keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Agilityn sietämätön ihanuus

Loma täynnä metsäretkiä, pötkötystä ja treenausta :) Sunnuntai-illan iloksi käytiin pikaisesti Lupsun kanssa humppaamassa takaaleikkausta, poispäinkäännöstä ja sylkkäriä. Ihan tuommoista pentutreeniä ja rimatkin oli kahdessakympissä, koska treeni oli puhtaasti ohjaajalle eikä koiralle. Sujui ja kuvittelin jopa ymmärtäväni milloin otetaan käyttöön sylkkäri ja milloin poispäinkäännös.

Kakkosilla tapahtui.

Tiistaina kipaistiin Katrin ja Martan kanssa ottamassa haltuun kaikki tämän hetken hankaluudet :P Treenin alla oli siis päällejuoksut (4, 6), keppien (6) avokulma kovassa vauhdista, irtoaminen kontaktin (9) jälkeen ja puolenvaihto kontaktin (14) jälkeen. Ihan huipputreeni ja tavoitteessa onnistuttiin! Otettiin vaan yksi setti, kun saatiin niin hyvät vedot eikä hiomiselle ollut tarvetta.

©KatriUusitalo

Illan viikkotreenit olivat omatoimitreenit, joten väsäsin meille lomamatkan Japaniin. Japanilainen hypäri muokkautui halliin sopivaksi ja eikun baanalle!

Japanilaista menoa.

Alkuun kauko-ohjausta; pikkukelpi lensi niin kauniisti, kun notkuin valmiiksi hypyn (3) ja seinän välissä. Keppien (5) aloitus sujui, kun oma rytmitys oli kohdillaan eikä putkeen survova. Samoin poispäinkäännös (11) oli maailman kaunein, kun otin etumatkan jo takaakiertoon lähetyksestä (9) ja ehdin hyvin asemiin. Takaaohjauksesta Lupsu irtosi (12) uljaasti ja siitä johtuen yllätin itseni ehtimällä pakkovalssiin (14) vaikka olin henkisesti jo valmistautunut opettelemaan siihen jonkun hilavitkutuksen, mutta eipä tarvinnut :P Putkenpään valitsemisen vaikeus meinasi koitua kohtaloksi, mutta linjaus (16) pelasti tilanteen. Huikean hauskaa!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Laskeutuminen joulun ytimeen

Joululoma = täydellistä rentoutumista, toisin sanoen päiväunia, herkkuja ja treenejä. 

Tällä hetkellä meillä näyttää tältä.

Viikonloppuna kipaistiin Lohikäärmeen kanssa keskenämme hallilla treenaamassa hurjan hauska OMD-kerhon ratatreeni, jossa riitti haastetta ja siltikin saatiin pelkkää huikeaa onnistumista. Niin oli hyvät treeniohjeet, että ohjaus oli ajettu selkäytimeen jo ennen radan rakentamista, johon sainkin kulumaan itsekseni varmaan 45 minuuttia. Yleensä olen teoissani melko suurpiirteinen, mutta ratapiirrosten siirrossa käytäntöön ihan naurettava nipo! Sisu oli liekeissä ja irtosi sekä ohjautui hyvässä tasapainossa. Pelkkää nautintoa oli tämä treenikeikka, tai no jäähdyttelylenkillä pitkästä aikaa alkoi mielikuvitus laukkaamaan ja kirjoitin mielessäni dekkarin Pärnävaaran aksaharrastajien sarjamurhaajasta eli askel oli loppuvaiheessa aika rivakka.

Eilen käytiin Katrin seurassa treenaamassa keppejä erilaisin lähestymisin ja puolenvaihdoin. Apinoin tuohon alkuun jossain treenivideossani näkemän pätkän (vaaleat pallerot 1-4), jossa oli tarkoitus testailla erilaisia ohjausvaihtoehtoja ja pitää hauskaa. Noh, ihan niin lennokkaasti ei meillä vaihtoehdot sujunut kuin videolla ja siitä hauskuudestakaan niin tiedä, mutta oikeastaan ainut mikä ei minua ahdistanut oli ykkönen vasemmalle, kakkonen alakautta ja neloselle päällejuoksu. Koetin myös nakella Sisua kakkoselle hyppyjen välistä tai niistolla kolmonen leijeröiden ja neloselle pakkovalssia jne. ja vaihtoehdot onnistuivat, mutta kaikissa oli itsellä ihme paniikki päällä.


Mutta sitten varsinaiseen teemaan: keppien aloitukset ja lopetukset sujuivat moitteettomasti. Vaaleilla palleroilla toimi minun liikkuminen hyppyjen (4-5) ulkopuolella kuin sisäpuolellakin. Pystyin myös leikkaamaan takana. Päällejuoksu keppien jälkeen sen sijaan oli haasteellisempi, onnistui ohjauksena, mutta oikeaan putkenpäähän (7) ei kyllä kertaakaan päädytty. Tämä johtui nössöydestäni päällejuoksussa, olin myöhässä. Tummien palleroiden treenissä treenattiin meille tosi haastavaa takaaleikkausta (4) ja onnistui heti kerrasta! En siihen toistoja rohjennut ottaa vaan halusin jättää onnistumisen muhimaan.

Tänään meillä oli ryhmätreenit jo päivällä. Koutsi oli suunnitellut aivan mahtavan vauhtirallin! Vähän oli oma asenne välillä varovainen, mutta piiskauksella alkoi jotain menoa löytymään. Alussa Sisu rullasi putkea (3) non-stoppina tohkeissaan, kunnes älysin ihan merkata sen seuraavan putken (4) enkä vain käskyttää. Olin kyllä asemissa ja sojotin oikeaan suuntaan, mutta ei ihan riittänyt. Merkkauksella toimi kuin häkä. Pienellä rytminmuutoksella Sisu kääntyi suoran päässä olevan hypyn (11) hyvin eikä se mitään ihmeellisyyksiä siinä ohjaukseen kaivannut. Putken (15) jälkeen kokeilin hypylle (16) paria vaihtoehtoa, joista parempi oli laittaa otus hypylle (16) takaakiertoon kuin pakkovalssivalssata.

©HeidiUtriainen (kuvasta poiketen muuri 10 mentiin suoraan)

Seniorijaosto voi hyvin. Nuusku on vetreässä voinnissa ja Rapsu lihoo. Metsäretket ovat olleet molempien mieleen.

PS. Täällä on lunta! Ja hyvää joulua kaikille!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Sydän huolta täynnä


Tänä vuonna perinteiset tulevaisuuden toiveet on nopeasti kuitattu: älä ole paha kasvain, ole hyvä kasvain.

Rapsulla diagnosoitiin neljä nisäkasvainta. Huomasin pikkuiset patit tiistaina ja keskiviikkona oltiinkin jo tutkimuksissa. Kasvaimet ovat pieniä, nuppineulanpään kokoisia, joten niiden poiston suhteen toipumisennuste on hyvä, mutta valitettavasti tällä hetkellä Rapsu on sen verran heikossa voinnissa, että se ei leikkauksesta selviytyisi. Rapsulla putosi paino ja sen vuoksi sitä rupesinkin tarkemmin syynäämään ja löysin patit. Ilmeisesti ruoka ei ole kunnolla imeytynyt, koska se on syönyt tapojensa mukaan kuin hevonen, se alkuviikosta myös reippaasti oksenteli ja on ollut väsynyt, joten parin viikon ajan Rapsutin on lääke- ja lihotuskuurilla ja sitten katsomme tilannetta uudemman kerran.

Jos painon tipahdus liittyy kasvaimiin ja niiden etäpesäkkeisiin, tilanne on huolestuttava, mutta jos se on samaa imeytymisongelmaa mitä Rapsulla on ollut aiemminkin, se ei liity kasvaimiin millään tavalla ja silloin tilanne on toiveikas. Toki kasvainten laadun tietää vasta poiston jälkeen. Yli kilon painon pudotus voisi selittyä myös madoilla, mutta kolmikko on vasta madotettu. Toki raaoista kaloista saatu supermato ei tavallisella madotuksella kupsahda, joten jos paino ei ala nousemaan, pitää ottaa kahdeksankertainen matokuuri. Rapsun ollessa kyseessä on aina mahdollista, että se on vedellyt rannalta raa'at fisut kitusiin.

Onneksi tällä hetkellä toipuminen leikkauskuntoon näyttää hyvältä; lenkillä häntä viuhtoo hurjana ja energiaa riittää vaikka muille jakaa, sisällä käy komento, että lisää sapuskaa pöytään! Ja sitähän tulee lukuisia kertoja päivässä ja hurjia määriä. Laittakaa kaikki sormet, varpaat, tassut, hännät ja korvat pystyyn, että kaikki menee hyvin ja ensi vuonna saamme juhlia Harmaahapsun 10-vuotisjuhlavuotta.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Hauskuutta ja huoltoa!

Lentolisko lekotteli lihashuollossa viikko sitten. Jonkun verran löytyi hierottavaa, mutta kaikki pehmeni käsittelyssä eikä uudelle kerralle nähty tarvetta. Hienosti Silakka käsittelyssä köllötti ja on  omaksunut muillakin elukoillani olevan tavan eli pois lähdetään ainoastaan lahjomalla. Niin kivaa Helillä on :)

Viikkotreenit olivat lystikkäät! Alussa olin sijoittunut kolmoshypyn taakse ja hyvin toimi, kun maltoin ohjata. Keppien (4) aloituksessa ei ollut ongelmia vaan onnistuin rytmittämään liikkeeni siten, että Sisu ei ryysinyt liian kovaa vaan taipui jatkoon. Tiesin kohdan 9-10 olevan meille se todellinen haaste ja sehän oli! Kotiläksyksi jäi etsiä siihen sulavat kuviot. Mitään jakoa mihinkään valssiin ehtiä ja sylkkäriä en saanut tuossa kohdassa toimimaan halutulla tavalla. Mutta eipä auta kuin laittaa läksylistalle!

 
©HeidiUtriainen

Loppurata oli sujuvaa settiä. Koetin hyppyä 20 sekä niistolla (lyhempi matka) että pakkovalssilla (parempi etenemislinja jatkoon) ja molemmat toimivat, mutta ainoastaan niisto tuntui hyvältä.

Loppuviikosta olikin Unskiksen osteopaatti ja siellä perinteistä poiketen oli hieman rauhaton Nuusku. Nupa yleensä nukkua tuhisee läpi hoidon, mutta nyt sillä oli selvästi kylki kipeä. Hoitotilanteessa en muistanut, mutta jälkikäteen muistin, että eipä toki ihme, kun Nuuskuhan kääntyi joku aika sitten polulla suoraan takaa täysiä juoksevan Sisun eteen. Nuusku ei kuullut eikä Sisu enää ehtinyt väistää. Sama kylki kyseessä, joten uskon, että se siellä taustalla kummitteli. Askel on seniorilla jälleen erityisen kevyt, sen huomasi heti viikonlopun metsäretkillä.

Loppuviikosta käytiin myös pienellä iskuryhmällä vetämässä kisanomaiset treenit. Hifistelin alussa ja menin valmiiksi putken jälkeisen hypyn (4) taakse. Kepeille (8) lähetin Sisun liikkeellä rytmittäen ja sen jälkeen juoksin ja juoksin ja juoksin ja olisin halunnut kuolla, kun niin hapotti, mutta juoksin ja juoksin ja juoksin.... Kamalia tuommoiset luukutushypärit, kun missään vaiheessa saa ohjaaja levätä!

Kisamainen treeni.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Vaikuttavaa lentoa koko viikonloppu

Perjantain viimeistelyt hoidettiin Katrin ja Mapen seurassa. Katri oli suunnitellut virtaavan kontaktit sisältävän treenin, johon huistaistiin parit kisamaiset vedot.

Kutakuinkin tälläinen oli valmistava liitorata.

Lohikäärme oli mainiossa liekissä ja pelitti hyvin. Haastavin kohta radalla oli oman liikkeen rytmitys seiskalle. Juu, ei vaikuta haastavalta kuvassa, mutta haasteen toi se, että siinä kohtaa oli ohjaajalla liikaa aikaa :P Keinu oli hyvin kiihkeä ja siihen otettiinkin palkattuja toistoja, vaikka niiden toimivuudesta olen vähän ristiriitaista mieltä, kun paras palkka Sisulle on radan jatkaminen. Mutta otettiin nyt sitten kumminkin :D

Tämän päiväisiin vuoden viimeisiin kisoloihin lähdettiin Lupsukan kanssa hyvällä mielellä. Noh, itse olin vähän nuupallaan perjantai-illan talkoilusta ja lauantaisesta koetoimitsijan pestistä eikä aamukarhea kurkkukaan saanut oloa piristymään, mutta onneksi pikkukelpi on aina fiiliksissä ja se tarttuu :) Mielenkiintoista miten se tietää ollaanko menossa kisoihin vai treeneihin jo kotona vaikka lähden samoissa vermeissä ja omasta mielestä samalla meiningillä. Mutta jossain on se pieni ero, jonka tarkkasilmä huomaa. Lämppälenkki tehtiin Pärnällä pitkän kaavan mukaan, koska huomasin, että lohikäärme oli niin fiiliksissä! Se riekkui onnessaan ja haastoi minua leikkiin koko lenkin ajan. Nauratti vaan, kun toinen juoksee kohti korvat sujona, silmät pullottaen, pylly heiluen ja etujalat vispaten, tiedättehän, semmoisella pentuhepulilla :D Olin ihan otettu, koska tuosta menosta saa meillä nauttia yleensä Rapsu, joka lähtee samalla meiningillä leikkiin mukaan. Miut on ylennetty Rapsu-idolin tasolle!

Eka rata oli hypäri ja se meni vähän harakoille. Olin löysä eikä sellainen asenne toiminut, olipa yllätys! Sisu livahti ansoihin minkä ehti. Mutta positiivista oli se, että otuksen vire oli hyvä vaikka ajattelin kotikisoissa sen lähtevän ihan lapasesta. Lähdöt myös olivat rauhalliset eli Mujusen kirjasta apinoimani (ja muokkaamaani) resepti toimii.

Toiselle radalle lähdin hyvällä asenteella, en ollut löysä vaan laskeuduin paikalle suoraan FitFarmilta. Ihan törkeän hienoa settiä, mutta sitten rynnin kohdassa, jossa olin suunnitellut olevani rynnimättä ja hönkäisin liikkeelläni Sisun paikkaan, jos keppien virheetön aloitus oli mahdotonta. Muilta osin yhteistyön juhlaa ja uljaat kontaktit.

Kolmas rata olikin sitten semmoista flowta, että voin taas todeta hyvän hyllyn tuntuvan paremmalta kuin huono nolla tai joskus peittoavan myös hyvän nollan. Aivan käsittämätöntä settiä! Olin loistavassa latauksessa, koska tilanne vaikuttaa olevan tällä hetkellä kisoissa se, että meillä menee ymmärrys Sisun kanssa niin hyvin yhteen. Voin keskittyä oman hyvän ja sopivan kutkuttavan vireen hankkimiseen haasteiden miettimisen sijaan. Radalla oli pari haastavaa kohtaa, jotka selätettiin 6-0, mutta sitten viime metreillä unohdin tehdä suunnittelemani valssin (jotenkin vaan ihailin Sisun hienoa menoa) ja sinnehän se sujahti putken väärään päähän. Mutta eipä se mitään, tunnelma oli niin hyvä.

torstai 3. joulukuuta 2015

Veto ei toimi vai toimiiko sittenkin?

Keskiviikon treenin aluksi tempaistiin Sisun kanssa naapurikentän harjoitus kisamaisena vetona. Koska aivotoimintani oli hiema sumea, otettiin pariin otteeseen alusta, mutta ymmärrettyäni miksi ihmeessä kelpie on kepeillä A-esteen (7) sijaan, saatiin homma pelittämään. Lämmitti mieltä huomata, että kun Lupu saa kiikariinsa kepit niistosta (5) kääntyessään, se hakee kepeille tuulispäänä hetkeäkään epäröimättä, joten vaihdoin pakkovalssiin (5), koska en halunnut myöskään heikentää pikkuepelin himoa hakeutua sinne minne kirsu näyttää. Olisihan toki voinut linjatakin (6), mutta njääh. A-esteen (7) jälkeinen tilanne vaati persjätön, koska noissa kohdissa kelpiellä VETO EI TOIMI! Muilta osin hurjaa menoa, villiä fiilistä ja täydellistä kontaktiosaamista.

©TuomasHaverila

Omaan treeniin rakenneltiin sikermä viikonlopun tuomarin kakkosluokan ratojen muinaisista maneereista. Tässä treenissä VETO TOIMI! Mutta paikatkin olivat erilaisia. Päällejuoksuihin (5, 10, 16) lohikäärme tuli tulta syösten eikä putkeen (9) hirttäminenkään ollut ongelma, kun sinne mentiin vauhdista. Hirtot putkiin toimivat myös viime viikonlopun kisoissa aivan käsittämättömän hyvin. Toisin sanoen, vauhdissa veto toimii, pysähdyksistä lähdettäessä ei mitään toivoa.


Testasin kepeille lähestymisen (9-12) molemmilta puolin ohjaten ja toimi niin niisto (12) kuin päällejuoksu (10) ja ristiinheitto (13). Puomilla leijeröitiin, putken ja hypyn mittainen sivuttaisetäisyys ei tuntunut lohikäärmeellä missään. Kohtaa 14-17 koetin myös molemmilta puolilta ohjaten ja alapuoli tuntui paljon paremmalta, hyppyjen yläpuolella hengailuni oli aikamoista räpeltämistä.

Sisu on nautiskellut päivittäisestä joulukalenteristaan. Ilmeisen herkulliset ovat kalenterin antimet, koska huulia nuoleskellaan tyytyväisenä aimo tovi napostelun jälkeen ja ajoittain pienen kelpien näkee kirsu tuhisten kurkottelemassa kohti kalenteria. Seniorikaksikko on saanut tyytyä säälinameihin Sisun nauttiessa palkintonsa aarteista.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ei se osallistumisen ilo vaan REILU VOITTO!

Mie kävin vähä voittamassa!

Sisu oli niin jäätävässä vedossa eilisissä kisoissa, että mahtaakohan Jyväskylä sulaa tämän vuoden puolella. Ohjaajan pää huitelee vieläkin pilvissä eivätkä ihokarvat ole näyttäneet laskeutumisen merkkejä. Tämmöistä kisa-aksan pitää olla!

Niin törkeän huikeita ratoja, joista keskimmäiseltä mahtavalla flowlla nollavoitto. Tuntui kutkuttavan hyvältä yhteistyöltä. Kisoissa oli tosi mukava tunnelma; on lämmittävää tulla maaliin ja kuulla runsasta kannustusta vaikka ei tunne hallissa olijoista kuin yhden :) Tuli myös todettua, että ilmeisesti kelpiepiirit ovat pienet, kun minulta kysyttiin, että eikös tämä ole Hinkunlapsi. Onhan se, ylpeästi sellainen!

Palkintona oli mm. koirien joulukalenteri :)

Kisareissu oli yhdistetty lomareissu, joten koko klaani oli mukana ja auto täyttyi Pandan tehtaanmyymälän tuotteista. Nuusku ja Rapsu seikkailivat Nuuskun vanhoilla kotikulmilla miun ja Sisun kisatessa, ja illalla kierreltiin vielä porukalla kulmia. Yö vietettiin vakiomajapaikassa Albassa, jossa kolmikko käyttäytyi odotetusti eli moitteettomasti.

Lauantain iltalenkkinäkymä.

Sunnuntain aamulenkki Nuuskuttimen vanhoissa maisemissa.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Bileet!!


Päivänsankaritar Sisu.

Pieni suippokorva täyttää tänään hurjat kolme vuotta! Aina valmis ja aina innoissaan, sellaisesta partiolaisasenteesta on kolmevuotias lohikäärme tehty. Veikeä epeli, parhain lisä tähän laumaan.

Merkkipäivää on vietetty hillitysti herkutellen ja metsässä rallatellen. Juhlahumu käynnistyy todenteolla huomenna, jolloin liihotellaan synttäreiden kunniaksi kolme rataa Nuuskuttimen ensimmäisessä kaupungissa. 

Lennokkaita liitoja ja ihanaa eloa myös lohikäärmesisaruksille!

torstai 26. marraskuuta 2015

Hurmaa!

 Lumen hurmaa Aavarannassa. Ai missä kolmas? Taskulla.

Viime lauantaina koettiin aivan mieletöntä aksahurmaa! Osallistuttiin Lohikäärmeen kanssa toistamiseen Jenna Caloanderin koulutukseen. Etukäteen nähty treenipiirros (alla) nosti tuskanhien pintaan ja pään sisällä kiljui epäuskoinen ääni "vaikea, ei osata, ei pystytä, ei kyetä", mutta vaihdoin kuitenkin rakentavimpiin aatoksiin eli treeneissä treenataan, kahden esteen treeni on ihan hyvä treeni ja muuta lässynlässyä. Ennen rataantutustumista kannustava treenikaveri lupasi keksin, jos pääsen kuudennelle esteelle saakka… ;P Tokihan vedettiin siihen kohtaan ihan jäätävää osaamista! Ei olisi kuulemma voinut mitään tehdä paremmin eli olen alkanut oppia ajoittamaan sylkkärin kohdilleen.

©JennaCaloander

Hitusen mietin, että lentääköhän Lohikäärme kattoon, kun ei oltu päässyt baanalle toviin, mutta hyvässä meiningissä pysyi. Lupsu sai suistusta "lahjakas", "kääntyy" jne. Liikerytmitys on meidän ase. Siihen vastaa pieni kelpi aivan käsittämättömällä tarkkuudella ja olenhan toki sen tiennyt, mutta onhan se aina kiva kuulla muiltakin, että "käytä sen vahvuutta äläkä pilaa sen lahjakkuutta kikkailemalla ohjauksilla". Loppuvaiheessa villit kädet lähtivät vauhtiin ja toisessa setissä pitikin ohjata ilman käsiä. Erinomaisesti kulki elukka ja tykkäsin treenistä hurjasti vaikka sainkin juosta itseni henkihieveriin.

Maanantaina kipaistiin vetämässä pikaiset omatoimitreenit, koska koin, että pitää saada pientä ratamaista tuntumaa ennen lauantain kisoja. Yhdistelin harjoitukseen (alla) muutamat kisaradan ja viikonlopun treenin kinkkiset kohdat, jotka saatiin hyvin sujumaan osana rataa. Kahvipapu oli lennokas ja irtosi ihan törkeän hyvin. Yhteistyö pelasi ja tekniikka toimi. Hyvä fiilis!

Omatoimitreenit.

Keskiviikon pienryhmätreeneissä jatkettiin samaa hyvän fiiliksen linjaa. Koutsi oli viritellyt huikean vauhdikkaan harjoituksen (alla), jossa sai pistellä menemään ihan tosissaan. Erityisesti alussa (1-5) Sisu oli ihokarvat pystyyn nostattavan upea! Pystyin ottamaan sen baanalle kolmosen jälkimmäisen siivekkeen hujakoilta ja pikkukelpi veti tunnollisena tukka tanassa. Kotiläksyksi jätin kohdan 5-7, kun en ehtinyt asemiin enkä halunnut jäädä sitä hinkkaamaan sitä tällä viikolla, koska tämä viikko on onnistumisten viikko! Muut radan kohdat saatiin pelittämään makeasti ja parhautta oli myös jäähdyttelylenkki Watin, Jumpen ja Uffen kanssa.

©HeidiUtriainen

 
Maailman paras kainaloinen, Rapsu Hapsu Haperoinen.

Seniorijaoston kanssa on ulkoilut ja vedelty päivänokosia. Nuuskun noutajuus on tällä hetkellä ihan mahdotonta, koko ajan liikkuu lehdet paperinkeräyskorista ja sukat nurkista lojumasta.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Pitkospuilla piehtaroija


Lumi on saapunut kaupunkiin. Pienet nelijalkaiset jaksavat vuodesta toiseen riemuita ensilumesta. Valkoisella pohjalla erottuu häntien iloista vipatusta, hangessa piehtarointia, villiä pukkihyppelyä ja yleistä riehakkuutta. Erityisesti syksyn sade- ja loskakelejä kotikoloon piiloutuva Rapsutin leimahtaa liekkiin maan saadessa lumipeitteen. Korvissa alkaa soida "...ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään, ja koukkuselkä suortuu niin kaikk' on mielissään..." kun Rapsu hipattaa lumipöllyten pellolla Sisun kanssa. Suorilla ei vauhti riitä, mutta harhautukset ovat edelleen vertaansa vailla!

Toipilasosastolle kuuluu hyvää. Nuuskutin on siirtynyt toipilaasta tavikseksi ja Sisuliinin korvanlehti on vihdoinkin kuivahtanut ja kasvattanut ruven pintaan, joten kohta päästään takaisin täysipainoiseen lohikäärmeen elämään eli lentämään!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Joka päivä lääkäriin meen, joka ainoa päivä...

Sunnuntai-iltana ihmettelin Nuuskun innokkuutta hygieniastaan huolehtimiseen ja ajattelin, että liekö virtsatieinfektio lähtenyt pahenemaan. Tutkin ja huomasin, että hyvänen aika, Nuuskun emättimestä roikkuu ihmeellinen uloke. Googlauksen jälkeen vaihtoehdoiksi maallikon silmissä jäi joko kohdunlaskeuma (ikäviä kuvia lehmistä, ei kannata kuukkeloida) tai kasvain. Kumpikaan ei vaikuttanut kivalta, joten jälleen puhelin käteen ja soitto päivystävälle eläinlääkärille. Elukkalääkäri kallistui kuvailuni ja tilanteen (pissii, syö ja juo) pohjalta siihen, että kyseessä olisi emätinkasvain, jossa hätä ole niin akuutti, että kannattaisi yöllä ajaa Ilomantisiin vaan hän suositteli suuntaamaan mieluummin maanantaina omalle lääkärille. 

Myöhään illalla Nuusku kuitenkin päätti, että siitä on kirurgiksi ja poisti kasvaimen ihan itse, riuhtaisi mokoman ryökäleen haittaamasta elämäänsä. Suora toiminta sopii Nuuskun luonteelle, se on semmoinen aktivistiluppakorva.

Ryökäle poiston jälkeen.

Mentiin sitten tänään lääkärille kolmessa osassa: ryökäle muovipussissa, pissinäyte purkissa ja Nuusku kirurgin olemusta uhkuen. Kirsi tutki Nuuskuttimen tarkkaan ja Nuuskutin oli jälleen maailman hienoin potilas. Maailman hienoin potilas sai myös kehuja kirurgin taidoistaan, hyvänlaatuinen kasvannainen oli poistettu hienosti juurineen ilman verisuonivaurioita. Enempiä kasvaimia ei löytynyt ja ultrassakin kaikki oli oikein priimaa. Samalla tehtiin Nuuskulle jälkitarkastus virtsatieinfektioon ja siitä on myös parannuttu. Seniori on siis jälleen terve kuin pukki!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Wannabe Laika

Katu-uskottavuuden kasvatus.

Pikkulohikäärme liittyi lauantaina päivystyspotilaiden kerhoon saatuaan lenkillä korvaansa osuman. Verta tuli melko reippaasti, joten suunnattiin päivystykseen. Korvasta leikattiin pala pois, koska siinä vaiheessa lerpukka oli jo kuollutta lihaa. Silpomista varten lentolisko laitettiin kauneusunille vaikka se koettikin silmiään pitää auki viimeiseen asti. Kauluria pieni eläin joutui pitämään kotimatkalla ja kotona pahimmissa pöllyissään, koska tassu hakeutui kutkuttavaan paikkaan. Onneksi illan pimetessä kaulurin pystyi jo heittämään nurkkaan eikä sitä tarvitse laittaa enää kuin yksinollessa.

Avaruuskoira. 

Nyt kun kotosalla on tolleripotilas ja kelpiepotilas, voin todeta, että potilastyypeillä on iso ero! Vähän sama kuin flunssaisella ja miesflunssaisella :D Onneksi kelpin draama ilmenee ainoastaan kauluripäässä, silloin elämä on niiiiiin rankkaa. Kipeä se ei ole ja haavan hoitaminen on helppoa kuin heinänteko.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Irtoilevat treenit

Viikkotreenien koutsi oli estynyt tulemaan, joten keskiviikon treenit olivat omatoimitreenit eli käytännössä itsenäiset treenit, koska ei sinne tullut muita kuin mie & Lupsu. Treenattiin edellisiltana kouluttamaani vauhdikasta hypäriä ja olipahan lystiä! Kuviot on kroatialaisen tuomarin kolmosten kisaradoilta, joita olen joskus tollereiden kanssa kisannut.


Kuvittelin, että alun irtominen (1-5) olisi haasteellisempi, mutta ei ollut. Tosi hyvin toimi vastaanotto jossain tuolla esteiden 3-4 tuntumassa ja siitä parilla askeleella heitto vitoselle. Ehdin kirmata lailla aropupun asemiin seiskalle. Halusin hyppyyttää kasihypyn ristiin sulavamman etenemislinjan vuoksi. Parhaiten sain Sisun välistä 7-8 puolivalssilla, koska hikari on hikari myös vauhdissa. Se tulee, kunhan vaan ajoissa tietää, että pitää tulla. Kisatilanteessa hikari saattaa kuitenkin olla hieman villi, joten harjoiteltiin siihen myös vahvemmin kääntävää ohjausta ja semmoisista toimi parhaiten jaakotuksen (7) ja poispäinkäännön (8) yhdistelmä, joskin silloin Silakka veti herkästi jatkoon ykköshypyn ysin sijaan. Minustahan se toki oli vain hienoa, koska ohjaajaan fokusoituneen koiran ohjaajalle kaikki hassut irtoamiset ovat aina niin hauskoja! Kokeilin kohtaan muitakin kuvioita, mutta ne meni lähinnä räpellyksen puolelle. Valssi (10), keppikulma (12) oli kakunpala ja persjättö keppien jälkeen pelitti. Linjaus (14), puolivillainen niisto (15) ja pussiin (16) heitto hypyn leijeröiden. Irtosi hyvin suoran ja kääntyi (18) vasemman kautta. Olisin halunnut koettaa myös toisen puolen siivekkeen kautta kääntöä, koska lyhempi matka, mutta en ehtinyt asemiin ja koska juoksin Sisun vasemmalla, kääntyi se myös vasemmalle. Päällejuoksu (20, 21) ja takaaleikkaus (22), jonka luontevuudesta yllätyin. Tuntui tuohon kohtaan omalle, ensimmäistä kertaa ikinä.

Pikkupotilas on voinut hyvin. Lenkit ovat olleet kevyitä, koska voisin kuvitella, että rasitus ei välttämättä tunnu hyvältä. Rapsu on liittynyt lyhyiden lenkkien lenkkeilijän seuralaiseksi, koska siitä märillä keleillä ulkoilu on hanurista. Silakka on sitten saanut omat ulkoilut ja siitähän sää kuin sää on ihan parasta! Harmillisesti vaan kohdattiin taas kerran hallitsematon irtokoira minkä seurauksena tulleita henkisiä vaurioita korjaillaan luultavasti tovi.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Karkki vai kepponen? No ainakin veristä kauhua!

Toipilas.

Pyhäinpäivän kauhunäytelmä alkoi heti aamusta. Nuusku oli levoton ja ramppasi ulos. Luulin epämääräisen olon johtuvan edellisenä päivänä vaihtuneesta lääkkeestä (toimii huonommin/ aiheuttaa huonoa oloa tms), joten lähdettiin suunnitelman mukaisesti landelle. Teepöytään istahdettuamme levoton Unski halusi taas ulos vaikka oli juuri sieltä tullut. Nupa kykki pissillä kerta toisensa jälkeen, joten tuumasin, että tutkitaanpa tarkemmin ja sieltähän sitä hännän alta silmille lävähti veriset housukarvat. Pikainen laskutoimitus ja toteamus, että juoksuista on pari kuukautta, joten kohtutulehdus?

Hitusen (lue: ihan mahdottomasti) ahdisti tarinat niistä parissa tunnissa autuaammille pupunpapana-apajille siirtyneistä märkäkohtuluppakorvista eikä elukkalääkärin tavoittamisen vaikeus helpottanut oloa. Lopulta sain päivystävän eläinlääkärin kiinni ja eikun 80 km päähän kohteeseen. Nupa tutkittiin tarkoin: verinäyte, virtsanäyte ja ultra. Veri- ja virtsanäyte huusivat hurjaa tulehdusta, mutta ultra ei huutanut räjähtävää märkäkohtua. Kohtu ei ollut pahana, siellä oli alkuosassa vähän jotain paikallista ylimääräistä, mutta ei hälyttävää eikä näyttänyt hätäleikkauskamalta. Kohdun  lievä (alkava?) tulehdus oli kuitenkin levinnyt virtsatieinfektioksi tai toisinpäin, muna vai kana - ei pysty tietämään. Hoitona antibiootit, seuranta ja kontrollikäynti. Kipulääke Nuuskulla oli jo valmiiksi, joten sitä ei tarvittu. Nuuskun vointi on kohentunut, se ei ole kipeä eikä sillä ole tarvetta rampata ulkona. Hyvältä näyttää siis, mutta toisaalta eihän Nuusku näyttänyt kipeältä alun perinkään, joten lopulliseen helpotuksen huokaisuun tarvitaan vielä kontrollikäynti.

Sunnuntaina siirryttiin kauhusta jännitysnäytelmään: kisamatka Kuopioon. Uusi kisahalli oli meluisa ja jotenkin levoton. Sisu oli kuitenkin ekan radan lähdössä rauhallisena, ehkä jopa liian rauhallisena, koska Sisu kävi nuuhkaisemassa ratatyöntekijän toisen esteen jälkeen. Tutkimusmatkan jälkeen meno jatkui varsin mallikkaana ja asenne kasvoi este esteeltä aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka, jossa asenne poksahti: elukka ei ollut ilmeisesti tyytyväinen ohjaukseeni vaan takaakierron sijaan loikkasi räkyttämään ahterilleni. Ihan kiva, ilmeisesti pyrstölleni pitäisi tehdä jotain :D

Toisen radan lähdössä lohikäärme oli vauhkona enkä meinannut saada sitä jäämään lähtöön ollenkaan vaan se oli koko ajan tulossa liikkeeseen mukaan "radalle, Radalle, RADALLE!!!"-asenteella. Piti sitten karjua kilpaa (noloa, kyllä) ja siihen jäi istumaan, mutta tuli luvan saatuaan ekan esteen ohi. Palautus alkuun (ja siten ollen hylkäys jo ennen ensimmäisenkään esteen suoritusta…) ja uusi yritys. Lähtölupa vapautti semmoisen pedon, että tsiisus! Kolmannella esteellä esittelin armotonta räpellystä, kun en kerennyt, osannut, kyennyt hanskaamaan moista; se kaarratti, se tuli l-u-j-a-a, se eteni legot esillä. Jälkikäteen ajatellen (paras viisaus!) olisi pitänyt osata sivuuttaa räkivän elukan kiihko ja luottaa omaan ohjaukseen ja olla rohkeampi, mutta hätäilin, epäröin, hyydyin nanosekunniksi, tilanne meni jo eikä varmistelu meillä ole se juttu :D Ensimmäisen kolmen esteen jälkeen tehtiin erinomaista yhteistyötä loppuun saakka.

Kokonaisuudesta jäi positiivinen fiilis ja norjalaiset rataprofiilit olivat vauhdikkaan vinkeät. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että vaikka elukka on kuuma, se pystyy pitämään kontaktien kriteereistä kiinni. Ei lipsu, ei edes yritä lipsua. Senpä vuoksi uskon, että lähtökin on saatavissa takaisin kuntoon (muistaako kukaan, sillä on ollut hienot kisalähdöt), kunhan saan lähtöön (itselleni) selvän toimintamallin. Treeneissä Sisu napottaa lähdössä, mutta ei se olekaan treeneissä samalla hurjuudella. Kuten Katri toteaa, onhan siinä tekemisen meininkiä, kun lähdössä karjuu kilpaa, enkä missään nimessä halua, että minulla olisi kisakaverina kukaan muu kuin hurrrrrja lohikäärme. Se pystyy täydelliseen suoritukseen korkeassa vireessä, mutta minun pitää vaan oppia hanskaamaan kuuma lähtötilanne ilman, että omat sormet palaa.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Kotiläksyt

Eilisen lomapäivän ratoksi Kahvipapu kaahaili kotiläksyt kuntoon. Tehtiin pikkuisissa pätkissä palkaten, jotta jokainen onnistuminen varmasti vahvistui. Kelpi oli liekeissä, murisi ja räki, oli ihan huikee!


Treenattiin mm. poispäinkääntömäisiä hilavitkutuksia (vihree 3), vippausta (pinkki 3), vippauksen ja poispäinkäännön hybridiä (turkoosi 2). Hilavitkutukselle ja hybridille on varmaan jotkut kivat nimetkin. Sen lisäksi opettelin luottoa koiraan ja varmistelusta luopumista (punaiset pallerot) siten, että merkkauksesta (2) lähdin liikkeelle rohkeasti, heitin putkeen (3) samalla, kun jo liikuin iloiseen persjättöön (4). Etenin semmoisella ojanhivutusmaisella otteella ;) Tiukat käännöt putkelta (pinkki 4-5) toimi ja keppikulmat pelitti, oikeastaan kaikki pelitti erinomaisesti :)

Lämmittelylenkki hoidettiin poikkeuksellisesti Kuhasalon maisemissa täydellisessä seurassa. Seuralaisista harmaantuneempi esitteli hienoja akrobaattisia taitojaan kiipeämällä tassut puunrungon ympärillä runkoa ylöspäin. Ai miksikö? No oksalla roikkui talipallo.

Lämppälenkin seuralaiset.

Rantakivieläin.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Kohti tuulihousuja

Lomapäivän aamulenkillä - vapaus aamun otsalampusta!

Muuan päivä oli aikomus lähteä toteuttamaan projektia TVA (no minuakin naurattaa :)), mutta saavuttuamme pesiskentälle olikin siellä joku muu, kehvelinen sentään! Mukaan olisi toki mahtunut, mutta autonrenkaan vedättäminen koiralla ympäri kenttää näytti siltä, että taidetaan hipsiä metsään. Yritys tokoilemaan oli hyvä, ehkä se taas tästä! En edes muista milloin olisi viimeksi tehty suunnitelmallista tokotreeniä. Sisulla riittäisi silmien paloa, mutta en vaan saa itseäni aktiiviseksi lajin suhteen. Projekti TVA on rehellisyyden nimissä muuttunut ihan vaan satunnaiseksi kalsaritokoksi, joten projektin päivitetty nimi voisi olla "Kohti tuulihousuja" (ja jotenkin minulla on sellainen olo, että olen todennut tämän aikaisemminkin).

Mietin jo jossain vaiheessa, että miten ihmeessä olen onnistunut olemaan varsin aktiivinen eri lajeissa tollereiden kultavuosina ja löysin vastauksen: samassa aktiivisuusvaiheessa olevat koirat puolentoista vuoden ikäerolla. Ne olivat mukana samoissa treeneissä, samoilla lenkeillä, viettivät yhteisiä lepopäiviä. Nykyinen yhden aktiivisen koiran ja kahden eläkeläisen yhteiselo on erilaista. Kun nuorimman ja vanhimman otuksen välillä on ikäeroa yli yhdeksän vuotta, on selvää, että samoissa riennoissa ne eivät joka päivä liiku ja yhteiset riennot mitoitetaan vanhimman mukaan. Mutta onneksi kaikki ovat tilanteeseen tyytyväisiä, joskaan pikkukoira ei varmasti pahastuisi, jos saisi joka päivä oman ripeämmän ekstrareippailun.

Lohikäärmeen alkuviikon poseeraus.

Onneksi edes aksan suhteen ollaan aktiivisia! Tosin omatoimitreenit ovat viime aikoina olleet vähäisiä, mutta niissä on aikomus ryhdistäytyä: keppikulmia ja sivuttaisia hyppyjä työn alle. Keskiviikon viikkotreeneissä päästiin pureutumaan sivuttaisiin hyppyihin oikein urakalla ja mikä parasta, ne onnistuivat. Alun otin "hyppyjen yläpuolelta" eli päällejuoksu (3) ja heitto (4), persjättö (5-6). Päällejuoksussa ei saanut silmät harittaa ja jopas toimi.

©HeidiUtriainen

Kotiläksyksi tuli putkesta (6) kääntyminen. Hirveän kauas miun mussukka liiti ja lähti kaarrattamaan hypyn (7) väärälle puolelle, mutta puolivalssilla pelastin. Haasteellisin paikka oli ristiinhyppy (23), johon saatiin onnistumisia, mutta tuo kohta pitää rakennella itsenäiseen treeniin. Vähän semmoisella vippaustyyppisellä ohjauksella Silakka tuossa luontevimmin liikkui, mutta rata poikkesi sen verran piirroksesta, että siivekkeen ympärikääntö antoi huonon linjan jatkoon, joten harjoiteltiin ristiin nakkausta vähän eri tyylillä. Toimi sekin ja Sisu oli minua huomattavasti parempi.

Pitkät viennit (13-14, oli pidempi kuin kuvassa) pitää ottaa työn alle, koska Sisu irtoaa takaakiertoihin kuin nälkäinen eläin, mutta näköjään irtoamiseen yhdistetty ohjaajan norsumainen rynniminen toi haastetta mukaan. Hauskuutta oli, että viime treenissä vastaava hieman haasteellinen kohta (16-17) sujui  nyt leikiten. Erityisen tarkka sain olla silmieni kanssa sivuttaishypyllä (20). Superhienoa treeneissä: A-este ja kepit. Niin ja treenin jälkeen rentouttava jäähkälenkki Lauran, Uffen ja Jumpen seurassa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Uranartun paluu

Vanhat kaverit: Iivari, Rapsu ja Nuusku
©TiinaVlasoff

Alkuviikon superhauskuus oli seniorilenkki Nuuskun ja Rapsun Iivari-ystävän kanssa. Iivarihan on tollerityttöjen vanha treeni- ja kisareissukaveri, yhdessä ollaan kipaistu useammatkin Pakkasrallit. Lähdettiin porukalla Pyytivaaran maastoihin reippailemaan ja olipa kivaa.

Keskiviikkona suunnattiin viikkotreeneihin, joihin talvikauden koutsimme oli tehnyt sikermän parin viikon takaisesta piirinmestaruuskisaradasta. Pikkulohikäärme veti niin hyvin!

©HeidiUtriainen

Väännettiin ohjauksina pakkovalssi (3, 10) valssilla (13), päällejuoksu (4), takaaleikkaus (8), flippi (11),  persjättö (15), sylkkäri (17). Pikkukelpi lensi eri etevästi ja treeni oli melkolailla onnistumisen elämystä. Takaaleikkaus kepeille oli sellainen kohta missä pystykorva hetken mietti, mutta kykeni ja kymppihypyn pakkovalssiin jouduin säätämään ajoitustani, kun kahvipapu ampui putkesta aika kyytiä. Flippi oli semmoista hutiloimista, että pitää ottaa treeniin siten, että teen sen kunnolla enkä vaan hutki menemään.Tosi kiva oli treenata ja oma juoksukin kulki!

Lauantaina hurautettiin Lupun kanssa Viikseen kisaamaan. Hieman jännitti, että onko mukana pennuista haaveksija vai uranarttu, mutta jännitys oli turhaa, koska uranarttu oli tehnyt paluun. No olin tästä oikeasti vakuuttunut viimeistään edellisillan kimppalenkillä Ninkan elukoiden kanssa, sillä Sisu oli hyvin rento ja haastoi kavereita hippasille minkä ehti eli ei ollut takakireydestä edes rippeitä.

Kisoissa tuomarina oli Mujusen Salme, joka oli tehnyt jouhevat ja sopivan vaikeat radat. Alle on koottu muutamia paloja radoista. Sisu oli liekeissä, mutta ohjaajansa hieman tunaroi eli pysyi tasollaan :D Kokonaisuutena tehtiin hyvää settiä hyvällä fiiliksellä, ja molemmilla aksaradoilla lohikäärme teki tuliset kontaktit.


Ekalla hypärillä (vaaleat pallerot) olin hyvin mukana ekan suoran, mutta putken (6) jälkeen tein väärään suuntaan valuvan valssin, jonka jälkeen olin kroonisesti myöhässä hyllytykseen saakka. Radalla oli veikeä vauhtisuora, jolta piti kääntyä 90 astetta hypylle edessä häämöttävän suoran putken sijaan ja kun olin jäljessä, niin milläpä olisin kääntänyt. Muilta osin hyvää settiä.

Tokana olleella agilityradalla (tummat pallerot) oli tismalleen samanlainen alku, mutta keppien sijaan  pitikin kaartaa muurille (4). Hitusen ahdisti, koska edellisellä radalla samassa kohdassa tykitettiin suoraan ja nyt piti kääntyä esteeltä, jolta ei oltu kääntöjä ihmeemmin treenattu. Yritin olla kääntämättä ennen laskeutumista, jotta ei tule välistä, mutta sain kuitenkin Sisun kääntymään ilmassa viimeisen palikan päälle. Myös viisto hyppy (8) oli hankala ja hankalia ne ovat olleet treeneissäkin. Jälkiviisaana keksin kohtaan käyttämääni paremman tavan ohjata, mutta jälkiviisaushan on tunnetusti parasta. Kokonaisuutena suoritus oli hyvä.

Kolmas rata (vaaleat neliöt) meni erinomaisen hyvin. Siellä oli kaksi hirttopaikkaa (8, 13) ja meillähän ei hirtot ole toimineet edes treeneissä. Mutta - yllätys yllätys - nyt molemmissa kohdissa toimi! Toimi niin hyvin, että jäin kasiputkelle ihaillen katsomaan, että "hei se meni sinne, hei me osattiin" ja sen jälkeen olinkin aavistuksen väärässä paikassa, kun olisi pitänyt sulavasti ohjata seuraavalle hypylle.

Aivan loistokas reissu vaikka ei tuloksilla juhlittu. Kiva oli tehdä ratoja, joihin lähtiessä tiesi, että jos en sössi, niin nollaan on hyvät mahikset. Mukava oli myös tulla maaliin sellaisten suoritusten jälkeen, joilla molemmat olivat tehneet parhaansa ja toimivat omalla tasollaan. Ehkä vielä joskus koittaa päivä, jolloin ohjaaja on koiransa tasolla!

Pyhäpäivä rentouduttiin mökillä talkoohommissa, tai rentouduttiin ja rentouduttiin, saattoi ehkä pari kertaa palaa käpy muutamaan yli-innokkaaseen pikkuapuriin (seniorein ja juniorein), jotka hilluivat seisoskelemassa märässä sementissä. Rapsutin oli kyllä yltiösöpö pallonsa kanssa, se laskee pallon rantahiekalle ja koettaa tuijottaa pallon liikkeelle. Hurjan monta kertaa Hape tempussaan onnistuikin :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Hengitä syvään ja nollaa pää

Kotikisat tuli ja kotikisat meni. Kotikisat olisi voinut viettää kotona :P Pikkukelpi oli ilmeisesti sen verran äitiyshuuruissaan, että ei ihan toiminut. Luulin, että kaikki maailman hyllytystavat oli jo käyty läpi, mutta olin väärässä. Näköjään yli vuosi sitten kisaamisen aloittanut koira voi vielä tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa yllättyä radalla olevasta tuomarista ja ratatyöntekijöistä! Paimen järkyttyi henkilökunnasta siinä määrin, että radan tekemisestä ei tullut mitään vaan loppupeleissä käveltiin molemmilta radoilta kesken pois, kun homma levisi ilman palautumista: keesi pystyssä räkytti  tuomarille, luimisteli ratatyöntekijöitä, kiersi esteitä häntä koipien välissä, luikki pois putkista jne.  Tuntui oudon hämmentävältä, kun parivaljakkona on tähän asti ollut ylivireinen peto, joka ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota muuhun kuin radan tappamiseen (tai ohjaajansa surkeuteen) ja radalla hilluvat muut ihmiset ovat olleet yhdentekeviä.

Onneksi arjessa on kuuppa kunnossa eikä pentuprojektilla ole ainakaan tässä vaiheessa vaikutusta ulkoiluun tahi treenaamiseen. Toisaalta sen vuoksi "oon niin sekaisin"-fiiliksen ilmeneminen kisakentällä yllätti, koska sitä ei voinut mistään ennakoida ja toisaalta on myös hankala on arvioida, että milloin ötökkä on taas normaalissa kisavireessään. Synnytyksen jälkeen? Seniorijaoston hormonien heittelyt on näkyneet ainoastaan lievänä pipon kiristymisenä ja väsymyksenä, mutta mihinkään häiriöherkkyyteen (?) hormoneilla ei ole ollut vaikutusta, joten ilmiö tuli itsellekin yllätyksenä.

Kakkosluokan korkkaus itsessään oli oikein hauskaa, rataprofiilit olivat erittäin kivat ja enemmän itselle sopivat kuin ykköset; ei pelkkää luukutusta vaan myös paikkoja ohjausvalinnoille. Ne pätkät mitkä kummallakin radalla saatiin tehtyä ennen suurta järkytyksen aaltoa olivat oikein hyvää tekemistä ja tuntuma elukkaan samanlainen kuin treeneissä (raivokas eteneminen yhteistyötä unohtamatta) eli hyvää lupaa kisakentille, kunhan äitiysroolista siirrytään takaisin uranaiseen.

torstai 8. lokakuuta 2015

Jesh!

Tiistaisen liikuntailtapäivän iloksi vietettiin koko lauman laatuaikaa aurinkoisessa metsässä ja sen jälkeen villiä iloittelua hallilla. Lupsukalla toimi leikiten ohjaus kuin ohjaus; näpsäkästi ohjautui alkupuolen niin perusohjauksella kuin leijeröiden, keskivaiheilla kieppui valsseilla ja lopussa kivasti irtoili.

Tiistain humpsut.

Viikkotreenit uudistuivat talvikauden alkaessa ja me siirryttiin treenaamaan keskiviikolle uuteen ryhmään. Porukassa on Sisun iloksi mm. vanhat lämppälenkkikaverit pihikset Jumpe ja Uffe sekä Watti-kelpie. Koiramaista hauskuutta tiedossa siis aina ennen ja jälkeen treenien. Tuuraavana koutsina oli Katri ja treeni oli vähintäänkin haastava, mutta Sisu toimi kuin unelma. Asennetta oli mahtavasti, tyyppi murisi mennessään ja veti koko ajan täysiä. Niin räyhäkkäät kontaktit, että ihan huippasi. Otettiin vaan yksi setti, kun oli niin hyvä fiilis, että teki mieli jäädä siihen muhimaan.

©Katri Uusitalo.

Loppuun vielä taltiointi pikkukavereiden päivittäin toistuvasta hellästä hetkestä.


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kivituhka kuumottaa ja kirsut käryää

Hyvissä treeneissä toimii kaikki. Paremmissa treeneissä myös asiat, joiden ei uskoisi toimivan. Parhaissa treeneissä uskomatttomat asiat eivät pelkästään toimi vaan ne toimivat mielettömän hyvin! Eilisissä aksatreeneissä oli niin erinomaista settiä kuin vain voi olla ja yhteistyön hurma oli huumaavaa: Salamannopea Intohimoinen Sykähdyttävä Umpi-ihana = S.I.S.U.

Osallistuttiin Lohikäärmeen kanssa Nooran vetämään TT-koulutukseen, joka alkoi ohjaajan fysiikkatreeneillä. Kuviot olivat osin tuttuja aiemmista koulutuksista, mutta mukava niitä oli kerrata ja enemmän pitäisikin kerrata, jotta omat lämmittelyt tulisivat rutiiniksi. Kyllähän sen taas huomasi, että oma liike oli niin paljon parempaa, kun kroppa oli oikeasti avattu ennen treeniä.

Rataantutustuessa treeni tuntui vähintäänkin vaikealta ja hankalalta muistaa (28 estettä), mutta yllättävän hyvin se jäi kaaliin ja vielä paremmin tuntui olevan kuviot hallussa ennen koiran mukaan ottamista. Taas tuli huomioksi se, että kun Sisu kääntyy, se kääntyy kuin minikoira. Sen linja on kuin minikoiran ja liikkuu käännöksen jälkeen kuin minikoira. Ei voi ohjata kuin maksia ei. Sitä pitää ohjata kuin maailman uljainta lohikäärmettä ohjataan, toisin sanoen rohkeasti, luottaen ja täsmällisellä ajoituksella.

Alle on piirrelty murto-osa ratapiirroksesta. Tehtiin tuo pätkä parillakin tavalla, mutta ykkössuosikiksi nousi puomilla leijeröinti. Kirmasin reteästi (kuvassa numeroimattomien) putkien alapuolelta ja ihan vallan yllätyin, että reilun sivuttaisetäisyyden lisäksi Lupsutin kesti tuulennopean pinkomiseni vastaanottovalssiin (6) ilman, että sen teki mieli ryysiä puomilta perään. Puomi oli törkeän hieno, takuuvarmaa Sisua.

Suosikkipätkä päivän treenistä.

Samalla pätkällä tehtiin myös versio ilman sivuttaisetäisyyttä, jolloin kipitin putkien yläpuolelta linjaamaan (6) ja siitä hirttämään (7), mutta oli kyllä vaikeaa saada kelpiä hirtolla oikeaan putken päähän, mutta saatiin siihenkin onnistuminen sekä hyvät vinkit jatkotreeniin. Mutta kyllä leijeröinti tuntui miljoona kertaa paremmalta, toki riskimpi, mutta Sisun kontaktiosaaminen on niin priimaa, että noissa tilanteissä voi vetää riskillä. Rohkea rokan syö, muut jääpi ilman!

Yllätin itseni treenissä muillakin rohkeilla valinnoilla mm. hamuamalla muutamia persjättöpaikkoja (ehdin enkä edes itsetuhoisesti) ja lähtemällä jossain paikoissa suosiolla takaaleikkauksiin. Erityisen yllättynyt olin A-esteeltä takaaleikkaukseen lähtemisen onnistumisesta, koska siinä jos missä tarvitaan ohjaajahakuisen ja nopean reagoijan kanssa täydellistä rytmitystä: ei voi olla yhtään myöhässä eikä yhtään ajoissa. Yleensä minulla ei onnistu kontaktiesteen jälkeen muu kuin suoraan juoksu, mutta eilen toimi ajoitus myös takaaleikkauksessa, toivottavasti toimii jatkossakin.

Treenin jälkeen lähdettiin porukassa jäähdyttelemään ja reippailun jälkeen vedettiin jäljet illaksi ja yöksi muhimaan. Tämä aamu aloitettiin kirsujen vipatuksella ja hyvin vipattivat! Kaatona oli pitkästä aikaa sorkka, joka oli miun kolmikosta niin ihana, että melkeinpä jokainen piti kirjaimellisesti nostaa pois sorkalta :)

Herra Hakkarainen unissakävelee? Vai sittenkin jäljestävä tolleri ohjaajansa kanssa?
Kuva: TiinaHiltunen

Pikkuinen lentolisko rentoutuu kirsua käyttäen.
Kuva: TiinaHiltunen

Sisu otti pientä häiriötä puussa roikkuneesta muovipussista, joten häiriötreeniä pitää ottaa ennen mahdollista koetta. Muutoin hyvää työskentelyä eikä Lupsu keulinut niin paljon kuin viimeksi. Taisi vaan kerran edetä kahdella jalalla... Rapsu veteli röyhkeästi kulmat suoriksi ja heilautti makauksille ainoastaan häntäänsä, ei sen kummemmin niitä merkkaillut. Muutoin kelpo jäljestys. Nuusku oli oma tasaisen varma itsensä, merkkasi kaikki makuut ja pysyi jäljellä kuin marsu poluillaan.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Leffat "Insinööri goes Villipeto", "Terapian tarpeessa" ja "Tanssii diplomi-insinöörin kanssa"

"Insinööri goes Villipeto"
Toissa viikonlopun kisareissu Mikkeliin oli vaihteeksi niitä reissuja, jotka olisi voinut jättää tekemättä. Ensimmäisellä radalla insinööristä kuoriutui tuli pyrstön alla liikkuva villipeto, joka haki esteitä, joita ohjaaja ei hurjimmissa ajatuksissaankaan kuvitellut sen hakevan, kaarratti ja ajautui melkoisille linjoille. Ihan ei lähtenyt. Tai lähti lapasesta. Toisella radalla keppijumi teki paluun. Keppien loppupäässä kelpin korviin kiljui pari putkensuuta, joten virheitä karttava pikkukoira ratkaisi tilanteen jumittamalla loppuun, ettei vaan tule sitä virhettä. Siellä se pötkötti. Piti purkaa ja purkaa ja purkaa, ja onneksi lopulta jumi poistui. Viimeinen rata puolestaan kaatui heti alkuunsa yllättävään lähdöstä varastukseen, joka söi ohjaajanaista. Oli reissussa erinomaisuuttakin: jokainen kontaktieste suoritettiin insinöörimäisellä tarkkuudella.

"Terapian tarpeessa"
Viikkotreeneissä ohjaajan itsetuntoa nostettiin onnistuneesti. Ohjaajan keskittymistreenin saldona oli huikean hienoa settiä (plus monenmonta lakua!). Samalla ohjaajalle avartui ajatus siitä mikä se siellä kisoissa oikein mättää: ohjaajan pää on niin sekava, että ajatustenlukijakoira hämmentyy.

Päät (kaikkien) nollattiin jäljellä. Pikkukoira oli eri pätevä ja merkkasi makaukset antaumuksella. Valio sen sijaan oli hieman ruosteessa ja veteli kaikista makauksista hilpeänä ohi, mutta sehän ei ketään haitannut. Päällikkö puolestaan häikäisi huikealla suorituksellaan; se oli edelleen nimensä veroinen nenäkone.

Lisäksi ohjaajan nollattuun päähän haettiin lisää itseluottamusta Mustosen Saijan aksakoulutuksesta. Olipahan taas antoisa setti, jossa pikkulohikäärme pääsi loistamaan. Paljon tuli hyviä treeniaiheita, mutta ennen kaikkea valutettiin balsamia auki viillettyihin ranteisiin sekä uskoa ja luottamusta omaan tekemiseen & koiran osaamiseen.

"Tanssii diplomi-insinöörin kanssa"
Sunnuntaina ohjaaja hyppäsi pikkuliskonsa kanssa Päivin & Rooneyn kyytiin ja hurautti kisareissulle Pieksämälle tavoitteenaan ottaa viikon opit käyttöön eli toisin sanoen keskittyä ja luottaa. Oli rattoisaa ja lopputuloksena matkalippu kakkosiin! Tulihan se sieltä, työvoittojen työvoitto. Huikean hauskaa aksaa, kaikki kolme rataa. Ensimmäiseltä ohjausvirhevitonen, toiselta hyvä hylly ja kolmannelta nolla. Kaikilla radoilla hyvät kontaktit, hyvä yhteistyö, hyvä fiilis. Ainoastaan lähdöt olivat jotain aivan kamalaa; rauhalliset lähdöt ovat muutamissa viime kisoissa alkaneet hajoamaan ja nyt hajosivat ihan lopullisesti. Kisavideoita ei yksinkertaisesti kehtaa julkaista ennen kuin niistä on editoitu lähdöistä vähintään äänet pois, koska saattaapi olla, että lähtöön istumiseen vaadittiin käskytystä, jolla istahti koko Pieksämäki. Onneksi pitkäaikaisista kisakumppaneista löytyy aina joku joka on ratkaissut vastaavan ongelman (ilman, että kuulostaa kersantilta), joten mahtireissulta sai palata kotiin lähtökorjausohjeet, serti ja ruisleipä repussa :)

perjantai 18. syyskuuta 2015

Ruskaretki ja reeniä

Perinteinen ruskaretki ajoittui ehkä hitusen varhaiseen ajankohtaan, koska ruska ei ole vielä kovin värikäs. Kipaistiin alkuviikosta Suhmurassa pakastimeen täytettä hakemassa, niin tokihan samalla piti kiertää aina yhtä viehko Kalliojärven kierros. Kolmikko oli fiiliksissä (milloinpa ei) ja oli niissä koivuissakin keltaista, kun oikein halusi nähdä. Yllätyksekseni kukaan ei uinut, mutta mustikkaa nautittiin hyvällä sykkeellä. Loppupään kuningatarajatus "jos mennäänkin tuota polkua tuosta vaihteeksi..." ei ollut hyvä, paitsi ehkä semmoisesta joka tykkää saada yhdellä kertaa 40-50 hirvikärpästä iholleen.

Tiistai-illan treeneissä oli lystiä! Vaikeaa, mutta voitettavissa ja treenin aiheitakin jäi. Tuli heitettyä vähemmän ketterä kuperkeikka kesken radan, joten ei kannata ihmetellä miksi linkutan, roikotan vasenta kättä eikä pää käänny vasemmalle. Torstaina käytiin kimppalenkin ohessa vielä hieman luukuttamassa, jotta lauantain kisoihin voi lähteä urhealla fiiliksellä, ja kyllä voi! Edelleenkään ei nilkka oikein suoristu ja joka paikkaan koskee, mutta asenne on kohdillaan :P

maanantai 14. syyskuuta 2015

Mikä täällä haisee?

No veri! Ai missä? No metsässä. Verta lotrattiin pitkästä aikaa pitkin mättäitä, kun käytiin opastamassa Tiina ja Nessa jäljestyksen saloihin, ja kylläpäs oma kolmikko oli mielissään päästessään nuuskuttelemaan. Lyhyt treenijälki ja erinomaisesti sujui. Kaikilla. Kelpi keuli välillä kahdella jalalla, kun oli toista mieltä jarrutuksen tarpeellisuudesta, Harmaahapsu säteili kilpaa auringon kanssa ja Kuuro puksutti menemään kuin juna. Taas kerran huomasin lausuvani ääneen, että pitäis vetää jälkiä useammin… ja pidempiä jälkiä ja vaikeampiin maastoihin.

Lohikäärme olisi täysin koevalmis ja mie nautin erityisesti sen makausten merkkaamisesta, kun jollain punaturkeilla on saattanut aina joskus ehkä olla hieman kiire makausten ohi kaadolle. Lisäksi Lupsulla oli huikea polte koko ajan, joku voisi toki todeta, että liikaa ryysii, mutta en minä :) Se haluaa mennä lujaa, mutta tarkkuus ei kärsi. Ei edes siitä, että minä rystyset valkeina jarrutan. Pikkupeto.

Viikonloppuna nautittiin elämästä mökillä. Hiljaista, hyttysetöntä, harmonista. Noh, myös aikamoista ryskettä, kun tehtiin purkuhommia. Paluumatkalla koukattiin Juuan kautta, jossa trio naposteli karviaisia masut pullolleen. On niillä hieno taito poimia marjoja piikikkäistä pensaista ilman, että kirsut vuotaa verta tai silmät puhkeaa. Yllätyksekseni kukaan ei yrjönnyt karviaisia kotona matolle (tai mihinkään muuallekaan) vaikka mahoihin uponneiden hapokkaiden marjojen määrät olivat julmettuja.

Iltamaisema.

Aamu-usva.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Hyvä, hyvempi, hyvin Lohikäärme!

Viikonloppuna kisattiin parit skabat teemalla "kisaamista ei opi kuin kisaamalla" ja lopputulemana oli, että lisää pitää kisata: hyviä hyllyjä, kehnoja hyllyjä, joku vauhdikas vitonen ja nolottavan suorituksen palkintopallisija.

Lähdön villi lohikäärmetanssi. 
(alkuperäinen kuva: TiinaHiltunen)


En pysty ymmärtämään miten helpot asiat voi olla niin vaikeita kisatilanteessa ja miten ei tule hyvää kokonaisuutta minkäänlaisella rataprofiililla, millään ohjaajan vireellä (kaikkea on kokeiltu innostuneesta masentuneeseen...) eikä lohikäärmeen loistovirekään takaa vauhdin hurmaa, mutta sentään joka kerran aivan hurjaa vauhtia :) Ja ei, tuloksella ei ole väliä vaan sillä yhteistyön tunteella, onnistumisen fiiliksellä ja sillä, että kisatilanteessa voisi tehdä sen minkä tekee treeneissäkin.

Maalissa se on viilee.
(alkuperäinen kuva: TiinaHiltunen) 


Tänään viikkotreeneissä sen sijaan oli takuuvarmaa menoa, hienoa osaamista pikkuliskolta eikä ohjaajakaan ollut aivan kehno! Kaiken huipennukseksi saatiin yksityisvalmennusta, kun muu ryhmä oli estynyt tulemaan paikalle. Soili  koutsasi alla olevat kuviot ja tytöt, että tehtiin hienoa settiä!

Treenipiirros näytti pelottavalta, mutta itse treeni oli kaikkea muuta!

Koska kelpi kääntyy universumin hienoiten (jaettu ykkössija), sai sen ihan perusohjauksella (2-3) siivekkeitä nuollen heitettyä kaukaa takaakiertoon (3) ja siitä valssia (4) sytkyttämään. Ohjaajan ilmiömäisen ripeä, mutta rynnimätön, liikkuminen ennakoi osaamista jatkossakin ja niin kävi! Lupukka ei edes vilkaissut ansaputkeen vaan tykitti kuuliaisesti takaakiertoon (7), niistyi (8) kuin elastinen vain voi, irtosi (10) uljaasti ja antoi ohjaajan juosta seuraaviin asemiin. Kasihyppy oli hieman enemmän oikealla kuin kuvassa, joten sen vuoksi niisto oli siihen oiva vaihtoehto ristiinloikkaamisen sijaan.

Sitten päästiinkin ohjaajan perusongelmaan eli rytmitykseen. Onneksi koutsi oli ohjaajaa viisaampi ja ohjeisti, että älä rynni vaan anna mennä, ja ohjaajahan antoi. Ai missä kohdassa? No kupeksin putken (11) ja hypyn (12) välissä enkä lähtenyt rynnimään kepeille (13), sen sijaan tein rytminmuutoksen, jarrutin ja pistin kaiken ohjauksen ihokarvojen asentoa myöten kohti keppien aloitusta ja menihän se sinne! No meni toki ensin pariin otteeseen putkeen, kun en ollut rynnimättä, mutta kun kuuntelin mitä sanottiin, niin homma pelitti huikeasti. Tuommoisia kohtia pitää ottaa rohkeammin treenin alle, koska Sisu osaa aloittaa, jos en mene sössimään eli minun pitää opetella sitä kuuluisaa koiraan luottoa sen sijaan, että "menen vähän auttamaan" ja munaan koko homman. Että ihan vastauksena omaan aiempaan vinkumiseen siitä miten en voi ymmärtää, kun homma ei toimi kisoissa, niin eihän se toimi, kun varmistelen enkä ole normaali.

Loppurata oli huikean hauska! Leijeröintiä (15-17), ennakoivalla valssilla (tai mikä sen nimi nykyään onkaan 17) tiukka kääntö, hyvä sivuttaisetäisyys (19), myöhästynyt pakkovalssi (22) oli pakko laittaa, kun muuten kelpi noudatti putkisääntöä insinöörin tarkkuudella eli taakse en voinut jäädä ja kepitkin (24) tykitti loppuun vaikka putki möllötti molempiin silmiin.

Ai miksi pitkästä aikaa näin tarkka treenikuvaus? No kun tuo treeni on nyt valmiina hallissa, niin menkää sinne nauttimaan elämästä! Meillä oli niin hauskaa :)

maanantai 31. elokuuta 2015

Patvinsuon taikaa

Viime maanantaina lohikäärme kävi Heli-fyssarilla, kun puolitoista viikkoa sitten löytyi pientä, mutta käsittelyssä pehmennyttä jumia. Otettiin kuitenkin toinen kerta perään, ettei jää mitään jumitusta kalvamaan ja eihän siinä mitään enää ollut, elastinen pieni kumikana. Sisun aikuistuminen (no ei saa nauraa, osaa se joskus vaikuttaa muultakin kuin kämppistensä kaltaiselta villiltä apinalta!) näkyi käsittelyssä, se malttoin rentoutua kyljelleen ilman suunnatonta pussailun tarvetta. Pari kertaa (alussa, välissä ja lopussa) piti Helin silmämunat puhdistaa, mutta muutoin Lupu käyttäytyi mallikkaan hillitysti. Sisulla kun on tapana rakastaa tykkäämiään ihmisiä vähän liikaa :P

Hieronnan vuoksi jätettiin viikkotreenit väliin ja suunnattiin iltapäiväretkelle aina yhtä ihanalle Patvinsuolle. Viitisen tuntia vietettiin metsässä ja rannoilla, uitiin ja syötiin eväitä. Ketään muita ei ollut mailla halmeilla vaikka oli mitä hienoin kesäpäivä.

Talviturkit heitetty myös kaikilla kaksijalkaisilla.

Rapsu nautti Suomujärven rannoista täysin siemauksin. Raipehan ei ole mikään himouimari, mutta tuolla se tykkää kahlata ja uida erityisen mielissään. Reissu oli Rapsuttimen mieleen ja se jaksoi reippailla ja polskia siinä missä Sisukin, jonka kestävyys ei ole tainnut loppua vielä koskaan missään tilanteessa.

Nuuskutinkin viipotti mukana reippaana, paineli keulassa häntä heiluen. Isoimman uintiepisodin jälkeen tassut näyttivät polulla hieman raskailta, mutta keventyivät taas loppua kohden. Muutamaan otteeseen se piti juosta kiinni, kun se vaan humpsutti menemään eikä kuullut takaapäin tulevia pysäytyskäskyjä. Äänen tulosuunnalla on suurin merkitys Nuuskun kuulemiseen, takaapäin ei korviin kantaudu enää oikein minkään korkuista ääntä millään voimakkuudella. Perjantain fyssarilla Nuuskuttimesta löytyi jokunen jumi, joten vaikka se innoissaan retkellä paineli, pitää jatkossa lyhentää matkoja hieman, koska superseniorin palautuminen on jo melko hidasta.

Auringonlasku Suomujärvellä.

Launtaiaamuna lähdettin lohikäärmeen kanssa kisareissulle. Mentiin matkaseuran autolla mikä oli hyvä valinta, koska silloin Sisun asenne on "matkustaja" eikä "omistaja". Radat olivat kivoja, selkeitä ja vähintäänkin mentävissä. Noh, harmiksemme kokonaisuuden hallinta ei ole edelleenkään siirtynyt kisakentälle, joten eka rata oli aivan järkyttävää räpellystä ja kelpi huuti kurkkusuorana "paska ohjaaja". Hieman joutui itseään keräilemään, että kiinnosti seuraaville radoille mennä. Toinen rata olikin jo parempi, joskin ohjaajan takakireys näkyi kelpissä pienoisena varmisteluna, mutta ihan kelpo rata, jos lentokeinua ei huomioida. Lentokeinu oli epätyypillinen veto lohikäärmeeltä, joten en jaksanut siihen mitenkään takertua vaan halusin vahvistaa hyvää kisafiilistä, joten vedettiin korjaamatta loppuun saakka ja noudettiin uunikinnas palkintopallilta. Kolmas rata olikin sitten jo kunnon tekemistä. Lohikäärme oli huippuvedossa ja irtosi kuin treeneissä parhaimmillaan. Vauhtia oli enemmän mihin kykenin vastaamaan, joten kerran olin koiran linjalla kiellon arvoisesti, kun en mukamas vaan kerennyt, mutta Sisu teki huikeaa työtä ja osoitti radalla upeaa osaamistaan. Hienolla kokonaisuudella saatiin pannulaput palkinnoksi. Kokonaisuutena hyvä reissu, kahdelta radalta jäi yhdessä tekemisestä mahtifiilis, kontaktit sekä pujottelu toimivat joka radalla, ja erityisesti nautin siitä miten rennosti Sisu pystyi hillumaan kisapaikalla, nukkumaan tauoilla autossa eikä ollut koko ajana lähdössä viritettynä töihin vaan nosti vireensä tappiin vasta ennen omaa suoritusta.

maanantai 24. elokuuta 2015

Liito-oravamainen lomareissu

Poikettiin Punkaharjulla pomppimisen päätteeksi. 

Kelpin kanssa katkaistiin kisatauko kirmaamalla kaksi kertaa kaksi ketteryyskisaa. Lauantaina lohikäärme lähti lapasesta, liiteli lennokkaasti loihtimillaan lentoradoilla, lällätti laskeutuessaan. Sunnuntaina saatiin sävelet synkkaan, seilattiin sulavasti suolta sammalelle, suunnattiin suuriin sfääreihin. Hikoiltiin hauskuudesta, hilluttiin hyvässä hengessä, hurjasteltiin hulluna!

Iki-ihanat ilopillerit iltalenkillä.