maanantai 3. joulukuuta 2018

Grillimakkarahaaste, otatko sen vastaan?

Valmennusryhmän treeneissä viipotettiin Suomalaisen Jarin hypäriä melkoisessa flow-tilassa! Onnistuin saamaan rohkean kisavireen ja Sisu luonnollisesti oli 120% mukana. Onnistui kaikki ja tuntui hyvältä! Siltä pohjalta odotin sunnuntain kisoja kuin Nuusku aamiaista, mutta kisapäivä vaihtui kotipäiväksi, kun lähtöhetkellä onnistuin hankkimaan itselleni lievän aivotärähdyksen parkkipaikalla eikä pääkivun ja pahoinvoinnin kera kisaamisesta olisi tullut mitään. Aktivoin kolmikkoa grillimakkarahaasteella ja Sisun versiosta tuli jopa julkaisukelpoinen:

Sisun haaste: grillimakkaran pito!

Joulukalenterin löytää täältä, siellä on joka päivälle jotain kivaa, kannattaa kurkata :)

tiistai 27. marraskuuta 2018

Kuusvee ja kaikkea kivaa!

Syntymäpäiväsankarittaren aamuleikit kirkon takana.

Kuono harmaantuu, mutta Sisu ei! Edelleen täynnä lohikäärmeyttä, tulta, riemua, rakkautta, uteliaisuutta, villeyttä, hellyyttä ja seikkailunhalua. Hankala sitä on kuusivuotiaana pitää, edelleen tuommoinen pikkuinen vimpula.

Onnenamuletti Iisalmen syövereissä.

Syntymäpäiväsankaritar pääsi eilen valmennukseen ja veti siellä oikein hienosti, joskin ehkä korvat olisivat voineet olla paremmalla käytöllä. Hieman oli haasteellista suoran putken jälkeen käyttää korvia näköelimien sijaan ja aika hupaisahan se oli väistäessään pujottelun hyppyhäiriötä ihan urakalla... Mutta pieniä läksyjä, isoja onnistumisia! Puomin ylösmeno alkaa olla hallussa myös osana rataa ja se on hienoa se!

Viime viikolla oli marraskuun ProTeam-leiri ja siellä saatiin hyvät palikat puomin jatkohiomiseen. Olen nyt vähän jämähtänyt ylösmenon harjoitteluun ja nyt pitäisi päästä taas tasapainoon. Olen pähkäillyt, että miten palkkaan ylösmenon onnistumisen, jos alasmeno ei onnistu tai jos ylösmeno ei onnistu, niin... ja nyt ei tarvitse miettiä. Selkeät pelisäännöt, niillä mennään! Leirin ratatreenissä Luipukka oli kerrassaan hieno, irtosi ja ehdin asemiin. Oli oikein voimauttavaa Meistä on vaikka mihin -aksaa. Jumppaosiossa olin itse jo aivan kuitti ja Sisu liekeissä. Hassua miten joku voikin rakastaa tasapainoiluvälineitä noin paljon.

Viime viikon tokotreeneissä kierrettiin merkkiä ja koska Lupsukalla on AVO-luokan merkki hallussa, ruettiin lisäämään siihen haastetta. Sisua ei hyppyhäiröt haittaa, hienosti se sulkee kaiken ylimääräisen pois ja keskittyy tehtävään. Tämän illan teemana onkin tunnari, saapi nähdä mitä siitä tulee!

Luppakorvakaksikko voi hyvin. Rapsulin tassut tykkää, kun on lunta ja maa jäässä, mutta hieman joutuu käyttämään luovuutta joen rannassa juomahetkellä, koska rantavesi on jäätynyt. Onneksi jää on vielä sen verran heppaista, että siihen saa tehtyä Rapsuliinille juoma-avannon. Nuuskun tassu nousee taas iloisesti, kiitos Norocarp-kuurin.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Tollerihaun hetkellinen elvytys

Maalimiehen näkymät.

Lauantai-iltapäivän iloksi vanha tollerihakujengi kokoontui Pärnävaaran metsikköön yli neljän vuoden treenitauon jälkeen! Nuusku ja Rapsu olivat vallan tohkeissaan ja pätevinä. Maasto ja matkat (ja tehtävät...) olivat luppakorvilla vallan supersenioritasoa, hienosti mielet virkistyivät, silmät loistivat ja laukka irtosi! Kukapa se ei tykkäisi etsiä metsään eväiden kanssa kadonnutta. Sisuliini sai hieman haasteellisemman setin ja ilahdutti osaamisellaan. Kun on hyvää seuraa, aurinko paistaa ja keli on lämmin, niin ihan sitä miettii, että miksi emme tee tätä useammin?

Ekan radan pohja, jossa nro 21 oli rengas, toinen versio mentiin takaperin.

Viime valmennusryhmän treeneissä kipitettiin yllä olevaa Jocke Tangfeltin kerrassaan hapottavaa rataa kisamitoilla ja -vedoilla ensin originaaliversiona ja sen jälkeen käänteisenä. Molemmat radat olivat vauhdikkaat ja huonokuntoisen ohjaajan nopeasti tappavat. Oma kunto loppui jo ekalla vedolla, Sisun kunto ei loppunut millään vedolla. Jestas, että se meni kovaa! 

Viikon tokot jäi työhommien vuoksi välistä, mutta olohuonenoutoa ollaan itseksemme tehty, nosteltu takajalkoja eri objekteille ja jumppailtu peruutusta suoremmaksi. Tai Sisu on tehnyt ja minä ihaillut vierestä :)




Kisapäivän tuloksellinen anti.

Eilisissä kisoissa nautiskeltiin kolme rataa hyvällä fiiliksellä. Agilityratojen tavoite oli puomin ylösmeno ja tavoitteeseen päästiin! Hyvät puomit, mutta tunaroin siellä sitten ohjausten kanssa; Sisun lukitukset ovat tällä hetkellä hieman heikoilla kantimilla eikä minut hiuksia silmiltä harovat kädet asiaa auttaneet. Ohjaukset tippuivat ja sinkoilivat miten sattuu, kun piti eteen nähdä... Viimeiselle radalle köytin haituvat naksuttimella kiinni (unohdin siis hiuspompulan kotiin) ja jo alkoi homma sujumaan. Tuomarikin palkintojen jaossa totesi, että tällä radalla et juossut enää hiukset silmillä :D

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tuulian koulutusviikonloppu

Poseeraus jäähdyttelylenkin lomassa.

Sisu sai nautiskella koko viikonlopun Tuulia Liuhdon koulutuksesta. Olipahan antoisaa ja kivaa sekä saatiin läksyjäkin sopivassa määrin :) Erityisesti lukitukset pitkillä esteväleillä pitää ottaa haltuun, koska molempina päivinä toistui sama kuvio useammassa kohdassa: Sisu lukitsee linjan, mutta viime hetkellä koukkaa rakkautensa perään, koska voi! Pitää vahvistaa sille nyt suurempi halu/ into/ ilo/ motivaatio/ taito/ osaaminen pitää lukitus loppuun asti. Käytännössähän siis lukitus hajoaa kohdissa, joissa takaakiertoon sujahtamisen houkutus kasvaa liian suureksi. Sitä saa mitä vahvistaa; itsenäisen takakierron olen halunnut ja sen olen saanut! Samoin vauhdikkaaseen sylkkäriin tulo pitää hioa paremmaksi, nyt jäi molemmilla meillä vähän puolivillaiseksi himmailuksi koko kuvio. Saatiin toimimaan, mutta vaati liikaa keskittymistä. Pääosin oltiin kuitenkin molempina päivinä samoissa treeneissä ja yhteistyö pelitti hienosti!

Puomille ei viikonlopun aikana menty vaan ylösmenoja on aikomus vahvistella tällä viikolla pienillä täsmätreeneillä. Sen sijaan juoksulenkkarit on laitettu liikkumaan ja jumpattu molemmat FitBonella, toimii hyvin myös ohjaajalla!

perjantai 9. marraskuuta 2018

Aamupito

Kiitos koutsimme, istumisen kautta löytyi rauhallisuus noutoon ja rauhallisen tunnetilan ansiosta Sisu haluaa pitää kapulaa rauhallisesti suussaan, ei mälvää eikä tiputa. Toki asiaa osin auttaa välineurheilijuuteni minkä seurauksena hankin äärimmäisen hienon (ja kalliin) noutokapulan, johon voi vaihtaa erilaisen keskiön, päästään siis vaiheittain lisäämään haastetta. Ja suussa on tässä vaiheessa vasta kapulan keskiosa, mutta ollaan päästy lyijykynästä tähän, niin se on jo hienoa se! Pienet edistysaskeleet ovat palkitsevia :)

torstai 8. marraskuuta 2018

Aamupuomi

Aamun alkajaisiksi hurautettiin hallille kipaisemaan muutamat ylösmenon vahvistukset. Ehkä siitä vielä ylösmenokontaktin ottaja tulee! Nyt osumat ovat hyviä jopa hitusen vauhdin kanssa, mutta onhan tästä vielä matkaa valmiiseen. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Sisu on oppimassa ylösmenokontaktille osumisen hyödyn ja vähitellen kykenee huomioimaan ylösmenokriteerin vaikka palkka onkin suoritettavan esteen jälkeen. Hienoa työtä pikkukoiralta, jolle on aiemmin vahvistettu ainoastaan puomin loppuosan merkitys eikä aloitusta ole noteerattu mitenkään. Kivasti oppii uuden ajattelutavan esteelle, jota on toistanut eri asenteella vuosia :)


keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Lenkkien yksilöllistäminen

Iltaruoka-aika. Ihan vaan, jos oot unohtanut!

Treenirintamalle kuuluu riemuisaa. Tokot on maistunut niin lohikäärmeelle kuin kesyttäjällekin. Noutoa ja liikkeiden välejä työstetään parhaillaan. Meillä on ihan huippu koutsi! Tykkään palastella asioita ja treenata pieniä osia, joten saan kiltisti läksyt tehtyä. Ja tilattua hirmuisen hienoja treenivermeitä, koska pitäähän välineet olla kunnossa!

Aksassa ollaan jokusen kerran tehty puomin ylösmenon vahvistamista. Kertakaikkisen haastavaa. Matalassa vireessä ajattelu pelittää, mutta vauhdin tullessa kuvioihin keskittyminen siirtyy puhtaasti puomin alastuloon. Meneepi vielä aimo tovi ennen kuin Sisu oppii ylösmenokriteerin vauhdin hurmassa, mutta sitten menee. Mihinpä tässä kiire on.

Nuuskulilla alkaa ikä painaa tassussa ja pitänee siirtää se kokonaan omille lenkeille. Nupa tykkää lähteä metsälenkeille mukaan ja siellä häntä heiluen viipottaa, mutta tahti on sellainen, että muut pitkästyy, joten ikiomat metsäjolkot Nuuskulle.

Viikonloppuna Silakka tutustui uuteen kaveriin, pieneen Liisa-kelpieen, joka on muuttanut Sisun ystävän Veke-kelpien kämppikseksi. Aika hienosti Sisuliini loppulenkistä jopa leikitti Liisaa, joten eiköhän niistä lenkkikaverit tule :)

Lenkkihuvittelua.

Koko trio sai viime viikolla kennelyskärokotteen nenäsumutteena. Ajattelin luppakorvilla olevan ikää sen verran roimasti, että saattaisi henki lähteä, jos yskä iskee. Jospa nyt ei iskisi.

Olin päikkäreillä. Herätit!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kisoloissa nautiskelemassa

Kylläpäs oli rattoisa kisareissu! Ihan huippuhauskat rataprofiilit (vauhtia ja taitoa), roihuava lohikäärme ja oma asenne oli täydellinen, suorastaan kylvin positiivisen tunnelman kuplassani. Lähdettiin pitämään hauskaa, vastaamaan tuomarin asettamiin haasteisiin, testamaan kisavire ja hakemaan treenilistalle tavaraa. Ja kuinkas ollakaan, kaikki tavoitteet täyttyivät!

Oma liikkuminen ei ollut tavallista "olin ihan sairaan nopee, kunhan en katso videota"-tasoa vaan tuntui jo juostessa hitaalta ja kömpelöltä (ja näytti siltä myös videolla...), mutta syytän kenkiä! Lenkkarit unohtuivat eteiseen eikä talvikengillä kulkenut. Kengänpohjan nystytkin tuntuivat juuttuvan keinonurmeen kiinni, kyllä ikävöin paljasjalkakenkiäni. Niin rasituin juoksutaistelussani, että venäytin oikean ojentajalihaksen! Kyllä. Luit oikein.

Sisu oli kuuma ja kaasu pohjassa, olipa hauska ohjata! Kaksi ensimmäistä agilityrataa eivät toki tuloksellisesti hivelleet (2xhyl), mutta suorituksina ne olivat hyviä. Viimeinen rata oli hypäri ja se hehkui hienoutta, mitä nyt räpelsin yhden kiellon ottaessani Sisun haltuun pituudelle laiton sijaan. Mutta tykkäsin, ohjasin rohkeasti! Ja sinne läksylistalle napsahti tutut: keinu (livakahko), puomi (ai mikä ylösmenokontakti?), putkijarru (on pitänyt treenata joo.... mutta onko? no ei) ja keskittyminen (sen vaikean kohdan selvittämisen jälkeen tulee uusi kohta, ei voi hehkutella onnistumista mielessään!).

Vaikka aamulla lähtö teki hitusen vaikeaa (kävin ikuisuuskamppailun siitä jäädäkö pötkölleen vai siirtyäkö autoon), oli matkanteko oikein rattoisaa (kiitos musiikki) ja perillä suorastaan lystikästä (kiitos aurinko, kiitos Sisu, kiitos Lappeenranta). Tätä lisää!

Lisäksi annettiin selkeästi tyytyväisyyden aihetta kanssaosallistujille, joiden hauvelit maalin tullessaan häntä heiluen lipoivat kissanruokansa kupista. He niin tyytyväisinä käänsivät katseensa takaisin omiin seesteisiin luppakorviinsa seurattuaan tovin maalin tulleen kelpien raivokasta lelun teurastusta "kuole pallo! kuole orava! tästä saat! kuole! kuole! kuole! murmurmur!!" räkä lentäen. Seesteisyys ei ole meitä vielä tavoittanut (ja toivottavasti ei tavoitakaan :D ).