Ilman sinua ei olisi minua.
Rakkain.
Parhain.
Tärkein.
Ensimmäinen.
Nuusku 15.8.2003-15.8.2020
lauantai 15. elokuuta 2020
tiistai 2. kesäkuuta 2020
Kesä!
Hattusaaren rantalohikäärme.
Kesä ja vaikka mitä tekemistä! Ihana lämpö ja aurinko houkuttavat ulos ja ollaankin suhattu vähän siellä sun täällä, käyty mm. ihailemassa ihania karitsoita juoksulenkin ohessa Liperissä, notkuttu Nunnanlahdessa, pötkötelty Hattusaaressa, reippailtu kaikenmoisissa metsissä, kiipeilty Kolilla.
Myötsie mökillä!
Tosin siinä vaiheessa, kun siirryttiin mökille, niin helteet hävisivät kylmälle tuulelle. Rapsuliinin perään saa mökillä vähän katsella, koska sehän ei näe eikä siten ollen aivan hahmota, että missä liikkuu. Jos se arvioi jonkun polun väärin ja päätyy vikapaikkaan, ei se osaa sieltä enää pois. Mutta iloksemme saimme huomata, että kun se hortoili onnistuneesti, sai se kartoitettua itselleen jonkinmoista karttaa alueesta ja alkoi liikkua tuttuja polkuja reippaasti. Oli samaa iloista meininkiä kuin kotona. Turhaan olin huolissani laiturista, siinä Rapsuli osaa varoa reunaa eikä molskahda järveen juomareissuillaan, mutta mökin ulkorappuset! Ne ovat melkoinen kamikazekohde, koska Rapsu koettaa loikata ylätasanteelta suoraan maahan ja siihen pitänee ensi reissulla viritellä jokin turvaportti.
Jamiskan lenkkijengi.
Jaamankankaan metsissä ollaan lämpötilasta riippuen hortoiltu joko päivisin tai iltaöisin. Siellä viihtyy koko trio, Rapsu saa ilohepuleita ja laukkaa rennosti menemään, Nuusku tykkää nuuskutella omaan tahtiin ja Sisu hilluu omiaan.
Auringonpalvontaa Nunnanlahdessa.
Nukkuisin, jos saisin hieman yksityisyyttä kiitos!
Sisun kanssa ollaan käyty hitusen treenaamassa ja kyllähän kelpisteri osaa kaiken minkä osasi ennen koronataukoakin. Ohjaajansa sen sijaan on hitusen rapistunut ja kisakuntoon pääsemiseen menee vielä tovi. Ei oikein lähde ratatreeni ja sen tosiasian myöntämiseksi ja ratkaisukeinojen välttelemiseksi onkin hifistelty vähän tekniikoilla.
Taivaanpankkoa ihailemassa.
tiistai 19. toukokuuta 2020
Toukokuu toi agilityn takaisin!
Toukokuun tunnelmat kiteytyvät tähän.
16 v 9 kk täyttänyt Nuusku iloitsee edelleen päivittäisistä metsälenkeistä.
Rapsu on vähän siellä sun täällä, harvoin siellä missä pitäisi!
Miksi istua rivissä, jos voi varastaa koko shown?
Muuttolintujen mukana palasi agility ja meillä on Sisun kanssa ollut vallan mukavaa! Pari kertaa on käyty hurjastelemassa ja ensimmäisellä kerralla aloiteltiin kevyesti hyppyjumpalla. Toisella kerralla otettiin jo hitusen tuntumaa pienillä tekniikkapätkillä ja kolmas kerta sisälsi jo ihan agilitymeininkiä. Ensi kerralla taidan jo nostaa rimatkin paristakympistä hitusen ylemmäs.
Auton jouduttua tilapäisesti telakalle huomaan kolmen melkolailla erilaisilla liikuntatarpeilla varustetun olennon viihdyttämisen olevan suorastaan työlästä. Metsään hurauttaminen koko jengillä on kovin kätevää, siellä jokainen voi ottaa askeleita itselleen sopivan määrän. Mutta koska autoton ei hurauta korpeen, ratkaisuna on päiväretket rantaviivalla ja ne onnistuvat aina enemmän tai vielä enemmän hyvin. Tänään oli semmoinen vähemmän onnistunut versio, johon sisältyi jokeen pudonnut luppakorva, rantatöyrästä alas vierivä luppakorva, rantakivien väliin juuttunut luppakorva ja kaikki muut kastellut luppakorva.
torstai 30. huhtikuuta 2020
Perinteestä poiketen
Perinteestä poiketen kukaan kolmikosta ei vietä vappuaattoa agiliidellen vaan keskittyy metsälenkkeilyyn ja notkumiseen. Kaikenlaisia uusia tuulia sitä! Vaikka elämää on ihan riittämiin myös telinevoimistelun ulkopuolella, niin enemmän kuin riemulla palaamme rakkaan harrastuksen pariin, kunhan treenihallin ovet taas avautuvat.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2020
Keväästä nauttivat
Kiviaidan neitoset.
Aurinkoa, räntäsadetta, rakeita, vesisadetta, lunta, sinivuokkoja, kaniineja, rusakkoja, metsäjäniksiä, oravia, sorsia, nuuhkimista, juoksemista, vaeltelua, notkumista, päiväunia, jumppaa, temppuja, herkuttelua, nakkeja, jäätelöä, luita, metsää, kaupunkia, järviä, jokia ja merta. Kaikenlaista on kolmikon kevääseen mahtunut.
Omalla kirkolla.
Luppakorvat voivat hyvin. Nuuskulla on hieman näkö heikentynyt syvyysnäön osalta. Muuten se seuraa edelleen skarppina, joskaan kopit eivät ihan onnistu.
Rapsun näkö on heikentynyt entisestään, auringosta sisälle tullessaan se on täysin sokea, mutta ulkona sopivassa valaistuksessa ja täydellisellä taustalla oikeaan kulmaan osuessa se näkee vielä hitusen. Omassa kuplassaan pieni punaturkki hiihtelee ja metsässä sitä pitää pitää silmällä (omituista, kun olen tottunut siihen, että koirat pitävät silmällä minua), koska se kadottaa seuralaisensa jo kuuden metrin etäisyydestä.
Sisu puolestaan voi hyvin ja on oma iloinen itsensä. Hyvää yleiskuntoa ja syviä lihaksia on ylläpidetty eri tempoisilla lenkeillä erilaisissa maastoissa ja lihasvoimaa on vahvistettu lisäksi jumpalla sekä vetojuoksulla. Vaikka lajitreeniä ei olla nähtykään, niin kunto ja osaaminen kulkevat mukana. Taidot säilyvät temppujen ja pelien kautta, loppujen lopuksi agilityhan on yhteistä leikkiä.
lauantai 4. huhtikuuta 2020
Kevään lämmössä & auringossa
Koska vallitseva tilanne on tyhjentänyt työkalenterin, vapautui erityisen paljon aikaa ulkoilulle ja omien koirien rapsuttelulle. Mielenvirkistykseksi tehdään Oravahaastetta (verkkokurssille pääsee vielä mukaan, tervetuloa!) ja puuhastellaan kaikkea pientä & mukavaa. Erityisesti haluan hehkuttaa pölyjen pyyhkimistä tokokapulasta, kyllä, taas kerran! Mielenkiintoista nähdä hautautuuko kapula samalla hetkellä, kun agilityhallin käyttökielto päättyy :D
Sisun rantaleijonaposeeraus.
Auringonpalvojat parvekkeella.
Päivää paistattelemassa koko jengillä.
Kevään merkeistä varmin: Rapsu valmistautuu pallomeripäiväuniin parvekkeella.
maanantai 9. maaliskuuta 2020
Aurinkoa ja päikkäreitä
Lihashuoltoa, jumppaa, hankiaissamoiluja, metsälenkkejä ja päikkäreitä, siinäpä kuulumiset pähkinänkuoressa.
Sisu on kipaissut muutaman kerran treenaamassa ja fiilis on ollut superhyvä. Kotipaikkakunnan kisat jouduttiin kuitenkin skippaamaan, kun en kipeällä selälläni kyennyt menemään ahtaisiin tiloihin tärppipäiväisen nartun kanssa. Mutta nyt on juoksut ohi ja selkä ok, joten tulevana viikonloppuna toivottavasti korviin kajahtaa tuomarin pillin kutsu.
Sisu osoitti hauskaa viisautta viimekertaisella jäähdyttelelenkillä. Hangen pinta oli kova, mutta ei kantava ja siitä ei pikkukelpie oikein pidä. Ratkaisu ongelmaan: kulkeminen edellä menevän koirakaverin tassunjäljissä. Ratkaisu vaati älyn lisäksi myös kehonhallintaa, koska oli hitusen pidempi askelväli edellä kulkevalla.
Sisu on kipaissut muutaman kerran treenaamassa ja fiilis on ollut superhyvä. Kotipaikkakunnan kisat jouduttiin kuitenkin skippaamaan, kun en kipeällä selälläni kyennyt menemään ahtaisiin tiloihin tärppipäiväisen nartun kanssa. Mutta nyt on juoksut ohi ja selkä ok, joten tulevana viikonloppuna toivottavasti korviin kajahtaa tuomarin pillin kutsu.
Nuusku söpöilee. Hieman on kuono harmaantunut.
Rapsu Harmaahapsu odottaa namia.
Sisu osoitti hauskaa viisautta viimekertaisella jäähdyttelelenkillä. Hangen pinta oli kova, mutta ei kantava ja siitä ei pikkukelpie oikein pidä. Ratkaisu ongelmaan: kulkeminen edellä menevän koirakaverin tassunjäljissä. Ratkaisu vaati älyn lisäksi myös kehonhallintaa, koska oli hitusen pidempi askelväli edellä kulkevalla.
Älykoiran älytassut.
maanantai 17. helmikuuta 2020
Rapsu 14-v
Huomenta!
Aina yhtä ihana Rapsutin on juhlinut tänään syntymäpäiväänsä. Rapsu on ilmeisen ikinuori, koska kirjoitin otsikkoon Rapsu 6-v ja kului aimo tovin ennen kuin tajusin, että ihan ei täsmää.
Juhlapäivänsä kunniaksi Rapsu kävi kämppistensä kanssa rokotuksilla. Rapsuli todettiin oikein hyvä kuntoiseksi ja yllättävän hyvässä lihaskunnossa olevaksi ikäisekseen. Myös Nuuskuli oli voimissaan, mutta Sisu... se oli lihonut! Luppakorvat loistivat timmeillä olemuksillaan ja kelpie joutui laihdutuskuurille. Kaikkea sitä.
Punkeron kanssa kipaistiin lauantaina kisareissulla. Lappeenrantaan matkattiin hyvällä porukalla ja kisapäivä oli oikein kiva. Kirmattiin kolme rataa fiilistä pullollaan! Oikein olin tyytyväinen ja onnistui jutut, joita on viime aikoina treenattu. Kisakirjamerkinnät jäivät kuitenkin uupumaan pienten virheiden vuoksi: yhdellä radalla tipahti rima ja Sisu ei voinut vastustaa takaakierron houkutusta, toisella radalla ohjaajalla loppui kunto ja sen seuraksena tuli kiellon verran sekoilua radan loppuosalla ja viimeisellä radalla ohjauksen myöhästymisen vuoksi tuli rima alas.
lauantai 8. helmikuuta 2020
Senioreille sopiva talvi
Jatkuneet lauhat kelit ja vähäiset lumet ovat tehneet luppakorvien talvesta varsin kivan, ei ole tarvinnut kahlata korvia myöten hangessa ja ulkoilla tarkenee vaikka lämmittävä lihasmassa on muisto vain. Paljon parjatut liukkaatkaan eivät ole vaikuttaneet trion eloon, koska aina löytyy kivoja paikkoja missä eivät tassut lipsu. Sisun kanssa ollaan panostettu umpihangessa hikisenä tarpomiseen ja luppakorvien kanssa rauhalliseen haahuiluun. Kuonotyöskentely on lyöttäytynyt mukaan jokaiseen ulkoiluun, koska se on virikkeistä sellainen missä Rapsukin pääsee vielä loistamaan.
Sisun kanssa ollaan käyty treenaamassa muutamat yöaksat koko hallin mitalla ja on ollut lystiä. Ei ehkä niin menestyksekästä, mutta hauskaa ja opettavaista. Olen tykännyt unkarilaisesta valmennuksesta ja palautteen läksyjä ollaan koetettu saada kuosiin. Työsarkaa riittää ja sehän on kiva, että ei lopu aktiviteetit kesken!
Tammikuun jumppaohjelma on paljastanut yllättävän puolieron Silakan kehonhallinnassa ja sitä on ollut antoisaa tasapainottaa. Sen myötä on myös avautunut muutamat agilityhaasteet. Seniorijumppaajille hankin muutamia lisähärpäkkeitä vaikka Rapsun kanssa jumppailut on aikalailla jumppailtu. Näkö on sen verran heikko, että koordinaatiokyvyn ylläpidoksi tehdään enää tasapainoratoja nameja nuuskutellen. Tassutargetteja tai muita juttuja Rapsuliini ei enää hahmota. Nuusku sen sijaan huiskii käpälillä menemään minkä ehtii ja nauttii aktivoinnista. Toki nämä hetket ovat satunnaisia ja lyhyitä muutaman minuutin piristeitä ja se tuntuisi olevan sopivasti.
Sisun kisakalenterissa olevat merkinnöt olen onnistunut deletoimaan sitä mukaa kun niitä eteen tupsahtaa, ei vain ole ollut fiilistä huristella pitkänmatkan kisoihin. Tai jos olen ilmoittautunut, niin kisa-aamuna tyynyn kuiskutus on peitonnut pimeyden & ratin kutsun. Aikamoista lusmuilua! Pitää toivoa, että ensi vuonna lähialueilla olisi enemmän kisasäpinää. Mutta saa nyt nähdä ryhdistäydynkö tänä viikonloppuna ja saan aikaiseksi laitettua kisailmon Lappeenrantaan. Ja jos saan, niin päädynkö kisapaikalle asti. Suorastaan jännittää!
Sisun kanssa ollaan käyty treenaamassa muutamat yöaksat koko hallin mitalla ja on ollut lystiä. Ei ehkä niin menestyksekästä, mutta hauskaa ja opettavaista. Olen tykännyt unkarilaisesta valmennuksesta ja palautteen läksyjä ollaan koetettu saada kuosiin. Työsarkaa riittää ja sehän on kiva, että ei lopu aktiviteetit kesken!
Tammikuun jumppaohjelma on paljastanut yllättävän puolieron Silakan kehonhallinnassa ja sitä on ollut antoisaa tasapainottaa. Sen myötä on myös avautunut muutamat agilityhaasteet. Seniorijumppaajille hankin muutamia lisähärpäkkeitä vaikka Rapsun kanssa jumppailut on aikalailla jumppailtu. Näkö on sen verran heikko, että koordinaatiokyvyn ylläpidoksi tehdään enää tasapainoratoja nameja nuuskutellen. Tassutargetteja tai muita juttuja Rapsuliini ei enää hahmota. Nuusku sen sijaan huiskii käpälillä menemään minkä ehtii ja nauttii aktivoinnista. Toki nämä hetket ovat satunnaisia ja lyhyitä muutaman minuutin piristeitä ja se tuntuisi olevan sopivasti.
Sisun kisakalenterissa olevat merkinnöt olen onnistunut deletoimaan sitä mukaa kun niitä eteen tupsahtaa, ei vain ole ollut fiilistä huristella pitkänmatkan kisoihin. Tai jos olen ilmoittautunut, niin kisa-aamuna tyynyn kuiskutus on peitonnut pimeyden & ratin kutsun. Aikamoista lusmuilua! Pitää toivoa, että ensi vuonna lähialueilla olisi enemmän kisasäpinää. Mutta saa nyt nähdä ryhdistäydynkö tänä viikonloppuna ja saan aikaiseksi laitettua kisailmon Lappeenrantaan. Ja jos saan, niin päädynkö kisapaikalle asti. Suorastaan jännittää!
lauantai 18. tammikuuta 2020
Uusi vuosi, vanhat kujeet
Blogi jatkaa verkkaista päivitystahtiaan, koska ei meille mitään kuulu! Kahden luppakorvan ja yhden lohikäärmeen elo on suhteellisen hiljaista. Samoja pieniä tuttuja juttuja päivästä toiseen hieman erilaisin vivahtein.
No sen verran kuuluu uutta, että agilityn osalta alkuvuodelle nappasimme lisukkeeksi hieman eurooppalaista twistiä. Sisun kanssa liityttiin Tamas Trajn agilityvalmennukseen ja tähän asti olemme nauttineet niiden antoisuudesta. Myös kisajalka vipattaisi, mutta näillä huudeilla seuraavat kisat ovat joskus keväämmällä. Sen verran olen mukavuudenhaluinen, että tuhat kilometriä autossa, pimeys, liukkaat tiet ja kolmen tunnin yöunet houkuttavat vähemmän kuin kotiin jääminen eivätkä myöskään siivitä minua minkäänlaiseen onnistuneeseen kisasuoritukseen. Olenkin jo alkanut sopeuttaa itseäni ajatukseen, että tämän agilitykauden tavoitteena ovat puhdas treeni-ilo ja satunnaisten kisojen villit suoritukset. Halli-SM-kisat on jo kuopattu ja kesän SM-kisojen osallistumisoikeus on epätodennäköinen. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että tällä kisatahdilla on mahdotonta saada tarvittavia tuloksia kasaan. Onneksi yksi suosikkikliseistäni on "matka on päämäärää tärkeämpää", joten säästynen suuremmilta sopeutumisvaikeuksilta.
Sisu jatkaa myös tämän vuoden Bobbie Lyonsin fysiikkavalmennuksessa. Meidän tokotreenit ovat jääneet tempputasolle, mutta se ei ole ollut ollenkaan huono juttu. Niistä on tullut kivoja aktivoimisvirikkeitä. Nenätyöskentely sen sijaan on kokenut uuden tulemisen, kiitos syksyn Super Trainer Liven. Jäljestäminen sopii Lupsukalle kuin kirsu kuonoon ja nose work -jutut virkistävät aistirajoitteisia luppakorvia mukavasti.
Kuuroille luppakorville kuuluu kaikinpuolin hyvää. Nuusku porskuttaa skarppina ja innokkaana. Se tykkää olla mukana kaikissa puuhissa ja nauttii päivittäisistä metsälenkeistä. Toki tahti on toinen kuin nuoruusvuosina, mutta läsnäolon ilo ja uteliaisuus ovat tallella. Rapsu sen sijaan tarvitsee metsälenkeillä hieman kaitsemista, koska näkökykyäkään ei enää juuri ole. Se vetää kirjaimellisesti mutkat suoriksi ja kadottaa lauman, jos etenee useampien metrien päähän. Mutta onneksi mukana kulkevat opaskoirat ja opasihmiset, joten Rapsukin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Edelleen se saa metsässä hepuleita, laukkaa, juokseen hippasta, kurvailee vauhdikkaasti ja elää täysillä.
Säät ovat suosineet vanhuksia. Pakkasta ei ole ja lumetkin ovat vahvasti vajuneet. Lenkeillä ei tarvitse kipitellä samoja polku-uria kuukausikaupalla vaan luppakorvatkin pystyvät liikkumaan vähälumisessa umpihangessa, jolloin jokainen ulkoilu on uusi seikkailu. Lisäksi paikoin on täysin lumetonta ja hienot puitteet kirsunkäyttöharjoituksille. Otamme siis ilon irti poikkeuksellisen lumettomasta tammikuusta!
No sen verran kuuluu uutta, että agilityn osalta alkuvuodelle nappasimme lisukkeeksi hieman eurooppalaista twistiä. Sisun kanssa liityttiin Tamas Trajn agilityvalmennukseen ja tähän asti olemme nauttineet niiden antoisuudesta. Myös kisajalka vipattaisi, mutta näillä huudeilla seuraavat kisat ovat joskus keväämmällä. Sen verran olen mukavuudenhaluinen, että tuhat kilometriä autossa, pimeys, liukkaat tiet ja kolmen tunnin yöunet houkuttavat vähemmän kuin kotiin jääminen eivätkä myöskään siivitä minua minkäänlaiseen onnistuneeseen kisasuoritukseen. Olenkin jo alkanut sopeuttaa itseäni ajatukseen, että tämän agilitykauden tavoitteena ovat puhdas treeni-ilo ja satunnaisten kisojen villit suoritukset. Halli-SM-kisat on jo kuopattu ja kesän SM-kisojen osallistumisoikeus on epätodennäköinen. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että tällä kisatahdilla on mahdotonta saada tarvittavia tuloksia kasaan. Onneksi yksi suosikkikliseistäni on "matka on päämäärää tärkeämpää", joten säästynen suuremmilta sopeutumisvaikeuksilta.
Sisu jatkaa myös tämän vuoden Bobbie Lyonsin fysiikkavalmennuksessa. Meidän tokotreenit ovat jääneet tempputasolle, mutta se ei ole ollut ollenkaan huono juttu. Niistä on tullut kivoja aktivoimisvirikkeitä. Nenätyöskentely sen sijaan on kokenut uuden tulemisen, kiitos syksyn Super Trainer Liven. Jäljestäminen sopii Lupsukalle kuin kirsu kuonoon ja nose work -jutut virkistävät aistirajoitteisia luppakorvia mukavasti.
Kuuroille luppakorville kuuluu kaikinpuolin hyvää. Nuusku porskuttaa skarppina ja innokkaana. Se tykkää olla mukana kaikissa puuhissa ja nauttii päivittäisistä metsälenkeistä. Toki tahti on toinen kuin nuoruusvuosina, mutta läsnäolon ilo ja uteliaisuus ovat tallella. Rapsu sen sijaan tarvitsee metsälenkeillä hieman kaitsemista, koska näkökykyäkään ei enää juuri ole. Se vetää kirjaimellisesti mutkat suoriksi ja kadottaa lauman, jos etenee useampien metrien päähän. Mutta onneksi mukana kulkevat opaskoirat ja opasihmiset, joten Rapsukin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Edelleen se saa metsässä hepuleita, laukkaa, juokseen hippasta, kurvailee vauhdikkaasti ja elää täysillä.
Säät ovat suosineet vanhuksia. Pakkasta ei ole ja lumetkin ovat vahvasti vajuneet. Lenkeillä ei tarvitse kipitellä samoja polku-uria kuukausikaupalla vaan luppakorvatkin pystyvät liikkumaan vähälumisessa umpihangessa, jolloin jokainen ulkoilu on uusi seikkailu. Lisäksi paikoin on täysin lumetonta ja hienot puitteet kirsunkäyttöharjoituksille. Otamme siis ilon irti poikkeuksellisen lumettomasta tammikuusta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)