torstai 21. kesäkuuta 2018

Isoissa kisoissa

Reissukohteen omat päiväunien pötkötyspaikat.

Helsingin reissun huipennus oli joukkueradalla kirmaaminen. Rata oli vauhdikas eikä sisältänyt tekemättömiä kohtia, joten sille oli oikein mukava lähteä. Sipuliini oli juoksunartuille varatulle matolle asettuessaan vallan nuuskuttava eli outo. Missä oli minun lähtöviivalla huutava peto? Päästiin kuitenkin matkaan hyvällä sykkeellä, mutta harmillisesti olin myöhässä muutamassa kohdassa, joten virheitä ropisi. Hirmuisen tyytyväinen olin kuitenkin Silakan suoritukseen, se veti täydellä sydämellä ja oli suhteellisen suopea ohjaajansa erheille!

Sisu joukkueradalla.

Myös muilta osin etelän reissu sujui rattoisasti. Koko lauma oli mukana ja seniorijaosto tykkäsi nuuskutella citykanien tuoksuja kallioilla. Itse hieman järkytyin hirvikärpäsestä Helsingissä, mutta onneksi niitä ei ole näkynyt vielä täällä kotona!

Kolmen kopla kotikulmilla.

Ihan apilana!

Rantapolulla.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Hormonien hurmaa ja tokoa pureksittuna

Viime viikon valmennuksesta pieni video.

Tavoitteena oli hakea hyvää fiilistä Nurmeksen nurmikisoista ja... noh, miten sen nyt sanoisi... tämän kokemuksen perusteella arvostan suuresti jokaista yhteistyössä edettyä metriä ensi lauantaina! Sipuliinihan juoksee edelleen ja hormonien vaikutuksen kyllä huomasi. Lenkeillä se kuikuili potentiaalisten isäehdokkaiden perään ja radalla oli vaihdellen oma itsensä ja jotain ihan muuta. Haasteellinen ohjattava!

Eka rata oli muuten bueno, mutta rima tuli alas, kun en osannut päättää miten ohjaan ja ohjasin sitten jotain sekamelskaa minkä seurauksena vielä keinullekin mentiin sivusta. Toinen rata oli aikamoinen hormonikatastrofi. Hauskan haastava alku meni loistavasti, mutta sitten kohdissa missä tavissisu toimii kuin unelma hormonisisu kaahotti ihan omiaan; paineli läpi ohjauksista ja flänkkäsi missä sattuu. Sen jälkeen koetettiin paluuta yhteistyöhön, mutta kelpisteri olikin muutaman sekunnin sisällä vaihtanut "moponi keulii"-asenteen "oon herkkä pikkukoira"-asenteeseen, jolloin yritykseni sopeuttaa tavissisun ohjaus mopokeulii-ohjaukseen oli myöhässä, koska pakasta olisi yllättäen pitänyt osata vetää herkkikselle sopiva ohjaus! Nooh, kolmannelle radalle yritin sitten lähteä kameleonttiohjausosenteella, mutta sielläkin rakas pieni murmeli oli hitusen outo ja reagoi eri tavalla kuin yleensä, joten huomasin kesken radan, että eipä se tulekaan ulos tuolta putken päästä vaan palaa sieltä mihin oli mennytkin. Mutta minkäs teet, toinen yritti, mutta jos kuuppa on sekaisin, niin se on sekaisin. Toivottavasti selkenee pian :)

Nuuskiksen petivalinta: perä pedillä, masu villasukalla ja polla tyynyllä.

Viime aikojen tokotreenit ovat jääneet vallan kirjaamatta, joten niistä hieman koostetta muistiin.

Seuraamisen treenaamisesta on tullut kivaa! Olen erilaisin leikein vahvistanut Sisulle oikean seuraamispaikan tarjontaa ja voi tytöt miten hienosti se sitä tekee! Läpsähtää oikeaan kohtaan mistä kulmasta ja vauhdista tahansa. Käännökset ovat kuitenkin molemmille vaikeat; minä käännyn kaikkea muuta kuin 90° ja Sisu käyttää käännöksissä vahvemmin etu- kuin takapäätään. Tässä meillä on nyt molemmilla kehonhallintakuurit menossa!

Liikkeestä maahan menemistä olen myös vahvistanut erilaisin leikein, paljon kivempi treenata hassutellen kuin koeliikkeet mielessä. Nopeus Lupsukalla on aina ollut kohdillaan ja nyt alkuaikojen maahanmenopaikkafiksaatiokin purkautunut! Kyllä, nykyään maahan voi mennä muuallakin kuin ohjaajan edessä tassut varpaita koskettaen.

Paikkamakuussa itsenäinen pötköttely menee levollisena, mutta seurassa Silakkaa jännittää. Se ottaa helposti häiriötä tuttujen ihmisten käskyistä ja saattaa "varmuuden vuoksi" reagoida niihin. Tätä pitäisi treenata enempi, mutta jostain syystä ei ole tullut tehtyä. Noh, syy lienee ohjaajan laiskuus.

Ruutua ollaan myös hurviteltu! Ruututreenissä Sisu hehkuu etevyyttä, sillä on vahva osaaminen oikeasta paikasta ja se painelee ruutuun sata lasissa. Ei ennakoi, ei himmaa, ei räpellä vaan tekee kerrassaan upeaa jälkeä. Toki taso on edelleen "juokse ruutuun, pysähdy ja käänny", mutta hiljalleen olisi tarkoitus hiloutua kohti versiota "juokse ruutuun, pysähdy, käänny, mene maahan ja napota siinä". Tätä on kauhean kiva treenatakin, kun aina saa onnistumisen elämyksiä. Mukavuusalueella pysyminen on ihan turhaan aliarvostettua, minä ainakin arvostan!

Tunnaria muistuteltiin muuan treenikerta, jolloin omaa palikkaa merkattiin haistellen ja lisättiin viereen toinen palikka, jolloin pikkukoira joutui haistamaan kahdesta omansa. Tässä paljastui vahva silmän käyttö! Kun ensimmäisellä kerralla se oma oli oikean puoleinen, niin siihen se sitten aikalailla jumiutui. Meni aina tovi ennen kuin alkoi haistella, että kumpi se nyt olikaan ja kun palikoita oli kolme, joista oma keskellä, niin Sisu sivuutti keskimmäisen haistelematta ja keskittyi nuuhkimaan reunimmaisia. Pitkä on tie! Toki se voisi olla lyhyempi, jos treenaisi asiaa useammin kuin kolmen vuoden välein...

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Innolla isoihin kisoihin

Eilen oli viimeinen mahdollisuus tuplanollan (kaksi puhdasta rataa peräkkäisiltä radoilta) tekoon. Kisattiin Varkaudessa superkivoilla radoilla ja kuinkas ollakaan, poimittiin mukaan kaksi nollavoittoa, mutta taas ekalta ja viimeiseltä radalta. Siihen väliin mahtui sitten jotain ihan muuta, kun kuuppani ei ihan kestänyt "nyt pitää tehdä nolla"-ajatusta, jota kyllä yritin olla ajattelematta. Mutta tiedänpä mitä taitoa treenata seuraavan vuoden!

Sisu ui ja nesteyttää!

Tämän vuoden SM-kisojen yksilötaistot jäävät siis meiltä välistä mikä ei ole sinänsä yllätys, koska kausi on ollut kovin vajavainen loukkaatumiseni ja siitä toipumisen vuoksi. Lähtökohtaisesti en pitänyt todennäköisenä, että saadaan edes nollia kasaan tänä keväänä, mutta saatiin kyllä nollia enemmän kuin tarpeeksi, ei vaan sitä kuuluisaa tuplanollaa, tai meidän tapauksessamme tulppanollaa. Iloksemme olemme kuitenkin saaneet kunnian edustaa yhdistystämme joukkuekisassa, jonne lähdemme urheina mitalia puolustamaan. Ihan huikeaa päästä baanalle viimevuotisella kokoonpanolla!

Trio ilta-auringossa.

lauantai 12. toukokuuta 2018

FI AVA

Pikkukelpie valioitui tempaisemalla aamun ensimmäiseltä agilityradalta nollavoiton. Oli oikein mukavaa, joskin päivän kisalataus hieman purkautui jackpotin läpsähtäessä heti alkuun käpälään.

Henkilön Lohikäärme & Luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu

Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten hyllytellessä. Molemmilla hyllyradoilla homma kosahti pikkukoiran takaakiertohimoon. Sisu palkkautuu takaakierroista; sen voi palkata takaakierrolla ja se palkkaa itse itseään takaakierroilla. Molemmilla radoilla oli Sisun mielestä ylimääräiset takaakierron paikat ja sehän käytti ne. Ensimmäisella radalla yritin tilannetta vielä pelastella ja sen seurauksena pyöritin pääni pyörryksiin ja jatkoin rataa iloisesti 180° väärään suuntaan... Toisella hyllyradalla annoin vaan mennä kiertämään, kun näin, että menee jo. Mutta sitten koitti päivän päättänyt rata ja siinä oltiin taas samalla baanalla, suoriuduttiin kuvioista puhtaasti ja noustiin palkintojen jaossa korkeimmalle korokkeelle. Saldona siis 2 x nollavoitto ja 2 x hylly.

Tykkäsin rataprofiileista vaikka niissä ei ihan täpöllä päässytkään luukuttamaan ja estevälit olisivat paikoin voineet olla minun makuuni pidemmät. Kaikilla radoilla koira kuitenkin sai edetä jouhevaa linjaa ja itse pärjäsi ihan perusohjauksella, en valsseja ja persjättöjä kummoisempaa viljellyt. Siinä mielessä hieman jäi nuo hyllyt ärsyttämään, kun tehtävissä olisivat mokomat olleet.

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Kisakalenterin täyttämisen vaikeus

SM-kisat ovella kolkuttaa ja nollasaldosta puuttuu jokunen. Lähiseudulla ei kisoja ole tuhlattavaksi asti ja valikoimakin on turhan hyppyratapainotteinen. Mutta ei niitä useamman aksaradan kisoja ole kyllä kohtuullisen ajomatkan päässäkään ja kauemmas ajaminen kahden radan takia tuntuu... noh, mukavuudenhaluisen ihmisen jupinalta. Koetan siis löytää sisäisen urheilijani ja täyttää kisakalenterin. Olen kuitenkin päättänyt olla keskittymättä kisoissa nollan väkisin puristamiseen, jos vaan tarjoilisi sitä omaa rentoa tekemistä ja vie se sitten mihin vie. Jos ei vie arvokisoihin tänä vuonna, niin ainahan meillä on ensi vuosi.

Henkilön Lohikäärme & Luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu


Reilu viikko sitten tie vei meidät mummon hautajaisiin pohjoiseen, jossa kolmikko vietti sivistyneesti citylomaa. Virikkeet olivat vähissä, mutta silti maltettiin jättää Tuiran puiston pulleiden citykanien jahtaaminen väliin. Viime viikolla suunnattiin Kuopioon valmennukseen, jossa mukana oli ilmeisen villiintynyt kelpie. Painoiko mielessä menetetyt paistit ja pursuiko turkin alla patoutunut energia? Voi sitä lähdössä pysymisen vaikeutta (minne ne äänekkäät, mutta pomminvarmat lähdöt ovat kadonneet?), mutta muuten nelitassu oli pätevä.

Henkilön Lohikäärme & Luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu

Sama villiintynyt hurjimus esiintyi eilisissä valmennusryhmän treeneissä. Vaikeinta oli lähdöt ja hitusen herkällä oli myös ansaesteiden poimimisen aikomukset (ei niihin mennyt, mutta ahneesti katseli). Toisella kierroksella tuli turhaa kiihkoa myös puomin suorittamiseen ja viimeisen laukan sijoittuminen oli vähän siinä ja hilkulla ja hilkun ohi.

Villi kelpie on ollut mukana myös aamujuoksulenkeillä, joilla ne pulleat puput ovat myös saaneet kyytiä. Kyllä, ylpeyttä aiheuttanut rusakoista luopuja on kääntänyt takkinsa ja painaa pitkäkorvien perässä kuin pahainen raggari. Ilmeisesti tämän saa, kun asiakseen kasvattaa koiransa itseluottamusta ja oma-aloitteisuutta :D Pitänee hakea taas tasapainoon!

Seniorijaostolla pyyhkii hyvin. Elämään on tullut ihanaa lisää sulaneen maan muodossa. Voi sitä hajujen määrää! Maukkaita lumen alta paljastuneita keppejä! Ja kohta alkaa Rapsuttimen elämän parhaus, kun herkulliset versot pukkaavat esiin. Silloin meidän marjastaja-keräilijä ituhippi on elementissään, mikään ole Rapsuttimesta maukkaampaa kuin itsepoimittu vihreä luonnonannin!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Dobo osaksi lajivalikoimaa

Pitkä viikonloppu Helsingissä oli nelitassujen mieleen, koska siellä oli sulaa! Uusia hajuja! Aurinkoa!

Täällä on kevät!

Viikonloppuun sisältyi Sisulla myös dobokoulutusohjaajakurssi, joskaan Sisusta ei tullut koulutusohjaajaa vaan Sisu oli mukana maskottina ja koe-eläimenä. Sen sijaan minusta tulee, joten jos haluat parantaa omaasi ja koirasi kehonhallintaa, (syvää) lihaksistoa, keskittymiskykyä, tasapainoa, koordinaatiokykyä, liikkuvuutta ja yhteistyötä sekä pitää hauskaa, niin pistäpä viestiä :) 

Pieni koe-eläin!

Kotiinpaluu tarkoitti paluuta lumeen ja mutaan. Metsissä liikkuminen on tällä hetkellä haasteellisimmillaan, koska polut, lumikenkäreitit, kelkkaurat ja hanki ylipäätään on pehmennyt siihen malliin, että yllättäen löytää itsensä haaroja myöten uponneena. Metsäautotiet puolestaan uivat sulamisvesissä ja niillä lenkkeily tarkoittaa mutaa korvia myöten.

Kauheen kirkas aurinko!

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kisatrippi

Lohikäärmeksen viikonloppu vierähti Jyväskylän kisoissa. Kerminen oli laatinut hirmuisen kivat radat, joita juostiin yhteensä neljä kappaletta. Lauantain radat olivat vallan suoraviivaiset ja sunnuntain radat hieman kimurantimmat. Tykkäsin kovasti molemmista.

Majapaikan maisemat. Ai kuka on pöydällä?

Lauantain ekaan rataan lipsahteli harmittavia piruetteja. Ne kuuluisat haastavat paikat vedettiin uljaasti, mutta hieman helpommissa paikoissa olin lohikäärmeen mielestä epäselvä, jolloin se pyörähti vauhdikkaat piruetit jokusen esteen edessä. Minusta ne esteet olivat kyllä Sisun kirsun edessä, mutta ilmeisesti menosuunnassa oli kuitenkin jotain epäselvyyttä. Toisella radalla nelitassun suunnaton takaakiertorakkaus jyräsi ohjausyritykseni, joten hylly siitä, mutta muuten oikein napsakkaa menoa.

Kauheesti nukutti ekan kisapäivän jälkeen.
Silleen tosi fuhhuuristi.

Sunnuntain eka rata oli timanttinen sinne toiseksi viimeiselle hypylle saakka, josta tuli rima alas. En tiedä johtuiko paikoin pehmeästä alustasta, koska Sisuhan hyppää varmasti, mutta taloudellisesti eli jos on ponnistuspaikka lupsahtanut, niin yhtään pelivaraa koiran ja riman välissä ei ole. Viimeisellä radalla takaakiertomania iski neljänneksi viimeisellä hypyllä, joten hei hei nollarata!

Fiilis oli mainio, nelitassulla tosin lähtoviivalla aivan liian kuuma. Nousi ja nousi ja nousi, piti ehkä noin 20 kertaa komentaa istumaan, housukarvat vaan roihusi ja rinnassa paloi tuli. Yhteistyö tuntui toimivalta radoilla, mutta selvää on, että treeniradoilla ei tällä kaudella tule olemaan enää yhtään takaakiertoa!

Palauttavassa huollossa.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen

Pääsiäiskisat vaihtuivat jäähyväisreissuun. Kolmikko jaksoi hienosti pitkät toimettomat päivät ja ulkoilemaan päästessään nelitassut hurmasivat auringossa kulkijat.

Sisu @ Oulu

Nuusku @ Oulu

Rapsu @ Oulu

Kotiin palattuamme kaikki ovat sukeltaneet rutiineihinsa; kahvipavulle pieniä temppuja,  treenejä ja lumessa kahlaamista, koko triolle virikkeitä, ulkoilua ja päiväunia. Sisun kanssa aloitettiin rakentamaan noutoa lyijykynällä ja ekassa treenissä sain aikaan parempia tuloksia kuin noutokapulalla konsanaan.

Lumikenkäreitillä.

Viikonloppuna suunnataan Sisun kanssa Jyväskylään kisoihin neljän radan verran. Hyvän fiiliksen ja hauskanpidon lisäksi toiveissa olisi joku tuloskin, jos kesän arvokisoihin mielimme.