lauantai 28. toukokuuta 2016

Rantaleijonat ja kisahirmu

Trio on viettänyt aikaa kesäduuneissaan maalarimestarin apulaisina ja muusina. Toisin kuin edellisen maalausprojektin aikana, tällä kertaa yksikään koirista ei ole vielä värjäytynyt, mutta vielähän tässä on aikaa seitsemän seinän verran. Mökillä retkotuksen vuoksi ei päädytty viikkotreeneihin, mutta kipaistiin Sisun kanssa joku aamu hallilla pikkuisen hurjastelemassa hyvää fiilistä ja siinä onnistuttiin paremmin kuin hyvin.

Tämän päivän aksakisat olivat, noh, semmoiset kotipaikkakunnan kisat. Ei kisapaikalle saavuttaessa minkäänmoista kisafiilistä, kun ajomatkaa on 5 min. Ajomatkalla perinteisesti tapahtuu virittäytyminen. Sain kuitenkin itselleni tsempattua työn ja tuskan kautta kisafiiliksen, mutta seuraavalla kerralla ajan suosiolla Kiteen kautta, niin pääsen helpommalla :D

Siinä se reppana on rataantutustumisessa ihan hyytynyt, kun ei tiedä mitä tekis. ©TiinaHiltunen

Starttiviivalle se kuitenkin yrittää tepastella tosissaan. ©TiinaHiltunen

Kisaradat olivat haastavat nopean koiran kanssa. Etenemislinjat eivät olleet loogisimmasta päästä ja omaa sijoittumista piti miettiä hartaasti, jotta ei törmää murmelinsa kanssa. Jos on valittava, niin valitsen mieluummin huonon kuin vaarallisen vaihtoehdon. Yhteistyöstä (tai sen puutteesta) huomasi, että kahdella ekalla radalla olin tosi epävarma omasta tekemisestäni, kun en ollut millään tavalla sinut ohjausvalintojeni ja valitsemattomuuksieni kanssa. Epävarmuuteni heijastui Sisuun, se kyseli  eikä edennyt tavallisella sykkeellä. Takertui silmieni asentoon ja sitä rataa. Viimeinen rata oli profiililtaan helpompi ja omat kuviot olivat selvät. Vapautunut kelpi painoi tukka tanassa ja tehtiin tosi hyvä rata. Jostain syystä parissa tiukassa siivekkeen kierrossa Sisu kuitenkin ryysi kiireissään riman ali, joten nappisuoritus kaatui niihin, mutta muutoin hyvä fiilis, hyvä meno ja siihen oli kiva lopettaa :)

©TiinaHiltunen

Uups, nyt jotain unohtui! ©TiinaHiltunen

©TiinaHiltunen

Jäähdyttelylenkeille saatiin seuraa Kisu-kultsusta, jonka seurasta Sisu nautti kovin. Tyypit vetivät hepulihippaa pitkin Kanervalan rytelikköä.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Huikeet harkat, mahtavat metsäreissut, kuumottavat kisat

Tuolla menee tyyppejä rynkyt kainaloissa!

Tempaistiin Sisun kanssa ihan hurjat treenit keskiviikkona. Voi maailma millaiseen menoon sitä koiransa kanssa kykenee, kun vain uskaltaa :) Ja kiitollinen saapi olla koutsista, joka laittaa uskaltamaan. Kutakuinkin alla olevaa treenattiin.


Kakkonen linjakkaasti ristiin, neloselle peruspyöritys ja vaihtoehtoisena koetettiin myös niistopersjättöä, kuutoselle heitto, seiskalle vastaanottovalssi ja kasille japsi, kepeille leijeröinti, päällejuoksu (13), leijeröintiä enemmän (15-16), poispäinkääntö (20). Erityisen hauskaa oli, että pystyin Sisun ollessa kepeillä kirmaamaan päällejuoksuasemiin (13).

Kuhasalon kaunotar 1/3. Kaksi muuta tsekkaa nuotiota.

Kauniit ilmat ovat johdattaneet lenkkeilemään Jamiskalle, Pärnälle, Lykikselle ja Kuhasaloon. Pärnälle saatiin mukaan uusi kaverikin, Kukka-kultsu, mikä oli Sisulle oikein terapeuttista, koska siitä kultsut ovat epäilyttäviä. Kukallekin se räkytti ekat 100 m ja sen jälkeen reippailtiin puolitoista tuntia iloisesti yhdessä.

Kesämökki kutsui kolmikkoa viikolla. Kaksijalkaiset maalasi ja nelijalkaiset roudasivat leluja ja kalusivat luita. Hirveen rankkaa oli, kun sen jälkeen nukutti päivän pari. Seniorijaosto kävi alkuviikosta lihashuollossa; Nuusku osteopaatilla ja Rapsu fyssarilla. Nupalla oli rangassa ja kyljissä jäykkyyttä. Käsittelyn jälkeen se on kirmaillut taas ihan uudella elinvoimaisuudella. Rapsu sai uusintakerran, kun takaosassa oli työstettävää. Lienee nisäkasvainleikkauksen vaikutusta.

Sisun kanssa kipaistiin Kurkimäessa kisareissulla. Ekalle radalle tuli kiire ja itseni tuntien olisi pitänyt jäädä suosiolla pois. Oma takakireys näkyi Sisun suorituksessa ja aikamoista settiä vedettiin. Toinen rata sen sijaan oli aivan huikea! Ihan törkeän hyvää yhteistyötä ja millä intensiteetillä. Noh, toki mukaan lipsahti yksi ylimääräinen hyppy, kun lohikäärme irtosi (makeasti!!), mutta se ei fiilistä latistanut. Viimeinen rata oli myös erinomainen, mutta siinä jumitin vaikka olin suunnitellut liikkuvani, joten oli myöhässä ja liike vei Sisun putkeen hypyn sijaan. Mutta kaikkinensa oikein kiva reissu :)

tiistai 17. toukokuuta 2016

Lisää kisakuvia

Pannaanpa vielä muutama hieno Iita Sillanpään otos Sisun lauantaisista liihotuksista.




Melkoisen päheä reisilihas.


Kisakuvia

On aina mukavaa, kun joku ikuistaa kunnon välineistöllä kisaratojen tunnelmaa. Alla muutama Juha Saastamoisen otos lohikäärmeen lauantain lennoista.


lauantai 14. toukokuuta 2016

Kisaretki Kuopioon

Nuuskutin loikoilee perjantain auringossa.

Perjantaina iski kevätflunssa ja ulkoilut muuttuivat notkumisiksi. Onneksi se ei kolmikkoa haitannut. Itse sen sijaan alkoi epäilyttämään lauantain kisakunto. Vielä lauantaiaamuna pohdin, että lähtiskö vai jäiskö peiton alle potemaan. Koska myöhässä ilmoittautuneena olin maksanut osallistumismaksut melkein tuplana, päätin, että köyhä lähtee hakemaan rahoilleen vastinetta. 

Lähtötilanne huomioiden huohotus ja korina lämppälenkin sekä ekan rataantutustumisen jälkeen ei yllättänyt. Ratkaisu: lisää lääkettä naamaan. Eka rata muistutti aksaa, mitä nyt ohjaukset oli kroonisesti myöhässä. Toisella ja kolmannella radalla tilttasi kropan lisäksi aivot ja laji vaihtui aksasta muistisairaiden hortoiluksi. Suustani pääsi mm. "apua, miten mie oon täällä", "hetkinen, eihän tää rata tänne jatkunut", "mennään vaikka tänne, tää on ihan hyvä reitti" ym. yleisöä ja tuomaria viihdyttävää höpinää. Lohikäärmeen suusta kuului murinaa ja ratojen jälkeiset myötätuntoiset "siulla on kyllä hirveen nopee koira" kommentit lämmittivät, kun jätin suosiolla ajattelematta, että nopea verrattuna mihin. Koomaiseen ohjaajaan?

Sekoiluista huolimatta (ja riittävästä lääkityksestä johtuen) radoista jäi hyvä fiilis, joskin viimeisen radan palkkaus meni vähän pieleen; pikkurillistä paloi nahat ja palanen irtosi. Laastareita ei löytynyt koko pitäjästä, mutta onneksi uloke saatiin pakettiin harsolla ja maalarinteipillä, joten veri ei roiskunut sen enempiä.

Kisakirjan haku kanttiinin kupeesta oli mielenkiintoinen lisämauste reissuun. Siis miulla oli mukana kelpie, ei tolleri. Siis kelpie, ei tolleri. Korostan vielä, että kelpie. Paimenkoira. Ihmisenmieli. Kuvittelin siis, että voin kisakirjan kanttiinin pöydältä rauhassa ottaa, mutta ilveksen korvatupsukat! Kun kirja kädessä käännyn lässyttämään mussukalleni, että lähdetäänpä kotiin, havahdun, että tyyppi on kaivanut kanttiinin kylmälaukusta itselleen kakkupalan! Noloa? Hieman. No paljon. Tosin jotenkin sopi päivän linjaan. Kun tiedustelin heräteostoksen hintaa, lähellä ollut tuomari ystävällisesti totesi, että pannaan kakkupala tuomarin piikkiin. Kilttiä!

Kotimatka huipentui Michael Jacksonin Billie Jeania jammaillessa ja kameratolpan räpsyessä, joten päivästä on kuvalllinen muistokin tulossa. Lisäksi kotipihassa onnistuin liihvaamaan kelpin häkin oven väliin. 

Että kokonaisuutena nappi reissu? Ja rahoille tuli vastinetta? Todellakin. No oli siellä oikeasti paljon positiivista: Sisu oli loistava, kelpien asenne tiukkaakin tiukempi, miulla oli hyvät ratasuunnitelmat ja ne olisi ollut toteutettavissa, jos en olisi ollut aivokuollut. Kyllä se kokonaisuus kohta pysyy kasassa, oottakeehan vaan!

torstai 12. toukokuuta 2016

Purkkiloilla ja paanalla

Geohauva Raa Raa Rasputin valvoo kätkön etsintää.

Kauniit päivät ovat houkuttaneet rytelikköihin. Geohauvakolmikko on päässyt nuuskuttelemaan kätköjä uusiin, vanhoihin ja satunnaistuttuihin metsiin. Kätköillä lymyäinen sopii erityisesti seniorijaostolle, jolle lenkillä etenemä ei ole tärkein ja kätköjen etsiminen tuo mukavan tauon jolkotukseen. Se tekee hyvää myös junioriedustajalle, jolle etenemä on tärkein, mutta joutuukin himmaamaan.

Kotiutuneita kätköilijöitä kauhiasti väsyttää!

Keskiviikon aksoissa kirmattiin luukutusta vaihtoehtoisesti persjätöin tai takaaleikkauksin. Molemmat tuntuivat hyvältä, joskin vauhtibaanalla takaaleikkaus suureksi yllätyksekseni paremmalta. Kontaktin jälkeisessä tilanteessa sen sijaan molemmat vaihtoehdot aiheuttivat ohjaajalle pienen epämukavuusalueella notkumisen tunteen vaikka onnistuivatkin: persjätössä luotto kriteerissä pysymiseen on kateissa selän takana oloajan ja takaaleikkauksessa luotto omaan rytmitykseen on kateissa, koska noissa lohikäärme on tarkka ja siihen tarkkuuteen vastaaminen on haaste. Onnistuin, mutta vaati se kaiken ohjaajan kapasiteetin :P

Lisäksi koetettiin hurjan vaikeaa poispäinkääntöä puomilta pimeään putkeen ja onnistui, mutta meni kyllä kaikki ohjaajan kapasiteetti myös tähän tilanteeseen. Onneksi se oli kahden esteen treeni suorapalkalle :D Vaikeat keppikulmat olivat myös tarjolla, mutta ne skippasin, kun oli jo aivojen kuormitusta yhdelle kerralle ihan tarpeeksi.

Kivaa oli, Lupsu oli uljas! Lämmittelyt ja jäähdyttelyt rallattiin Pokan seurassa, hyvin sujui leikit ja hillumiset.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Aurinkoisia päiviä


Lyhyt elokuva: Nuusku nauttii elämästä.

Mie kävin hoitamassa turkkii!

Unski piehtaroi, Hape tutkii.

Lupsu suomättäillä.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kirsun poltossa

Niinhän siinä aina käy, että ensimmäisten ulkokisojen aurinko pääsee yllättämään. Kisajärjestäjä sponssari aurinkovoidetta, mutta jos älyää hyödyntää tarjousta vasta siinä vaiheessa, kun alkaa tuntua siltä, että olisikohan pitänyt laittaa sitä aurinkovoidetta, niin lopputulemana on klovnin nenä ja niska kuin etelävaltiolaisella juntilla. Onneksi älysin huomoida päivän kuumuuden koiran huollossa, Sisulla oli makuvettä ja nesteytys oli riittävää, kun sitä pissitti tasaisesti koko päivän. Ennen kisaa käytiin uiskentelemassa kisapaikan läheisessä järvessä ja ratojen välissä se puljasi onnessaan kaulaa myöten jossain rapaojassa. Lyhyt turkkisen koiran yksi parhaista puolista on kyllä se, että ihan sama milloin se rypee missäkin, se on ravistuksesta puhdas.

Mutta siirrytäänpä itse kisoihin. Kolme Anne Saviojan ihanaa rataa. Hurjan vauhdikkaita ja jotain piti osatakin, mutta ei kuitenkaan vaadittu ihmeitä vaan perusasioiden hallintaa kovassa vauhdissa. Huomasi, että tuomari hillui 10000 tuomaroidun kisaradan rajapyykillä, oli silmää fiksuille rataprofiileille. Hypäri oli miusta meille tosi helppo, mutta olin alussa ihan paineessa. Ai miksikö? No valeraskaan kisatauon katkaisu alkoi epäilyttää perjantai-iltana, kun tyyppi alkoi rakentelemaan pesiä ympäriinsä. Juuh. Ei siis mitään Aion kohta synnyttää -oireita aiemmin ja treeneissä veti räkäposkella, mutta sitten se alkaa edellisenä iltana pesänrakennuspuuhiin. Meno oli sellaista, että mietin kannattaako lähteä, onko se sittenkin vielä lastentekomoodissa? Mutta sitten mietin, että en kehtaa olla menemättä, koska ilmoittauduin myöhäss; olin teettänyt kisajärjestäjille lisätyötä enkä halunnut teettää sitä turhaan. Matkaan siis. Hyvä, että oli tuo pieni pakote, koska ei se mitään valeraskaana enää ollut!

Hypärin alku lähti vähän tahmeasti käyntiin (en ihmettele, olin kuin muumio odottaessani, että synnyttääköhän se lähtöviivalle), mutta kelpi alkoi radan edetessä tulta syöksemään ihan kivasti ja miekin rentouduin. Kelpi alkoi edetä ihan niin todella kivasti, että olin loppusuoralla myöhässä suunnittelemassani ohjauksessa ja lipsautin Lupsukan kolmanneksi viimeisen hypyn ohi. Mutta ei se mitään, arviointivirheitä sattuu. Siihen olisi pitänyt tehdä takaaleikkaus, mutta en rataantutustumisessa edes kyseenalaistanut sitä ettenkö persjättöön ehtisi. Huomasin sitten käytännössä, että olisi pitänyt ehtiä vielä yksi askel edelle, jotta olisi onnistunut puolenvaihdon lisäksi se esteen suorituskin. Kokonaisuutena huikea yhteistyön fiilis!

Toinen rata oli aksarata ja vaikutti siltä, että tästäpä nolla kisakirjaan. Ihan törkeän hienot kontaktit, A-este mentiin pari kertaa ja molemmilla kerroilla hiveli silmiä. Jätin Sisun suorittamaan sen molemmilla kerroilla yksin edetäkseni asemiin ja sehän sille sopii. Keinu oli, noh, semmoinen kisatauon jälkeinen ylivireinen "keesi pystyssä ja kita auki ja hanaa"ja sillä ja hilkulla olisiko tullut vitonen, jos hylly ei olisi napsahtanut hieman aiemmin. Olin radan keskivaiheilla myöhässä omaa tyhmyyttäni, olisin ehtinyt, mutta jäin junnaamaan, ja en junnauksen seurauksena ehtinyt ottaa sitä ratkaisevaa askelta vaan rintama horotti mihin sattuu ja Sisu oli putkessa pituuden sijaan. Siitä huolimatta, ihan superfiilis radalla!

Viimeinen rata oli samaa vauhdikasta sarjaa, ehkä lisäksi hieman teknisempi. Olin myös päivän aikana oppinut, että jokaisella Annen radalla on takaaleikkauskohta, jota ei maksin kanssa muulla tavoin ehdi ohjaamaan  (sillä oli sellainen joka radalla ja seuraavassa rataantutustumisessa sai aina palautetta, jos ei sitä ollut älynnyt). Havaitsin kohdan mihin Anne halusi takaaleikkauksen viimeisellä radalla ja sen jopa sinne tein. Kyllä! Olin suunnitellut siihen vaihtoehtoisiakin malleja (miulla oli kolme suunnitelmaa…), mutta käytönnössä huomasin, että en mie mitään sinne ehdi tekemään, joten takaaleikkauksella mentiin ja kelpi painoi tukka tanassa tyylikkäästi. Keinu oli samaa hurjaa sarjaa, mutta nyt varmistin mulkaisemalla, että kriteerit pitää. Pitihän ne. Kepit oli pökerryttävän uljaat joka radalla. A-este mentiin pari kertaa ja nämä eivät sujuneet priimasti kuten edellisellä radalla, varmaan huonoimmat suoritukset ikinä. Tuomari oli tosi lähellä ja se häiritsi Sisua; Sisu laskeutui hitaasti, ei tullut asemiin, otti painetta lähellä olevasta vieraasta ihmisestä. En jäänyt siihen kiinni vaan heitin kriteerit roskiin ja vapautin koiran, koska en nähnyt tuossa tilanteessa kriteerissä pysymisessä mitään järkeä enkä halunnut sille mitään ahdistunutta fiilistä. Se oli kontaktipinnalla, joten päästin pois piinasta. Treeneissä ne häiriöt opetellaan. Nollana maaliin ja olipa hienoa!

Voittajan olisi helppo hymyillä, jos pitäisi kuvattana olosta. Hirveetä pakkopullaa!

Nollat oli tiukassa kakkosten makseilla eilen, C- ja B-radoilta ei tullut yhtään nollaa ja A-radan Sisun nolla oli eka ja sen jälkeen tuli vielä kaksi puhdasta rataa. Koska A-esteen suoritukset olivat Sisuksi todella hitaat ja LUVA jaettaisiin vain kahdelle, olin jopa hieman jännityksessä tulosten julkaisuun saakka, että mihin aika oikein riittääkään. Mutta hyvin aika riitti voittoon. Lurppa on maailman huikein aksaeläin, antaa kaikkensa ja pakottaa ohjaajankin ylittämään itsensä.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Hirveesti läksyjä

Sisun keskiviikon reenilöissä oli aiemman kertausta höystettynä uusilla kuvioilla. Kivat, mutta vaikeat treenit eli läksyä riittää.

©HeidiUtriainen

Keppien lopetukset häiriössä pitää laittaa seuraavaksi työn alle. Hirmuinen kiirus pukkasi saksalaiseen (6), kun en uskaltanut liikkua keppilinjan yli asemiin. Eteenpäin voin pinkoa, se on reenitty kuntoon, mutta koiran linjalle ryysiminen on vielä treenimättä. Pitää siis astua askel eteenpäin haasteessa. Hui. Luulin, että 7-10 tuottaisi haastetta, mutta eipä se. Sivuttaishypyt eivät ole enää maailman vaikeimpia Sisulle vaan se napsii ne aika kivasti, kun olen oppinut ohjaamaan ne enkä vain oleta. Kohtaan tein japanilaisen (8) ja ulkokautta viennin putkeen sekä vaihtoehtona japanilaisen + valssin (8), jolloin pääsin sisäpuolelle jatkoa ajatellen, mutta ehkä siinä oli vähän turhaa pyörimistä, kun helpommallakin pääsi :P Takaakiertoihin (11) Sisu irtoaa aina hyvin, joten vein pakkovalssilla kepeille (12). Japanilainen (17), valssi (18-19), joku putkeen merkkaus mikä lie tarpeeksi takana (21), jolloin Sisu kääntyi putkisäännöllä hyvin oikeaan suuntaan. Putken (22) jälkeinen irtoaminen oli haasteellisinta treenissä, kun ei olla noita juurikaan tehty eikä koskaan noin haasteellisella lähetyksellä (poispäinkääntö). Treeniin siis.

Kevät muuttuu kesäksi hurjaa vauhtia. Ulkoilu on eri mukavaa, kun koivunlehdet kasvavat silmissä ja heräävän maan tuoksut hivelevät kolmikon kirsuja.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Valpurin juhlintaa

Mistä on hauveleiden hyvä vappuviikonloppu tehty? Geovainuilusta, metsälenkeistä, ilta-auringon aksatreenistä, pitkästä juoksulenkistä aamu-usvassa, maaseutumatkailusta ja vaaran valloituksesta.

Vappuaaton japanilaistreeni.


Vappupäivän reippailu.

Siellon Pielinen.

Villipeto.

Yksi hillui hileissä.