perjantai 31. joulukuuta 2010

Unta palloon

Nuuskun ja Rapsun joulunaika ja vuodenvaihde ovat olleet luultavasti vuosisadan ankeimmat, koska emäntänsä on maannut kuolemankielissä peiton alla, jolloin luppakorvien elämänsisältö on ollut olematonta. Onneksi Nuusku ja Rapsu ovat aina olleet päiväunien, nokosten, ettoneiden ja muuten vaan pötköttelyjen kanssa hyvää pataa, joten aika on mennyt sujuvasti höyhensaarilla. Maailman helpoimmat koirat eivät kiipeile seinille vaikka viikkoon tai vaikkapa kahteen ei tapahdu yhtään mitään muuta kuin että ulos pääsee pissille ja ruokakuppi heitetään kuonon eteen.

Pientä aktiviteettia oli kuitenkin ilmassa eilen, jolloin kaverukset matkasivat jälleen kerran eläintohtorille: tällä kertaa Rapsulla oli peräkontrolli ja Nuuskulla syöpäepäily. Rapsun anaalikutka ei antibiottikuurilla huvennut, joten pyllyä käytiin lääkärille esittelemässä. Mitään vikaa siinä ei enää ollut vaan tulehtunut anaalirauhanen oli kutinasta huolimatta parantunut, mutta koska tulehtunut anaali oli aiheuttanut aiemmin kutkaa, oli peräaukkosen iho mennyt hieman rikki ja siksi kutisi edelleen. Iho oli myös hieman turvoksissa ja punoittava, joten Rapsu sai hoidoksi pyllyn huuhtelua lämpimällä vedellä ja bebanthenin levitystä.

Rapsusta moinen hoivaaminen on noloa, tosi noloa, ja Rapsu luimottaa näkymättömän oloisena silloin kun pehvaa haudotaan ja linimenttejä levitellään. Rasva olisi kuitenkin ihanaa syödä, joten tovin rasvan levityksen jälkeen Rapsu saa hengata tötterö päässä mikä onkin sitten kamalaa, aivan kamalaa. Rapsu ei voi liikkua tötterö päässä, ei sitten yhtään senttiä. Rapsu vaan on ja näyttää surkealta. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että Rapsu säälitään ja se saa herkkuja.

Nuuskun syöpäepäily oli jälleen kerran rasvapatti, mutta pitihän se käydä näyttämässä, kun se masun puolella hillui.

torstai 23. joulukuuta 2010

Parhainta joulua ja valoisaa tulevaisuutta

Nuusku ja Rapsu nauttivat joulustaan nietosten keskellä. Herkuttelun ja sitä seuranneen piehtarointinsa lomasta kaverit huikkaavat tovereilleen riemukkaat jouluntoivotukset sekä paljon säpinää vuodelle 2011!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Valmennusta ja terapiaa

Rapsu on saanut kunnian päästä JoA:n valmennusryhmään, joka harjoittelee pari kertaa kuussa tavoitteenaan arvokisat. Viime sunnuntaina matkasimme ryhmän kanssa Kuopioon ACE:lle Kataisen Harrin valmennukseen. Treeni oli aivan mahtava ja palaute kannustavan rakentavaa. Tykkäsin kovasti. Alla sinnepäin ratapiirros.


Ehkä suurinta antia oli palaute oman vauhtini rytmityksestä kontakteilla, koska Rapsullahan on  juoksukontaktit, mutta itse liikun kuin sillä olisi 2on-2off ja olen sitten myöhässä kontaktien jälkeisissä tilanteissa. Saatuani rytmin kohdalleen ja otettuani tilanteen haltuun ennen kontaktia, ei minulla ollut mitään hankaluutta ehtiä kontaktin jälkeisiin tilanteisiin. Oikein oli valaisevaa, joskin jalat olivat hapoilla heti. Rytmityksestä muualla radalla sain myös palautetta, mutta siihen olenkin tässä aikojen saatossa jo tottunut. Ehkä se koiran ihastelemaan jäämisen tarpeettomuus joskus menee ymmärryksestä myös käytäntöön. Ainakin elän siinä toivossa.

Päällejuoksut, niistot ja niistosokkarit pelitti Rapsun kanssa hienosti. Jostain kumman syystä minulla oli suuria vaikeuksia pakkovalssissa (14) johtuen varmaan siitä, että en juuri pakkovalsseja viljele, koska tilan ja itseni hahmottaminen on niin heikkoa. Kepeille treenattiin takaaleikkauksia mitä olen aina vältellyt, koska olen ajatellut, että ei se Rape niitä kestä, mutta hyvinhän tuo kesti. Vauhti hieman hidastui pujottelun alussa, mutta se on vain tottumattomuutta ja harjoittelukysymys. Erityisesti hämmennyin takaaleikkauksen onnistumisesta välillä 21-22. Tuohon kohtaan kuitenkin olisi ollut nopeampi suomalaisentyylinen vienti, jonka olisinkin kisoissa valinnut, mutta siinä vaihtoehdossa ei olisi ollut mitään treenattavaa.

Mukava oli huomata, että Rapsu tuli perässäni kuin tuulispää esteitä väliin jättämättä, kulki tiukasti sinne minne sen ikinä halusinkin ja erityisesti mieltäni hiveli toteamus, että tuolla vauhdilla voitetaan ihan mitkä kisat tahansa. Rapsu ei siis jännittänyt yhtään uudessa paikassa vaan veti ihan täpöllä. Kisauran alkuvaiheessa Rapsulla oli kuitenkin uusissa paikoissa melkoista hyytymistä ilmassa, joten tuli oikein hyvä mieli huomatessa, että nykyään se on paikassa kuin paikassa kotonaan. Sain myös huomata, että oman kunnon kohotusta on tiedossa ja juoksulenkeistä useampi on vedettävä intervallina. Liian löysää ollut tähän asti. Tuntui kuolema korjaavan.

Nuuskuliinus kävi maanantaina lihashuollossa Helillä ja vointi oli hyvä. Yläselässä oli toisella puolella pikkuinen urheilijan jumi, mutta se laukesi samoin tein. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, joten treenit saavat jatkua normaalisti, vaikka joulutauollehan tässä jäädään.

Virallisuudet takana

Vuosihan on ollut tapana kasata yhteen ja pohdiskella mitä sitä onkaan tullut tehtyä. Viime joulukuussa mietin haaveita kuluneelle vuodelle ja kuinkas ne toteutuivatkaan tai jäivät tulevaisuuteen?


Vesipelastuksessa haaveenani oli Nuuskun siirtyminen alokasluokasta avoimeen luokkaan ja sen haaveen Nuusku toteutti hienosti kauden ensimmäisenä koeviikonloppuna toukokuussa. Ilokseni Nuusku saavutti osallistumisoikeuden agilityn SM-kisoihin 2010, mutta valitettavasti Nupa loukkaantui kesäkuun alussa eikä päässyt esittelemään osaamistaan arvokisaradoille. Mejässä toivoin Nuuskulle ykköstulosta voittajaluokasta, mutta Nuusku ei toipunut loukkaantumisestaan koekuntoon kauden aikana, joten kokeisiin ei osallistuttu koko kesänä. Tokokokeiseen emme vuoden aikana myöskään osallistuneet, koska ohjaaja ei voittanut laiskuuttansa ja saanut mitään aikaiseksi. Kaunotar yllätti alkusyksystä koko lähipiirin rohmuamalla koko potin Toller Shown x-luokassa: Näyttelythän eivät olleet suunnitelmissa ollenkaan, joten ROP-X oli positiivinen yllätys. Vaikka tulossaldo jäi kokonaisuutena laihaksi, ei se kaivele laisinkaan, koska maailman tärkeintä on ollut Nuuskun toipuminen terveeksi, iloiseksi ja kaikessa mukana touhuavaksi omaksi itsekseen.

Rapsu nousi odotetusti agilityssa kolmosluokkaan ja on vuoden kuluessa kehittänyt raudanlujat kisahermot sekä väläytellyt kadehdittavaa ketteryyttään niin treeneissä kuin kisoissakin. Rapsu mahtui kesällä mukaan kahteen mejäkokeeseen ja kahmaisi toisesta VOI 1 tuloksen. Suunnitelmista poiketen vesipelastuksen soveltuvuuskokeeseen emme osallistuneet eikä tokokokeitakaan tullut korkattua. Kävimme kahdessa näyttelyssä ja saimme molemmista vaaleanpunattomat punaiset nauhat. Harrastusrintamalla ihan ok vuosi, muutoin aivan mahtava. Rapsuli on aikuistunut hienoksi elukaksi (siis aikuistunut Rapsun mittapuulla...) ja aihettanut huomattavasti vähemmän noloja tilanteita kuin aiemmin.


Koska kaikkea voi tapahtua, ovat ensi vuoden unelmat vähemmän utopistisia ja kovin pieniä. Ihmettelin itsekin, että mistäs moinen haaveiden pienuus, mutta tulin siihen tulokseen, että onhan tuota jo kaikki nähty.


Nuusku 2011
  • jos vaikka kesällä mejän voittajaluokkaan mahduttaisiin ja saataisiin kelpo tulos
  • agilityssa nautinnollisia fiilistelyratoja ilman arvokisatavoitteita, ehkä jossain peräkylän pirskeissä käydään pari kertaa hillumassa
  • vesipelastuksessa hilpeitä treenejä ilman koetavoitteita
  • tokokokeeseen, jos ohjaaja ryhdistäytyy (eli ei)
  • lyhyesti ja ytimekkäästi ensi vuonna Nuusku on virallisuuksista osa-aikaeläkeläinen, mutta harrastelee niin paljon kuin ikinä tykkää
Rapsu 2011
  • agilityssa hilpeitä kisaratoja
  • mejässä voittajaluokan kokeisiin mahtuminen ja sieltä tason mukainen tulos (lue: ykkönen)
  • uimahyppyjen harjoitteleminen lennokkaiksi ja hallituiksi, jos tämä onnistuu niin vepen pariin paluu
  • mielenvirkistystokoa ja hauskuuttavaa hakua
Muuten toivon ensi vuodelle aivan mahtavia retkiä ja reissuja. Kuluneen ja edellisen vuoden aikana molemmat elukat ovat osoittaneet niin hienoja reissukoiran taitoja, että ensi kesänä voisi suunnata reissulle jonnekin etelämpään Eurooppaan. Tai sitten menemme taas sopulijahtiin Torniojärven seutuville, oli se vaan niin mahtava paikka. Joka tapauksessa teltalla jonnekin missä näkee kauas.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Ahdistuneisiin anaaleihin ammennetaan antibioottia

Joulukuun alussa typyt kipaisivat Kivuttomalla esittelemässä anaalejaan, ja silloin Nuuskulla turskahti rauhasista melko kokkareista kamaa ja Rapsulla kauniin kirkasta. Tänä aamuna oli Nuuskun kontrollikäynnin vuoro ja mukaan lähti myös kämppis, koska sillä on edelleen perää kutittanut julmetusti. Hyvä, että kämppis lyöttäytyi kimppaan, koska varsinaisella potilaalla oli anaalit tyhjät ja reilassa, kun taas siipeilijällä oli toisen rauhasen seinämä paksuuntunut ja rauhasta uhkasi orastava tulehdus. Siispä kämppikselle tuikattiin antibioottia niskaan ja annettiin läjä tabuja kotiin popsittavaksi.

Varsinainen potilas puolestaan sai napostella eläinlääkärin antamia keksejä kiitokseksi esimerkillisestä käyttäytymisestään vastaanotolla (no sai niitä hienosti käyttäytynyt kämppiskin) sekä luvan mättää jouluna herkkuja aivan höpelönä, koska neito on päässyt laihtumaan entisestään. Perinteisen 14 kilon sijaan Nuuskua oli vain 12,5 kiloa. Omituista koiralta, joka syö koko ajan ja jatkuvasti, mutta toisaalta viime aikoina ruoka on ollut kalapainoitteista hepan sijaan, joten ilmeisesti se on ollut hieman liian heppoista urheilijalle. Läskiä kehiin, herkkuja kitaan ja kohta kuikelo on totutun tanakka ;)

Neidit Tarkkakirsu ja Vainukuono ovat olleet innoissaan lumesta. Metsäreissuilla he ovat päässeet jäljittämään jos jonkinmoisia käpälien kuvia sekä kaivamaan siimahäntien käyttämiä tunneleita ja sekös on lystiä. Eilen illalla viipotettiin Pyhäselän rantapolkuja ja löydettiin vallan lumikon reitti. Nämä tämmöiset ovat hienoja hetkiä pienten koirien elämässä.

Mitään ei olla treenattu, jos ei lasketa mukaan muutamia satunnaisia ja lyhyitä sisätokohetkiä. Harjoitelluissa liikkeissä ei olla edistytty mihinkään, koska nuo elukat ovat aivan liian koomisia, että niiden kanssa voisi treenata jotain niinkin asiallista asiaa kuin tottelevaisuutta. Viikon agilitytkin jäivät välistä, koska ohjaaja oli liian mukavuudenhaluisella tuulella ja mönki mieluummin lämpimän peiton alle kuin kylmään treenihalliin. Sunnuntaina olisi tosin tiedossa Rapsun valmennus ACE:lla, joten ehkä siihen mennessä pitää kaivaa taas energisyyttä kehiin. Tosin jos Rape antibiooteistaan väsähtää (mikä on ELL:n mielestä varsin epätodennäköistä) saattaa Vanha Kettu päästä kaahottamaan pitkin keinonurmea. Sepä se vasta olisikin jotain.

torstai 9. joulukuuta 2010

Soilin reenit

Makkosen Soili tuli meitä illalla kouluttamaan ja treeni oli suurinpiirtein alla oleva kuvio. Hauskaa oli testata eri kohtiin eri ohjausvaihtoehtoja ja huomata, että yhden elukan kanssa minun on helpompaa tehdä yhtä, toisen kanssa toista ja välillä molempien kanssa samaa. 


Kakkoshypyllä jarru ja niisto pelitti molempien kanssa sujuvimmin, joskin Nupatsulla käännös meni silläkin tavoin turhan pitkäksi, mutta toisaalta ei sen kanssa niistoa ole juuri treenattu. Luulen, että harjoittelulla saadaan sillekin ymmärrys moisesta ohjauksesta. Putkesta putkeen ralleissa toimi sisäkautta viennit molemmilla parhaiten. Kasihypyllä Nupa meni sulavimmin valssilla eikä viskileikkauskaan (?) ollut huono, mutta paistoihan siitä se, että ei sitä olla reenattu. Rapsu taas taittui kasin mukavimmin siivekkeen ympäri jarrulla ja niistolla. Keppikulma oli hankala ja minulla oli suuren suuria ongelmia oman juoksulinjani, varpaideni sekä kepeillä vapauttamisen ajoituksen kanssa. Mutta saatiin siihen molempien kanssa hyviä toistoja ja tuli iso motivaatio rueta treenaamaan keppien avokulmalähetykset kuntoon. 12-15 pätkä oli paikoin koominen ja paras vaihtoehto oli sylkkäri hypylle 14. Yritin kaikkea muuta junttipaukutuksesta flippeihin ja persjättöihin, mutta ei ne oikein toimineet. Rapsulle tulee ihan hirmuinen kiire, jos sille selän käännän, pieni ikävöivä polonen. Nuuskun kanssa piti olla hyvin tarkkana putken 15 jälkeen, koska iloinen elukka sinkosi aika hienosti hypylle 20. Kovasti oli kivaa ja antoisaa!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Onnistunut comeback

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Nuuskuliinus palasi kisakentille ja hienosti palasikin! Ensimmäiseltä Lummerannan tuomaroimalta agilityradalta Nupatsu nappasi nollaradan ja sijoittui hienosti kolmanneksi jättäen myöskin puhtaan radan kirmanneen kämppiksensä neljänneksi. Aivan huikea paluu ja mikä ilo Nuuskua oli ohjata, kun ei tarvinnut juurikaan stressata omista ohjauslinjoista, koska ei Nuuskis niitä turhaan katsele vaan tsekkaa radan suoraan aivoistani.

Toinen rata meni Nupatsun kanssa muutoin hienosti, mitä nyt kaveri varasti lähdöstä törkeästi. Olin matkalla parin hypyn taakse ja havahduin siihen, että joku punainen sujahtaa ohitseni putkeen... Mikäs siinä, putki olikin kolmas este. Epähuomiossa jätin hypyn 12 väliin, jotenkin en tajunnut sitä ollenkaan, joten hyllyhän siitä napsahti, mutta oikein kiva sellainen. Untamolla oli niin mahtava kisavire ja silminnäkijöiden mukaan vauhtiakin oli kertynyt tauon aikana tassuun entistä enemmän.

Rapsu rohmusi myös lähdössä ja siitä meillä alkoi alamäki, koska ohjausvaihtoehto B ei oikein sujuvasti Rapsulle uponnut. Koetettiin räveltää rata läpi, mutta loppuvaiheessa tuli otettua harkittu hylly, kun R ei millään pitkille hyppysuorille irronnut, niin ajattelin sitten, että oikaistaan, samahan tuo. Erityisen ylpeä olen kuitenkin itsestäni sen suhteen, että Rapsun kanssa löysin myös hypyn 12.

Oikein oli hauskaa, suorastaan riemukasta! Radat olivat hauskaa paahtamista ja Nuusku niin rakas. Viikonloppuna N ja R kävivät parin tunnin maastolenkillä Topin ja Susun kanssa. Muutoin on vietetty hiljaiseloa ja samoiltu metsässä omalla porukalla.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Liitokoirat

Kaisan tuoma eilisillan treeni oli vauhdikas ja kiperä. Nuuskuli oli niin elementissään ja porhalsi sopivasti omiaan. Mahtavaa päästä maanantaina kisaradalle! Tohkeissani olen jo nyt. Kiva oli huomata, että pystyin ohjaamaan molempia samalla kaavalla, ehkä Nuuskulle piti paikoin jättää hieman enemmän tilaa ja sille pitäisi myös opettaa niistot, joita se ei vielä osaa juuri ollenkaan. Takaakierrot pelittivät Rapsun kanssa treeneissä hyvin, kisahötkellys puuttui kokonaan. Jospa maanantaina kykenisin samaan. Alla Kaisalta nyysitty treenipiirros:


Minulle kiperä kohta oli hypyllä kolme, mutta siihenkin sain ötököille tiukat käännökset, kun lähdin ajoissa kakkoselta liikkeelle ja sain sylivekin kohdalleen. Mikähän siinäkin on, että takaakierroissa pitää jäädä ihailemaan ja notkumaan. Niisto hypylle 10 vaati myös hieman säätöä, koska koen hankalaksi survoutua hyppyjen lähelle kättäni hypyn yli survomaan. Hissuttelen niistoilla ja hissuttelemalla Nupa painoi täysillä putkesta putkeen. Nupan ohjauksessa pitää olla asennetta eikä hiirulaisuutta. Rohkealla niistosokkarilla molemmat pyöri hienosti. 18-20 väli meni mukavimmin persjätöllä ennen putkea 19 ja valssi putken ja hypyn väliin, jolloin tuli kiva linjaus putkeen 20.

Toissapäivänä  Nuusku ja Rapsu kävivät Kivuttomalla, koska Nuuskuli on pariin otteeseen pyllyänsä mattoon hinkannut ja Rapsu puunannut peräänsä antaumuksella vaikka juoksu ei ole lähimaillakaan. Ajattelin, että josko niillä on anaalirauhasongelmaa tai jotain lapin sopuleista saatuja loisia. Toki kelpo koiranomistaja tursauttaisi itse elukkansa anaalirauhaset tyhjiksi, mutta minä en ole ajatellut lähestyä kelpoutta tässä asiassa.

Nuuskulla oli rauhaset pullollaan ja niistä sinkoutui melkoista tököttiä, hieman oli ryynimäistä kamaa, mutta ei kuitenkaan tulehtunutta. Parin viikon päästä pitää kuulemma puristella uudestaan, jotta nähdään, että menikö samointein ohi. Rapsulla oli myös pinkeät rauhaset, mutta erite oli varsin suloista ulkonäöltään. Siinä ei siis ollut mitään arveluttavaa. Typyt saivat myös loishäätönä Drontal-satsit mitkä mussuteltiin tyytyväisinä kuin parhaat herkut konsanaan. Reissulla tarkastettiin myös strategiset mitat: Rapsu 14,2 kg ja Nuusku 13,2 kg. Punkerosta on tullut Kuikelo.