perjantai 21. huhtikuuta 2017

Mahtitreenit ja ihanat hankiaiset

Kuluneella viikolla hurjasteltiin alla olevaa rataa (1-29), tai Sisu hurjasteli ja mie kävelin ja olipahan hauskaa! Lohikäärmeen irtoaminen ja itsenäinen työskentely on vahvistunut sellaisiin sfääreihin, että sitä voi ohjata miten vaan. Huikeaa settiä vedettiin, toimi etäohjaus, irtoamiset ja vihjesanasta välistävedot! Kävelin värjätyillä alueilla: pinkillä (1-20), josta siirryin vihreälle (21-24) ja sieltä pinkin kautta violetille (25-29). Suosikkipallopalkka keppien (29) jälkeen miun jäädessä tuonne violetille napottamaan.

©HeidiUtriainen (töhertelin ite väripalkit...)

Hankalin kohta miulle oli viskileikkaus (23), kun helposti käänsin rintamaa liikaa ja sain Sisun suoraan putkeen. Mutta kun keskityin rintamasuuntaan, luki Sisu ohjausta uljaasti ja irtosi siitä jatkoon hippulat vinkuen. Ekassa vedossa myös unohdin rytmittää hypylle (28), jolloin Sisu latasi täysillä suoraan ykköshypylle, mutta pienellä omalla rytminmuutoksella (käsittämätöntä miten se reagoi niihin vaikka olen sen takana!) ennen ponnistusta Sisu kokosi hypyn ja sujahti suunnitellusti kepeille (29) eikä epäröinyt yhtään itsenäisessä pujottelussa vaikka palkka tuli esiin vasta suorituksen jälkeen. Kehittyminen on aina kivaa!

Muuten onkin sitten lähinnä ulkoiltu. Sisun ja Rapsun pitkillä aamulenkeillä on nautiskeltu auringon kimmellyksestä vedenpinnalla, heräilevistä sorsista ja hiljaisesta maailmasta, Nuuskun ikiomilla lyhyemmillä aamulenkeillä on nuuskittu ja notkuttu superseniorin haluamilla kulmilla. Keväthankiaiset ovat houkuttaneet ottamaan tutut lenkkireitit talvelta takaisin haltuun, joten ollaan suunnattu pitkästä aikaa päivälenkeille Selkien ja Lykiksen metsiin. Jotain muuta kuin Jaamankangasta, kaikista tosi virkistävää! Rapsu on kovin onnellinen, kun tassut ovat kunnossa eikä kutka vaivaa, Nuuskusta kevään tuoksut ovat piristäviä ja Sisulla nyt on aina lystiä :)

Mutta koskapa lunta vielä riittää tovin jo toisenkin eikä metsään pääse jäljenvetoon seniorien virkitykseksi, ajattelin viihdyttää niitä ja junioria uudella Nose work -harrastuksella, koska kuka sitä aina jaksaa aivot narikassa olla. Teoria alkaa olla hallussa ja seuraavaksi siirrytään käytäntöön, tuskin maltan odottaa :)

Kirsut käyntiin!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Mie kävelen, sie juokset!

Juoksukyvytön ohjaaja ja juoksuinen lohikäärme lähtivät pitkästä aikaa henkilökohtaiseen valmennukseen. Kiitos palautuneen kävelykyvyn, lämpät ja jäähkät sujuvat ongelmitta ja treenin teemanhan voi aina suunnitella siten, että painopiste on Sisun itsenäisen esteosaamisen  kehittämisessä eikä miun liikkeessä.

Aivan superhienoa settiä veteli pikkukelpi! Vahvistettiin itsenäistä pujottelua vihreillä palleroilla (1-7) siten, että käpöttelin vihreällä ristikkoalueella. Ekoilla toistoilla keppien (3) lopettaminen oli Sisulle haasteellista, mutta kun se huomasi, että aina vaan alkuun palataan, niin alkoi kepitkin sujua itsekseen tyhjään ja millä itsevarmuudella! Siellä kehräsin neloshypyn vieressä tyytyväisenä.

Ratapiirros jotain sinnepäin.

Välistävetojen vaikeus otettiin tarkasteluun pinkeillä umpipalloilla (1-6). Kävelin pinkillä alueella ja Sisun tehtävä oli seurata kättä ja sanoja, koska jäin aika pian jälkeen eli liikkeestä ei ollut apua. Hienosti toimi vihjesana, jonka avulla Sisu aina hakeutui suorittamaan hypyn miun puolelta. Samaa treeniä vaaleammat pinkit pallot (1-8), jossa Sisu oli edelleen aivan huikea! Tipuin kyydistä heti alussa, mutta pikkukoiraa ei haitannut vaan se juoksi tuulispäänä korvat taaksepäin sojottaen ja poimi sanalliset ohjausvihjeet. Lopuksi pinkeillä umpipalloilla (1-9) loppuhurjastelu, jossa köpötin Sisu perässä sekä pinkillä että sinisellä ristikolla. Välistävetoteemaa vahvistettiin myös sinisillä neliöillä (1-6), jossa liikuin sinisellä ristikolla ja suorastaan liikutuin miten hienosti Sisu toimi vaikka jäin taakse heti kolmoshypyllä.

Lisäksi vahvistettiin ohjausvihjeitä oransseilla neliöillä (1-9), jossa ensimmäinen hyppy vaihteli ja mie pysyin tuossa oranssilla ristikolla. Kovin olin mielissäni siitä, että Sisu ei painellut kolmoshyppyä väärältä puolelta mikä olisi ollut sille tyypillistä vaan poimi maltillisesti ohjausvihjeet ja tykitti menemään. Hankalin kohta tässä oli renkaalle (5) irtoaminen putken jälkeen, siinä kääntyi kelpin pää ja se rupesi etsimään katsellaan seuraavaa estettä suhteessa miun sijoittumiseen, kun ei näkynyt eikä kuulunut miun liikettä eteenpäin eikä miun vinksottanut sijoittuminen tukenut eteenpäin menoa, mutta hienosti se jatkoi sanallisella ohjauksella matkaa. Pitää kuitenkin vielä vahvistaa putken jälkeen erikoisesteelle irtoamista pelkästään sanallisesta vihjeestä toimivammaksi.

Olin ihan äimänkäkenä siitä miten pätevä tuo nelijalkainen on! Sisun treenivire oli häikäisevää ja sen kyky muuntautua annettuun ohjaukseen oli mykistävää. Vielä viime vuonna Sisu ei olisi ottanut vastaan kuin haluamanlaistaan ohjausta, mutta nyt se on kehittynyt sellaiseksi joukkuepelaajaksi, ettei parempaa ole. Koska miusta ei ollut liikkujaksi, Sisu komppasi miun kaikki puutteet, se jaksoi toistot ilman pipon kiristymistä vaikka ohjaus oli totuttuun verrattuna varsin puutteellista ja oli kaikinpuolin maailman uljain.

Jalkakin jaksoi hyvin, mutta vaikka kävelin enkä juossut, tein kuitenkin tiedostamattani jonkin verran painonsiirtoja, joita en tee normaalissa kävelyssä ja vietin illan rasittuneen jalan kanssa. Piti kaivaa taas linimentit esille eikä sillä pääsiäisenä kisata. Treenata uskallan ehkä joskus loppuviikosta uudestaan ja silloin pitää keskittyä myös treeneissä kävelemään ilman aksapainotuksia.

Rapsutin on voinut heittää lenkkarit nurkkaan! Tassut voivat hyvin ja paljainvarpain hilluminen maistuu taas. Luulen kuitenkin, että allergialääkkeen antoa ei nyt ollenkaan tauoteta vaan jätetään pieni ylläpitoannos jatkuvaksi, niin säilyy meninkin hyvänä läpi kesän. Nuuskutin puolestaan aloitti Sisun kaverina juoksun, tai toivottavasti tuo on juoksu eikä mikään hormonihäiriö, hankala sanoa. Miusta sillä oli juoksut loppuvuodesta eikä siitä ole vielä sitä kymmentä kuukautta, mutta ehkä mie muistan väärin.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Paraksaa!


Trio Höpönassut on viettänyt kolme laiskaa viikkoa. Ensimmäinen viikko meni aikalailla päiväunilla ja peruslenkeillä. Tovin makoiltuani ja sisällä oloon kyllästyneenä yritin kyynärsauvoilla metsälenkkiä, mutta ei varmaan yllätä, että lyhyeksi jäi. Olisi pitänyt olla paremmat käsivoimat, että niillä kepukoilla olisi jaksanut itseään hiloa yhtään mihinkään. 

Rapsutin Hapsutin päikkäreillä.

Parissa viikossa kyllästyin kyynärsauvojen rajoittamaan elämään ja siirryin ontumiseen ilman apuvälineitä. Voi sitä ilon ja riemun päivää, kun päästiin hauveleiden kanssa metsäpoluille ja hankiaisille linkuttamaan! Hidastahan se oli ja siitä seurasi rasittuminen ja epäpuhtaan liikkumisen seurauksena toinenkin jalka kipeytyi ja lonkka ja... mutta ketä haittaa, kun pääsi ulkoilemaan aurinkoon parhaassa seurassa!

Kyynärsauvojen lemppaus johti myös pieniin sisätreeneihin. Pikku-Sisu pääsi tekemään temppujaan, oravaa, mangustia, 15x10 cm laatikkoon änkeytymista ja jalkojen välistä peruuttamista. Kesäksi-rantakuntoon-kuin-hylkeet-Nuusku puolestaan sai tehdä suosikkitemppuaan eli etutassuilla läiskimistä eri objekteihin :D Rapsu Harmaahapsu puolestaan halusi herkkujen toivossa tarjota 2on-2off-asentoa tasapainotyynylle. Sinänsä mielenkiintoinen valinta koiralta, jolla aktiiviaikoinaan oli juoksukontaktit.

Rapsu on saanut vaihtuvan vuodenajan kunniaksi tassuihinsa lenkkarit, koska tassut allergisoituivat levittäytyvästä keväästä ja ärtyivät repivästä hangen pinnasta sekä sulaneet kadut kuorruttaneesta kivisorasta. Nyt ei Harmaahapsun tarvitse ontua ja kieltäytyä ulkoilusta. Oireiden helpotukseksi luppakorva nauttii antihistamiinia ja kortisonia sisältävää allergialääkettä minkä seurauksena rohmu on taas Rohmu isolla ärrällä. Koko ajan kuuluu surkea "miulla on ihan hirmuinen nälkä"-uikutus ja pöytäpinnoilta häviää kaikki syömäkelpoinen hetkessä. Rapsun iloksi ruuat meinaavat välillä juosta oma-aloitteisesti suuhun. Hankiaispellolla lumen alta tupsahti esille itsetuhoinen myyrä ja siinä missä Nuusku ja Rapsu koettivat teloittaa pikkujyrsijän Sisu halusi uteliaana tehdä tuttavuutta. Erilaiset on geenit kavereilla.

Mutta sitten itse asiaan: tänään se tapahtui! Vihdoinkin päästiin treenaamaan! Lähdettiin Heidin poppoon kanssa hallille ja juoksun aloittaneella Sisulla oli teemana itsenäiset kepit ja itsenäinen puomi. Sisu juoksi ja minä seisoin. Ekana kepukoita, vaaleat pallerot 4-7 siten, että pysyin vihreällä ruudukolla. Ihan törkeän hyvin veti pikkukelpi eikä kaivannut minua mukaansa kepeille. Sen jälkeen tummat pallerot 1-4 siten, että jäin vastaavalla tavalla keppien aloituksen tuntumaan, joskin miulla oli siinä ongelmia ja väkisin olin kipittämässä mukaan. Jotenkin ei tullut luontevasti tuohon kohtaan notkuminen, mutta parhaani yritin! Loppuun vielä hauskanpitona vaaleiden palleroiden rata 1-7 siten, että hilluin tuolla keltaisella alueella kutoselle asti ja sitten jäin taas paikoilleni ja annoin Sisun kepitellä yksin.


Toisella kierroksella tehtiin itsenäistä puomia, ensin vaaleat neliöt 1-3 siten, että pysyin ykköshypyn tuntumassa olevallla ruudukolla ja sitten tummat neliöt 1-4 siten, että sijoituin putken ja puomin väliselle ruudukolle. Hienosti teki pystykorva!

Tekisi niin kovasti mieli ilmoittautua pääsiäiskisoihin, mutta eihän siinä ole järjen hiventäkään, kun en voi juosta ja kuitenkin riuhtoisin kintun uudestaan telakalle. Mutta siitä huolimatta tekisi niin kovasti mieli ilmoittautua. Mietin jo, että onko miulle kasvanut joku kilpailuvietti, mutta sitten tunnistin ehta-aidon hedonismin. Kisaaminen Sisun kanssa on vaan niin kivaa, niin nautinnollista ja niin hienoa, että baanalle on päästävä. Saapi nähdä kumpi voittaa painin, Hedonisti-Heidi vai... niin, onko niitä muita?

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Poksahdus

Keskiviikon viikkotreenien teemana oli nollarata joksi valikoin meille vaihtoehdoista vaikean hypärin. Sitä ehdittiin kiitää ihan superhyvällä fiiliksellä esteelle 16 saakka kunnes kuului poks, tuntui viiltävä kipu ja juoksu pysähtyi kuin seinään.

Lunta kakkapussiin (käyttämätön, toim. huom.) ja jesarilla kiinni. Hyvä tuli!

Tunsin äänen tulevan pohjelihaksesta eikä akillesjänteestä ja tarkempi tutkailu paljasti tunteen oikeaksi. Onneksi koutsi on myös ensihoidon ammattilainen, joten vamman hoito lähti heti oikeille KKK-urille. Kyyti ja autonsiirto kotiin järjestyi myös, ihan kiva, ettei tarvinnut hallille jäädä asumaan!

Treeni- ja kisakalenteri meni uusiksi, kun jalalle ei kärsi varata. Pohjelihas revähti reippaanlaisesti ja saa nähdä milloin rohkenen koivella juoksuaskeleita ottaa. Tänään sain vaihdettua mopinvarren tilalle kyynärsauvat, joten liikkuminen on pikkuisen helpompaa. Kipulääkkeet, linimentit ja kompressiosäärystin tekevät olosta kohtuullisen, ja kunhan autolla ajelu ja koiran lenkitys onnistuu, niin voidaan palata treeneihin teemalla paragility. Sisu pääsee tekemään miunkin duunit!

Viikon päästä en kuitenkaan ole 100% iskussa, joten jos haluat Caloanderin Jennan antoisaan koulutukseen la tai su, niin paiskaa viestillä! Yhden päivän voinen paraksata, mutta kaksi voipi olla jo liikaa, joten ainakin toisen päivän treenipaikka olisi myynnissä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Sannan valmennus ja wannabefyssari

Maanantaina suunnattiin Kuopioon valmennukseen. Sisu oli eri pätevä enkä itsekään ollut umpisurkea, mutta puolikuntoisuus tuntui omassa menossa. Hapotti jo esteellä nro 17 mikä ei ole ihan tyypillistä eikä toivottavaa, jos esteitä on 32. Unohtelin myös rataa, no se on toki tyypillistä, mutta ei ehkä ihan tässä mittakaavassa. Tykkäsin tosi paljon Sisun kyvystä irrota taaksepäin hypylle vaikka kiisin jo eri suuntaan, takaakiertoihin irtoamisista, sivuttaishyppyjen poiminnoista, järisyttävistä putkiin irtoamisista, kontaktien suorituksista ja takaaohjauksen sujumisesta osana rataa. Lisäksi ison plussan Sisu sai käden lukemisesta, nyt se reagoi upeasti ohjaavan käden etäisyyteen kropasta. Kaiken kaikkiaan huomasi, että eteenpäin ollaan taas menty ja Sisun radanlukutaito on kehittynyt huimasti. Toki läksylistalle tuli myös tavaraa: edelleen pitää vahvistaa hypyn ja takaakierron erottelua, nyt takaakiertoon lähtö on suhteessa liian vahva; jos Sisu on epävarma, se tarjoaa takaakiertoa. Aina.

Maskotit pääsivät mukaan Nuuskun fysioterapiaan, koska mentiin sinne suoraan metsästä. Sisu oli taas elementissään ja änkeytyi Helin pikkuapulaiseksi. Napotti Helin sylissä ja Helin hieroessa Nuuskua Sisu mypelsi samaa kohtaa hampaillaan, nosteli etuhampaillaan Nuuskun turkkia ja tukisteli! Vaikka Nuusku oli kovin kärsivällinen, joutui pikkukelpi loppujen lopuksi tyytymään sivustaseuraajan rooliin eli toisin sanoen se siirtyi hoivaamaan Rapsua. Rapsu sai Sisulta kuningattaren kuonohoidon; täydellisen silmien, ikenien, kitalaen ja korvien pesun. Erittäin kärsivällinen oli Rapsukin :) Jos kaipaat hierontaa tai hemmottelua, niin Sisun hoitolassa on vapaita aikoja tarjolla!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

SM-valmennusryhmän treenit ja temppuloita osa 2

Päästiin Sisun kanssa osaksi JoA:n SM-valmennusryhmää ja meillä on keväällä 1-2 kertaa kuussa koko hallin kisamaiset treenit teemoilla vaikea, ylipitkä ja kisatuomarit. Aivan huippua saada treenata tässä osaavassa seurassa! Mikään ole opettavaisempaa kuin havainnoida ja oppia itseään parempien ratasuorituksista. Ekoihin treeneihin ei päästy, kun oltiin reissussa, mutta tämän päiväisissä oltiinkin jo mukana. Oli miun vuoro tuoda treeni, joten nappasin mukaan SM-kisojen tuomari Sandra Deiddan kisaradan viime vuoden toukokuulta ja jatkoin sitä samalla otteella.

©SandraDeidda 1-21, 22-41 miun sävellystä.

Sisun otteisiin olin tyytyväinen, mutta omassa tekemisessä oli petrattavaa. Kiitos flunssan, liikkuminen oli hieman voimatonta ja sen seurauksena ekassa vedossa kontakti koiraan katosi pariin otteeseen, kun olin vaan myöhässä ja väsynyt. Siltikin tehtiin hyvää kokonaisuutta ja toisella yrityksellä jopa nollana 1-20. Sen jälkeen loppui omat tehot ja piti tauottaa räkäkuoleman pelossa.

Radan loppuosa 20-41 sujui kuin tanssi esteelle 29 saakka ja esteen 32 jälkeen, mutta siinä välissä kosahti. Jouduin hakemaan aika paljon rohkeutta ja kontaktia ohjaukseeni saadakseni kohdan 30-31 sujumaan. Lähdettyäni ajoissa hypyltä (27) ja muistettuani ohjata Sisua enkä vaan ohjata ohjaamisen ilosta, sain putkeen (31) viennin toimimaan, mutta olipahan aikamoista. Kuvittelin ihan muut kohdat meille vaikeiksi!

Eilen illalla oli Aksakoirien kehonhallinta temput -kurssin viimeinen käytännön kerta. Vaikka kuume kolkutteli, hilouduin hallille ja kyllä kannatti. Saatiin taskut pullolleen ideoita, vinkkejä ja innostusta. Tehtiin kavalettiharjoitusta peruuttaen, mutta se ei ollut Sisun juttu. Peruutus 15 cm korkeiden rimojen yli oli pikkukoirasta ajatuksena aivan kammottava, koska ne rimathan saattaisivat tippua! Maassa niitten yli pystyi peruuttamaan, mutta että siivekkeiden väliin. Ei kertakaikkisesti ei! Lupsu vaan peruutteli kaikkialle muualle. Saatiin kuitenkin hyvät ohjeet miten sitä voisi lähteä edistämään. Kehiteltiin kuitenkin meille sopivampi peruustustemppu ja se lähti kivasti tulille :) Harjoitellaan peruuttamista miun jalkojen välistä ja se oli Sisusta oikein riemukasta. Sen lisäksi opeteltiin kurrea, joka on miulla livennyt helposti mangustiksi, mutta nyt sain hyvillä ohjeilla käsivihjeet kohdilleen sekä kivoja ajatuksia siitä mihin suuntaan temppua voi lähteä kehittämään. Puhelimen videokamera sanoi sopimuksen irti jo viikolla, joten pitänee kaivella ihan videokamera esille, että pääsee otukset valokeilaan. Senioritkin ovat änkeytyneet mukaan olohuonetemppukouluun. Erityisesti Nuusku on sitä mieltä, että tempussa kuin tempussa haetaan tassulla esineiden mäiskintää!

torstai 9. maaliskuuta 2017

Rääntäyteistä aksaa ja temppuloita

Pikkulohikäärme on eilen huisissa iskussa, ihan käsittämätöntä settiä nelijalkaiselta jälleen. Aina. Viikkotreeneissä mentiin alla olevia koukeroita.

©HeidiUtriainen

Alku etänä valmiiksi pakkovalssissa (3) napottaen, persjättö (3-4) ja sylivekkivalssimikälie (4), takaaleikkaus (5), välistävedot puolivalssilla (10-11, 14-15), valssi (20-21). Suunnittelin aluksi neloselle ihan peruspyöritystä ja takaaleikkausta putkelle (10), mutta möläytettyäni ääneen jotain takaaleikkauksen hankaluudesta pituudella seurasi se, että koutsi edellytti sen tekemisen. Ja niinhän sen pitää ollakin. Onnistuin olemaan tyrimättä A-esteen jälkeisen takaaleikkauksen, mutta sen sijaan onnistuin räpeltämään kiellon kymppihypylle, miulle on vaikeita tuommoiset kontaktien jälkeiset tilanteet, joissa miulle jää liikaa aikaa. Onneksi tuon kymppihypyn kiellon sain toistolla pois ja päästiin vetämään nollarataa :)

Huikeasti toimi pikkukelpi, teki hommat itse, pääsin liikkumaan ajoissa mm. putkeen (18) lähetyksessä lähdin jo kiitämään valssiin (20-21), jolloin Sisu poispäin lähdöstäni huolimatta meni suorittamaan putken ja sen jälkeen linjasi itse oman reittinsä optimaalisesti ilman sen suurempia kikkailuja. Sen lukituksissa alkaa olla tarvittavaa voimaa.

Lisäksi viime aikoina ollaan tehty kiltisti kehonhallintakurssin kotiläksyjä. Erityisesti laatikkoa on saatu pienennettyä hurjasti. Videointi on ollut työlästä, kun joku pieni pystykorva tykkää kesken naksuttelun käydä tarjoamassa videokameran (=puhelimen) kaatamista... ja niiden videoiden editointi se vasta puuduttavaa onkin. Mutta jossain vaiheessa ilahdutan teitäkin pikkukoiran hienoilla tempuilla :)

torstai 2. maaliskuuta 2017

Ranskalaista treeniä

Itsenäisissä viikkotreeneissä oltiin pienellä porukalla, joten rakennettiin muutaman esteen treeni. Tai no, olihan niitä suoritettavia esteitä 21, mutta rakennukseen tarvittiin vain 6 estettä. Tykkään kovasti Marc Martinin treenipohjista, niissä vaaditaan koiralta itsenäisyyttä, irtoamista ja tekniikan hallintaa kovassa vauhdissa. Rataprofiilin linjat ovat koiralle virtaavat ja estevälit pitkät, jolloin vauhti kasvaa kisamittoihin vaikka ei kisamittaisella kentällä ollakaan. Ja ohjaajankin pitää vähän miettiä, että miten sijoittuu onnistuakseen jatkossa kaiken tapahtuessa niin nopeasti.

©MarcMartin, nro 12 opettelin epähuomiossa toiselta puolen.

Rataantutustuminen oli tuskaista. Koin aluksi vaikeaksi kokonaisuuden muistamisen. Samoja esteitä veivattiin koko ajan eri tavoin, mutta pystyinpäs lopulta muistamaan (paitsi esteen nro 12...)! Tosin koiran kanssa halliin tepastellessani alkoi muisti taas pätkiä. Itselleni armollisena treenattiin Sisun kanssa ensin lyhyehköissä (max 10 estettä) seteissä, jotta pääsin palkkaamaan ennen radan unohdusta. Säälittävää, mutta todellisuutta. Kun oltiin otettu treeni osissa haltuun, lyötiin palaset pötköön ja vedettiin 1-21. Kokonaisuus pysyi hienosti kasassa ja olipa huikeaa settiä pikkukoiralta koko treenin ajan!

Treenissä pääsi tekemään monipuolisesti vähän kaikkea: etäpakkovalsseja (2, 3), japseja (5, 6), persjättöjä (8-9, 19-20), takaakiertoja (4, 10-14, 17, 20) ja viskiä (18). Etäalkuja on treenattu Heidin treeneissä sen verran ahkerasti, että alun pakkovalssit pelittivät hienosti ollessani valmiina kolmoshypyllä. Sisun itsenäiset takaakierrot pitkin treeniä tekivät koko hommasta todella helppoa, minulla oli aikaa ja vapautta siirtyä seuraavaan kohteeseen Sisun lähtiessä ja jäädessä suorittamaan tehtäväänsä. Olin yllättynyt miten helppoa tuollaisen sekamelskan tekeminen sen kanssa nykyään on!