tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeiset treenit

Sisu kipaisi hallilla treenaamassa irtoamista, suunnittelematonta hurjastelua, päällejuoksuja ja kaiken maailman höpörallatusta. Päällejuoksut sujuivat tänään moitteettomasti erilaisissa yhteyksissä ja vaikeustasoilla, ja uskoakseni asiaan vaikutti varmasti se, että tänään selkä oli yhteistyökykyinen kiertoliikkeen kanssa. Hieman myös vahvistelin lähtöjä, mutta en nyt sitten tiedä mikä siinä loppujen lopuksi vahvistui… Lystiä pidettiin lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä Roryn, Hipan ja Vapun kanssa. Jäähdyttelylenkiltä palattuamme päästiin vihdoinkin siihen pisteeseen, että Sisu otti kontaktia minuun eikä pelkästään koettanut puolustaa autoa kavereiltaan. Ihan hyvä, niin ei tule viikon päästä reppanalle niin rankkaa, kun joutuu jakamaan autokyydin Kuopioon :)

Juniorin treenatessa Nuusku ja Rapsu olivat nautiskelleet pitkästä nuorisovapaasta lenkkeilystä Aavarannan maisemissa. Niissä maisemissa niillä molemmilla sielut lepää ja kirsut nauttii, kun saavat vipattaa rauhassa.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Toissapäivänä, eilen, tänään ja huomenna

Perinteikäs "Mitäs tuli tehtyä ja mitä tullaan tekemään?"-pohdinta lienee ajankohtainen vaikka taisinkin viimeksi eilen Ilonalle ja Lauralle jäähdyttelylenkillä todeta, että onhan nuo lajit, kisat ja kokeet jo nähty ja alkaa ohjaajan mukavuudenhalu voittaa erityisesti aikaavievien lajien koeinnon. Puuhastelu ja harrastelu on hauskaa, mutta koko viikonloppu koepaikalla, jossa oman koiran suoritus kestää pientäkin pienemmän hetken? Hieman mietityttää, jos vaihtoehtona on leppoisaa oleilua koko lauman kanssa 24/7, mutta eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä löytää.

2013
Kuluneelle vuodelle en tavoittamattomia haaveita kirjoitellut, joten ei liene yllätys, että toiveet toteutuivat: Nuusku pysyi terveenä ja sen kanssa huviteltiin verijäljellä, hakumetsässä ja tokossa, sekä uida polskuteltiin ja retkeiltiin eli vietettiin erinomaista koiranelämää. Rapsu pyörähti kerran pari agilitykisakentällä ja hieman aktiivisemmin aksatreeneissä, mutta allergiaoireet ajoivat pienen luppakorvan varhaiseläkkeelle. Mejää, hakua ja tokoa hupsuteltiin kesäkaudella mukavasti, mökkeiltiin ja retkeiltiin. Rapsulle mieleistä elämää. Suuri Mullistus alias Sisu asteli taloon alkuvuodesta, luppakorvat vastaanottivat kahvipapusen hyvin ja pikkukoirasta on tullut hyvin tärkeä ja rakas osa laumaa.

2014
Koska tutuilla koirilla on ollut kremppaa jos jonkinlaista pienistä sattumuksista vakaviin sairauksiin ja surua, murhetta ja kuolemaa on kohdattu, toivon nöyrästi, että kolmikko säilyy elossa, terveenä ja hyvinvoivana. Kehot kunnossa, mielet vireinä ja elämä elämisen arvoisena, siinäpä ne tärkeimmät.

Jos nyt kuitenkin irroitellaan, kuvitellaan ja haaveillaan, niin onnellinen olisin, jos Nuusku jaksaisi metsälenkkeillä nuorison seurassa kuten tähänkin asti ja kroppa pysyisi mielen mukana satunnaisissa harrasteluissa. Kesällä uintia, grillimaisterina hengailua ja hieman verijäljen nuuskutelua helpoissa maastoissa. Lisäksi retkeilyä seniorille soveltuvissa määrin. Nuusku Suuri Ensimmäinen, Maailmanvalloittaja ja Tutkimusmatkailija voisi esitellä Sisulle Suomujärven rannat, Kolin vaarat ja muut rakkaat paikat, joihin kahvipapunen ei vielä viime kesänä ehtinyt tutustumaan.

Rapsu siirtyy viralliseen seniori-ikään helmikuussa, ei uskoisi moisesta villikko hupsusta! Toivottavasti allergiat saataisiin kuriin ja luppakorva pääsisi vielä satunnaisesti hurvittelemaan rakastamissaan vauhtilajeissa. Kisakentille ei enää lähdetä, mutta mieli pidetään virkeänä, tunnelma katossa ja hauskuus elämässä humpsuttelemalla verijäljellä, kalsaritokossa ja höpöhaussa. Sadonkorjuutehtävät ovat Rapsun vastuulla sekä tähystäjän paikka veneessä.

Sisun osalta päätoive on hienoksi koirakansalaiseksi kasvaminen. Mörkökaudet alkavat olla takanapäin ja tasapainoinen höpönassu läsnä suurimmaksi osaksi aikaa ja toivottavasti tämä suunta jatkuu :) Ensi vuodelle paljon kavereiden kanssa hengailua, jotta hienot sosiaaliset taidot pysyvät yllä, uinnin nostaminen maisteritasolta tohtoritasolle ja hirmuisesti juoksemista metsässä. Harrastusrintamalla haaveena olisi korkata kesällä agilitykisaradat, koska pikkukoira on osoittanut lahjakkuutta ja nopeaa oppimiskykyä, joten siltä pohjalta on luonnollista asettaa kisakuntoon pääsy vuoden tavoitteeksi, mutta katsotaan rauhassa miten homma etenee. Tokossa ohjaaja on liian laiska, joten siihen ei ole minkäänlaista koetavoitetta ensi vuodelle, mutta tavoitteena olisi treenata liikkeet sellaiseen malliin, että joskus vuonna lentävät autot ja teleportit voitaisiin kokeisiin lähteä tavoittelemaan ylärajaamme. Mejää nuuskutellaan ja jo nyt jäljestystaitoa on tarpeeksi koejälkeä varten, mutta hieman itsevarmuutta kaipaan lisää yleiseen olemukseen, joten jos pikkukoira saa itsensä rohkeaksi, korkataan kokeet, mutta jos tuntuu, että pitää vielä kasvaa ja kehittyä, niin sitten keskitytään treenijälkiin, kasvuun ja kehitykseen.

Koko kolmikon kanssa reissuja, saaressa löysäilyä, maalla hillumista, retkeilyä, paljon seikkailuja ja hauskuutta. Niistä on hyvä elämä tehty.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Tahmeat kengät ja vauhkot kädet

Sisu treenasi tänään Leinosen Niinan tarkan silmän alla. Alla olevassa pätkässä isoimpana hankaluutena oli turkasen vaikea putkikulma. Pimeitä putkia on treenattu, mutta ei noin hankalia. Harjoiteltiin kohtaan ensin pakkovalssiversio (2), jotta saisin Sisulle ajettua sisään ajatuksen putkesta. Se toimi hyvin, joskin ekassa yrityksessä hötkysin ja rynnin eli olin oma itseni, mutta kun enemmän tsemppasin, niin toimi. Pimeään putkeen lähetys (2) toimi myös. Siinä jäin kuitenkin vähän seisoskelemaan ja ihailemaan miten hienosti se kelpi sinne putkeen sujahtikaan ja tuli vähän kiire persjättöön (2-3). Ennakoiva valssi (3) käänsi mussukan hienosti. Sitten kun aloin valssiani hiomaan ja ajattelemaan liikaa, rytmitin turhan voimakkaasti ja onnistuin tahkoamaan kieltoja. Linjaus (4) sujautti murusen oikeaan putkenpäähän (5).


Alla olevassa pätkässä ongelmaksi muodostui päällejuoksu (2). Hyvänen aika miten se oli tänään hankalaa, minun yläkroppa ei kääntynyt mihinkään (aivan jumissa) ja Sisu olisi halunnut hurvitella menemään ja kehiteli oikein hulvattoman leikinkin itselleen. Toisaalta hyvä, että moinen virhe tuli esille nyt, koska Niinalta tuli superhyvät ohjeet siihen miten moisen hupeltajan kanssa toimitaan ja se auttoi. Tai no on ne samat ohjeet joskus Katjaltakin tulleet, mutta olin jo ehtinyt unohtaa. Nyt taas muistan.


Hirmuisen hyvät treenit. Kovin suuria pätkiä 28 estettä sisältävästä treenistä ei tehty, mutta yhdessä käyty rataantutustuminen oli hyvin perusteellinen ja maksikoiran etenemislinjoja avaava, joten koko treeni tuli kyllä pohdittua. Niinalta tuli myös erinomaisia ohjeita ongelmakohtiin sekä yleiseen sujuvuuteen. Aika paljon tiedosta oli toki tuttua, mutta muistutuksen paikka niissä oli, koska unholaan olivat vaipuneet. Tänään oma liikkuminen oli takkuista ja dementoitunutta, mutta vetoan siihen, että juoksin eri lenkkareilla kuin yleensä. Näissä oli liian hyvä pito. Sain myös huomautuksen siitä, että kädet olivat tänään hurjan villit. Erityisesti vasen käsi eli omaa elämäänsä. Voiko adhd ilmetä ainoastaan käsissä?

perjantai 27. joulukuuta 2013

L-O-M-A

Joululomasta piti tulla kaikkien aikojen treeniloma, suuri huvitusrupeama, josta puhuttaisiin vuosia jälkikäteen, mutta siitä tulikin aivastuksia sisältänyt pötkötysloma. Hieman harmitti, koska epäjouluiset kelit paljastivat paikoin suuriakin metsä- ja peltoalueita, joista olisi voinut ottaa ilon ja hyödyn irti vetäisemällä verijäljet. Oikeasti, joulujäljestys olisi ollut vähintäänkin hupaisaa! Lykynlammelle ja Jaamankankaalle suuntautuneet pitkät metsälenkit olivat päivien aktiviteetteina, muutoin harrastettiin kotona hillumista kukin oman maun mukaan.

Sisun jouluaskartelu, liekö kotitehtävä insinöörikoulusta?

Askartelujen, pötköttelyn ja hillumisten ohella herkuteltiin. Tavanomaisten herkkujen lisäksi mukana oli eksoottisempia antimia. Pikkukoira pääsi maistamaan mm. avokadoa, joka oli hieman epäilyttävää ilmeestä päätellen. Kuvitelkaa kuono, jonka sisällä on avokadopala ja ilme, joka kertoo, että "en haluu koskettaa tätä mikä miulla on suussa, pidän poskia tälleen pullollaan, että ne ei vaan koske tuohon limamöykkyyn, mikä ihme tää on mikä miulla on suussa, onko pakko pitää tätä suussa, syljen pois yäk". Lattialle syljettyä avokadoa lähestyi vauhdilla kaksi punanuttua, joten pikkukoira loppupeleissä hotkaisi avokadon sen suurempia miettimättä. Hyvin tollerimainen asenne sillä on ruuan suhteen: syön vaikka olis miten pahaa, pääasia, että muut ei saa. Lattialle pudonnut ruusukaali se vasta olikin eksoottinen. Kuului vain semmoinen ei-miulla-ainakaan-mitään-suussa-oo -tassujen hipsutus ja kelpie kipitti makuuhuoneeseen tutkimaan löytöään. Se oli ilmeisen hyvää (miusta ainakin just sopivasti keitettyä), koska ruusukaali katosi tyytyväiseen kitaan ripeää tahtia kerroskerrokselta kuorittuna. Hyvin sujuvasti kasvissyöjän koira tämäkin.

Perjantaina kömmittiin pysyvästi peittojen alta ja Sisu lähti Roryn, Hipan ja Vapun kanssa aksaamaan. Tehtiin alkuun vähän hyppysarjaa ja sen jälkeen hurjasteltiin vauhtirataa (alla piirros), jossa tavoitteena oli antaa Sisun irrota ja minun olla kaukana jossain. Nostin hypyt 45 cm ja puomi otettiin osaksi rataa. Ihan superhienolla sykkeellä teki pieni eläin, aivan mahti asenne! Ja taito :)


Mitään ihmeempiä ohjauksia en ottanut, lähinnä edelle irtoamista (1-4), puolivalssi (4-5) ja vastaanottovalssi (6-7). Puomin elukka haki erinomaisesti putkesta tullessaan, mutta puomilta esteelle lähtemistä pitää näköjään ihan treenata, se ei tule automaattisesti. Lähti kyllä hypylle, mutta vähän hissutellen.

Illalla Nuusku matkasi tokotreeneihin edustamaan. Korvakarvat vaan hulmusivat, kun seniori esitti parasta osaamistaan. Hirmuisen hauska oli iloinen tokotollerin kanssa treenata, on se vaan niin hassu otus :) Tehtiin alkuun paikkamakuu ja tein sen AVO-malliin. Kurkin kuitenkin hallin oven raosta, että miten menee. Nuusku köllötti vallan tyytyväisenä yli minuutin, kunnes kirsu sai hajun hiekkaan kätkeytyneestä nakista. Nuusku nousi paikallansa nuuhkimaan missä nakki on. Astuin halliin ja käskin takaisin maahan, pysyi hyvin loppuun asti ja nuohosi nakin hiekasta vasta vapautuksen jälkeen. Ekassa yksilösetissä pureuduttiin AVO-luokan jääviin ja niissä nimenomaan Nuuskun taipumukseen kääntyä minua kohti, kun kävelen ohi. Katjalta tuli vallan käypiä vinkkejä jatkoon. Otettiin loppuun vielä luoksetulo tunnelmaa nostamaan. Toisessa setissä tehtiin AVO-kaukoja ja ne olivat täydelliset. Lisäksi metallikapulan noutoa, joissa vauhti hyvä, kapulan nosto hyvä ja palautus hyvä eteen, mutta eihän se perusasentoon kapula suussa siirry. Hullun hommaa, jos Nuuskulta kysytään. Mietinkin, että ehkä mie huvikseni opetan sen palauttamaan eteen. Päästäisiin molemmat helpommalla ja sehän on aina hyvä se.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Tanssihin neitoset käy

Kipaistiin taas Sisun kanssa sunnuntaiaksaamassa Katrin ja Martan seurassa. Tehtiin ensin pakkovalsseja jotakuinkin alla olevan töherryksen mukaisesti. Sisu valssautui vallan kivasti nuo helpommat vedot (2, 3 6), mutta hankalampi kulma (5) oli aluksi haasteellinen, mutta hyvin saatiin sekin sujumaan, kun maltoin itse olla räpeltämättä. Sisu tulee ohjauksiin niin huikealla sykkeellä, että omiin koipiin pitäisi saada jostain lisäpotkua.


Toiseen settiin oli tarkoitus tehdä hieman keinua, mutta koska se oli aikamoista räpeltämistä, jätettiin se odottamaan aikoja keskittyneempiä. Sen sijaan palauteltiin mieleen rengasta ja tehtiin vauhtirallatusta. Jäähdyttelylenkillä Sisu pääsi kaveeraamaan Martan kanssa ja aikas kivasti Martta lämpeni hippasille.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Treeniä, lunta ja kakkajäätelöä

Perjantain tokotreeneissä teemana oli seuraaminen. Hävetti, kun ei olla Sisun kanssa treenattu seuraamista aikoihin vaikka hirmuisen hyviä ohjeita on saatu. Ohjeistahan olisi enemmän hyötyä, jos ne toteuttaisi käytännössä sen sijaan, että aina toistuvasti kuuntelee niitä. Pikkukoira oli kuitenkin työstänyt teemaa tauon aikana, koska päästiin jopa toteuttamaan asioita, joita minun on pitänyt toteuttaa ajat sitten ja nyt ne sujuivat oikein helposti. Avuthan meillä on edelleen käytössä, mihinpä ne itsekseen poistuisivat, mutta nyt Sisu kesti tosi hyvin käden ajoittaisen noston pois kirsusta, aiemminhan se on ollut, että "mitäääh??". Hienoa settiä.

Toisena liikkeenä otettiin luoksetulon pysäytystä ja siihen otin Tiian kehoituksesta käsimerkin mukaan. Olen käyttänyt siinä pelkästään sanallista käskyä, koska en ollut asiaa loppuunasti pohtinut. Jos olisin pohtinut, olisin ottanut kädenkin mukaan, koska käsimerkkiähän aioin kyseisessä liikkeessä käyttää. Toimi kuin häkä, superhienot pysähdykset! Otettiin loppuun vielä oikein vauhdikkaita vetoja putken kautta ja hiekka vaan pöllysi, kun kahvipapu veti liinat kiinni.

Loppuun tehtiin kimppaliikkeenä paikkamakuu. Sisu ei sisäistänyt maahan-käskyä perusasennossa eikä vastaanottanut sitä helpotettuani eteen menemällä. Jouduin käyttämään käsiapua mikä oli aika hassua, kun en ole sille maahanmenoa siten edes opettanut vaan naksulla. Ei olla kyllä kimppapaikkamakuuta aikoihin tehty, joten ehkä pikkukoira oli hämmentynyt eikä ihan parhaimmillaan käskyä vastaanottaessaan. Pysyin lähellä ja palkkailin tiuhaan. Sisu köllötteli paikoillaan, mutta avo-luokan koirien ohjaajien palatessa piilosta, ponkaisi Sisu salamana makuulta ja syöksyi häntä heiluen halliin tulevien ohjaajien luo "jee, onpa kiva nähdä taas!". Noh, saivatpa muut koirat paikoiltaan lähtevän koiran häiriön ja hyvin kestivät. Pitää treenata perusasennosta maahanmeno varmaksi ennen seuraavia treenejä, jos nyt edes tässä vähän ryhdistäytyisin.

Punaturkit ovat keskittyneet ulkoiluun eikä olla treenattu edes kalsaritokoja. Rapsu on aika väsynyt lääkityksestään ja Nuusku tykkää nukkua muuten vaan. Maastossa kaksikko on kuitenkin reippaasti elementissään ja nautiskelee talven parhaudesta eli lumesta täysin siemauksin, mikäs sen mukavampaa kuin kirmata täysillä hanki pöllyten, kaivella lumen alta jäätyneitä pupun papanoita ja nuuskutella maailman viestejä. Viikolla käytiin myös Arvon kanssa kimppalenkillä ja se reissu tallentui tollereiden sydämiin puhtaana ihanuutena, koska metsä kuhisi jäätynyttä hevosenpaskaa!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Putkesta putkeen

Tiistain treeneissä oli yllätyskouluttajana Katri ja olipas hauska treeni! Hupaisa vauhtirata, josta alla sinnepäin töherrys.


Sisu oli aivan liekeissä, irtoili kuin villiintynyt apina ja oli eri pätevä pikkuelukka. Kaikki onnistui, tehtiin hienoja toistoja ja oli hauskaa. Sisu sai paahtaa, työskennellä kaukana ja irtoilla. Tavoitteet täyttyivät: agility oli supermukavaa! Ekalla yrityksellä Sisu haki pimeän putken (3) ohi, mutta toistoilla se imeytyi sinne livakkaan. Hyvin työntyi putkeen (4), kesti sivuttaisetäisyyttä (6), irtosi (8), suoritti vaikeita esteitä osana rataa (10-11), tuli vastaanottovalssiin (13) vaikka virvelöin sitä aikalailla, kesti etäisyyttä (14-15).

Ihan mahdottoman liukas on maailma, jopa metsäpolut ovat livakat. Aika paljon saa käyttää mielikuvitusta, että löytää Nuuskulle soveltuvat lenkkiväylät eli ei liian liukkaat, jotta sen ei tarvitse jäkittää pysyäkseen pystyssä. Onneksi jäätymisen sivutuotteena lumihanget kutistuivat, joten liukkautta pääsee pakoon umpihankeen ilman, että siellä liikkuminen olisi eläkeläiselle turhan rankkaa. Mutta umpihankien huono puoli on se, että supermetsästäjä Rapsutin vetelee epäkuntoisten korviensa kanssa pitkin jänisten jälkiä… onneksi se tyytyy tyytyväisenä papanasaaliiseen eikä tuo ruhoja kotiin.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Ipanatreeniä

Sunnuntai-iltana Sisu kipaisi pikkuisen Martan kanssa treenaamassa päällejuoksuja (1-4) ja siihen päälle vedettiin vielä vauhtirallia (1-6), jossa helpotettiin hyppyjen (2-3) kulmat suoraan juoksuun. Katri oli suunnitellut mukavan treenin, josta alla jotain sinnepäin treenipiirros. Päällejuoksutreenissä hypyt 2 & 3 hiloutuivat vähitellen helpotetuista kulmista (vihreä) lopullisiin asentoihin (sininen).


Päällejuoksut (2) sujuivat ongelmitta, mutta kolmoshyppy oli haasteellinen putken (4) houkutellessa uumeniinsa. Muutaman kerran palkkaus kolmosen jälkeen toi pikkukoiralle ajatuksen, että suoritetaanpa nyt tää hyppykin tähän väliin. Hienosti sinkoili vauhtirallissa, mutta edelleen juoksevan ohjaajan ohittamisessa on pientä haastetta. Sehän onnistuu helposti suorapalkalle pitkälläkin baanalla, mutta radanomaisessa treenissä yhtä huikeaa itsevarmuutta ei vielä ole. Mutta siihenhän ei auta kuin treeni :)

Seniorikaksikko kävi jossain välissä viime viikolla lihashuollossa. Molemmat olivat passelissa jamassa ja Rapsuttimelta ei enää löytynyt kipeitä kohtia, joten Nuuskutin jatkaa omaa ikuista huoltosarjaansa soolona. Tosin Sisulle on varattu ensi vuoden aluksi huolto Nuuskun hoidon yhteyteen, joten ihan ikiomaa laatuaikaa Nuusku ei vielä saa.

torstai 12. joulukuuta 2013

Alkuviikko kasaan

Treenit on jääneet minimiin. Sisun kanssa käytiin pentuaksassa (tosin se alkaa olla enempi jo teinikoiraryhmä), jossa vedettiin hupaisaa vauhtirataa. Hyvin veti kelpie ja irtoili iloisesti. Ohjauksina ujuttelin mukaan persjättöä, takaaleikkausta, joku valssikin siellä taisi olla ja sylkkäri oli tarkoitus räpeltää, mutta siitä luovuttiin, kun pikkukoiralla oli niin paljon vauhtia tassuissaan ja irtoamisfiilis, että sylkkärin onnistumiseksi olisi ensin pitänyt opettaa putkijarru, mutta sen aika taitaa olla vasta paljon myöhemmin. Antaa lentää vaan toisen lujaa kerran se on niin hauskaa :) Lisäksi tehtiin puomia, jossa pikkukoira alastulopaikan muistutuksessa sähelsi kuin sekopää, mutta kokonaista puomia teki mallikkaasti. Perä edelleen toispuoleisesti viskoutuu, mutta mihinpä se olisikaan muuttunut, kun ei sille olla tehty mitään.

Kotitokoina tollerikaksikko on kisaillut maahanmenon nopeudessa. Kisalla olen hakenut Rapsulle enemmän älyä hommaan, maahanmenohan sillä on hyvä, mutta piuhat pitkät. Toimii siis pienellä viiveellä, jota ajattelin koettaa lyhentää Nuuskun fanaattisuudella. Todettava on, että asenne (ja räpellys) tarttuu! Kelpie on harjoitellut istumista häiriössä. Häiriönä on ollut mm. selän takana pauhaava telkkari sekä pään päällä oleva pyykkiteline, josta pyykit roikkuu korvissa. Telkkarin kanssa sain esille kotioloissa treenihalli-ilmiön eli sen, että vähän jänskättää, kun selän takana jotain huisketta tapahtuu. Mitä vipattavampi ohjelma, sitä hallimaisempi meno. Tämä oli oikein hyvä löytö, koska kotonahan tätä on helppo treenata tehokuurina. Roinan keskellä istuminen sen sijaan oli kotona ihan jees eikä sukat paljoa korvia kutittele.

Pääasiassa on reippailtu Noljakan metsäpoluilla urakalla ja jopa poistuttu marsumaisesta menosta ja vallattu ihan uusi polku. Hauskaa! Jaamankankaallakin otettiin muuan päivä seikkailumieliala mukaan ja sukellettiin metsään ennenkokemattomasta kohdasta ja lähdettiin ihan uutta reittiä pitkin. Suureksi yllätyksekseni olin ensimmäiset 40 minuuttia ihan pihalla siitä missä kohtaa tarkkaan ottaen edes liikun, mutta lopulta männyt alkoivat näyttää tutuilta männyiltä. Hauska löytö ottaen huomioon, että onhan siellä jo seitsemän vuotta ulkoiltu, mutta silti pystyy löytämään kaluamattomia kankaita.

Metsäjuntteilun lisäksi Sisu on kipaissut Roryn kanssa kaupungilla. Ensin hieman painia kirkon mailla, sitten tepastelua kylillä ja sen jälkeen lisää hippaa ja painia. Seikkailtiin joen yli ja takaisin, kiipeiltiin hurjia ristikkorappusia ja vastaan tuli ufoja lukuunottamatta kaikki maailman ilmiöt mm. vieraita koiria, lapsia, vanhuksia rollaattoreilla, kummallisesti äänteleviä vammaisia, pyörätuolilla liikkuvia, sokea kepin kanssa, polkupyöriä, pulkanvetäjiä, hiihtäjiä, autoja jne. Sillan sykkeessä (ruuhkaa, autoja, kävelijöitä, pyöriä, virtaava vesi, valoja jne) Sisu oli näennäisesti ok, mutta kun koettelemus oli ohi, oli sillä selvästi kuuppa kireällä eli pikkukoira otti siitä hieman painetta. Toinen silta meni rennommin, mutta siinä otinkin Sisun kävelemään viereen/taakse enkä antanut sen huidella yksin keulassa kerran se ei ottanut sitä niin rennosti kuin kuvittelin.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Viikon huipennus

Luminen metsä, luminen polku, luminen kelpi ja lumeton otsalamppu. Siinäpä hyvä sekoitus. Jatkettiin metsästä halliin ja treenittiin ensin kertauksena aiemmin syksyllä ollutta takaakierto-ja sylkkäritreeniä (vaaleat 1-12) ja sen jälkeen tempaistiin poispäinkäännösharjoitus (tummat 1-4, jossa aluksi helpotettu vihreä kolmoshyppy). Sisu oli aivan liekeissä ja supertaitava. Eka treeni vedettiin kerran läpi ja toiseen otettiin jokunen toisto ihan vaan sen vuoksi, että kertaus on opintojen äiti. Pieksämäellä poispäinkäännökset olivat aivan hakusessa, mutta nyt, kun oltiin molemmat hereillä, ei niissä ollut mitään heikkoa. Tosin varmistelin aluksi onnistumisen eli ylimääräisen piruetin puuttumisen tuolla hyppykulman helpotuksella.


Lopuksi harjoiteltiin rengas kuntoon. Joskus aiemmin, millon lie keväällä/kesällä/syksyllä pentuaksassa, on renkaaseen tutustuttu tarjoamisen kautta, mutta se ei Sisun kanssa juurikaan edennyt, koska ei Sisu maksirengasta ruennut tarjoamaan vaikka alle laitettiin korokkeitakin, jotta ei olisi tarvinnut niin korkealle hypätä. Koska kukaan ei ollut päältä katsomassa, valitsin tyytyväisenä koulutusmenetelmäksi perinteisen houkuttelun ja rengas tuli kasaan muutamassa minuutissa. Ensin laitoin renkaan alle pari rimaa ristiin, jotta alituksia ei tule ja otin pari toistoa toiselta puolen kutsumalla, sen jälkeen otettiin renkaalle lähetyksiä, joista pallo lensi palkaksi, sitten poistin rimat yksitellen ja jatkoin lähetyksiä ja se oli siinä. Virheetöntä settiä. Hyvin sinkoili.

Laiska sunnuntai






Kelpaa ottaa päiväunet tässä seurassa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Päätön hangella

Nuusku, Rapsu ja Sisu matkasivat itsenäisyyspäivän iloksi Liperin kylille reippailemaan Pepin, Hipan ja Roryn kanssa. 50-50 joukkiolla oli vallan hauskaa, joskin lintukoiraosasto keskittyi enemmän nuuskuttelupuuhiin siinä missä paimenkoiraosasto viipotti aivot narikassa pitkin peltoja. Sisun ja Roryn yhteistä menoa on aina yhtä ilahduttavaa katsella, ne ovat niin samanlaisia ja yhdessä leikkiminen on mutkatonta, tasavertaista ja iloista. Retkellä kaupunkilaishauvelit törmäsivät maaseudun ihmeeseen eli päättömään jänikseen keskellä peltoa. Yllätyksekseni kelpie ei piehtaroinut siinä eivätkä tollerit syöneet sitä, joskin Nuuskun sai pakottaa jatkamaan matkaa, Rapsu nuohosi pitkin pellonreunusta päätä etsimässä ja Sisu hotkelsi veristä lunta… Nuusku jaksoi nuorison matkassa hyvin vaikka pellot olivat välillä muhkuraisuudessaan ja lumisuudessaan hieman raskaita kulkea ja tiet paikoin liukkaita, mutta ei ne Nuuskutinta haitanneet ollenkaan. Se oli mielissään päästessään uusia kulmia tutkimaan, maailmanvalloittajaluonne kun on.

Ulkoilun päätteeksi Sisu pääsi kurkistamaan lampolaan ja tapitti lampaita kiinnostuneena, mutta sen verran ne kuitenkin jänskättivät, että kahvipapu luikahti muutaman kerran ulos vähän puhaltelemaan ennen kuin palasi takaisin jatkamaan lampaiden tarkailua. Hassu elukka. Tosi vakuuttava? Noh, ainakin söpö.

torstai 5. joulukuuta 2013

Höpö

Se on ihan höpö, mutta se ei suutu leikistä vaan liitää kuin heikkopäinen! Olipahan taas mahtitreenit Sisun kanssa tiistaina. Kaisa oli suunnitellut hauskan vauhtiradan, jossa ohjattiin ennakoivaa valssia, takaakiertoa, takaaleikkausta ja persjättöä sekä irtoiltiin mukavassa suhteessa. Olisi voinut muitakin ohjausvalintoja vetää, mutta mie ajattelin lähteä meille haasteellisimmalla linjalla. Alla sinnepäin treenipiirros.


Otin ekan vedon suoraan kakkosesteeltä, koska halusin katsoa onko meidän lähtötreenit edistyneet. Edelleen Sisu ottaa jotain painetta istumisesta ryhmätreeneissä. Siellähän se napotti lähdössä kiltisti, mutta myös lähti liikkeelle tavallista kiltimmin ja oli jotenkin ylikiltti liitäessään. Tosin miekin olen enempi asenteella mukana lentävissä lähdöissä ja ero molempien menossa oli silminnähtävää, kun aloitettiin ykkösesteeltä. Kelpi tuli räkä lentäen ja ohjaaja käskytti kunnon taisteluasenteella.

Minä olen aina ajatellut, että Rapelo se on maailman herkin ohjattava, mutta niin se on Sisukin. Reagoi kaikkiin ohjaajan tekosiin, joten tarkka saan olla ennakoivien ohjauksien kanssa, mutta voi maailma sentään, kun kaikki natsaa kohdilleen, niin onpa melkoista kyytiä! Lähdin vaikeimman kautta eli halusin tehdä takaaleikkauksen putkelle (10), koska Sisulle putkeen irtoaminen on vähemmän helppoa ollessani ulkokurvissa. Saatiin siihen aivan megahieno veto, pystyin irrottamaan sen niin, että ei tarvinnut ylittää ysihypyn linjaa ja ehdin persjättöön (12-13). Höpönassulla oli treenien jälkeen maailman hauskinta, kun jäähdyttelyseuraksi lähtivät Aikku-cockeri ja Ulpu-aussie kämppiksineen. Treenikaveritytöillä menee leikit niin mukavasti yhteen.

Eilen tapahtui semmoinen maailman ihme, että Nuusku joutui ojentamaan kämppistään, tai ylipäätään ketään, fyysisesti. Ikinä koskaan ei ole Nuuskun tarvinnut alentua kuin mulkoilemaan ja toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan vaan pikkukoira ymmärtää siinä missä maailman kaikki muutkin koirat, että Nuuskulle ei urpoilla, sen oikeutta koskemattomuuteen ei rikota, sille ei uhota, sitä ei yritetä näykkiä eikä sille olla röyhkeitä. Teiniurpoilusta tuli nopea ja ilmeisesti perille mennyt palaute (Nuusku oli tehokas, mutta asiallinen, ei liioitellut, mutta ei jättänyt sanomaa epäselväksikään), sillä tänään vastaavassa tilanteessa esiintyi hyvin nöyrä kelpie, jolla ei ollut minkäänlaista aikomustakaan olla julma toista kohtaan.

Rapsuttimen kutkuttimet lähtivät taas lapasesta ja päädyttiin elukkalääkäriin. Sinänsä kiva ajoitus, koska vastaanotossa odotti joululahja :) Rapsuliini sai kaverin suosikkilelulleen, vinkuvalle apinakarhu-pehmolelulle, sillä paketista löytyi samaa sarjaa oleva pässi ja luppakorva tuli erittäin onnelliseksi. Muutoin käynti oli perinteinen: ensin notkuntaa vaa'alla, sen jälkeen tutkimukset, labranäytteet, tulokset ja kasa lääkkeitä mukaan. Tosin hieman hämmennystä aiheuttivat valtaisat siitepölyoireet ja perusteellisen mietinnän jälkeen tajusimme, että syksyllä sain uuden kukan, jolle Rapsutin on ilmeisesti allerginen. Kukka muutti samantien uuteen kotiin, joten toivotaan, että iho-oireet häipyvät ja korvat rauhottuvat.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Melkein osallistuttiin

Sisu melkein starttasi epävirallisissa agilitykisoissa! Hah, aika surkuhupaisa asia repiä hupia, mutta jos sunnuntaiaamuna ei olisi paiskoutunut lunta vaakasuorassa naamaan ja piha sekä tiet peittyneet lumihangen alle, olisin lähtenyt sen kanssa korkkaamaan epikset. Putkiluokkaan olisi osallistunut koko revohka, koska se olisi sopinut kaikille kuin kirsu kuonoon :) Mutta koska olen laiskansutjakka ja mukavuudenhaluinen enkä innostu ajatuksesta rytyyttää autolla lumihangessa ilman näkyvyyttä aura-autoa leikkien, niin mentiin aamulenkin jälkeen jatkamaan unia. Siispä kuonot kohti seuraavia epiksiä, jospa sitten olosuhteet olisivat niin täydelliset, että ohjaajakin saisi itsensä liikkeelle :)

Viikonlopun iloihin sisältyi Viirun ja Zorron seurassa lenkkeily. Lähdettiin vaihteeksi Stokikselle ja hirmuisen hauskaa oli. Rapsulla ja Nuuskulla harrastivat antaumuksellista keppisavottaa ja Sisu hillui innoissaan. Viikonlopun aikana lumi on vain lisääntynyt ja nietokset ovat huikeat mikä on kolmikosta aivan parasta. Rapsu piehtaroi hangessa minkä ehtii, Nuusku nuuskuttelee tärkeänä ja välillä intoutuu pukkihyppelyihin ja iloloikkiin kuin musikaaleissa konsanaan ja Sisu on aivan pähkinöinä. Ei se taida muistaa viime talvesta paljoakaan ja nyt lumi on käsittämättömän suuri riemu.

Hieman myös treenattiin. Koulutusvuoroni jälkeen jäin ottamaan Sisun kanssa pari irtoamissuoraa, joskin lämmittelylenkillä, tarpoessani otsalampun valossa hikeä valuen ja oksennus kurkussa Pärnän umpihangessa tuulen vihmoessa naamaan niin, että kipeää teki, mietin, että olikohan se nyt niin fiksu veto. Mutta kelpi loikki lumessa kevyesti kuin aropupu ja olihan meille tullut Viiru ja Arvo seuraksi, joten oli se ihan fiksua. Tehtiin alla olevat suorat ja hienosti kulki hauveli. Yhtään kertaa ei vilkuillut minua ohittaessaan vaan paahtoi täysillä palkalle. Supertaitava!


Kotiuduttiin joskus kymmenen aikoihin ja vastassa oleva Rapsu oli aivan tokofiiliksissä, mutta minä huono ihminen aivan liian väsynyt. Hienoa maahanmenon tarjoamista Hapero tyrkytti minkä ehti ja noutoakin yritti esitellä, joten tänään lienee paikallaan aktivoida punaturkkeja.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Luonnonlahjakkuus merkillä

Eilen käytiin Sisun ja Arvon kanssa pienellä palauttavalla liidolla. Tarkoitus oli irroitella hallin pitkän sivun verran, mutta koska hallissa oli muitakin, niin tehtiin yhdellä kentällä vauhdikasta irtoamista, lähinnä sivuttaisirtoamista. Hienosti irtosi pikkukelpi ja mikä parasta, Sisu ei muistanut ollenkaan viime tiistain säikähdystään. Tollerit olivat kelpilöihen seuraneiteinä lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä.

Tänään tokossa oli teemana merkki. Ikinäkoskaan olla mitään pohjia siihen tehty, mutta hyvin se rupesi rakentumaan, kun Sisu kiinnostui kentällä nököttävästi merkistä ihan itse ja sain sen siitä palkattua. Rupesin kuitenkin hitusen sabotoimaan luontevaa edistymistä tunkemalla siihen jonkun käsilähetyksen mukaan, en edes huomannut moista ennen huomautusta, mutta en kuitenkaan ehtinyt ehdollistaa Sisua käsiapuun, koska saatiin jokunen toisto loppuun ilman kättä, kun oikein keskityin olemaan paikoillani.

Seuraavalla rundilla tehtiin luoksetuloja merkkien läpi, jotta eivät jumisi niihin. Sisu ei huomioinut hujanhajan lojuvia törppöjä mitenkään. Tuli myös hyvä huomio siitä, että Sisun rytminmuutos luoksetulossa ei luultavasti johdu siitä, että se paineistuisi kohti juoksemisesta vaan se täpinöissään alkaa kytätä palkkaa, koska vapautan sen pallolle aina samassa kohdassa. Pitää siis ryhdistäytyä ja alkaa tiedostamaan omat maneerinsa. Koetettiin siihen erilaisia versioita mm. valmis palkka minun takana, palkka lentää heti liikkeelle lähdöstä ja ne toimivatkin hyvin, mitä nyt viskelin palloa ihan holtittomasti.

Kolmannella kierroksella otettiin perusasentoja ja siitä vapautus putkeen. Hassunhauskaa ja hienosti teki pikkukoira. Toimii kuulemma hyvin ilman apuja. Alku- ja loppulämmittelyt hilluttiin pikkuruisen Martan kanssa, joka oli loistavaa seuraa. Sisulla ja Martalla meni leikit huipusti yksiin, samanlaisia viipottajia molemmat.

torstai 28. marraskuuta 2013

Tokotolleri ja ketteräkelpi

Viime perjantain tokotreeneihin valikoitui osallistujaksi Rapsu. Koko kolmikko oli kyllä mukana, koska käytiin ennen treenejä reippailemassa Pärnällä Viirun seurassa. Treeneissä oli teemana hyppy ja hyppynouto. Hyppy meni hyvin ja hyppynouto pallolla sujui erinomaisesti suorassa linjassa. Jos pallo oli vinossa linjassa, vahvistin palautuksessa hypyn suoritusta myös paluumatkalla hyppy-käskyllä ja silloin homma pelitti mainiosti.

Toisena liikkeenä otettiin ruutu. Ensin pari kertaa niin, että avustaja taputteli paikkaa ja sen jälkeen ilman apuja. Pallo lensi palkaksi. Oli Rapsulla ajatus, mutta kotiläksyksi saatiin olohuoneruutu, jotta jaksaisin vaivautua tekemään toistoja useammin. Muutenhan tämä junnaa aina paikoillaan, kun pitkien taukojen jälkeen aloitetaan samasta kuin viimeksikin sen sijaan, että jatkettaisiin siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kolmanneksi vielä katsottiin nouto eli kapulan noston ja pidon keston tilanne. Rapsuhan on naksutellen syttynyt kapulaan ihan kympillä mikä näkyy pienoisena räpeltämisenä, mikä ei minua haittaa, mutta hirmuinen kiihkeys tuo mukaan kapulan mälläämisen mikä ei toki ole toivottu asia.

Viikonloppu vietettiinkin Sisun kanssa kelpiehuminoissa. Lauantaiaamuna napattiin Sisun kanssa Arvo kyytiin ja hurautettiin Pieksämäelle, jossa oli kauheista lohikäärmeistä paikalla myös Kasku, Noa, Tarmo ja Hekla. Sisarusten lisäksi treenaamassa oli jokunen serkkupoika, ja paikalla oli luonnollisesti myös Hinku-äiti ja Huuma. Aloitettiin tokolla, jota oli kouluttamassa meille uusi tuttavuus Valkosen Laura. Sisulla oli teemana perusasento ja seuraaminen ja niihin saatiin Lauralta hyvää palautetta, rakentavia ohjeita jatkoon ja mukavan tsemppaavaa tunnelmaa. Laiska ja kriteereissään lipsahteleva ohjaaja sai uutta treeni-intoa ja jopa ryhtiä toteutukseen :)

Illalla kuuden aikoihin alkoi Sisun agilityvuoro. Sisu oli hieman väsynyt ja minun olisi pitänyt hoksata vetää sen kanssa ensin joku vauhdikas putkiralli tai muu luukutus herättelyksi, mutta hyvin se veti nytkin. Tehtiin Katjan valvovan silmän alla takaaohjausta ja jotain takaaleikkauksia vedettiin hyvin ja vastapainoksi poispäinkäännöt räpellettiin, koska väsyneenä Sisu ei ole niin irtoava kuin parhaassa tikissään eikä minullakaan ollut enää kaikki painot putkissa. Hienoa oli kuitenkin se, että Sisu ei ollut moksiskaan uudesta paikasta tai esteistä vaan mm. loikki muurin ilman suurempia ihmettelyjä.

Sunnuntaina oli hieman kaventuneella kelpieporukalla jatkot Joensuussa. Jätettiin Sisun kanssa ohjaustreeni väliin ja sen sijaan vedettiin aivot narikkaan putkirallia. Rallauksen lisäksi Sisu kirmasi kujakeppejä ja katsottiin puomin tilanne. Molempia pitäisi nyt alkaa vaikeuttamaan; kujiin kavennusta ja puomiin ohjaajan liikkeen vaikeutusta ja pitäisi myös alkaa yhdistää sitä muihin esteisiin. Ai niin, se kosketusalustakin pitäisi häivyttää pois.

Jonotan fysioterapeutin käsittelyyn superkoiran viitassani. T. Rapsu

Alkuviikosta punaturkit kipaisivat lihashuollossa. Molemmat olivat varsin hyvässä kuosissa, mutta triggereitäkin löytyi, joten sarjaa jatketaan. Nuusku nautti käsittelystään täysin siemauksin ja rentoutuneiden huulten välistä valahtaneet kuolat rintakarvoilla, mutta Rapsun tunteita oli hieman hankalampi tulkita. Tai no, tunne oli selvä, mutta sen voimakkuus ei. Rapsu nimittäin ujelsi koko ajan rintarangan aluetta käsiteltäessä enkä ole nyt ollenkaan varma siitä, että koskeeko siihen oikeasti ihan sikana (ei se kyllä oireile sitä mitenkään) vai onko se vaan hämmentynyt lievästäkin jumin tunteesta, kun se ei ole niihin tottunut, koska se ei ole koskaan aiemmin aktiiviharrastustensa aikana ollut mistään jumissa? Samaa vikinää se päästeli silloin Jerryn käsittelyssä ja viimeksikin Helillä. Draamaa vai aitoa tuskaa? No joka tapauksessa luokittelen sen kipeäksi enkä siis ilmoittanut sitä itsenäisyyspäivän kisoihin vaikka hieman ehdin jo kisaamisesta haaveilla, kun piirinmestiksissä yhteinen fiilis oli niin mahtava.

Minun ei tarvinnut jonottaa, koska pääsen aina jokapaikkaan ekana. Olenhan paras. T. Nuusku

Rapsulla on myös tassut kutisseet normaalia enemmän ja aloin kallistua sille kannalle, että hallin suolattu pohja on sen tassuille liikaa. Kintut ovat olleet pääosin hyvässä kunnossa, mutta perjantaisen treenaamisen jälkeen ne ärtyivät huolimatta huolellisesta pesusta. Eläkeläisyys hallilajeista taitaa alkaa ja mieltä virkistetään jatkossa maastolajeilla. Muille lauman jäsenille suolattu kivituhka ei aiheuta ongelmia, mutta Hapsu Herkkätassulle se ei vain sovi. Ei ole koskaan sopinut, mutta aiemmin huolellisella hoidolla tassut ovat suolatun pohjan kestäneet. Nyt suolan määrää on lisätty ja se on mennyt liialliseksi Rapen tassuille.

Tiistaina Sisun pentuaksassa liideltiin teemalla takaaleikkaukset ja irtoaminen. Alla jotain sinnepäin treenipiirros. Sisu oli superhyvä, irtosi eteen ja kääntyi leikkauksista.


Minulla ilmeni samaa rynnimistä kuin aina (kuka eka esteellä?! kuka eka esteellä?! kuka kuka?! mie! mie! mie!!), mutta minkäs sitä itselleen voi, jos on syntymästään asti ollut Hippo-kerhon jäsen. Olin kuitenkin kohtuullinen, minuksi jopa ihan hyvä. Harmillisesti Sisu paineistui treenin lopussa viereisellä kentällä tapahtuneen välikohtauksen seurauksena eikä siitä ihan kunnolla palautunut, mutta sain sen jonkun putken kuitenkin kirmaamaan ja leikkimään, mutta ei se ollut vapautunutta eikä rentoa. Onneksi treenikaverit Arvo, Ulpu ja Elli toimivat loistavana nollaajina jäähdyttelylenkillä.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Sisu 1 v.

Keltainen lohikäärme, suklainen suippokorva, Heidin pikkuhamsteri juhlisti merkkipäiväänsä kämppistensä laadukkaassa seurassa hirvenlihafilettä natustellen. Hupaisa otus on kaikkea hyvää ja parasta, joten jännityksellä odotamme mitä seuraava vuosi pitää sisällään.

torstai 21. marraskuuta 2013

Camouflage

Pieni kelpie on innostunut naamioitumisesta. Harmi vaan, että kelpie haluaa naamioitua lenkkeilijän puskapaskaksi. Alle vuosikasta on pesty shampoolla useammin kuin 7-vuotiasta ja 10-vuotiasta yhteensä. Perun siis aiemmat puheeni paimenen turkin helppohoitoisuudesta. Tai no, kelpukan turkki on helppo, mutta turkin käyttäjällä työläät mieltymykset. Tosin Sisun puolustukseksi on sanottava, että se jättää lenkkeilijöiden paskoissa piehtaroimisen käskystä, mutta valitettavasti se ei auta silloin, kun on pilkkopimeää ja huomaat, että "katohan, se on löytänyt taas kohteen" vasta siinä vaiheessa, kun suippokorva palaa otsalampun valokeilaan karvat sitä itseään kiiltäen. Pitänee hankkia sille joku kumiasu ulkoilua varten ja lenkkipolkujen varteen paskapusseja jakoon ulkoilijoille.

Tänään käytiin Arvo-veljen kanssa hieman irtoilemassa ohjaajan edelle. Viritettiin alla oleva 60 metrin vauhtisuora vaihtelevin estevälein (6-7 m). Lopussa odotti namikuppi, avustaja hetsasi lähdössä, ohjaaja kirmasi täyteen vauhtiin ja koira pääsi liitämään. Sisu veti aivan täpöllä perään ja yhtä kovaa ohi kohti palkkaa. Ei taakseen kuikuillut eikä jäänyt viereen hölkkäämään. Aivan huikean hauskaa oli!


Tuli samalla myös paremmin kuin hyvin tiedostettua, että Sisun itsenäinen esteosaaminen pitää nostaa ihan eri tasolle kuin tollereille olen jaksanut opettaa, jään meinaan (alun teemaa lainatakseni) kuin tikku paskaan kelpien kiitäessä ohi. Mutta oli kerrassaan lystiä, näitä ehdottomasti lisää ja nimenomaan yhtä pitkällä matkalla.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Riman ali... eikun yli!

Olipas eilen taas mahtitreenit! Sisun pentuaksassa teemana oli takaakierrot perusohjauksella (3, 7), sylikäännös (9) ja takaakierrot vastaanottovalssilla (11), ja kuten arvata saattaa, oli pikkukoira aivan täpinöissään. Nostin rimat neljäänkymppiin ja pieni insinöörin tytär huomasi tämän hurjan viiden senttimetrin korotuksen ja tuumasi, että hyvin mahtuu riman alta viipottamaan, täältä tullaan! Pari palkattua toistoa hypylle ja sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Alla sinnepäin ratapiirros.


Takaakierrot sujuivat Sisulta aivan superhienosti ja olenhan mie sitä siivekkeen ja puiden ympäri kieputellutkin. Myös sylkkärit olivat vallan upeita, mutta niihin tarvitsen itse kyllä vielä sen miljoona toistoa alle ennen kuin ne rupeavat tuntumaan ohjauksilta, joita valitsisin, jos on vara valita jotain muuta. Mutta pitää ne opetella, tiedän tiedän...

Pussia tehtiin aluksi yksittäin ja sitten putken kautta, hyvin sujui toistot. Loppuun otettiin myös puomille toistoja ja siinä  oli alussa vaikeuksia, kun puomi oli aivan eri paikassa kuin ennen. Se mokoma nakotti väliaidan vieressä ja Sisusta oli todella ahdistavaa mennä puomia niin lähellä aitaa, kun aidan toisella puolella oli muita treenaamassa. Yritti se ja saatiin jokunen räpellys niin, että mie juoksin pumin ja aidan välissä, mutta silmäkulmasta se tarkkaili koko ajan muita eikä halunnut jäädä puomille notkumaan ollenkaan. Lopetin sen osuuden aika lyhyeen, kun Sisu kuitenkin osaa esteen enkä halunnut sitä pilata selkeästi liian suurella häiriöllä. Otettiin puomille toisto vielä varsinaisen treenien jälkeen pienemmällä häiriöllä, jotta ei jäisi moinen muistikuva esteestä ja se olikin takuuvarmaa sisulaatua. Siihen oli kiva lopettaa.

Tokossa ollaan pysytty kalsarilinjalla ja hengailtu kapulan kanssa. Treeneissä ei ole kuitenkaan oikein menty eteenpäin eikä kenenkään osaaminen ole lisääntynyt. Ainoa lisääntynyt asia on Nuuskun fanaattisuus, se on aivan hullu päästessään treenaamaan. Syöksee tulta ja niin edespäin. Pitää kehitellä jotain jatkosuunnitelmaa Rapsun ja Sisun päiden menoksi, jotenkin homma ei etene.

Alkuviikosta saatiin lenkkiseuraksi saatiin pitkästä aikaa Zorro ja Elena, sekä Sisu on saanut pentuagilityryhmästä uuden hyvän hippaskaverin jäähdyttelylenkeille. Tosin jäähdyttely on varmaan väärä sana kuvaamaan sitä menoa mitä Sisu, Aikku ja Ulpu treenien esittävät, mutta ainakin aivot nollaantuvat treenivireestä :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Mestarin opissa

Pieni Suuri Kelpie Sisu osallistui tänään maailmanmestarin ja moninkertaisen suomenmestarin agilitykoulutukseen. Mie olen aina tykännyt Suomalaisen Jarin koulutuksista, kun ne painottuvat vauhtiin, rytmitykseen, ohjaajan fyysisyyteen ja liikkeeseen, eli teemoihin, joissa olen ikuisesti huono. Emmin kuitenkin osallistumista, kun Rapsuli on treenilomallla, mutta rohkaistuin mukaan kuultuani, että sinne olivat möllitasoiset tervetulleita. Eihän Sisu vielä mikään möllitasoinen ole, mutta eihän se haittaa, jos se on muuten erinomainen? Tehtiin sovellettuja osia varsinaisen treenin keskivaiheilta ja kivaa oli.


Ensin tehtiin yllä olevaa pätkää. Ajattelin ottaa lähdön takaakiertona, koska miusta se olisi ollut meille helpompi kuin lähtö häntä kiinni verkkoaidassa istuen, mutta semmoista helpotusta ei ohjaajalle suotu vaan lähtö piti laittaa kuosiin. Kolmoselle niistosokkari, jossa sain olla tarkkana ajoituksen kanssa. Sisu oli herkkänä ja jouduin ohjaamaan sitä vähän yli, jotta se ei ottanut kieltoa. Jari sanoikin, että kannattaa tehdä sen kanssa myös vastapainoksi samanlaisia kohtia ihan perusohjauksella, jossa ohjaajan liike jatkuu selkeämmin koko ajan, jotta hauveli ei tule epävarmaksi hyppyjen edessä ja ketjuta itselleen kuviota hypylle lähestyminen - kielto - hyppy. Koska halusin olla vikkelä, vilistin persjättöön putken ja pituuden väliin.

Seuraavassa alla olevassa pätkässä ei ollut mitään ihmeempiä, kunhan pituus oli ekaa kertaa osana rataa eikä yksittäin tai viimeisenä esteenä eikä siinä ollut ongelmaa, tosin ei siinä ollutkaan kuin kaksi palikkaa. Linjaus (1), persjättö (2-3), en raskinut linjata pituudelle vaan annoin sen hakea esteen vauhdilla ja loikata suoraan mistä syystä käännös (3-4) oli ihan hujanhajan ja kaukana kauniista, mutta siihen ei takerruttu. Oltiin yhtämieltä siitä, että tässä vaiheessa Sisu saapi kaarratella moiset kohdat miten tykkää ja painopiste on siinä, että se saa kokemusta ja itsevarmuutta suorittaa monenlaisia esteitä peräkkäin ja välillä tuttuja esteitä vähän haastavammissa kulmissa. Tässä tavoitteessa Sisu onnistui erinomaisesti. Vastaantottovalssi (4), linjaus (6) ja rytmitys niin, että Sisu sai irrota edelle (6-8). Minun edelle irtoaminen on edelleen haasteellista. Tulee kuulemma tosi lujaa perässä, kun pistelen edellä, mutta minut kiinni saatuaan se ei mene ohi vaan jää tuntumaan eli enemmän eteenirtoamista ja nimenomaan semmoista, jossa se joutuu menemään minun ohi silloin kun juoksen täysillä. Irtosihan se tuossa edelle hienosti, kun rytmitin liikkeeni siten, että se pääsi edelle jo putkelta (6), mutta jos olen ensin edellä, niin ei se täysillä ohi mene. Tähän saatiin oivia treenivinkkejä ja osaan niistä tarvitsisin treenikaverin apua, joten innokkaat huutakoon hep!


Eteenirtoamistahan Sisun kanssa on harjoiteltu koko ajan, mutta vähemmän niin, että olen täydessä vauhdissa ja Sisun pitää ottaa minut kiinni ja juosta täysillä ohi. Yleensä joko olen rytmittänyt liikkumiseni niin, että se pääsee heti alussa minusta ohi ja saa pinkoa innoissaan edessä olevalle palkalle tai sitten täysillä juostessa treeni on loppunut "kesken" eli se on saanut minut kiinni palkan tuntumassa. Enempikin täysillä juoksevan minun jahtaaminen on liittynyt ohjaavan puolen harjoitustreeneihin, joissa sen onkin ollut tarkoitus tulla täysillä käteen. En  siis ole osannut tasapainottaa tätä ollenkaan, mutta nytpähän muistan taas suunnitella treenejä niin, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta olla päätepisteessä ennen koiraa vaikka juoksisin miten kovaa eikä treeni myöskään pääty niin, että ahtaus tulisi vastaan vaan vauhdin voi pitää täytenä loppuun asti ilman seinään juoksemisen tuntua.

Alla oleva pätkä oli ohjaajalle se haasteellisin. Miten voi olla vaikeaa valuttaa sitä valssia (4-5) silloin kun pitäisi? Sisupolo sai varmaan miljoona toistoa, kun ei vaan minulla sujunut. Onneksi Sisulla oli hauskaa eikä sillä ollut harmainta hajuakaan siitä, että käänsin sitä toistuvasti tiukemmin kuin olin aikonut ja rynnin koiran linjalle ja tungin sen hypyn (5) taakse sen sijaan, että olisin ohjannut hypylle. Suurinpiirtein koetin itse suorittaa hyppyä. Sisuhan kääntyy, se ei ole ongelma. Aivan maailman hienoiten kääntyykin vaikka olisi sata lasissa, mutta nyt sain opetella kääntämään silleen vaan vähän. Voi tytöt, että oli hankala. Minä en osaa kääntää vaan vähän, joko sitä käännytään tai sitten ei, välimuodot tuottaa haastetta. Teoriassa asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta ei siirtynyt käytäntöön. Tai no siirtyi se sitten, kun kouluttaja lopulta totesi, että "entä jos nyt vaan tekisit sen kunnolla". Tein sitten. Takaakiertoon (6) humpsahti hienosti ja irtosi putkeen (7) vaikka väli oli turkasen pitkä, kun siitä siirrettiin rengas pois.


Sisu pelitti oikein mainiosti, mitenkäpäs muutenkaan. Suuria oivalluksia ei tullut, mutta tarpeeseen tulivat muistutukset asioista, jotka tiedän, mutta olen unohtanut. Lisäksi tuli hauskoja "kotiläksyjä", oikein veikeitä vinkkejä aloittelevan koiran treeneiksi. 

perjantai 15. marraskuuta 2013

Reippaat reippailijat

Viime päivät ovat sisältäneet poikkeuksellisen paljon ulkoilua lauman ulkopuolisessa seurassa. Keskiviikkoiltana Sisu ja Nuusku seikkailivat Jamiskan pimeissä maastoissa Arvon kera, torstaiaamuna Sisu pääsi Hinkun ja Huuman kanssa kelpielenkille metsäpoluille sekä pelloille, ja perjantaipäivänä koko kolmikko suuntasi Pepin, Hipan ja Roryn seurassa pariksi tunniksi Lykynlammen ulkoilureiteille. Ihan mahdottoman mukavaa ja virkistävää vaihtelua jokapäiväisille oman lauman keskeisille ulkoiluille.

Rapsu nautiskeli torstaina fysioterapiasta. Rintarangassa tuntui edelleen osteopaatin havaitsema kipupiste, joka sai Rapelon hieman kiemurtelemaan ja ujeltamaan, mutta ei se kuulemma tuntunut huolestuttavalta vaan ihan normaalilta lapojen takaiselta triggeriltä. Rapsu-kumikanahan ei ole moisista ennen kärsinyt, joten toivotaan, että ei tulekaan tavaksi ja katoaa muutaman kerran hoitosarjalla. Luulen, että piirinmestaruuskisoissa puomilta tipahtaminen on syypää jumiin, siinähän Rapen etupää oli aika koetuksella, kun se roikkui puomilta koettaen sinne takaisin kiivetä.

Mitään ei olla treenattu ja suuri kapulatehokuurikin jotenkin hyytyi. Pitänee loppuviikosta koettaa taas ryhdistäytyä. Viikottaiset kimppatokotreenitkin jäivät väliin, kun ohjastajan kurkku tuntuu sen verran karhealta, että parempi pitää varpaat lämpimänä, jotta on huomenna iskussa maailmanmestarin koulutuksessa.

Loppuun vastaus Movember-haasteeseen, vaikka kyseessä ovatkin tytöt, jotka eivät viiksiään koskaan ajele. Haasteen heitti Satu, joten tässäpä on (arkistojen kätköistä) kaivetut kuvat koirieni viiksistä:

Tollerikaksikon viiksistä löytyy niin punaisen kuin harmaankin sävyjä.


Pikkuruisen kelpien viikset näyttävät kuvassa vaaleilta, mutta nykyään ne ovat herkullisen mustanruskeat.

Laiskuudelleni uskollisena haastan kaikki lukijat postaamaan kuvat koiriensa viiksistä marraskuun aikana ja halutessaan haastamaan vähintään kolme muuta tekemään niin.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Camelboots, Sinatra tai ihan vaan vastarannankiiski

Tiistain Sisun pentuagilityssa teemana oli persjättö. Kyllä, suuri inhokkini silloin, kun se tehdään muulloin kuin koiran ollessa putkessa. Minullehan tuottaa suuria ongelmia ylipäätään koiran selän taakse jättäminen ja siihen kun vielä lisätään trendikäs ennakoiva ote, niin suorastaan ahdistaa. Tiedän mitä haetaan ja miksi (olen valistunut vuosien aikana lukuisten kouluttajien palopuheista (huomatkaa vahva asenteellisuus)), mutta siitä huolimatta muutosvastaisena antiikkiin jämähtäneenä vastarannankiiskenä en koe omakseni kyseistä tapaa ohjata, koska se on mielestäni epäloogista, riskaabelia ja puhdasta hulluutta. Joka tapauksessa, koetin antaa pikkukoiralleni mahdollisuuden trendikkyyteen ja olla kiltti oppilas. Yritykseksihän ne aikomukset jäivät. Vaikka yritin minä molempia, ehkä kiltissä jopa jossain määrin onnistuin. Alla sinnepäin treenipiirros.


Onnistuttiin, kun ohjasin rapsutellen, mutta eihän se toki ollut sitä mitä haettiin, mutta minä tykkäsin siitä, että Sisu osasi lukea ohjauskieltäni. Minulle on luontevaa, että koira etenee rintamasuuntani mukaisesti eikä sen läpi, joten se vie kaiken trendikkyyden ohjauksestani, mutta viekööt. Haluan ohjata omasta mielestäni johdonmukaisesti. Mutta jotta ei menisi aivan ruikutukseksi (väärinkäsitysten välttämiseksi haluan huomauttaa, että kouluttajamme on ihana ja ruikutan ainoastaan omasta epätrendikkyydestäni suhteessa vallitsevaan ohjausmalliin) niin Sisu oli harjoituksessa oikein hyvä ja voi miten pikkukoira taas iloitteli irtoamisellaan! Se oli aivan liekeissä :) Tehtiin lopuksi myös pussia, ensin yksittäin ja sitten hypyn kautta. Erinomaisesti haki pikkukoira esteen, ei ongelmaa. Pussin suu oli toistoissa aavistuksen avoinna, vauhti superhyvä, asento matala ja suunta eteen kohti namikuppia.

Maanantai-iltana tehtiin hitusen kalsaritokona kapulatreeniä. Nuusku perusasentoon, kapula maahan metrin päähän ja siitä nouto perusasentoon. Kaksi kolmen toiston settiä, hieno elukka! Rapsulle nostoja ja pitoon kestoa. Kaksi neljän toiston settiä, joista seitsemän toistoa olivat loistavia, yhdellä toistolla Hapero lähti rallattemaan "miulla on kapulaaa, siullapa ei!"portin takana kateellisena katselevalle kelpille, mutta siinäkin toistossa positiivista oli se, että ote kapulasta oli erinomainen ja kestoa löytyi :P Sisulle nostoja yksi kahdeksan toiston setti ja Lupsu paransi kuin sika juoksuaan. Tästä tulee vielä loistava!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Päivitysmaraton

Aloitetaan sillä, että ei kehuta Soneran laajakaistaa. Sen jälkeen jatketaan päivittelemällä hirveä litania kuulumisia  ja treenejä, jotka ovat jo osin painuneet unholaan, kun niitä ei ole ajoissa päässyt bloggaamaan.

Torstai
Pitkästä aikaa Sisu lähti Arvon kanssa kylille. Eikä siinä vielä kaikki! Poimittiin nimittäin Arvo matkalta kyytiin ja siinä vaiheessa autonatsilla pullotti herneenpalko kirsusta "siis mitä tuoko tulee MINUN autoon, ei muuten tule ##%&??!!!". Vastalauseet vaikenivat muutaman karjaisun jälkeen ja paluumatka sujuikin sitten jo alusta loppuun ääneti, kun autonomija joutui kylmästi katsomaan miten velipoika menee ensin autoon ja sisko vasta perässä. Kylillä oli hienoa havaita miten pikkukoira on kasvanut. Enää sitä ei jännittänyt tai edes juuri ihmetyttänyt mikään vaan eteenpäin mentiin hirveällä innolla ja tarkkaavaisuudella. Kaikki kiinnosti ja mm. ihmismassat (noh, massat joensuulaisella mittapuulla...), kolisevat siltojen aluset ja parkkihallissa suoraan kuonoon lehahtanut pulu kohdattiin kuten kaupunkilaisen kuuluukin. Ainoastaan epämääräiseltä näyttänyt kuorma-auton lastin purkaminen aiheutti pienen tarpeen nuuhkaista viereistä betoniporsasta.

Perjantai
Tokotreeneihin lähti mukaan lauman juniorikaksikko ajatuksena jakaa treeniaika molempien kesken. Isokorvaisimman kutkat ovat vihdoin taas aisoissa, joten treenaamaan pääsy pitkästä aikaa veti sen melkein  sekopääosastolle. Hitusen oli kerääntynyt treeni-intoa ja tuo treenikaipuu on näkynyt kotona mm. alituisena lelu suussa kulkemisena. Ei Rapsusta ole sama tehdä itsekseen jotain olohuoneessa, vaan treenihalli se vasta on jotain!

Rapsu teki paikkamakuuta, joka meni tavoitteiden mukaisesti ja tavoitteenahan oli, että Rapsu ei kokisi kimppaliikettä laukauksensietotestinä vaan hauskanpitona. Kyllä sitä selvästi jännitti eikä se pystynyt oikein minkäänlaista kestoa esittämään ja pysyinkin sen lähellä palkkailemassa, mutta tärkeintä oli, että sitä ei jännittänyt niin paljoa, että se olisi halunnut pois paikalta tai tärissyt tai muutenkaan näyttänyt pelokkaalta. Pienoinen jännitys näkyi lähinnä malttamattomuutena. Lisäksi otettiin noudossa kapulan pitoon kestoa ja siihen tuli Tiialta hyviä vinkkejä. Rapsuhan nostaa kapulan innoissaan, mutta tiputtaa sen myös palkan toivossa turhan nopeaan. Loppuun tehtiin vielä pari vauhtiuoksetuloa.

Sisun kanssa keskityttiin noudossa kapulan nostoon mikä oli hallissa huomattavasti hankalampaa kuin kotona, mutta ottaen huomioon, että viimeisimmästä nostotreenistä kotonakin on aikaa, teki se ihan tasonsa mukaisesti. Tähänkin tuli Tiialta hyviä ohjeita. Kuten Nuuskun ja Rapsunkin kanssa, en halua liittää mihinkään noudon osa-alueeseen (haku, nosto, pito, palautus) mitään pakkoa tai painetta vaan rakentaa sen innon kautta. Viepi varmaan aikaa, mutta samapa tuo, pääasia, että liikkeessä tulee näkymään sama noutamisen rajaton riemu mikä tollereilla. Loppuun otettiin Sisullekin vauhtiluoksetulo ja siinä on vielä tekemistä, koska Sisu hidastaa laukkaa minua lähestyessään. Palkka lentää kyllä taakse vauhdista, mutta lisää treeniä tarttee tämä.

Nuuskun perjantaihin sisältyi lihashuoltoa Helin hoivassa. Pientä kireyttä löytyi, mutta hyvin pehmeni luppakorva ja nautti olostaan täysillä. Nuusku on nyt mahdottoman hyvässä voinnissa, selkeästi säännöllinen fyssari sekä osteopaatin käsittelyt ovat saaneet liikkeisiin lisää rentoutta. Vaihdoin sille joku aika sitten myös niveliä hellivän lisäravinteen ja ehkä lisääntyvästä vetreydestä voi päätellä, että uusi merkki sopii paremmin kuin aikaisempi.

Lauantai
Pitkiä metsälenkkejä ja kalsaritokoa teemalla nouto, koska sain ohjeeksi tehdä kapulatreeniä molemmille kuurina, niin sitten tein, tosin kaikille kolmelle.

Rapsulle kapulan nostoja tarjonnan kautta siten, että minä seisoin ja Rapsun tavoitteena oli ottaa kapula suuhun innokkaasti ja pitää kapulaa samalla ilolla vapautussanaan saakka. Tehtiin kaksi kierrosta, kymmenen toistoa molemmilla kierroksilla. Aivan huippusettiä, Rapsulla oli ihan hirmuinen into tarjota nostoa ja saatiin pitämisen kestoakin kasvatettua.

Sisulle kapulan nostoja tarjonnan kautta siten, että minä istuin lattialla ja ensin riitti, että Sisu tarttui innokkaasti kapulaan, mutta pian nostin kriteerin tarttumisesta nostoon. Tehtiin kaksi kierrosta, kahdeksan toistoa molemmilla kierroksilla. Hirmuisen hyvää settiä, iloista työskentelyä.

Nuuskulle kapulan nostoja perusasentoon siten, että kapula oli vähän matkan päässä maassa ja Nuusku nouti palauttaen perusasentoon. Tavoitteena hauskanpito ja hauskaa oli. Sivusta kuului kommentti "miten joku voi olla noin fanaattinen". Tehtiin kaksi kierrosta, neljä toistoa molemmilla kierroksilla.

Sunnuntai
Maaseutumatkailua ja pikkukoiran käytöstapojen hiomista: mennäänkö kylään siten, että ulko-oven avautuessa syöksytään riemusta kiljuen sisään vai mennäänkö sisään luvan kanssa ja kiljumatta? Lopputuloksena voi mennä hiljaa, mutta luvan saatua pitää kuitenkin syöksyä kerran ei saa huutaa. Harmaahapsun käytöstapojen hiomista: jos orava kurkistaa ikkunasta sisään, tarvitseeko aloittaa hirmuinen mölyäminen? Lopputulemana tarvitsee mölytä, mutta sen voi  lopettaa käskystä. Seniorin käytöstapojen hiomista: jos käsketään pois norkoilemasta ruokapöydän vierestä, tarvitseeko silloin mennä pois vai vaan kääntyä 360 astetta? No niinpä.

Illalla Sisu tarjoili maailman parasta agilitya. Tehtiin iltapaloiksi alla olevat treenit ja kelpie kulki superhyvin! Lämmittelylenkillä pikkukoira puhkui virtaa niin, että ei meinannut Pärnän metsät riittää kaarroksiin eikä se virta kyllä ollut vähissä jäähdytellessäkää ;) Treenattiin alla olevat kuviot ja pikkukoira oli virheetön liitokone.


Aloitettiin vaaleilla palleroilla 1-8. Sisu irtosi putkeen (2) ilman, että minun tarvitsi ylittää ykköshypyn linjaa, luki valssin (3-4) aloituksen huikean hienosti antaen minun irtautua kolmoselta hyvissä ajoin eikä lähtenyt liikkeeseen mukaan vaan teki kuuliaisesti oman osansa. Persjätön (6-7) Sisu luki varmasti ja irtosi uljaasti putkeen (8). Sen jälkeen vedettiin uusintana pallerot 1-8, mutta muunnoksena tummat pallerot. Hieno irtoaminen putkeen (5) mahdollisti sujuvan vastaanottovalssiin (6) jäämisen. Halusin testata miten hyvin Sisu irtoaa  putkeen (8) jäädessäni ulkokurviin, koska tämä oli jossain vaiheessa vähän vaikeaa, mutta nyt ei ollut ongelmaa vaan sinne sujahti.

Jatkettiin vaaleilla palleroilla 8-15, jossa kuvioina oli persjättö (8-9), vastaanottovalssi (13) ja putkeen (15) irtoaminen. Muurin (12) jälkeen pystykorva kaarratti aika kivasti ja lähti jo lukemaan kasiputkea., mutta pienellä rytmityksellä tuli siitäkin kohdasta sujuva. Sen jälkeen sama setti uusintana, mutta tummin palleroin, jossa valssi (11-2) ja vastaanottovalssi (13) ja irtoaminen putkeen (15) ohjaaja ulkokurvissa. Umpisurkealla valssin ajoituksella sain kaarroksen 11 hypyllä ensin vähän turhan levälleen, mutta paremmalla ohjauksella linjatkin menivät kohdilleen.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Australian tähti

Sisun aksa-asenne on niin kohdillaan. Ei voisi olla parempi. Se tekee täysillä ja tosissaan. Taitavakin se on. Se pystyy työskentelemään lähellä ja kaukana, se lukee ohjausta ja se irtoaa avaruuteen. Aikamoinen timantti. Australian tähti.


Eilisessä pentuagilityssa tehtiin yllä olevaa treeniä, jossa teemana oli valssi ja putkiin irtominen. Kauhee oli kauheen hyvä. Ei lisättävää.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kelpien tokopäivitys

Perjantain tokotreenit menivät aivan huikean hienosti pikkukoiralta! Ensimmäisellä kierroksella otettiin kaikki hauvelit yhtäaikaa halliin. Ensin virittelin Sisua kontaktitreenillä, huviteltiin sylkkäritreenikieputuksilla (hienosti pelitti) ja sen jälkeen otettiin paikkamakuuta koirat hajallaan hallissa. Vahvistin kestoa, joten pysyin muutaman askelen päässä ja palkkailin välillä. Sen jälkeen tehtiin koemaisempi paikkamakuu koirat rivissä. Sisu köllötti kenttien välisen verkkoaidan vieressä ja otti häiriötä toisella kentällä louskuttavasta mistäliehirvikoirasta. Saatiin kuitenkin onnistunutta settiä, mutta onnistuneempaa olisi tullut, jos olisin älynnyt vähentää häiriön voimakkuutta vaihtamalla paikkaa rivin toiseen reunaan. En kuitenkaan älynnyt, mutta sen verran älysin, että vaihdoin onnistumisen kriteeriksi keskittymisen omaan tekemiseen.

Toinen kierros aloitettiin estehypyllä. Tätä on tehty joskus alkukesästä tokokurssilla, mutta täysin se oli unholaan painunut niin ohjaajalta kuin koiraltakin. En muistanut ollenkaan miten oltiin sitä tehty ja missä vaiheessa oltiin, mikähän oli suorituskäsky ja osasiko se sitä vai ei. Kannattaisi varmaan hyödyntää blogiin kirjoitettuja treenimuistiinpanojaan, niin ei tarvitsisi arvailla. Sisukaan ei muistanut, että oltaisiin moista estehyppyä edes nähty. Mutta mutta, hirmuisen nopeasti kaivautui esiin estehypyn suorittaja kelpie. Palkkasin Sisua hypyn suorittamisesta, mitään jatkokuvioita ei siihen lähdetty rakentamaan ja Tiia fiksusti sanoikin, että osissahan se kannattaa rakentaa. Miullehan tämän liikkeen opetus on ihan uutta, kun en mie tätä Nuuskulle edes opettanut, kunhan tyyliin koetta edeltävänä iltana käytiin kokeilemassa ja hyvinhän se sen osasi, joten mitäpä sitä treenaamaan... Nyt ajattelin sitten ihan panostaa. Pienen käsimerkin Sisu tarvitsi hypylle sinkoamiseen, mutta muutoin oikein bueno. Pallo lensi heti, kun Sisu oli hypylle ponnistanut. Toisena liikkeenä otin liikkeestä seisomisia ja voi miten teki kelpi superhienoja toistoja! Se alkoi jopa ennakoimaan! Ennakointihan on hienoa, kun silloin mie tiedän, että se tietää, että mitä mie siltä odotan. Pysähdykset olivat aivan mahtavia, nyt niihin pitää saada vaan kestoa. Tämä meille tulikin kotiläksyksi, hyvä niin, koska olen aivan fiiliksissä tämän treenaamisesta!

Nyt tulee sitten se treenien huippuonnistuminen nimenomaan ohjaajalta. Meillä olisi ollut aikaa ottaa vielä kolmas kierros, mutta minäpä jätin sen välistä! Kyllä vain, älysin olla tekemättä koiran kanssa enempää ja tyydyin vain ihailemaan muiden suorituksia kuunteluoppilaan roolissa. Sisu teki niin hyvät setit erinomaisessa vireessä ja meillä oli loistofiilis, joten kahteen settiin oli hyvä lopettaa. Toisaalta mieli olisi tehnyt vielä hauskanpitoa jatkaa, mutta onneksi tiedostin, että mahdollinen väsymys ei tule parantamaan meidän treeniä. Onneksi ryhmässä on muitakin nuoria koiria, joiden ohjaajilta saa hyvää vertaistukea treenien lopettamiseen ajoissa :)

Treenin jälkeen lähdettiin Sisun kanssa kahdestaan otsalampun valossa jäähdyttelemään Pärnän metsäpoluille. Mie nautin hiljaisessa metsässä tihkusateessa hortoilusta ja nyt siellä oli vielä vinkeää sumuakin! Sisu oli oikein rohkea pikkuotus ja paineli tohkeissaan keulassa. Seikkalijatar. Loiske vaan kuului, kun se löysi jotain rapakkoja ja viuhahdus vain kävi, kun se juoksi satalasissa ohi kohti seuraavaa tutkimuskohdettaan. Kaupunkilaiskoiralle tekee oikein hyvää juoksennella pilkkopimeässä metsässä ilman kämppisten tukea. Kotiin palattuamme Sisu lyöttäytyi vielä tolleriloihen iltakeikalle mukaan, koska tuntui liikkumisenriemua piisaavan. Sisu on elukka, joka nauttii fyysisyydestään, siitä, että saa vaan liikkua ja juosta.

Lauantaina Nuuskun, Rapsun ja Sisun seuraksi Lykynlammen polokuloille lähtivät Rory, Hippa ja Vappu sekä Arvo. Sisu viipotti innoissaan kavereiden kanssa ja tollerit hiimailivat letkan perässä, omassa aikuisessa seurassaan.

torstai 31. lokakuuta 2013

Jumitus ja maskotti

Sisun tiistain pentuagilityssa teemana oli sylkkäri (vaaleat pallerot). Kyseistä ohjauskuviota on harjoiteltu aiemmin jonkin verran, pääasiassa ilman esteitä nami kourassa ja silloin Sisu on tehnyt kohtuu hyvin, joskin minun vasempaan käteen tuleminen on ollut kovin vaikeaa. Ollaan kuitenkin saatu kyseistä ohjausta onnistumaan kasitreeninä yksittäisellä esteellä ja kesällä jopa osana jotain parin esteen treenipätkää. Tiistaina sylikäännös ei kuitenkaan onnistunut millään vaan hirveän vaikeaa oli Sisulla ohjaukseen tulo eikä se ulospäin pystynyt kääntymään, ei sitten millään. Syytän tästä itseäni, koska viime aikoina samalta näyttävällä käsiliikkeellä on hinkattu perusasentoa, joten ei ihme, että on pieni pää pyörällä. Lähtihän se liikkeelle, mutta kiepsautti aina joukkoon ylimääräisen piruetin.


Jotain kuitenkin tehtiin treeneissä aivan hirmuisen hienosti, Sisu nimittäin irtosi kuin raketti avaruuteen! Aivan mahtavaa menoa oli ralliradalla (tummat pallerot), mie niin tykkäsin! Sisu paahtoi ihan täpöllä, eteni miun ohi taakseen kuikuilematta ja antoi hiekan pölistä. Kesti hyvin niin sivuttaisetäisyyden kuin eteenirtoamisenkin, aivan super!

Keskiviikon pohdin suunnitelmaa sylkkärijumin poistamiseen ja tänään aloitin sen toteuttamisen simppelissä olohuonetreenillä. Avaimeksi jumioveen osoittautui se, että en seiso vaan istun, jolloin tokomaisuus katoaa ja lisäksi lähdin rakentamaan hommaa kieppileikin kautta. Pyörittelin höpönassua kumpaisellakin kädellä ulkokautta ympyrää ja innoissaan rullasi. Mielenkiintoista nähdä miten saan leikin siirtymään ohjaukseksi ja ohjauksen toimimaan olohuoneen ulkopuolella.

Nuusku matkasi eilen kyläilemään Iivari-snautserin luo Kontiolahteen. Iivarin keittiössä pidetystä kokoustamisesta piti ottaa kaikki ilo irti, joten Nupa lähti maskotiksi mukaan, koska onhan Iivari vanha tuttu, entinen kisareissukaveri. Eläkeläiset eivät tosin olleet nähneet toviin, mutta eipä sillä ollut merkitystä vaan tapaaminen oli samanlaista välitöntä yhdessäoloa kuin ennenkin. Pitää ryhdistäytyä ja kipaista Nuuskun kanssa eläkeläistreffeillä useammin, sillä oli selvästi mukavaa vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Yöllä kuului raskas tuhina ja aamulla vetkutin ylösnousuani, kun en raaskinut sitä herättää.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Teini, venkula ja mallikelpoinen

Nuuskutin oli viime viikolla hitusen vaisumpi ja ehkä vähän kipeänkin oloinen, joten kipaistiin Kirsillä tsekkauksessa. Olo koheni heti, kun nelinkertaisiksi paisuneet kivikovat anaalirauhaset vapautettiin suklaapuuron näköisestä täytteestä. Nyt häntä jaksaa taas viuhua eikä olemus hengi kirpakkaa sitruunaa nauttinutta tiukkapipoa.

Sisu kipaisi perjantaina tokotreeneissä. Olisi voitu jäädä kotiin, koska oikeastaan mikään ei edistynyt. Ekalla kierroksella otettiin ruutua. Sisulla on tähän asti ollut varsin hyvä ajatus ruudusta, mutta nyt se ajatus oli aikalailla kateissa. Ylipäätään aivot olivat kateissa ja Sisu reagoi kaikkiin häiriöihin todella herkästi. Halliin yhtä aikaa tullut koira oli tosi pöhpöh ja sen jälkeen hommiin keskittyminen oli  v a i k e a a  ja lopulta harjoitusta helpotettiin niin paljon, että ei siitä ollut enää juuri hyötyä liikkeen etenemisen kannalta, mutta toki siltä kannalta, että töitä piti tehdä häiriöstä huolimatta. Teiniys kukoisti.

Toiselle kierrokselle valmistauduin vielä enemmän huolella ja tehtiin ensin iloista leikkiä hallin pihalla, sitten hitusen keskittymisharjoituksia ja sen jälkeen mentiin halliin hieman ennen omaa vuoroa ja vahvistin luopumisia ja kontaktia. Hirmuisen hienosti pikkukoira toimi, oli kympillä messissä ja alkoi tuntumaan, että nyt onnistutaan, tuntui, että tällä kertaa pikkukoira tiesi jutun juonen. Valitettavasti juonen käsikirjoitus poikkesi omastani siinä vaiheessa kun aloitettiin oma treenivuoro. Tarkoitus oli vahvistaa ruudun muita osia eli maahanmenoa, ensin kestoa ja sen jälkeen nopeutta. Sisu teki erinomaisia maahanmenoja ja pysyi siellä sen verran kuin meillä liikkeessä tällä hetkellä kestoa on. Nämä sujuivat erinomaisesti ja olin pikkukoirasta oikein ylpeä, hienosti kokosi itsensä ekan kierroksen höpöhöpöistään. Olisi pitänyt lopettaa siihen, mutta otettiin jatkoksi vielä maahanmenoa liikkeestä eli kierrätys siivekkeen ympäri ja vauhdista maahan. Tässä alkoikin sitten kuumuminen, koska otettiin mukaan aksaeste! Kääntyi kiihkonuppi kaakkoon ja viimeinenkin ajattelunpoikanen katosi. Saatiin jotain räpellystoistoja, mutta onnistumisenelämyksistä ei voida puhua.

Lauantai-iltana piti kipaista hakemassa onnistumisen tunne takaisin, kun oli hallille muutenkin asiaa. Parin minuutin treenillä karkoitettiin siivekkeeseen liitetyt edellisillan sekoilut.


Ensin tehtiin punaista, jossa pikkukoira kiersi pelkästään siivekettä ja pystyin olemaan keskellä ristikkoalueella eli liikettä oli ainoastaan ohjaavan askeleen verran. Vihreässä treenissä mukana oli molemmat siivekkeet ja rimat eli hypyt ja siinä jouduin hieman liikkumaan eli ottamaan lisäaskelen ohjausaskeleen lisäksi. Pikkukoira oli aivan liekeissä.

Sunnuntaina tollerit pääsivät Jerry-osteopaatille. Molemmilla oli kireyttä rintarangassa. Rapsu oli ihan mahdoton venkula seisomistutkimuksissa (ojensi takajalat kottikärryasentoon, jatkuvasti), mutta pöydällä retkotti rento elukka, paitsi silloin, kun Rapsu tunsi kipua, koetti se tarjota masuaan rapsutettavaksi. Rapsulla oli sen verran rintarangassa kipua, että se joko a) on herkkis, joka ujeltaa pienestäkin epämiellyttävyydestä tai b) sillä on oikeasti rintarangassa kunnolla kipeyttä. Joka tapauksessa ohjeeksi sain välttää rankkoja aksaesteitä ensi käyntiin asti eli katsotaan vaikuttaako rasituksen laatu asiaan (tosin Rapelo nyt ole käynyt treenaamassakaan aikoihin, kiitos allergioiden, joten ei se ole juuri rasittunut) ja jos Rapsu tainnutetaan jossain vaiheessa, niin rintarangan voisi kuvata. Tosin lihaksissa kipeys tuntui, luustossa ei välttämättä ole mitään vikaa eikä Jerry pitänyt tilannetta mitenkään hälyttävänä, varsinkaan, kun kyseessä ei ole enää aktiivisesti treenaava ja kisaava yksilö.

Nuusku-parka luuli joutuneensa uudestaan anaalirauhasten tyhjennykseen. Tajuttuaan mistä on kyse, väpätys lakkasi, rentous valtasi ruhon ja silmät luppasivat, eli käytös muuttui mallikelposeksi asiakkaaksi. Nuusku loikoi pöydällä tyytyväisenä ja ilokseni peräpää oli loistokunnossa. Rintarangassa oli Nupallakin kireyttä ja se luultavasti johtuu siitä, että Nuusku kompesoi takapään puutteitaan etupäällä. Ilo on katsella Nuuskun askellusta osteopatian jälkeen, se meinaa lähteä lentoon, kun on niin kepeää meno.

Illalla Sisu lähti Arvon kanssa treffeille, joihin sisältyi kimppalenkkiä, tokotreeniä ja agilitya. Tokossa tehtiin yksi setti, johon sisältyi luoksepäästävyys ja liikkeestä seisomisen harjoittelua. Saatiin pysähdyksiin hyviä toistoja ja loppuun kaksi ihan megahyvää.  Agilityssa virittäydyttiin ekaan kierrokseen tutulla vihreällä siivekkeenkierto treenillä, jossa joka toisen siivekkeen takaa löytyi palkka. Sisu teki erinomaista settiä. Sen jälkeen otettiin pussia suorapalkalle ja hienoihin toistoihin päädyttiin siinäkin.


Toisella kierroksella kirmattiin vauhtitreeniä (1-8), jossa esteet eivät olleet aivan suorassa linjassa, jotta niiden hakeminen vahvistuisi, mutta olivat kuitenkin niin helposti tarjolla, että epävarmuus ei iskenyt. Aluksi palkka tupsahti hyppyjen (3, 4) jälkeen, jotta irtoaminen eteen sekä sivuttaisetäisyys vahvistuisivat ja hienosti Sisu liitelikin. Putkien (5-6) väliin koetin sekä valssia että persjättöä ja molemmat toimivat, joskin valssi tuntui omemmalta kuten aina. Piilopalkka odotteli putkelta (6) käännön jälkeen, joskin Sisulla oli niin vauhtipäällä, että se juoksi palkan yli vetämään radan loppuun. Piti vaihtaa lentävään palkkaan, jotta se huomaisi lelun kiitäessään.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Hirmu kivvaa

Miulla oli eilen ihan hirmu kiva päivä. Heti aamulla mie pääsin juoksemmaan kämppisten kaa pelloille ja mehttään. Rapsun kaa myö olttiin hippasta ja Nuuskuhi juoksi vähä miun kaa. Ylleensä se ei juokse, ku se tykkevvää nuuskutella ja olla arvokas vaan nyt se vähä villiinty. Ihan selevästi sehi tykkevvää lumesta. Sitten ne opetti miule miten kaivettaan myyriä pellon heinäpaaliloista ja miten tuottossaa puuhhaa on jälesttää pupun jäläkkii. Puput papanoipi paljo niille jälille ja ne papanat on makosia. Ulukkoilun jäläkkeen mie sain syyä aamuruuvan, kylläpä maistu! Ainaha miule kyllä maisttuu, mie oon kova syömmään niinku kaikki meilä. Sen jäläkkeen mie kömminnii päikkäreille, ku miun emäntä lähti johonnii. Mie kampesin Nuuskun vierreen ja se anto miu olla siinä. Mie maltoin olla nätisti enkä alakanu hötkkyymmään. Vähänkö parasta!

Iltapäivällä miun emäntä tuli takas kottiin ja sano, jotta miule on hirmu kiva juttu tiiossa ja miehä ilahuin. Myö ajettiin semmosseen mehttään, jossa mie oon käyny viimeks joskus pienenä ja sinne tuli miun seuraks Rory ja Birk ja Hippa ja Vappu. Vappu ei miusta kyllä tykänny yhttää, mutta ei se syöny minnuu, ku mie sujahin ihan pieneks. Mie oon oppinu nää jutut. Muut tykkäs miusta ja myö juosttiin kovvaa. Kun myö tulttiin kottiin niin mie olin ihan poikki. Mie kömminnii heti sängyn alle unille. Miusta siellä on paras nukkuu, ku siellä on nii ahasta. Miun pittää hillouttuu sinne aina kylellään. Mie tykkään kololoista.

Illalla mie heräsin siihen, että mie haistoin lamppaan! Siitä mie heti tiesin, että on reeni-ilta. Mie mönginkkii rytinällä sängyn alta ja rupesin näyttämmään tosi skarpilta, jotta mie oisin se, joka lähttee reennaammaan. Ainahan kaikki ei lähe, mutta mie oon huomannu, että jos näyttää siltä, että "mie, mie!", niin sillon saattaapi lykästtää. Sehi auttaa, jos alakkaa kantelemmaan paperinkerräyskorista kaikkia lappuja ympärriinsä ja silippuvvaa niitä. Sen mie oon emännälle opettanu, että se tarkottaa, että reenattaan. Sehi auttaa, jos mie tungen lelluu sen naammaan.

Myö lähettiin hallille. Myö otettiin lamppaat mukkaan. Ja leluja. Ekana myö mänttiin kahelleen pitkin pimmeitä mehtäpolokuja ja sitten myö reenattiin. Myö tehttiin takkaakiertoja. "Kierrä, kierrä", emäntä aina sano ja miehän kiersin! Mie olin ihan hirmu hyvä, kuulemma maaliman paras.


Reenin jäläkkeen oli hirmu kivvaa, ku lähettii Arvon kansa lenkille. Arvo on kiva, eikähän se oo ihme, ku se on miun veli. Myö juosttiin kovasti.

Ku myö tulttiin reenilöistä kottiin, niin mie pääsin suihkkuun, ku aina reenin jäläkkeen pittää pestä tassut. Miusta on ihan hirmu kiva olla suihkussa. Mie meen monesti sinne vaikkei ois ees miun vuoro. Suihkun jäläkkeen mie morjestin miun kämppiksiä, kun mie tiesin, että niillä on ollu minnuu ikävä. Myö vähä kuonotelttiin ja mie haistoin, että ne on jo syöny. Miehi sain syyä. Sen jälkkeen mie mönginkkii miun kolloon sängyn alle kahtelemmaan unia.

T. Sisu

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kalsaritokot

Sunnuntai-illan hienot aksan treenisuunnitelmat vaihtuivat kalsaritokoon illan kokouksen venähdettyä niin pitkäksi, että yöagility ei jaksanut innostaa. Tai aksa olisi vielä innostanut, mutta otsalampun simahtaneet paristot yhdistettynä pimeään, lumiseen ja jäiseen maastoon hieman hyydyttivät, jotenkin näin itseni liukastumassa Pärnän kallioilla ja katkaisemassa niskani. Mitä opin tästä: älä tsekkaa apuvälineiden kuntoa ennen lähtöä, niin tulee lähdettyä. Täysikuuhan siellä möllötti, pelkkää mukavuudenhaluista rutinaa tuommoinen lampusta natina. Mutta asiaan, illan tokoihin:

Sisun perusasennot eivät etene. Käsiavun häivyttäminen on ongelma, minä en vain osaa. En käsitä miten olen saanut Nuuskulle niin innokkaat ja hyvät sivulletulot, kun Rapsun ja Sisun kanssa en onnistu ollenkaan. Pikkuinen seuraaminen sen sijaan on minun makuuni täydellistä, kivasti painaa. Eihän siinä vielä mitään kestoa ole, mutta asenne on hyvä. Maahanmenon kesto on viime aikoina edennyt hienosti, hyvin kestää pikkukoira ja vapautuu vasta luvasta. Pitää vähitellen lisätä matkaa.

Rapsun perusasennot eivät etene. Kts. em.valivali. Tapahtumarikas seuraaminen sujui hyvin, mutta ilman jatkuvaa kääntyilyä alkoi väljyyttä ilmetä, semmoinen Nuusku-ilmiö. Nuuskuhan seuraa upeasti lapa oikeassa kohdassa, mitä nyt on sivuttaissuunnassa puolimetriä väliä, ja vähän saman tyylistä Rapekin alkoi esitellä. Rapsu ei ole nyt ihan oivaltanut, että sivuttaisirtominen on toivottua agilityssa, mutta tokossa se saisi olla niin läheisriippuvainen kuin ikinä keksii. Paikkamakuussa Rapsu pötköttäisi olohuoneessa maailmantappiin saakka, luultavasti Rapsun näkökulmasta on tosi kivaa, kun saa palkkaa tekemättä mitään. Pitää koettaa tuota rentoa kotipaikkamakuufiilistä nyt siirtää muualle.