maanantai 31. joulukuuta 2007

Tekoset ja haaveilut

Nuuskun ja Rapsun vuosi on mennyt leppoisasti. Rapsu kasvaa pennusta kohti aikuista koiraa ja painiskelee parhaillaan teini-iän kanssa. Tällä hetkellä Rapsu tuntuu ottavan asiat tosissaan ja tunteet näkyvät pienen koiran koko olemuksessa. Vastoinkäymisiä kohdatessaan Rapsu, tuo kaltoin kohdeltu raasu, on kuin maansa myynyt. Ja voi sitä riemua ilon hetkien koittaessa! Nuusku puolestaan on tyypilliseen tapaansa balanssissa :) Kaverusten suhde on mainio, vierekkäin nukutaan sekä yhdessä painitaan ja seikkaillaan.


Pötköttelyn, hengailun, uiskentelun ja metsässä samoilun oheen on pitkin vuotta ympätty enemmän ja vähemmän säännöllisiä harrastuksia eli lähinnä näyttelyitä, agilitya, mejää ja noutopuuhia.


Rapsu pyörähti vuoden aikana menestyksekkäästi näyttelyissä. Tassuun tarttui sertejä ja vara-cacib. Rapsun kesän ohjelmassa olivat taipparikurssi sekä mejä. Taipparikurssi oli Rapsun osalta vähemmän menestyksekäs, sillä Rapsu tarttuu nihkeästi liikkumattomiin variksiin. Varisvainaja napataan mieluummin ilmasta tai maata pitkin viistävänä. Pupua Rapsu raahaa sisukkaasti päästä ja uimaan opittuaan Rapsu on noutanut lokit vedestä. Rapsu kuitenkin nauttii enemmän mejästä. Rapsu on jäljestämisestä innoissaan, mutta ohjaajan täytyy opetella jäljen aloittamisen rauhoittamista, koska ensimmäisen 50 m mennään sata lasissa ja vasta sen jälkeen alkaa harkittu ja tarkka työskentely. Syksyllä Rapsu aloitti säännölliset agilitytreenit ja kehittyy vauhdikkaasti.


Nuusku tutustui tänä vuonna riistaan. Nuusku noutaa varikset ja lokit innolla sekä raahaa pupua. Mejässä Nuusku on ihailtavan tarkka tyttö. Agilityssa Nuuskun tavoitteena oli nousta kakkosiin, mutta Nuusku koki neljä starttia kakkosissa riittäväksi, nousi kolmosiin ja on kerännyt jo viisi SM-karsintanollaa kasaan.


Vuoden 2008 haaveista ehkä ilahduttavin olisi Rapsun henkinen kasvu pikkuraggarista aikuiseksi viipottajaksi ;) Harrastusten osalta olisi mahtavaa osallistua agilityn SM-kisaan Nuuskun kanssa sekä aloittaa Rapsun agilitykisailu. Mejä-koe voisi olla mielenkiintoinen kokemus molemmille. Näyttelykehistä tavoitteena olisi saada Rapsulle upea näyttelytulos myös aikuisiällä. Taippareita ajatellen pitäisi harjoitella painavien damien kantamista, jospa raskas pupukin kulkisi sitten paremmin? Ja jos Rapsu innostuisi maassa makoilevista variksista, voisimme suunnata taippareihin. Mutta katsellaan miten käy…

torstai 6. joulukuuta 2007

Nuusku Suuri I

Hienostihan sitä menee silloin kun onnistuu... ;) Nuusku paahtoi täysillä päivän kisoissa ja sai kaksi nollaa sekä yhden hylyn. Nuuskis oli radoilla ihan fiiliksissä :)

Nollaradat olivat upeita eikä Nuuskun menoon jäänyt petrattavaa. Vauhtia löytyi niin paljon, että melkein kaikki rataantutustumisessa suunnittelemani valssit, persjätöt ja muut kuviot vaihtuivat takaaleikkauksiin, kun en ehtinyt edelle kieppumaan. Nuusku myös ymmärsi automaattisesti, että iiuii tarkoittaa aitaa, epämääräinen huohotus rengasta ja eiku tuonne on aa... Nuusku sai radat näyttämään sujuvilta ja harkiten ohjatuilta, on se niin kohtelias koira.

Myös hylkyrata meni mukavasti. Harmikseni kiirehdin kohdassa, jossa ei ollut mikään kiire ja vetäisin Nuuskun väärään paikkaan. Onneksi minulta ei mennyt pasmat virheestä pahemmin sekaisin vaan painettiin samalla innolla loppuun asti ja Nuusku sai nauttia harrastuksestaan täysin siemauksin.

Iloisesti ahkeroinut Nuusku herkutteli rankan kisapäivän jälkeen kunnon satsilla Heppa-Puhtia ja piehtaroi parhaillaan onnellisena matolla. Pienet on ilot. Toivottavasti Nuusku jaksaa ottaa Rapsun kanssa vielä parit iltapainit sillä Rapsu on sen näköinen, että kaveria on kaivattu :)

sunnuntai 2. joulukuuta 2007

Tollerimainen päivä

Nuuskun ja Rapsun aamu alkoi riemukkaalla metsälenkillä ja pupunpapanajahdilla. Heinäpellolle lumen muovaamissa labyrinttimaisissa sokkeloissa on myös näköjään mukava painaa tuhatta ja sataa.

Ketarien vetreytyksen jälkeen matkasimme agilityhallille tolleriporukan kera. Paikalla olivat tänään Nuuskun ja Rapsun lisäksi Siiri, Nilla, Topi ja Kassu sekä wannabetollerit Mörkö ja Sissi. Nuusku pääsi treenailemaan ensi viikon kisoja ajatellen keppikulmia, halttuunottoja ja peruskuvioita. Tiedä sitten lupaako meno hyvää ensi viikolle, sillä Nuuskulla on intoa ja vauhtia, mutta ohjaaja on myöhässä ja tahmea. Nuusku rankaisee moisesta kaahaamalla vielä vauhdikkaammin ja korvattomana. Rapsu harjoitteli kaikennäköistä ja mukavasti meni, mutta välillä keskittymistä herpaannutti Pian tuomien piparien ja glögien tuoksu. Rapsu koki tarpeelliseksi kipaista kurkkaamassa, josko herkkuja riittäisi hänelle asti.

Agilityn jälkeen tolleriporukan typykät lähtivät vielä metsälenkille. Lumi vaan pöllysi kaverusten juoksennellessa ja painiessa. Luulenpa Nuuskun ja Rapsun olevan hyvin tyytyväisiä päivän kulkuun :)

sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Yhteislenkillä

Nuusku ja Rapsu ovat kömpineet koloihinsa väsyneinä tämän päiväisestä tollerilenkistä. Parituntinen patikointi- ja leikkiretki Puntin ja Nillan kanssa oli riemukas ja näköjään myös hyvin unettava. Galleriaan on lisätty pari kuvaa kaveruksista sekä muutama vanhempi otos.

lauantai 24. marraskuuta 2007

Agilitya ja nokoset hierojalla


Tänään Nuusku ja Rapsu osallistuivat tollerien agilitykertaan. Koska paikalle ei tullut Puntin ja Nillan lisäksi muita, saivat luppakorvat harjoitella reippaasti. Nuusku treenasi lähinnä keppi- ja putkikulmia ja Rapsu harjoitteli hyppysuoraa, välistävetoja ja keppejä. Yllä video Rapsun pujottelusta, joka kaipaa vielä hiomista. Raggarirapsu yritti treenien loppuvaiheessa laittaa pystyyn ihan oman lapasshown, mutta ilokseni malttoi lopettaa sen lyhyeen. Agilityn jälkeen nelikko pääsi leikkimään metsään. Hippaset maistuivat kaikille.

Nuusku kävi taas alkuviikosta nautiskelemassa hieronnasta. Tämän viikkoinen hieronta oli ilmeisesti todella rentouttavaa, koska Nuusku nukahti kesken kaiken. Lihakset olivat hyvässä kunnossa, joten seuraava kerta koittanee vasta joskus keväällä. Nuusku parka :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Tuplahylky ja hyvä fiilis

Kärvistelimme eilen Nuuskun kanssa ensimmäisissä pakkaskisoissa Varkaudessa ja enpäs muistanutkaan miten kylmää voi olla! Huh huh. En kyllä käsitä miten selvisimme hengissä viime talven -32 asteen kisoista, kun nyt oli jo noin tuskallista. Tosin ihmisellä lähinnä, Nuusku pysyi lämpimänä autossa peittopesässään ja lenkillä lämmitellen.

Radat menivät rennosti ja hyvällä vauhdilla kahta ohjaajan kohtalokasta virhettä lukuunottamatta. Nämä haastavat kohdat otin huomioon rataan tutustumisvaiheessa ja kehitin toimivan strategian, mutta tunaroin radalla omiani. Eka rata oli oikein kiva ja sujuva, mutta siinä vaiheessa kun minun olisi pitänyt kääntää Nuusku sanomalla "Nuusku", hourin jotain omiani liian myöhään ja Nuusku paineli tyrkyllä olevaan putkeen. Toisella radalla oli kinkkinen kohta, jossa koira piti heittää putkesta sylikäänöksellä aalle. Nuusku kiepsahtikin aalle hyvin, mutta sitten minä jostain syystä otan askelen taakse ja vedän liikkeelläni Nuuskun aalta pois ja kaiken päätteeksi hutkaisen putkeen... Joka tapauksessa olen kokonaisuuteen tyytyväinen, koska radoilla oli myös muita hankalia paikkoja, jotka selvitimme leikiten ja nuokin tehdyt möhläykset olisivat olleet hoidettavissa, jos olisin pysynyt suunnitelmassani. Jos, jos ja jos... :) Toisaalta meillä on joka kisassa tavoitteena iloinen meno, hyvä fiilis sekä toimiva yhteistyö ja kaikki muu on sitten plussaa. Joten jos molemmilla on hyvä tunnelma, niin voiko olla muuta kuin tyytyväinen?

Rapsu puolestaan on alkanut suorastaan nauttimaan minun ja Nuuskun yhteisistä kisareissuista ja melkein odottamaan lähtöämme, koska heti kun suljemme ulko-oven, kipaisee Rapsu istumaan naulakon alle tuijottamaan hattuhyllyä. Hyllyllä on säilössä Rapsun ikioma prahalainen vinkupallopehmopalikkatestilelu, jonka Rapsu saa käyttöön vain ja ainoastaan ollessaan talon ainoa koira... Riemulla ei ole rajoja sen lelun kanssa :)

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

Nuuskua hemmotellaan

Nuusku, suuri urheilija, käy säännöllisesti hierojalla. Keväisin ja syksyisin Nuusku asettautuu Helin hellien käsien huomaan. Tänään oli syksyn hieronnan vuoro.

Hieronta näyttäisi olevan Nuuskusta kummallista. Alussa Nuusku on hieman hämmentynyt ja sen jälkeen kun Nuusku on mukavasti lämmennyt hommalle, kaikki on ohi... Tosin tällä kertaa jatkoa seuraa, sillä Nuusku sai uuden ajan ensi viikolle, koska selästä löytyi pikkuinen jumitus. Mitään aihetta huoleen ei kuitenkaan ole, sillä Nuusku ei ole oireillut mitenkään vaan on pomppinut ja ujuttelellut itseään tavalliseen tapaansa. Säännöllisten hierontojen tarkoitus onkin ennaltaehkäistä lihasjumien syntyminen.

Rapsun aiemmin intoilemani aikuistuminen oli puolestaan tilapäinen häiriö :) Maanantaisissa agilityharjoituksissa Rapsu osoitti taas kuka osaa olla kapinallinen. Harjoitukset menivät hienosti kunnes Rapsun piti mennä putkeen ja jostain syystä se oli Rapsun mielestä huono idea. Putkien kanssa ei ole aiemmin ollut ongelmia sillä Rapsu on rakastanut kaiken maailman ojarumpuja luovutusiästä lähtien. Nytkin ongelma ilmeni vain putkea toiseen suuntaan mentäessä. Ja kun putki oli vastenmielinen, oli Rapsun mielestä asiallista aloittaa sijaistoiminto... eli juosta lelu suussa ympäriinsä kuuntelematta yhtään mitään. Hyvin kauan. Pitänee kehitellä jokin strategia tai ostaa varapäreet.

lauantai 10. marraskuuta 2007

Nuuskun kadonneet korvat

Nuuskulta hävisivät korvat tässä syksyllä, mutta nyt kadonneet lupat löysivät tiensä takaisin ja tupsahtivat paikoilleen. Korvien paluu antaa aihetta juhlaan, sillä kuuntelevan koiran kanssa on niin paljon mukavampaa puuhastella yhdessä :)

Nuusku osallistui Petri Hasun agilitykoulutukseen ja sai kehuja hienosta menostaan. Nuuskis olikin loistava, nopea ja kuuliainen. Parasta seuraa! Kouluttajan palaute oli niin kannustavaa, että pitää taas alkaa elätellä haaveita ensi vuoden sm-kisojen osallistumisoikeudesta... Ohjaaja sai myös kiitosta valsseista (vihdoinkin!) sekä treenattavaksi uusia kuvioita, lähinnä sylikäännöksiä.

Rapsu on yllättäen osoittanut aikuistumisen merkkejä. Rapsu mm. kohtasi urheasti hevosen. Hepat ovat aiemmin suuren kiinnostuksen lisäksi epäilyttäneet sen verran, että niitä on varmuuden vuoksi pitänyt haukkua reippaanlaisesti, mutta nyt kohtaaminen sujui ääneti. Äänettömyys tosin voi johtua siitä, että kuono oli täynnä kalkkunaa eikä haukku silloin ymmärrettävästi oikein irtoa :) Tai sitten ylämaankarjaan kohdistunut siedätyshoito on tuottanut tulosta.

Myös tämän viikkoisilla kaveritreffeillä Rapsu väläytteli henkistä kasvamistaan. Rapsu ei ollutkaan enää vilkkain ja aina keulassa johtamassa leikkiä vaan Rapsu antoi myös muiden organisoida toimintaa. Hienoa! Eihän vilkkaudessa vikaa ole, mutta on silti kivaa, että jonkinlaista kehitystä aivotoiminnassa iän myötä tapahtuu... kunhan ei liikaa :) Pitäähän Rapsun olla Rapsu eli hupsuhapsu.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Rapsullako murrosikä?

Voi Rapsu, Rapsu... Olimme tänään Joensuun seudun tollereiden kanssa agilitaamassa. Tosin tällä kertaa Nuusku jäi kotiin, koska laiskurina en jaksanut Nuuskulle tarpeeksi haastavaa rataa suunnitella ja muutenkin meillä on kotona tehdyt malttiharjoitukset (eli ei kiljuta kateellisena silloin kun pidän hauskaa vain Rapsun kanssa) menneet sen verran hyvin, että en vielä raski pilata illuusiota kohtaamalla todellista tilannetta.

Rapsu, huumoriveikko, viipotti agilityhallissa vähemmän edukseen. Hapsuli on yleensä omannut hyvän keskittymiskyvyn vaikka kaverit puuhailisivat toisella puolella kenttää, mutta ei tänään. Luulen, että kyse on orastavasta murrosiästä, sillä samaa ikäluokkaa olevalla Puntilla oli vastaavaa meininkiä. Liekö kapinahenkeä liikkeellä?

Teknisesti harjoitukset menivät pääosin mukavasti ja Rapsulta taittui hyvin niin sylikäännökset, esteiden kierrot, välistävedot ym. Takaaleikkaukset ja irtoaminen kaipaavat kuitenkin rutkasti treeniä. Teknistä puolta lukuunottamatta treenit menivätkin penkin alle. Rapsulla oli monta kertaa oma näkemys siitä tuleeko kesken radan sännätä kaveria moikkaamaan vai ei. Eikä kyse ole edes siitä, että meillä kontakti jotenkin lerpahtaisi ja sijaistoimintona treffeille lähdettäsiin vaan Rapsu työntää yhteistyön kylmästi syrjään, käy tekemässä pikaisesti omiaan ja kipittää iloisena takaisin. Toisaalta ehkä minun pitäisi osata iloita siitä, että Rapsu tajuaa myös vaihtoehtoiset toiminnot? Niin monta kertaa olen naureskellut, että Rapsu ei edes tajua voivansa tehdä toisin, mutta nyt tajuaa...

Treenien lopuksi otettiin näyttelyharjoituksia Pian johdolla ja sain huomata, että toisin kuin yleensä, tauko ei ole tehnyt hyvää kyseisessä lajissa. Seisominen ja ravi olivat lähinnä istumista ja sipsuttelevaa sykyilyä. Pitänee palautella näyttelyhommia pienen koiran aivosoluun niin ollaan sitten ensi vuonna iskussa :)

keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Siirin seurassa

Nuusku ja Rapsu kävivät keskipäivän ratoksi rellestämässä Siiri-ystävänsä kanssa metsässä ja heinäpellolla. Vauhti oli huima, hippasta leikittiin ja ojat löytyivät kiitettävästi. Kolmikko eläytyi hyvin myös lampaiden rooliin heiniä natustelemalla. Kaikilla tuntui olevan varsin hauskaa ja kotiin viemisinä oli märkiä ja mutaisia otuksia eli aitoja tollereita. Lisää Seitan ottamia kuvia löytyy galleriasta.

sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Kaverit on kivoja

Eilen olimme neljä kuukautta vanhan Nipen, valloittavan suomenajokoirabeaglecoctailin, kanssa metsässä jolkottelemassa. Rapsu nautti Nipen kanssa riekkumisesta sekä paineista ja Nuusku yritti esittää vakavasti otettavaa aikuista koiraa.

Tännään puolestaan lähdimme Joensuun seudun tollereiden kanssa syysretkelle. Nuuskusta reissun kohokohta oli laavun vieressä olevassa lammessa polskuttelu. Nuuskis loikki näyttävästi veteen ja uiskenteli kiekkoa, kroolasi vauhdikkaasti heitetyille kepeille ja urputti kaikille ketkä kuvittelivat tulevansa saaliin jaolle. Nuusku on omasta mielestään kaikkien vesistöjen kuningatar, muiden mielestä lähinnä hassu otus. Rapsu-raggari luultavasti nautti eniten jekkuilustaan, Rapsusta on niiiiin hauskaa vohkia kiellettyjä asioita ja revitellä ympyrää saalis suussa ja kaverit perässä...

Kaikki eivät kuitenkaan ole kivoja saatikka kavereita. Olimme tällä viikolla sienimetsään menossa, mutta reissu jäi lyhyeksi sillä Nuusku ja Rapsu olivat varmoja siitä, että suolta/ metsästä haiskahtaa hyvin pelottava haju. Nuusku ei olisi halunnut tulla edes autosta ulos ja Rapsullakin painui häntä koipien väliin vähän aikaa auton vieressä ilmaa haisteltuaan. Molemmat loikkasivat peloissaan autoon takaisin sen verran vakuuttavasti, että huonosti haistavat ihmiset katsoivat parhaaksi antaa sienten jatkaa kasvuaan ja hurauttaa takaisin ihmisten ilmoille. Ylivilkas mielikuvitus vai jotain muuta?

lauantai 20. lokakuuta 2007

Nuuskun ekat piirinmestaruuskisat

Oh, Lord, won´t you buy me brain and spatial skills... Jo tutuksi tulleet hahmoitushäiriöni heikensivät menoamme tänään :) Eka rata meni muuten hyvin, mutta koska en ole vielä tottunut Nuuskun nykyiseen hurjasteluun, unohdin varmistaa puomin alastulon ja vitonen napsahti. Vielä kesällä Nuusku hiippaili kontaktit nätisti alas, mutta nyt vauhdin hurma vie mennessään, jos en käskyllä varmista ja minun käsky oli tänään kadoksissa. Nooh, sattuuhan sitä. Toinen rata alkoi lupaavasti, mutta siinä vaiheessa kun minun piti sekä valssata että ottaa Nuusku haltuun niin tuota.. kröhöm.. no kiepuin ja kiepsahtelin, mutta en kyllä sinne minne piti enkä ottanut Nuuskua mukaan, joten tylsien keppien sijaan Nuusku livahti putkeen. Sen jälkeen Nuusku suoritti radan virheettömästi loppuun mikä oli kerrassaan upeasti tehty ottaen huomioon, että en saanut koottua mokan jälkeen itseäni ollenkaan vaan juoksin ja mutisin jotain epämääräistä käskyjen tilalla, sanat olivat kadoksissa... mutta eipä tuo tuntunut Nupan menoa haittaavan :)

Viime aikojen agilitytulokset ovat olleet heikonlaisia, mutta radat silti mielestäni onnistuneita, sillä Nuusku on niin intoa täynnä ja vauhdikas. Ehkä jonain päivänä Nuusku löytää sisäisen bordercolliensa ja etenee radan itsenäisesti numeroiden mukaan tai minä opin olemaan sekoilematta? ...I’m counting on you, Lord, please don’t let me down...

torstai 18. lokakuuta 2007

Mejäilyä ja suppiksia

Alkuviikosta vietimme vapaapäiviä maalla. Nuusku ja Rapsu pääsivät pienoisen tauon jälkeen jälkipuuhiin. Nuuskun jäljestä tuli suunniteltua haastavampi, sillä vedin jäljen ensimmäistä kertaa osittain hakkuuaukealle ja aikamoistahan se oli... Sieni jumi karahkoihin kiinni ja sinkoili sinne sun tänne oksista vapautuessaan. Nooh, tulipa katkoharjoituksia ja alun hämmennyksen jälkeen Nuusku alkoikin päästä hommasta jyvälle ja rupesi hakemaan kadonnutta jälkeä itsenäisesti. Metsäosuudet menivät mallikkaasti. Joku elukka oli ehtinyt käydä syömässä Nuuskun kaadon, mutta onneksi minulla oli jotain namia taskunpohjalla hätävaraksi.

Rapsun jälki oli jossain määrin helpompi sillä se oli metsän puolella. Tosin illalla jälkeä tehdessäni näin peuran juoksentelemassa jälkimaastossa, joten oli siinä toki riistan hajua häiritsemässä. Rapsu suoriutui jäljestä erinomaisesti, ehkä pienoista hakemista oli tien ylityksessä, mutta niin ihailtavan tarkkaa makausten merkkausta :)

Kävimme myös sienestämässä, tai no Rapsu marjasti ja Nuusku nautiskeli heinistä. Koska suppilovahverot maastoutuvat hyvin, olisi ilmeisesti paikallaan jatkaa Nuuskun sienikoirakoulutusta. Jos vaikka saisi vielä isomman saaliin :) Maaseudun ohjelmaan kuului myös päiväunet takkatulen loimussa sekä naapurin sarvipäiden haukkuminen riviin.

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

Agilityn iloa Kajjaanissa!

Nuusku kirmaili eilen upeasti agilityradoilla. Radat olivat sopivan haasteellisia, mutta eivät mahdottomia. Radoilla oli useita vaikeita paikkoja, joista selvisimme sujuvasti. Kokonaisuutena meno oli hienoa ja olen tyytyväinen. Ohjaajan pikkuisista kömmähdyksistä johtuen puhtaita ratoja ei tällä kertaa kuitenkaan tullut vaan saimme tyytyä kahteen vitoseen ja yhteen hylkyyn. Ekalla radalla vedin Nuuskun liikkeelläni hyppyjen välistä. Toisella radalla Nuusku huomasi aalla ollessaan pituusesteen vieressä hiekkakentästä törröttävän köyden ja kipaisi sitä tutkimassa ennen pituuden suoritusta. Kolmanen radan virhe oli yhtä alkeellinen, Nuusku koki tarpeelliseksi tarkastaa keppien numeron ennen keppien suorittamista ja sitten minä sohlasin.... Olisi pitänyt ottaa otus paikoittain paremmin haltuun. Mutta mutta. Parasta oli, että Nuusku oli hyvässä vireessä, vauhdikas ja innokas. Yllättäen myös minä olin mukana, suurin piirtein oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kiva reissu :)

Tämä päivä on mennyt reissusta palautuessa. Nuusku on nautiskellut Rapsun kanssa pitkistä päikkäreistä, hyvästä ruuasta ja rauhallisesta metsälenkistä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

Tolleriagilitya

Tänään vietimme tolleriporukan kanssa päivää agilitykentällä. Paikalla oli 7 punaturkkia, cavalieri ja labbis. Osalle koirakoista agility oli aivan uusi ilmiö ja niinpä opastimme heitä Satun ja Sirkun kanssa.

Myös Nuusku ja Rapsu pääsivät radalle. Nuusku intoili vuoroaan odotellessaan ja sain huomata viritetyn Nuuskun olevan omituinen ohjattava. En muista milloin olisin samanlaisen Nuuskun kanssa kirmannut, ennemminkin Nuusku on niittänyt mainetta kuuliaisuudellaan. Kiihkon seurauksena vauhti oli kova ja korvat hitaat. Vähitellen Nuusku alkoi kuitenkin tasoittua ja sain huomata, että alta pilkahtelevan tavis Nuuskun kanssa menee kohtuu hyvin :)

Rapsu yllätti minut positiivisesti. Rapsu keskittyi hienosti vaikka kentän laidalla istuskeli hyviä painikavereita. Rapsu meni sujuvasti ja innokkaasti huomattavasti tasoaan vaativampaa rataa. Rapsulin hieno meno sai minut suunnittelemaan mahdollisia kisoja jo ehkä keväälle. Tosin iso ehkä ;)

Huipennuksena mukavalle päivälle N & R pääsivät vielä riekkumaan Puntin kanssa! Nyt uni maittaa...

lauantai 29. syyskuuta 2007