keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Siirin seurassa

Nuusku ja Rapsu kävivät keskipäivän ratoksi rellestämässä Siiri-ystävänsä kanssa metsässä ja heinäpellolla. Vauhti oli huima, hippasta leikittiin ja ojat löytyivät kiitettävästi. Kolmikko eläytyi hyvin myös lampaiden rooliin heiniä natustelemalla. Kaikilla tuntui olevan varsin hauskaa ja kotiin viemisinä oli märkiä ja mutaisia otuksia eli aitoja tollereita. Lisää Seitan ottamia kuvia löytyy galleriasta.

sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Kaverit on kivoja

Eilen olimme neljä kuukautta vanhan Nipen, valloittavan suomenajokoirabeaglecoctailin, kanssa metsässä jolkottelemassa. Rapsu nautti Nipen kanssa riekkumisesta sekä paineista ja Nuusku yritti esittää vakavasti otettavaa aikuista koiraa.

Tännään puolestaan lähdimme Joensuun seudun tollereiden kanssa syysretkelle. Nuuskusta reissun kohokohta oli laavun vieressä olevassa lammessa polskuttelu. Nuuskis loikki näyttävästi veteen ja uiskenteli kiekkoa, kroolasi vauhdikkaasti heitetyille kepeille ja urputti kaikille ketkä kuvittelivat tulevansa saaliin jaolle. Nuusku on omasta mielestään kaikkien vesistöjen kuningatar, muiden mielestä lähinnä hassu otus. Rapsu-raggari luultavasti nautti eniten jekkuilustaan, Rapsusta on niiiiin hauskaa vohkia kiellettyjä asioita ja revitellä ympyrää saalis suussa ja kaverit perässä...

Kaikki eivät kuitenkaan ole kivoja saatikka kavereita. Olimme tällä viikolla sienimetsään menossa, mutta reissu jäi lyhyeksi sillä Nuusku ja Rapsu olivat varmoja siitä, että suolta/ metsästä haiskahtaa hyvin pelottava haju. Nuusku ei olisi halunnut tulla edes autosta ulos ja Rapsullakin painui häntä koipien väliin vähän aikaa auton vieressä ilmaa haisteltuaan. Molemmat loikkasivat peloissaan autoon takaisin sen verran vakuuttavasti, että huonosti haistavat ihmiset katsoivat parhaaksi antaa sienten jatkaa kasvuaan ja hurauttaa takaisin ihmisten ilmoille. Ylivilkas mielikuvitus vai jotain muuta?

lauantai 20. lokakuuta 2007

Nuuskun ekat piirinmestaruuskisat

Oh, Lord, won´t you buy me brain and spatial skills... Jo tutuksi tulleet hahmoitushäiriöni heikensivät menoamme tänään :) Eka rata meni muuten hyvin, mutta koska en ole vielä tottunut Nuuskun nykyiseen hurjasteluun, unohdin varmistaa puomin alastulon ja vitonen napsahti. Vielä kesällä Nuusku hiippaili kontaktit nätisti alas, mutta nyt vauhdin hurma vie mennessään, jos en käskyllä varmista ja minun käsky oli tänään kadoksissa. Nooh, sattuuhan sitä. Toinen rata alkoi lupaavasti, mutta siinä vaiheessa kun minun piti sekä valssata että ottaa Nuusku haltuun niin tuota.. kröhöm.. no kiepuin ja kiepsahtelin, mutta en kyllä sinne minne piti enkä ottanut Nuuskua mukaan, joten tylsien keppien sijaan Nuusku livahti putkeen. Sen jälkeen Nuusku suoritti radan virheettömästi loppuun mikä oli kerrassaan upeasti tehty ottaen huomioon, että en saanut koottua mokan jälkeen itseäni ollenkaan vaan juoksin ja mutisin jotain epämääräistä käskyjen tilalla, sanat olivat kadoksissa... mutta eipä tuo tuntunut Nupan menoa haittaavan :)

Viime aikojen agilitytulokset ovat olleet heikonlaisia, mutta radat silti mielestäni onnistuneita, sillä Nuusku on niin intoa täynnä ja vauhdikas. Ehkä jonain päivänä Nuusku löytää sisäisen bordercolliensa ja etenee radan itsenäisesti numeroiden mukaan tai minä opin olemaan sekoilematta? ...I’m counting on you, Lord, please don’t let me down...

torstai 18. lokakuuta 2007

Mejäilyä ja suppiksia

Alkuviikosta vietimme vapaapäiviä maalla. Nuusku ja Rapsu pääsivät pienoisen tauon jälkeen jälkipuuhiin. Nuuskun jäljestä tuli suunniteltua haastavampi, sillä vedin jäljen ensimmäistä kertaa osittain hakkuuaukealle ja aikamoistahan se oli... Sieni jumi karahkoihin kiinni ja sinkoili sinne sun tänne oksista vapautuessaan. Nooh, tulipa katkoharjoituksia ja alun hämmennyksen jälkeen Nuusku alkoikin päästä hommasta jyvälle ja rupesi hakemaan kadonnutta jälkeä itsenäisesti. Metsäosuudet menivät mallikkaasti. Joku elukka oli ehtinyt käydä syömässä Nuuskun kaadon, mutta onneksi minulla oli jotain namia taskunpohjalla hätävaraksi.

Rapsun jälki oli jossain määrin helpompi sillä se oli metsän puolella. Tosin illalla jälkeä tehdessäni näin peuran juoksentelemassa jälkimaastossa, joten oli siinä toki riistan hajua häiritsemässä. Rapsu suoriutui jäljestä erinomaisesti, ehkä pienoista hakemista oli tien ylityksessä, mutta niin ihailtavan tarkkaa makausten merkkausta :)

Kävimme myös sienestämässä, tai no Rapsu marjasti ja Nuusku nautiskeli heinistä. Koska suppilovahverot maastoutuvat hyvin, olisi ilmeisesti paikallaan jatkaa Nuuskun sienikoirakoulutusta. Jos vaikka saisi vielä isomman saaliin :) Maaseudun ohjelmaan kuului myös päiväunet takkatulen loimussa sekä naapurin sarvipäiden haukkuminen riviin.

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

Agilityn iloa Kajjaanissa!

Nuusku kirmaili eilen upeasti agilityradoilla. Radat olivat sopivan haasteellisia, mutta eivät mahdottomia. Radoilla oli useita vaikeita paikkoja, joista selvisimme sujuvasti. Kokonaisuutena meno oli hienoa ja olen tyytyväinen. Ohjaajan pikkuisista kömmähdyksistä johtuen puhtaita ratoja ei tällä kertaa kuitenkaan tullut vaan saimme tyytyä kahteen vitoseen ja yhteen hylkyyn. Ekalla radalla vedin Nuuskun liikkeelläni hyppyjen välistä. Toisella radalla Nuusku huomasi aalla ollessaan pituusesteen vieressä hiekkakentästä törröttävän köyden ja kipaisi sitä tutkimassa ennen pituuden suoritusta. Kolmanen radan virhe oli yhtä alkeellinen, Nuusku koki tarpeelliseksi tarkastaa keppien numeron ennen keppien suorittamista ja sitten minä sohlasin.... Olisi pitänyt ottaa otus paikoittain paremmin haltuun. Mutta mutta. Parasta oli, että Nuusku oli hyvässä vireessä, vauhdikas ja innokas. Yllättäen myös minä olin mukana, suurin piirtein oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kiva reissu :)

Tämä päivä on mennyt reissusta palautuessa. Nuusku on nautiskellut Rapsun kanssa pitkistä päikkäreistä, hyvästä ruuasta ja rauhallisesta metsälenkistä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

Tolleriagilitya

Tänään vietimme tolleriporukan kanssa päivää agilitykentällä. Paikalla oli 7 punaturkkia, cavalieri ja labbis. Osalle koirakoista agility oli aivan uusi ilmiö ja niinpä opastimme heitä Satun ja Sirkun kanssa.

Myös Nuusku ja Rapsu pääsivät radalle. Nuusku intoili vuoroaan odotellessaan ja sain huomata viritetyn Nuuskun olevan omituinen ohjattava. En muista milloin olisin samanlaisen Nuuskun kanssa kirmannut, ennemminkin Nuusku on niittänyt mainetta kuuliaisuudellaan. Kiihkon seurauksena vauhti oli kova ja korvat hitaat. Vähitellen Nuusku alkoi kuitenkin tasoittua ja sain huomata, että alta pilkahtelevan tavis Nuuskun kanssa menee kohtuu hyvin :)

Rapsu yllätti minut positiivisesti. Rapsu keskittyi hienosti vaikka kentän laidalla istuskeli hyviä painikavereita. Rapsu meni sujuvasti ja innokkaasti huomattavasti tasoaan vaativampaa rataa. Rapsulin hieno meno sai minut suunnittelemaan mahdollisia kisoja jo ehkä keväälle. Tosin iso ehkä ;)

Huipennuksena mukavalle päivälle N & R pääsivät vielä riekkumaan Puntin kanssa! Nyt uni maittaa...