sunnuntai 5. elokuuta 2018

Reenejä ja reissuja

Auringonlasku Hattusaaren sillalla.

Viime viikolla hurautimme pitkästä aikaa Kuopioon valmennukseen. Tosin jos olisin ajatellut ja hoksannut, että Viiksessä oli niillä keleillä turkasen kuuma eikä lämppä- ja jäähkälenkkejä voinut hoitaa kuin suorassa auringon paahteessa, olisin siirtänyt ajan meille otollisempaan kohtaan. Kumpikaan meistä ei ole tottunut treenaamaan kolmenkympin kelissä, kun omassa hallissa on hivelevä kahdenkympin keli, ja lämmittelyt ja jäähdyttelytkin ollaan hoidettu sutjakkaasti järvessä. Ihan mitenkään liikaa leuhkimatta: meillä on Pärnällä maailman parhaat treeniolosuhteet! Onneksi Viiksellä oli kuitenkin viilentymismahdollisuus vesiletkun muodossa, niin pääsi Silakkakin jäähtymään viileässä vedessä ja humpattiin itsemme lämpimäksi erilaisin tempuin.

Mutta itse valmennukseen, olipa taas lystiä! Olin lähes varma, että ei päästä ekaa hyppyä pidemmälle, kun siinä oli jo niin potentiaalinen paikka Sisun takaakiertofetissille. Lisäksi treeni (1-22) sisälsi todellista epämukavuusalueella olemista; löytyi niin poispäinkääntöä, viski-/takaaleikkausta ja toki samalle hypylle varioituna poikkaria, takaakiertoa ja edestämenoa mikä on Sipulille iso vaikeus, koska on kivinta mennä silleenmilleen mentiin ekalla kerralla. Yllätykseni olikin melkoinen, kun haasteet alkoivatkin vasta loppumetreillä, kolmanneksi viimeisellä esteellä!

Ekalle hypylle kelpukka ei tarjoillut takaakiertoa kertaakaan ja poispäinkäännöt sekä takaaleikkaukset se veti kuin ne kuuluisivat meidän vakiorepertuaariin. Nelitassu oli muutenkin ihan superpätevä! Harvinaisen keskittynyt, totesi koutsikin. Mutta sitten treenin lopussa tulikin läksylistalle kamaa: keinu (kyllä kentää komeasti!) ja takaakierron sammutus. Ei pystynyt pikkukoiran enää toiseksi viimeillä hypyllä menemään suoraan, kun se oli jo treenin aikana kerran menty poikkarilla ja kerran takaa. Ihan liian vaativaa oli moinen!

Viime viikolla harrastettiin Sisun kanssa myös himourheilua: meillä oli treffit Lykynlammella klo 6:00. Kyllä, luit oikein. Aamuviiden viileyteen ulkoilemaan koko revohkalla ja keräämään kehuja kelpien kauneudesta: "onko se kelpie? voiko se olla? onko se todella? on kyllä hieno koira!" ja siitä luppakorville aamiaiset kuonoon ja pystykorvan kanssa nesteytys juoksulenkkiä varten. Tehtiin kesän toinen triathlon: juoksu (10 km) + uinti + syönti. Heinäkuun alussa meni vähän heikommin, nyt kulki paremmin. Siis miulla, Sisulla nyt kulkee aina.

Koska hellettä pukkasi, siirryttiin vajaaksi viikoksi nauttimaan elosta mökille. Sisun kanssa sufpailtiin joka päivä rapiat 5 km, kaikkien kanssa uitiin höpelönä ja Rapsustakin on kuoriutunut varsinainen himouimari, käytiin marjastamassa muutamat suulliset mustikoita, veneretkeiltiin ja otettiin rennosti. Asentelin aitan oveen näpsäkän portinkin, niin voi nukkua ovi auki ilman, että nelitassut lähtee yömyyrästämään. Koska mikäs nyt olisi mukavampi tapa nukahtaa kuin järvelle katselu.



Tällä viikolla kaiveltiin hetkeksi tokovirettä esille ja treenattiin jääviä, kaukoja ja luoksetuloa. Kiitos Riikan valvovan silmän ja vinkkien, ehkä saan purettua Sisun jumiutumisen maahanmenon ihanuuteen, jos maltan toteuttaa saamani ohjeet. Lisäksi kipaistiin vahvistamassa puomia, nyt toistot on taas rennompia, mutta on niissä vielä duunia, joka pitäisi tehdä eikä vain suunnitella sen tekemistä.

Eilinen vierähti koirattomassa urheilussa, mutta aiheena kuuluu blogiin, koska siellähän ei oltaisi oltu, jos tapahtuman nimi ei olisi ollut Sisu-Seikkailu. Meidän Adventure-sarjassa seikkailtiin rapiat 40 kmPrologi 1km, Uimapatjailu 500m, Pyöräily 26-30km, Questit 10-25min,  Juoksu/suunnistus 3km, Melonta 2km, Suppailu 1,3km. Tuli laskeuduttua köydellä alas kalliolta, ryvettyä kaikenmaailman suo-ojissa ja pidettyä oikein hauskaa ihan se vaan sen vuoksi, että laumaan kuuluu Sisu ja pitäähän sen kunniaksi nimettyä seikkailua kunnioittaa osallistumisella!


Saattaa olla, että jalka taas hieman ärtyi. Ehkä. En tunnusta. Ihan koristeena nuo vaan on. Tai sitten ei.

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Lämpö hellii australialaisen sielua

Helteet ovat olleet Sisun mieleen. Mikäs sen mukavampaa kuin ottaa aurinkoiset päikkärit paahteisella hiekalla/ parvekkeella/ nurmella/ ihan missä vaan mihin aurinko paistaa. Luppakorvat sen sijaan ovat olleet kovilla, ei vanhuksien pumput oikein tykkää jatkuvasta kuumasta. Tämän huomaa mm. väsymisenä (silloinkin kun suurin rasitus on pötkötys), ruokahalun heikentymisenä (tosin ruuan varastelun halu ei heikkene) ja yleisenä tukalana olona.

Onneksi on järvet! Lenkillä ei olla käyty helteillä ollenkaan paitsi Silakka lämpät ja jäähkät metsän uumenissa, jos on treenihallin suuntaan eksytty ennen kukonlaulua tai yöperhosten aikaan. Liikunta on hoidettu uiskentelemalla ja onneksi kolmikko uikin tyytyväisenä pitkää matkaa/ aikaa ja Rapsulla on eväät mukana kuten aina. Toki Rapsun uiminen edellyttää miun uimista, mutta mikäpä se on ahventa leikkiessä, kun vesi on keitettyä. Mökillä ollaan surfpailtu (lue: suppailua kasarisurffilaudalla) tai rehellisyyden nimissä Sisu on suppailllut tyylikkäästi laudalla seisten, Nuusku on molskahtanut pää edellä järveen yrittäessään ryystää samalla vettä ja Rapsu on tipahtanut yli reunan ihan muuten vaan. Sisun kanssa ollaan käyty ihan kohtuu pitkillä reilun neljän kilometrin surfpailuretkillä ja luppakorvat ovat saaneet tyytyä Pari metriä rannasta ja sitten takaisin, kun menee hermo -tyyppisiin pyrähdyksiin.


Lohikäärmeen fysiikka on huollettu tasapaino- ja dobotreeneillä ja kuuppaa noseworkilla. Eukalyptusta ovat nuuskutelleet myös luppakorvat, mutta pystykorvan ajattelin ihan hajutestiin asti raahata. Inspiraatioksi osallistuin Ilkka Hormilan hajutyöskentelyluennolle ja hetihän sitä taas innostui treenien suunnittelusta. Saa nyt nähdä miten suunnitelmallisesti homma pyörähtää käyntiin vai jääkö suunnitelmat teorian tasolle. Haju on nyt kuitenkin palautettu taas mieleen ja jonkin verran erotteluakin tehty.

Lupsukka vinksinvonksin tikkaillaan.

Tokoreenilöissä vahvistettiin nopeaa maahanmenoa ohjaajan paikasta riippumatta ja siinä oli pikkukoiralla pieni haaste, kun olin takana. Sen olisi tehnyt mieli kääntää ainakin etutassuja minun suuntaan, mutta melkoisen hyvin epeli pystyi suoriutumaan tehtävästään. Enemmänkin haaste oli sen jälkeen tehdä luoksetulon asentoa, koska  m a a h a n m e n o  oli se  t e h t ä v ä. Kuka silloin voi enää istua? Voi lupsukka ja lupsukan fiksaatiot.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Peliluokat = parhaat luokat

Agiråkki on koettu ja pikkulohikäärmeellä oli kivaa! Råkattiin peliluokissa Snooker SM -kisa (4/13), Gambler SM -kisa (8/68) ja Games SM -kisa (Snooker+Gambler) sekä lisäksi kipitettiin pari tavisstarttia ilman menestystä. Mutta peliluokissa meni huikean hienosti ja mikä parasta, niissä oli hauskaa!

Gambler SM -rata.

Erityisesti Games SM -kisan Snooker meni täydellisen nappiin ja harmi, että siitä ei ole videota, koska se oli hirmuisen hurja, oltiin sen jälkeen pikkumaksien ja maksien tuloksissa kolmosena toiseksi korkeimmilla pisteillä, mutta Gambler-finaaliradalla vedin rähmälleni nurmelle ja homma olikin sitten siinä. Onneksi ei tullut pahempia vaurioita kuin meheviä mustelmia, nahattomia polvia ja henkinen kolaus. Alla muutama kisakuva!

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©Agiråkki

©Agiråkki

©Agiråkki

©Agiråkki

©Agiråkki

Vaikka råkissa oli kivaa, niin muutaman päivän on tuntunut hyvin vahvasti tältä:

Pallomereen päiväunille kömpinyt Rapsutin. 
PS. jos on jäänyt huomaamatta, niin koulutuksia voi tilata täältä :) 

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Kohti Agiråkkia


Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan mökillä kirjosieppoperheen elämää tarkkaillen. Ilonamme oli myös pienempiä siivekkäitä, karhu ja viileät kelit, mutta nelitassuja olosuhteet eivät haitanneet. Kaikki on hyvin, kun grilli on tulilla.

Muutamat aksatreenit on Sisun kanssa huitaistu hyvällä fiiliksellä. Ainoa hieman mietityttävä asia on Lupsukan puomi. Se oli niin hieno juoksari, kunnes aloin harjoitella käännöksiä ja rentous katosi eikä se rentous ole oikein palannut. Nyt toistot ovat hienoja, kun fiilis on rento, mutta heti, jos suippokorvan kaasu hirttää kiinni, jää puomi liian lyhyeksi. Ei se loikkaa, se laukkaa tasaisesti, mutta osuu joko aivan ylös tai huti. Ja ne osumatkin pitää käytännössä katsoa videon hidastuksesta, joten ei ole ihan kisakuosissa. Sisu ei sihtaa kontaktille, sillä ei ole ajatusta siitä, että sen pitäisi rytmittää, jos kiitolaukka ei napsahda kohteeseen. Ja jos Sisu on jostain syystä epävarma, se tarjoaa pysärin. Vaihtoehdot ovat tällää hetkellä joko a) palauttaa 2on2off, joka toimi kisoissa 99,99% varmuudella tai b) en tiedä.

Tokotreenissäkin on käyty näyttäytymässä. Teemana oli noudot erilaisin versioin. Ei ollut meidän vahvuusalueella, mutta saatiin hyviä vinkkejä siihen miten Sisu alkaisi rakastaa noutokapula suussa liikkumista. Nostot on nykyään hyviä, mutta Lupsukka ei omasta mielestään voi heiluttaa jalkoja kapula suussa. Pallo, lelu tai muu roipe kidassa kulkeminen kyllä onnistuu, joten eiköhän tämä vielä haltuun oteta.

Luppakorvat voivat paksusti. Rapsuliini on löytänyt metsästä jo mustikat ja innoissaan niitä imuroi kämppiksetkin. Nuuskun tassu on hidastunut, mutta vointi pirteä ja iloinen. Toiveikkaina kohti 15-vuotissynttäreitä siis.

Loppuviikko tulee olemaan superhauska, koska AGIRÅKKI! Pikkukoirakin pääsee korkkaamaan peliluokat ja haastamaan Suomen eliittiä :)

torstai 21. kesäkuuta 2018

Isoissa kisoissa

Reissukohteen omat päiväunien pötkötyspaikat.

Helsingin reissun huipennus oli joukkueradalla kirmaaminen. Rata oli vauhdikas eikä sisältänyt tekemättömiä kohtia, joten sille oli oikein mukava lähteä. Sipuliini oli juoksunartuille varatulle matolle asettuessaan vallan nuuskuttava eli outo. Missä oli minun lähtöviivalla huutava peto? Päästiin kuitenkin matkaan hyvällä sykkeellä, mutta harmillisesti olin myöhässä muutamassa kohdassa, joten virheitä ropisi. Hirmuisen tyytyväinen olin kuitenkin Silakan suoritukseen, se veti täydellä sydämellä ja oli suhteellisen suopea ohjaajansa erheille!

Sisu joukkueradalla.

Myös muilta osin etelän reissu sujui rattoisasti. Koko lauma oli mukana ja seniorijaosto tykkäsi nuuskutella citykanien tuoksuja kallioilla. Itse hieman järkytyin hirvikärpäsestä Helsingissä, mutta onneksi niitä ei ole näkynyt vielä täällä kotona!

Kolmen kopla kotikulmilla.

Ihan apilana!

Rantapolulla.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Hormonien hurmaa ja tokoa pureksittuna

Viime viikon valmennuksesta pieni video.

Tavoitteena oli hakea hyvää fiilistä Nurmeksen nurmikisoista ja... noh, miten sen nyt sanoisi... tämän kokemuksen perusteella arvostan suuresti jokaista yhteistyössä edettyä metriä ensi lauantaina! Sipuliinihan juoksee edelleen ja hormonien vaikutuksen kyllä huomasi. Lenkeillä se kuikuili potentiaalisten isäehdokkaiden perään ja radalla oli vaihdellen oma itsensä ja jotain ihan muuta. Haasteellinen ohjattava!

Eka rata oli muuten bueno, mutta rima tuli alas, kun en osannut päättää miten ohjaan ja ohjasin sitten jotain sekamelskaa minkä seurauksena vielä keinullekin mentiin sivusta. Toinen rata oli aikamoinen hormonikatastrofi. Hauskan haastava alku meni loistavasti, mutta sitten kohdissa missä tavissisu toimii kuin unelma hormonisisu kaahotti ihan omiaan; paineli läpi ohjauksista ja flänkkäsi missä sattuu. Sen jälkeen koetettiin paluuta yhteistyöhön, mutta kelpisteri olikin muutaman sekunnin sisällä vaihtanut "moponi keulii"-asenteen "oon herkkä pikkukoira"-asenteeseen, jolloin yritykseni sopeuttaa tavissisun ohjaus mopokeulii-ohjaukseen oli myöhässä, koska pakasta olisi yllättäen pitänyt osata vetää herkkikselle sopiva ohjaus! Nooh, kolmannelle radalle yritin sitten lähteä kameleonttiohjausosenteella, mutta sielläkin rakas pieni murmeli oli hitusen outo ja reagoi eri tavalla kuin yleensä, joten huomasin kesken radan, että eipä se tulekaan ulos tuolta putken päästä vaan palaa sieltä mihin oli mennytkin. Mutta minkäs teet, toinen yritti, mutta jos kuuppa on sekaisin, niin se on sekaisin. Toivottavasti selkenee pian :)

Nuuskiksen petivalinta: perä pedillä, masu villasukalla ja polla tyynyllä.

Viime aikojen tokotreenit ovat jääneet vallan kirjaamatta, joten niistä hieman koostetta muistiin.

Seuraamisen treenaamisesta on tullut kivaa! Olen erilaisin leikein vahvistanut Sisulle oikean seuraamispaikan tarjontaa ja voi tytöt miten hienosti se sitä tekee! Läpsähtää oikeaan kohtaan mistä kulmasta ja vauhdista tahansa. Käännökset ovat kuitenkin molemmille vaikeat; minä käännyn kaikkea muuta kuin 90° ja Sisu käyttää käännöksissä vahvemmin etu- kuin takapäätään. Tässä meillä on nyt molemmilla kehonhallintakuurit menossa!

Liikkeestä maahan menemistä olen myös vahvistanut erilaisin leikein, paljon kivempi treenata hassutellen kuin koeliikkeet mielessä. Nopeus Lupsukalla on aina ollut kohdillaan ja nyt alkuaikojen maahanmenopaikkafiksaatiokin purkautunut! Kyllä, nykyään maahan voi mennä muuallakin kuin ohjaajan edessä tassut varpaita koskettaen.

Paikkamakuussa itsenäinen pötköttely menee levollisena, mutta seurassa Silakkaa jännittää. Se ottaa helposti häiriötä tuttujen ihmisten käskyistä ja saattaa "varmuuden vuoksi" reagoida niihin. Tätä pitäisi treenata enempi, mutta jostain syystä ei ole tullut tehtyä. Noh, syy lienee ohjaajan laiskuus.

Ruutua ollaan myös hurviteltu! Ruututreenissä Sisu hehkuu etevyyttä, sillä on vahva osaaminen oikeasta paikasta ja se painelee ruutuun sata lasissa. Ei ennakoi, ei himmaa, ei räpellä vaan tekee kerrassaan upeaa jälkeä. Toki taso on edelleen "juokse ruutuun, pysähdy ja käänny", mutta hiljalleen olisi tarkoitus hiloutua kohti versiota "juokse ruutuun, pysähdy, käänny, mene maahan ja napota siinä". Tätä on kauhean kiva treenatakin, kun aina saa onnistumisen elämyksiä. Mukavuusalueella pysyminen on ihan turhaan aliarvostettua, minä ainakin arvostan!

Tunnaria muistuteltiin muuan treenikerta, jolloin omaa palikkaa merkattiin haistellen ja lisättiin viereen toinen palikka, jolloin pikkukoira joutui haistamaan kahdesta omansa. Tässä paljastui vahva silmän käyttö! Kun ensimmäisellä kerralla se oma oli oikean puoleinen, niin siihen se sitten aikalailla jumiutui. Meni aina tovi ennen kuin alkoi haistella, että kumpi se nyt olikaan ja kun palikoita oli kolme, joista oma keskellä, niin Sisu sivuutti keskimmäisen haistelematta ja keskittyi nuuhkimaan reunimmaisia. Pitkä on tie! Toki se voisi olla lyhyempi, jos treenaisi asiaa useammin kuin kolmen vuoden välein...

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Innolla isoihin kisoihin

Eilen oli viimeinen mahdollisuus tuplanollan (kaksi puhdasta rataa peräkkäisiltä radoilta) tekoon. Kisattiin Varkaudessa superkivoilla radoilla ja kuinkas ollakaan, poimittiin mukaan kaksi nollavoittoa, mutta taas ekalta ja viimeiseltä radalta. Siihen väliin mahtui sitten jotain ihan muuta, kun kuuppani ei ihan kestänyt "nyt pitää tehdä nolla"-ajatusta, jota kyllä yritin olla ajattelematta. Mutta tiedänpä mitä taitoa treenata seuraavan vuoden!

Sisu ui ja nesteyttää!

Tämän vuoden SM-kisojen yksilötaistot jäävät siis meiltä välistä mikä ei ole sinänsä yllätys, koska kausi on ollut kovin vajavainen loukkaatumiseni ja siitä toipumisen vuoksi. Lähtökohtaisesti en pitänyt todennäköisenä, että saadaan edes nollia kasaan tänä keväänä, mutta saatiin kyllä nollia enemmän kuin tarpeeksi, ei vaan sitä kuuluisaa tuplanollaa, tai meidän tapauksessamme tulppanollaa. Iloksemme olemme kuitenkin saaneet kunnian edustaa yhdistystämme joukkuekisassa, jonne lähdemme urheina mitalia puolustamaan. Ihan huikeaa päästä baanalle viimevuotisella kokoonpanolla!

Trio ilta-auringossa.

lauantai 12. toukokuuta 2018

FI AVA

Pikkukelpie valioitui tempaisemalla aamun ensimmäiseltä agilityradalta nollavoiton. Oli oikein mukavaa, joskin päivän kisalataus hieman purkautui jackpotin läpsähtäessä heti alkuun käpälään.

Henkilön Lohikäärme & Luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu

Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten hyllytellessä. Molemmilla hyllyradoilla homma kosahti pikkukoiran takaakiertohimoon. Sisu palkkautuu takaakierroista; sen voi palkata takaakierrolla ja se palkkaa itse itseään takaakierroilla. Molemmilla radoilla oli Sisun mielestä ylimääräiset takaakierron paikat ja sehän käytti ne. Ensimmäisella radalla yritin tilannetta vielä pelastella ja sen seurauksena pyöritin pääni pyörryksiin ja jatkoin rataa iloisesti 180° väärään suuntaan... Toisella hyllyradalla annoin vaan mennä kiertämään, kun näin, että menee jo. Mutta sitten koitti päivän päättänyt rata ja siinä oltiin taas samalla baanalla, suoriuduttiin kuvioista puhtaasti ja noustiin palkintojen jaossa korkeimmalle korokkeelle. Saldona siis 2 x nollavoitto ja 2 x hylly.

Tykkäsin rataprofiileista vaikka niissä ei ihan täpöllä päässytkään luukuttamaan ja estevälit olisivat paikoin voineet olla minun makuuni pidemmät. Kaikilla radoilla koira kuitenkin sai edetä jouhevaa linjaa ja itse pärjäsi ihan perusohjauksella, en valsseja ja persjättöjä kummoisempaa viljellyt. Siinä mielessä hieman jäi nuo hyllyt ärsyttämään, kun tehtävissä olisivat mokomat olleet.