torstai 31. heinäkuuta 2014

Katso kelpie loikkaa!

Ihan superaksaa! Fiilis oli katossaan heti hallin pihaan saavuttuamme kauniin ilman kääntyessä kaatosateeksi ja ukkoseksi. Mukavasti sade viilensi koko päivän kolmenkympin hujakoilla killuneen ilman. Lämmin oli sateessa lämmitellä eikä Lupua ukkonen häirinnyt ollenkaan. Minua vähän, mutta päätin olla rohkea. Tosin jäähdyttelylenkillä rohkeutta punnittiin myös vastaantulleilla pikkuruisella käärmeellä sekä karmaisevan isolla rupikonnalla.

Tehtiin ensin niistoloita (2, 4, 6) ja hartaasti keskityin kätöseni korkeuteen sekä niiston syvyyteen. Aikas hienosti meni, ei yhtään kieltoa! Tosin käännös ei ollut niin hieno mitä se voisi olla, taisin vähän painaa otus ohjauksesta läpi, mutta en takertunut siihen, kun nimenomaan lähdin hakemaan kiellottomuutta ja liikkeeni kestoa ja niitä sain. Oli etevä kelepi!

Toisessa setissä otettiin mukaan irtoamista vaikka aikas kivasti se oli ekassakin setissä irrallaan, ei tarvinnut putkiin kuin päästää ja se meni jo. Kerrassaan mahtavasti liiti pikkukoira hypyn (3) vaikka viiletin puomin toisella puolella ja putki (2) syötti suoraan putkeen (4) eli hyppy (3) piti poimia matkalta. Ei epäröinyt, ei kysellyt vaan veti täysillä. Piti ihan useampi toisto ottaa, kun kulki niin makeasti. Ja toki niistelin (5) tässäkin pätkässä.


Senioriosastolle kuuluu hyvää, joskin melko yksipuoleista esiintymistä norppanäytelmissä. Uimassa ollaan käyty antaumuksella ja tänään päästiin jo ekstremeolosuhteisiin tuulen puhaltaessa niin kovasti, että aallot sukelsivat sieraimista kurkkuun, mutta aika äkkiä siihen tunteeseen tottui.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kesä eikä mitään tekemistä


Uimista, uimista, päikkäreitä, syömistä, uimista, suppailua… Ollaan nautittu kesästä mökillä ilman mitään ohjattua tekemistä. Se on aikalailla aivojanollaavaa myös koirista, kun saavat tehdä mitä lystäävät ja tulla ja mennä miten huvittaa ihmisten uppoutuessa kirjoihin/ loikoiluun/ taivaanrannan maalailuun. Kaikki toteuttivat omia rutiinejaan, joista Nuuskulle tärkein oli aamuruuan jälkeinen takaisin aittaan viipottaminen ja Simon herättäminen sekä ruuanvalmistustoimien valvominen, Rapsulle mökin portailla pötkötys tiluksia valvoen  sekä rannalla uimapatjalla makoilu lämmöstä nauttien ja Sisulle hepuliralli, johon sisältyi hurjaa pinkomista pitkin rantaa, metsää, hiekkakasaa ja välillä vauhtia otettiin rakennusten kiertämisen lisäksi myös sisätiloista sekä päikkäreiden nukkuminen aurinkoisessa polttavan kuumassa rantahiekassa aaltojen liplatusta kuunnellen.

Aurinko on lämmittänyt Pielisen linnunmaidoksi, joten on lutrattu vedessä ihan urakalla. Rapsuttimen kanssa löydettiin uusi kesähupi ja se on suppailu. Rapsu on siinä jo aivan pro. Myös Nuusku ja Sisu osallistuivat hupiin, mutta kolmen koiran ollessa kyydissä oli vähemmän itsetuhoista laskeutua seisomasta istumaan ja siirtyä melomiseen. Kerrassaan hauskaa ja kolmikko kehittyi silmissä: hyvää tasapainon hallintaa laudalla, hienoa uimahyppyjä laudalta järveen ja vahvaa kampeamista takaisin laudalle.

Monta kesää ollaan suunniteltu uintia Pentusalmen yli ja takaisin (n. 350 m), ja nyt vihdoin ja viimein saatiin se aikaiseksi. Hitusen salmen virtaukset kävivät lihaksiin voimallaan ja kylmyydellään. Vaikka vesi oli lämmintä, löytyi salmesta myös kylmiä vahvoja virtauksia, ja uimahallissa kilometri tuntuukin paljon kevyemmältä. Tarkoitus oli, että Nuusku uisi vain menomatkan ja paluun tulisi pelastuspartion kanssa suppaillen, mutta Nuusku oli toista mieltä ja Nuuskuhan tunnetusti tekee mielensä mukaan. Unski onkin tänä kesänä osoittanut olevansa vielä aikamoisessa teräsnarttukunnossa. Rapsu puolestaan halusi suppailla mennentullen ja loikkasi uimaan vasta palattuamme mökkirantaan, kuumahan pidemmässä yhtäjaksoisessa lautailussa tulee. Sisu kroolasi innoissaan salmen yli ja takaisin, ja jatkoi omia uimaretkiään vielä sen jälkeenkin.


Sunnuntaina palattiin arkeen ja suunnattiin Pärnälle Saijan koulutukseen, josta alla sinnepäin ratapiirros.  Keli oli kuuma, joten tehtiin Sisun kanssa lämmittelyt ja jäähdyttelyt uiden vaikka täytyy sanoa, että Jyrinjärven vesi oli jo niin lämmintä, että ei se minua ainakaan enää treenin jälkeen kummoisesti jäähdyttänyt vaikka mukavaa olikin.


Radalla pidettiin koiran kanssa tehtävät toistot minimissä. Rataa läpikäydessämme ohjausvalintani poikkesivat paikoin paljonkin muiden suunnitelmistä (ihmiset ovat hurjan kovia niistämään ja vastakääntyilemään ja sylkkäreitä vetämään) ja kouluttajakin hieman epäili, että toimiikohan ohjausvalintani nopean koiran kanssa, mutta oli mukavan avoin vaihtoehdoille ja niiden yritykselle. Ilokseni sain todeta, että kyllä, olen oppinut tunnistamaan radoilta paikkoja, joissa tiedän miten minä ja Sisu pelataan parhaiten yhteen. Sisu kääntyy ilman yliohjaamista ja jossain kohdissa joskus jopa minä osaan liikkua ;)

Ekassa setissä tehtiin pätkät 1-7 ja 9-13. Tehtiin kepit erikseen, koska aloitus oli Sisulle vaikea vielä tässä vaiheessa. Alun (1-4) ohjasin valssein ja peruspyörityksellä ja se meni aivan superhyvin. Ohjaajan jalat liikkuivat ja valssit pyörivät vauhdissa. Lupsu luki ohjausta mainiosti, kääntyi kauniisti ja miun valssit olivat kerrassaan kohdillaan. Kohtaan olisi ollut myös hifistelevämpiä ohjausvaihtoehtoja, mutta juntti kun on, niin menee yksinkertaisella. Hieman poistuin mukavuusalueelta ja tein persjätön (9-10) vaikka koira ei ollutkaan putkessa ;) ja vaikka se ei ollut siihen mikään vaihtoehtosuositus nro 1, koska tiesin, että tuommoisessa kohdassa Sisu kääntyy sillä hyvin ja minä saan kivasti vauhtia alle. Pakkovalssin (12) jatko sen sijaan oli minulle haasteellinen, koska tein siihen selkäytimestä rapsumaista ohjausta (villit kädet, puskeva liike), josta Lupuna lähti lentoon ja sinkosi takaakiertoon (13), joten noiden kohtien ennakoiminen vaatii minulta vielä aika paljon työstöä.

Toisessa setissä tehtiin pätkät 13-20 ja 24-30. Minun makuuni kurvit levisivät hieman liikaa välillä 15-17. Kouluttajasta se oli ihan normaalin maksikoiran menoa, mutta minusta normaalien maksikoirien kurvit ovatkin ihan levällään. Treenattiin hypylle (16) semmoista eri tyyppistä ohjausta, jolla on ehkä joku nimikin, mutta käytännössä se oli vähän niinkuin päällejuoksu risteytettynä saksalaisen loppuosaan eli vedin ja tulin jo vastaan ja "työnsin" hypyn yli. Meni ihan jees, ottaen huomioon, että uutta oli, mutta pitää harjoitella, koska tuon hifistelyn voin jopa ostaa valikoimaani. Treenattiin myös niistoa (27) ja siihen sain hieman valaistumista ja sen seurauksena jopa oman rytmityksen parannusta. Pikkuisen, kun käden korkeutta muutin, muuttui liikkumiseni ja olin jotenkin vähemmän tiellä. Olipa hyvät treenit. Sopivassa suhteessa onnistumista, haastetta, uutta oivallusta ja tyytyväisyyttä tämän hetkiseen osaamiseen.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kömpelö ja tulisielu

Eilisten treenien teemana oli niistot, mutta eka setti meni lähinnä siihen, että muisteltiin montako keppiä sitä pujottelussa oikein onkaan. Jatkossa siis pujotteluun häiriötreeniä, koska Lupu otti liikaa kiihkoa edessä häämöttävästä hypystä. Ilmeisesti alussa houkuttavat pituus ja putki veivät sen verran paljon mehuja, että lopun hyppyhoukutin oli liikaa ja kaksi viimeistä keppiä tuntuivat joutavanpäiväisiltä. Tosin kiltteydelleen uskollisena ei se kuitenkaan palkkaan koskenut vaan kääntyi ihan itse takaisin alkuun…  Onhan Sisun kanssa tehty jo keppejä osana ratapätkää ja myös niin, että kepeiltä jatketaan hypylle, jonka jälkeen on palkka, mutta toisaalta viime aikoina on pujottelut jäänyt vähemmälle (lue: olemattomalle), kun on keinuun keskitytty. Note to self: muista ylläpitää myös opittua taitoa äläkä anna sen painua unholaan. Ilman hyppyhoukutusta kepitys kulki loistavasti ja hyppyhoukutuskin onnistui viimeisen välin ohjurin avulla. Lupun kepit on niin tuliset; aivan superasenne ja vauhti!

Kun sitten setin lopussa päästiin kiinni niistoloihin, lähinnä toivoin, että ei olisi päästy. Rytmitajuttoman ohjaajan räpellystä kaikkinensa. Tehtiin erilaisiin kohtiin niistoja, joista yhteen kohtaan onnistui vallan mallikkaasti, toiseen hitusen ontuen ja kolmas oli… noh ei sitä ollut, kun meni niin haastavaksi. Liian kauaa ei saa edessä kykkiä, mutta liian aikaisinkaan ei saa lähteä. Liiku siinä sitten. Jatkossa siis ohjaajan surkean liikkeen siedätystä ja päinhyppimisen vahvistusta. Ihan turha on edes kuvitella, että minun liike mihinkään paranisi, joten lähdetään vahvistamaan huonon ohjauksen vastaanottamista. Kysehän ei ole siitä, ettenkö tietäisi miten minun tulisi liikkua vaan siitä, että yksinkertaisesti en kykene, koska olen kömpelö. Itseäni toki lohdutan sillä, että niiston voi korvata radalla monellakin eri ohjausvaihtoehdolla, joten pystynen välttelemään heikkouksiani tositilanteissa jatkossa edelleen.

Toiseen settiin saatiinkin sitten jo hienoja onnistumisia ja päästiin hurjastelemaan hirttoa, takaaleikkausta, takaakiertoon irrottamista sekä loppusuoraa. Kulki niin hyvin ja minäkin jopa rytmitin takaaleikkauksen toimivasti. Reenin jälkeen viipotettiin Katrin, Helmin ja Martan kanssa lenkille ja uimaan.  Rentouttavaa, virkistävää ja hauskaa, ja mikä parasta ihan mahdottoman lämmintä vettä. Kesä!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Hauska ja haikea viikonloppu

Polttopuita hakemassa.

Lauantainen hellepäivä maaseudulla oli oikein rattoisa. Nuusku toimi ylimpänä mehustajana, armoitettuna ruuanlaiton valvojana, maitokärrykuskina puidenhakureissulla ja muutenkin uskollisena jokapaikanhöylänä. Sisu puolestaan otti vastuulleen karvalehmien virallisen valvojan pestin ja piti tiukasti huolen, että sarvielukat eivät todellakaan ryysi pihaan. Rapsun tehtäväksi jäi lapinorvokkien syöminen. Ja sipuleiden. Ja salaatin. Ja tillin. Ja… Rapsun nimeksi olisi pitänyt laittaa Orvokki, on se niin hanakasti niiden perään.

Rapsun lempiruoka.

Nuusku seurasi mehustusta niin antaumuksella, että suoriutunee siitä itsenäisesti seuraavalla kerralla.

Sunnuntai-illan ratoksi hurautettiin hallille. Sisun kanssa tehtiin keinua ja tulipahan makoisia toistoja. Lupu intoutui hurjaan putki-keinu-putki-keinu-ralliin ja se olikin loistavaa, koska sinne sai väliin ujutettua muutamia melkein kokonaisia itsenäisiä keinuja ihan huomaamatta. Pidin kyllä pehmukkeen alastulon alla, että keinu ei vahingossa potkaise takaisin. Treenisession jälkeen hilppaistiin koko kolmikon kanssa metsän kautta uimaan. Vesi oli kuin linnunmaitoa ja tälläkin kertaa kalat uivat kanssamme. Tuli uitua antaumuksella ja Lupuna ehti käydä jopa kahdesti pissillä kesken uimisen. Mutta mikäs siinä oli auringossa polskiessa, kun senioritkin jaksoivat niin hyvin.

Uimareissun jälkeen jäätiin vielä hallille lopettamaan yksi aikakausi: vedin näillä näkymin viimeiset tolleriyhdistyksen aluetoiminnan agilityn viikkotreenit. Onhan nuita kahdeksan vuotta tullut pidettyäkin, joten ehkä onkin tauon paikka. Hieman oli haikeaa ja päätöksen meinasin pyörtää jo kotimatkalla, kun sain maailman ihanimmilta kouluttettavilta semmoisen herkkukassin mukaan, että ei mitään rajaa. Paljon en siis koiristani eroa vaan olen helposti makupaloilla lahjottavissa!

"Kyllä se pystyy nää yhdessä illassa syömään." No ainakin yrittää!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

003 ja lupa tappaa


Ollaan harrastettu urakalla kimppauintia, polskuteltu matkaa, jossa yhtäjaksoisen uinnin kesto on ollut reilut 20 minuuttia kerrallaan. Rapsu tykkää uida yhdessä ja se on niin hassu, kun se vetää totisella ilmeellä koiraa miun kanssa rinta rinnan. Lupu ui yhdessä uidessamme hupaisan tiukasti, tosissaan ja täysillä sekä juo tavoilleen uskollisena niin paljon, että kesken uinnin pitää mennä rannalle pissille. Voi sitä vauhtia millä se paahtaa takaisin järveen! Kuulostaa tullessaan kitisevältä soutuveneeltä, mutta aallokko on kuin moottoriveneen jäljiltä. Hyvä jottei juokse veden päällä ja korvat on virtaviivaisesti ilmanvastusta pienentämässä. Nuusku on jaksanut uimareissut hyvin, ei mitään ongelmaa, ja fiksuna kroolaa rennosti.

Rapsutin.

Nuuskutin.

Kaksoset.

Luputin.

Hikinen kolmikko.

Toissapäivän reissulla olisi saanut hienoja kuvia koirista, jotka uivat kalojen kanssa. Erityisesti Sisun jaloissa uiskenteli parinkymmenen ahvenen parvi, isoimmat ihan eväskokoa, eikä eväkkäitä häirinnyt Lupsu ollenkaan eikä Lupsua eväkkäät. Tosin Sisu ei kaloja tajunnut vaikka olisi se ne voinut havaita, jos olisi hoksannut katsoa. Kirkkaan veden läpi näkyi kaikki vesihirviöt.

Pitkospuilla.

Virkistäydyttiin päivänä jonain Kalliojärvenkierroksella, jolla sää ei ollut liian kuuma, viilentyminen onnistui supsikkaasti kierron kohteena olevassa järvessä eikä juomavedestäkään ollut pulaa. Ainoa miinus oli paarmat, joita oli muutama liikaa ja toki se, että punaturkit perinteiseen tapaan karkasivat laavulle (aina vain aikaisemmin, juuri ennen kuin aiot ennakoida tilanteen) kohteenaan pahaa-aavistamattomien retkeilijöiden makkarat. Onneksi oli vasta nuotio viritteillä ja makkarat piilossa. Kelpie pysyi uskollisesti siinä missä pitikin.

Mihin Rapsu meni?

Sisu ui.

Rapsun juomahetki.

Nuusku kävi mutakylvyssä.

Unski ja Unskin peräsin.

Sisu on nykyään eri hurja kärpäsentappaja. Se tuijottaa hievahtamatta sisällä pörräävää ötökkää, seuraa sitä katseellaan, laskee lentoradan ja iskee kuin kobra. Kohde kuolee välittömästi. Agentilla on lupa tappaa itikoita ja kärpäsolioita, mutta perhosiin ja ampiaisiin ei saa koskea.

Eilen kipaistiin treenaamassa Mapen, Helmin ja Tuitun kanssa. Tehtiin takaaleikkauksia, joissa minulla oli ajoittain ajoitus hakusessa, mutta malttaessani olla jyräämättä koiraa saatiin hyviä toistoja, sekä keinua, jossa edettiin taas hitusen. Treenin jälkeen jälleen koirakavereiden kanssa uintia, tällä kertaa Leinosenlammessa, ja Lupsutinhan ui. Tavoistaan poiketen se intoutui myös vesinoutoihin, koska huomasi olevansa porukan uimamaisteri ja sillä piti vähän lesottaa. Toisin sanoen Sisu nyysi muille heitetyt kepit ja kruisaili järvellä polleana risukasa suussa. Miehän en sille ole mitään ikinä heitellyt, kun se on pikemmin himouimari, jonka uintia saa rajoittaa kuin koira, joka tarvitsee tehtävän uidakseen. Oli sitten ilmeisen eksoottista ja hauskaa, kun pääsi noutamaan ja siitä piti ottaa kaikki irti.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Keinusulkeiset


Viikkotreenit oli peruttu helteen vuoksi, mutta mentiin Lupsun kanssa hallille, koska ainahan liitotreenin säähän voi sovittaa. Tehtiin keinua ja sulkeiset toivat kivaa tulosta. Kolmeen settiin mahtui jopa yksi aivan itsenäinen ja hieno keinusuoritus. Vielä on kuitenkin aiheellista hieman jeesiä laskuvauhtia, mutta ei liikaa, ja ehdottomasti pitää muistaa ottaa ensi kerrallakin palkaksi hätäpäissäni kaupasta ostamiani erityisherkkuja, koska Sisu kävi niihin aivan kuumana ja ne yllyttivät sitä huikeisiin suorituksiin (ja kotiin palattuamme varastamaan niitä!). Iloksemme treeniryhmästämme Tiina & Nessa ja Laura & Ulpu olivat myös treenaamassa, joten saatiin mukava yhteinen jäähdyttely- ja uimalenkki. Tuli heitettyä itsekin talviturkki Jyrinjärveen, ihanan lämmintä vettä.

Päivällä turkki jäi vielä päälle sillä Höytiäisen vesi oli liian kylmää ihmisille, mutta passelia koirille. Nuusku on erityisen hauska veden lähellä, voi sitä fanatismia mikä sen katseesta silloin paistaa, ei ole iän myötä seestynyt ei! Rapsuttimen mielestä Höytiäisen vesi oli turhan kylmää, Pyhäselkä on parempi. Sisu polski niinkuin silakat nyt polskivat, elääkseen.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Samanlainen keulavisiiri kuin Estoniassa

Uintia, uintia, uintia ja varjoisissa metsissä ulkoilua. Siinäpä kolmikon viime aikojen päiväohjelmat. Vesi on ollut niin lämmintä, että jopa Rapelo on tykännyt polskutella enemmän kuin noutosuoritukset.  Nuuskutin kroolaa häntä peräsimenä niin hurjana, että reidet pullottaa. On tullut habaa! Sisu puolestaan on kunnostautunut ruorijuoppona, joka lipuu keulavisiiri auki kiekkoa niin kauan, että pitää käydä rannassa oksentamassa ylimääräiset vedet pois kyydistä voidakseen jatkaa uintia. Kyllä, luit oikein. Muistelen Nuuskulla olleen samanmoinen vaihe joskus, se ui pitkään ja hartaasti koko ajan ryystäen, mutta nykyään sen keulavisiiri ei enää vuoda, joten rohkenen elää toivossa, että Lupsukin oppii uimaan suu kiinni. Ja toisaalta, onpahan ainakin nesteytetty näillä keleillä ;)

Sunnuntai-iltana suunnattiin kolmikon kanssa Pärnälle. Pikkukoiran kanssa käytiin aksaamassa ja koko porukan kanssa lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä. Hirvittävän hauskaa. Koska keli oli lämpöinen, pidin edelleen saman takanahillumisteeman kuin aiemmin, jotta päästäisiin pienillä toistomäärillä eteenpäin, ja kylläpä kannatti. Aivan huikeaa edistystä on tapahtunut, vedettiin meiksi ihan törkeän hyvin. Oikein piti pidätellä itseään, että ei jäänyt toistamaan erityisesti kohtaa 1-6 koko yöksi. Oikeasti, sain toimimaan alkupätkän takaaleikkaukset molempiin suuntiin niin upeasti, ihan vallan vedin harkitusti enkä huiskinut vaan ja Lupu tykitti ilman varmistelua!


Takaaleikkaukset (2, 4, 14) sujahtivat kuin vesi uivan kelpien kitaan, sylkkäri (7) asettui pienen räpellyksen jälkeen napakaksi, backlap (9) on ollut Sisulle hämmentävän luonteva, mutta suunnittelemani poispäinkäännöksen jouduin vaihtamaan sylkkäripoispäinkäännösräpellysmutanttiin (13), joka toimi tosi hyvin. Tehtiin kolme lyhyttä settiä, joista yksi sisälsi pelkkää keinua.

Sisun huilihetkinä tollerit pääsivät höpötokoilemaan. Tosin molemmat punaturkit olivat sitä mieltä, että aksata olisi pitänyt ja livistivät kohti esteitä vähän joka välissä. Höpötokossa ei ollut minkään valtakunnan suunnitelmaa vaan iloisena sikermänä seuraamista, kaukoja ja paikkamakuuta. Hyvällä sykkeellä tekivät, joskin Nuusku oli kaukoissa järkähtämättä sitä mieltä, että istu tarkoittaa seisomista, joten sillä mentiin, kuka sitä nyt jaksaa pienistä nipottaa :)

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Aurinko laskee selkäsi taa, se värjää sun turkkisi punaisellaan ja itikat inisee "Sisu on superaksakoira"…

Rokkiviikonlopun teemalla tömisytettiin Sisun kanssa iloisen suloisesti kivituhkaa. Ihan superaksaa iltayössä, huikeaa liitoa auringonlaskussa!


Ajattelin, että jos sitä vaikka kertaisi viikon teemaa eli takaaleikkausta ja keinua. Ihan mahtitoistoja, virheetöntä settiä vaaleilla palleroilla (1-6). Tokkiinsa, kun tein kakkosella takkaaleikkauksen, niin Lupsu sai irrota vallan itsekseen putkesta putkeen ja niinhän se sulavasti sujahti. Hienosti haki kepit vauhdissa ja painoi hypylle keppien jälkeen. Aikas kivasti ollaan saatu palkka kepeillä jo seuraavan esteen taakse. Tämä oli niin täydellistä settiä, että piti ottaa pari ylimääräistä vetoa ihan vaan siitä ilosta, että sujui niin hurjan hyvin.

Tummilla palleroilla (1-8) alku oli helppoa kuin kurnutus sammakoille ja haaste eli takaaleikkaus tumppaistiin vitoshypylle. Siinä Lurppa heitti ensin piruetin hypyn takana, mutta kun muistin ottaa myös sanat käyttöön eli pieni haltuunotto ennen hyppyä, hyppy ja heti myös sanallinen jatko-ohjaus, niin lohikäärme liisi tulta syösten hypyn kautta putkeen. Selvästi hankalampia on takaaleikkaukset ns. tyhjään kuin silloin, kun saa luukuttaa ohjauksesta suoraan putkeen. Ja tämä hankaluushan tulee minun onnettomasta ohjauksesta, mutta sen surkeus on koiran helpompi kestää, kun jatkon sävelet selviää rataa lukemalla. Silloin kiusaus kääntyä minua kohti ei ole kovin suuri ja matkan jatkaminen liikkeeni suuntaan on helpompaa.

Keinussa tehtiin tuttuja toistoja ja saatiin siihen hyvä setti. Hankalampihan tuota on tässä vaiheessa itsekseen reenata kuin kaverin kanssa, mutta onnistuttiin. Siitäkin tulee niin mahdottoman hyvä, mutta ei se kyllä vielä elokuun kisoihin valmistu. Vaan joskus sitten.

Jäähdyttelylenkillä pikkukoira osoitti olevansa vedessä kelpie eikä tolleri. Viereisestä kaislikosta kvaaksutellen lähtenyt sorsa ei laukaissut "saalis! paisti! riista! haen haen haen!!!"-efektiä vaan Sisu käänsi katseen minuun kysyen "mitäs nyt tehdään" ja kun sanoin, että "uipa poispäin", niin kelpi teki u-käännöksen ja ui päinvastaiseen suuntaan kuin sorsa. Aikas kiva ja siivekäskin pääsi takaisin kaislikkoonsa unille.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Hattusaaressa pikkuinen norppa

Siinä ajassa missä itse ehtii kävellä kesämökin kulmalle, pieni kelpienorppa on jo kiihdyttänyt rantaan ja kroolannut keskelle salmea. Korviin kantautuva molskis ja loiskis paljastaa mistä suunnasta hetkellisesti rantautunut pikkukoira on uudelle uimareissulleen lähtenyt. Ilo oli huomata uimahyppytekniikan kehittyminen, Kahvipapu ei tällä reissulla kertaakaan vahingossa sukeltanut. Nuuskusta vesi oli lämpöistä ja seniori nautiskeli juniorin kanssa kuviouinnista. Rapsukin piipahti uimassa, mutta ainoastaan sen verran, että viileys valtasi kehon eli pakollinen kuuman päivän uintisuoritus.

Raipe on toipunut hyvin, paljon paremmin kuin edellisestä hammasleikkauksesta. Ilman kauluria on voinut olla eikä se ole yrittänytkään natustella mitään kiellettyä eli kovaa. Noh, rohmusi se muiden mukana lattialle tipauttamiani juureksia ja muita grilliin matkaavia rehuja, mutta onneksi ahneus varmisti sen, että kamat nieltiin purematta, joten mitään vahinkoa leikkauskohdalle ei tapahtunut. Rapelohan siis syö seuraavat kaksi viikkoa pehmyttä puuromaista mössöä eikä saa pureskella mitään. Ei tosin paljoa eroa normaalista, koska sulat raa'at fisut ja lihat ovat pehmeitä.

Kaupunkiin palattuamme Lohikäärme hilippasi aksaamaan Martan ja Helmin kanssa. Hauskuutta, nuo paimenet on aika samanmoisia. Reenittiin takaaleikkausta. Kakkoselle onnistui virheettä ja nelosellekin, kunhan ajoissa älysin käskyttää putkea. Tosin ei mitään saumaa ollut ehtiä ykköseltä neloselle vaan piti tehdä osissa (1-3, 3-9), sen verran livakkaa liikkuu kelpie, että ei siitä suorilla ohi paina, jos jää jälkeen jo kakkosesteellä.


Ohjaustreenin lisäksi tehtiin keinua ja mahdottoman hienoja toistoja siihen. Lupuskalla on niin hyvä ajatus ja se tekee keinua reippaasti ja tosissaan. Juoksee päähän, tippuu alas ja ottaa 2on2off-asennon. Etevä pieni koira. Jäähdyttelylenkki vedettiin pitkän kaavan mukaan ja koska on kesä, reitti sisälsi myös uimista. Virkistyksen lisäksi kelpo tapa puhdistaa koirasta kivituhkapölyt ja nesteyttää :)

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Operaatioita ja näytteitä

Rapsu toipuu hampaanpoistostaan. Eilen puoliltapäivin jätin tainnutetun elukan operoitavaksi ja varttia vailla kuusi huristelin jossain määrin tajuissaan olevan yhtä hammasta kevyemmän otuksen kanssa kotia kohti. Rapsulla aina herääminen kestää, mutta tällä kertaa se oli illalla kymmenen aikoihin jopa kohtuu skarppi, siis siihen asti, kun sai iltalääkkeensä. Luppakorva ei ole kipeänoloinen, mutta on sillä kyllä mellevät tropitkin. Hyvä, että ei koske eikä kutise, niin ei tarvitse käyttää kauluria estämässä takajalan eksymistä tikkejä irrottamaan.

Rapsun lisäksi klinikalle jäi Sisun aamupissinäyte. Mielessäni elättelin pissinäytteenottamista herkältä neidolta haasteelliseksi, mutta se olikin niin haasteellista kuin että Lupsu kyykistyi pissille, alle tungettiin pakasterasia ja Lupukka pissi siihen. Ei sitä häirinnyt toimenpide yhtään. Muistelen, että Nuuskun kanssa tässä oli joskus enemmän taiteilemista. Näytehän otettiin siksi, että lauantaina Lupulla tipahteli hitusen pissiä parvekkeelle, joten ajattelin josko kylmissä vesissä polskuttelu on altistanut jollekin pissitulehdukselle. Hoitamaton tulehdushan voi nousta munuaisiin, joten pitihän se tsekata ja ilokseni näyte oli puhdas, joten lirahtelu oli pelkkä vahinko.

Raipen ollessa operaatiossaan, Nuusku ja Sisu viettivät päivää teemalla ihanat nartut rannalla. Vesi oli niin lämmintä, että ex-jääkarhu nykyinen vilukissa Nuuskutin tarkeni myös uida pitkäkestoista hupiuintia. Se on hyvä se, pysyy otus hyvässä fyysisessä kunnossa. Sisu puolestaan on täysiverinen norppa. Koetin opettaa sille uintia siten, että Sisu ui ja minä etenen kävellen pitkin rantaa. Onnistui vallan mallikkaasti siihen saakka, kunnes Sisun olisi pitänyt uida sillan ali ja menettää minut näkyvistä. Reippaasti se lähti alitukseen, mutta kun katosin sillan taakse, niin kohta kuului takaa mahdotonta loisketta ja kaislikon suhinaa ja pikkulohikäärme pyyhälsi tuhatta ja sataa katoavan perään, joten tämä vaatii ehkä vielä treeniä ;)

Rapsuttimen jäädessä kotiin toipumaan Simon ja Nuuskun hellään huomaan, kiiruhdettiin Lupsun kanssa reeneihin. Myöhässä oltiin (mutta ei paha, jos lähtee Reijolasta 17.45, vaihtaa kotona potilaskoiran treenikoiraan ja on Pärnällä 18.20), mutta ehdittiin kuitenkin tekemään Katrin huisin hauskaa treeniä (alla jotain sinnepäin treenipiirros), jossa teemana oli inhokkini takaaleikkaus. Eihän ne sujuneet kuin suorapalkalle, mutta muut osat meni mukavasti ja taas sain huomata miten Rapsun yhdelle esteelle heittävä käsi viskaa Sisun maata kiertävälle radalle. Toisaalta taas liian pientäkään ohjausta ei voi antaa, koska Sisu myös kääntyy tarvittaessa kesken pituuden, jos se tulkitsee, että "haa, se halusikin miun kääntyvän just nyt just tästä". Tämä on hauskaa haastetta!


Jäähdyttelylenkille lähdettiin Nessan kanssa ja kaksikko jolkotteli kovin rauhallisesti ilman sen suurempia leikkivirityksiä johtuen kuumasta kelistä. Uintipaikalle päästyämme huomasi taas jonkun vesifanaattisuuden. Muut ei ollut ehtinyt laskeutua rantaa vievää rinnettä edes puoleenväliin, kun muuan kelpi kroolaa jo pitkin Jyrinjärven selkää.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Aamujäljet

Vedin eilen illalla kolmikolle nohevana jäljet ilman merkin merkkiä (tiedättehän ylivertaisen eräinkävijäfiiliksen "ei näitä jälkiä tartte merkata, kyllähän mie nyt muistan, että tuon koivun juuresta lähtee…") ja aamulla ajamaan mennessä sitten tovin pyörin metsässä pohtimassa, että mikähän nuista koivuista on SE koivu. Onneksi nelijalkaiset olivat virittäneet kirsunsa ja tekivät erinomaista työtä. Jäljille tuli ikää noin 15 tuntia. Into oli kova kaikilla, jokaista piti jarruttaa tosi paljon, mutta minusta se on vaan hyvä asia. Pitää olla intohimoa ja asennetta. Työskentely oli tarkkaa ja jokainen jäljen tapahtuma tuli merkattiin huolella. Kaatoina oli kaikilla keitettyjä sydämiä ja hyvin maistui.

Siinä missä viimeksi pääsin hehkuttamaan pikkukoiran hienoksi hioutunutta arkikäytöstä, niin nyt pitää vastapainoksi todeta, että kaikki hieno käytös katoaa kuin tuhka tuuleen silloin, kun lähistöllä on kultainennoutaja. Pitänee ilmoittautua seuraavalle Golden Ringin kesäleirille ottamaan hieman siedätystä…


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Iltatokot ja päiväkeinut

Talouden intohimoisin aurinkofani.

Eilisen iltalenkin yhteydessä humputeltiin Sisun kanssa hieman tokon merkeissä. Pitkään aikaan ei ollakaan tokoiltu ja nytkin vähän puolipakolla (ja ilman suunnitelmaa) tuupin itseäni pesiskentälle. Lupsu oli innoissaan kuten aina ja helpostihan siinä tehdessä alkaa itsekin lämpenemään lajille, kun toinen on tohkeissaan. Tehtiin nopeana sikermänä perusasentoa (hyvä), seuraamista ja käännöksiä (hyvät), maahanmenoja (erinomaiset) ja stoppeja (kadonneet). Kentältä jatkettiin pitkälle iltalenkille pitkin Pyhäselän rantoja ja Luputin pääsi esittelemään semitäydellisiä lokeista luopumisia sekä täydellisiä rusakoista luopumisia, ja mikä parasta, huikaisevan hienoa arkitottelevaisuutta.

Tänään käytiin Heidin keinuklinikalla ;) Hyviä vinkkejä sainkin siihen miten edetä, kun omalla kuviolla vastaan on tullut tilanne, jossa takaisin ponkaiseva keinu napauttaa Sisua mahaan. Sitä en halua ja nyt sain oivallista visiota siitä miten rakentelen keinun suorituksen ilman potkua. Aikalailla palattiin vanhoihin tuttuihin perusasioihin, mutta tällä kertaa jatketaan niistä eteenpäin hieman eri variaatiolla. Enää tarttee vaan treenata!

Nuuskuttimen liikkuminen näyttää hieman kankeammalta, joten pitänee ottaa elukkalääkärin kanssa keskusteluun pysyvät tropit. Nythän aiemmin saatu Gabapentiini-kuuri on loppunut ja on todettava, että loppumisen huomaa. Mielissään Unski metsälenkeillä menee pitkän kaavan mukaan ihan oma-aloitteisesti keulassa, mutta sisällä huomaa, että esimerkiksi korkeammille nukkumapaikoille kampeaminen ei ole kovin lennokasta.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Voihan hammas ja ihana lammas!

Kiltti potilas sai asiakasuskollisuudestaan palkinnoksi retropupun.

Sunnuntai-iltana Rapsu mupelsi lampaankorvaansa niin hitaasti ja hartaasti, että oli pakko avata kita tarkempaa tutkailua varten. Olin jo aiemmin viikolla kiinnittänyt huomiota hieman hidastuneeseen syöntiin, mutta nyt hitaus oli sitä luokkaa, että sitä ei voinut enää ohittaa tilapäisenä mielenhäiriönä. Aika nopeasti huomasin ylätakahampaan olevan halki, joten eläinlääkäriin aikaa varaamaan.

Saatiin tarkistusaika heti maanantaiksi. Odostustilassa käytiin läpi Rapsuttimen perinteiset kuviot eli iloisesti sisään ja suoraan vaa'alle, punnittavana napotusta ja kauniin hyljemäistä "oink, oink"-ääntelyä vihjeenä siitä, että "tässä istun hienosti, missä palkka?" Sen jälkeen ruokahyllyjen nuuskuttelua, uusien lelujen tsekkausta ja hienosti käyttäytyvän koiran pötkötystä. Raisku sai toimitusjohtajalta hienon retropupun ja se nosti käynnin hupia entisestään. Miettikää nyt, saa napottaa vaa'alla ja vinguttaa pupua! Aika hienoa. Kyllä kannattaa olla uskollinen asiakas!

Kirsi tarkisti suun ja havaitsi, että koko hammas on halki siihen malliin, että poisto on ainoa vaihtoehto. Poistoa odotellessa luppakorva nauttii pehmyttä ruokaa ja kipulääkettä. Pohdittiin syitä halkeamiseen, koska tämä oli jo toinen takahammas puolenvuoden sisällä eivätkä terveet takahampaan itsestään halkeile. Esille nousivat mm. allergian vuoksi naposteltujen lääkekuurien heikentämät hampaat sekä geenivirheen tuoma olematon hammaskiille. Kuulemma erityisesti bortsuilla on tämmöistä hammasongelmaa, jossa geenivirheen vuoksi hammaskiille jää kehittymättä (?) ja hampaat alkavat hajoamaan keski-iän jälkeen aika nopealla aikataululla. Mutta olipahan syy mikä tahansa, pääasia kuitenkin, että kipeä hammas saadaan poistettua ensi viikolla ja pitää toivoa, että loput legot pysyisivät suussa ja ehjinä.

Sisun kanssa viiletettiin maanantai-iltana viikkotreeneihin ja Kaisa veti ihan huipputreenit! Aivan mahtavaa menoa pikkupapuselta ja niin opettavaista ohjaajalle. Tehtiin parinkymmenen esteen ratatreeni, jossa oli mukana tekniikkaa ja vauhtia sekä kohtia, joissa joutui miettimään miten se kelpi meneekään eri tavalla kuin tolleri.

Alla olevaan tekniseen kohtaan kokeilin hypyille (2, 4) mm. pakkovalssia ja saksalaista. Pakkovalssissa (2) Lupu ampui putken (1) suusta hornankuuseen, koska kuuli juoksuäänet ja oletti, että mennään eteen ja kovaa.  Putkea (1) edeltävä radan alkuosa oli sellainen, että jouduin juoksemaan hypylle (2) tuhatta ja sataa. Putkijarrun voisi toki opettaa, mutta enpä ole jaksanut ;P Saksalainen (4) toimi paremmin, koska silloin oma liike ei jatkunut niin pitkälle, joten Lupsukin kääntyi putkesta tiukemmin. Jälkimmäinen pakkovalssi (4) puolestaan oli tuhoontuomittu, sillä lohikäärme syöksyi putkesta (3) niin jumalatonta kyytiä, että vaikka miten juoksin, oltiin siivekkeellä yhtäaikaa. Saihan sen virheettä menemään, ei siinä mitään, mutta ei se kaunista saati järkevää ollut. Siihenkin toimi paremmin saksalainen eikä toisen siivekkeen kauttaa vedetty peruspyörityskään hullumpi ollut, koska Sisuhan kääntyy vaikka taskussa.



Treeni oli hauska, vauhdikas ja paikoin pikkukoira irtosi vähän turhankin iloisesti :) Minä kyllä tykkään siitä, että koira liihottaa horisonttiin, ei siinä mitään. Pitää vaan nyt määritellä itselle, että millaisella ohjauksella sen haluaa kääntää irtoamisen jälkeen ja millaisella ohjauksella antaa mennä vaan taivaanrantaan. A-este sujui myös erinomaisesti osana rataa.

Tänä aamuna käytiin ottamassa hieman keinua (erinomaisia toistoja keinuleikkiin), keppejä (erinomaisia toistoja) ja maanantain treenin kohdasta 1-3 sovellusta. Virittelin suurinpiirtein samanmoisen kohdan ja tein hypylle (2) backlapin mikä toimi huikean hyvin! Omat puolierot kyllä huomasi ja toiseen suuntaan backlap soljahti kuin nappi nenään, mutta toiseen suuntaan oli hieman tökeröhkö, mutta onneksi Sisu oli armollinen eikä takertunut ohjaajansa heikkouteen.

Illan iloksi suunnattiin Sisun kanssa Liperiin lampaille ja olipa ilo huomata kehitys pikkukoirassa. Se on selkeästi syttynyt, sillä on asennetta ja ajatusta. Ei ole tokopaimennusta vaan Sisu lukee eläimiä ja koettaa toimia suhteessa niihin. Rohkeakin siitä on tullut, hienosti uskalsi omatoimisesti sulloutua aidan ja lampaiden väliin laittamaan villapallot liikkeelle. Hommien jälkeen lähdettiin Ninkan lauman kanssa lenkille ja seuraan liittyi myös Pekka-kissa. Sisusta Pekka oli aivan parasta seuraa ja kaksikko saikin pellolla aikamoiset leikit aikaiseksi :) Hämmentävää omistaa koira, jonka mielestä kissa ei ole vihollinen nro 1. Hämmentävää oli myös huomata miten pieniä karitsoita voi tuijottaa loputtoman kauan, karitsatelkkarin voisi tilata kotiinkin!