torstai 24. huhtikuuta 2014

Maailman keskipiste hapertuu

Aamu- ja iltapalat.

Nuuskutin on ollut tovin aavistuksen vaisumpi. Vaisumpi siten, että häntä ei heilu totutulla sykkeellä eikä maailmaan suhtautuminen ole ollut tutun riemukasta. Häntä on ollut hillitty, maailma aika yhdentekevä ja viereen kömpiytyvät kaverit rasitteita. Tassujen pesulla Nuusku on leikkinyt kolmijalkaista ja piilotellut vasenta etutassuaan ja sitä samaista käpälää se on kirputellut pötkötellessään.  Mitään ontumista tai muuta vastaavaa ei ole esiintynyt vaan pienen pieniä vihjeitä, jotka Nuuskun hyvin tunteva voi huomata.

Suuntasimme siis eläinlääkäriin, koska Nuuskutin ei selvästikään voinut niin hyvin kuin olisi voinut. Vasemmassa etutassussa oli asentorefleksit puutteelliset, taivutukset aiheuttivat kipua ja ilmeni siinä jotain jäykkyyttäkin. Ranteesta lapaan saakka. Kipu on ilmeisen kovaa, koska Nuusku näytti sen eläinlääkärissä, mm. välilevytyrän kipua Nuusku Kovanaama ei tohtorille paljastanut vaan tökötti kuin patsas palpoitaessa. Nyt se jopa värähti kipeään kohtaan koskettaessa. Diagnoosiksi tuli joko hermopinne ja/ tai nivelrikkoa. Hoidoksi tujakat tropit, ikiomat rauhalliset ulkoilut maailmankeskipisteen tahtiin ja sylikyytiä rappuset.

Odotettavissa olisi piristyminen viimeistään ensi viikon alussa, joten toivotaan, että näin käy ja levon sekä kipulääkityksen parantama pikkurambo palaisi takaisin entistä ehompana.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Ennen, aikana ja jälkeen pääsiäisen

Otettiin monet kauneusunet ennen pääsiäistä!

Pitkäperjantain kaverihipat! Kuva:KaisaJalava

Iitan kanssa kepin vetoa. Kuva:KaisaJalava



Rapsutin, suuri pehmolelujen suolestaja, teurastaa pentutestauspalkkaani.

Sisun kanssa liideltiin pääsiäispäivänä teemalla irtoaminen ja kepit. Mahtiasenne ja mahtiseurana Nessa!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kehot kuntoon

"Kaikkea sitä!" huudahtaa kolmikko, kun kaksijalkainen menee kaiken työputkitylsyyden lisäksi vielä sairastumaan. Onneksi edes sen verran on sairaan lahnan evä heilahtanut, että eilen Nuuskutin pääsi hierontaansa, Sisustin hierontaleikkikouluunsa ja Rapsutin leikkimään vinkuvalla pehmopässillä. Kaikki olivat tyytyväisiä, joskin Nuusku oli ajoittain hieman närkästynyt siitä, että kesken Hänen Korkeutensa hemmotteluhetken joku nimeltä mainitsematon kakara sulloutuu pussailemaan fyssaria ja keskeyttää nautinnon. Sisulle on kuitenkin hulvaton hilluminen (mm. kielen tunkeminen fysioterapeutin sieraimiin ja silmäluomien alle) hoitohuoneella sallittua, koska vallattomuuden kautta Sisusta ja Helistä on tullut tosi hyvät kaverit eikä käsittelyssä ole Sisun näkökulmasta mitään epäilyttävää vaan se on ihanaa, kun sitä tekee ihana Heli. Minä kovasti arvostan Helin ammattitaitoa, joka ulottuu paljon fysioterapian ulkopuolelle; Helin taito kohdata koira-asiakas on ihailtavaa.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Metsä on toinen kotimme ja treenikenttä kolmas

Työputken seurauksena kolmikko on opetellut uuden päivärytmin, koska kaksijalkainen on ollut sen verran uupunut, että ei ole jaksanut edes ajatella treenaamista. Viikko on mennyt ulkoillessa.  Kolmikko on ollut tilanteeseen vallan tyytyväinen, koska päivittäiset metsäretket ovat sisältäneet entistä enemmän uusia lenkkimaisemia, seikkailuja, pituutta ja aikaa. On löydetty aarteita, joista erityisesti jäniksenkäpälä ja siipidummy sykähdyttivät Rapsuttimen sydäntä, sekä sitten "aarteita", joiden aarteudesta voidaan olla montaa mieltä ja joiden virkistyskäyttö on johtanut pesulle.

Perjantaina kuitenkin herättiin eloon, koska Lukkarisen Jari piti tolleriloille agilitykoulutuksen omalla kentällään Hammaslahden ytimessä. Wannabetolleri Sisu oli luonnollisesti mukana. Alla Jarin treenipiirros ja lisäilen videota, kunhan jaksan editoida turhat pois.


Linjaus (2) käänsi Sipulin maailman hienoimmalle reitille kohti jatkoa. Se niin lukee perusohjausta! Hankala oli väli 5-9, koska Sisu lähti liikkeeseeni mukaan ja juoksi helposti hypyn (6) ohi. Lopulta saatiin se poimimaan hyppykin, mutta enhän minä pärjää suorilla vauhdissa vaikka miten ajoissa koettaisin lähteä, joten pitää saada tuommoiset hypyille (5) irtoamiset tosi itsenäisiksi, että voin heittää sen sinne kaukaa ja saan etumatkaa, koska ohjaamaan piti ehtiä suoran päässä olevalle hypylle (9). Koetin kipittää suoraa molemmin puolin ja saatiin meidän tasolle varsin näpsäkkä onnistuminen poispäinkäännöswannabe, koska se ohjaus salli ohjaajan onnettoman hitauden. Toista puolta kirmatessani taakse jäämiseni aiheutti Sisun kääntymisen helposti hypyn (9) ohi. Saatiin kuitenkin onnistuminen sitäkin puolta edeten, mutta tuntui aika hasardilta. Vaihdettiin Sisulle renkaan (12) tilalle hyppy, että päästiin harjoittelemaan kohtaan ohjausrytmiä ilman varmistelun tarvetta. Päällejuoksu (13) toimi, kun maltoin olla tuijottamatta koiraa (se on vaikeaa se…). Minulla oli pienoista kokonaisuuden hahmotusongelmaa oli välillä 14-19, jossa koetin ensin persjättöä (16-17) mikä onnistui semmoisena myöhästyneenä versiona eli oli aika hasardi, mutta kiltti koira oli telomatta ohjaajan. Persjättö välille (17-18) tuntui jo ajatuksena liian hurjalta, koska siinä myöhästyessäni teloisin elukan rimaan, joten päädyin Jarin kehoituksesta kokeilemaan vetoa hypyn (17) yli ja kirmaamaan putken (18) etupuolelta vaikka se ajatuksena hirvittikin. Ei törmätty putken suulla, mutta pelotti! Tykkään enempi tuommoisissa paikoissa juosta putken ulkokautta, mutta ei minulla ollut sinne oikein mahdollisuuksia ehtiä.

Oikein hyvät treenit, tuli esille paljon vahvistusta kaipaavia asioita sekä asioita, joita ei olla otettu vielä juurikaan työn alle. Lisäksi havainnollistui entistä enemmän se, että kokonaisuuksien eli ratasuunnitelmien teko nimenomaan Sisulle ei ole minulla vielä täysin hallussa vaan arvoin väärin toimivat vaihtoehdot. Kuvittelen olevani vikkelämpi. Lyhemmällä kentällä treenatessa tulee illuusio siitä, että ehdin. Sisu oli tavallista enemmän minussa kiinni  ja oletan sen johtuneen siitä, että oltiin ulkona, uudella kentällä, uusien treenikaverien kanssa ja uudella koutsilla, joten se tarvitsee häiriötreeniä. Sisun mielestä treenireissun kohokohtia oli Nessan mukanaolo! Sisusta Nessa, jonka Sisu tapasi ensimmäistä kertaa, oli ihana (onhan se tolleri :) ja Nessan matkustaminen meidän autossa ei ollut mikään ongelma, ei tullut irvistystä eikä ollut mitään sanottavaa. Lämppä- ja jäähdyttelyt kaksikko veti yhteisellä sävelellä eli kovaa ja korkealta. Niillä oli hauskaa ja sitä hauskuutta oli ilo seurata :)

Pyhäaamuna kipaistiin hallille ja aloitettiin alla olevalla putkihumpsutuksella (vaaleat pallerot 1-7), jossa vedettiin pätkä kaikilla ohjaajan sijoittumisvaihtoehdoilla ja lopun irtoamisessa (7) leijeröitiin kepit. Hienosti sujui!


Siitä jatkettiin pujottelutreeniin (tummat pallerot 1-4), jossa Sisu haki hienosti aloitukset ja pujotteli kuin riivattu. Siitä lähti murinaa! Kerran se jätti vikan välin pujottelematta ja koska se itse tajusi tehneensä virheen, pysähtyi se sen jälkeen parilla toistolla miettimään, että mites tämä nyt… ja onnistui. Laitoin viimeisiin toistoihin vikan ohjurin, jotta saatiin asenteelllista fiilistä muhimaan. Lopuksi palautteltiin puomia (neliöt 1-2) mieleen ja ilokseni Sisu oli unohtanut puomin hajoamisen ja teki sitä juuri nii hyvin kuin osaa. Jes! Hyvän mielen treenit ja mukava jäähdyttely Pärnän metsissä. Illalla on ohjelmassa vielä Pikin kanssa lenkkeilyä.