keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Läksyjä vähäsen jos tekis

Läksyjä vähäsen.

Viime valmennuksesta Lohikäärme sai läksyksi kirsun edessä köllöttävän hypyn, joten sen kimppuun hyökättiin maanantaina. Hyppy ei tuottanut ongelmaa vaan se mentiin hilpeästi oikein joka kerta, ei takaakierron takaakiertoa tarjonnut pieni takaakiertojen ystävä. Sen sijaan puomille nelitassu esitteli yhden turhan livakan version, osui kontaktille kyllä, mutta näkisikö tuomarin silmä moisen? Näyttää nimittäin virheelliseltä suoritukselta vaikka ei sitä ole. Se on virheetön, mutta ohjaajan kriteeristä lipsuva suoritus.

Loppuun otettiinkin muutama "rennolla" fiiliksellä ladattu täydellinen puomi:

Henkilön Lohikäärme (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu

Pikkukoira on kohottanut kuntoaan umpihankilenkeillä. Seniorit ovat seikkailleet tallatummilla reiteillä.

Henkilön Lohikäärme ja luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Miks tehä helposti, jos vaikee on kivempaa?

Keskiviikon valmennus oli mielenkiintoinen matka pikkukoiran ajatusmaailmaan. Aina välillä hikari-insinööri väläyttää ominaisuuksia, joita ei vaan tavoita. Ei sitten millään. Treenissä oli lukuisia ohjaajaa ja koiraa haastavia kohtia, joista selvittiin leikiten, mutta varsinainen vaikeus tulikin hypyllä, joka olisi pitänyt mennä suoraan! Siis semmoinen kirsun edessä napottava hyppy, johon tullaan kovaa suoralla linjalla ja ei tartteisi kuin yli leiskauttaa, mutta mitä tekee pikkukoira? No kiertää sen takaa, totta kai ja toistuvasti! Ja kun se ei kelpaa, niin sitten lähdetään tekemään joku ihan muu este jossain huitsinnevadassa... Vahvasti tollerivaikutteita omaksunut kerpiili! Puomit oli hyviä ja muutenkin sujui kaikenmoinen irtoaminen eteen, taakse ja sivulle eikä otus lähtenyt liikkeeseen mukaan vaikeissakaan kohdissa vaan hoiti duuninsa. Nelitassu (ja kaksijalkainen) tarvitsee vaan taas kisakokemusta, että sama onnistuu myös kisaradalla. Kohti pääsiäiskisoja siis!

Eilen tokotreenit kutsuivat. Tehtiin riehakkaita toistoja ruutuun ja toisella kierroksella häiriössä hupsuteltiin perusasentoa, seuraamista, maahanmenoa ja paikkamakuuta. Tällä kertaa Sisu ei ottanut kertaakaan häiriötä muiden ohjaajien käskyistä vaan sulki taitavasti korvat ylimääräisiltä ärsykkeiltä.

Nuuskuli kiidätettiin eläinlääkäriin veren palattua virtsaan. Onneksi päästiin luottolääkäri Kirsille, joka ultralla totesi virtsarakon seinämässä paksuuntumista ja Unski sai antibioottien kylkeen karpalopohjaista lisäravinnetta, jolla vastustuskyky virtsatientulehdusta vastaan kohenee. Ilmeisesti tuo epänormaali seinämä helposti ylläpitää tulehdusta, jääpi sinne muhimaan, mutta jospa nyt lutviutuisi.

Kukka-kaverin kanssa Pyhäselän tekosaaressa.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kaikenlaisia leikkejä

Luppakorvat ja lohikäärme saivat tovi sitten pallomeren elämäänsä ihastuttamaan. Luppakorvilla pallomeri toimii mielenvirkityksen lisäksi oivallisena fysioterapiavälineenä, kun pitää vähän ajatella miten niitä jalkoja oikein käyttää ja lohikäärmeellä mukana on lisäksi mielenrauhoittuminen ja vastaehdollistuminen muutamiin pelottaviin ääniin. Kaikki tykkäävät uimalastaan ja herkuttelun lisäksi siellä on syöty jokunen aamiainenkin. Tosin pitää investoida parempaan laatikkoon, videon pahviloota ei oikein kestä Rapsuttimen nykyään melko riehakkaita otteita.

Kolmikko ekaa kertaa pallomeressään.

Nuusku nuuskuttelee aamiaistaan.

Toinen uusi hankinta on ns. nuuskuttelumatto, jonka poimuisiin syövereihin saa kätkettyä herkun jos toisenkin. Ruokailun virikkeellistymisen lisäksi kuupat saavat rentouttavaa nuuskutustoimintaa. Kaikki pitävät siitäkin hyvin paljon, onhan se mukavaa vaihtelua kongeille ja myös helppoa aktivointia kaksijalkaisen näkökulmasta.

Viimeistelypuomit.

Sisun kanssa on myös jumppailtu, treenattu ja kisattu. Viime viikolla käytiin kipaisemassa puomia hyvällä fiiliksellä ja suunnattiin sunnuntaina kisoihin. Äänekäs Hukka-Halli on ollut Sisulle aina kuumottava paikka; vire nousee tappiin ja meno on sen mukaista. Vaikka pelailtiin ennen radoille menoa mielenhallintapelejä, niin eka rata oli aikamoinen. Lupsukka otti ja teki helpon keppivirheen, helpon kontantivirheen ja kolisutteli rimoja (jotka oli 45 cm). Sillä oli aivan hirveä kiire, aivot narikassa ja lähti helpossa paikassa minun liikkeeseen mukaan. Enkä toki itse mitenkään auttanut asiaa radan edetessä vaan tempauduin ylivireeseen mukaan. Seuraavilla radoilla molempien meno parani eikä niissä ropissut enää muita virheitä kuin yhdet kohdat, joissa Sisu lähti liikkeeseeni mukaan. Taas simppeleissä kohdissa, olisi toki pitänyt hoksata, että sitä hitusen jännitti ja tukea enemmän, mutta enpä hoksannut, koska treeneissä vastaavat kohdat onnistuu 100%. Huomaa, että kisataukoa on ollut eikä ihan olla samalla rentoudella tekemässä kuin treeneissä, mutta eiköhän se tästä kohene. Muuten radat olivat kyllä erinomaisia, oli hauskaa ja lohikäärmeen asenne loistava.

Perjantain tokotreeneissä teemana oli nouto. Siinä ei olla hirveästi edistytty sitten edellisen treenikerran (laiskat...) ja lähdettiinkin taas jatkamaan keston kanssa. Hyvät kotiläksyohjeet, ei ole enää kun tehdä vaan! Samaisissa treeneissä Sisu sai myös uuden kaverin, nuoren kelpieherra Huban, jonka kanssa hippanen maistui hallin pihalla tokotreenien ohessa.

Viime viikolla käytiin pitkästä aikaa tapaamassa Veke-kelpietä ja juoksentelemassa Höytiäisen jäällä. On aina hauska katselle leikkiviä kepieitä, kun niillä on samanlainen meininki ja yhteinen kieli.

PS. Sisullahan on nykyään Instagram-tili, se on semmoinen nykyaikainen nelitassu!

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Pitkästä aikaa kisoloissa

Kisareissuvalmistelut alkoivat jo viime viikon torstaina, jolloin luppakorvat matkasivat maalle täysihoitoon. Kaksikko jäi kohteeseen enemmän kuin mielissään, koska siellä nyt vaan saa enempi ja parempia herkkuja kuin kotona. Sisun kanssa startatttiin keula kohti Jyväskylää perjantaina ajatuksena aloittaa lauantain aikainen kisapäivä makoisilla yöunilla ladattuina. Noh, valitettavasti yöunet jäivät suunnitelman tasolle.

Iltalenkillä Jyväsjärven jäällä.

Aamuyöstä meinattiin molemmat säikähtää kuoliaiksi, kun hotellihuoneeseemme tuli kaksi vierasta miestä. Sisu Suuri Suojelukoira syöksyi hälytyshaukahduksella kohti tulijoita, jotka luonnollisesti perääntyivät käytävään. Suojelukoira, joka ei tiennyt miten tilannetta pitäisi jatkaa, ratkaisi asian pakenemalla käytävään ajatuksella "jokainen pelastakoot itsensä". Oma reaktioni tunkeiluun oli "mitä helvettiä?!!?"-huuto, jonka seurauksena nelitassu veti käytävässä uukkarin ja syöksyi takaisin huoneeseen ja miehet heiluttivat ovella hämmentyneinä respasta saamaansa avainkorttia. Olin niin epäkohtelias kuin kesken unien säikäytetty ihminen epäkohteliaimmillaan on, tokaisin jotain vähemmän kaunista, vedin oven kiinni ja kömmin takaisin pehkuihin, mutta eipä enää nukuttanut. Onneksi aamulla pienen säädön jälkeen hotelli hyvitti tapahtuneen ja seuraavana päivänä hotellin johtajakin vielä soitti, pahoitteli ja korvasi lisää, joten hyvin hoitivat asiakaspalvelun loppupeleissä.

Oon niin valmis kisoloihin! Ja söpökin vielä!


Aamulla väsyksissä, mutta hyvin innoissamme siirryimme kisapaikalle, olihan ohjelmassa ekat kisat yli puoleen vuoteen! Ekat kisat pikkumaksiluokassa! Rimat olivat 45 cm ja tuntui hyvältä. Ei näyttänyt Sisu liian pieneltä vaan oikean kokoiselta luokkaansa. Tykkäsin halliin vaihdetusta kivituhkapohjasta, tuntui kotoisalta.

Rataprofiilit olivat aivan huippuja, ratapiirrokset ©AndersVirtanen alla. Erityisesti pidin siitä, että koira sai luukuttaa virtaavia linjoja ja siitä, että radat olivat täysin tehtävissä. Niissä ei ollut mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta onnistuttiin kuitenkiin jokaiseen suoritukseen sisällyttämään jokunen pieni virhe. Lupsukka otti ahdistusta katolta liukuvista lumista ja se näkyi ajoittain tekemisessä. B-radan moka menee pitkän kisatauon piikkiin, ei tullut rataan tutustumisessa pieneen mieleenkään, että lipsauttaisin insinöörin omalla radalleen.

Ekalla radalla pieniä kieltovirheitä 3 (katon lumet), 5 (katon lumet) ja 10 (paska ohjaus),
mutta hienosti vedettiin muuten! 
Ja iso kiitos kanssakisaajalle, joka rataan tutustuttaessa korjasi miut oikealle radalle,
en ollut huomannut hyppyä 10.

Tokalla radalla lipsautin kelpin hypyltä 18 keinulle! Muuten erinomainen rata.

Tää oli huikea rata, mutta pikkukoira tuli ohi hypystä 14, koska ohjaajansa kärsi vauhdin hurmasta.

Vaikka tuloksilla ei juhlittu, niin fiilis oli hyvä! Oltiin samalla radalla, osattiin, pikkujutut vaatii säätöä ja voi miten juoksupuomi (ja muutkin kontaktit) toimi joka radalla! Tyytyväinen olin itseenikin, kun ohjasin niin kuin treeneissä enkä ruennut kehittelemään mitään varmistelevia kisakuvioita. Tohkeissaan ens viikonloppuun!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Fiilistelyä

Päivän valmennuksessa haastettiin ohjaajan fysiikkaa ja pikkukelpin korvia. Korvat saivat arvosanan 10+, mutta fysiikalle joutuu joku tekemään jotain. Meinasin kuolla, mutta selvisin. Huippu valmennus, hyvällä fiiliksellä viikonlopun kisoihin!

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Mökkihöperöityneet

Pyhäselän jäällä.

Viimeiset viikot ovat sujunut kevyessä lentsussa. Sellaisessa, että ei oikein jaksa mitään, mutta ei ole oikein kunnolla kipeäkään. Vähän koskee joka paikkaan, mutta ei tarpeeksi, että lamaantuisi. Yritin ensin levätä olo pois, mutta kun se ei tuottanut tulosta, kyllästyin ja lähdettiin treeneihin. Itseasiassa kaksiin. Lisäksi ilmoittauduin vielä kisoihinkin, joten seuraavaksi taudilla lienee kaksi vaihtoehtoa: joko poistua elimistöstäni tai kaataa kokonaan. Luultavasti se kuitenkin valitsee vaihtoehdon kolme ja hilluu mukana puolitehoisena pitäen.

Mutta joka tapauksessa viime perjantain tokotreeneissä teemana oli jäävät. Lupsukan kanssa tehtiin jäävistä istumista ja maahanmenoa, seisominen ei ole vielä käskyn alla. Jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Ekalla keskityttiin istumisen asentoon ja siihen, että pitäisi saada pois vahingossa vahvistamani etujalkatepsut. Toisella kierroksella Sisun piti kuunnella eikä se saanut ennakoida, joten käskyt vaihtelivat istumisen ja maahanmenon välillä. Hienoja toistoja Lupu teki, erityisesti maahanmenot olivat täpäköitä.

Eilen kirmattiin valmennusryhmän treeneissä kaksi kisarataa. Vetelin täysillä ja huomasin kotona, että nilkka ei tykännyt. Ei se kipeäksi tullut, mitä nyt turposi ja mustui. Hmpf. Mutta onneksi juostessa ei tuntunut yhtään pahalta, joten eiköhän viikonlopun kisatkin kulje nilkan puolesta. Oma ohjaus voi kuitenkin koitua ongelmaksi ainakin eilisen treenin perusteella. Superhienosti meni kaikki ne kohdat missä Sisu sai lentää yksin tekemään ja ne missä jätin sen oman onnensa nojaan suorittamaan esteitä, mutta sitten ne paikat, joihin minun olisi pitänyt saapua täydestä vauhdista, hidastaa pehmeästi ja tempaista joku ohjaus... juu ei ihan lähtenyt. Rytmitys oli täysin kateissa! Toivottavasti se löytää kotiin neljän päivän sisällä.

Hieman olohuonetokossa pureuduttiin istumisen etujalkatepsuihin ja sitähän ei ilmene, jos otetaan käyttöön target, joten pitänee hitusen hioa liikerataa sen avulla. Jospa Lupukka unohtaisi nopeasti epäonnistuneen vahvistuksen.