lauantai 28. marraskuuta 2009

Hakua kirkkain silmin

Maailma on kyllä siitä hieno paikka, että vaikka juoksuisilta nartuilta on koulutuskentillä hengailu kielletty, niin metsään saa mennä reenimään niin paljon kuin sielu sietää. Suuntasimme siis tänään tolleriporukka pk-hakua harrastamaan ja Nuusku & Rapsukin saivat etsiä ukkoja metsästä muiden jälkeen. Jee!

Molemmat otukset pääsivät pelastamaan metsän uumenista neljä maalimiestä. Teetin kummallekin samantasoiset treenit kun samalla alkeellisella tasollahan nuo tässä lajissa ovat. Kaksi ensimmäistä ukkoa meni motivoidusti eli N ja R näkivät maalimiesten metsään hiipparoinnin. Kolmas ja neljäs maalimies olivat puolestaan haamuja eli pommpasivat piiloistaan hetkeksi esille juoksemaan.

Nuusku ja Rapsu suoriutuivat tehtävistään tosi hyvin. Innokkuus oli tuttua erinomaista laatua ja molemmat tiesivät koko ajan mikä on homman nimi. Lähetyksestä lähdettiin kohti maalimestä hippulat vinkuen.

Palkkausta minun pitää vaan edelleen miettiä. Nyt otin Nuuskulle namipalkkauksen kolmella ekalla ukolla ja viimeisellä oli sekä namit että tennispallo pitkillä fleecenaruila höystettynä. Rapsulla oli namipalkka ekalla ja kolmannella maalimiehellä, toisella nami sekä vinkupallo ja neljällä namit sekä samainen vetonauruilla höystetty tennispallo. Nuuskun kohdalla palkkaus oli kohdallaan muuten paitsi ekan maalimiehen löydettyään Nuusku yritti karata heti takaisin minun luo, joten ehkä niitä leluja pitää antaa kaikille maalimiehille lisukkeeksi. Rapsua taas ei vetolelu kiinnostanut vieraan ihmisen kanssa yhtään, joten Rapsu saa jatkossa palkkansa herkkuina ja viimeiselle vinkupallo.

Treenien jälkeen Nuusku ja Rapsu pääsivät jolkottelemaan metsään Topin, Mörkön ja Susun kanssa. Topi ja MÖrköhän eivät juoksuisita tytöistä välitä.

Nuusku kävi eilen silmäkontrollissa ja silmä oli parantunut täysin terveeksi. ELL ihmetteli, kun siinä ei näkynyt enää yhtään mitään haavaa tai edes jälkeä parantuneesta haavasta. Eivät kuulemma yleensä parane noin hyvin, joten kannatti näköjään ravata ruokatunnilla kotona tiputtelemassa silmätippoja ja hoitaa se huolella kuntoon.

Suunnittelin kiimaisten ystävieni iloksi ensi viikolle mejätreenejä, koska eihän täällä ole lunta saatikka pakkasta. Ihan hyvin voidaan ottaa vielä katkotreenit hautumaan talven yli :)

maanantai 23. marraskuuta 2009

Juoksua koko elämä

Nyt se sitten tapahtui. Luulin, että saman talouden narttukoirien yhtäaikaiset juoksut ovat legendaa, mutta eipä se näköjään niin olekaan. Ihmettelin tovin, että miten veritippoja löytyy keittiön lattialta vaikka Rapsu ei ole liikkunut olohuoneen sohvalta mihinkään... Nooh, Nuuskuhan se kävi keittiössä eikä saanut jälkiään kauluri päässä siivottua. Molemmat juoksevat siis yhdessä tuumin, mielenkiintoista.

Nuusku käyttää enää kauluriaan ainoastaan yksinollessaan. Nuusku on sen verran siisteysfanaatikko, että sen pitää päästä pitämään itsensä puhtaana juoksun aikaan. Hyvin Nuusku onkin käyttäytynyt, ei ole koettanut hinkata silmää ollenkaan, joten luultavasti pahin on jo takanapäin ja kutka ohi.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Kuulumissii

Nuuskun silmä paranee hyvää vauhtia. Kutina on jo ohi eikä silmä punoita ollenkaan. Mitään vammaahan siinä ei ole paljaalla silmällä näkynyt alunperinkään, joten hankala on sanoa onko se oikeasti parantunut vai vasta parempaan suuntaan. Pitää siis odottaa viikon päästä olevaan kontrolliin. Nuusku joutuu kuitenkin edelleen hengailemaan kauluri kaulassaan silloin kun se ei ole huomion keskipisteenä, sillä pitää varmistaa, että Nupsuli ei pääse salaa silmäänsä hinkkaamaan ja pahentamaan tilannetta. Nuusku on sopeutunut kauluriinsa hyvin ja osaa jo tulla tökkimään kaulurillaan jalkaan silloin kun sitä pitää rapsuttaa korvan takaa tai muusta sellaisesta paikasta mihin se ei tällä hetkellä itse yllä.

Jos Nuuskun silmä paranee eläinlääkärin arvelujen mukaan, saattaa olla, että Nuusku osallistuu JoAn itsenäisyyspäivän kisoihin. Silloin on dopingvaroaikakin ohi, joten mikä jottei. Vaikka eihän meillä sinne alunperin ollut Nuuskun kanssa aikomus mennä. Aikomus oli loikkia silloin Rapsun kanssa, mutta Rapsusta ei ole kisaamaan, sillä Rapsu aloitti eilen juoksun. Siispä Rapsun itsenäisyyspäivän skabat jää väliin. Tai no aloitti ja aloitti, vaikutti siltä, että nyt se juoksee, mutta kovin on niukkaa. Mutta kai se juoksee. Tai sitten ei. Mutta luulen, että kyllä. Ja niin luulevat noljakkalaiset uroskoiratkin.

Joka tapauksessa lähiaikoina elellään hiljaiseloa, kun ei sairaslomalaisella ja juoksuisella ole mitään asiaa liitelyihin, nomepäiviin tahikka hakutreeneihin. Joten me keskitytään pitkiin metsälenkkeihin, antoisiin päiväuniin ja herkutteluun :)

torstai 19. marraskuuta 2009

Liitoa ja tötteröilyä



Rapsu liiteli illan viikkotreeneissä ylläolevia Jaanan kuvioita. Rapsulla meni oikein mainiosti, vauhti oli hyvä ja mieli reipas. Viikonlopun Kemin tunaroinnit johtuivat varmaan uudesta paikasta, Rapsuli-polo paineistuu helposti varsinkin, jos minä olen ihan paineessa. Mutta treeneissä meillä on hirmuisen kivaa :)

Mentiin ensin nuo vihreät 1-16. Keppikulma oli kohtuu haastava, mutta Rapsis haki sen sylkkärillä/ takaaleikkauksella (mikälie välimuoto) hienosti, kun annoin tilaa enkä vienyt sitä liian pitkälle. Rapsua ei saa kepeillä hirttää käteen vaan sen pitää saada porhaltaa.

Punaiset 1-18 liideltiin myös hilpeästi. Kiinnitin erityistä huomiota ennakoiviin valsseihini muurilla 8 ja hypyllä 15 eikä ne huonosti menneet. Rapsun kanssa en vaan saa oikeasti ennakoida, koska muuten se kääntyy ennen hyppyä. Myöhästynyt ennakointi toimii parhaiten sillä Rapsu pystyy kääntymään tiukasti hypyn jälkeen. Tämä ennakoimattomuus on suurin asia mikä minun pitäisi Rapsua ohjatessa muistaa. Se on vaikeaa, koska Nuuskua pitää ohjata hyvissä ajoin. Vaikeinta tässä pätkässä oli kuitenkin oman ohjauksen ajoitus välillä 13-14. Tuntui, että olin joko etuajassa, jolloin Rapsu sujahti sisään keskimmäisestä putkenpäästä tai sitten oin myöhässä ja mentiin kaikista putkista ohi.

Nuuskutin ei ollut mukana treeneissä sillä Nuusku on sairaslomalla. Nuusku teloi vasempaan silmäänsä haavan, joten Nupa hengaa tötterö päässä ja tipat silmässä poissa pölystä ja tohinasta pari viikkoa.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Kaamosrallissa rallaamassa

Nuusku ja Rapsu viettivät viikonlopun Kemin Kaamosrallissa liidellen. Molemmilla oli viikonloppuna kuusi starttia, joten ihan kiitettävästi sain itse kirmata. Tuomareina olivat Rauno Virta ja Tuomo Pajari. Tykkäsin kovasti molempien radoista, niissä riitti vauhtia ja haasteita.

Nuuskun kisasaldoksi tuli kolme nollarataa, kaksi hyllyä ja yksi 15. Nollaradoista kaksi oli hienoja ja viimeinen hyppäri kaikkea muuta. Siinä Nuusku teki ihan järkyttävät kaarrokset ja menetti niihin aikaa sekuntitolkulla. Hyllyistä toinen oli megahieno rata ja toinen perinteistä turhan rehvakkaasti irtoavaa Nuuskua, joka liihottaa kaikki näköpiirissä olevat esteet satalasissa. Tosin minusta se meno on ihan älyttömän hauskaa, mutta tulostahan sillä ei saa ;) Tuo 15 rata oli myös aivan mahtava, mutta tunaroin siinä pitämällä Nuuskua kädessä aavistuksen liian kauan, jolloin ajauduttiin ohi puomilta ja kompastuin siihen ja otettiin siinä rytäkässä kieltoa ja ties mitä kosketusvirhettä... mutta muuten se oli radoista paras ja sisälsi huikeita osuuksia mm. nautin kun pääsin ohjaamaan Nuuskua juoksemalla puomin oikealla puolella samalla kun Nuusku hyppeli hyppyjä ja sukelsi putkeen puomin vasemmalla puolella.

Rapsun suorituksista ei ole paljoa kerrottavaa. Mielenkiintoisinta varmaan oli se, että Rapsu sijoittui jollain radalla kolmanneksi vaikka sai kaikilta radoilta oikeasti hyllyn. Jompikumpi tuomari taisi ottaa nokoset kesken meidän suorituksen tai sitten ummisti silmänsä kun ei kestänyt enää katsella. Ajoittain Rapsu väläytti radoilla rapsumaista iloista ja vauhdikasta menoa, mutta yhtä rataa lukuunottamatta Rapsu vetäisi joko renkaan tai muurin ohi enkä minä niitä korjannut, koska Rapsu ei kestä korjaamista vaan muuttuu epävarmaksi lapaseksi, jos huomaa virheen tulleen. Ja sillä yhdellä radalla, jolla Rapsu osui renkaalla ja muurille minä tunaroin ennakoimalla pituudella ja ottamalla Rapsulle kiellon pituudella. Tosin on todettava, että Rapsu on varmaan maailman taitavin vetämään liinat kiinni täydestä vauhdista sekunnin tuhannesosassa ihan minkä tahansa esteen edessä, jos minulla silmämunatkaan värähtää käännöstä ennakoivasti, joten taitohan se on sekin :)

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Tuomaksen opissa ja ilveksen jäljillä


Tuomas Haverila piti tänään koulutuksen, jossa mentiin yllä oleva B-maajoukkueen treeni pienin muutoksin. Esimerkiksi hyppy 18 mentiin takaakiertona, joten tuo numero on tuossa piirroksessa vika puolella estettä. Meidän treenihalli on myös sen verran lyhyt, että treeni oli alkuosaltaan tiivistetymmin sijoiteltu, mm. hyppy neljä oli enemmän samoilla leveysasteilla hypyn 20 kanssa.

Osallistuin koulutukseen Rapsun kanssa ja Rapsu liiteli tosi hyvin. Oman valintani mukaan ohjasin radan takaakierroilla ja ne toimivat Rapsun kanssa hienosti. Rapsu tykkää niistä ja vauhti pysyy hyvänä. Rapsu kääntyi putkelta tiukasti kepeille, oikein optimaalinen suoritus :)

Mutta koska olimme nimenomaan kouluttautumassa, opettelimme pari vaihtoehtoista kuviota. Kohdan 15-17 opettelimme tekemään myös siten, että tein valssin hypyn 16 taakse, jolloin sain etumatkaa hypylle 18. Toimi, mutta minusta Rapsulla oli hieman parempi vauhti perustakaakierroilla ja vastaanottovalssilla. Toisaalta voi olla, että siinä vaiheessa kun uusia juttuja alettiin kokeilla, paras vauhti oli Rapsulta jo kulutettu. Myös hyppyä 18 koetettiin siten, että vedin Rapsun mukanani hypyn toiselle puolelle ja nakkasin hypyn yli. Tämä oli myös toimiva ratkaisu, joskin minun ohjaus oli hieman ontuvaa. Oikein oli antoisa koulutus!

Päivällä käyvimme maaseuturetkellä ja Nuusku & Rapsu pääsivät ilvesjahtiin. Metsästä löytyi ilveksen jäljet, joita Nuusku rohkeana tyttönä jäljesti. Rapsulta meni ilves ohi kuonon, sillä Rapsu oli kiinnostuneempi pupun jäljistä ja mahdollisista papanasaaliista.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Punaisessa seurassa leikkiä ja liitoa

Nuuskun ja Rapsun pääsivät päivällä pitkästä aikaa Siiri-ystävänsä kanssa treffeille. Kävimme parin tunnin lenkillä Jamiskalla ja olipa lystiä. Tosin kolmikko ei enää kummoisemmin rieku ja kirmaile kuten aiemmin vaan meininki on enemmän aikuistuneiden koirien yhdessä nuuskuttelua ja hengailua, mutta ei yhtään vähemmän kivaa :)

Illalla oli vuorossa tolleriagility, jossa liitelimme alaolevia kuvioita. Nuusku ja Rapsu suorittavat tuon vaikeamman treenin eli neliöt. Pointtina noilla otuksilla oli se, että minä voin hengailla kauempana enkä himmaile vieressä, erityisesti välillä 5-8. Nuuskulle koko hoito oli helppo eikä siinä ollut mitään treenimistä, toisin ekan yrityksen kaarrokset oli melkoiset, mutta pienenivät toisella kerralla. Rapsulle teki ensin tiukkaa malttaa pujotella loppuun asti putkensuun sulokutsujen vuoksi, mutta onnistuihan tuo, kun hieman hinkkasi. Sylkkäri kepeiltä 8 putkeen 9 kääntyi namisti, mutta putken 9 jälkeen Rapsu pyörähti joka ikinen kerta itsensä ympäri. Otin siihen hieman toistoja pallon avulla ja saatiin se menemään kohtuullisesti, mutta tuota pitää taas alkaa treenamaan.


Treenien jälkeen lähdimme vielä jäähdyttelylenkille kuutamon valaisemalle pellolle Zorron kanssa, joten päivä oli varsin tolleripitoinen. Hangessa piehtaroinnin ja nuuskuttelun ohella Rapsu ja Zorro intoutuivat hippasille, ja Nuusku teki jotain tärkeitä kyntöpuuhia.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Kuvia PK-hakuharkoista

Alla muutama Sirkun ottama kuva tollereiden PK-hakuharkoista. Kuvista näkyy Susulta lainassa olleet hienot liivit, joita typyt saivat käyttää. Nuusku on topakkana lähetyksessä, saa herkkuja metsästä löytämältään maalimieheltä ja yhden maalimiehen kanssa Nuuskutin pääsi leikkimään lypsinkumilla. Rapsu puolestaan ehtii poseerata kameralle ennen metsään menoaan ja palaa sieltä onnelisena maalimiehen kanssa.





Sylkkäriä, valssia, takaaleikkausta ja muuta kivaa


Annen tuomassa treenissä oli vauhtia kivasti. Tein molempien kanssa ensin pätkän 1-17. Ohjaus oli perusohjausta eli ennakoivia valsseja hypyille 2 ja 7. Tosin Rapsutin haki renkaan 6 jälkeen putkea 12, outo eläin, mutta pelitti lopulta hyvin. Minun piti olla erityisen tarkka haltuunotossa renkaan jälkeen, siinä oli sellainen oltava, mutta se ei saanut olla liian vahva, koska muuten Rapsu jätti hypyn väliin ja haki kepit. Koetin siihen ohjauskuviota ilman valssia hypylle 7, mutta siinä tyylissä Rapsun vauhti hidastui kuten arvelinkin. Valssailin Rapsun kanssa myös muurille 11, mutta Nuuskulle piti tehdä siihen kääntö ilman valssia, muuten se loikki ihan omia ylimääräisiä hyppyjään. Treenasin sivuttaisetäisyyttä esteille 13-16 ja molemmat kestivät hengailuni kaukana erinomaisesti. Kentällä oli suora putki puomin vasemmalla puolella houkuttimena, mutta neitoset eivät siihen vilkaisseetkaan vaan painoivat uljaasti puomille.

Seuraavaksi mentiin 21-33. Sen vedin ensin sylkkäreillä harjoituksen vuoksi ja sen jälkeen uudestaan valssaten, jotta saatiin kunnon kisafiilis. Valssaukset sopii paremmin, tosin ne ovat myös tutumpia, joten siksi niillä ei vauhti hidastu ollenkaan. Puomin ja keppien väliin harjoittelin myös takaaleikkausta ja se sujuu molemmilla niin upeasti. En ymmärrä miksi olen kuvitellut monta vuotta, että kumpikaan ei kestä sitä. Siinä ei ole ollut mitään heikkoa treeneissä, en vain ole koskaan tehnyt sitä vaan pitänyt takaaleikkausta kepeillä automaattisesti vaikeana.

Muuten typyköille ei kuulu ihmeempiä. Metsälenkeillä ollaan hilluttu otsalamput päässä ja Rapsu on leikkinyt suurta noutajaa tuodessaan minulle metsästä löytyneen, päivänsä jo tovin aikaa sitten päättäneen, metsäkanalinnun, jolta Nuusku olisi halunnut syödä pään.