lauantai 24. toukokuuta 2014

Kuole este! Kuole rata! Täältä tulee S-I-S-U!

Voi Lupu! Maailman hurjin pikkukoira, joka vetää niin asenteella, n-i-i-n a-s-e-n-t-e-e-l-l-a, että heikompaa voisi kartturina huimata. Maanantaina lähenneltiin hellelukemia, joten treenattiin ulkoilmaa noin 6°C viileämmässä hallissa lyhyet setit kontakteja. Ensin puomia, jotta saatiin fiilis haltuun ja sitten siirryttiin A-esteelle. A meillä oli aloittamatta/kesken, vähän riippui miten asiaa katseli, maanantaihin asti. Jonkin verran oli tehty aiemmin alastuloasentoa ja laskeutumista sekä tutustuttu koko esteeseen. Minä kuitenkin ajattelin oikaista, kuten minulla on tapana, koska Sisulla on vahva puomi, se tietää 120% varmuudella mitä siellä tehdään, miten ja millä fiiliksellä, joten luotin siihen, että se taito kantaa kyllä muillakin kontakteilla. Periaatteena siis: opeta yksi kontaktieste täydelliseksi ja siirrä sama osaaminen seuraaville. Hyvin meni! Kosketusalusta paikoilleen, lähetys A-esteelle ja Lupu suoritti esteen hyvällä asenteella, jäi napottamaan alastulolle etutassut ja katse maassa eikä reagoinut minun liikkeeseen (tähän toki auttoi se, että avustaja palkkasi). Virheettömiä toistoja.

Toisessa setissä jatkettiin A-estettä ja lisättiin siihen hyppy eteen, niin saatiin menoa ja meininkiä. Suoritus oli priimaa ja koko A-esteen askellus rytmittyi huikean hienosti, kun sille tultiin hypyn kautta eli oli vauhtia alla. On se vaan taitava! Minä oon kyllä ihan eri mieltä siitä, etteikö tittelit periytyisi. Insinöörin tytär on insinöörin tytär, sen katseessa palaa olympiatuli ja suonissa virtaa agilityhirmun veri!

Jäähdyttelyllä pikkukoira hillui Nessan ja Ulpun kanssa kaikki metsän rapakot läpi ja mentiin lopuksi vielä hallin viereiselle järvelle uittamaan elukat. Sisu viskasi talviturkkinsa rantakiville ja polski innoissaan, sillä lienee geeneissään myös hieman norppaa. Minusta vesi oli vielä melkoisen hyistä (sain siihen kivasti tuntumaa, kun tyypit tykkäsi ravistella itsensä vieressäni) ja ajattelin, että pitääpä autolla pyyhkeellä vähän hieraista elukkaa, ettei se ei kylmety, mutta autolla huomasin, että ai niin, tämä mallihan kuivuu nanosekunnissa ihan itse. Ei puolikaljut tolleritkaan kauaa kuivu, mutta Sisun lasimainen karva on kuiva suurinpiirtein samalla hetkellä, kun otus kampeaa vedestä ylös.

Moi! Mie oon täällä parvekkeella, kun mie tykkään lämmöstä ihan höpönä!

Sunnuntaina kipaistiin maalla maalaustalkoissa eli kolmikko sai toimia päällysmiehinä. Jotta hännät eivät saisi uutta sävyä eikä oravanpoikaset päätyisi mahanpohjalle minun maalatessa, kolmikko joutui perinteiseen maalaiskoiran rooliin eli narun jatkoksi. Hellettä piisasi, joten pötkötys varjoisalla nurmella ei ollut ollenkaan huono ajatus, mitä nyt Sisu hieman solmi itseään pihan pensaisiin ja puihin. Onneksi päällä oli valjaat, niin se ei ehtinyt hirttäytyä ennen pelastusta... Kaksikko Hupu ja Lupu koettivat vakuuttaa vahtikoirina, mutta yritykseksi jäi: käki kukkui koko päivän vaikka sitä ajoittain haukulla koetettiinkin vaientaa. Tupu puolestaan köllötti tyynenä, seniorin arvokkuudellaan, eikä lähtenyt mukaan nuorempien hölmöilyihin.

Muutoin kolmikon kulunut viikko on mennyt lepokausiperiaatteella, ulkoillen, syöden, omaishoitajana toimien ja päikkäreitä vedellen. Tyytyväistä sakkia, mutta jospa niille ensi viikolle jaksaisi kehitellä jotain hillittyä aivojumppaa.

Helteistä huolimatta tajut kankailla samoilla neliöillä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ja syyllinen on?

Syyllinen on vasen lapa. Tai oli. Nyt se on syytön tai ainakin rikoksensa sovittanut.

Lauantaiaamupäivän ratoksi Nuusku kellahti Jerry-osteopaatin pöydälle. Tilanneraportin jälkeen Jerry tarttui tuumasta toimeen ja kävi Nuuskun läpi kirsusta hännänpäähän. Ongelmien ytimeksi paljastui vasen lapa, joka ei aluksi hievahtanutkaan, mutta käsittelyn jälkeen heilui kuin noutajan häntä. Syytä jumiutumiseen ei pysty sanomaan, joko kulumaa, joko epäonnistuneen ojanylityksen seuraus, joko yhdistelmä molempia, joko jotain ihan muuta. Mutta tärkeintä on, että hoitohuoneesta asteli ulos kepeällä askelella Nuuskutin, joka olisi halunnut jatkaa samointein kunnon lenkille eli voimaantumista tapahtui jälleen kerran ja kunnolla. Epäilen tosin, että Unskin kurkku on hieman käheänä, koska Nuuskun jälkeen kapusin itse hoitopöydälle (varastin juoksuisen kumikanan ajan itselleni) ja koska Nuuskuttimesta se oli ajoittain epäilyttävää, oli laulun paikka. Kaunistahan se on tollerin ujellus, Nuuskun erityisesti.

Lauantai-illan iloksi Lupsutin lähti Nessan kanssa aksaamaan teemalla "kisoihin valmistavat". Rakenneltiin alla olevat mukaelmat Väyrysen Minnan radoista. Sisun kanssa vedettiin treenit siten, että A ja keinu jäi välistä. Olipa päheää menoa! Pikkukoira oli eläimellinen, uhkui hurjaa asennetta ja leiskautti superhyvät puomit ja kepit osana ratoja :)


Rapsutin oli myös mukana lenkkeilemässä ja lisäksi otettiin ennen aksatreenejä Rapen kanssa pihalla tokoa. Perusasentoja, seuraamista ja noutoa. Harmaahapsu oli liekeissä, on sen kanssa vaan hauskaa tehdä.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Treeniputkessa

Huomenta! Rapsuttimen sisäinen aamuruokakello ei petä.

Viikko sitten lauantaina tehtiin Sisun kanssa kahdestaan iltaliitoina suoraviivaista irtoamista, keppejä ja puomia. Coffee Bean irtosi kuin pieni eläin, pujotteli virheittä ilman ohjureita ja puomissa oli asennetta. Oli vallan mahtavaa lämmitellä, treenata ja jäähdytellä lämpimässä kevätillassa, joten tulikin vedettyä reippailut varsin pitkän kaavan mukaan.

Jaa, etteikö lyhytkarvaisesta lähtisi karvaa? Pikaisesti harjattuna enimmät irtokarvat ja samanmoisia puudeleita löytyy sängyn alta ja ovien takaa. Joku vaihtaa helleasuun.

Sunnuntaipäivä hilluttiin koko poppoolla maalla ja jos en aivan väärin muista, niin kukaan ei varastanut mitään! Ihmeitäkin voi tapahtua. Koska pikkukoira ei ollut reissun jälkeen rähjääntynyt vaan passissa ovella, kun olin kouluttamaan lähdössä, pääsi sekin mukaan ja jätiin toviksi kouluttamiseni jälkeen treenaamaan valsseja: pakko (2), ennakoiva (7, 10), twisti (12) ja liikkuva (15-16). Hieman piti irrottaakin (8), jotta ehti jatkoon. Lisäksi tehtiin muutama toisto puomille ja hyvä oli asenne edelleen. Kaikkinensa pikkukoira liiti superhyvin, mitä nyt jäähdyttelenkillä hujautti kamikazeloikan kalliolta alas, mutta se aiheutti seurauksia ainoastaan minulle (henkinen ahdistus), Sisulla oli hurjan siistiä eikä jäsenissä tuntunut miltään.


Maanantaina oli Silakan oman ryhmän treenit teemalla väärät putkenpäät. Koska oltiin jo parina iltana humpsuteltu, pidettiin toistot minimissä. Vedettiin ihan perusohjauksella ja hyvin kelepi käääntyi. Melkein liian hyvin, ei esimerkiksi neloselle tarvinnut käännellä, jotta ei tullut välistä. Muuri oli ekaa kertaa maksina radalla ja hieman aluksi palikat sinkoili, mutta saatiin sekin ehjäksi. Kauheen hauskaa!


Treenielämän ohessa pystykorva ja luppakorvat ovat viihtyneet metsälenkeillä, kroolanneet sorsien perässä, nuuskutelleen myyriä, tavanneet kavereita ja nähneet päiväunia.

Metsälenkillä tavattu tämän keväinen mikroaaltouuninpoikanen. 

Rapsutin vaikutti tovin hieman vaisulta ja mietin jo, että noinko on allergeeneja ilma pullollaan ja toinen niistä uupunut, mutta sillä alkoikin pitkään pantatut juoksut. Rapelohan on perinteisesti koloasukki ja talvikauden karhu juoksujensa aikaan. Nytkään sitä ei huvita muu kuin pesän laitto, unien katselu ja syöminen, ulkoiluista se lähtee ehkä noin puoliin mukaan iloisesti ja loput on pakkopullaa.

Nuuskutin puolestaan voi mainiosti. Omasta mielestään se on edelleen teräsnuusku, joka voisi hyppiä autoon ja sinne se välillä loikkaakin kielloista huolimatta. Tropit ovat tehneet tehtävänsä ja iloinen luppakorva on palannut. Tänään seniori pääsee osteopaatille askeltaan keventämään.

Loppuun vielä koiranomistajan kevennys:

tiistai 6. toukokuuta 2014

Paimenkoirasta liito-oravaksi

Pikkuruinen paimenkoira Lupu kipaisi lauantaina lampailla. Käytiin Ninkasen luona katsomassa miten pikkukoira villapalleroihin reagoi vai reagoiko ollenkaan ja reagoihan se. Olin oikein positiivisesti yllättynyt! Sisu oli lampaksista kiinnostunut, suorastaan innostunut ja paimensi niitä sen sijaan, että olisi vain juoksennellut ympäriinsä ja syönyt lampaankakkaa. Sisu haki tasapainoa, käyttäytyi lampahia kohtaan hyvin ja ainoastaan vähän maisteli lampaankakkaa ;) Tykkäsin tosi paljon vaikka en mitään ymmärtänytkään, mutta sen verran kuitenkin tajusin, että pikkukoiralla oli kivaa ja kaiveli hienosti juttuja selkäytimestään. Treenin jälkeen mentiin vielä Roryn, Hipan ja Pepin kanssa kimppalenkille nauttimaan luonnosta.

Sunnuntaina kelpie naamioitiin tolleriksi ja lähdettiin Jarin huudeille Hammaslahteen tolleriporukan kanssa reenaamaan. Perillä odotti varsin kiva ja vauhdikas treeni. Alla Jarin ratapiirros.

Sipulin kanssa vedettiin lasten versio, jossa huitaistiin kolmosen jälkeen ylimääräisenä esteenä mutkaputki, jotta saatiin helpompi lähestyminen kepeille, ja viimeisenä esteenä oli pituus, kun A-este on vielä treenaamatta. Lupu kulki hyvin ja mikä parasta, se veti renkaan kuin vettä vaan! Viimeksihän se oli sitä mieltä, että hammaslahtelainen rengas on o-u-t-o. Kerrassaan hauskaa ja porukka on niin kiva, että mikäs niitten kanssa on treenatessa :) Yhteisillä lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä oli osa treeniporukasta mukana ja Sisu rellestikin onnellisena Nessan, Raisan, Viirun ja Pikin kanssa.

Maanantain oli Sisun oman ryhmän treenit. Alla jotakin sinnepäin töherrys illan kuvioista, joissa teemana oli niistopersjättö (4) ja niisto (13). Ne onnistuivat hyvin tai sitten olivat kankeita, riippuen siitä miten ohjasin (yllätys, yllätys!). Mutkaputki (7, 12) ohjattiin kuvasta katsoen vasemmalta, jolloin päästiin kivasti treenaamaan myös putkesta kääntymistä sekä pimeää putkikulmaa ja hyvin toimivat.


Lisäksi tehtiin keppejä, joissa ei ollut ohjurin ohjuria ja koska lapsonen veti hienot toistot molemmin puolin jätettiin homma siihen. Koska Sisu on oppinut jutun, ei se tarvitse oppiakseen sen ihmeempiä toistosarjoja vaan voidaan ylläpitää hyvää fiilistä vähemmillä toistoilla. Puomille tehtiin myös pari toistoa ja siinä pitää saada alastulo röyhkeämmäksi. Se on epävarma paikasta, joten siihen vahvistusta. Seniorikaksikko pääsi mukaan jäähdyttelylenkille ja kivasti sulassa sovussa viipotti miun kolmikko, aussiet Ulpu & Saimi ja Sina-x sekä Elli-belggari.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Viikon kujeet

Viikko sitten perjantaina pakkauduttiin Lupun kanssa autoon ja hurautettiin Ylöjärvelle, jossa meitä odotti mukava vuokramökki veden äärellä ja Katja, Hinku-äiti sekä Tintti-bc. Lupsu oli onnellinen pieni koira tavatessaan oman rakkaan synnyinperheensä ja siihen päälle oli lisätty vielä Tintti! Koira, joka tykkää juosta kovaa ja siitäkös kahvipapu oli iloissaan. Lupun mielestä joka kodista pitäisi löytyä oma Tintti enkä pahastuisi minäkään, aivan mahdottoman valloittava koira. Aikamme joutsenia ihasteltuamme saimme seuraksi Annan & Tarmo-veljen sekä Kristan. Taas oli pikkukoira niin onnellinen. Ilta menikin kivasti hippaa juostessa.

Tarmo ja Sisu lähdössä treeneihin.

Lauantaiaamuna hurautimme Koirakoutsiareenalle. Perillä odotteli myös Korppu-sisko Mian kanssa. Päivän ohjelmassa oli kahdet treeni, joissa pääasiassa ohjaajia koulutettiin & juoksutettiin ja koiria säästeltiin, jotta jaksavat koko viikonlopun. Ilta meni hippastellen, haikaroita katsellen ja nukkuen. Sunnuntaiaamuna matkattiin jälleen treenaamaan ja mukaan liittyi vielä Mia ja Kasku-sisko. Mentiin samalla systeemillä kuin edellisenä päivänä eli koiran sai ottaa kuvioihin vasta, kun itse pystyi vetämään treenin rytmikatkoksitta läpi. Hieman teki jo itselle tiukkaa omaksua uudet kuviot ja muutenkin juokseminen sairastelun jälkeen tuntui aika pahalta, mutta saatiin me varsin mallikasta settiä aikaiseksi. Videomateriaalia saattaa jossain vaiheessa ilmaantua, jos jaksan joskus ladata otokset ulos kamerasta. Hirmuisen kiva reissu oli ja aivan mahtavaa oli päästä näkemään Sisun sisarukset, loistotyyppejä kaikki!

Kotona Tupu ja Hupu olivat viettäneet laatuaikaa: paljon päiväunia, aarteiden etsintää ja rapsutteluja. Erittäin tyytyväisiä senioreja. Lupu oli myös kovin onnellinen kotiuduttuamme ja pusutteli kämppikset antaumuksella läpi ennenkuin kuukahti kuittaamaan viikonlopun aikana kerääntyneitä univelkojaan. Vietettiinkin alkuviikko raukeilla metsäkävelyillä palautuen. Tai no, maanantaina Nuusku ja Sisu kävivät lisäksi fyssarilla, josta palautteena mm. se, että Nuuskun jalka oli pehmoinen sekä taipuisa eli parempaan päin on menossa, ja se onkin näkynyt Nuuskun olemuksessa. Siitä huolimatta laser surisi koko koiran mitalta. Sisu puolestaan on tullut 110% siihen tulokseen, että Heli on yksi maailman parhaista tyypeistä, saa hipeltää kelpietä miten tykkää ja pikkukoiralla oli muutenkin koko ajan mitä parhain fiilis hoitohuoneessa ollessamme.

Vappuaamu alkoi agilityn merkeissä Pärnällä. Tehtiin Sisun kanssa muutama veto keppejä ja saatiin viimeinen ohjuri hilottua huispois ilman virheen virhettä, ja mikä parasta, myös ilman miettimistä ja pohtimista. Elukka veti ihan täpöllä, varmasti ja itseensätyytyväisenä! Lisäksi huitaistiin pari puomia, joiden pysähdysasennoissa oli pientä vaihtelua, joten päädyin palkkaamaan nopeasti pysähdyksestä lentävällä palkalla, jolloin Sisu ei ehtinyt oikeastaan tarjoamaan mitään vaihtoehtoista asentoa. Se toimi ja mielenkiinnolla odotan millainen puomi meillä on ensi treenissä :)

Jäähdyttelylenkillä alkoi taivaskin heräämään.

Loppuvappupäivä vietettiin maalla. Tollerit olivat elementissään, joten kidoista kaivettiin mm. pakastehernepussi ja siemenperunoita. Lisäksi pihapiirin lukuisat oravat aiheuttivat mahankurnintaa ja huulien lipomista. Pikkukoira ei ilokseni pöllinyt mitään ja vaikutti muutenkin omaksuneen punaturkkikaksikolta lähinnä reissukoiruuden hyviä puolia eli kyvyn löytää rapsuttaja sekä taidon rojahtaa lattialle reporankana nukkumaan välittämättä ympärillä olevasta kuhinasta. Vielä kun otetaan jälleennäkemisen riemu jonkinlaiseen lapaseen, niin alkaa olla hyvin mallikelpoista menoa meidän mittapuulla.

Eilisillalle saatiin Sisulle vielä lisäiloa Watti-kelpien kanssa lenkkeilemällä ja illalla hirmuisen onnellinen pieni suippokorva käpertyi unilleen. Ja voi jos se tietäisi mikä pikkukelpietä tänä iltana odottaakaan!