liikutti. Satu palkkasi keppien päähän, jolloin mie pystyin rauhassa jäämään paikoilleni ja vahvistamaan hankalan aloituksen lisäksi itsenäisiä keppejä.

Vaikka Sisun kepit on opetettu ohjureita hyödyntäen, niin miehän häivytin ohjurit pois jo kahdeksannella treenikerralla, joten ei sillä hirveän suuri "ohjurikokemus" ole. Nykyään niitä voi Sisulla ehkä hyödyntää joskus (toissapäivänä toimi), mutta näköjään ne voi myös haitata suoritusta (eilen häiritsi), koska vähäisen kokemuksen vuoksi Sisu ei varsinaisesti lue ohjureita. Niiden palauttamisesta vastaavissa paikoissa on epäilemättä enemmän hyötyä koirille, joille on opetettu esimerkiksi aloituskulmat ohjureilla. Sisulla ohjureita on hyödynnetty ainoastaan pujottelun perusteissa ja aloitukset se on oppinut ilman ohjureita.

Kokonaisuutena erinomaista edistymistä pikkukoiralta. Pitää kuitenkin vielä vahvistaa lisää täysin itsenäisiä hankalia avokulmia, koska aiemmin olen treenilöissä joko a) pitänyt oman liikkeen tukemassa Sisun etenemislinjaa tai b) sijoittunut tukevasti (enkä nyt tarkoita keskivartololihavuuttani), mutta nyt Sisu pystyi aloitukseen aikalailla ilman minua ja sehän on hienoa se.

Seniorijaosto oli Pärnällä mukana ja niille päivän kohokohta oli kahden eripuolille Pärnää suuntautuneiden lenkkien sijaan Satun tapaaminen pitkästä aikaa. Tollereiden hännät vipatti, silmät loisti ja mielet lauloi!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Valmennusta ja nenäjuttuja

Tiistain valmennuksessa tehtiin Silakan kanssa ratatreeniä (1-30) ja tulipa vahvistettua epämukavuusalueen ohjausvalintoja. Juoksukuntoisena olisin valinnut ensimmäistä neljää estettä lukuunottamatta ihan eri sijoittumiset ja ohjaukset, mutta hienoa oli huomata, että ratakokonaisuus taittuu näköjään muillakin tyyleillä eli pääosin vippauksilla ja poikkareilla, taisin yhden backlapinkin joutua ottamaan repertuaariin. Sisu oli ajoittain villillä tuulella, tai no villillä ja villillä, mutta huomasi kyllä, että ollaan viime aikoina vahvistettu putkiin irtoamista ja itsenäisiä välistävetoja, koska niitä neito tarjoili sinänsä ihan hyviin, mutta ei kuitenkaan suunnitelman mukaisiin, paikkoihin. Kokonaisuutena kuitenkin pikkukoira antoi parastaan ja teki huippuduunia vaikka ohjaus ja ohjaajan liikkuminen olikin omituista totuttuun nähden. Huikeaa etätyöskentelyä!

Läksyksi tuli ainoastaan ahdistettu avokulma, joten sitäpä sitten perjantaina! Putki syötti kolmosväliin ja hartialinjalla yliohjaamalla otuksen sai aloituksen vieressä napottaville ansaesteille. Tilaa ei ollut omalla liikesuunnalla auttamiseen eikä aloitukseen ehtinyt avuksikaan änkeytymään, joten Sisun piti kyetä hakeutumaan oikeaan väliin ihan itse. Eilen siihen saatiin hyvää settiä ohjurin avulla. Kakkosväliin ohjuri, jonka sai häivytettyä parilla toistolla pois ja sen jälkeen pari onnistunutta aloitusta ilman apuvälineitä. Hyvä Sisu!

Läksynä ahdistettu avokulma (1-4). ©ProPerro

Kuluneella viikolla aloitettiin noseworkin käytännön harjoittelut. Noita alkeitahan voipi tehdä monella tapaa ja luonnollisesti kehittelin omani. Kaikilla nenät pelittää eukalyptuksen tuoksulle ja Sisulla on suloisin ote luontaiseen ilmaisuun. Se jää rauhallisesti hajulle, kun taas Rapsu alkaa hakata kohdetta ja Nuusku räpeltää kaikkea mahdollista nanosekunnissa. Mielenkiinnolla odotan miten kehitys etenee, koska tällä hetkellä työskenty on kaikilla itselleen tyypillistä: Sisu hikaroi, Rapsulla on maailman kovin kiire ja Nuusku on fanaattinen.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Mahtitreenit ja ihanat hankiaiset

Kuluneella viikolla hurjasteltiin alla olevaa rataa (1-29), tai Sisu hurjasteli ja mie kävelin ja olipahan hauskaa! Lohikäärmeen irtoaminen ja itsenäinen työskentely on vahvistunut sellaisiin sfääreihin, että sitä voi ohjata miten vaan. Huikeaa settiä vedettiin, toimi etäohjaus, irtoamiset ja vihjesanasta välistävedot! Kävelin värjätyillä alueilla: pinkillä (1-20), josta siirryin vihreälle (21-24) ja sieltä pinkin kautta violetille (25-29). Suosikkipallopalkka keppien (29) jälkeen miun jäädessä tuonne violetille napottamaan.

©HeidiUtriainen (töhertelin ite väripalkit...)

Hankalin kohta miulle oli viskileikkaus (23), kun helposti käänsin rintamaa liikaa ja sain Sisun suoraan putkeen. Mutta kun keskityin rintamasuuntaan, luki Sisu ohjausta uljaasti ja irtosi siitä jatkoon hippulat vinkuen. Ekassa vedossa myös unohdin rytmittää hypylle (28), jolloin Sisu latasi täysillä suoraan ykköshypylle, mutta pienellä omalla rytminmuutoksella (käsittämätöntä miten se reagoi niihin vaikka olen sen takana!) ennen ponnistusta Sisu kokosi hypyn ja sujahti suunnitellusti kepeille (29) eikä epäröinyt yhtään itsenäisessä pujottelussa vaikka palkka tuli esiin vasta suorituksen jälkeen. Kehittyminen on aina kivaa!

Muuten onkin sitten lähinnä ulkoiltu. Sisun ja Rapsun pitkillä aamulenkeillä on nautiskeltu auringon kimmellyksestä vedenpinnalla, heräilevistä sorsista ja hiljaisesta maailmasta, Nuuskun ikiomilla lyhyemmillä aamulenkeillä on nuuskittu ja notkuttu superseniorin haluamilla kulmilla. Keväthankiaiset ovat houkuttaneet ottamaan tutut lenkkireitit talvelta takaisin haltuun, joten ollaan suunnattu pitkästä aikaa päivälenkeille Selkien ja Lykiksen metsiin. Jotain muuta kuin Jaamankangasta, kaikista tosi virkistävää! Rapsu on kovin onnellinen, kun tassut ovat kunnossa eikä kutka vaivaa, Nuuskusta kevään tuoksut ovat piristäviä ja Sisulla nyt on aina lystiä :)

Mutta koskapa lunta vielä riittää tovin jo toisenkin eikä metsään pääse jäljenvetoon seniorien virkitykseksi, ajattelin viihdyttää niitä ja junioria uudella Nose work -harrastuksella, koska kuka sitä aina jaksaa aivot narikassa olla. Teoria alkaa olla hallussa ja seuraavaksi siirrytään käytäntöön, tuskin maltan odottaa :)

Kirsut käyntiin!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Mie kävelen, sie juokset!

Juoksukyvytön ohjaaja ja juoksuinen lohikäärme lähtivät pitkästä aikaa henkilökohtaiseen valmennukseen. Kiitos palautuneen kävelykyvyn, lämpät ja jäähkät sujuvat ongelmitta ja treenin teemanhan voi aina suunnitella siten, että painopiste on Sisun itsenäisen esteosaamisen  kehittämisessä eikä miun liikkeessä.

Aivan superhienoa settiä veteli pikkukelpi! Vahvistettiin itsenäistä pujottelua vihreillä palleroilla (1-7) siten, että käpöttelin vihreällä ristikkoalueella. Ekoilla toistoilla keppien (3) lopettaminen oli Sisulle haasteellista, mutta kun se huomasi, että aina vaan alkuun palataan, niin alkoi kepitkin sujua itsekseen tyhjään ja millä itsevarmuudella! Siellä kehräsin neloshypyn vieressä tyytyväisenä.

Ratapiirros jotain sinnepäin.

Välistävetojen vaikeus otettiin tarkasteluun pinkeillä umpipalloilla (1-6). Kävelin pinkillä alueella ja Sisun tehtävä oli seurata kättä ja sanoja, koska jäin aika pian jälkeen eli liikkeestä ei ollut apua. Hienosti toimi vihjesana, jonka avulla Sisu aina hakeutui suorittamaan hypyn miun puolelta. Samaa treeniä vaaleammat pinkit pallot (1-8), jossa Sisu oli edelleen aivan huikea! Tipuin kyydistä heti alussa, mutta pikkukoiraa ei haitannut vaan se juoksi tuulispäänä korvat taaksepäin sojottaen ja poimi sanalliset ohjausvihjeet. Lopuksi pinkeillä umpipalloilla (1-9) loppuhurjastelu, jossa köpötin Sisu perässä sekä pinkillä että sinisellä ristikolla. Välistävetoteemaa vahvistettiin myös sinisillä neliöillä (1-6), jossa liikuin sinisellä ristikolla ja suorastaan liikutuin miten hienosti Sisu toimi vaikka jäin taakse heti kolmoshypyllä.

Lisäksi vahvistettiin ohjausvihjeitä oransseilla neliöillä (1-9), jossa ensimmäinen hyppy vaihteli ja mie pysyin tuossa oranssilla ristikolla. Kovin olin mielissäni siitä, että Sisu ei painellut kolmoshyppyä väärältä puolelta mikä olisi ollut sille tyypillistä vaan poimi maltillisesti ohjausvihjeet ja tykitti menemään. Hankalin kohta tässä oli renkaalle (5) irtoaminen putken jälkeen, siinä kääntyi kelpin pää ja se rupesi etsimään katsellaan seuraavaa estettä suhteessa miun sijoittumiseen, kun ei näkynyt eikä kuulunut miun liikettä eteenpäin eikä miun vinksottanut sijoittuminen tukenut eteenpäin menoa, mutta hienosti se jatkoi sanallisella ohjauksella matkaa. Pitää kuitenkin vielä vahvistaa putken jälkeen erikoisesteelle irtoamista pelkästään sanallisesta vihjeestä toimivammaksi.

Olin ihan äimänkäkenä siitä miten pätevä tuo nelijalkainen on! Sisun treenivire oli häikäisevää ja sen kyky muuntautua annettuun ohjaukseen oli mykistävää. Vielä viime vuonna Sisu ei olisi ottanut vastaan kuin haluamanlaistaan ohjausta, mutta nyt se on kehittynyt sellaiseksi joukkuepelaajaksi, ettei parempaa ole. Koska miusta ei ollut liikkujaksi, Sisu komppasi miun kaikki puutteet, se jaksoi toistot ilman pipon kiristymistä vaikka ohjaus oli totuttuun verrattuna varsin puutteellista ja oli kaikinpuolin maailman uljain.

Jalkakin jaksoi hyvin, mutta vaikka kävelin enkä juossut, tein kuitenkin tiedostamattani jonkin verran painonsiirtoja, joita en tee normaalissa kävelyssä ja vietin illan rasittuneen jalan kanssa. Piti kaivaa taas linimentit esille eikä sillä pääsiäisenä kisata. Treenata uskallan ehkä joskus loppuviikosta uudestaan ja silloin pitää keskittyä myös treeneissä kävelemään ilman aksapainotuksia.

Rapsutin on voinut heittää lenkkarit nurkkaan! Tassut voivat hyvin ja paljainvarpain hilluminen maistuu taas. Luulen kuitenkin, että allergialääkkeen antoa ei nyt ollenkaan tauoteta vaan jätetään pieni ylläpitoannos jatkuvaksi, niin säilyy meninkin hyvänä läpi kesän. Nuuskutin puolestaan aloitti Sisun kaverina juoksun, tai toivottavasti tuo on juoksu eikä mikään hormonihäiriö, hankala sanoa. Miusta sillä oli juoksut loppuvuodesta eikä siitä ole vielä sitä kymmentä kuukautta, mutta ehkä mie muistan väärin.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Paraksaa!


Trio Höpönassut on viettänyt kolme laiskaa viikkoa. Ensimmäinen viikko meni aikalailla päiväunilla ja peruslenkeillä. Tovin makoiltuani ja sisällä oloon kyllästyneenä yritin kyynärsauvoilla metsälenkkiä, mutta ei varmaan yllätä, että lyhyeksi jäi. Olisi pitänyt olla paremmat käsivoimat, että niillä kepukoilla olisi jaksanut itseään hiloa yhtään mihinkään. 

Rapsutin Hapsutin päikkäreillä.

Parissa viikossa kyllästyin kyynärsauvojen rajoittamaan elämään ja siirryin ontumiseen ilman apuvälineitä. Voi sitä ilon ja riemun päivää, kun päästiin hauveleiden kanssa metsäpoluille ja hankiaisille linkuttamaan! Hidastahan se oli ja siitä seurasi rasittuminen ja epäpuhtaan liikkumisen seurauksena toinenkin jalka kipeytyi ja lonkka ja... mutta ketä haittaa, kun pääsi ulkoilemaan aurinkoon parhaassa seurassa!

Kyynärsauvojen lemppaus johti myös pieniin sisätreeneihin. Pikku-Sisu pääsi tekemään temppujaan, oravaa, mangustia, 15x10 cm laatikkoon änkeytymista ja jalkojen välistä peruuttamista. Kesäksi-rantakuntoon-kuin-hylkeet-Nuusku puolestaan sai tehdä suosikkitemppuaan eli etutassuilla läiskimistä eri objekteihin :D Rapsu Harmaahapsu puolestaan halusi herkkujen toivossa tarjota 2on-2off-asentoa tasapainotyynylle. Sinänsä mielenkiintoinen valinta koiralta, jolla aktiiviaikoinaan oli juoksukontaktit.

Rapsu on saanut vaihtuvan vuodenajan kunniaksi tassuihinsa lenkkarit, koska tassut allergisoituivat levittäytyvästä keväästä ja ärtyivät repivästä hangen pinnasta sekä sulaneet kadut kuorruttaneesta kivisorasta. Nyt ei Harmaahapsun tarvitse ontua ja kieltäytyä ulkoilusta. Oireiden helpotukseksi luppakorva nauttii antihistamiinia ja kortisonia sisältävää allergialääkettä minkä seurauksena rohmu on taas Rohmu isolla ärrällä. Koko ajan kuuluu surkea "miulla on ihan hirmuinen nälkä"-uikutus ja pöytäpinnoilta häviää kaikki syömäkelpoinen hetkessä. Rapsun iloksi ruuat meinaavat välillä juosta oma-aloitteisesti suuhun. Hankiaispellolla lumen alta tupsahti esille itsetuhoinen myyrä ja siinä missä Nuusku ja Rapsu koettivat teloittaa pikkujyrsijän Sisu halusi uteliaana tehdä tuttavuutta. Erilaiset on geenit kavereilla.

Mutta sitten itse asiaan: tänään se tapahtui! Vihdoinkin päästiin treenaamaan! Lähdettiin Heidin poppoon kanssa hallille ja juoksun aloittaneella Sisulla oli teemana itsenäiset kepit ja itsenäinen puomi. Sisu juoksi ja minä seisoin. Ekana kepukoita, vaaleat pallerot 4-7 siten, että pysyin vihreällä ruudukolla. Ihan törkeän hyvin veti pikkukelpi eikä kaivannut minua mukaansa kepeille. Sen jälkeen tummat pallerot 1-4 siten, että jäin vastaavalla tavalla keppien aloituksen tuntumaan, joskin miulla oli siinä ongelmia ja väkisin olin kipittämässä mukaan. Jotenkin ei tullut luontevasti tuohon kohtaan notkuminen, mutta parhaani yritin! Loppuun vielä hauskanpitona vaaleiden palleroiden rata 1-7 siten, että hilluin tuolla keltaisella alueella kutoselle asti ja sitten jäin taas paikoilleni ja annoin Sisun kepitellä yksin.


Toisella kierroksella tehtiin itsenäistä puomia, ensin vaaleat neliöt 1-3 siten, että pysyin ykköshypyn tuntumassa olevallla ruudukolla ja sitten tummat neliöt 1-4 siten, että sijoituin putken ja puomin väliselle ruudukolle. Hienosti teki pystykorva!

Tekisi niin kovasti mieli ilmoittautua pääsiäiskisoihin, mutta eihän siinä ole järjen hiventäkään, kun en voi juosta ja kuitenkin riuhtoisin kintun uudestaan telakalle. Mutta siitä huolimatta tekisi niin kovasti mieli ilmoittautua. Mietin jo, että onko miulle kasvanut joku kilpailuvietti, mutta sitten tunnistin ehta-aidon hedonismin. Kisaaminen Sisun kanssa on vaan niin kivaa, niin nautinnollista ja niin hienoa, että baanalle on päästävä. Saapi nähdä kumpi voittaa painin, Hedonisti-Heidi vai... niin, onko niitä muita?