lauantai 21. helmikuuta 2015

Ärsyttävät kalsarit

Synttärisankaritar Rapsun juhlia vietettiin tiistaina hillitysti perhepiirissä. Juhlapäivälle sattunut liikuntailtapäivä takasi sen, että pieni punainen juhlija nautiskeli kämppistensä kanssa pitkän ja rauhallisen metsäretken kirkkaassa päivänvalossa. Juhlan kunniaksi myös pupupöpeliköissä sai luuhata olan takaa ja nautiskella välipalaksi korvia.

Tiistaina Lupun viikkotreeneissä liideltiin alla olevan tyyppistä Kuopiossa ollutta kolmosten rataa. Estevälit olivat lyhemmät ja rata ahtaampi, esimerkiksi pituuden (11) ja hypyn (17) välistä ei ohjaaja mahtunut juoksemaan vaan siinä piti leijeröidä. Hankaluutta tuottikin julmettu juoksusuora (9-12), jossa minun olisi pitänyt saada siivet ehtiäkseni oikeaan paikkaan oikeaan aikaan eli ohjaamaan pituudelle (11) ja sen jälkeiseen takaakiertoon (12) ilman, että Sisu paukaisi leijeröimäni hypyn (17) yli. Vaikka kuinka koetin flunssaisia keuhkojani rääkätä, en vain yksinkertaisesti pystynyt tarvittavaan vauhtiin sijoittuakseni oikein eikä siihen kohtaan oikeastaan löytynyt minkäänlaista ohjausvaihtoehtoa kilpajuoksun tilalle, jonka olisin voinut onnistuneesti toteuttaa. Sen sijaan kuulemma kisaajille harmaita hiuksia aiheuttanut kohta (10-16) sujui kelpiltä kuin vanhalta tekijältä ja ilokseni päin seinää hyppelykin oli kelpistä helppoa. Onnistuin jopa ajoittamaan takaaleikkauksen (13)! Kaikkea sitä.

Tiistain treenin inspiraatio.

Pikkukoira aloitti loppuviikosta juoksun. Mitään siitä ei vuoda, mutta aromi on melkoinen ja pyrstön turvotus mehevä. Juoksuinen lohikäärme pääsi Ninkan rekkujen kanssa liitämään lauantain ratoksi teemalla kepit ja kontaktit, ja lopputulemana oli semmoinen mukava viiden tunnin treenireissu 10 min ajomatkan päässä olevalle hallille… No hyvin saa aikaa menemään, kun reissuun sisältyy rattoisat lämmittely- ja jäähdyttelylenkit, 5 koiraa treenaamassa ja nälkäisten ohjaajien ruokkiminen pitsalla. Ensimmäisessä setissään juoksuinen olio oli kovin häiriöherkkä oudoille "omalla kentällä" ramppaaville tyypeille sekä naapurikentän tapahtumille minkä laitan hormonihuurujen piikkiin, mutta onneksi toisessa setissä hormonit olivat hallinnassa ja elukkakin suhteellisen oma itsensä.

Lauantain liitorata.

Vaaleiden palleroiden lähtö (1-3) oli haastava, kun ei meinannut oikein millään ohjauksella siitä tulla sujuvaa ja aika hyvällä prosentilla Lupsu veti tyynesti ohjauksista läpi. Saatiin siihen kuitenkin jotain räpellystä ja vähiten epäonnistui semmoinen ohjaajan paikallaan oleva napotus valmiina kolmoshypyllä. Mukavasti sain leijeröidä putket Lurpan paahtaessa puomille. Pähee elukka! Pujottelu oli omaan silmään jotenkin vajaatehoinen, ei täyttä tultasyöksevää Sisua, joten kepit saa olla telakalla juoksujen ajan. Pujotellessa selkeästi haittasi päälle sujautetut kalsarit, joten palataan kepeille seuraavissa alastomissa treeneissä.

Tummien palleroiden pätkä meni ihan superhienosti: tiukat kontaktit ja hyvin sujui kaikenlaiset puolenvaihdot. Millään kontakteilla ei kalsarit haitanneet, joten niitä voipi mukavasti käydä vahvistamassa juoksujen aikanakin.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Bileet: Rapsu 9 vee!!

Kaunotar juhlapäivänsä aamuna.

Rapsuttimen valkosukkaiset tassut ovat vipattaneet jo 9 vuotta. Ei aivan heti uskoisi, koska niin kepeästi nousee kinttu ja kevyesti kimpoaa charmikkaan pikkuotuksen loikka. Ainoa mikä paljastaa iän on harmaantunut kuontalo. Toivottavasti kuono harmaantuu vielä monta tulevaa vuotta!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Arvot kohdillaan

Nuusku söpönä toimenpidehuoneessa.

Unskispunskispalleroinen pienen pieni pulleroinen kipaisi tänään vuositsekkauksessa Kirsillä. Nupsulla oli kaikki niin kunnossa kuin vain voi olla. Jäsenet ujui vetreästi, joskin vasen etujalka oli hieman muita koipia jäykempi ja sianpotkasta kuului pientä rutinaa. Veriarvot olivat viitearvojen sisällä, joten päivittäinen lääkitys nivelrikkoon ei ole vaikuttanut Nuuskuttimen vointiin muutoin kuin positiivisesti. Hienoa! Muisteltiin siinä, että Nuuskun välilevytyräleikkauksestakin on jo yli kolme vuotta eli aikas kivasti on Nupa saanut elämälleen laadukasta jatkoaikaa ja toivottavasti vointi sekä fiilis pysyy yhtä hyvänä vielä kauan.

Unski oli reipas potilas niin kuin aina. Tällä kertaa reippautta vaadittiin normaalia enemmän, koska oman eläinlääkärin seurana oli tuleva eläinlääkäri, joka sai luvallani harjoitella verinäytteenottoa Nuuskuttimella. Noh, ei mennyt niin kuin Strömsöössä harjoittelijalla, mutta jostainhan sitä on aloitettava. Nuusku ei onneksi pienistä hätkähdä ja ilokseen sai lopuksi vielä herkkuja palkkioksi mallikelpoisesta käytöksestä.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Viimeisimmät aksat

Viikko sitten lauantaina käytiin Lupsun kanssa tempaisemassa vauhdikasta aksaa Katrin ja Martan seurassa. Alla ratapiirros. Hirmuisen haasteelliseksi heittäytyi kohta 6-7, jossa kelpi koki seinää kohti hyppäämisen ahdistavana. Saatiin siihen onnistumisia, mutta ei semmoisia rentoja ja luontevia, joten pitää ottaa seinään loikkiminen työn alle. Parhaiten kohta toimi ihan perusohjauksella, mutta sen jälkeen olin helisemässä, koska takaaleikkaus (9) ei siivittänyt minua hurjaan etumatkaan kohti seuraavan suoran jälkeisestä ohjausta. Pakko oli vaihtaa perusohjaus lörppöön valssiin (7-8), jotta oli edes jotain jakoa vaikka ei kyllä kovin hyvä käsi tullut silloinkaan. Kepeille lähetys vaati hifistelyä (muuten haki A-esteelle), joten tyrkkäsin siihen jonkun vastakäännös ja silloin luki kepukat hyvin. Keinu oli ihan mahti! Lisäksi mieltä lämmitti toistuvat onnistumiset rauhallisessa lähtötilanteessa, uusi tekniikka toimii!

Jotakuinkin tämmöinen muunnelma muinaisesta Vähäniityn Sarin treenistä.

Tiistaina lohikäärmeen viikkotreenissä oli tarjolla megalomaanisen pitkä (34 estettä) treeni, mutta opettelin suosiolla siitä ainoastaan ne 19 estettä, joihin ajattelin keskittyä. Hitusen oli suosikkiohjaukseni valssi hakusessa (ihan järkyttäviä versioita irtosi) ja mahdottoman vaikeaa oli muuan kohdassa hienosäätää haltuunoton ja vapautuksen yhdistelmää, mutta suunnatonta iloa tuotti superhienot kepitykset vaikeassa kohdassa (päättyivät tosi lähelle seinää) sekä onnistuminen vauhdikkaassa neljän hypyn rivissä, jossa sai aluksi tempaista pari takaakiertoa ja jatkaa välistävetoihin.  Lähdöt olivat edelleen tyyniä :) 

Torstaina kipaistiin Sisun kanssa keskenämme ottamassa pientä keppi- ja kontaktitreeniä. Ensin tehtiin jokunen palkattu toisto kepeille sekä kontakteille ja ne olivat napakoita. Sen jälkeen humppastiin alle hieman vauhtipätkää, jotta samat onnistumiset saatiin osaksi rataa. Lisäksi hifisteltiin vaaleitten palleroiden aloitus kauko-ohjauksena siten, että menin valmiiksi kolmoshypyn taakse ja taitavasti kelpi luki kakkoshypyn väliin ja kaiken lisäksi kokosikin siinä vielä itsenä ja eteni kauniilla linjalla. Todellinen hyvän mielen treeni!

Laiskan ohjaajan kontaktitreeni muokattu valmiina olleista esteistä.

Seniorijaosto oli mukana, joskaan ei treenaamassa, vaan seurana lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä. Kovasti tykkäsivät hölkytellä pitkästä aikaa Pärnän maisemissa ja hyvä, että olivatkin mukana, koska loppuviikko onkin mennyt rentoutuessa minun kepsahdettua flunssassa sängyn pohjalle.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tsiisus!

Ihan vetää sanattomaksi moinen lohikäärme, jonka kanssa lentäminen on niin makeaa, että! Hurjan hauskan treenin veti Soili, juuri semmoisen mistä mie tykkään: on teknisiä kohtia, joita voi halutessaan hioa maailman tappiin tai olla hiomatta, sekä höpelöä luukutusta. Treenissä olisi ollut paljon paikkoja leijeröimiseen, mutta me ei olla vielä sillä tasolla. Sen sijaan hain ehjää, hurjaa ja superhauskaa ratamaista suoritusta ja sitä sain mahan täydeltä.

Soili Makkosen ratapiirros.

Lupu oli huikeassa vireessä. Irtosi hyvin takaakiertoihin (2, 5), joihin myös maltoin keilata. Muutamaan kertaan se huitaisi piruetin ennen keppejä, mutta en antanut sen häiritä vaan koetin tauolla säätää oman ajoitukseni kuntoon keppien takaaleikkaukseen (7) ja sen tehtyäni kelpi veti pujotteluun sisään ihan törkeän hienosti! Vieläkään en pysty tajuamaan, että minun koirani osaa moisen jäätävän tyylikkään suorituksen. Tuommoinen pikkupentu! A (8) oli hyvä, otus valitsi epäröimättä putken (10), puomi (12) oli turhan kiihkeä, mutta itsepä kerjäsin katsomalla ekaa luistamista läpi sormien (no en malttanut, kun oli niin siistiä vetää!!!) ja oma jalka olisi saanut liikkua puomin jälkeen livakammin, mutta onneksi Sisu haki hurjana kepeille (16) sisään ja ristus sitä pujottelua! Se on niin ELÄIN! Ekalla rundilla onnistuin kierrättämään hauvelin putken (19) ympäri, mutta toistoissa sain itseeni ryhtiä ja loppukin meni hienosti.

Jäähdyttelylle saatiin seuraa Kylli-sheltistä sekä pihiksistä Jumpesta ja Uffesta. Nelikolla oli lystiä ja Sisu oli ekstaasissa, kun oli paljon leikkikavereita, jotka eivät sitä kurmottaneet. Huomasi kyllä kuka oli porukan nuorin, Sisu telkkusi kuin pentu ja haastoi toisia leikkiin minkä kerkesi.

Lämppälenkki heitettiin kotona ennen lähtöä ja hieman huvitti, kun kävelin kahden tollerin ja yhden kelpin kanssa ja vastaantuleva rouva kysyi, että "onko nämä kaikki mäyriksiä?" No tokihan nuo kaikki kolme näyttävätkin ihan samalta ja miltäpäs muulta kuin mäyräkoiralta.