torstai 28. helmikuuta 2019

Kunhan ollaan söpöjä

Maailman söpöin.

Kauniita aurinkoisia päiviä, söpöilyä ja mukavia metsäretkiä, niistä on pienten luppakorvien päivät tehty. Lohikäärme on keskittynyt matkimishommiin ja saikin valmennuksessa hyvin positiivista palautetta edistymisestään. Lisäksi lentolisko kipaisi nosework-harjoituksissa Musti ja Mirrissä.

Istu, seiso, ujuta -jumppa.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Aurinkoa ja apinointia

Hirmuisen hyvä oli taas aksavalmennus kalakukkokaupungissa! Sopivasti tuskaa ohjaajalle ja hirmuisesti onnistumisen elämyksiä lohikäärmeelle. Viikkotreeneihin ei olla ehditty, kun on sattunut kaikenlaista päällekäistä, mutta yritetään änkeytyä halli-SM-kisoihin teemalla lahjattomat treenaa.

Kuhiksessa.

Pääasiassa ollaan nautiskeltu talven auringosta, metsästä ja Sisun kanssa treenattu Do As I Do -juttuja. Olohuoneen lisäksi ollaan hassuteltu ulkona ja Huldahallilla. Alla videota DAID-säännön yleistämisestä, jossa näytän käytöksen, annan matkimisvihjeen ja Sisu apinoi tekemiseni. Hirmuisen taitava on pikkukoira!

Do As I Do -säännön yleistäminen uudessa ympäristössä. 
(PS. mukana pikkuoravaäänet!)

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Tuplasynttärit

Nuusku Suuri Ensimmäinen & Rapsu Harmaahapsu

Rapsu Harmaahapsu täyttää tänään 13 vuotta ja samalla juhlitaan Nuuskun 15 vuotta ja 6 kuukautta kestänyttä elon ilostuttamista. Juhlapäivän kunniaksi kaksikko sekä kelpie saavat nautiskella erityisherkkuja.

Viikon tokotreeneissä saatiin Sisun kanssa aivan huippuonnistuminen tunnarin kanssa! Olen vieläkin fiiliksissä miten hienosti homma lähti etenemään. Aivan mahtavalla kirsutyöskentelyllä Lupsukka merkkasi oman kapulan ufon alta ja tähän keskittymiseen auttoi matkalla oleva rauhoittava nami. Tämän tekniikan otan omakseni!

Eilen viihdyttiin Sisun kanssa naapuriseuran kisoissa ja olipas meillä lystiä! Tuloksilla ei juhlittu, mutta fiiliksellä sitäkin enemmän. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että vaikka meinasin nukahtaa kisapaikalle jokaisella tauolla, lähtöviivalla pillin viheltäessä olin skarppina ja tehtiin yhdessä hyvällä sykkeellä. Alla muutama video.

A agilityrata, jonka rataantutustumisessa en ollut huomannut yhtä hyppyä.


C hyppyrata, jossa unohdin nanosekunniksi koiran ja sinnehän se selän taakse luikahti...

Lisäksi ollaan viikolla treenattu DAID-juttuja uusissa ympäristöissä kodin lisäksi. Kivasti menee Lupsukka eteenpäin ja ensi viikolla onkin taas ohjelmassa valmennustuokio suoraan Italiasta. Tällä hetkellä Sisulla alkaa olla matkimissääntö hallussa, se pystyy imitoimaan esineen noston, maahanmenon ja tassujen noston targetille. Lisäksi kulkusen kilistys, kieppi ja hyppy on laitettu vahvaan sanalliseen vihjeeseen, toivottavasti niin vahvaan, että saadaan Saralta lupa ottaa ne imitoinnin alle.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Kisareissua, matkimista ja muuten vaan notkumista

Hotellissa uni maistuu.

Tovi sitten osallistuin Lohikäärmeen kanssa Claudia Fugazzan ja Sara Tagliatin Do As I Do -seminaariin ja sen jälkeen ollaan jatkettu Saran DAID-valmennuksessa. Supermielenkiintoista ja kiehtovaa! Minun on ollut haasteellista vapautua minimaalisista tiedostamattomista eleistä (tyyliin silmän siristys tai silmämunien heiluttelu...), mutta nyt ollaan voiton puolella ja homma alkaa toimia. Sisuliini on liekeissä kuten aina, kun jotain tehdään.

Pitkästä aikaa suunnattiin kisoihin. Tiinan ja Arran kanssa kurvattiin viikko sitten päiväreissulle Vantaalle, koska siellä oli a) kisat ja b) ulkomaanelävä tuomarina. Todella hauskat rataprofiilit ja mikä parasta, Sisu kulki kuin ajatus ja yhteistyö henki hurmaa. Harmilisesti itse yhdellä radalla hukkasin koiran (en ymmärrä mitä ihmettä räpelsin...), toisella  en osannut päättää (tehdäkö valssi vai persjättö, no ei tehdä oikein mitään ja sinne meni jo...) ja kolmannella olin ylimielinen (no tämä kyllä hoituu vasemmalla kädellä... juu ei). Mutta nanosekunnin notkahduksista huolimatta huippureissu. Kerpiili luiskahteli kuin saippua käsissä ja lensi ihokarvat pystyyn nostattaen. Puomitkin toimivat kisatilanteessa jäätävän hienosti, niin ylösmenolle osumiset kuin alastulon juoksaritkin!


Treenirintamalla on ollut hiljaista, kun päivät olen notkunut kanalassa naksuttelemassa Kimille piruetteja ja illat töissä. Jossain vaiheessa onnistuttiin kuitenkin luikahtamaan Snooker-treeneihin (rakastan peliluokkia!) ja lisäksi ollaan treenattu DAID-juttuja.

Rapsutin alkaa olla seniiliytynyt, en tiedä voiko sillä olla oikea muistisairaus vai vaikuttaako aistien (kuulo, näkö) heikentyminen vaan noin vahvasti yleisolemukseen. Se tuntuu olevan ajoittain pihalla siitä mikä on kotiovi jne. Aiemmin on kuitenkin ollut kohtuuskarppi kaveri. Muuten Rapuliini voi hyvin, on iloinen ja menossa mukana. Mutta jotenkin hukassa välillä.

torstai 24. tammikuuta 2019

Maskotti reissussa

Onnellisen väsynyt harmaahapsu.

Lupsukka aloitti juoksun, joten opintojen lähijaksomaskotiksi lähti mukaan Rapsutin. Rapsu oli vallan onnellinen pieni koira saadessaan ikioman seikkailuretken!

Reissu osoittautui odotettua seikkailuhenkisemmäksi. Menomatkalla -28 pakkasessa huristellessamme huomasin ongelmia autossa. Lämmityslaite ei pelannut koko matkaa kunnolla ja alkoi varpaista tunto lähteä. Onneksi Rapsu Harmaahapsu matkusti nuttu päällä makuupussissaan, ei huomannut auto-ongelmia ollenkaan ja kuoriutui perillä pesästään uunilämpöisenä sämpylänä.

Kohteessa uusia paikkoja nuuhkittiin luppakorvat heiluen ja omaan huoneeseen kotiuduttiin heti. Aamuisin pieni ystävä viipotti kouluun tohkeissaan. No ehkä viipotus on turhan virkeä sana, Rapsu kulkeutui rakennusten välin hamuten kirsuunsa antaumuksella kaikki maailman tuoksut. Luokkahuoneen liukas lattia ei kerännyt Rapsulta kiitosta. En ollut aiemmin juuri noteerannut paikan liukkaita lattioita, koska Sisu liikkuu sulavasti alustalla kuin alustalla, mutta Rapsutinta lattioiden liukkaus selkeästi haittasi. Pikkukoiran kyky rauhoittua omalle paikalleen opetuksen ajaksi keräsi ison kiitoksen minulta. Rapsuli on niin hassu otus, autoon se nukahtaa avaimen työntyessä virtalukkoon ja luokkaan se uinahtaa välittömästi omalle paikalleen päästyään. Jotkut meistä osaavat rentoutua joka paikassa.

Koska pakkanen ei houkuttanut Rapsua kummoisille iltalenkeille, hupsuteltiin iltaisin huoneessaamme pienillä höpöjutuilla ja palauttelin mieleeni muinaisia koirahierontaotteita. Yhtenä iltana koitti Rapsulle varsinaiset festarit, sillä opiskelijatoverini saapui aktivoimaan luppakorvaa. Rapsu pääsi harjoittelemaan hajujuttuja vieraan ihmisen kanssa ja oli siitä aivan liekeissä. Herkkuja! Jakamatonta huomiota! Leikkiä! Se oli jopa niin liekeissä, että lopulta villiintyi täysin. Siihenpä se sitten taintuikin, sen sai herättää iltakeikalle ja aamulla herätellä taas aamupalalle. Kauhea väsy tuli. Selkeästi vieraan kanssa "treenaaminen" oli huippukivaa, mutta samalla huomattavasti väsyttävämpää.

Kotimatka meni yhtä hyisissä tunnelmissa, tai toinen meistä paleli ja toinen kuorsasi lämpöisessä pesässään. Hauska on huomata, että kotiuduttuaan Rapsuli puuhastelee omaan tuttuun tapaansa taju kankaalla nukkumisen sijaan. Vaikka se selkeästi väsyi reissussa, on sillä edelleen huippuluokan palautumiskyky.

Viikonloppuna onkin Sisun vuoro seikkailla, joten toivotaan, että auto haluaa seikkailla meidän kanssa lämpöisenä!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Kuuraiset kuonot

Kuuraiset kuonot ovat kilpailleet kauneudesta huuruisten puiden kanssa. Kauniit kelit ovat houkuttaneet reippailemaan, mutta valitettavasti kovat pakkaset tai vaihtoehtoisesti mahtavat hanget ovat pitäneet luppakorvien ulkoilut joko lyhyinä tai vaihtoehtoisesti auratuille reiteille suuntautuneina. Lupsuttimen kanssa sen sijaan olemme vetäisseet pienemmillä pakkasilla umpihankeen ja isommilla henkeäsalpaavan kauniille maisemapoluille.

Viime tokotreeneissä humpattiin Silakan kanssa kolmen liikkeen kokonaisuuksia. Ekaan settiin otin noudon, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Noudossa lelun (pinkki pötkylä) hakeminen erilaisin versioin: lelu minun ja Sisun välissä, lelu heiton jälkeen, sivussa köllöttävä lelu. Iloisesti hakee ja palauttaa innolla noin puolen metrin päähän. Sisu ei halua änkeytyä kama suussa minuun kiinni, joten tätä pitää työstää vielä lisää erikseen. Ajattelin myös opettaa sen tuomaan suoraan sivulle enkä eteen, koska se on sille selvästi mieluisampi paikka. Liikkeestä maahanmeno koemaisesti ja se oli täydellinen. Tämä onkin meidän 100% mukavuusalueliike! Luoksetuloa tehtiin liikkuroituna ja huomasin, että hitusen alkaa kelpie henkisesti nykimään liikkurin ääntelystä, joten enempi liikkurointiin tottumista ohjelmaan. Sanallisiin vihjeisiin opetettu otus on myös tarkka siitä millä vihjesanalla sen kutsun, väärä vihjesana = hämmennys, oikea vihjesana = täydellinen luoksetulo.

Toiseen settiin poimin noudon, ruudun ja seuraamisen. Hupsuteltiin noutoa hyppyjen kautta tavoitteena hauskuuttaa esine suussa liikkumista ja se olikin oikein rentoa, joskin liian kovaa vauhtia ei voida mennä, koska silloin kelpie siirtyy agilitymoodiin, lelu tippuu ja radan tekeminen alkaa. Pitää siis itse muistaa humpsutteluasenne. Ruutuun menot buenoja ja tässä olisin voinut viedä liikettä rohkeammin eteenpäin, mutta tavoilleni uskollisena pysyin mukavuusalueella. Seuraaminen oli semmoista minkälaista viimeksikin. Pitäisi reenata, että intensiivisyyteen tulisi kestoa. Lyhyellä matkalla Lupsukka puskee sääreen minkä ehtii, mutta matkan edetessä alkaa olemus väljetä.

Agilitytreeneissä hoidettiin alkuvuoden valmennuksesta saatuja läksyjä kuntoon. Nyt keppien (3) lopetus säilyi itsevarmana vaikka seinä kertoi, että suoraan ei mennä ja itse viipotin jo asemiin kohti hyppyä (5). Tämähän on ollut Silakan bravuureita, mutta sitten sen ylläpito unohtui. Jälleen sujuu! Pitkästä aikaa keinun (10) eka veto ei ollut lennokas vaan vauhdikas ja hyvä! Jee! Veto putkelle (18) aiheutti ekoissa toistoissa taas kiepin (käsittämätön millä vauhdilla se siihen pystyy..), mutta rohjettuani aikaistaa ohjausta äärimmilleen jäi kieppi unholaan. Vaatii kyllä minulta ihan äärimmäistä rohkeutta, mutta koetan ylläpitää asennetta jatkossa.

©Koiramekka

tiistai 15. tammikuuta 2019

No mutta pitkästä aikaa!

Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui. Kiltti-kolmikko sai lahjansa ja perinteisesti matkattiin maaseudulle rauhaan rakettien paukkeelta.



Lumikenkäilemässä Sisun kanssa ja lumikenkäpoluilla koko triolla.

Jokunen valmennusreissu on Sisun kanssa tälle vuodelle heitetty ja aikas hyvä on yhteinen tuntuma tauon jälkeen. Läksylistalle on tupsahtanut sama teema jokaisesta vuoden treenistä (ehkä pitäisi tehdä läksynsä...) eli kaukaa hypylle irtoaminen silloin, kun rata jatkuu takaisinpäin ja kelpisteri tietää, että hypyn jälkeen luukutetaan täysillä siihen putkeen, josta on jo kertaalleen ohi menty. Pitäisi malttaa olla oikaisematta jo ensimmäisellä toistolla, mutta ihan ei malta, koska KIIRE!!

ProTeam-leirillä kaikki sujui kuin namien varastus kassista, joten olen tyytyväinen päätökseeni lähteä leirielämään mukaan vaikka se vaatiikin erilaista sitoutumista kuin henkilökohtaiset valmennukset. Hirmuisen rankkoja päiviä itselle, mutta myös antoisia. Leireiltä lähdettiin hakemaan taitoa toimia omalla tasolla myös säpinässä ja se on saavutettu. Huikeita vetoja pikkukoiralta, se on niin taitava, että jouduin ostamaan itselleni aktiivisuuskellon, jonka piiskauksella nostan oman kunnon kelpien tasolle. Loppuu se tunne, että alkaa hapottaa. Kohta ei hapota ikinä.

Vanhukset voi laihasti. Rapsutin on turhan kuikelossa kunnossa ja aika viluinen, joten sillä on jälleen kerran triplaruoka kehissä. Ikä näkyy harmaahapsussa muuallakin kuin kuonon värissä, enää se ei halua iltaisin lähteä mihinkään pimeään hortoilemaan vaan pidempi ulkoilu tehdään valoisan aikaan. Nuuskutin puolestaan on hyvässä tikissä, joskaan ei enää jaksa innostua metsälenkeistä, jos polut eivät ole kunnolla tampatut. Ymmärrettävää, en itsekään usko yli 100-vuotiaana haluavani kahlata yhtään missään.


Pakkasilla seniorit matkaavat makuupuseissaan.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Riemukasta joulua!



Luppakorvat ja lohikäärme viettävät joulunajan pötkötellen ja kirsujaan nuuskutellen. Noloa tunnustaa, mutta joulukuva on kaivettu arkistoista, koska pakkasta on liian paljon vanhusten poseeraamiseen. Tassuja kylmää seisoskelu, joten ei seisoskella!

Kirpakka keli muutti agilityjoulun nenäjouluksi, joten nosework on kaivettu (taas kerran...) naftaliinista, koska se on kaikille sopivaa aktivointia pakkaspäivinä. On hupaisaa huomata miten aina valmis ja nanosekunnissa nollasta sataan kiihtyvä pystykorva keskittyy haisteluhommiin niin paljon paremmin kuin konkarikirsunkäyttäjäkämppiksensä. Erityisesti jälkivalio on kovin reteä ja rellestää menemään vauhdilla. Toki puolustukseksi on sanottava, että vauhdilla ja virheettömästi, mutta ehkä tämä on kuitenkin puuhaa, jossa sekunninsadasosilla ei olisi niin väliä? Superseniorilla puolestaan fokus on hyvin vahvasti palkkiossa ja suoritukset vähintäänkin ahnaita. Mutta onneksi edes se yksi työskentelee silmiä hivelevästi!