perjantai 30. joulukuuta 2011

Kohti ratkaisevaa viikonloppua

Nuusku ei vastannut hoitoon odotetunlaisesti, vointi ei kohentunut vaan jalat jatkoivat omaa elämäänsä ja tasapaino pysyi edelleen piilossa, kivut ilmenivät tärinänä ja selän kouristeluina, joten suuntasimme sovitusti uudestaan lääkäriin. Tutkimusten pohjalta Kirsi kallistui sille kannalle, että ongelma olisi neurologinen, selkäytimen hermoissa olisi vikaa, ja sehän ei röntgenkuvissa näy. Hoitona siis häkkilepo, kortisoni, antibiootit, b-vitamiini, kipulääkitys ja jotain muitakin tabuja mukaan tuli. Eläinlääkärissä vierähti mukavat kolme tuntia, joista Nuusku vietti jokusen tunnin tiputuksessa, jotta saatiin hoito tehokkaasti käyntiin. Laastereiksi kietaistiin hirveän hienot pääkallositeet, jos tässä jotain positiivista yrittää nähdä, niin onpahan tyylikkäät etutassut.

Mukaan saimme Nuuskun koko hoitohistorian (joka paljastaa nolosti minun heikon hermorakenteen) ja röngenkuvat, joten meillä on nyt sitten täysi valmius kiitää Aistiin jatkotutkimuksiin tarpeen vaatiessa. Jos Nuuskun tila heikkenee tai ei kohene viikonlopun aikana, niin sitten matkaamme Aistiin, josta löytyy viimeistä huutoa olevat laitteet ja tieto jatkotutkimuksia varten. Jospa Nuusku kuitenkin vastaisi hoitoon ja säästyisi moiselta. Tunnustan myös, että hankin Hannunvaakunan suojelemaan Nuuskua kaikelta pahalta. Toivottavasti tepsii.

Ai niin, ne ANA-testin tulokset tulevatkin vasta kahden viikon päästä, joten selvyys autoimmuunitaudista tulee myöhemmin. Sinänsä hoidon kannalta sillä ei ole merkitystä, koska samoilla mentäisiin.

Kiitos kaikille eri kautta tulleista tsempityksistä ja positiivisista ajatuksista, niillä on paljon merkitystä ja tuntuu hyvältä tietää, että olette hengessä mukana.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Helvetilliset päivät

Tiistai
Nuuskun tila romahti eilen ennen Helin hoitoon pääsyä ja jo sinne mennessä tiesin, että pelkästä lihasjumista ei olisi kysymys. Toivoin sitä kuitenkin viimeiseen asti. Nuusku menetti tiistaina takajalkojensa hallinnan, ne heiluivat ihan omiaan eivätkä kantaneet. Lihakset olivat reilassa ja Heli epäili jotain hermostollista tai neurologista vaivaa, spondyloosia, autoimmuunitautia. Ohjeeksi häkkilepo ja lääkäriin aiemmin kuin perjantaina, jonne olin saanut päivällä varattua ajan.

Keskiviikko
Aamulla kantaessani Nuuskun aamupissille näimme tähdenlennon. Yritin ajatella sitä hyvänä enteenä, kauniina eleenä maailmalta näyttää meille molemmille ensimmäinen tähdenlento koskaan, lohduksi silloin kun on vaikeaa. Toinen puoli minusta kuitenkin oli varma, että se oli kaunis vihje lopunalusta, siirtymisestä tähdeksi taivaalle.

Iltapäivällä pääsimme lääkäriin, jossa eläinlääkäri oireiden perusteella lähti epäilemään joko välilevyn pullistumaa tai autoimmuunisairautta (SLE). Nuuskulla diagnosoitiin takapään ataksia ja molemmissa takajaloissa hermopuutos. Tutkimuksissa Nuusku ei aristanut selkärankaansa eikä röntgenkuvissa näkynyt mitään erityistä, joten välilevyn pullistuma ei tunnu kovin todennäköiseltä, joskin kuvat odottavat vielä toista arviota. Verinäyte, jossa tulehdusarvot olivat alhaiset, lähti eteenpäin ANA-vasta-ainetutkimuksiin ja perjantaina selviää tulos. Siihen asti Nuusku on kyllästetty kortisonilla ja kipulääkkeillä sekä kuorrutetty kyynelillä. Nuusku jatkaa ehdotonta häkkilepoaan, yhtään ei saa liikkua ja pissille mennään kantamalla. Jos vointi menee huonommaksi, on kuulemma välittömästi lähdettävä päivystykseen. Ja jos tila ei kohene, niin perjantaina jatkuvat tutkimukset.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Älyä ja vammoja

Jouluksi pienet punaiset suuntasivat maalle. Ohjelmassa oli perinteiseen tapaan pötköttelyä, sukuloimista, syömistä ja metsässä hillumista. Uutuutena oli lumiukkojen ja lumiporojen rakentamista, lumiporon kanssa nenän vaihtamista, lumiukon porkkananenän syomistä, lumilyhtyjen pallojen anastusta ja syömistä, sekä älypelin pelaamista.

Hirmuisen kilttinä koko vuoden olleet punaturkit saivat syötävien joululahjojen lisäksi joulupukilta Dog Fighter -älypelin. Sen parissa on vietetty hupaisia hetkiä yksi jos toinenkin. Erityisen veikeää on ollut seurata typyjen luonne-erojen näkymistä älyllisten haasteiden edessä. Nuusku, nuuskumaiseen tapaansa, pohtii ensin ja toimii rauhallisesti ajatustensa mukaisesti tavoitteen saavuttaen. Nuusku ei tee yhtään turhaa liikettä vaan kaikki toiminta on harkittua, suunniteltua ja tähtää tavoitteeseen. Nuuskun kehitys pelissä on ollut huikeaa ja pelin vaatimustasoa nostavat lisäosat ovat enemmän kuin paikallaan. Rapsu, rapsumaiseen tapaan, toimii ensin, ajattelee ehkä hieman, mutta lopulta päätyy vain lisäämään toimintaansa tempoa ja voimaa niin paljon, että tavoitteet saavutetaan. Ajattelua ei hirveästi esiinny, koska tavoitteeseen pitää päästä just nyt heti, mielellään äsken! Tosin ei Rapsu toivoton ole, voimalla Rapsu pääsee samaan lopputulokseen kuin Nuusku älyllä, ja Rapsun puolustukseksi on sanottava, että uusintaotteluiden myötä Rapsuttimelle on kehittynyt oma, Rapsun logiikkaan perustuva järjestelmä, jota Rapsutin on tasaisesti jalostanut eteenpäin. Vaatimustason nostoon on kuitenkin vielä matkaa.

Jotta joulu ei olisi sentään liian rattoisasti mennyt, onnistui Nuusku vammauttamaan itsensä. Mitään käsitystä ei ole siitä, että missä ja miten, koska mitään ei tapahtunut missään. Luulenkin, että kyseessä on joku liukastuminen ja selän nitkahdus. Ehkä liukkaat kelit ovat saaneet otuksen jumiin, en tiedä, mutta tuloksena on kuitenkin koira, jolla on selkä kipeä. Tosi kipeä, niin kipeä, että Nuusku ei halua turhia liikkua eikä nousta mihinkään. Onneksi Nuuskulla on maailman paras ja joustavin fysioterapeutti, joka pystyy järjestämään tarvittaessa ajan seuraavalle päivälle, joten illalla toivottavsti tiedetään paremmin missä vika tarkalleen ottaen piilee ja miten murmeli kuntoon saadaan.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Perinteiset menneen ja tulevan pohdinnat


Vuosi 2011 

Nuusku siirtyi eläkkeelle vuonna 2011. Viime vuonna aloitetttu osa-aikaeläkeläisyys vaihtui ensin sairaseläkeläiseksi ja sitten täysipäiväiseksi eläkeläiseksi. Agility- ja vepetreenit jäivät lopullisesti pois, jotta eläkeläisen terveys ei turhuuksilla vaarantuisi. Mejää hieman treenittiin ja murunen veti hienosti. Aivoja stimuloiva toko kaivettiin kehiin ja siinä -ylläys yllätys- suunnattiin loppuvuodesta kokeeseen ja tempaistiin ykköstulos. Hirveän ylpeä olen seniorista, niin iloinen huiskuhäntä :)

Rapsun tavoitteet vuodelle 2011 eivät olleet sen tavoitteellisemmat kuin Nuuskullakaan. Agilityssa pyrkimyksenä oli hilpeät kisaradat. Nooh, osallistuttiin kolmiin kisoihin ja ihan hilpeitä ne olivat sekä taidokkaita. Ikinä koskaan Rapsun kanssa ei olla vedetty neljän nollan putkea ja mukaan tarttui pari SERTiäkin. Mejäkokeet, hakutreenit ja vepetreenit jäivät väliin allergiaoireiden vuoksi. Mejää päästiin kuitenkin hieman treenaamaan ja taidot olivat tallella. Tokokin aloitettiin pari viikkoa ennen vuoden loppua, joten siihenkin tavoitteeseen päästiin kiinni ;) 


Vuosi 2012-20XX

Vuodesta 2012 vuoteen X Nuusku ja Rapsu jatkavat samoilla linjoilla. Nuusku viettää palvotun kotikoiran eloa, leikkii ahventa kesäisin, virkistää mieltään näyttelemällä tottelevaista ja pitää kirsun kunnossa verijäljellä, kevyesti harrastellen, hauskaa pitäen, tuntien olevansa tärkeä pieni koira.  Rapsu viettää rakastetun kotikoiran eloa, hassuttelee agility- ja tokotreeneillä, huoltaa kirsuaan verijäljellä, seilaa uimapatjalla, ja jos Rapsu siedättyy allergioilleen, niin silloin Rapsu saattaa piipahtaa mejäkokeessa, mutta pääasiassa kunhan ollaan vaan ja hengaillaan.

Suurena haaveena on kuitenkin jatkaa reissuperinnettämme, antaa ötököille mahdollisuus maailman valloitukseen ja muulle maailmalle mahdollisuus nauttia heidän olemassaolostaan. Reissut pohjoiseen ja Keski-Eurooppaan ovat olleet luppakorvien kanssa mahtavia, parempia retkikoiria saa etsiä ja hakea eikä tule löytämään. Molemmat ovat sisuksistaan suuria seikkailijoita, sivistyneitä ja sopeutuvaisia, joten eiköhän sitä jatkossakin jonnekin suunnata.

torstai 22. joulukuuta 2011

Parhainta joulua toivottavat parhaat


Maukasta joulua ja tuoksukasta vuotta 2012!

Tunnustan, vanha kuva, mutta kierrätys on hyvästä ;) Ja sitä paitsi Kaisan ottama kuva on hieno.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Tomerat tokotontut

Tolleritytöt lähtivät sunnuntaina treenaamaan tokoa Susun seurassa. Lajissa pysyminen varmistettiin hankkimalla ohjaajalle hirveä flunssa ja laittamalla jalkaan kumpparit, jolloin  lajista toiseen lipsahdus eli agilityyn siirtyminen olisi vähemmän houkuttavaa.

Nuuskuttimella oli hieman vaikeuksia hillitä kiljukaulaansa hallissa, joten aloitettiin ruudulla, jossa Nuusku ei ulise, koska ylimääräinen kiihko purkautuu liikkeeseen. Hyviä toistoja saatiin siten, että välillä lelu oli valmiina ruudussa ja välillä ei ja vauhdilla Nupa ruutuun aina paineli.

Noutoja Nuuskulle hallissa, voi hyvänen aika miten huono ajatus! Olisi pitänyt panostaa enemmän pohjustaviin olohuonetreeneihin. Nuusku lähti vauhdilla hakuun ja palautus tuli samalla tempolla, mutta se sivulletulo kapula suussa. Ei hyvä. Ilman vauhtia sivulletulo kapulan kanssa ei ollut juuri kummoisempi, koska ongelma on siinä, että Nuusku haluaa ottaa katsekontaktin sivulla ja kapula on siinä tiellä. Se painaa ja ärsyttää. Suurena oivalluksena tulikin opettaa Nupalle palautus eteen ja siitä sivulle siirtyminen ilman kapulaa. Paljon helpompaa ja jotenkin Nuuskulle luontaisempaa. Myös hyppynouto sujui, kunhan se ensin palasteltiin niin, että Nupa tajusi jujun ja sen jälkeen se meni kokonaisena liikkeenä.

Ihan vähän seuraamista, ei pysynyt vire hyvänä vaan nousi liikaa, joten katsoin parhaaksi pohjustaa tätä vielä vähemmän kiihdyttävässä ympäristössä. Paikkamakuu oli bueno, Unskeli pysyi hienosti paikoillaan vaikka olin hallista ulkona.

Rapsulle naksuttelin estehypyn. Hienosti tarjosi täpäkkää seisomista esteen takana, aivan upea! Tosin jo nyt osaan sanoa, että hypylle varastamisesta tulee iso ongelma. Rapsu loikki hyppyä onnessaan minkä kerkesi ja minä annoin sen olla ihan holtiton, koska minusta se oli söpöä.

Ruutua Rapsulle samalla tekniikalla kuin Nuuskulle. Hapero teki hyviä toistoja, mutta suureen oivallukseen on vielä matkaa. Noudon vauhtia halusin vahvistaa, joten palkkaa laukasta ilman sen kummempia palautuksen hiomisia. Hyviä toistoja tuli siihenkin ja taidan opettaa Rapsulle saman eteen palautuksen kuin Nuuskulle.

Lopuksi käytiin lenkillä metsässä ja siellä oli metsästyskoirille reissun kohokohta nimittäin veriset jäljet! Voi sitä nenien nuuskutusta ja jäljestyksen riemua mitä jonkun otuksen kuoleman todistuaineisto aiheutti.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Ensimmäistä ahdistaa ja toinen kadottaa itsensä pussissa

Nuuskuli on viettänyt hiljaiseloa tokotreeneistä, koska ulkona on ollut inha keli kaivaa sormet esille (liian kylmää tai tuulista tai sateista tai...) ja sisällä pitäisi siivota, jotta mahtuisi jotain jossain tekemään, ja kukapa sitä nyt siivoaisi. Asian suhteen on kuitenkin ryhdistäydyttävä, koska Nupatin oli eilen ollut suorastaan masentunut Rapsun lähdettyä treeneihin. Reppana oli luimottanut hyljättynä koirana, joten aktiviteettia on saatava kehiin ja koiran mieli iloiseksi. Pelkkä kainalossa köllöttäminen ei pidemmän päälle riitä ykköskoiran itsetunnolle vaan ikiomaa huomiota on saatava tarmokkaana työkoirana. Siksipä lammas on paistettu, lelut viritetty, treenisuunnitelma päivitetty ja illalla lähtee hiominen käyntiin. Olkaa varuillanne, kimppatreenikutsuja alkaa sadella pikapuoliin ;)

Rapsutin kipaisi eilen viikkotreeneissään vetämässä sikermää itsenäisyyspäivän kisojen radoista. Hienosti veti, joskin jonkun aiemman treenaajan halliin kylvämät herkut aiheuttivat liiallista häiriötä. Ei ollut paljoa haastetta oman liikkumisen haastamisen kanssa, kun elukka jämähti kesken kaiken siivoamaan kivituhkaa. Hirveästi ei nostanut tunnelmaa ja katsoin parhaaksi keskittyä siihen mihin moisessa häiriössä eläin kykynee keskittymään eli kontaktien vahvistamiseen. Lisätreenin tarpeen huomasin myös pussilta seuraavalle esteelle hakeutumisessa. Käytössä oli vanha pussi noin kilometrin mittaisella kankaalla, ja Rapetsin oli aivan hukassa pussista tultuaan. Katseli ihmeissään ympärilleen ja ohjautui seuraavalle esteelle ainoastaan ollessani edellä, mutta takaaleikkausta pussia seuraavalle esteelle ei luppakorva voinut tehdä, koska tipahti täysin kartalta ja samointein tästä maailmasta pussista tullessaan. Moista ilmiötä, ainakaan yhtä vahvana, en ole huomannut uudemmalla pussillamme, jossa kangas on lyhyempi ja keveämpi eli este on huomattavasti nopeampi suorittaa. Johtopäätökseksi voisi vetää, että pitkään pussin pimennossa painanut Rapsutin ei hahmota enää maailmaa, mutta nopeasti pussista sujahtavalla Rapsulla ei ole samaa ongelmaa. Meinasin kirjoittaa, että reenin alle pussiasia, koska sitähän ei voi tietää millaisia pusseja on kisoissa, mutta onkos tämä ajatus enää ajankohtainen? Ei kai sentään.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivä agilitykisoissa

Raahauduttiin Rapelon kanssa itsenäisyyspäivän kisoihin, vaikka molempien teki mieli jäädä kotiin nukkumaan. Nuusku olisi ollut porukan ainoa innokas lähtijä, mutta valitettavasti Nuuskuttimella ei lähtemisen iloa suotu. Päikkäreistä haaveilevilla oli ohjelmassa kolme Eeva-Liisa Pohjasen agilityrataa. Radat olivat oikein rattoisia,  juostavia ja niistä löytyi meheviä ansapaikkoja. Hyvän kisauranlopettajaisfiiliksen lisäksi tavoitteena oli minun pysyminen hereillä ja Rapsun pysyminen lähdössä.

Tavoitteet täyttyivät. Pysyin hereillä, joskin rataantutustumisissa haukottelin kitani sijoiltaan ja radoilla ohjauksen lomassa ehdin miettimään kotona odottavaa pasta-ateriaa. Rapsu istua nakotti kuuliaisesti lähdössä joka startissa, tai no toisessa startissa oli kuulemma noussut seisomaan, mutta jos mie en sitä nähnyt, niin ei kai sitä lasketa, eihän? Hyvä fiiliskin välähteli ajoittain, erityisesti toisen radan alkupuoliskolla missä meinasin tunaroida alkeellisen perusmöhläyksen ja suivaannuin siitä itselleen niin, että ohjasin huolella loppuun.

Onnistuin ylittämään itseni ja ohjasin kaksi ensimmäistä rataa puhtaasti läpi, joten saaliiksi napsahti nollavoitot sekä agilitysertit. Heikosta kisa-asenteestani kertonee se, että voitot ja sertit eivät kovin suuresti sykähdyttäneet vaan parhaat kiksit tulivat siitä, että pystyin ehjään ohjaussuoritukseen kisatilanteessa, Rapsulla ei ollut lähtöongelmaa, Rapsulla oli hieno asenne radoilla ja yhteistyö toimi, ja meillä oli hirveän hauskaa pelatessamme korvapallolla  pimeässä metsässä ratojen päätteeksi. Kanttiinin kuuma kaakao ilahdutti myös mieltä. Viimeinen rata meni minulla väsyneeksi räpeltämiseksi, joten siltä radalta tulokseksi tuli tuttu ja turvalllinen hylly.