tiistai 19. toukokuuta 2020

Toukokuu toi agilityn takaisin!

Toukokuun tunnelmat kiteytyvät tähän.

16 v 9 kk täyttänyt Nuusku iloitsee edelleen päivittäisistä metsälenkeistä.

Rapsu on vähän siellä sun täällä, harvoin siellä missä pitäisi! 
Miksi istua rivissä, jos voi varastaa koko shown?

Muuttolintujen mukana palasi agility ja meillä on Sisun kanssa ollut vallan mukavaa! Pari kertaa on käyty hurjastelemassa ja ensimmäisellä kerralla aloiteltiin kevyesti hyppyjumpalla. Toisella kerralla otettiin jo hitusen tuntumaa pienillä tekniikkapätkillä ja kolmas kerta sisälsi jo ihan agilitymeininkiä. Ensi kerralla taidan jo nostaa rimatkin paristakympistä hitusen ylemmäs.

Auton jouduttua tilapäisesti telakalle huomaan kolmen melkolailla erilaisilla liikuntatarpeilla varustetun olennon viihdyttämisen olevan suorastaan työlästä. Metsään hurauttaminen koko jengillä on kovin kätevää, siellä jokainen voi ottaa askeleita itselleen sopivan määrän. Mutta koska autoton ei hurauta korpeen, ratkaisuna on päiväretket rantaviivalla ja ne onnistuvat aina enemmän tai vielä enemmän hyvin. Tänään oli semmoinen vähemmän onnistunut versio, johon sisältyi jokeen pudonnut luppakorva, rantatöyrästä alas vierivä luppakorva, rantakivien väliin juuttunut luppakorva ja kaikki muut kastellut luppakorva.