maanantai 17. helmikuuta 2020

Rapsu 14-v

Huomenta!

Aina yhtä ihana Rapsutin on juhlinut tänään syntymäpäiväänsä. Rapsu on ilmeisen ikinuori, koska kirjoitin otsikkoon Rapsu 6-v ja kului aimo tovin ennen kuin tajusin, että ihan ei täsmää.

Juhlapäivänsä kunniaksi Rapsu kävi kämppistensä kanssa rokotuksilla. Rapsuli todettiin oikein hyvä kuntoiseksi ja yllättävän hyvässä lihaskunnossa olevaksi ikäisekseen. Myös Nuuskuli oli voimissaan, mutta Sisu... se oli lihonut! Luppakorvat loistivat timmeillä olemuksillaan ja kelpie joutui laihdutuskuurille. Kaikkea sitä.

Punkeron kanssa kipaistiin lauantaina kisareissulla. Lappeenrantaan matkattiin hyvällä porukalla ja kisapäivä oli oikein kiva. Kirmattiin kolme rataa fiilistä pullollaan! Oikein olin tyytyväinen ja onnistui jutut, joita on viime aikoina treenattu. Kisakirjamerkinnät jäivät kuitenkin uupumaan pienten virheiden vuoksi: yhdellä radalla tipahti rima ja Sisu ei voinut vastustaa takaakierron houkutusta, toisella radalla ohjaajalla loppui kunto ja sen seuraksena tuli kiellon verran sekoilua radan loppuosalla ja viimeisellä radalla ohjauksen myöhästymisen vuoksi tuli rima alas.





lauantai 8. helmikuuta 2020

Senioreille sopiva talvi

Jatkuneet lauhat kelit ja vähäiset lumet ovat tehneet luppakorvien talvesta varsin kivan, ei ole tarvinnut kahlata korvia myöten hangessa ja ulkoilla tarkenee vaikka lämmittävä lihasmassa on muisto vain. Paljon parjatut liukkaatkaan eivät ole vaikuttaneet trion eloon, koska aina löytyy kivoja paikkoja missä eivät tassut lipsu. Sisun kanssa ollaan panostettu umpihangessa hikisenä tarpomiseen ja luppakorvien kanssa rauhalliseen haahuiluun. Kuonotyöskentely on lyöttäytynyt mukaan jokaiseen ulkoiluun, koska se on virikkeistä sellainen missä Rapsukin pääsee vielä loistamaan.


Sisun kanssa ollaan käyty treenaamassa muutamat yöaksat koko hallin mitalla ja on ollut lystiä. Ei ehkä niin menestyksekästä, mutta hauskaa ja opettavaista. Olen tykännyt unkarilaisesta valmennuksesta ja palautteen läksyjä ollaan koetettu saada kuosiin. Työsarkaa riittää ja sehän on kiva, että ei lopu aktiviteetit kesken!

Tammikuun jumppaohjelma on paljastanut yllättävän puolieron Silakan kehonhallinnassa ja sitä on ollut antoisaa tasapainottaa. Sen myötä on myös avautunut muutamat agilityhaasteet. Seniorijumppaajille hankin muutamia lisähärpäkkeitä vaikka Rapsun kanssa jumppailut on aikalailla jumppailtu. Näkö on sen verran heikko, että koordinaatiokyvyn ylläpidoksi tehdään enää tasapainoratoja nameja nuuskutellen. Tassutargetteja tai muita juttuja Rapsuliini ei enää hahmota. Nuusku sen sijaan huiskii käpälillä menemään minkä ehtii ja nauttii aktivoinnista. Toki nämä hetket ovat satunnaisia ja lyhyitä muutaman minuutin piristeitä ja se tuntuisi olevan sopivasti.

Sisun kisakalenterissa olevat merkinnöt olen onnistunut deletoimaan sitä mukaa kun niitä eteen tupsahtaa, ei vain ole ollut fiilistä huristella pitkänmatkan kisoihin. Tai jos olen ilmoittautunut, niin kisa-aamuna tyynyn kuiskutus on peitonnut pimeyden & ratin kutsun. Aikamoista lusmuilua! Pitää toivoa, että ensi vuonna lähialueilla olisi enemmän kisasäpinää. Mutta saa nyt nähdä ryhdistäydynkö tänä viikonloppuna ja saan aikaiseksi laitettua kisailmon Lappeenrantaan. Ja jos saan, niin päädynkö kisapaikalle asti. Suorastaan jännittää!

lauantai 18. tammikuuta 2020

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Blogi jatkaa verkkaista päivitystahtiaan, koska ei meille mitään kuulu! Kahden luppakorvan ja yhden lohikäärmeen elo on suhteellisen hiljaista. Samoja pieniä tuttuja juttuja päivästä toiseen hieman erilaisin vivahtein.

No sen verran kuuluu uutta, että agilityn osalta alkuvuodelle nappasimme lisukkeeksi hieman eurooppalaista twistiä. Sisun kanssa liityttiin Tamas Trajn agilityvalmennukseen ja tähän asti olemme nauttineet niiden antoisuudesta. Myös kisajalka vipattaisi, mutta näillä huudeilla seuraavat kisat ovat joskus keväämmällä. Sen verran olen mukavuudenhaluinen, että tuhat kilometriä autossa, pimeys, liukkaat tiet ja kolmen tunnin yöunet houkuttavat vähemmän kuin kotiin jääminen eivätkä myöskään siivitä minua minkäänlaiseen onnistuneeseen kisasuoritukseen. Olenkin jo alkanut sopeuttaa itseäni ajatukseen, että tämän agilitykauden tavoitteena ovat puhdas treeni-ilo ja satunnaisten kisojen villit suoritukset. Halli-SM-kisat on jo kuopattu ja kesän SM-kisojen osallistumisoikeus on epätodennäköinen. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että tällä kisatahdilla on mahdotonta saada tarvittavia tuloksia kasaan. Onneksi yksi suosikkikliseistäni on "matka on päämäärää tärkeämpää", joten säästynen suuremmilta sopeutumisvaikeuksilta.

Sisu jatkaa myös tämän vuoden Bobbie Lyonsin fysiikkavalmennuksessa. Meidän tokotreenit ovat jääneet tempputasolle, mutta se ei ole ollut ollenkaan huono juttu. Niistä on tullut kivoja aktivoimisvirikkeitä. Nenätyöskentely sen sijaan on kokenut uuden tulemisen, kiitos syksyn Super Trainer Liven. Jäljestäminen sopii Lupsukalle kuin kirsu kuonoon ja nose work -jutut virkistävät aistirajoitteisia luppakorvia mukavasti.

Kuuroille luppakorville kuuluu kaikinpuolin hyvää. Nuusku porskuttaa skarppina ja innokkaana. Se tykkää olla mukana kaikissa puuhissa ja nauttii päivittäisistä metsälenkeistä. Toki tahti on toinen kuin nuoruusvuosina, mutta läsnäolon ilo ja uteliaisuus ovat tallella. Rapsu sen sijaan tarvitsee metsälenkeillä hieman kaitsemista, koska näkökykyäkään ei enää juuri ole. Se vetää kirjaimellisesti mutkat suoriksi ja kadottaa lauman, jos etenee useampien metrien päähän. Mutta onneksi mukana kulkevat opaskoirat ja opasihmiset, joten Rapsukin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Edelleen se saa metsässä hepuleita, laukkaa, juokseen hippasta, kurvailee vauhdikkaasti ja elää täysillä.


Säät ovat suosineet vanhuksia. Pakkasta ei ole ja lumetkin ovat vahvasti vajuneet. Lenkeillä ei tarvitse kipitellä samoja polku-uria kuukausikaupalla vaan luppakorvatkin pystyvät liikkumaan vähälumisessa umpihangessa, jolloin jokainen ulkoilu on uusi seikkailu. Lisäksi paikoin on täysin lumetonta ja hienot puitteet kirsunkäyttöharjoituksille. Otamme siis ilon irti poikkeuksellisen lumettomasta tammikuusta!

tiistai 24. joulukuuta 2019

maanantai 2. joulukuuta 2019

Seniori- ja toipilaselämää

Seitsemättätoista jouluaan odottava Nuusku.

Nuuskuliini kipaisi tänään eläinlääkärissä. Viime aikoina Nuusku on yskinyt öisin ja kuulostanut tukehtuvalta, joten oli aiheellista tutkituttaa onko jotain isompaakin vialla. Ihana eläinlääkärimme Kirsi piti vaihtoehtoina joko sydänongelmia (lievä sivuääni) tai sitten etäpesäkkeitä keuhkoissa (lukuisia pieniä nisäkasvaimia). Enpä muista milloin olisin ollut yhtä ahdistunut röntgenkuvauksesta ja miten helpottunut lopputuloksesta: puhtoiset keuhkot ja lääkitys sydämen vajaatoimintaan. Toki koskaan ei voi tietää mihin suuntaan ja millä vauhdilla nisäkasvaimet vaikuttavat Nuuskun elämään, mutta ainakin tällä hetkellä vointi on hyvä ja eletään hyvää elämää niin kauan kuin se on hyvää. Tällä hetkellä Nuuskun elo on erityisen hyvää: mieli on kirkas, elämänilo suuri ja uteliaisuus maailmaa kohtaan valtaisa.

Sisu on toipunut kisatällistään odotetusti: hilluu tavalliseen tapaansa, ryömii koloihinsa ja pomppii apinana. Jumpat ja venyttelyt sujuvat mallikkaasti, ei tunnu olevan kireyttä missään. Huomenna käydään Helillä toisessa huollossa ja katsotaan sitten miten aletaan rasitusta lisäämään.

Rapsu puolestaan on tuttuun tapaansa ihan mahdoton epeli. Sillä on koko ajan nälkä ja aamuyöllä se tepsuttelee ympäriinsä ruokaa etsimässä. Pitänee kehitellä sille joku yöpalasysteemi...

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Lohikäärme seitsemän vee

Lupsukka täyttää tänään kokonaiset seitsemän vuotta. Pienen lentokoneen juhlallisuuksiin on sisältynyt herkuttelua, ulkoilua ja toipilasjumppaa. Kyllä, toipilasjumppaa. Viikonlopun kisareissu päättyi keinonurmella liukasteluun, jonka seurauksena pikkukoira huilii jokusen tovin. Ei sattunut mitään peruuttamatonta, mutta lihasvammoista toipuminen on parempi tehdä huolella.

Muutoin pikkukaveri on oma valloittava itsensä ja toivottavasti on sitä vielä monta monituista vuotta!

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kuonot käyttöön

Viimeiseen kuukauteen on mahtunut pari valmennusta Kuopiossa ja molemmissa Lupsukka oli aivan erinomainen. Toisessa valmennuksessa päästiin jopa kiinni meidän kisahaasteeseen, jee!!

Kisaamassa kipaistiin Rovaniemellä. Majoituttiin Sisun kanssa SantaSportin hostelliin, jossa oli melko karua, mutta rauhallista. Viereiset lenkkimaastot olivat huikeat ja kisapaikalle muutama sata metriä. Kivasti pystyi ottamaan nokoset ratojen välillä omassa huoneessa! Nollauloksilla ei juhlittu, parilla podiumpaikalla kyllä, mutta sitäkin hienompia ratoja tehtiin. Ainoastaan yksi rata oli molemmilta jokseenkin linjatonta ja väsynyttä räpellystä, muut vedettiin roihuten.

Päikkäreillä hostellin sängyn alla.

Itse kipaisin kouluttautumassa Englannissa ja viikon aikana tuli uusia ajatuksia, uutta tarmoa ja ennen kaikkea lisää luottoa omaan osaamiseen. Päivittäisen seminaarien, joiden pääpaino oli pelien kautta kouluttaminen (game-based training) ja kouluttajana kehittyminen, lisäksi vietin illat workshopeissa vaihtelevin teemoin. Kouluttajat olivat huippuja ympäri maailmaa ja toivat osaamisensa innostavasti esille.

Omalle kolmikolle reissusta mukaan tarttui erityisesti lintukoirakoulutukseen & hajutyöskentelyyn liittyvät pelit. Luppakorvien nose work heräsi taas henkiin ja Sisun kanssa aloitettiin jäljestys. Olen jäljestyksestä erityisen innoissani, koska vihdoinkin osaan kouluttaa sitä tavalla joka saa myös minut motivoitumaan. Joskus muinoin tehtiin jotain tossujälkeä kaiken maailman makkaroilla ja yritin siitä innostua, mutta ei ole minun juttuni se. Liian aikaavievää ja liian koiratonta. Pelit sen sijaan ovat minun juttuni! Pieniä pelihetkiä sopivina ajankohtina ja koiran kanssa koko ajan. On huikeaa seurata pienen kelpien keskittyneisyyttä jäljellä, suurta motivaatiota ja taitoa merkata kohdehajukeskittymät. Pieniä juttuja, isoja tuloksia.

Nuusku ja rauhoittavaa lajinomaista toimintaa tarjoava matto. Kuten näkyy, ei sovi Nuuskun temperamentille. Juniorijaosto sen sijaan rentoutuu moisilla, Nuuskua lähinnä ottaa päähän, koska "kaikki mulle tähän nyt heti".

tiistai 15. lokakuuta 2019

Valmennuksia

Päästiin Sisun kanssa mukaan kahdeksan treenikerran valmennukseen Juha Oreniuksen opissa. Nyt on takana kaksi treeniä ja kovasti tykkäsin. Rataprofiileissa yhdistyi onnistuneesti vauhti ja tekniikka, vähän samantyyppisiä mitä olen Sannan valmennuksessa tottunut tekemään.

Ensimmäisessä valmennuksessa haastettiin mukavasti koiran etenemistä, ohjauksiin tuloa ja estelukituksia sekä ohjaajan rohkeutta luottaa koiran osaamiseen. Toisessa valmennuksessa pureuduttiin enemmän koiran este-erotteluun ja etenemiseen sekä ohjaajan kykyyn lähteä ajoissa liikkeelle. Sisu oli oikein pätevä molempina päivinä!

Pätkä ekasta treenistä.

Toisen treenin "nollarataveto", jossa ohjaaja on jo ihan kuollut.

Kuopion työmatkaan yhdistyi Sisun valmennus Sannan silmän alla ja sieltä läksylistalle napsahti rentous puomilla myös silloin, kun seuraava este ei ole itsestäänselvyys. Kiva oli huomata, että keppien avokulman vahvistaminen on tuottanut tulosta!

Pieni namupala Sannan valkusta.