lauantai 4. huhtikuuta 2020

Kevään lämmössä & auringossa


Koska vallitseva tilanne on tyhjentänyt työkalenterin, vapautui erityisen paljon aikaa ulkoilulle ja omien koirien rapsuttelulle. Mielenvirkistykseksi tehdään Oravahaastetta (verkkokurssille pääsee vielä mukaan, tervetuloa!) ja puuhastellaan kaikkea pientä & mukavaa. Erityisesti haluan hehkuttaa pölyjen pyyhkimistä tokokapulasta, kyllä, taas kerran! Mielenkiintoista nähdä hautautuuko kapula samalla hetkellä, kun agilityhallin käyttökielto päättyy :D

Sisun rantaleijonaposeeraus.

Auringonpalvojat parvekkeella.

Päivää paistattelemassa koko jengillä.

Kevään merkeistä varmin: Rapsu valmistautuu pallomeripäiväuniin parvekkeella.

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Aurinkoa ja päikkäreitä

Lihashuoltoa, jumppaa, hankiaissamoiluja, metsälenkkejä ja päikkäreitä, siinäpä kuulumiset pähkinänkuoressa.

Sisu on kipaissut muutaman kerran treenaamassa ja fiilis on ollut superhyvä. Kotipaikkakunnan kisat jouduttiin kuitenkin skippaamaan, kun en kipeällä selälläni kyennyt menemään ahtaisiin tiloihin tärppipäiväisen nartun kanssa. Mutta nyt on juoksut ohi ja selkä ok, joten tulevana viikonloppuna toivottavasti korviin kajahtaa tuomarin pillin kutsu.

Nuusku söpöilee. Hieman on kuono harmaantunut.

Rapsu Harmaahapsu odottaa namia.

Sisu osoitti hauskaa viisautta viimekertaisella jäähdyttelelenkillä. Hangen pinta oli kova, mutta ei kantava ja siitä ei pikkukelpie oikein pidä. Ratkaisu ongelmaan: kulkeminen edellä menevän koirakaverin tassunjäljissä. Ratkaisu vaati älyn lisäksi myös kehonhallintaa, koska oli hitusen pidempi askelväli edellä kulkevalla.

Älykoiran älytassut.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Rapsu 14-v

Huomenta!

Aina yhtä ihana Rapsutin on juhlinut tänään syntymäpäiväänsä. Rapsu on ilmeisen ikinuori, koska kirjoitin otsikkoon Rapsu 6-v ja kului aimo tovin ennen kuin tajusin, että ihan ei täsmää.

Juhlapäivänsä kunniaksi Rapsu kävi kämppistensä kanssa rokotuksilla. Rapsuli todettiin oikein hyvä kuntoiseksi ja yllättävän hyvässä lihaskunnossa olevaksi ikäisekseen. Myös Nuuskuli oli voimissaan, mutta Sisu... se oli lihonut! Luppakorvat loistivat timmeillä olemuksillaan ja kelpie joutui laihdutuskuurille. Kaikkea sitä.

Punkeron kanssa kipaistiin lauantaina kisareissulla. Lappeenrantaan matkattiin hyvällä porukalla ja kisapäivä oli oikein kiva. Kirmattiin kolme rataa fiilistä pullollaan! Oikein olin tyytyväinen ja onnistui jutut, joita on viime aikoina treenattu. Kisakirjamerkinnät jäivät kuitenkin uupumaan pienten virheiden vuoksi: yhdellä radalla tipahti rima ja Sisu ei voinut vastustaa takaakierron houkutusta, toisella radalla ohjaajalla loppui kunto ja sen seuraksena tuli kiellon verran sekoilua radan loppuosalla ja viimeisellä radalla ohjauksen myöhästymisen vuoksi tuli rima alas.





lauantai 8. helmikuuta 2020

Senioreille sopiva talvi

Jatkuneet lauhat kelit ja vähäiset lumet ovat tehneet luppakorvien talvesta varsin kivan, ei ole tarvinnut kahlata korvia myöten hangessa ja ulkoilla tarkenee vaikka lämmittävä lihasmassa on muisto vain. Paljon parjatut liukkaatkaan eivät ole vaikuttaneet trion eloon, koska aina löytyy kivoja paikkoja missä eivät tassut lipsu. Sisun kanssa ollaan panostettu umpihangessa hikisenä tarpomiseen ja luppakorvien kanssa rauhalliseen haahuiluun. Kuonotyöskentely on lyöttäytynyt mukaan jokaiseen ulkoiluun, koska se on virikkeistä sellainen missä Rapsukin pääsee vielä loistamaan.


Sisun kanssa ollaan käyty treenaamassa muutamat yöaksat koko hallin mitalla ja on ollut lystiä. Ei ehkä niin menestyksekästä, mutta hauskaa ja opettavaista. Olen tykännyt unkarilaisesta valmennuksesta ja palautteen läksyjä ollaan koetettu saada kuosiin. Työsarkaa riittää ja sehän on kiva, että ei lopu aktiviteetit kesken!

Tammikuun jumppaohjelma on paljastanut yllättävän puolieron Silakan kehonhallinnassa ja sitä on ollut antoisaa tasapainottaa. Sen myötä on myös avautunut muutamat agilityhaasteet. Seniorijumppaajille hankin muutamia lisähärpäkkeitä vaikka Rapsun kanssa jumppailut on aikalailla jumppailtu. Näkö on sen verran heikko, että koordinaatiokyvyn ylläpidoksi tehdään enää tasapainoratoja nameja nuuskutellen. Tassutargetteja tai muita juttuja Rapsuliini ei enää hahmota. Nuusku sen sijaan huiskii käpälillä menemään minkä ehtii ja nauttii aktivoinnista. Toki nämä hetket ovat satunnaisia ja lyhyitä muutaman minuutin piristeitä ja se tuntuisi olevan sopivasti.

Sisun kisakalenterissa olevat merkinnöt olen onnistunut deletoimaan sitä mukaa kun niitä eteen tupsahtaa, ei vain ole ollut fiilistä huristella pitkänmatkan kisoihin. Tai jos olen ilmoittautunut, niin kisa-aamuna tyynyn kuiskutus on peitonnut pimeyden & ratin kutsun. Aikamoista lusmuilua! Pitää toivoa, että ensi vuonna lähialueilla olisi enemmän kisasäpinää. Mutta saa nyt nähdä ryhdistäydynkö tänä viikonloppuna ja saan aikaiseksi laitettua kisailmon Lappeenrantaan. Ja jos saan, niin päädynkö kisapaikalle asti. Suorastaan jännittää!

lauantai 18. tammikuuta 2020

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Blogi jatkaa verkkaista päivitystahtiaan, koska ei meille mitään kuulu! Kahden luppakorvan ja yhden lohikäärmeen elo on suhteellisen hiljaista. Samoja pieniä tuttuja juttuja päivästä toiseen hieman erilaisin vivahtein.

No sen verran kuuluu uutta, että agilityn osalta alkuvuodelle nappasimme lisukkeeksi hieman eurooppalaista twistiä. Sisun kanssa liityttiin Tamas Trajn agilityvalmennukseen ja tähän asti olemme nauttineet niiden antoisuudesta. Myös kisajalka vipattaisi, mutta näillä huudeilla seuraavat kisat ovat joskus keväämmällä. Sen verran olen mukavuudenhaluinen, että tuhat kilometriä autossa, pimeys, liukkaat tiet ja kolmen tunnin yöunet houkuttavat vähemmän kuin kotiin jääminen eivätkä myöskään siivitä minua minkäänlaiseen onnistuneeseen kisasuoritukseen. Olenkin jo alkanut sopeuttaa itseäni ajatukseen, että tämän agilitykauden tavoitteena ovat puhdas treeni-ilo ja satunnaisten kisojen villit suoritukset. Halli-SM-kisat on jo kuopattu ja kesän SM-kisojen osallistumisoikeus on epätodennäköinen. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että tällä kisatahdilla on mahdotonta saada tarvittavia tuloksia kasaan. Onneksi yksi suosikkikliseistäni on "matka on päämäärää tärkeämpää", joten säästynen suuremmilta sopeutumisvaikeuksilta.

Sisu jatkaa myös tämän vuoden Bobbie Lyonsin fysiikkavalmennuksessa. Meidän tokotreenit ovat jääneet tempputasolle, mutta se ei ole ollut ollenkaan huono juttu. Niistä on tullut kivoja aktivoimisvirikkeitä. Nenätyöskentely sen sijaan on kokenut uuden tulemisen, kiitos syksyn Super Trainer Liven. Jäljestäminen sopii Lupsukalle kuin kirsu kuonoon ja nose work -jutut virkistävät aistirajoitteisia luppakorvia mukavasti.

Kuuroille luppakorville kuuluu kaikinpuolin hyvää. Nuusku porskuttaa skarppina ja innokkaana. Se tykkää olla mukana kaikissa puuhissa ja nauttii päivittäisistä metsälenkeistä. Toki tahti on toinen kuin nuoruusvuosina, mutta läsnäolon ilo ja uteliaisuus ovat tallella. Rapsu sen sijaan tarvitsee metsälenkeillä hieman kaitsemista, koska näkökykyäkään ei enää juuri ole. Se vetää kirjaimellisesti mutkat suoriksi ja kadottaa lauman, jos etenee useampien metrien päähän. Mutta onneksi mukana kulkevat opaskoirat ja opasihmiset, joten Rapsukin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Edelleen se saa metsässä hepuleita, laukkaa, juokseen hippasta, kurvailee vauhdikkaasti ja elää täysillä.


Säät ovat suosineet vanhuksia. Pakkasta ei ole ja lumetkin ovat vahvasti vajuneet. Lenkeillä ei tarvitse kipitellä samoja polku-uria kuukausikaupalla vaan luppakorvatkin pystyvät liikkumaan vähälumisessa umpihangessa, jolloin jokainen ulkoilu on uusi seikkailu. Lisäksi paikoin on täysin lumetonta ja hienot puitteet kirsunkäyttöharjoituksille. Otamme siis ilon irti poikkeuksellisen lumettomasta tammikuusta!

tiistai 24. joulukuuta 2019

maanantai 2. joulukuuta 2019

Seniori- ja toipilaselämää

Seitsemättätoista jouluaan odottava Nuusku.

Nuuskuliini kipaisi tänään eläinlääkärissä. Viime aikoina Nuusku on yskinyt öisin ja kuulostanut tukehtuvalta, joten oli aiheellista tutkituttaa onko jotain isompaakin vialla. Ihana eläinlääkärimme Kirsi piti vaihtoehtoina joko sydänongelmia (lievä sivuääni) tai sitten etäpesäkkeitä keuhkoissa (lukuisia pieniä nisäkasvaimia). Enpä muista milloin olisin ollut yhtä ahdistunut röntgenkuvauksesta ja miten helpottunut lopputuloksesta: puhtoiset keuhkot ja lääkitys sydämen vajaatoimintaan. Toki koskaan ei voi tietää mihin suuntaan ja millä vauhdilla nisäkasvaimet vaikuttavat Nuuskun elämään, mutta ainakin tällä hetkellä vointi on hyvä ja eletään hyvää elämää niin kauan kuin se on hyvää. Tällä hetkellä Nuuskun elo on erityisen hyvää: mieli on kirkas, elämänilo suuri ja uteliaisuus maailmaa kohtaan valtaisa.

Sisu on toipunut kisatällistään odotetusti: hilluu tavalliseen tapaansa, ryömii koloihinsa ja pomppii apinana. Jumpat ja venyttelyt sujuvat mallikkaasti, ei tunnu olevan kireyttä missään. Huomenna käydään Helillä toisessa huollossa ja katsotaan sitten miten aletaan rasitusta lisäämään.

Rapsu puolestaan on tuttuun tapaansa ihan mahdoton epeli. Sillä on koko ajan nälkä ja aamuyöllä se tepsuttelee ympäriinsä ruokaa etsimässä. Pitänee kehitellä sille joku yöpalasysteemi...

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Lohikäärme seitsemän vee

Lupsukka täyttää tänään kokonaiset seitsemän vuotta. Pienen lentokoneen juhlallisuuksiin on sisältynyt herkuttelua, ulkoilua ja toipilasjumppaa. Kyllä, toipilasjumppaa. Viikonlopun kisareissu päättyi keinonurmella liukasteluun, jonka seurauksena pikkukoira huilii jokusen tovin. Ei sattunut mitään peruuttamatonta, mutta lihasvammoista toipuminen on parempi tehdä huolella.

Muutoin pikkukaveri on oma valloittava itsensä ja toivottavasti on sitä vielä monta monituista vuotta!