lauantai 31. lokakuuta 2015

Kotiläksyt

Eilisen lomapäivän ratoksi Kahvipapu kaahaili kotiläksyt kuntoon. Tehtiin pikkuisissa pätkissä palkaten, jotta jokainen onnistuminen varmasti vahvistui. Kelpi oli liekeissä, murisi ja räki, oli ihan huikee!


Treenattiin mm. poispäinkääntömäisiä hilavitkutuksia (vihree 3), vippausta (pinkki 3), vippauksen ja poispäinkäännön hybridiä (turkoosi 2). Hilavitkutukselle ja hybridille on varmaan jotkut kivat nimetkin. Sen lisäksi opettelin luottoa koiraan ja varmistelusta luopumista (punaiset pallerot) siten, että merkkauksesta (2) lähdin liikkeelle rohkeasti, heitin putkeen (3) samalla, kun jo liikuin iloiseen persjättöön (4). Etenin semmoisella ojanhivutusmaisella otteella ;) Tiukat käännöt putkelta (pinkki 4-5) toimi ja keppikulmat pelitti, oikeastaan kaikki pelitti erinomaisesti :)

Lämmittelylenkki hoidettiin poikkeuksellisesti Kuhasalon maisemissa täydellisessä seurassa. Seuralaisista harmaantuneempi esitteli hienoja akrobaattisia taitojaan kiipeämällä tassut puunrungon ympärillä runkoa ylöspäin. Ai miksikö? No oksalla roikkui talipallo.

Lämppälenkin seuralaiset.

Rantakivieläin.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Kohti tuulihousuja

Lomapäivän aamulenkillä - vapaus aamun otsalampusta!

Muuan päivä oli aikomus lähteä toteuttamaan projektia TVA (no minuakin naurattaa :)), mutta saavuttuamme pesiskentälle olikin siellä joku muu, kehvelinen sentään! Mukaan olisi toki mahtunut, mutta autonrenkaan vedättäminen koiralla ympäri kenttää näytti siltä, että taidetaan hipsiä metsään. Yritys tokoilemaan oli hyvä, ehkä se taas tästä! En edes muista milloin olisi viimeksi tehty suunnitelmallista tokotreeniä. Sisulla riittäisi silmien paloa, mutta en vaan saa itseäni aktiiviseksi lajin suhteen. Projekti TVA on rehellisyyden nimissä muuttunut ihan vaan satunnaiseksi kalsaritokoksi, joten projektin päivitetty nimi voisi olla "Kohti tuulihousuja" (ja jotenkin minulla on sellainen olo, että olen todennut tämän aikaisemminkin).

Mietin jo jossain vaiheessa, että miten ihmeessä olen onnistunut olemaan varsin aktiivinen eri lajeissa tollereiden kultavuosina ja löysin vastauksen: samassa aktiivisuusvaiheessa olevat koirat puolentoista vuoden ikäerolla. Ne olivat mukana samoissa treeneissä, samoilla lenkeillä, viettivät yhteisiä lepopäiviä. Nykyinen yhden aktiivisen koiran ja kahden eläkeläisen yhteiselo on erilaista. Kun nuorimman ja vanhimman otuksen välillä on ikäeroa yli yhdeksän vuotta, on selvää, että samoissa riennoissa ne eivät joka päivä liiku ja yhteiset riennot mitoitetaan vanhimman mukaan. Mutta onneksi kaikki ovat tilanteeseen tyytyväisiä, joskaan pikkukoira ei varmasti pahastuisi, jos saisi joka päivä oman ripeämmän ekstrareippailun.

Lohikäärmeen alkuviikon poseeraus.

Onneksi edes aksan suhteen ollaan aktiivisia! Tosin omatoimitreenit ovat viime aikoina olleet vähäisiä, mutta niissä on aikomus ryhdistäytyä: keppikulmia ja sivuttaisia hyppyjä työn alle. Keskiviikon viikkotreeneissä päästiin pureutumaan sivuttaisiin hyppyihin oikein urakalla ja mikä parasta, ne onnistuivat. Alun otin "hyppyjen yläpuolelta" eli päällejuoksu (3) ja heitto (4), persjättö (5-6). Päällejuoksussa ei saanut silmät harittaa ja jopas toimi.

©HeidiUtriainen

Kotiläksyksi tuli putkesta (6) kääntyminen. Hirveän kauas miun mussukka liiti ja lähti kaarrattamaan hypyn (7) väärälle puolelle, mutta puolivalssilla pelastin. Haasteellisin paikka oli ristiinhyppy (23), johon saatiin onnistumisia, mutta tuo kohta pitää rakennella itsenäiseen treeniin. Vähän semmoisella vippaustyyppisellä ohjauksella Silakka tuossa luontevimmin liikkui, mutta rata poikkesi sen verran piirroksesta, että siivekkeen ympärikääntö antoi huonon linjan jatkoon, joten harjoiteltiin ristiin nakkausta vähän eri tyylillä. Toimi sekin ja Sisu oli minua huomattavasti parempi.

Pitkät viennit (13-14, oli pidempi kuin kuvassa) pitää ottaa työn alle, koska Sisu irtoaa takaakiertoihin kuin nälkäinen eläin, mutta näköjään irtoamiseen yhdistetty ohjaajan norsumainen rynniminen toi haastetta mukaan. Hauskuutta oli, että viime treenissä vastaava hieman haasteellinen kohta (16-17) sujui  nyt leikiten. Erityisen tarkka sain olla silmieni kanssa sivuttaishypyllä (20). Superhienoa treeneissä: A-este ja kepit. Niin ja treenin jälkeen rentouttava jäähkälenkki Lauran, Uffen ja Jumpen seurassa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Uranartun paluu

Vanhat kaverit: Iivari, Rapsu ja Nuusku
©TiinaVlasoff

Alkuviikon superhauskuus oli seniorilenkki Nuuskun ja Rapsun Iivari-ystävän kanssa. Iivarihan on tollerityttöjen vanha treeni- ja kisareissukaveri, yhdessä ollaan kipaistu useammatkin Pakkasrallit. Lähdettiin porukalla Pyytivaaran maastoihin reippailemaan ja olipa kivaa.

Keskiviikkona suunnattiin viikkotreeneihin, joihin talvikauden koutsimme oli tehnyt sikermän parin viikon takaisesta piirinmestaruuskisaradasta. Pikkulohikäärme veti niin hyvin!

©HeidiUtriainen

Väännettiin ohjauksina pakkovalssi (3, 10) valssilla (13), päällejuoksu (4), takaaleikkaus (8), flippi (11),  persjättö (15), sylkkäri (17). Pikkukelpi lensi eri etevästi ja treeni oli melkolailla onnistumisen elämystä. Takaaleikkaus kepeille oli sellainen kohta missä pystykorva hetken mietti, mutta kykeni ja kymppihypyn pakkovalssiin jouduin säätämään ajoitustani, kun kahvipapu ampui putkesta aika kyytiä. Flippi oli semmoista hutiloimista, että pitää ottaa treeniin siten, että teen sen kunnolla enkä vaan hutki menemään.Tosi kiva oli treenata ja oma juoksukin kulki!

Lauantaina hurautettiin Lupun kanssa Viikseen kisaamaan. Hieman jännitti, että onko mukana pennuista haaveksija vai uranarttu, mutta jännitys oli turhaa, koska uranarttu oli tehnyt paluun. No olin tästä oikeasti vakuuttunut viimeistään edellisillan kimppalenkillä Ninkan elukoiden kanssa, sillä Sisu oli hyvin rento ja haastoi kavereita hippasille minkä ehti eli ei ollut takakireydestä edes rippeitä.

Kisoissa tuomarina oli Mujusen Salme, joka oli tehnyt jouhevat ja sopivan vaikeat radat. Alle on koottu muutamia paloja radoista. Sisu oli liekeissä, mutta ohjaajansa hieman tunaroi eli pysyi tasollaan :D Kokonaisuutena tehtiin hyvää settiä hyvällä fiiliksellä, ja molemmilla aksaradoilla lohikäärme teki tuliset kontaktit.


Ekalla hypärillä (vaaleat pallerot) olin hyvin mukana ekan suoran, mutta putken (6) jälkeen tein väärään suuntaan valuvan valssin, jonka jälkeen olin kroonisesti myöhässä hyllytykseen saakka. Radalla oli veikeä vauhtisuora, jolta piti kääntyä 90 astetta hypylle edessä häämöttävän suoran putken sijaan ja kun olin jäljessä, niin milläpä olisin kääntänyt. Muilta osin hyvää settiä.

Tokana olleella agilityradalla (tummat pallerot) oli tismalleen samanlainen alku, mutta keppien sijaan  pitikin kaartaa muurille (4). Hitusen ahdisti, koska edellisellä radalla samassa kohdassa tykitettiin suoraan ja nyt piti kääntyä esteeltä, jolta ei oltu kääntöjä ihmeemmin treenattu. Yritin olla kääntämättä ennen laskeutumista, jotta ei tule välistä, mutta sain kuitenkin Sisun kääntymään ilmassa viimeisen palikan päälle. Myös viisto hyppy (8) oli hankala ja hankalia ne ovat olleet treeneissäkin. Jälkiviisaana keksin kohtaan käyttämääni paremman tavan ohjata, mutta jälkiviisaushan on tunnetusti parasta. Kokonaisuutena suoritus oli hyvä.

Kolmas rata (vaaleat neliöt) meni erinomaisen hyvin. Siellä oli kaksi hirttopaikkaa (8, 13) ja meillähän ei hirtot ole toimineet edes treeneissä. Mutta - yllätys yllätys - nyt molemmissa kohdissa toimi! Toimi niin hyvin, että jäin kasiputkelle ihaillen katsomaan, että "hei se meni sinne, hei me osattiin" ja sen jälkeen olinkin aavistuksen väärässä paikassa, kun olisi pitänyt sulavasti ohjata seuraavalle hypylle.

Aivan loistokas reissu vaikka ei tuloksilla juhlittu. Kiva oli tehdä ratoja, joihin lähtiessä tiesi, että jos en sössi, niin nollaan on hyvät mahikset. Mukava oli myös tulla maaliin sellaisten suoritusten jälkeen, joilla molemmat olivat tehneet parhaansa ja toimivat omalla tasollaan. Ehkä vielä joskus koittaa päivä, jolloin ohjaaja on koiransa tasolla!

Pyhäpäivä rentouduttiin mökillä talkoohommissa, tai rentouduttiin ja rentouduttiin, saattoi ehkä pari kertaa palaa käpy muutamaan yli-innokkaaseen pikkuapuriin (seniorein ja juniorein), jotka hilluivat seisoskelemassa märässä sementissä. Rapsutin oli kyllä yltiösöpö pallonsa kanssa, se laskee pallon rantahiekalle ja koettaa tuijottaa pallon liikkeelle. Hurjan monta kertaa Hape tempussaan onnistuikin :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Hengitä syvään ja nollaa pää

Kotikisat tuli ja kotikisat meni. Kotikisat olisi voinut viettää kotona :P Pikkukelpi oli ilmeisesti sen verran äitiyshuuruissaan, että ei ihan toiminut. Luulin, että kaikki maailman hyllytystavat oli jo käyty läpi, mutta olin väärässä. Näköjään yli vuosi sitten kisaamisen aloittanut koira voi vielä tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa yllättyä radalla olevasta tuomarista ja ratatyöntekijöistä! Paimen järkyttyi henkilökunnasta siinä määrin, että radan tekemisestä ei tullut mitään vaan loppupeleissä käveltiin molemmilta radoilta kesken pois, kun homma levisi ilman palautumista: keesi pystyssä räkytti  tuomarille, luimisteli ratatyöntekijöitä, kiersi esteitä häntä koipien välissä, luikki pois putkista jne.  Tuntui oudon hämmentävältä, kun parivaljakkona on tähän asti ollut ylivireinen peto, joka ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota muuhun kuin radan tappamiseen (tai ohjaajansa surkeuteen) ja radalla hilluvat muut ihmiset ovat olleet yhdentekeviä.

Onneksi arjessa on kuuppa kunnossa eikä pentuprojektilla ole ainakaan tässä vaiheessa vaikutusta ulkoiluun tahi treenaamiseen. Toisaalta sen vuoksi "oon niin sekaisin"-fiiliksen ilmeneminen kisakentällä yllätti, koska sitä ei voinut mistään ennakoida ja toisaalta on myös hankala on arvioida, että milloin ötökkä on taas normaalissa kisavireessään. Synnytyksen jälkeen? Seniorijaoston hormonien heittelyt on näkyneet ainoastaan lievänä pipon kiristymisenä ja väsymyksenä, mutta mihinkään häiriöherkkyyteen (?) hormoneilla ei ole ollut vaikutusta, joten ilmiö tuli itsellekin yllätyksenä.

Kakkosluokan korkkaus itsessään oli oikein hauskaa, rataprofiilit olivat erittäin kivat ja enemmän itselle sopivat kuin ykköset; ei pelkkää luukutusta vaan myös paikkoja ohjausvalinnoille. Ne pätkät mitkä kummallakin radalla saatiin tehtyä ennen suurta järkytyksen aaltoa olivat oikein hyvää tekemistä ja tuntuma elukkaan samanlainen kuin treeneissä (raivokas eteneminen yhteistyötä unohtamatta) eli hyvää lupaa kisakentille, kunhan äitiysroolista siirrytään takaisin uranaiseen.

torstai 8. lokakuuta 2015

Jesh!

Tiistaisen liikuntailtapäivän iloksi vietettiin koko lauman laatuaikaa aurinkoisessa metsässä ja sen jälkeen villiä iloittelua hallilla. Lupsukalla toimi leikiten ohjaus kuin ohjaus; näpsäkästi ohjautui alkupuolen niin perusohjauksella kuin leijeröiden, keskivaiheilla kieppui valsseilla ja lopussa kivasti irtoili.

Tiistain humpsut.

Viikkotreenit uudistuivat talvikauden alkaessa ja me siirryttiin treenaamaan keskiviikolle uuteen ryhmään. Porukassa on Sisun iloksi mm. vanhat lämppälenkkikaverit pihikset Jumpe ja Uffe sekä Watti-kelpie. Koiramaista hauskuutta tiedossa siis aina ennen ja jälkeen treenien. Tuuraavana koutsina oli Katri ja treeni oli vähintäänkin haastava, mutta Sisu toimi kuin unelma. Asennetta oli mahtavasti, tyyppi murisi mennessään ja veti koko ajan täysiä. Niin räyhäkkäät kontaktit, että ihan huippasi. Otettiin vaan yksi setti, kun oli niin hyvä fiilis, että teki mieli jäädä siihen muhimaan.

©Katri Uusitalo.

Loppuun vielä taltiointi pikkukavereiden päivittäin toistuvasta hellästä hetkestä.


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kivituhka kuumottaa ja kirsut käryää

Hyvissä treeneissä toimii kaikki. Paremmissa treeneissä myös asiat, joiden ei uskoisi toimivan. Parhaissa treeneissä uskomatttomat asiat eivät pelkästään toimi vaan ne toimivat mielettömän hyvin! Eilisissä aksatreeneissä oli niin erinomaista settiä kuin vain voi olla ja yhteistyön hurma oli huumaavaa: Salamannopea Intohimoinen Sykähdyttävä Umpi-ihana = S.I.S.U.

Osallistuttiin Lohikäärmeen kanssa Nooran vetämään TT-koulutukseen, joka alkoi ohjaajan fysiikkatreeneillä. Kuviot olivat osin tuttuja aiemmista koulutuksista, mutta mukava niitä oli kerrata ja enemmän pitäisikin kerrata, jotta omat lämmittelyt tulisivat rutiiniksi. Kyllähän sen taas huomasi, että oma liike oli niin paljon parempaa, kun kroppa oli oikeasti avattu ennen treeniä.

Rataantutustuessa treeni tuntui vähintäänkin vaikealta ja hankalalta muistaa (28 estettä), mutta yllättävän hyvin se jäi kaaliin ja vielä paremmin tuntui olevan kuviot hallussa ennen koiran mukaan ottamista. Taas tuli huomioksi se, että kun Sisu kääntyy, se kääntyy kuin minikoira. Sen linja on kuin minikoiran ja liikkuu käännöksen jälkeen kuin minikoira. Ei voi ohjata kuin maksia ei. Sitä pitää ohjata kuin maailman uljainta lohikäärmettä ohjataan, toisin sanoen rohkeasti, luottaen ja täsmällisellä ajoituksella.

Alle on piirrelty murto-osa ratapiirroksesta. Tehtiin tuo pätkä parillakin tavalla, mutta ykkössuosikiksi nousi puomilla leijeröinti. Kirmasin reteästi (kuvassa numeroimattomien) putkien alapuolelta ja ihan vallan yllätyin, että reilun sivuttaisetäisyyden lisäksi Lupsutin kesti tuulennopean pinkomiseni vastaanottovalssiin (6) ilman, että sen teki mieli ryysiä puomilta perään. Puomi oli törkeän hieno, takuuvarmaa Sisua.

Suosikkipätkä päivän treenistä.

Samalla pätkällä tehtiin myös versio ilman sivuttaisetäisyyttä, jolloin kipitin putkien yläpuolelta linjaamaan (6) ja siitä hirttämään (7), mutta oli kyllä vaikeaa saada kelpiä hirtolla oikeaan putken päähän, mutta saatiin siihenkin onnistuminen sekä hyvät vinkit jatkotreeniin. Mutta kyllä leijeröinti tuntui miljoona kertaa paremmalta, toki riskimpi, mutta Sisun kontaktiosaaminen on niin priimaa, että noissa tilanteissä voi vetää riskillä. Rohkea rokan syö, muut jääpi ilman!

Yllätin itseni treenissä muillakin rohkeilla valinnoilla mm. hamuamalla muutamia persjättöpaikkoja (ehdin enkä edes itsetuhoisesti) ja lähtemällä jossain paikoissa suosiolla takaaleikkauksiin. Erityisen yllättynyt olin A-esteeltä takaaleikkaukseen lähtemisen onnistumisesta, koska siinä jos missä tarvitaan ohjaajahakuisen ja nopean reagoijan kanssa täydellistä rytmitystä: ei voi olla yhtään myöhässä eikä yhtään ajoissa. Yleensä minulla ei onnistu kontaktiesteen jälkeen muu kuin suoraan juoksu, mutta eilen toimi ajoitus myös takaaleikkauksessa, toivottavasti toimii jatkossakin.

Treenin jälkeen lähdettiin porukassa jäähdyttelemään ja reippailun jälkeen vedettiin jäljet illaksi ja yöksi muhimaan. Tämä aamu aloitettiin kirsujen vipatuksella ja hyvin vipattivat! Kaatona oli pitkästä aikaa sorkka, joka oli miun kolmikosta niin ihana, että melkeinpä jokainen piti kirjaimellisesti nostaa pois sorkalta :)

Herra Hakkarainen unissakävelee? Vai sittenkin jäljestävä tolleri ohjaajansa kanssa?
Kuva: TiinaHiltunen

Pikkuinen lentolisko rentoutuu kirsua käyttäen.
Kuva: TiinaHiltunen

Sisu otti pientä häiriötä puussa roikkuneesta muovipussista, joten häiriötreeniä pitää ottaa ennen mahdollista koetta. Muutoin hyvää työskentelyä eikä Lupsu keulinut niin paljon kuin viimeksi. Taisi vaan kerran edetä kahdella jalalla... Rapsu veteli röyhkeästi kulmat suoriksi ja heilautti makauksille ainoastaan häntäänsä, ei sen kummemmin niitä merkkaillut. Muutoin kelpo jäljestys. Nuusku oli oma tasaisen varma itsensä, merkkasi kaikki makuut ja pysyi jäljellä kuin marsu poluillaan.