tiistai 30. joulukuuta 2008

Sari Vähäniityn koulutuksessa


Tällä kertaa Nuusku Karvakuonolainen pääsi tutustumaan ulkopuolisen kouluttajan kiemuroihin. Viime aikoina on Rapsun kanssa kirmailuun tullut panostettua, joten ajattelin, että ehkä sitä pitää Nuuskulinkin taitoja hioa.

Ensimmäisellä pätkällä 1-25 testattiin ohjaajan kuntoa, vauhtia ja muistia... No ehkä siinä oli jalommatkin tavoitteet :) Oleellista oli tehdä valssi tarpeeksi syvälle hypyn 3 siivekkeen taakse, jolloin koiran linja putkeen 4 on optimaalinen. Pieni vekki ennen hyppyä 7, veto hyppyjen 7 ja 8 välistä oikealla kädellä, josta sylikäännöllä hypylle 8, hieman linjausta hypylle 9 ja takaaleikkaus. Keinulta kepeille vienti oli vaikea avokulma ja siinä Nuusku pääsi nopeimpaan ja virheettömimpään tulokseen siten, että vedin Nuuskun oikeaan väliin kädellä janitaleinostyyliin (=käsi ekaan väliin tokan kepin taakse ja siitä veto toiseen väliin...). Nuusku ei hae avokulmaa varmasti ja jos oikeaan väliin meneekin, on itsenäinen avokulmaan meno hidas avustettuun menoon verrattuna. Loppupätkässä ei ollut mitään ihmeellisyyksiä, mitä nyt ohjaajan ääni alkoi hiipumaan kun henki rupesi loppumaan kesken.

Toisella pätkällä 1-16 (ympyröidyt) sain huomata, että välistävetoja ei ole tullut treenattua aikoihin vaan on takaakiertoja vedelty. Nuusku hakemalla haki hyppyä 3 takakautta koko ajan. Lopulta jouduin jättämään oman liikkeen kohti hyppyä 3 pois ja vahvasti vetämään Nuuskun hyppyjen välistä, jolloin päädyin tekemään takaaleikkauksen hypylle 4 sen sijaan että olisin tehnyt valssin hypyn 3 jälkeen. Linjaus ja takaaleikkaus hypylle 4 toimi Nuuskulla tosi hyvin! Putkelta 5 hypylle 10 oli aika perusmenoa. Pituudelle 11, hypylle 12 ja putkeen 13 lähetin Nuuskun itsenäisesti siten, että jäin putken taakse hypyn 14 viereen, josta jatkoimme yhdessä radan loppun. Koetin myös versiota, jossa heitin Nuuskun sylikäännöksellä putkesta hypylle 14 ja sekin toimi. Kiva, että Nuusku osaa hakea putkea pimeästä kulmasta.

Kuten Sari sanoi, Nuusku on nykyään nopea koira eikä minun kannata turhia valsseja koettaa koko ajan ohjaukseen tunkea kerran se takaaleikkauksilla ja sylikäännöksillä taipuu. Vielä kun saisi monipuolisen ohjausarsenaalin siirrettyä käytäntöön...

Tuosta miun ratapiirroksesta tuli sen verran sekava ja kökkelö, että pannaan linkit vielä selkeämpiin: treeni A, treeni B.

maanantai 29. joulukuuta 2008

Joulunviettoa, lihomista, tokoa ja rallytokoa

Joulu on epäilemättä Nuuskun ja Rapsun lempijuhla. Silloin saa lahjoja ja herkkuja yllinkyllin. Tänä jouluna Nuusku ja Rapsu saivat molemmat kaksi pakettia, joista kuoriutui kuivattua hirvenmaksaa sekä pupunkorvia. Nam! Perinteisen jouluisen lammaspaistinsa lisäksi molemmat mättivät jouluherkkuja kuonoihinsa minkä ehtivät ja tämän vuoksi taitaa olla pieni kuntokuuri paikallaan vuoden aluksi.

Joulu ei mennyt kuitenkaan ihan pelkässä syömisessä vaan luppakorvat vaeltelivat metsässä ja harrastivat umpihankijuoksua sekä umpihankipetankkia. Koetimme myös tokoilla, mutta suuria mullistuksia sillä saralla ei tapahtunut. Kauniista perusasennosta emme ole vielä edelleenkään edenneet sujuvaan ja tiiviiseen seuraamiseen. Syy tähän on harjoittelun vähyys eli on reipastuttava!

Tänään olimme tollereiden rallytokossa. Ohjaajan mieltä hiveli Sirkun huomio, että tehän olette harjoitelleet! Jep, yhtä rallyliikettä... ja se yksi onnistui hienosti :) Huomenna on Nuuskulla vuorossa Sari Vähäniityn agilitykoulutus, jee!

maanantai 22. joulukuuta 2008

Puuhastelut ja utopistiset unelmat

Vuosi 2008 alkaa olla pulkassa ja mitäs me onkaan saatu haaveista toteen? Viime vuoden viimeisen päivän toiveista toteutuivat Rapsun henkinen kasvu, Nuuskun agilityn SM-joukkuekisaan osallistuminen, Rapsun agilitykisailun aloittaminen sekä Rapsun metsästyskoirien jäljestyskokeisiin osallistuminen. Ei hullumpata sanoisin :)

Ja vuonna 2009 luppakorvien harrastusrintamalla voisi mielellään tapahtua seuraavaa...

...Nuusku
  • kirmaisi iloisen vauhdikkaasti agilityradoilla ja poimisi mukaansa puuttuvat SM-nollat
  • mahtuisi MEJÄ-kokeeseen ja nuuskuttelisi ykköstuloksen
  • rohkaisisi hienolla osaamisellaan ohjaajansa palaamaan kanssaan TOKO-koekehiin
  • pääsisi vesipelastuskurssille opettelemaan sovelluskokeen liikkeitä ohjatusti ja ehkä jopa osallistumaan kokeeseen

...Rapsu
  • nousisi ylöspäin agilityssä
  • saisi ykköstuloksen MEJÄ:n voittajaluokasta
  • oppisi tottelevaisuuskoeliikkeet ja näyttäisi osaamisensa TOKO-kokeessa
  • pääsisi vesipelastuskurssille opettelemaan lajin saloja
  • hurmaisi kääpiöistä pitävän näyttelytuomarin ja saisi SERTin

Juu, suuret ja suurimmalta osin utopistiset ovat haaveet, mutta jos vaikka edes yksi toteutuisi, niin olisipa hienoa :)

Tokihan meillä on haaveita muuallakin kuin harrastussaralla. Minusta olisi ihanaa vetohiihtää molempien kanssa ja selvitä siitä hengissä.
Haluaisin myös uida Nuuskun kanssa yhdessä Pentu-saareen ja takaisin sekä oppia marjastamaan ja sienestämään Rapsun kanssa siten, että minun saaliini olisi Rapsun saalista suurempi :) Ja upeaa olisi kiivetä molempien kanssa Saanalle esittelemään mistä kaikista puroista Tupu-pupu joi 80-luvulla...

lauantai 20. joulukuuta 2008

Hyvää joulua koirakavereille

Tiia Vitikaisen treenit


Rapsu pääsi taas Vitikaisen Tiian oppiin. Ensimmäisessä treenissä teemana oli ennakoiva valssi. Ennen hyppyä kolme tehtiin ennakoiva valssi, josta takaakierrätys hypylle neljä koiran puoleisella kädellä. Koira vedetään hypyn yli oikealla kädellä, jolla koira heitetään hypyn 5 yli ja siihen jaakotus. Ennakoiva valssi ennen hyppyä 7. Sitten vähän aikaa ihan perinteistä ohjausta ;) Hypylle 11 ennakoivavalssi ja hypylle 12 ja hypylle 13 ja hypylle 14 ja... Tämä kohta oli aikamoista takaperin juoksemista ja tuntui hankalalta, mutta lopulta onnistui hyvin ja toimi. Vekki ennen hyppyä 15, josta tiukka kierrätys hypylle 16 ja loppu aika perinteiseen tapaan. Kiva pätkä ja Rapsun kanssa ennakoivat valssit sujuivat hyvin, mutta minun pitää treenata niitä enenemmän, jotta itsellä on varmempi olo. Nyt tuntui kiireiseltä menolta. Kepit pitää saada myös toimimaan varmasti silloinkin kun olen kepien vasemmalla puolella ja siihen Tiia suositteli monien suosimaa kanaverkkomenetelmää, jolloin koiraa on helppo siedättää kestämään monipuolisesti omaa liikettä ja sijaintia. Ehkä miun pitää vähitellen nöyrtyä tässä asiassa...


Toisesta pätkästä tehtiin osuus 1-14. Rapsu lähti vauhdikkaasti hakemaan puomia jo ekan hypyn jälkeen... juoksi aivan täysillä, koska tiesi, että namialustahan se puomin päässä odottaa. Nooh, kauniisti jarrutti juuri ennen ylösnousua ja kipitti takaisin :) Tässä oli taas moderni takaakierrätys hypyillä 3 ja 4. Valssi ennen hyppyä 7. Takaakierrätys koiran puoleisella kädellä hypyille 10 ja 11 ja vastaanotto hypyn 11 valssilla, jotta itse jää puomin oikealle puolle menosuuntaan nähden. Vekki ennen hyppyä 13, jolloin koiralla on suora linja putkeen. Myös tämä osuus toimi Rapsun kanssa kuin unelma miun pienen sählingin jälkeen.

Olipas taas kivat treenit ja Tiian koulutustyyli on hyvin kannustava, mutta silti rakentava. Tykkään kovasti :) Rapsulla oli myös hauskaa niin kuin aina treeneissä, olipa laji mikä tahansa. Erityisen kivaa taisi olla, kun käytiin ennen ja jälkeen treenien Elsan ja Paavon kanssa lämmittelylenkillä ja Rapsu pääsi hippastelemaan Elsan kanssa. Paavon kanssa Rapsu ei uskaltanut hipattaa, sillä Rapsu-parka ei osannut tulkita Paavon lemmenyrityksiä ja leikkiörinöitä ollenkaan vaan Rapsun mielestä staffin jyhkeä örvellys tarkoittaa sitä, että Rapsu on ruokalistalla. HUI!

Treenipätkien välisellä ulkoilulla Rapsu onnistui törmäämään vanhoihin tuttuihinsa eli Tyty-labbikseen ja Ämmi-ajokoiraan ja hyvin ehti painimaan sekä riekkumaan heidän kanssaan siinä välissä. Rapsun treenivire ei laske mihinkään vaikka kesken koulutuksen kävisi leikkimässä. Yhtä lailla se pystyy keskittymään treeniin leikkimisen jälkeenkin. Välitunnit ovat kivoja, jos Rapsulta kysytään :) Jotta oli antoisa reissu niin oppimis- kuin kaverimielessä.

torstai 18. joulukuuta 2008

Vanhan kertausta



Tänään Nuuskulla ja Rapsulla oli agilityssa vanhan kertausta. Otin niiden kanssa lyhyitä pätkiä teemana takaaleikkaus Mäntysalon kurssin oppien mukaan ja toisena teemana oli kisojen vakiohylky. Takaaleikkaukset menivät molemmilla koirilla paremmin kuin ohjaajalla. Sain tahkota aika kauan, että osasin ajoittaa liikkeeni ja kulmata oikeassa kohdassa ennen hyppyä 3, jotta linja putkeen olisi täydellinen. Mutta kun maltoin olla rynnimättä hypylle ja sain vekin kohdalleen, niin jopas meni kauniisti :)

Vakiohylky teemaan kuului vienti kepeille ihanan esteen ohi. Tokalla pätkällä kepeille mentäessä jouduttiin vauhdilla ohittamaan A-este ja kolmannella putki. Nuusku ja Rapsu olivat hyvin kuulolla eivätkä edes katselleet luvattomiin suuntiin vaikka kepit ovat niiden mielestä tylsin este. Keppien jälkeinen sylikäännös oli Nuuskun kanssa aikamoista sillä kentällä oli muitakin esteitä kuin tuossa kuvassa ja Nuuskuli bongasi sieltä oikein sulavasti ylimääräisiä hyppyjä... Mutta koska kyseessä on Nuusku, ex-käsiholisti, kaikki irtoaminen on plussaa :) Nuuskis taipui lopulta kauniiseen sylikäännökseen kun lopulta raskin ottaa sen haltuun keppien jälkeen. Rapsu puolestaan teki sylikäännöksen aivan mahtavasti ja tiukalla kaarroksella. Siitä tulee vielä aikamoinen :)

Nuusku pääsi tänään myös Sirkun ohjattavaksi. Ilokseni Sirkku suostui tekemään yhden pätkän Nuuskun kanssa. Sirkulla on hienot taidot ohjata koiraa kuin koiraa, joten Nuuskulla oli ylettömän hauskaa ja minä sain nautiskella kauniinnäköisestä menosta. Kiitos!

tiistai 16. joulukuuta 2008

Ystävämme Siiri



Pitkästä aikaa tapasimme Siiri-tollerin :) Siiri oli käymässä Joensuussa, joten sovimme treffit toiseen perinteisistä tapaamispaikoistamme eli lammashakaan. Nuusku ja Rapsu ilahtuivat Siirin näkemisestä ja taisipa Siirikin olla innoissaan vanhoista kavereistaan. Aikaa kulutettiin tuttuun tapaan kevyesti hippastellen, ympäristöä tutkiskellen ja tarkkaillen. Muutamaan otteeseen Rapsu ja Siiri havainnoivat mielestänsä epäilyttävää toimintaa ja pomppivat rintarinnan sivuttaisloikkia valmiina kohtaamaan mahdollisen uhkan... Koominen näky ;)

Hauska oli jälleen huomata typyköitten valtava koko ero. Nuusku ja Rapsu näyttävät aivan kääpiöiltä Siiriin rinnalla. Ei myöskään ollut vaikeaa kuunnella kuka laukkaa pimeydestä luokse, koska Siiri askellus kuulosti lähinnä uljaalta hevoselta ja Nuusku sekä Rapsu anokrektisilta hiirulaisilta.

Kuvan laatu on heikko johtuen pimeydestä ja heikosta katulampusta. Mutta kyllähän siitä erottaa Siirin ihanuuden ja vallattomat korvakarvat :)

maanantai 15. joulukuuta 2008

TOKO osa 6

Vuoden viimeinen tokokerta on takana. Tänään oli kurssin viimeinen tunti ja helmikuussa on sitten ylimääräinen "kontrollikerta", joten läksyjä pitää tehdä ahkeraan. Tavoitteena olisi saada siihen mennessä kaikki käsiavut pois ja niiden häivyttämisessä on vielä suuri työ.

Tänään treenattiin ruutua. Rapsun ruutuun lähetys toimii parhaiten lelupalkalla. Ruudussa köllöttelevä kalkkuna (voikohan tästä Mörköä koskaan kyllin kiittää) saa Rapsun ampaisemaan ruutuun vauhdilla. Namialustan kanssa Rapsu tsekkaa kaikki ruudun kulmamerkit namien toivossa, mutta kalkkunan kanssa Rapsu ampuu täysillä keskelle ruutua. Kaunista :) Lähetysmatkaa on helppo pidentää, koska Hape ei epäröi irrota helttakaulaisen ystävänsä luo. Katjan ohjeistuksen mukaan ruutua kannattaa treenata lähettämällä rekkua sinne eri suunnista, jolloin se oppii paremmin hahmottamaan ruudun muotoa. Ja ne narut on tärkeät...

Hypyn treenaminen on Rapsusta mahdottoman hauskaa. Rapsu loikkii hyppyä ihan omaksi ilokseen ja siihen ei kuulemma kannata tässä vaiheessa suuremmin takertua vaan antaa varastaa, jos varastaa. Tämä siksi, että koetilanteessa koira saattaa jännityksestä lähteä hyppyyn heikommin tai olla jopa lähtemättä, joten turhaa kieltämistä siinä kannattaa välttää ja ennemminkin tukea hyppyyn irtoamista. Ja Rapsuhan irtoaa. Minun liikkeen siedättäminen on edelleen vaiheessa, joten sitä pitää treenata entistä enempi.

Liikkeestä seisominen vaatii käsimerkin, mutta sen saatuaan Rapsu seisoo suloisena paikallaan. Perusasento on hyvä ja seuraaminen tiiviillä mallilla. Sain hyviä ohjeita namikäden häivyttämiseksi seuraamisesta, joten siitä on tehoviikot Rapsulle tiedossa :) Liikkeestä maahanmenot ovat toivottomat.

Paikallamakuu on Rapsun bravuureja. Rapsu pötköttää rennosti ja 100% keskittyneenä minuun. Makuuasento jää välillä hieman vinoksi, mutta se johtuu puhtaasti maahanmenon heikkoudesta. Minä en osaa ohjata Rapsua alas suoraan, jotenkin mutkuilen itse miten sattuu. Mutta kunhan saan sen käden pois sotkemasta niin eiköhän se siitä.

Täytyy sanoa, että olipa antoisa ja innostava kurssi. Uusien niksien ja vinkkien avulla on tarkoitus saada Rapsu kisakuntoon kevääksi :) Ja ehkä se Nuuskukin voisi palata kehiin.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Puntti on ihana

Nuuskun ja Rapsun aamu alkoi vauhdikkaasti Puntin seurassa. Suuntasimme maastoretkelle sumuiselle Jaamankankaalle ja olipa kivaa. Puntti ja Rapsu hippastelivat ja Nuusku kävi välillä tarkastamassa meneekö kaveruksilla liian lujaa. Puntilla on hilpeä tapa houkutella Rapsu leikkiin kiskomalla Rapsua vasemmasta korvasta. Tapa ilmeni jo kaverusten ollessa junioreita ja hyvin toimii edelleen :) Hauska oli nähdä Punttia ja Hannelea pitkästä aikaa, jospas taas saisi aikaiseksi painitreffailla useammin.

Iltapäivällä olikin vuorossa rallytokotreenit. Pia oli suunnitellut monenlaista rataa ja niitä mentiin. Paikalla oli jopa muitakin kuin pelkät vakiokävijät :) Meidän rallyily on vielä lähinnä totuttelua hommaan. Liikkeet on suurpiirteisiä enkä pidä otuksia seuraamisessa ollenkaan. Tämä siksi, että molempien tiiviin seuraamisen opettelu on vaiheessa enkä aio pilata sitä liian pitkillä seuraamispätkillä. Tällä hetkellä mennään jotain viittä askelta... hitaasti hyvä tulee :) Ohjaaja on erityisen ylpeä siitä, että osasi tehdä saksalaisen käännöksen. Vähemmän ylpeä puolestaan siitä, että onnistuu aina kompuroimaan pujottelutörppöihin. Juuh, siitä liikkeestä ei Heidi tykkää.

Rapsulla saattaa olla juoksut tulollaan, sillä Mörkö osoitti aikamoista mielenkiintoa Rapsun ahteria kohtaan. Yleensä Rapsun perä on Mörköstä yhdentekevä, joten saa nähdä miten on. Rapsullahan juoksukierto on tosi mielenkiintoinen. Ekat juoksut tulivat n. 10 kk iässä ja toisiin juoksuihin olikin sitten n. 18 kk väli. Jännityksellä odotamme mikä se nyt on ;)

Viikon agitreeneissä oli yllättävää kuulla, että Nuusku on nykyään Rapsua nopeampi. En kyllä tiedä uskoako tuota, mutta tottahan se on, että Nupander on saanut vauhtia huimasti lisää syksyn tauon aikana. Ilmeisesti kiihkoa on patoutunut niin paljon, että nopeus kasvaa :) Nuuskun kanssa treenaaminen on niin antoisaa, että päätin sitten lähteä tammikuussa ihan Kemiin asti kisaamaan. Kemissä on kuulemma kivaa.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivän kisat

Tänään Nuusku ja Rapsu kisailivat itsenäisyyspäivän kunniaksi. Rapsu tempaisi aamulla kaksi rataa ja Nuusku iltapäivällä kolme.


Rapsu liisi ensimmäisen ratansa hienosti. Valitettavasti Rapsu liukastui puomin alasmenolla ja sai vitosen. Yleisö totesi, että Rapsun takatassu oli livennyt ja vaikka Rapsu sai sen nostettua takaisin, tasapaino ei pitänyt ja alas tultiin ryminällä. Onneksi Rapsu ei moisesta hetkahda ja pääsimme kiitämään radan tyylikkäästi loppuun. Radan kauheimpana kohtana pidin kepeille vientiä ja kepeiltä lähtöä, koska kepit eivät toimi Rapsulla varmasti muutoin kuin siten, että olen itse keppien vasemmalla puolen. Se oli teoriassa huono vaihtoehto tuolle radalle, mutta en uskaltanut muutakaan koettaa, joten sillä mentiin. Hyvin mentiinkin, Rapsu haki kepit hyvin, pujotteli kaasu pojassa ja kääntyi simpsakasti hypylle. Ja siitä loppusuora vauhdilla maaliin ja Mörköltä saadulla kalkkunalla leikkimään :)


Toisella radalla Rapsu oli hyvässä vireessä vaikkakaan ei yhtä räjähtävä kuin ekalla radalla. Tein sen virheen, että leikitin Rapsua ennen starttia kalkkunalla, jolloin Rapsu vähän passaili vauhtiaan radalla, jotta taskussani oleillut kalkkuna ei eksy matkalla. Joka tapauksessa hieno rata muuten paitsi että saatiin kymppi aan kontakteilta. Ylösmeno meni harakoille kun ysi hypyn taakse tekemäni valssi oli myöhässä ja Rapsu hyppäsi jaloilleni, joten sen rähmin ihan ohjauksella ja alasmeno kontakti ei ole varma ei ollenkaan. Nooh, fiilis oli hyvä ja Rapsu meni reippaasti ja korvat auki :)


Nuuskun ensimmäinen rata huokui ohjaajan epävarmuutta ja koiran hurjaa intoa. Kaikesta näki, että treenaamaan ei olla päästy syksyllä. Nuusku pursui kiihkoa ja minä olin unohtanut mitkä onkaan ne ongelmakohdat... Sen sijaan, että Nuusku olisi kääntynyt kepeille Nuusku paineli kohti rengasta. Sain sen käskyllä takaisin, mutta mentiinkö sittenkään kepeille? Ehei, vaan uudestaan kohti rengasta... Lopulta sinne kepeillekin asti päästiin, mutta hylky tuli sitten viimeistään hypylle kuusi mentäessä kun Nuuskaus vetäisi toiseen kertaan vitoshypyn, tosin väärinpäin. Loppurata taisi mennä suht siedettävästi.


Toinen rata meni mukavasti. Siinä ei ollut paljoa petrattavaa, muutama käännös olisi voinut olla tiukempi (hypyltä 4 putkeen 5), mutta muuten passeli rata. Nuusku suoritti sen puhtaasti ja sijoittui viidenneksi.


Kolmas rata oli hyppäri ja se oli täydellinen lukuunottamatta hylkäyskohtaa ;) Nuusku lähti liikkeelle niin räjähtävällä vauhdilla, että tipuin kyydistä heti alkuun. Minun oli tarkoitus tehdä vekki ennen hyppyä 7, jotta Nuusku pääsisi suoraan kohti putken 8 oikeaa päätä, mutta myöhästyin ja Nuuskulla oli suora linja putken väärään päähän. Loppu rata meni niin hienosti.

Nuo ratapiirrokset ovat sinne päin, mittasuhteista en ota mitään vastuuta...

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Tapio Mäntysalo, osa 3: treenit

Ratapiirros

Ensimmäisessä harjoituksessa (esteet 1-7) treenattiin kulmauksia, jennydamm-valssia ja takaaleikkausta. Jotta koira hyppäisi kohti seuraavaa suoritettavaa estettä, tehtiin kulmaukset ennen hyppyä 2 ja 3. Hypylle 4 koira vietiin valssilla Jennyn Dammin suosimalla tavalla, jolloin koiran liike säilyy paremmin. Kulmaukset tehtiin myös ennen hyppyä 5 ja 6. Hypyllä 6 tuli tehdä myös takaaleikkaus. Alkuosa meni Rapsulla rapsakasti, mutta minulla oli hankalaa muuttaa omaa valssityyliäni. Melkein koko ajan meinasi oikea käsi tulla mukaan heilumaan, mutta jospa se siitä treenin myötä asettuisi :) Vaikeaa oli myös tehdä kulmaus tarpeeksi syvälle ennen hyppyä 5 sekä 6. Jotenkin tuntui että sinnehän jää jumiin, mutta hyvin sieltä kyllä ehti jatkamaan ja jatko oli tosi helppoa, kun koira oli käännetty ennen hyppyä oikeaan suuntaan.

Toisessa treenissä mentiin esteet 11-20. Tarkoituksena oli ohjata täysin takaaleikkauksilla, jolloin tärkeää oli tehdä hyvät kulmaukset ennen hyppyjä koiran juoksulinjan suuntaamiseksi. Alussa harjoittelimme myös koiran ohjaamista kaukaa heti radan alkaessa. Koira jätettiin hypyn 11 taakse siten, että sen kirsu osoitti hypylle 12. Itse kierrettiin hypyn 11 oikealta puolen hypyn taakse, otettiin katsekontakti koiraan ja jatkettiin seisomaan hypyn 12 ja putken 13 tienoille. Omalla liikkeellä ja kädellä koira ohjattiin hypyn 11 yli kohti hyppyä 12 ja siitä putkeen 13. Hypylle 14 tehtiin kulmaus kuten myös hypylle 15 ja siihen takaaleikkaus. Koira otettiin lähelle hyppyjen 15 ja 16 välillä, kulmattiin ja lähetettiin koira hypyn 16 yli. Kulmaukset ja takaaleikkaukset taas ennen hyppyjä 18 ja 19 ja koira putkeen. Kaikista hankalinta minulle oli oman vartalon asennon säilyttäminen kulmauksissa ja takaaleikkauksissa. Kulmauksessa selän olisi pitänyt olla suorana ja hypylle lähetettäessä ja leikatessa saa taittua, mutta minä heilun ihan tuuliviirinä omiani. Ehdottomasti täytyy hankkia videokamera, jotta saa opetella oman kehon hahmottamista ohjaustilanteissa.

Olipa kivaa :)

lauantai 29. marraskuuta 2008

Tapio Mäntysalo, osa 2: treenit

Ratapiirros

Aamupäivän teoriaa sovellettiin käytäntöön Rapsun kanssa enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Ensimmäisessä pätkässä 1-5 lähdettiin liikkeelle koira ohjaajan vasemmalla puolella. Ideana oli tehdä vekki/ kulmaus ennen hyppyä 2, jolloin koiralle tulee suora linja putkeen. Tärkeää oli pitää ohjaus yllä myös koiran ollessa putkessa, jolloin oltiin valmiina ohjaamaan koira vekin kautta hypylle 4 ja saatiin suora linja hypylle 5. Hankalaa oli kiinnittää huomiota omaan luonnolliseen ohjaukseen eli siihen mihin ne kädet, jalat, hartiat jne. osoittaakaan sekä rohjeta tekemään vekit rauhassa eikä rynniä hosuen eteenpäin ja ylipäätään olla selkä suorana eikä pyllistellä joka välissä.

Toisessa pätkässä mentiin samat esteet, mutta lähdettiin koira ohjaajan oikealla puolella. Tarkoitus oli ottaa koira ihan viereen ja viedä sitä omalla liikkeellä hypyn 2 vasenta laitaa kohti ja kääntää koira hypylle 2 vasta silloin kun koiran näkökentässä on putki 3. Siihen sitten takaaleikkaus, putkeen, vekki hypylle 4 ja koira itseen kiinni, omalla liikkeellä hypyn 5 oikeaan laitaan, kääntö hypylle 5 siten, että koiran hyppylinja on viisto, takaaleikkaus ja otetaan koira haltuun hyppyjen 5 ja 13 välistä. Erityisen hankalaa oli renkaan 1 ja hypyn 2 väli. Samoin hyppyjen 4 ja 5 välillä piti keskittyä tosissaan, että sai koiran kiinni itseen ja vietyä hypylle oikeassa kulmassa. Tuossa tilanteessahan koira lähtee helposti itsenäisesti hakemaan hyppyä, jolloin hyppylinja menee suoraan eikä halutusti viistoon. Tässä harjoituksessa opin myös sen, että Rapsu rakastaa vinkuleluja, erityisesti Ruskan...

Kolmas pätkä sisälsi esteet 11-18. Siihen lähdettiin lennosta eli koiran kanssa leikittiin hypyn 11 takana ja lähdettiin liikkeelle yhtä aikaa vieden koiraa omalla liikkeellä kohti putkea 12. Vekki piti tehdä hyppyjen 13 ja 14 väliin siten että koiran pystyi käskyttämään putkeen 15 jo hypyn 14 takaa. Samoin vekki tuli hyppyjen 16 ja 17 väliin, josta koira käskytettiin putkeen 18 ennen hyppyä 17. Voisiko tätä selvemmin selittää... ;) Tämä treeni meni meillä parhaiten, koska vekkejä on treenattu aika paljon. Hyvänä ja toimivana neuvona sain sen, että putkeen lähettettäessä Rapsulle ei tarvitse hokea putkeen, putkeen, putkeen... vaan yksi käsky toimii paremmin. Huomattavasti paremmin sillä silloin Rapsu syöksyy putkeen täysillä eikä jää kuuntelemaan hokemistani.

Treeni oli ohjaustreeniä, joten rimat olivat matalalla, jolloin koiran ei tarvitse keskittyä kahteen asiaan eli ohjaukseen ja hyppäämiseen yhtäaikaa. Oleellista oli suorittaa pätkät koiran vauhtia hidastamatta eli täysillä siten, että hyppylinjat olivat kohti seuraavaa suoritettavaa estettä. Tapio toi esille myös mielikuvaharjoittelun tärkeyden. Koiraa ei kannata ottaa tekemään harjoitusta ennen kuin itse on käynyt suorituksen mielessään läpi niin monta kertaa, että oikeasti tietää mitä aikoo tehdä. Koiraa ei kannata kuluttaa omaan tumpelointiin... Kisoihin olen mielikuvaharjoittelun saanut jo siirrettyä, mutta treeneihin se on vielä hakusessa. Huomista treeniä innolla odotellaan :)

Tapio Mäntysalo, osa 1: teoria

Vietin aamupäivän Turusta saapuneen Tapio Mäntysalon agilitykoulutuksen teoriaosuudessa. Teoriassa keskeisintä oli luonnollisen ohjauksen hyödyntäminen (tai vähintääkin tiedostaminen...) koiran ohjauksessa. Ideana oli se, että kisatilanteessa koira on niin suurilla kerroksilla, että se seuraa herkemmin luonnollista ohjausta kuin uusia opittuja kuvioita. Kannattaa siis tiedostaa oma kehonsa ja puhua koiraa :)

Tapio selvitti mm. liikkeen, hartialinjan, jalkaterien ja käden merkitystä koiran ja ohjauksen näkökulmasta. Tärkeää on ymmärtää oman liikkeen vaikutus koiran liikkeeseen (vauhti ja kallistumiset), hartialinjan tärkeys erityisesti koira seläntaakse jätettäessä eli sitä ei jätetä sinne kokonaan, jalkaterät osoittaa sinne minne ollaan mennossa sillä siihen koira on ehdollistunut arkielämässä, käsi ei ole natsitervehdyksessä vaan koiran silmän tasolla riippuen siitä kuinka etäältä koiraa halutaan ohjata ja koiralle "piirretään" koko ajan rataa, oma sijoittuminen suhteessa koiraan eri ohjaustilanteissa (kaarteet, vekit) jne.

Kävimme läpi myös keskeisiä ohjauskuvioita kuten valssi, kierto ja takaaleikkaus hänen näkökulmastaan sekä jonkin verran hyppytekniikkaa/ hypyn ohjausta ja käskyjen ajoitusta. Lisäksi Tapio otti esille kaksi tärkeää peruskäskyä, joista toinen on jopa Nuuskulla ja Rapsullakin hallinnassa ;) Koiran tulee katsoa ohjaajaa nimensä kuultuaan sekä tulla käskystä ohjaajaan kiinni. Tarpeellisen kii-käskyn treenaaminen alkaakin seuraavaksi Tapsan ohjeiden mukaisesti.

Luento oli erinomaisen viihdyttävä ja antoisa. Esille tulleet asiat olivat joiltain osin tuttuja, osaan sai lisää uutta näkökulmaa ja jotkut jutut olivat ihan uusia. Suosittelen! Tuskin maltan odottaa tämän iltapäivän ja huomisen treenejä...

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Talvisia kuvia & video aamulenkiltä


Nuusku pellolla.


Rapsu ja maukas kanto.


Missä Nuuskun lumipallo luuraa?


Rapsu putsaa tassuja lumesta.


Nuusku ja lentävä lumi (ja pellosta pölähtävä Rapsu...)

TOKO osa 4 & 5

Viime viikon tokokerran olimme vielä kennelyskäkaranteenissa. Silloin uutena asiana oli ollut noutaminen. Rapsulla on ongelmia metallikapulan kanssa, joten treenivinkit siihen olivat tarpeen. Pitää koettaa Rapsun kanssa joko ohutta päällystettä metalliin, jolloin se ei tunnu niin ikävältä suussa tai sitten aloittaa pitämisharjoitukset. Luulen, että koetan tuota metallin piilottamista teipin alle ensin, sillä en usko Rapsun rakastavan kapulaa yhtään enempää, jos käytän sen opettamiseen pakotetta tyyliin ensin kapula suuhun ja sitten vasta ruoka. Voisi sitä tietysti naksuttaa, mutta minun reaktiokyvyllä naksuttaisin luultavasti maton nuuskimista kapulan koskemisen sijaan. Rapsu kuitenkin rakastaa noutamista, joten metallikapulan hienovarainen totuttaminen tuonee parhaan tuloksen. Olisi ikävää huomata, että Rapsun noutointo hiipuisi sen takia, että se joutuisi noutamaan sille epämieluisaa esinettä. Kunhan metallikapula on kiva juttu, siirrymme niihin pitämisiin...

Tällä viikolla pääsimmekin jo mukaan tokoilemaan. Luoksetulossa sain mietittäväksi millä käskyllä Rapsun tilanteessa aion käskyttää. Suunnittelin, että otan siinä käyttöön sivu-käskyn, mutta tänne-käskyssä vauhti on niin huima, että kaipa se on valittava. Epäilyttää vaan, että tuleeko se sitten varmasti sivulle, kun tänne-käskyä tulee käytettyä arkitilanteissa ilman odotusta sivulletulosta. Kuulemma on todennäköistä, että koira ymmärtää asiayhteydestä mitä siltä odotetaan, joten aion luottaa Rapsun tilannetajuun. Vaikka epäilen kyllä onko sillä sitä edes ;)

Hauska oli myös ottaa luoksetuloa liikkeenohjaajan avulla. Ensimmäisestä käsky-komennosta Rapsu pomppasi pystyyn ja oli ponkaisemassa vauhtiin, mutta tajusi samassa sekunninsadasosassa, että nyt ei muuten mennyt ihan oikein ja jäi paikoilleen. Seuraavalla kerralla Rapsu värähti käsky-komennosta ja kolmannella kerralla ei noteerannut sitä vaan odotti keskittyneesti tänne-käskyä.

Hypyn treenamisessa pitää ottaa enemmän liikkeen siedätystä mukaan. Rapsuli lähtee helposti liikkeelle, jos koetan liikkua sivusuuntaan ja kiertää hypyn toiselle puolelle.

Paikallamakuu menee hyvin, mutta maahanmeno on edelleen käsimerkin varassa. Kotona Rapsu menee maahan ilman käsimerkkiä varsinkin jos otan Nuuskun ja Rapsun välistä maahamenonpeuskisaa eli nopeammin maassa oleva saa palkan... Mutta ilmeisesti Rapsu ei ole liikettä ja käskysanaa kuitenkaan täysin yhdistänyt, koska muualla se ei onnistu. Treeniä siis lisää, että päästään kyllä se kotona osaa -hokemasta eroon :)

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Tolleritoimintaa tuiskun keskellä

Tämän päiväiseen tollereiden rally-tokoon osallistuminen osoitti aikamoista urheutta ja mielen lujuutta. Olisi aika vahvasti huvittanut jäädä mielluummin sisälle kuin sukeltaa tuonne lumimyrskyn keskelle, mutta Nuuskusta ja Rapsusta kaikki kelit ovat kivoja ja toisaalta treenatahan pitää joka säällä, jos ei koiranilmaa karttavaa ystävää halua... joten lähdimme treeneihin. Rohkeita ja säätä pelkäämättömiä olivat myös Topi & Mörkö ja Puntti.

Tällä kertaa meillä ei ollut liikkeenohjaustauluja mukana ja tokkopa ne olisivat tuossa kelissä paikallaan pysyneetkään saatikka olleet hautautumatta lumeen. Otimme liikkeitä yksittäisinä sekä liikkeenohjaajan avulla. Rallyssahan ei oikeasti ole liikkeenohjaajaa kuten tokossa vaan rataa mennään itsenäisesti kylttien mukaan, mutta olosuhteiden pakosta hieman muokkailimme sääntöjä... Sää oli niin kamala, että sormet jäätyivät palkatessa, joten kauaa emme treenanneet.

Nuusku rallyili omaan fanaattiseen nakit mulle tänne heti -tyyliinsä ja meininki oli aika, hmm, miten sen nyt kauniisti sanoisi... energistä? Rapsun meno oli maltillisempaa ja siitä näki, että tokoliikkeitä on treenattu Nuuskua huolellisemmin. Perusasento on niin paljon kauniimpi... Askartelin, kun en muutakaan sijaistoimintoa keksinyt, viikolla itselleni olohuonekäyttöön sopivat rallykyltit, pienet ja somat. Ja ruotsinkieliset kun en jaksanut rueta kääntämään. Löytyy itseasiassa täältä, jos muutkin kaipaavat sijaistoimintoja.

Rallyilyn jälkeen Nuusku ja Rapsu pääsivät vielä Topin ja Mörkön kanssa viipottamaan metsään ja Pyhäselän rantaan. Nuusku ja Topi olivat sitä mieltä, että uida voisi vaikka ranta olikin jäälauttoja täynnä. Topi oli lisäksi sitä mieltä, että Nuusku on ihana.

Aluetoimintaa riitti myös eiliselle, sillä olimme Nuuskun kanssa tolleriagilityssa. Rapsu ei ollut mukana, kun arvelin, että en vielä sitä hyppyytä ja juoksuta. "Repivä" liikunta saa odottaa ensi viikkoon. Nuusku treenasi irtoamista (video) ja pimeitä putkikulmia (video). Nuusku irtosi hyvin, mutta putkikulma oli hieman hakusessa. Varsin mallikkaasti meni kuitenkin, ottaen huomioon, että Nuusku on treenannut viikottaisessa pienryhmässään tänä syksynä kerran. Kivasti on tullut peräkkäin juoksut, selkävamma, kennelyskäkaranteeni... ja miun työesteet. Kiitos Sirkulle videoista ;) Aika tuskaista on katsoa omaa ohjaustaan videolta, mutta Nuuskaus liitää kauniisti :)

Huomenna päästään pitkästä aikaa Rapsun tokokurssille. Jee! Rapsu ei ole edistynyt sairaslomallaan tokon osalta, koska ei erityisesti treenattu. Rapsua kiinnosti silloin nukkuminen. Nuusku rakastaa tällä hetkellä metallinoutoa. Miusta olis ihana, jos se rakastaisi suoria perusasentoja ja tiivistä seuraamista ;)

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Rally-tokoa

Joensuun tollereiden aluetoiminnalla oli tänään rally-tokoon tutustumiskerta. Luonnollisesti olin paikalla ilman koiria, jotta ne eivät tartuttaisi ketään. Otin käyttöön jopa uudet lapaset, että en mitään Rapsun pöpökuolaa ympäriinsä eritä ;)

Pia ja Satu esittelivät uutta lajia. Pia oli suunnitellut radan joka koostui mielenkiintoisen näköisistä kylteistä. Kävimme läpi lajin sääntöjä, kylttien merkityksiä ja eri liikkeiden suorittamistapoja minkä jälkeen Pia & Wisa sekä Satu & Topi demonstroivat kuinka rata oikeaoppisesti mennään. Näyttipä hyvältä ja kivalta!

Itse treenasin rataa kuivaharjoitteluna ja sain taas huomata, että en erota oikeaa ja vasenta toisistaan. Minulle rata oli haasteellinen ihan ilman koiraakin, mutta pääsin koettamaan rataa myös Wisalla ja Topilla. Wisa oli sen verran mamman perään, että kaikkia liikkeitä ei päästy kovin kunniakkaasti läpi, mutta Topin kanssa meni jo paremmin. Vähän liiankin hyvin, koska alkoi tuntumaan, että täähän on helppoo! Onhan se helppoa, jos tekee koiran kanssa joka osaa liikkeet vaikka unissaan :) Kiva oli seurata myös Mörkön taiturointia sekä Puntin reipasta menoa.

Sovimme uusia treenajä vielä tälle vuodelle, joten pääsen minäkin koirilla mukaan. Alussa tosin aloitamme opettelemaan ihan yksittäisiä liikkeitä ja sitten siirrymme vasta radalle. Liikkeet olivat hauskoja ja uskon ainakin Nuuskun nauttivan lajista tokoa enemmän, koska saan kehua, kannustaa ja ylistää Nuuskua koko ajan. Nuusku niin tykkää olla tähti!

lauantai 15. marraskuuta 2008

Pikku potilas

Rapsun kennelyskän alkamisesta on huomenna kulunut viikko ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Liman oksentaminen loppui maanantaina ja nyt tauti ilmenee vain satunnaisena yskimisenä. Alunperin minulla ei ollut tarkoitus roudata Rapsua eläinlääkäriin, koska eihän taudille mitään voi. Olin kuitenkin ilmoittanut Rapsun tämän päiväisiin agilitykisoihin, joten piti saada lääkärintodistus kisamaksun palautusta varten. Samalla Rapsu sai virallisen diagnoosin ja hoito-ohjeet.

Rapsu on ollut eläinlääkärin ohjeiden mukaan täysin levossa eli käynyt ulkona vain tarpeillaan. Järjestely on sopinut Rapsulle oikein hyvin sillä Rapsu tahtoo vain nukkua. Ilmeisesti olo on jonkin verran pipi ja silloinhan uni maistuu itse kullekin. Ruokahalu ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään, joten käytännössä Rapsu syö ja nukkuu. Ell sanoi, että yskäisen koiran ruuan tulee olla pehmeää ja lämmintä, joten ruokajärjestelyihin ei ole tarvinnut tehdä mitään muutoksia, sillä nuohan syövät ruuaksi Puhti-raakaravintoa. Annosta on tosin täytynyt pienentää, koska Rapsu on tottunut hyvin paljon suurempaan aktiviteetin määrään ja syönyt sen mukaisesti.

Nuusku on säästynyt taudilta. Varmuuden vuoksi Nuusku on ollut myös täysin levossa pientä kevyttä kotitokoilua lukuunottamatta, koska järkeilin, että jos/ kun se taudin saa, tulee se lievempänä, jos Nuuskua ei rasita. Nuusku on kuitenkin hinkannut kuonoaan vasten Rapsun kuonoa, saanut yskäpisarat naamalleen, liponut Rapsun limayrjöjä ynnä muuta mukavaa, joten sairastuminen ei olisi ollut yllätys. Jos Nuusku on oireeton vielä ensi viikolla, alkaa se viettämään jo aktiivisempaa elämää. Vaikka ei sitäkään ympärivuorokautinen nukkuminen ole haitannut, mutta minä kaipaan jo metsälenkeille ja treenaamaan :)

Olenhän minä aina tiennyt, että nuo osaavat relata tarvittaessa ja ovat täynnä toimintaa jotain tekemään ruvetessamme, mutta että viikon makoilukaan ei aiheuta mitään ongelmia...

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

TOKO osa 3

Tosiaan jäi maanantain tokokurssikerta väliin, mutta onneksi pääsin Rapsun treenikaveri Wallun blogista kyyläämään mitä siellä on tehty. Rapsun kanssa en ole uskaltanut vielä tokoilla paikkamakuuta lukuunottamatta, koska yskänpuuskat yllättävät aika äkkiä. Nuusku on edelleen oireeton ja terve kuin pukki, joten Nuuskaukseen olen sitten testannut väliin jääneen kerran antia.

Kaukokäskyt sujuvat Nuuskulta hyvin. Olen lisännyt maahan-istu sarjaan seiso käskyn ja Nuusku alkaa oivaltaa homman nimen. Jotta Nuusku ei alkaisi ennakoimaan, olen vaihdellut järjestystä. En ole käyttänyt käsimerkkejä vaikka varmaan pitäisi, mutta minusta Nuusku odottaa tarkkempana minkä käskyn annan, jos käsky tulee vain sanallisesti. Jos laitan käsimerkit mukaan, Nuuskulta tulee välillä ihme jojosuoritusta, se laittaa sarjana tulemaan kaikki liikkeet. Ei kuitenkaan aina, mutta välillä. Pitäisi varmaan tutkia sääntökirjasta missä muodossa nämä käskyt on tarkoitus antaa, onko niissä myös käsimerkki mukana?

Seuraamista olen ottanut yhdellä askeleella. Tämähän on Nuuskun ongelmaliike, sillä Nuuskun perusasento harottaa, se on vino ja löysä. Sitä on treenattu viime aikoina uusiksi uudella käskyllä ja tulosta on tullut. Nuusku liimautuu sääreen kiinni, mutta ei se siinä pysy edes yhtä askelta. Heti kun liikautan jalkaa, liikahtaa Nuusku sivulle. Pomppaa kyllä takaisin perusasentoon heti kun olen taas paikoillani, mutta ei se ole kovin tyylikästä. Pitää varmaan koettaa Mujusen kirjasta löytyvää imutustekniikkaa. Rapsukan seuraaminen on paljon parempaa, se pysyy vieressä myös liikkeessä. Siis sen yhden askeleen minkä olen vasta uskaltanut ottaa ;)

Paikkamakuuta olen ottanut myös potilaan kanssa. Siinä ei ole mitään heikkoa, molemmat pysyvät hyvin paikallaan. Sisällä minun näkymättömissä olo toimii 100% varmasti, joten kunhan Rapsu tuosta tokenee, niin pitää ottaa sitä molempien kanssa ulkona.

Ruutua on Nuusku päässyt ottamaan sisällä teekuppien toimiessa ruutumerkkenä. Koetin sitä kurssin ohjeiden mukaisesti namialustan kanssa ja hyvin menee. Olen palkannut Nuuskun välillä makuulle ja välillä seisomaan ruutuun. Nuusku odottaa ruudussa innokkaana kumpi käsky tulee. Vaikka rohkenen kyllä epäillä, että Nuusku ei omasta mielestään odota ruudussa vaan namikupilla. Tokkopa tuo vielä edes ruutua hahmottaa.

Hyppyä ei olla päästy treenaamaan, mutta se on sen verran helppo Nuuskulle, että ei tuolla niin väliä. Seuraavalla hallireissulla sitten.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Kröh kröh ja yäks

Eilinen ilta ja viime yö on mennyt Rapsulla limaa oksentaessa sekä yskiessä & kakoessa. Alustava diagnoosi on kennelyskä, joten Rapsu viettää seuraavat viikot levossa ja karanteenissa koiraharrastuksista. Illan ja ensi viikon tokokurssikerrat, viikoittaiset agilitytreenit ja lauantain Varkauden kisat jäävät väliin.

Kennelyskä on virusperäinen tauti, joten siihen ei lääkkeet auta vaan ainoastaan lepo ja aika. Näköjään siihen ei auta kennelyskärokotekaan, sillä Rapsullahan se on. Onneksi Rapsu oksentaa vain limaa ja esimerkiksi ruoka pysyy sisällä. Siinä mielessä parantuminen on varmaan helpompaa, kun ei yleiskunto pääse syömättömyyden myötä romahtamaan. Pitää toivoa, että tauti ei lähde tuosta enää pahenemaan saatikka tule jotain jälkitauteja.

Koska Nuusku saattaa kantaa samaa tautia, ei Nuuskullakaan ole asiaa muiden koirien läheisyyteen. Lepoon Nuusku ei kuitenkaan joudu paitsi jos oireita ilmaantuu. Tokostellaan Nuuskun kanssa jossain pöpelikössä keskenämme...

lauantai 8. marraskuuta 2008

Kyllä se kotona osaa

Nuusku puusku pakana, istui oven takana, mitä siellä tekemässä, Heidille lällättämässä.... Voi Nuusku, Nuusku.

Aamun ratoksi suuntasimme pesiskentälle tokoilemaan Akun kanssa. Juu, meistä on tullut nyt tokohulluja, tokoilu on kivaa! Aku esitteli Nuuskulle ja Rapsulle ruutuun menoa ja hienosti Aku sen tekikin. Sen lisäksi, että suoritus oli hieno, olivat myös puitteet kunnossa. Akulle on hankittu niin hienot oranssit törpöt ruudun merkiksi, että kateeksi käy. Minä välineurheilijana haluaisin tottakai yhtä upeat vehkeet, mutta kukkapurkkeihin on kai tyydyttävä kauppojen myydessä ei oota. Siis tämän vuoksi ruudun harjoittelua on meillä lykätty, koska ketä nyt kiinnostaa treenata, jos ei ole oransseja törppöjä.

Rapsu yllätti minut positiivisesti, sillä vielä unilla olevilla aivoillani jätin Rapsun paikalla makuuseen ja aloin harjoitella ruutua Nuuskun kanssa. Siis en ajatellut ollenkaan sitä, että paikalla makuu Nuuskun työskennellessä olisi Rapsulle oikeasti aivan liian haastavaa. Säädin vielä Nuuskun kanssa ruutua aika kauan ja jossain vaiheessa Kaisa totesi, että niin siis mihin olenkaan perustanut sen väitteen, että Rapsu ei kestä häiriötä paikkamakuussa? Siinä vaiheessa vasta itse havahduin, että niin tosiaan, tuossahan se kiltisti makaa käskyn alla... onneksi makasi :) Ehkä nyt kuitenkaan ei pitäisi liian vauhdilla alkaa edetä Rapsun kanssa, että ei vaan ala omin luvin nousemaan.

Mutta Nuusku. Voi Nuuskua. Rapsun aloitellessa ruutua, Nuusku kimposi heti maasta ja syöksyi paikalle. Rapsulla oli ilmeisesti liian kivaa. Palautin Nuuskun, mutta kohta sieltä porhallettiin taas paikalle. Siis miun Nuusku, joka oikeasti makaa paikallaan vaikka viikon, jos niin sanotaan! Olohuonetreeneissä saan tehdä Rapsun kanssa mitä vaan eikä Nuuskulla edes korvat heilu. Ulkonakin muut tokoliikkeet ovat olleet Nuuskun mielestä Rapsulle sallittuja, joskus saattaa jotain vikinää kuulua, mutta mihinkään se ei liiku, mutta näköjään ruudun harjoittelu kuuluu vain Nuuskulle. Miehän en tykkää siitä, että minun pitää treeneissä Nuuskulle ääntä korottaa, koska minusta se latistaa kaikkien fiilistä, mutta nyt se piti oikeasti komentaa maahan, sillä Nuusku oli ihan pitelemätön. No ehkä pitää ajatella siltä kannalta, että ruutu on Nuuskun mielestä kiva juttu ja sitä on tosi kiva treenata ;)

Muuta uutta ei tänään opeteltu vaan otin pari kimppaluoksetuloa sekä Nuuskulle kaukokäskyjä. Pitäisi liittää kaukoihin jo seisominen mukaan, sillä liian kauan on junnattu pelkkää istu-maahan-yhdistelmää. Tulisi sitten jotain edistystä.

Aiemminkin tällä viikolla tokoiltiin Akun kanssa ja koska Akulla on aina kaikkia hienoja tokovermeitä mukana, piti minunkin käydä treenien jälkeen ostamassa semmoinen metallikapula. Törkeän kallis oli kyllä. Tutustuttiin kapulaan sitten rauhassa sisällä. Olin hämmästynyt siitä, että Nuusku, jonka lempilelu on pienestä asti ollut vasara, ei halunnut ottaa metallia suuhun. Lopulta Nuuskulla ei kauaa nokka tuhissut, kun aloin viskellä kapulaa itselleni ja Simolle ja meillä oli niin hauskaa. Ei mennyt minuuttiakaan Nuuskun rellestäessä metallikapula suussaan ympäri kämppää Rapsu kannoillaan. Kukaan ei pidä hauskaa ilman Nuuskua!

Rapsu on metallikapulan kanssa tosi varovainen. Rapsu nuolee kapulaa mielellään ja ottaa sen varovasti suuhun, mutta laskee heti alas. Olen sitten palkannut Rapsua ihan vaan kapulan lähestymisestä ja hellästä otteesta. Jospa se siitä. Jos ulkona olisi lämpimämpi lähtisin viskomaan kapulaa kentälle, niin saisivat vetää sen kanssa kunnolla hippaa ja silloin luultavasti Rapsukin rohkenisi tarrata siihen kunnolla kiinni. Kateus, vauhti ja varastaminen kun vievät sitä niin vahvasti eteenpäin. Kaverilla arvot kohdallaan?

perjantai 7. marraskuuta 2008

Vuoden viimeiset vesipelleilyt

Nuusku ja Rapsu pääsivät tänään Topin ja Mörkön kanssa vuoden viimeisiin vesipelastustreeneihin. Paikkana oli vaihteeksi kasvitieteellisen puutarhan takaiset rannat ja paikka osoittautui oikein hyväksi. Tosin ilma oli kylmä ja vesi hyinen, mutta kaikkea ei voi saada ;)

Aluksi otimme köyden vientiä maalla. Topi loisti vientisuorituksellaan kuten aina. Nuusku teki hyvän suorituksen omalla tasollaan. Vieressä pauhannut aallokko teki viennistä molempien osalta turhan tsäpäkkää, mutta ihan ok.

Rapsukin suoriutui hommasta hyvin parin harjoituksen jälkeen. Rapsulla näyttää olevan jostain syystä suuri hinku tappaa köysi matkalla, mutta saimme lopuksi pari hienoa vientiä, joissa köysikin säilyi hengissä :) Luulen, että Rapsu halusi retuuttaa köyttä, koska agilityssä olemme ottaneet kehiin uuden palkkausvälineen: matonkuteista punotun köyden. Rapsusta se on ihana ja sen vetäminen sekä retuuttaminen palkitsevaa. Joten ehkä pieneen päähän ei mahtunut eroa palkkaköyden ja vepeköyden välille.

Kuivaharjoittelun jälkeen siirryimme veteen. Ohjelmassa oli mollukan hakua vedestä. Tämä liike on siis veneettömien versio veneen hausta... Uusi treenipaikka toi heti uudet ulottuvuudet tämän harjoitteluun. Aiemmin ongelmana on ollut mollukan heittäminen tarpeeksi kauas, mutta koska tässä rannassa oli laituri, sai mollukan lingottua niin pitkälle kuin hyvältä tuntui. Topi nouti hienosti, joskin Topia ei huvita ottaa kiinni köydestä vaan köyden ja mollukan kiinnityskohdasta.

Topin jälkeen oli Rapsun vuoro. Rapsu lähti hakemaan mollukkaa hienosti, mutta jostain syystä pieni ystävämme ei löytänyt köyttä. Rapsu haluaa vetää mollukan rantaan nimenomaan köydestä eikä koskea siihen mollukkaan. Koska köysi oli Rapsun mielestä kateissa, kierteli Rapsu mollukkaa hetken ja ui takaisin rantaan. Kylmä vesi ei innostanut Rapsua toiseen yritykseen, joten mollukka jäi veteen odottamaan seuraavaa pelastajaa.

Nuusku haki mollukan rantaa. Hyvin hoidettu, joskin Nuuskulla on sama oteongelma kuin Topilla. Tästä pitäisi päästä eroon, koska uima-asento kärsii siitä, että mollukkaa ei tuoda köydestä vaan kiinnityskohdasta. Toisellakin kerralla Nuusku lähti innokkaasti noutoon, mutta paluumatkalla mollukka köysineen takertui kiinni kaislikkoon ja Nuusku ui, ui, ui ja ui, mutta ei liikkunut mihinkään. Kylmä vesi alkoi hyydyttää Nuuskua ja Nuusku rupesi ulisemaan uidessaan. Nuusku ei tunne käsitettä luovuttaminen, joten aloin hieman huolestua, sillä Nuusku oli lillunut hyisessä vedessä liian kauan. Sain lopulta kutsuillani käännetty Nuuskun uintisuuntaa hieman, jolloin mollukka lopulta irtosi kaislikosta ja Nuusku pääsi rantaan.

Tämän jälkeen olikin aiheellista lähteä lämmittävälle lenkille ja kotona sisukkaista sisukkain Nuusku pääsi vielä lämpimään suihkuun. Oli se sen verran kylmettyneen oloinen reppana.

maanantai 3. marraskuuta 2008

TOKO osa 2

Tämän päivän tokotreenit aloitettiin luoksetuloilla. Rapsun luoksetulot ovat ilo silmälle :) Rapsu on niin innoissaan luoksetulosta että lähtö on räjähtävä. Jotta koira ei alkaisi ennakoimaan luoksetuloa, otimme välillä liikkeen siten, että jätin Rapsun paikalleen, kävelin pois, käännyin ja seisoskelin ja sitten palasin palkkaamaan. Eli vahvistin paikalla istumista. Pitää muistaa treenata aina välillä tuotakin, jotta ei vahingossakaan mene tällä hetkellä hieno liike varastamiseksi.

Uutena liikkeenä oli estehyppy. Agilitytaituri Rapsulle hyppy oli helppo nakki. Rapsu hyppää innokkaasti käskystä (ja myös ilman käskyä...) ja jää jopa seisomaan esteen toiselle puolelle käskystä. Tosin vaikka Rapsu jäikin nyt seisomaan, ei se liikettä kuitenkaan vielä osaa. Koska Rapsu ei ole tokohyppyä aiemmin nähnyt, pitänee askarrella pahvista jokin viritys, että sitä pääsee säännöllisesti harjoittelemaan.

Kävimme läpi myös kotiläksyksi tullutta seisomista, kertasimme nopeita maahanmenoja ja sivulletuloja. Vaikka tavoitteena oli häivyttää käsimerkki maahanmenosta, on tunnustettava, että Rapsu tarvitsee sen vielä. Tosin merkki on huomattavasti pienentynyt, mutta ei Rapsu vielä pelkästä sanallisesta käskystä liikettä hahmota.

Otimme ryhmäliikkeenä nopeita maahanmenoja perusasennosta sekä paikalla makuuta. Paikalla makuuta tehtiin muutaman kerran koemaisena ryhmäliikkeenä, tosin lyhyellä ajalla. Kahden minuutin sijaan koirat pötköttelivät 10 sekuntia. Hienosti meni. Tätä me ollaankin harjoiteltu Nuuskun ja Rapsun kanssa aamuisin pesiskentällä.

Ensi kerraksi saatiin myös läksyä, mutta ehdin jo unohtaa että mitä. Loistava oppilas...

lauantai 1. marraskuuta 2008

Hienoja hylkyjä

Tämän aamuiset agilitykisat Kajaanissa eivät menneet ihan suunnitellusti... tai no osittain kyllä, hyvä oli fiilis ja meno nopeaa, mutta olisihan ne pienet virheet toki voinut poiskin jättää.

Rapsun ensimmäinen rata oli melkein nappisuoritus. Pajarin radalla oli kinkkisiä ansapaikkoja, vaikea keppikulma ja nopeutta. Oikein mukava rata siis, pelkkä suoran juokseminen olisikin hieman tylsää. Rapsu eteni varmasti ja hyvin. Hape selvitti haasteellisen keppikulman, mutta kohtalokkaaksi koitui taas kerran hypyn takana häämöttävä A-este. En saanut käännettyä Rapsua, sillä olin myöhässä, joten typykkä porhalsi suoraan aalle. Tämän ylimääräisen esteen suorittamisen jälkeen rata mentiin upeasti loppuun.

Hyppyradalla oli myös haasteellisia keppi- ja hyppykulmia. Rapsukka viipotti hyvin aina keppien puoleenväliin asti, mutta sitten se jostain syystä sekosi rytmissä ja pari vitosta napsahti. Jatkoimme kuitenkin urheasti putkeen, mutta sen jälkeen hosuin ja vedin Rapsun ohi hypyn. Koska virheitä oli jo alla, ajattelin, että ei jäädä siihen mitään säätämään ja korjaamaan vaan vedetään mieluummin vauhdilla ja iloisella mielellä maaliin. Se nyt on ihan sama onko tuloksena hyl vai 15.

Ensimmäinen rata oli hylystä huolimatta oikein hyvä, ohjaus toimi ja Rapsu oli mahtava. Toinen rata oli ohjauksellisesti ihan kamalaa, suorastaan hävettävää tumpeloimista, joten Rapsun suoritukseen olen siinäkin tyytyväinen, sillä raukkaparka sai ponnistella ymmärtääkseen mitä halusin. Koko reissu sinänsä oli mielenkiintoinen, miksi ihmeessä ihminen matkaa Kajaaniin asti juoksennellakseen Pallohallissa yhteensä noin 80 sekuntia? Rapsun vinkkelistä matka oli varmasti järkevä, koska Rapsu pääsi loikkimaan esteitä sekä peuhaamaan lumessa ja saalistamaan lumipalloja. Hassu ilme sillä oli, kun se huomasi, että täällähän on lunta!

perjantai 31. lokakuuta 2008

Nuusku palasi agilityn pariin

Aina välillä minulta kysytään, että mitenkäs se Nuusku nyt jaksaa, niin laitetaan ihan virallinen ilmoitus, että hyvin! Eilen Nuusku palasi agilitytreeneihin ja olipas se iloinen. No alussa meni vähän hämmästellessä, mutta vähitellen Nuusku löysi itsensä ja liihotti menemään entisellä innolla :)

Rapsu hämmästytti minua silloin kun odottelimme agilitykentän laidalla omaa vuoroamme, sillä Rapsu halusi tokoilla. Rapsu alkoi tarjota maahanmenoa ja perusasentoa, joten treenattiin niitä sitten siinä samalla... Hassua, sillä yleensä Rape tapittaa silmät kiiluen suorittavaa koiraa ja haaveilee kirmaavansa sen tilalla, mutta nyt se sitten ajatteli käyttää odotusajan järkevämmin eli tokoilla ja saada nameja. Sopiihan se minulle :)

Maanantain tokokurssia varten ollaan treenattu innokkaasti viime kerran asioita, mutta vielä niissä on työstämistä. Paikallamakuu sujuu Rapsulla hyvin. Sisällä voin poistua näköpiiristä ja pesiskentällä treenatessa saan hiipparoida kauempana. Rapsu kyllä tarkkailee ohikulkevia ihmisiä, mutta pysyy paikallaan. Perusasento ei pelitä vielä ja kotiläksyksi tullut seisominen on vähän niin ja näin.

Nuuskukin on tokoillut ja Nuuskun perusasento on tiukka. Nuusku painautuu minuun kiinni voimalla. Muut liikkeet Nuuskuttimella on hyvällä mallilla, joten kunhan saan perusasennon tiukkuuden siirrettyä seuraamiseen, niin jopas on hienoa.

Huomenna on Rapsulla agilitykisat Kajaanissa. Jännittää jo nyt. Oksettaa melkein.

maanantai 27. lokakuuta 2008

TOKO osa 1

Rapsun ensimmäinen tottelevaisuuskoekurssipäivä on takana. Koulutus oli oikein rattoisaa ja yllätyin Rapsuttimen kyvystä keskittyä tokoon hallin reunustoilla olevien agilityesteiden sijaan. Olin nimittäin aivan varma, että Rapsu vetäisee jossain välissä vähintään kerran A-esteen, mutta eihän se edes huomannut sitä.

Ryhmässämme oli paikalla viisi koiraa. Hyvä, että ryhmäkoko on pieni, koska minä en yksinkertaisesti osaa kouluttaa koiraa hihna kädessä vaan Rapsun on oltava vapaana, jotta en sotkeudu hihnaan. Pienessä ryhmässä se on tietysti helpompaa, varsinkin kun kaikki koirat ovat motivoituneita työskentelemään ohjaajansa kanssa. Olin varustautunut koulutukseen nameilla ja naksulla, vetolelulla, tennispallolla, narupallolla ja Kong Wubballa, jotta saisin annettua oikeanlaisen palkan koiran viretilasta huolimatta. Sinänsä turhaa varmistelua, koska Rapsuhan oli siinä vireessä missä aina eli innokas ja yhteistyöhaluinen :)

Tänään treenasimme luoksetuloja, perusasentoa, nopeita maahamenoja, kontaktia, luoksepäästävyyttä ja paikalla makuuta. Luoksetulot menivät Rapsulta upeasti. Rapsu odottaa innoissaan paikallaan, koska tietää, että kohta pääsee juoksemaan kovaa! Tämä on myös niitä asioita mitä on harjoiteltu pennusta asti, joten ei ihme, että se tulee selkäytimestä...

Perusasennossa on Hapella vielä työstämistä. Asento on hieman väljä ja sainkin hyvän vinkin palkata ulkokautta ja nimenomaan silloin kun Rapsu on pohjetta vasten. Tarkoitus on opettaa Rapsu ihan ihoon kiinni, jotta jos kokeessa alkaa asento löystyä, pysyy se silti siedettävänä eikä Rapsu harota missään metrin päässä.

Nopeiden maahanmenojen harjoittelussa ideana oli nimenomaan nopea maahanmeno eikä maassa pysyminen. Tässä Rapsu tarvitsee vielä käsimerkkiä ja sen häivyttäminen tulikin kotiläksyksi. En vielä osaa päättää tulisiko minun palkata Rapsu nopeasta maahanmenosta namilla vai pallolla, koska namilla maahan painuminen on tiukempi, mutta suoritus hitaampi, kun taas pallolla Rapsu painuu alas nopeammin, mutta ahteri jää mielestäni välilllä hieman koholle, sillä Rapsulla on kiire pallon perään. Hmm. Pitää katsella mihin suuntaan se lähtee kehittymään.

Luoksepäästävyystreeni oli aivan mahtava. Rapsullahan ei ole ongelmia luoksepäästämisen suhteen vaan ennemminkin siinä, että luoksetulevaa ei tarvitse ottaa vastaan takajaloilla seisten ja etujalat ilmassa sojottaen pyrkimyksenä pestä tulijan korvat vaan ihan paikallaankin voisi istua. Harjoittelimme sitä siten, että koirat olivat perusasennossa ja muutama ihminen käveli suoraan koiraa kohti kerta kerralta lähemmäksi tullen ja koira sai palkkaa siitä, että ei reagoi tulijaan mitenkään. Rapsu napotti paikallaan tyynesti, naksutin lauloi ja namia tippui kuonoon. Olin mykistynyt Rapsun hienosta suorituksesta!

Kontaktin harjoittelussa koiran piti ottaa oma-aloitteisesti katsekontakti ohjaajaan. Helppo nakki alati silmiin tuíjottavalle Rapsulle :)

Paikallamakuu oli haastavampi. Alussa Rapsu meni maahan, mutta kimposi ylös saman tien. Vähitellen aikaa pystyi pidentämään ja sain liikuttuakin jonkin matkan päähän. Rapsu ei kuitenkaan kestä katsekontaktiani palatessani sen luo, joten jouduin katsomaan aina ohi Rapsusta. Tätä pitääkin harjoitella enemmän, jotta ei mene homma kokeessa plörinäksi sen takia, että vilkaisen Rapsua silmiin. Muut koirat eivät kiinnostaneet Rapsu lainkaan vaikka vieressä makoilivat tai nousivat ylös.

Tällä viikolla pitää treenailla näitä kotona lisää sekä aloittaa ensi kerraksi seisomisen harjoittelu. Seisominen on tuttua näyttelykehästä, josta viime kerrasta on niin kauan aikaa, että Rapsu on varmaan unohtanut koko homman. Mutta olipa kiva tokoilla pitkästä aikaa ja Rapsun kanssa ekaa kertaa. Rapsusta se oli myös oikein mukavaa ja luulen, että opettamalla Nuuskulle perusasennon uusiksi tänään saamillani vinkeillä, tuleepi Nuuskustakin vielä tokoilija :)

perjantai 24. lokakuuta 2008

Tottelevainen Rapsu ja kosketusalustan salaisuus

Rapsun kanssa on harjoiteltu pienestä pitäen perustottelevaisuutta sekä agilityyn liittyvää tottelevaisuutta, mutta varsinaisia tottelevaisuukoeliikkeitä emme ole opetelleet. Jotta Rapsun yleissivistys ei jäisi puolitiehen, aloitti Rapsu JoAn toko-alkeet kurssin. Kurssilla harjoitellaan koeliikkeitä tähtäimessä tottelevaisuuskoe. Alokasluokan liikkeiden lisäksi treenataan ylempien luokkien liikkeitä, jotta homma ei mene liian tylsäksi ;)

Nuuskun kanssahan minä olen tokoillut joskus kauan sitten. Nuusku tykkäsi lajista ja oli siinä hyvä, mutta jostain syystä homma jäi junnaamaan paikalleen ja onnistuin latistamaan meidän molempien fiiliksen, joten laji jäi tauolle. Tästä viisastuneena ilmoitin Rapsun oikein tokokurssille, jossa saan ohjausta kokeneilta kilpatokoilijoilta enkä ehkä sitten tee samoja latistavia virheitä kuin aiemmin.

Ensimmäinen varsinainen treenikerta on tuleva maanantaina, mutta keskiviikon teoriaillan innoittamana ollaan jo jotain kotona treenailtu... Naksutin naksuu useamman kerran päivässä. Rapsun lisäksi Nuusku on palannut vanhan harrastuksensa pariin ja ilokseni olen voinut todeta, että kolmen vuoden tauko on tehnyt hyvää ;) Intoa tokoiluun on aivan uskomattomasti, Nuusku suorastaan sählää! Joten aikomus on hyödyntää Rapsun kurssin oppeja myös Nuuskulle, jospas vaikka koeliikkeet palautuisivat mieleen...

Tokon lisäksi olemme harjoitelleet kosketusalustan käyttöä. Nuusku hoksasi jutun äkkiä ja tassu viuhui iloisesti alustalle :) Nuuskulle on kuitenkin ollut jossain määrin haasteellista siirtyä painamaan kauempana olevaa alustaa. Homma onnistuu alustan vieressä, mutta matkan päässä olevalle alustalle siirtyminen ei ihan vielä onnistu. Nuusku jää mieluummin mäiskimään minua tassullaan... mistä voi tietysti päätellä, että onko tuo sisäistänyt hommaa vielä kuitenkaan. Alusta voi olla metrin päässä, mutta kaksi metriä on liikaa. Mutta mitäpä tässä hätiköimään, hiljaa hyvä tulee.

Rapsun kosketusalusta opettelu ei lähtenyt käyntiin yhtä lupaavasti. Minulla oli suuria vaikeuksia saada Rapsua käyttämään tassuaan! Tassu ei noussut, ei niin millään. Koetin ties millä kikoilla, mutta ei, Rapsu tökki alustaa nenällään kuin kana jyviä. Meinasin jo luovuttaa ja ajatella, että voihan sitä nokkiakin tietysti... mutta sitten vahingossa raapaisin alustaa, jolloin Rapsu läimäsi siihen tassunsa voimalla, kuin olisi kärpästä lahdannut. Onneksi sormi oli valmiina ja sain ajoitettua naksauksen oikein. Sen jälkeen raapaisin alustaa uudestaan ja Rapsuhan painoi... Parin kerran jälkeen pystyin jättämään raapaisun pois, koska Rapsu yhdisti heti tassun painamisen, alusta, naksun ja namin, joten Rapsu alkoi tarjota innokkaasti painamista. Rapsu irtoaa jo painamaan kauemmaksi kuin Nuusku, joten erityisen hyvin menee siis.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Uusia agilityoivalluksia ja lisää uunoilua

Aamu alkoi eiliseen tapaan Jaamankankaan metsässä kirmaillessa. Nuusku, Rapsu ja Uuno jäljittivät hepan jälkiä, löysivät parin myyränkolot ja himmailivat muuten vaan. Kotiuduttuamme Nuusku ja Rapsu painuivat pehkuihin, mutta Uuno päätti hieman tuunata Nuuskun ja Rapsun lelukorin sisältöä. Toimivia uudistuksia Uuno tekikin; enää narupalloissa ei ole naruja pallojen menoa haittaamassa eikä pupun päätä täytä turhat vanut ;)

Pienten päivätorkkujen jälkeen lähdin Rapsun kanssa Vitikaisen agilitykoulutukseen. Tämän päivän treenien teemat jatkoivat eilistä linjaa eli vekkejä, ennakoivia valsseja ja takaakiertoja. Oli hienoa huomata miten nopean koiran saa etenemään radalla vauhdikkaasti ilman että itselle tulee kiire kun vain tietää mitä tekee... Monet uudet kuviot tuntuivat toimivan aiempia paremmin, joten pitää koettaa päästä huonoista urautuneista ohjaustavoista eroon. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty! Saimme Tiialta hyviä vinkkejä siihen miten voisimme muutamia kohtia menossamme hioa paremmaksi, joten olen erittäin tyytyväinen koulutuksen antiin.

Koska päivä oli aurinkoinen ja kaunis, suuntasimme vielä illalla metsään pitkälle lenkille. Taas kolmikko pääsi heppaa vainuamaan sekä pöläyttämään ilmaan parit metsäkanalinnut. Hauskaa tuntui olevan! Luulen, että Nuuskun ja Rapsun mielestä Uuno ei ole ollenkaan hullumpi lisä laumaa :)

lauantai 18. lokakuuta 2008

Uuno on hassu ja agility ihanaa

Eilen illalla Nuusku ja Rapsu vastaanottivat viikonloppuvieraaksi Uunon. Tytöt kertoivat Uunolle aika äkkiä mitkä ovat talon säännöt eli leluilla saa leikkiä vapaasti, Nuuskun viereen saa mennä nukkumaan, mutta Rapsun seuraan on turha yrittää käpertyä ja kaikki ruoka kuuluu talon vakioasukkaille... Uuno-parka on tassunalla, mutta eipä se näyttäisi Uunoa haittaavan. Iloisesti häntä propellina viuhuen tyttöjen mielistely-yritykset alkavat kerta toisensa jälkeen ;)

Aamulla suuntasimme Jaamankankaan metsään, jotta kolmikko pääsisi hippastelemaan turvallisesti. Nuusku ja Rapsu viipottavat vapaana pitkin Noljakkaa, mutta koska Uuno ei kuulu kalustoon, otamme Uunon irtopidot turvallisesti syrjäseudulla. Nuusku, Rapsu ja Uuno nauttivat aamulenkistä kaatosateessa. Lätäköissä kahlailun ja metsässä kirmailun tuoma nautinto oli suuri. Metsästä löytyi puolityhjä jalkapallo ja siitäkös riemu repesi! Rapsu kaahasi pallo suussa keulassa, Nuusku revitteli rinnalla ja Uuno koetti pysyä perässä. Aivan mahtavaa menoa :)

Iltapäivällä Nuusku ja Uuno jäivät uinumaan vieretysten, kun lähdin Rapsun kanssa Tiia Vitikaisen vetämään agilitykoulutukseen. Seuran ulkopuoliset kouluttajat tuovat mukanaan uusia ideoita, jolloin tulee itsekin herkemmin koetettua ohjauskuvioita, joita ei normaalisti tekisi. Toiset niistä sopivat aiempaa paremmin, toiset vaativat työstämistä tullakseen toimiviksi ja jotkut voi suosiolla unohtaa. Tämän päivän anti oli oikein osuvaa meille. Sain taivutella Rapsua jaakotukseen, itseäni puolivalssi- ja valssiryöpytyksiin, opetelimme uuden tavan hypyn takaakiertoon ja totesimme vekit edelleen meillä toimivaksi ohjaustavaksi. Koulutus jatkuu vielä huomenna ja tuskin maltan odottaa!

Nyt kolmikko koisaa porukalla olohuoneessa ja Rapsukin on alkanut höllätä oman koskemattomuutensa suhteen. Uuno saa asettautua samalle patjalle ilman urahdusta, Rapsu tyytyy vain mulkaisemaan eikä se tehoa... Uuno hymyilee takaisin häntää heiluttaen ja alkaa viereen nukkumaan :)

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Mejätreenit

Pitkästä aikaa suuntasimme metsään mejäilemään. Vedin eilen molemmille treenijäljet ja aamulla lähdimme jälkipuuhiin. Seurana meillä oli aloitteleva jälkikoira kooikerhondje Aku, joka selviytyi urakastaan hienosti. Aku tietää kyllä mitä nenällä tehdään.

Nuuskun jäljellä keskityttiin erityisesti makauksiin, joita oli runsaasti. Ensimmäisellä suoralla ollut makaus vilahti ohi turhan nopeasti. Nuusku vilkaisi makausta, mutta ei vaivautunut nuuhkimaan. Kulman makaukseen olin tiputellut nameja ja Nuusku ottikin makauksen huolella ja merkkasi tarkasti. Keskimmäisellä suoralla oli kaksi namitonta makausta, jotka molemmat Nuusku merkkasi hyvin. Valitettavasti illalla ehti tulla pimeä jälkeä tehdessä, joten jäljen loppu oli suunniteltu heikosti. Viimeistä kulmaa lähestyessä Nuusku alkoi ottamaan ilmavainua kauempana olevasta sorkasta, sillä loppumakaus oli liian lähellä kulmaa. Kehoituksesta Nuusku jätti sorkan vainuilun väliin, palasi jäljelle, merkkasi kulman ja jäljesti vauhdikkaasti viimeisen suoran sorkalle. Hieno suoritus :)

Rapsu harjoitteli katkoa ja suorilla olevia makauksia. Rapsu lähti porhaltamaan reipasta vauhtiaan ja ensimmäisen suoran makaus hutaistiin ohi. Katkolle tultaessa Rapsu lähti hienosti rengastamaan oikealle puolelle ja lähestyi jälkeä, johon olin tehnyt makauksen helpottamaan löytymistä. Valitettavasti sotkeuduin ryteikköön jälkinarun kanssa ja Rapsu sai tiukan nykäisyn, jolloin Rapsu keskeytti jäljen hakemisen ja palasi luokseni. Harmitti suuresti! Rapsu on herkkä nykimisille eikä enää rohjennut lähteä katkolle, joten ohjasin Rapsun jäljen jatkolle. Loppu oli varmaa ja vauhdikasta rapsumaista työskentelyä, makaukset merkattiin hyvin ja sorkan löytymisestä iloittiin.

Täytyy tehdä vielä ennen lumien tuloa Rapsulle uusi katkoharjoitus, että saadaan onnistunut suoritus muhimaan talveksi. Pitää varmaan myös alkaa nykimään Rapsua lenkillä, että se tottuu siihen ja tuntuu siitä normaalilta... no jos nyt ei kuitenkaan ;) Jospa kuitenkin koettaisin itse kirmata ketterämmin perässä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Syksyisiä kuvia


Maailman suloisin Rapsu.


Maailman iloisin Nuusku.


Marjaimuri.


Pyynnöstä poseeraus.


Vauhdikkaasti yli risujen.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Yllättävä tapaaminen

Nuusku ja Rapsu yllättyivät tänään iloisesti sillä olimme sopineet yhteislenkin Joensuussa käymässä olleen ja karvansa kadottaneen Siiri-tollerin kanssa. Lenkkeilimme sateisessa Jaamankankaan metsässä puolitoista tuntia ja kolmikolla oli kivaa. Aika kului sujuvasti hippastelun, seikkailun, nuuskuttelun ja marjojen syönnin merkeissä. Nuusku ja Rapsu toivovat suuresti, että Siiristä tulee joku päivä taas joensuulainen ja sitä myöten säännöllinen leikkikaveri.

Iltapuhteiksi lähdimme vielä Topin ja Mörkön kanssa Aavarantaan harjoittelemaan vepekuviota. Otimme lyhyet vientiharjoitukset siten, että koirien piti uida köysi suussa kapean poukaman vastarannalle. Alussa vienti suoritettiin vastarannalla olevalle omalle ihmiselle ja sen jälkeen vieraalle. Topi ja Nuusku suoriutuivat vienneistä hienosti, mutta Rapsu ei oikein hahmottanut kuviota. Rapsu ei yksinkertaisesti vielä osaa lähteä uimaan köysi suussa vaan köysi pitää poimia matkalta mukaan. Reppana.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Rapsulle voittonollat Mikkelistä

Ryhdistäydyimme Rapsun kanssa agilityn suhteen ja kahmaisimme voittonollat molemmista tämän päiväisistä agilityradoista. Mitään järkevää en radoista osaa kertoa, koska onnistumisen huumassa pää tyhjeni täysin. Jotain pientä sälää radoille kuitenkin mahtui, joten ihan täydellisiin suorituksiin emme päässeet, mutta hienoihin ratoihin kuitenkin. Rapsu heitti pari ylimääräistä lenkkiä kontaktien suuntaan ja radoilla tarvittavaa irtoamista olisi voinut ilmetä enemmän.

Sain myös huomata, että nopeana tollerina pitämäni Rapsu hävisi ajassa reippaasti molemmilla radoille vitosen virheet tehneelle Jojo-tollerille. Näköjään tollerin voi saada kulkemaan vielä 15 sekuntia kovempaa. Jojon ohjaaja antoi hyviä ohjeita Rapsun syvien selkälihasten vahvistamiseen, joten Rapsu pääsee tutustumaan jumppamisen saloihin. Siitä voi tulla mielenkiintoista...

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Nuusku-parka

Nuuskun loukkaantumisesta toipuminen näyttäisi kestävän odotettua pidempään. Alussa näytti, että Nupsukka palautuu entiselleen kelpo vauhtia, mutta Nuuskaus on edelleen puolikuntoinen. Silja, eläinfysioterapeutti, kävi hoitamassa Nuuskua viime viikolla ja totesi, että hypyistä lepuutusta on hyvä jatkaa vielä ainakin kuukausi. Kyse ei kuitenkaan ole lihasrevähtymästä mitä alunperin epäiltiin, sillä lihakset olivat hyvässä kunnossa. Sen sijaan pari lannenikamaa oli kipeänä. Nuusku, joka yleensä tuhisee tyytyväisenä käsittelyssä ollessaan, nosti päätään ja mulkoili nikamia paineltaessa, joten kipeitä ovat. Nuusku on siis todennäköisimmin loukannut selkänsä pimeässä metsässä rymytessä, luultavasti maa on pettänyt jalkojen alla ja siitä on seurannut pieni nitkahdus selässä.

Arjessa Nuuskun selän aristus ei ilmene mitenkään. Nuusku lenkkeilee normaalisti, hyppää sänkyyn nukkumaan ja iloisesti harventaa päivittäin puskat kypsistä tomaateista. Nuusku leikkii innokkaasti eikä ruokahalussakaan ole valittamista ;) Koirakavereita tavatessa Nuusku on kuitenkin erittäin tarkka siitä, että selkään ei kosketa.

Luonnollisesti viikottaiset agilitytreenit ovat tauolla ja kisakalenteri pyyhkäistiin tyhjäksi. Metsälenkkien ohella Nuuskun elämää ilahduttaa tällä hetkellä uiminen ja tottakai agilityn MM-kisareissulta tuliaisina tuodut Back On Track -mantteli sekä -makuualusta ;) Jospa ne lupaustensa mukaisesti auttaisivat toipumisessa. Ainakin makuualunen minun kainaloon sijoitettuna on Nuuskun mieleen, siihen on hyvä käydä kerälle uinumaan.

Rapsu puolestaan pääsee osallistumaan Nuuskun sijaan muutamaan syksyllä olevaan agilityn erikoiskoulutukseen. Niistä tulee antoisia ja hauskoja viikonloppuja!

maanantai 22. syyskuuta 2008

Vesipelastajat jälleen vauhdissa

Nuusku, Rapsu, Topi ja Mörkö leikkivät tänään suuria vesipelastajia, tai ehkä Mörkö toimi enemmän rantavahtina ;) Tällä kertaa vedestä tuli noutaa veneen korvikkeena toimiva sininen möhkäle (asiantuntevaa veneilytermistöä...), johon oli laitettu lisäpainoksi vesikanisteri. Ideana olisi ollut vetää koko komeus rantaan köydestä, mutta Nuusku ja Topi kokivat asian toisin ja koettivat rahdata kohdetta damiotteella. Rapsulla oli ainoana hienot vepeotteet, vaikka homman aloittaminen olikin hidasta. Uimamatka oli kaikilla lyhyt, sillä eihän tuo hökötys mihinkään lentänyt ;)

Lisäksi treenasimme vientiä maalla ja siinä Topi sekä Nuusku esittivät hyvää osaamista. Ensi kerralla onkin vuorossa veteen vienti. Alla muutamia kuvia ja vähemmän edustavia videoita.


Rapsu ja Topi odottavat vuorojaan.

NUUSKUN TYYLINÄYTTEITÄ:


RAPSUN MENOA:


TOPIN TAIDONNÄYTTEITÄ:

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Rapsun aktiivinen elämä

Rapsukka on viettänyt oikeaa aktiiviviikkoa Nuuskun toipuessa loukkaantumisestaan. Ohjelmaan on sisältynyt mm. vepetreenit viikon alkupuolella. Rapsu pääsi Topin ja Mörkön kanssa kertaamaan viime sunnuntain VEPE-päivän antia. Koska meillä ei ole omaa kumivenettä käytössä, jouduimme hieman soveltamaan kuvioita. Harjoittelimme ensin köyden noutoa vedestä. Topi oli tässä aivan suvereeni ja näytti muille mallia. Rapsun köyteen lisättiin aluksi pallo lisämotivaattoriksi ja muutaman kerran pallonarulla treenattuaan Rapsu toi loistokkaasti myös pallotonta köyttä. Sen jälkeen lisäsimme köyteen painoa (kerrassaan upean vesipullomuovikassiviritelmän...), jolloin koirat pääsivät kokeilemaan kuvitteellisen veneen vetämistä. Köysi painolla ei tuottanut Rapsulle ongelmia, joten enemmän painoa uskaltaa jatkossa laittaa. Ensi treeneihin onkin todella ammattimainen viritys perässä hinattavaksi. Pitää ottaa sitten kamera mukaan, niin saa muutkin ihastella uljasta tekovenettä... Harjoittelimme myös vientiä maalla ja Topi oli tässäkin loistava. Rapsulla meni aika heikosti, Rapsuli laukkasi innoissaan minun ja Sadun välissä köysi suussa ja suun ulkopuolella. Hiukkasen oli ongelmia käsittää koko homman juju. Sitä pitää treenata edelleen.

Viikottaisen agilitytreenin lisäksi Rapsu pääsi tolleriporukalle järjestettyyn Tiinan agilitykoulukseen. Tiina antoi hyviä vinkkejä Rapsun käsiriippuvuuden lieventämiseen ja opetti muitakin sujuvia kikkoja. Yllätyksekseni Rapsu taipui hienoihin sylikäännösvienteihin, joten olen ollut aivan liian arka käyttämään niitä Rapsulle. Vielä on työtä siinä, että itse tajuan mitä kaikkea se Rapsu oikein jo osaakaan ja mitä ei. Nuuskun kanssa meillä on niin hyvä yhteisymmärrys, että toivottavasti päästään Rapsunkin kanssa samaan.

Molemmat rekut pääsivät eilen suppilovahverometsälle sekä puolukoiden saalistukseen. Yritin siinä ohimennen Nuuskulle opettaa sienikoiran työtä, mutta ikuisena tekniikan ystävänä Nuuskua kiinnosti enemmän marjapoimurin toiminta. Rapsusta sienet olivat mielenkiintoisia ja masuun eksyi muutama, joten Rapsun koulutuksen sienikoiraksi voi unohtaa ;) Metsänantimien lisäksi tytöt nautiskelivat tyrnimarjoista, omatoimisesti maasta kaivetuista porkkanoista ja nauriista sekä viimeisistä herneenpaloista mitä kasvimaalta löytyi.

Ai niin, Rapsu todisti olevansa aito apina. Tai orava. Metsälenkillä Rapsu nosti jonkun metsäkanalinnun ilmaan ja se lintu lehahti puunoksalle istumaan. Ja mitä tekee Rapsu? No kiipeää puuhun. Sulavalla loikalla runkoon kiinni ja neljä tassua rungon ympärillä reippailla vedoilla ylöspäin. Hienon näköistä menoa puunhalaaja-Rapsulta :)

tiistai 16. syyskuuta 2008

Akun kaa



Rapsu ja Aku lenkkeilivät tänään yhdessä Jaamankankaalla. Rapsulla oli kivaa, kun pääsi leikkimään ja hippastelemaan kaverin kanssa eikä tarvinnut lyllertää ramman Nuuskun seurassa. Tuttuun tapaansa Rapsu marjasti ahkerasti reippailun ohessa. Parhaimmillaan olevien puolukoiden lisäksi suuhun sujahti lukematon määrä ehtoo puolelle siirtyneitä mustikoita. Rapsusta ne olivat varsin ihania :) Kaverukset onnistuivat nostamaan ilmaan muutaman lintusen sekä löysivät paljon mielenkiintoisia hajuja. Alla muutamia kuvia lenkiltä, kiitokset Kaisalle :)






Kovin on yhdenmukaiset kaalit.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Rapsu, maailman pelastaja


Satu, Rapsu ja Mari veneessä.

Tänään oli Rapsulla varsinainen toimintapäivä, sillä aamuisen tolleriagilityn lisäksi Rapsu pääsi tutustumaan vesipelastukseen. Minulla oli pienoisia ennakkoluuloja Rapsun soveltuvuudesta lajiin, mutta Rapsu osoitti ennakkoluulot turhiksi ja näytti olevansa oikea pelastuskoira. Varsinaisista VEPE-liikkeistä Rapsu kokeili veneestä hyppyä ja maihin uimista. Oletin, että Rapsu ei uskalla veneestä loikata, mutta heti ensimmäisellä yrityksellä Rapsu leiskautti hienon hypyn ja kroolasi rantaan. Toinen yritys oli himpun verran nöhvelömpi, mutta kelpo suoritus kuitenkin. Emme Rapsun kanssa koettaneet esineen vientiä veneeseen tai veneen hilaamista rantaan vaan niiden liikkeiden osalta tyydyimme ihailemaan Topin suorituksia. Rapsun kanssa tullaan kuitenkin alokasluokan liikkeet opettelemaan, sillä sen verran viihdyttävästä harrastuksesta on kyse.

Valitettavasti Nuusku ei päässyt mukaan tolleriporukan puuhiin, sillä Nuusku on sairaslomalla ainakin viikon. Nuuskulla on kipuja takapäässä, joten kaikenlainen pomppiminen on kiellettyä puuhaa. Mutta kunhan Nuuskutin tuosta tokenee, pääsee sekin vielä omiin vepetreeneihin ennen jäiden tuloa :)


Rapsu, vene ja nakin voima.


Ai sinne rantaanko? Mie tuun!


Hyppäsin ja sain pallon :)


Yksi loikka takana, toiseen pitäisi uskaltautua...


Hitaasti, mutta varmasti?


Palkaksi mie pallon sain, tykkäsin mie siitä...

Kiitos Sirkulle kuvista :)

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Rapsu ketteryyskisoissa

Rapsu juoksi tämän päiväisissä JoAn agilitykisoissa kaksi Johanna Nybergin tuomaroimaa rataa. Eka rata oli kaunista ja vauhdikasta menoa, mutta keppikulma osoittautui vaikeaksi ja siitä tuli vitonen. Muutoin Rapsu meni hienosti ja lujaa ollen medien kultamitalisti :) Rata osoittautui hankalaksi kaikille eikä ykkösluokan A-kisassa tullut mineille, medeille tahikka makseille yhtään puhdasta rataa.

Toinen rata olikin sitten aivan totaalinen katastrofi niin koiran kuin ohjaajankin toimesta. Alku meni aivan plörinäksi sillä jostain syystä Rapsu tulkitsi tuomarin pillittämän lähtöluvan luoksetulokutsuksi ja paineli tuomarin tykö tuhatta ja sataa... No mutkan jälkeen jatkettiin matkaa ja se menikin Rapsun osalta nätisti, mutta minun pasmat oli mennyt siinä määrin sekaisin, että tein typeriä ohjausvirheitä ja Rapsuhan kuuliaisesti meni sinnne minne minä virheellisesti huidoin ja sit piti aina korjata... saldoksi tuli 15 virhepistettä. Kepit menivät Rapsuttimella kuitenkin mallikkaasti, kontaktit hienosti ja korvat kuulivat tehokkaasti, joten tyytyväinen voin olla.

Nuuskun juoksuaika jatkuu, joten piirinmestaruustaisto jäi Nupalta väliin. Harmillista, mutta minkäs sitä säännöille voi. Mennään sitten seuraaviin kisoihin sitä suuremmalla innolla :)

Muutoin koiruuksille ei kuulu ihmeitä. Jännintä viime aikoina on ollut Oulun reissu, jolloin karvakuonot pääsivät uimaan sorsien kanssa Hupisaarilla ja tepastelemaan Rotuaarille sekä kiertelemään ihastelemassa Oulunjoen ja kanavan rantoja. Ensi viikolla on tarkoitus taas vaihteeksi mejäillä ja uskaltautua harjoittelemaan Rapsun kanssa voittajaluokan jälkeä! Mitäköhän siitä tulee... Nuuskulle tulee makausharjoitusjälki. Mutta nyt me suunnataan Jamiskalle syömään vattuja, nam :)