torstai 28. helmikuuta 2013

Reenii ja leikkii

Sisun toimintatorstai sisälsi hieman treeniä hallilla ja paljon hillumista jäällä hyvässä seurassa. Hallilla Sisu teki muutaman kerran putkea: vastaanottona, lähetyksenä, ohjaajan liikkeen kanssa ja tarjonnan kautta. Putken lisäksi otettiin muutama puomin ylösmenon juoksu namikupille: vastaanottona ja liikkeellä. Ihan pienet olivat Sisun treenit ja sen jälkeen lähdettiin jäälle kera Hinku-äitin ja Huuman, Sanni-kelpien ja Cindy-kelpien sekä kahden snautserin. Yksitoistaviikkoisen Cindyn kanssa leikkiäkin saatiin aikaiseksi ja Sisulla oli oikein kivaa. Alla hieman videota käppäilystä:


Kotona Sisustin on opetellut pieniä juttuja päivittäin. Istu ja maahan toimivat sanallisesta käskystä, osaa jopa erotella sarjassa. Pitää seuraavaksi siirtää oppi kotiseinien ulkopuolelle. Hihnakävelyssä ollaan edistytty siihen pisteeseen, että isojen koirien hihnoissa ei roikuta eikä muutenkaan poukkoilla miten sattuu vaan edetään suhteellisen järkevästi. Välillä nelivetoa on kuitenkin liikaa ja sen vähentäminen on työnalla. Luopumisessa on hieman taannuttu ja hiihtäjät ovat alkaneet kiinnostaa aiempaa enemmän. Ei Sisu vielä jahtiin lähde, mutta kyttää sivakoitsijoita pidempään ennen kuin pää kääntyy minua kohti, joten olen katsonut parhaaksi kytkeä sen latujen läheisyydessä, jotta maltan rauhassa odottaa aitoa luopumista enkä ala pentua kutsumaan ja pystyn myös estämään sen, että se ei vain ampaise lykkijän perään. Sisäsiisteys on erittäin mallikasta, Sisu osaa hakeutua ulko-ovelle vihjaamaan hädästään, jos jostain syystä ulospääsyn väli on venähtänyt. Automatkailu on mallikelpoista. Sisu matkustaa hipihiljaa niin etu- kuin takapenkilläkin, niin turvavöissä kuin häkissäkin, ja on oppinut, että kiljua ei kannata myöskään perille päästyä, koska ovet avautuvat vasta hiljaisuudesta.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Valiohanhi

Jälkivalio-Rapsun ikioma valiohanhi.


Eilisessä Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen vuosikokouksessa palkittiin vuonna 2012 menestyneitä koiria, onnea vaan Josille, ja kesällä valioitunut Rapsukin palkittiin ikiomalla valiohanhella.

Alkuviikosta Nuuskutin nautiskeli kuukausittaisesta fysioterapiastaan eikä otuksesta löytynyt ihmeempiä jumeja, hyvässä kunnossa ovat lihakset pysyneet. Sisusta on kotioloissa tullut Lupsu, koska se on niin innokas pusuttelija. Lupsu kävi eilen kylillä itsekseen ja silloin oli ajoittain vähän jännää, kaveriseurassa maailmanihmeet eivät juuri hetkauta, mutta yksin niitä on luonnollisesti jännittävämpi kohdata. Jännitys näkyi ajoittaisena piippaamisena, mutta eteneminen oli reipasta koko ajan. Valiohanhen omistaja puolestaan jatkaa sairaslomaansa vielä viikon.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Linnunruoka = paras ruoka

Oranssit enkelit vai punaiset paholaiset?

Maaseudun rauhaan piti saada hieman säpinää ja sitähän saa, jos maalle vie Nuuskun ja Sisun. Rapsutin jäi sairaslomailemaan kotiin, koska en uskonut sen kykenevän ottamaan rauhallisesti Juuassa, yhdessä suosikkipaikoistaan. Lähdettiin siis kolmistaan reissuun. Automatka meni rattoisasti Sisukkaan vetäessä lonkkaa Nuuskuttimen seurassa takapenkillä. Perillä pihalla pentu oli aivan tohkeissaan, mutta sitten iski pieni jänskätys, kun sisälle mentiin, uusi paikka hui hui. Namien avulla ihmisten kanssa kaveeraaminen kuitenkin käynnistyi ja aikansa sisätiloja tutkailtuaan Sisu kotiutui malttaen jopa ottaa iltapäivästä päiväunet. Vieterikoipinen pentu kiipeili sujuvasti tutkimassa sohvat, ketterä pikkukelpi pujotteli ja mönki kaikkiin koloihin.

Ulkona käytiin seikkailemassa perinteinen peltoreitti. Kahlattiin lumen alle hautautunutta kelkkauraa pitkin peltoja ja joen laitaa, haaveena nähdä vilaus karvalehmistä, mutta jossain metsän uumenissa piilottelivat mokomat. Jänöjussien ja tiesminkä lumikoiden jälkiä oli riittämiin tutkailtavaksi ja olihan pelkässä uudessa paikassa ulkoilussa pienelle koiralle elämystä. Nuuskusta reissun parasta antia olivat lintulaudan antimet. Niin raivostuttavan ihanaa oli linnunruoka, että teki mieli jättää Nuusku pysyvästi asumaan lintulaudalle. Nuuskutin osaa kyllä kuviot: sisällä ollessaan se istuu jalat ristissä ulko-ovella vihjaillen "pitäis päästä pissille" ja kun oven avaat, ei pissitarvetta ole nähtykään vaan Nupa laukkaa hippulat vinkuen lintulaudalle syömään. Kun mennään ulkoilemaan, korvansa tiputtanut Nupa livistää syömään linnunruokaa. Kun menet täysin kettuuntuneena elukkaa hakemaan, tulee se sieltä viime hetkellä "onpa kivaa olla yhdessä ulkona!"-ilme kuonollaan. Justiinsa joo, kivaa tosiaan.  Iän tuoma kokemus ja viisaus näkyy Nuuskussa kyseenalaisella tavalla :P

Sunnuntaisiin tollereiden hakutreeneihin lähti mukaan pelkkä kelpiedustus.  Onneksi paikalla oli kuitenkin Topi & Viiru ja Zorro & Elena, joten punaturkkiakin löytyi. En ollut siinä kunnossa, että olisin kyennyt järkevään treenisuunnitelmaan saatikka perinteiselle treenien jälkeiselle kimppalenkille, joten ajattelin ottaa simppelinä harjoituksena Sisulle maalimiesmotivaatiota, koska Sisulla ilmenee välillä pientä arastelua ihmisiä kohtaan. Noh, tänään mukana ei ollut arkajalka, toisaalta eivät ihmisetkään olleet uusia ja mietittiinkin, että Sisulle olisi luontainen ilmaisutapa "kiljun-loikkaan syliin-pusutan". Sisulle otettiin maaliakkoja yksitellen, palkkana lelu ja namit. Sisu leikki maaliakan kanssa innoissaan Pikki-Korvalla, kun taas Teppo-Tiikerillä leikkiminen oli hankalampaa, mutta silloin kuitenkin nami maistui. Maalimiesmotivaatiossa ei ollut juuri kehittämisen tarvetta, innoissaan lähti akalle ja siellä viihtyi :) Viimeisestä lähetyksestä miulla oli hieno videokin, jossa yhdistyi pinkki maalimies, pinkki lelu ja pinkkipantainen koira, mutta onnistuin sen sitten vahingossa poistamaan. Harmi, koska siitä olisi saanut vaikutelman, että meidän treeniporukassa suunnitellaan kaikki niin viimeisen päälle ;) Mutta laitetaan tilalle muutama kuva sieltä täältä.

Sisu seikkailulla lammashaassa.

Jonossa.

Nelijalkaiset nukkuvat vaihteeksi levällään.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Hissunkissun hipihiljaa syntyy salakäytävä Narniaan

Siirryin sairaslomalaiseksi Rapsun seuraan, joten Sisulla oli tapahtumaköyhätorstai, mutta ei se sitä tuntunut haittaavan. Pikapissitysten lisäksi aktivointina oli TV:n katselu ja nukkuminen. Onneksi pissitysreissuille osui jännittäviä kohtaamisia, joissa joutui aivoja rasittamaan mm. supikoiran tapaaminen, puista lumien alas romahtaminen, puussa kiipeilevät lapset jne. Supikoirasta kelpi oli jännittävämpi kuin kelpistä supi, puista alastullutta lumimassaa pentu lähti tutkimaan reippaasti kahlatessani itse mukana, tapaus "puussa on jotain tilheä isompaa" oli selkeästi jännää mutta siihenkin totuttiin hengaamalla huudeilla ja syömällä nameja. TV:sta tuli hiihtoa, jota Sisu tykkäsi katsella. Nukkuminenkin oli jees, ja silloin, kun muut nukkuivat tautiaan pois, mutta Sisua ei huvittanut, Sisu askarteli hipihiljaa salaovea makuuhuoneesta kylppäriin tai mikä päämäärä pennulla nyt sitten olikaan.

Ei vielä ihan kelpinmentävä kolo, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee ja salakäytävä on valmis.

Rapsuttimen koipi on edelleen kipeä vaikka se ei siltä näytä. Perustassutteluissa eli sisällä liikkuessa ja pissillä piipahtaessa kipeys ei ilmene, mutta antaessani Rapsun sisälle tullessa kiivetä ylöspäin parit portaat, niin eihän se varannut oikealle takakoivelleen. Onhan tässä vielä täyslepoa pari viikkoa edessä, mutta olisin silti olettanut, että kipulääkekuuri olisi enemmän vaikuttanut. Pitänee varata Rapsulle ensi viikolle akupunktioaika, jos sillä saisi lonkasta kivun pois.

Perjantaina oli jo aika ihmisen parantua, joten lähdettiin Sisun kanssa Elenan seuraksi kylille. Kaksikko olisi mieluummin paininut kuin kävellyt eteenpäin, mutta aika äkkiä yhteiskipitys sujui ilman suurempia tempoiluja. Sisu oli tosi reipas ja suhtautui iloisen uteliaasti asioihin. Tavattiin ohimennen tuttuja, joista Kati-treenikaveri (joka oli todistettavasti menossa jumppaamaan) sai rutkasti pusuja ja Tuomas-seuratoveri, joka oli Sisulle uusi tuttavuus, oli hieman jännempi. Onneksi Tuomakselle ei ollut mikään ongelma könytä pitkin pyörätietä namit kourassa ja antaa Sisun tutustua itseensä positiivissa tunnelmissa :) Käytiin kävelykadun humussa, vilkkailla kaduilla, Suvantosillan ja Pitkänsillan alla, nähtiin ja kuultiin ambulanssi, vastaan tuli koiria ja hieman pelottavasti haukkuvia koiria.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Rokotuksilla

Sisu täytti eilen 12 viikkoa, joten tänään oli aiheellista suunnata eläinlääkäriin ensimmäisille rokotuksille. Pentu tepsutteli reippaasti sisään klinikalle, paikkahan oli tuttu pentutarkastuksesta ja kahvipapu oli mukana rokotusajan varauksessa, joten tämä oli käytännössä kolmas visiitti Martinan tiloihin. Pikkupaimen toivotettiin tervetulleeksi tulevaisuuden tottelevaisuusvaliona, joten pitänee alkaa treenaamaan ;) Sisu oli mahtavan reipas, tutki paikkoja innoissaan, seikkaili pöydällä reippaana, pusutteli eläinlääkärin silmät ja korvat ja häntä viuhui ristiin pyllyn kanssa. Kaikin puolin otus terve ja painoa oli jo 6,2 kg. Hienointa reissussa Sisun mielestä lienee kuitenkin tutkimuksen jälkeinen episodi, sillä Martina kysyi sopiiko, jos hän päästää omat pennut Sisun kaveriksi, joten Sisu sai rellestää kahden snautseri-ikätoverinsa kanssa ympäri klinikkaa :)

Eläinlääkäristä hurautettiin Musti & Mirriin pantaostoksille. Sisu sovitteli pantoja kuin kokenutkin shoppaaja ja sai hienon vadelmanpunaisen Hurtan pannan. Se yllään otus näyttää aivan Fazerin vadelmakarpalosuklaalta. Pitää vallan varoa, että en vahingossa syö sitä. Sisu viihtyi kaupassa, moikkasi iloisesti kaikki ihmiset ja valikoi mieleistään purtavaa itselleen ja kämppiksilleen.

Iltapäivällä kipaistiin Arvo-veljen kanssa tutustumassa lentoasemaan. Ajateltiin, että siellä saisi kivasti häiriötä kuulutuksista, ihmisistä, liikkuvista matkalaukkuhihnoista jne. Olisi varmaan saanut, jos oltaisiin hoksattu ajoittaa tulo siten, että siellä olisi tapahtunut jotain. Hiljaista oli asemalla, mutta oli se silti karvakaksikosta tutkimisen arvoinen ja mielenkiintoinen kohde. Lentsikoinnin jälkeen pentuset pääsivät painimaan ja rellestämään ja se oli hupaisaa se.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Etevä liito-oravantyttönen

On hienon hieno, maailman paras agilityelukka miulla kasvamassa! Sisu pääsi tänään tuuraamaan Rapsua viikkotreeneihin ja voi maailma miten se oli etevä, edusti kämppistään antaumuksella. Sisusta kasvaa aivan mieletön liito-orava, reipas ja vikkelä kiituri. Kimmoisa kahvipapu viiletti siivekkeiden välistä namikupille (vihreät 1-2): Katja piti lähdössä, Ira oli palkkakupilla ja minä ohjasin (=juoksin) vierellä. Otettiin mutkaputkea erikseen ja sen jälkeen mutkaputkestä siivekkeiden välistä namikupille (punaiset 1-2) aiemmin mainitulla menetelmällä. Mahtielukka!


Lisäksi kehitystä viime kertaiseen hallikäyntiin oli siinä, että Sisu pystyi leikkimään vaikka hallissa haukuttiin :) Kelpi pystyi vaihtamaan lelua rukkaseen ja namiin ja palaamaan leluun ja... oli hieno! Treenin päätteeksi Sisu pääsi ulos leikkimään Hinku-äitin kanssa ja se jos mikä oli ihanaa, niin Sisusta kuin minustakin.

Viikonloppuna saimme viehkoa seuraa jäälle, kun Zorro ja Elena lähtivät Nuuskun ja Sisun seuraksi ulkoilemaan. Käpöteltiin jäällä puolisen tuntia ja oli aivan ihanaa, kun ei tuullut yhtään. Olisi pitänyt olla eväät mukana. Elena ja Sisu leikkivät hieman ja koko porukka hillui hyvässä sovussa.

Horisontissa Zorro, Nuusku, Sisu ja etualalla Elena.

Rapsu on kivuton ja varaa oikealle takajalalleen. Olen kuitenkin kantanut sen ulos mennessä rappuset alas, jotta lonkkaan ei tule venyvää liikettä vaan se saa levätä rauhassa. Rapelo on sopeutunut ankeaan eloonsa, mutta ulkona tarpeidentekoreissuillaan se katsoo kaihoisasti kaukaisuuteen, tutuille lenkkireiteille ja näyttää säälittävältä. Sairasloman ekat päivät pidin Sisua ja Rapsua sisällä koiraportin eri puolilla, puoliskoja vaihdellen ja Nuusku tähditti sitä puoliskoa mitä milloin halusi. Nyt kun Rapsu on taas kivuton, on portti kotona ollessani auki ja Sisu on antanut Rapsulle hyvin toipumisrauhan. Sisu käy välillä mielistelemässä idoliaan ja Rapsun suhtautuessa siihen välinpitämättömästi, Sisu poistuu. Silloin, kun Rapsu osoittaa suopeuttaan ja Sisua hieman nuuskuttelee, Sisu hivuttautuu varovasti liki ja kaksikko pötköttelee vierekkäin, mutta hyvin Sisu malttaa olla riekkumatta Rapsun vieressä eikä siten ollen ole vahingossa tökkinyt Rapsun jalkaa. Rapsu on ottanut omalla toiminnallaan tilan haltuun ja Sisu kunnioittaa sitä.

Kuvapläjäys

Kiitos Kaisan ja hienon kameran, 12 viikkoisesta Sisusta on alla hienoja kuvia. Tuulinen keli pakotti takin päälle, hienompiahan Sisu olis alasti ollut, mutta ei sitä nyt paleltumaan kauneuden takia lähdetä sentään. Kaisan kuvat.















sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Rapsutin 7 v.

Päivänsankaritar juhlapäiväaamunaan.

Hitusen on harmaata siellä sun täällä, mutta ei aivoissa ollenkaan, turkissa ainoastaan. Mieli on kuin seitsenviikkoisena, iloinen, hassu, pienen pieni höpönassu. Toivottavasti nyt ollaan keski-iässä, jos vielä sielläkään, ja vuosia tulee mittariin vielä toinen mokoma vähintään.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Kaikenlaista pientä

Sisu on löytänyt paimenen sisältään ja harjoittelee taitojaan metsässä jolkottevilla tollereilla, jotka Sisun harmiksi eivät suostu käyttäytymään lampaiden lailla. Leikkikööt hassu pentu, mutta pitää puuttua tuijotteluun, jos se alkaa luppakorvaisia oikeasti ärsyttämään. Tällä hetkellä lampaat kävelevät paimenensa yli eikä se paimenta näytä lannistavan, se ryhmittyy uudestaan ja käy hommiin.

Illan ratoksi ajeltiin Sisun kanssa hallille tarkoituksena saada hallissa oloon rentoa fiilistä, viime kerta meni vähän kiljumispainotteiseksi. Tällä kertaa Sisu ei kiljunut kuin ilosta huomatessaan, että hallilta löytyi Mari ja Pyry-koikkeri. Pyry oli Sisusta ihana. Oli oikeasti tosi hienoa, että Pyry sattui hallilla olemaan, koska Pyry tykkää haukkua juostessaan ja Sisulla on muutama vähemmän miellyttävä kokemus vastaantulevista remmiräyhäräksyttäjäkoirista. Nyt Sisu pääsi käytännössä huomaamaan, että ihanuudetkin saattavat haukkua eikä se tarkoita mitään kamalaa. Pyryn treenatessa toisella kentällä, hilluttiin me Sisun kanssa toisella. Otettiin muutamia juoksuja suoraan namikupille ja juoksuja siivekkeiden välistä namikupille. Lisäksi harjoiteltiin käskystä istumista hallissa ja hienosti osasi. Pääosin kuitenkin hengattiin, ihailtiin lintukoiran liitoa ja totuteltiin haukkuääneen. Sen verran Pyryn haukkuminen jännitti, että leluilla leikkiminen ei onnistunut enää ensimmäisen haukun kajahdettua, mutta namit maistuivat.

Kotosalla on naksuteltu maahanmenoa, istuminen on jo käskyllä toimivaa ja ulkona on treenattu luopumista. Hiihtäjät ovat olleet oiva apu luopumisen opetteluun, koska niitä sujahtelee vieressä menevällä ladulla harva se hetki. Sen verran tiheään on ladunvarrella hengailtu, että hiihtäjät jo morjestavat meitä ;)

torstai 14. helmikuuta 2013

Hiljainen on kylätie

Noljakan kylillä humputellessa ei ihmeitä näe, jos ei ajoita reissujaan oikein. Olen oppinut ajoittamaan ja niinpä on törmätty mm. hiihtäviin lapsilaumoihin, pulkkia vetäviin juokseviin lapsilaumoihin, hiihtäjiin ja hiihtovälineitä roudaaviin tyyppeihin, haukkuviin koiriin, laitapuolenkulkijoihin, lastenrattaisiin ja lumikolaajiin. Lisäksi on seikkailtu ostarin pihalla, Valtsun tuulikaapissa, tienposkessa ja bussipysäkillä. Välillä Sisulla on ollut sen verran jännää, että namit eivät maistu, mutta aikamme tilanteissa tai tilanteiden liepeillä notkuttuamme alkavat herkutkin upota. Vielä on kuitenkin tehtävä cityelämää tutuksi, jotta höppänän olemus saadaan alituiseen rennoksi. Täällä on kovin maalaista elellä, jos ei asiakseen tilanteisiin tunge, ja nyt huomaan, että en ole tarpeeksi tunkenut, koska erityisesti massatapahtumat (paljon lapsia, paljon autoja, paljon sekasortoa) Sisua hieman ujostuttavat.

Tänään tehtiin uusintareissu Joen kaupungin kylille ja mukaan saatiin Arvo-veli. Arvo olikin arvokasta seuraa, koska reippaan pojan rohkeus tarttui Sisuun eikä edelliskerran kaupungin ihmettelijästä näkynyt jälkeäkään vaan Sisu rellesti häntä tanassa eteenpäin kuin uljain seikkailijatar. Tutustuttiin kävelykatuun, liukuoviin, parkkihalliin, toriin, suteen, vilkkaasti liikennöityihin katuihin, suuriin ihmislaumoihin, pyöräilijöihin, ambulanssiin jne. mihin kaikkeen ruuhka-aikaan keskustassa nyt voi törmätä. Mikään asia ei saanut kaksikkoa hämilleen, kaikkeen suhtauduttiin reippaasti. Kertakaikkisen mahtava reissu! Sisu vaikutti täysiveriseltä citykoiralta.

Sisu, Arvo ja esi-isä. Parempaa kuvaa vauhtikaksikosta en jaksanut yrittää ottaa, tässäkin Sisun etujalat ovat jo lähteneet hurjaan kamikazeloikkaan.

Rapsu on jo totaalisen kyllästynyt sairaslomaansa. Se haluaisi ulkoilemaan Sisun ja Nuuskun kanssa, se haluaisin juosta, se haluaisin elää vauhdikasta koiranelämää. Pitkät kolme viikkoa siis tiedossa.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Sairaslomalainen


Rapsutin nukkuu tekounta, koettaa herätä huumauksestaan. Rapsulta kuvattiin tänään selkä, lonkat ja polvet, koska eilen Rapsu päiväunilta noustessaan ulahti eikä varannut enää oikealle takajalalleen. Elukkalääkärillä juoksutettaessa Rape välillä kevensi jalkaansa ja palpoidessa Rapsu reagoi oikean takajalan vääntelyihin, ääriasentoihin ja lonkasta kuului jotain napsetta. Röntgenkuvissa ei näkynyt röntgenologisia muutoksia. Rapsun C-lonkat olivat edelleen ainoastaan löysät, mutta muuten kauniit, ei löytynyt alkavaa nivelrikkoa vaikka sitä kauhulla odotin, ja selkä & polvet olivat aivan priimaa.  Perusteellisten tutkimusten lopputuloksena oli lonkkanivelen kapselintulehdus eli ns. rasitusvamma, joka on nyt akutisoitunut. Hoitona 2-3 viikon kipulääkitys, lepo ja tarvittaessa kivunhoitoon akupunktiota. Kipulääkityksen loputtua suuntaamme fysioterapeutille, jotta lihakset saadaan palautumaan takajalan varomisesta.

Lepotauon jälkeen Rapsutin saa palata agilityn pariin, aluksi varovaisesti (kertokaa se Rapsulle...) ja jos elukka ei osoita rasittumisen merkkejä, niin sitten normaalisti. Pitää tätä nyt kuitenkin miettiä. Rapsuhan on allergioitaan lukuunottamatta ollut terve kuin pukki, lihasjumitkaan eivät ole urheilijatyttöä vaivanneet eikä muutkaan vammat. Mutta onko ikää nyt mittarissa sen verran, että palautuminen hidastuu? Eikö kroppa enää kestäkään treeniä? Pitäisikö tätä tulkita niin, että on aika jättää fyysisesti raskaat harrastukset? Pitäiskö meidän aloittaa toko?

maanantai 11. helmikuuta 2013

Hipsuvarvas leikkii!

Niin on lauhaa pitänyt, että suunnattiin Sisun kanssa vaihtelunvuoksi ulkoilemaan sivistyksen pariin. Ensin käytiin piipahtamassa elukkalääkärissä ja siellä vaaka tiesi kertoa painoa olevan 5,5 kiloa. Varattiin samalla reissulla ensi viikon rokotusaika.

Seuraavaksi hurautettiin kylille. Lähdettiin seikkailemaan kirjastolta kohti keskustaa ja Sisua täytyy kehaista siitä, että se ei juurikaan äännellyt vaikka paikka oli uusi. Sisullahan on tapana purkaa uuden paikan jännitystä vienolla älämölöllä, mutta nyt se oli pääosin reipasta ja uteliasta tyttöä. Välillä Sisu hieman piippaili, koska kohdattiin paljon jänniä juttuja, mutta pystyi myös lopettamaan piippaamisen ihan itse. Kohdattiin mm. kikattavia teinilaumoja, potkuroivia mummoja, hurjia pyöräilijöitä, mukavia ihmisiä, happamia ihmisiä, hurjaa vauhtia kiitäviä autoja, linjureita, joten pienellä koiralla riitti sulateltavaa. Onhan Sisu kotikulmilla nähnyt ihmisiä, lapsia, autoja, koiria, hiihtäjiä, pyöräilijöitä, alikulkusiltoja, kissoja jne. mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa ja vaimeammalla äänimaailmalla. Osan matkasta Sisu reissasi sylissä, koska eihän sitä voinut laittaa pyöräteille liiskautumaan enkä halunnut myöskään tehdä tutustumisreissusta liian jännittävää, ja osan matkasta Sisu tepsutteli omin tassuin. Kokemus oli henkisesti uuvuttava, koska itse reissu ei kestänyt kuin parikymmentä minuuttia, mutta sen päälle oli uinuttava kolmatta tuntia.

Unien jälkeen käytiin vielä koko lauman kanssa ulkoilemassa jäällä ja kylläpä kannatti. Rapsu Hapsu Hipsuvarvas antautui leikkiin, hippasen lisäksi vallan painiin Sisun kanssa. Rape leikki oikein hellästi, pennulle sopivalla tavalla, kaunista oli katsella :) Sisällä Sisu on jo saanut luvan lipoa Rapsun huulia, silmiä ja korvia, joten kyllä se on niin huolittu porukkaan.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Laskiaisreenit

Luppakorvaiset lähtivät Topin ja Viirun kanssa treenaamaan alla olevia kuvioisia.


Rapsuttimen kanssa reenittiin sinisissä palleroissa takaaleikkausta (3), vihreissä palleroissa viskileikkausta (3), oranssissa neliöissä sylkkäriä (3) ja punaisissa neliöissä sylkkäriä (2). Takaaleikkauksissa R kääntyi hyvin, mutta livisti loppupeleissä lähes poikkeuksetta putken väärään päähän, siis oikein koukkasi sinne vaikka oli hyvällä linjalla oikeaan. Tuli niin mieleen muinaiset treenit Nuuskun kanssa, joissa Nuusku oli aina ihan muualla kuin olisi pitänyt. Viski toimi hyvin, kun jätin A-esteen alusta pois ja pääsin tekemään viskin hiljaisemmassa vauhdissa, silloin rytmitys oli hyvä ja ohjaus kohdillaan. Satu sanoikin, että kovemmassa vauhdissa minulla hajosi ohjaus eikä se näyttänyt olleenkaan siltä miltä olisi pitänyt, eikä kyllä tuntunutkaan eikä lopputuloskaan ollut sitä mitä olisi pitänyt. Mutta hei, saatiin toistuvia onnistumisia ilman vauhtia ja se on jo paljon! Sylkkäreillä R kääntyi erinomaisen tiukasti, kun pidin rintamani hieman vinossa, siis tein semmoisen vähän-sinne-päin-sylkkärin.

Nuuskutin pääsi tekemään vähän vammaisagilitya eli juoksentelemaan rimattomien siivekkeiden läpi putkiin. Lisäksi tokoiltiin seuraamista, liikkeestä maahanmenoja, luoksetuloja ja istu-maahan-seiso kaukokäskyjä. Seuraamiset olivat takuuvarman iloisia, maahanmenot nopeita ja luoksetulot priimaa. Kaukokäskyissä Nuusku liikkua tepsuttelee minkä kerkeää, erityisesti seisomisissa hiippaa varmaan kaksi koiran mittaa eteenpäin. Mutta ketäpä se haittaa, kun toinen on niin iloinen :)

lauantai 9. helmikuuta 2013

Jäällä

Pikku-Sisu on saanut ylennyksen. Rapsun viereen saa tulla sohvalle ja muutenkin sisätiloissa alkaa olla sama rento meininki kuin ulkonakin.

Tässä myö ollaan, molemmat.

Tosin mie aina lähestyn tälleen ihan pikkureppanana ja yritän lipasta isosta korvasta.

Sit myö nuuskutellaan.

Ja mie näytän ihan hassulta, ku miulla on ihan hassut korvat.

Lämpöiset kelit innostivat lähtemään Pyhäselän jäälle koko porukalla. Sen varalta, että jäällä kävisi puhuri, Sisulle puettiin edesmenneen Mörkön jäämistöstä lainaan saatu mantteli, hieman iso, mutta toimiva eikä tullut vilu nahkamasulle. Alla muutama hämärä kuvatus, valitettavasti todistusaineistoa ei tullut siitä hetkestä, jolloin Rapsu esitti Sisulle leikkiinkutsun ja lähti pieneen hippaan. Mutta mieltä se lämmitti ja paljon.

Pyhäselän jäällä nuuskuttelemassa.

Kaverit.

Kolmikko.

Rintarinnan.

Pötkönä.

Videota käpöttelystä (ei sisällä mitään viihdettä, tylsä muista paitsi minusta :))

Unet kahdenkerroksen jonomuodostelmassa.

Neljäs haaste ja vaihteeksi kolme koiraa

Bongasin Zorron ja Elenan haasteen ajat sitten, mutta vastausta olen vitkuttanut aimo tovin.

1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä ne hankit?
Nuuskutinta kyseltiin useammastakin kennelistä ja käytiin katselemassa tollereita kasvattajien luona, mutta joka paikasta oli nartut varattu eikä seuraavaa pentuetta suunnitteilla. Lopulta meillä tärppäsi ja päästiin jonotuslistalle; jos kuukauden sisällä syntyvään pentueeseen tulisi narttu, niin se tulisi meille. Pääosin kasvattajan valinta perustui siihen, että otettiin sieltä mistä lopulta saatiin, tavattiin koiravanhemmat ja ne vaikuttivat mukavilta ja kriteeri, että yhdistelmän tuli täyttää rotuyhdistyksen vaatimukset täyttyi. Rapsutin hankittiin samalta kasvattajalta hieman heräteostoksena. Käytiin kasvanutta Nuuskua näyttämässä ja siellä oli pentue, jonka emään ihastuin kovin ja halusin sen pennun, joten otin, kun orastavaa pentukuumetta oli sopivasti ilmassa. Sisukas olikin sitten pidemmän harkinnan tulos. Harrastajanalku oli saatava kasvamaan, mutta sopivaa tolleripentuetta ei löytynyt. Ilokseni sain mahdollisuuden pentuun suuresti ihailemani Hinkuu-kelpien mahdollisesta jälkikasvusta eikä rotuvalikoiman laajennusta tarvinnut kahta kertaa miettiä.

2. Millä perusteella valitsit koirasi, jos sinulla oli mahdollisuus valita?
Nuusku oli marsuvaiheessa pentueen rauhallisin mikä tuntui hyvältä ensimmäisen koiran kriteeriltä, joten varasimme pentueen vaaleimman nartun. Luovutusvaiheessa Nuusku olikin sitten pentueen riiviöin, järkyttävä rellestäjä, mutta josta kasvoi maailman parhain murmeli. Rapsu hurmasi vaalealla otsaviirullaan ja iloisen hupsulla olemuksellaan, ja nämä valloittavat ominaisuudet hurmaavat Rapsussa edelleen. Sisun valitsi kasvattaja ja hyvin valitsikin meidän suosikin, vaikka olisihan niistä pennuista kaikki ilontuottajan tehtävänsä täyttäneet.

3. Paras puolesi kouluttajana? Huonoin puolesi?
Teorian ystävänä minulla on usein huolellinen treenisuunnitelma, mutta laiskimuksena oikaisen käytännössä mutkat suoriksi (tai jätän koko asian ihan vaan ajatuksen tasolle...) ja sehän valitettavan usein näkyy lopputuloksessa.

4. Minkälaisia metodeja käytät koiriesi kouluttamiseen?
Positiivista palkitsemista motolla "sitä saa mitä vahvistaa". Usein huomaan vahvistaneeni vähän mitä sattuu, mutta olen oppinut elämään surkean ajoitukseni kanssa. Yritän olla edellyttämättä asioita, joita en ole ymmärrykseen asti opettanut, ja jättää ei-toivotut toimintamallit oppimisvaiheessa huomiotta.  Noudatan kuitenkin summerhilllaista "yksilönvapaus, mutta ei sosiaalista vapautta"-ajatusta, joten ihan mitä sattuu örveltämistä en suvaitse missään vaiheessa. Koetan haluamaani toimintamallia vahvistamalla ohjata otusta oikealle tielle. Sitten kun asiat on opittu, edellytän oikeaoppista tekemistä jo elukoiden oman turvallisuuden vuoksi: luokse on tultava eikä kadottava, pysähdyttävä ennen rekan alle juoksemista ja paikalla pysyttävä eikä rynnittävä turmioon. Noissa kolmessa asiassa en noudata itselleni tyypillistä "läpi sormien katsomis"-metodia vaikka usein siihen laiskuuttani turvaudunkin. Noiden kolmen asian noudattaminen tekee koirieni elämästä myös vapaampaa, koska silloin nelijalkaisia ei tarvitse hallita hihnalla vaan saavat nuuskia ja viipottaa maailmaa ihmetellen vapaasti omaan tahtiin.

5. Oudoin kommentti koiriisi liittyen?
Nuusku-pennusta: "Se on nöffi!" "Sinua on huijattu, se on sekarotuinen." "Se on labradorinnoutajanpentu, kyllä minä tiedän, olen kasvattanut niitä vuosia!" Rapsu-aikuisesta: "Siitä tulee tosi hyvä, kunhan se tuosta hieman aikuistuu." Sisu-sikiöstä: "Jaa, eikös ne ole aika rumia... rakinnäköisiä?" ja Sisu-pennusta: "Ai kelpie, no kyllä huomaakin, että siitä tulee roteva uros."

6. Miten koiraharrastuksesi sai alkunsa?
Hurahtamisestahan kaikki lähtee ja niin tämäkin. Nuuskun kanssa on ollut kiva sukeltaa eri harrastuksiin, koska Nuuskusta kaikki yhdessä tekeminen on niin siistiä. Rapsun kanssa samaa seikkailulinjaa on ollut hienoa jatkaa ja Sisun kanssa on aikomus haastaa omia taitoja ja rajoja oikein kunnolla.

7. Tunnetko löytäneesi omat rotusi ja miten niihin päädyit?
Kyllä. Tolleri on huikean hauska, yhteistyöhaluinen ja innostuva. Sopii kaikkeen kuin porkkana lumiukkoon ja pakottaa pitämään pipon tarpeeksi löysällä. Kelpie puolestaan tuo edelliseen oman lisämausteensa pitkäjänteisempänä elukkana. Tolleriin päädyin tapaamalla viehättäviä tollereita ja kelpieen päädyin tutustumalla Hinkuun.

8. Onko roduissasi huonoja puolia?
Tolleri on valitettavasti sen verran söpö, että kysyntää on enemmän kuin olisi järkevää tarjontaa, joten pennutukseen käytetään koiria, joita ei pitäisi käyttää joko niiden terveys- tai luonneominaisuuksien vuoksi. Kelpiellä menee ilmeisesti hieman paremmin.

9. Mitä koirasi tekevät tällä hetkellä?
Nukkuvat, niinkuin sisällä on tapana.

10. Koiramaisia tulevaisuudensuunnitelmia/ haaveita?
Samanlaisia ihania yhteisiä vuosia kuten tähänkin asti. Ensi kesänä olisi kivaa lähteä taas hieman reissuun elukoiden kanssa, retkeilemään pohjoiseen, valloittamaan tuntureita ja salpauttamaan henkeä upeissa maisemissa.

11. Mikä on ollut paras hetkesi koiriesi omistajana?
Se, kun ne käpertyvät tiiviisti viereen, laskevat kuononsa rinnalleni ja huokaisevat, että olipa hyvä päivä. Ilokseni tämä toistuu päivittäin.


Aiemmat haasteet:
1 Haaste
2 Haaste numero kaksi
3 Syyslorvijan haaste numero kolme

torstai 7. helmikuuta 2013

Iltavilli

Iso osa pienen pennun elämää ovat iltavillit (ja aamuvillit ja päivävillit ja...). Alla ote Sisun iltavillistä:


Ja villihän jatkui vielä kuvaajan tyrmäyksen jälkeen...

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Raipen reenit

Tiistai-illan iloksi suuntasimme Rapelon kanssa hallille. Koska kaikki muut treeniryhmäläiset olivat jossain muualla kuin treenaamassa, otettiin itseksemme hitusen erilaisia teknisiä juttuja teemalla "vähän työtä, paljon palkkaa".


Keppikulmia (punaiset pallot) tykitettiin siten että minun sijainti ja puoli vaihteli. Hyvin Rapsu kesti kaikki muut paitsi poispäinkäännöt takaaleikaten, niitä piti hitusen hioa ja hiomisen jälkeen saatiin onnistumisia. Hiomistahan vaati minun liikkeeni, vähän oli räpeltämistä aluksi, Rapsu-parka. Idioottineliössä reenittiin välistävetoja (vaalean vihreät neliöt) ja takaakiertoja (tumman vihreät neliöt) etätyöskentelynä, siis siten, että pysyin tuolla ristikkoalueella enkä vienyt Rapsua takaakiertoihin tai hakenut välistä vaan lähetin ja vedin, pysyin vähintään kahden metrin päässä. Toimi hyvin, tiukat olivat käännökset vaan milloinpa eivät. Otettiin vielä sinisissä palleroissa pakkovalssijaakotuksia ja saksalaisia, ihan vaan sen vuoksi, että itse saisin niihin parempaa rutiinia. Rapsu teki oikein hyvää työtä, minä olin kohtalainen. Puomille otettiin myös toistoja ja ne olivat ok, jos poisluetaan lukuisat kiellot, kun Rapsu halusi syöksyä ylösnousun alle kaivamaan joltain kentälle tippuneita nameja.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Aurinkoa kirsuille

Viiru, Topi, Rapsu ja Nuusku.

Nuusku, Rapsu, Viiru ja Topi.

Nuusku, Rapsu, Viiru ja Topi the Giant.

Nelikko vietti aurinkoista päivää kanavanrannassa, lintutornilla, metsässä ja lammashaassa ulkoillen. Tollerityttöjen mielestä kaksikko oli mitä parhainta seuraa, osasivat käyttäytyä ja nuuskutella asiallisesti, kuten aina. Aikuista seuraa, sitä pennun kanssa elävät arvostavat ;) 

Ennen kimppalenkkiä Sisu piipahti lähimetsässä Viipon kanssa painimassa. Reipas pikkukelpi temmelsi innoissaan paimenmaisissa leikeissä ja kuukahti kenkäkasaan päikkäreille isompien lähdettyä ulkoilemaan.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Mahtiliidot

Sunnuntai avattiin Rapsun kanssa Utriaisen Heidin koulutuksella. Alla jotain sinnepäin ratapiirros.


Oikein oli kivaa, joskin itsellä loppui kunto kesken juostessa. Rapsu liiteli huippuhyvin. Räpelsin seuraavia ohjauksia, muutamiin kohtiin koetin pariakin vaihtoehtoa: pakkovalssijaakotus (2), niistosokkari tai saksalainen (4), sylkkäri (6), takaakierto+persjättö (8), päällejuoksu (13), takaakierto+persjättö (14), takaakierto+valssi (16), takaakierto+valssi (19), persjättö (22-23), saksalainen tai takaakierto+valssi (23), persjättö (24-25), twistiräpellys (27).

Koetin ylläpitää kausisuunnitelmani mukaista rohkeampaa ohjausta ja HeidiU oli muutenkin suunnitellut radalle hieman irtoamista vaativia kohtia, joten rohkeutta piti laittaa peliinn. Jätin Rapsu suorittamaan kakkoshyppyä ihan itsekseen ja tunnollisesti se siellä työskenteli, jolloin ehdin tekemään neloselle ihan mitä vaan. Yhdelletoista Rapsulla oli hankaluuksia irrota kauempaa, kun taas takaakiertoihin (8, 14, 16, 19) irtoaminen oli Rapelle paljon luontevampaa. Poikittaiset hypyt ovatkin aina olleet murheenkryyni. Välille 20-24 lähdin suoraan oikein rohkealla asenteella eli jäin kipittelemään kentän ulkoreunalle, heitin Rapen hypylle (21) ja ja kirmasin persjättöön (22-23). Persjättö putkelle (25) piti tehdä huolella, muuten Rape kipitti putken ohi. Miun on vaan niin vaikea muistaa kääntää pää käden mukana, mutta kun sen tein, niin Rapsu luki ohjauksen hyvin. Hirvittävän hauskat treenit, tykkäsin! Jäähdyttelylenkille lähti mukaan vuoden ikäinen Inari-lapinkoira. Rapsu jolkotteli Inarin kanssa tyytyväisenä, mutta ei leikkinyt, kunhan hengasivat järvenjäällä.

Sisu pääsi illalla hillumaan tolleriagilityyn. Suurimman osan ajasta Sisu hengasi takkini alla, koska viereisellä kentällä treenaava tottisporukka oli hirmuisen jännittävä ilmiö. Lenni-tolleri puolestaan oli Sisusta ihana, Lennin kanssa Sisu olisi voinut peuhata loputtomiin.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kelpitreenit!

Sisulla oli jännempääkin jännempi perjantai: Sisu matkusti Kuopioon kelpitreeneihin! Aamulla Arvo-veli ja Eini saapuivat noukkimaan meidät kyytiin ja hurautettiin Hukka-Halliin treenaamaan. Matka sujui mainiosti, Sisu matkusti edessä turvavöissä ja kiljui hieman alkumatkasta ennen kuin kuukahti unille. Perillä meitä odottivatkin Hekla-sisko, Hinku-äiti ja Huuma-täti sekä Watti-serkku ja myöhemmin paikalle saapui myös Velmu-kelpie.

Sisaruskolmikko treenasi ensin, vuorotellen kuten kunnon agilityurheiljat konsanaan. Ensimmäisellä kierroksella oli ohjelmassa leikkimistä treenikentällä. Sisu leikki hyvin, tiukalla otteella, innoissaan ja vaihtoi hyvin palkkaa lelusta namiin ja namista leluun. Sisu on ollut alusta alkaen tiukka leikkijä ja hallissa kierrokset nousivat kotia enemmän ja sain jopa kolme haavaa käsiini, kun pikkukoira tikkasi hieman huti lelun. Veri roiskui, mutta mitäs pienistä. Leikkimisen jälkeen otettiin pari toistoa putkea lelupalkalle ja Sisu tykitti putkea kuin vanha tekijä. Lyhyen treenirupeaman jälkeen Sisu painui pissille ja sitten tauolle. Tauot Sisu vietti Arvon kanssa samassa häkissä, joten voitte arvata miten raukeina molemmat lepäsivät ;)

Seuraavalla kierroksella otettiin alla olevaa putki-hyppy-hyppy-kuviota takaperin ketjuttaen, minun kirmatessa vuorotellen molemmin puolin. Ensin juostiin siis siivekkeiden läpi, sitten kahtien siivekkeiden ja lopuksi putki sekä kahdet siivekkeet. Katja piti Sisua, Virve huolehti Sisun huomion palkkaan ja minun roolikseni jäi juosta vierellä. Sisu oli aivan huikea! Hirmuisen hienosti veti, oikea peto pennuksi. Kuusi pientä kirmausta palkalle oli pienelle kelpille juuri sopivasti ja eikun tauolle.


Kolmannella rundilla kipitettiin pöytää vasten sijoitettua puomin osaa pitkin. Reipas pentu kipitti muutaman kerran ylös ja alas namin kera ja loppuun otettiin vauhdikas viipotus ylhäällä olevalle valmiille palkalle. Sisulla ei päätä huimaa eikä turhat itsesuojeluvaistot elämää rajoita vaan täysillä kohti palkkaa! Aivan hirmuisen hieno pieni otus päätti treeninsä tähän.

Pentuagilityn jälkeen käytiin pihalla porukalla painimassa ja lisäksi pentuporukalla yläkerran Musti & Mirrissä ostoksilla. Sen jälkeen katseltiin tovi isompien kelpukoiden treenaamista ennen kuin lähdettiin pentukokoonpanolla vielä Matkuksen kauppakeskukseen sosiaalistumaan: ihmettelemään ihmisiä, kuuntelemaan kuulutuksia, ajelemaan liukuportailla ja hissillä jne. Reippaita pikkukoiria kaikki tyynni. Kotimatkan Sisu matkustikin jo takapenkillä turvavöissään, kuukahti ennen kuin oltiin kauppakeskuksen pihasta päästy ja heräsi vasta kotipihassa.

Eilen ihana Elena saapui leikittämään Sisua. Lähimetsässä tarkeni hillua parikymmentä minuuttia ja Sisulla oli hauskaa. Kotiin päästyä Sisu kuukahti unille, koska paikoin kaulaa myöten hangessa pomppiminen oli pienestä koirasta kovin uuvuttavaa. Sisun jäädessä unille, saivat Nuusku ja Rapsu metsälenkkiseuraa Zorrosta ja Elenasta.