Hattusaaren rantalohikäärme.
Kesä ja vaikka mitä tekemistä! Ihana lämpö ja aurinko houkuttavat ulos ja ollaankin suhattu vähän siellä sun täällä, käyty mm. ihailemassa ihania karitsoita juoksulenkin ohessa Liperissä, notkuttu Nunnanlahdessa, pötkötelty Hattusaaressa, reippailtu kaikenmoisissa metsissä, kiipeilty Kolilla.
Myötsie mökillä!
Tosin siinä vaiheessa, kun siirryttiin mökille, niin helteet hävisivät kylmälle tuulelle. Rapsuliinin perään saa mökillä vähän katsella, koska sehän ei näe eikä siten ollen aivan hahmota, että missä liikkuu. Jos se arvioi jonkun polun väärin ja päätyy vikapaikkaan, ei se osaa sieltä enää pois. Mutta iloksemme saimme huomata, että kun se hortoili onnistuneesti, sai se kartoitettua itselleen jonkinmoista karttaa alueesta ja alkoi liikkua tuttuja polkuja reippaasti. Oli samaa iloista meininkiä kuin kotona. Turhaan olin huolissani laiturista, siinä Rapsuli osaa varoa reunaa eikä molskahda järveen juomareissuillaan, mutta mökin ulkorappuset! Ne ovat melkoinen kamikazekohde, koska Rapsu koettaa loikata ylätasanteelta suoraan maahan ja siihen pitänee ensi reissulla viritellä jokin turvaportti.
Jamiskan lenkkijengi.
Jaamankankaan metsissä ollaan lämpötilasta riippuen hortoiltu joko päivisin tai iltaöisin. Siellä viihtyy koko trio, Rapsu saa ilohepuleita ja laukkaa rennosti menemään, Nuusku tykkää nuuskutella omaan tahtiin ja Sisu hilluu omiaan.
Auringonpalvontaa Nunnanlahdessa.
Nukkuisin, jos saisin hieman yksityisyyttä kiitos!
Sisun kanssa ollaan käyty hitusen treenaamassa ja kyllähän kelpisteri osaa kaiken minkä osasi ennen koronataukoakin. Ohjaajansa sen sijaan on hitusen rapistunut ja kisakuntoon pääsemiseen menee vielä tovi. Ei oikein lähde ratatreeni ja sen tosiasian myöntämiseksi ja ratkaisukeinojen välttelemiseksi onkin hifistelty vähän tekniikoilla.
Taivaanpankkoa ihailemassa.
