lauantai 18. tammikuuta 2020

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Blogi jatkaa verkkaista päivitystahtiaan, koska ei meille mitään kuulu! Kahden luppakorvan ja yhden lohikäärmeen elo on suhteellisen hiljaista. Samoja pieniä tuttuja juttuja päivästä toiseen hieman erilaisin vivahtein.

No sen verran kuuluu uutta, että agilityn osalta alkuvuodelle nappasimme lisukkeeksi hieman eurooppalaista twistiä. Sisun kanssa liityttiin Tamas Trajn agilityvalmennukseen ja tähän asti olemme nauttineet niiden antoisuudesta. Myös kisajalka vipattaisi, mutta näillä huudeilla seuraavat kisat ovat joskus keväämmällä. Sen verran olen mukavuudenhaluinen, että tuhat kilometriä autossa, pimeys, liukkaat tiet ja kolmen tunnin yöunet houkuttavat vähemmän kuin kotiin jääminen eivätkä myöskään siivitä minua minkäänlaiseen onnistuneeseen kisasuoritukseen. Olenkin jo alkanut sopeuttaa itseäni ajatukseen, että tämän agilitykauden tavoitteena ovat puhdas treeni-ilo ja satunnaisten kisojen villit suoritukset. Halli-SM-kisat on jo kuopattu ja kesän SM-kisojen osallistumisoikeus on epätodennäköinen. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että tällä kisatahdilla on mahdotonta saada tarvittavia tuloksia kasaan. Onneksi yksi suosikkikliseistäni on "matka on päämäärää tärkeämpää", joten säästynen suuremmilta sopeutumisvaikeuksilta.

Sisu jatkaa myös tämän vuoden Bobbie Lyonsin fysiikkavalmennuksessa. Meidän tokotreenit ovat jääneet tempputasolle, mutta se ei ole ollut ollenkaan huono juttu. Niistä on tullut kivoja aktivoimisvirikkeitä. Nenätyöskentely sen sijaan on kokenut uuden tulemisen, kiitos syksyn Super Trainer Liven. Jäljestäminen sopii Lupsukalle kuin kirsu kuonoon ja nose work -jutut virkistävät aistirajoitteisia luppakorvia mukavasti.

Kuuroille luppakorville kuuluu kaikinpuolin hyvää. Nuusku porskuttaa skarppina ja innokkaana. Se tykkää olla mukana kaikissa puuhissa ja nauttii päivittäisistä metsälenkeistä. Toki tahti on toinen kuin nuoruusvuosina, mutta läsnäolon ilo ja uteliaisuus ovat tallella. Rapsu sen sijaan tarvitsee metsälenkeillä hieman kaitsemista, koska näkökykyäkään ei enää juuri ole. Se vetää kirjaimellisesti mutkat suoriksi ja kadottaa lauman, jos etenee useampien metrien päähän. Mutta onneksi mukana kulkevat opaskoirat ja opasihmiset, joten Rapsukin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Edelleen se saa metsässä hepuleita, laukkaa, juokseen hippasta, kurvailee vauhdikkaasti ja elää täysillä.


Säät ovat suosineet vanhuksia. Pakkasta ei ole ja lumetkin ovat vahvasti vajuneet. Lenkeillä ei tarvitse kipitellä samoja polku-uria kuukausikaupalla vaan luppakorvatkin pystyvät liikkumaan vähälumisessa umpihangessa, jolloin jokainen ulkoilu on uusi seikkailu. Lisäksi paikoin on täysin lumetonta ja hienot puitteet kirsunkäyttöharjoituksille. Otamme siis ilon irti poikkeuksellisen lumettomasta tammikuusta!