torstai 20. heinäkuuta 2017

Ui kuikan kanssa


Itseääntoistavat päivitykset: mökkieloa ja treeniä. Mökillä kolmikko lähinnä ui, Nuusku "ikä on vaan numeroita" Loikkanen pomppi laiturilta, Rapsutin polski pallojen parissa ja Sisu kroolasi uimisen ilosta. Lisäksi ne nukkui, söi ja pötkötteli. Silti kotiin palatessa kaikki olivat poikki vaikka voisi kuvitella, että monta päivää lojumista lataisi akut. Aina sama homma, lomalla on rankkaa!

Kaiman kanssa treenattiin muuan Iran treeni, jossa irtoiltiin ja leijeröitiin. Sisu oli hurjan hyvä! Hieman pikkukoira välillä villiintyi viskellen vuoden tilastorimat, mutta kokonaisuutena erinomaista tekemistä ja mikä parasta, ne meille vaikeimpina pitämäni kohdat onnistuivat kertarykäisyllä. Kehittymisen huomaaminen on aina yhtä palkitsevaa.

Viikkotreeneissä puolestaan rakennettiin kisamittaisena Suomalaisen Jarin rata (alla), jossa sai koira irrota ja ohjaaja juosta. Sisuhan irtosi! Miehän juoksin! Olisihan siinä voinut loppusuoran takaakin ohjata, mutta ohjausrohkeuden (irrotus 16) ja oman liikkumisen (persjätöt 18-19, 20-21) haastaminen on aina mukavaa. Tohkeissani toki viipotin kattoremppakoneiden pehmentämään kenttään muodostuneeseen kuoppaan saaden nilkan mustaksi ja turvoksiin.


Saa nähdä vaivaako koipi viikonlopun kisoissa. Ei se ainakaan Sannan valmennuksessa vaivannut, hyvin juoksin. Toki jälkikäteen todeten nilkan turvotus ehkä saattoi vähän lisääntyä, mutta ei siihen juurikaan koske, jos ei asiakseen töki. Valmennus itsessään meni hienosti, teemana oli vauhdikas meno sekä rytmitys täydestä vauhdista hallittuun ohjaukseen ja Silakka loisti. Mieltä lämmitti huomata, että paskojen pakkovalssien treenaaminen on tuottanut tulosta, Sisu poimi viileällä itsevarmuudella esteet vaikka ohjaus oli myöhässä kuin... no miun ohjaus. Haasteet tulivat muutamassa helpossa kohdassa, joissa oletin enkä ohjannut.

Rapsu puolestaan kävi eläinlääkärissä. Löysin Haperon hännän läheltä patin ja pahanlaatuisen kasvaimen paluun pelossa kiikutin luppakorvan tutkimuksiin. Onneksi löydös ei ollut mitään huolestuttavaa vaan maksoin ainoastaan mielenrauhasta. No se hyvä puoli käynnissä oli, että Rapsun ajoittaisen autoon hyppäyshaluttomuuden taustalla ei ollut takaosassa riehuva syöpä vaan lihasjäykkyys, joten Rapsutin pääsee Helin käsittelyyn, että saadaan perä rennoksi.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Viimeisetkin talviturkit Pieliseen

Hirmuiset helteet = mökkiloma. Sisu lojui auringossa, Nuusku nukkui varjossa ja Rapsu pötkötti vähän missä sattui. Kaikki virkistäytyivät uimalla, aktivoituivat ruokaa kerjäämällä ja rellestivät mölkkykentällä.

Sisulla oli vartiointivastaavana rankkaa, sillä tontille toistuvasti tunkeutuva vihollinen takasi puolustushommien riittävyyden. Valppaana piti olla, ettei mokoma häntäänsä iloisesti heiluttava elukka päässyt sentään sisälle saakka! Saaren aboriginaali sai toistuvat lähdöt, melkoisen äänekkäät sellaiset koko triolta, mutta silti se toiveikkaana koetti tulla hieromaan tuttavuutta useampaan otteeseen.

Onneksi ilma- ja vesialueiden partiointi meni lupsakammin. Niihin ei tarvinnut puuttua vaan niitä tarkkailtiin lähinnä mielenkiinnosta; onhan se kiva seurata kirjosieppopoikueen eloa, tarkkailla minkälaisia ötököitä ja matoja pönttöön kuljetellaan ja henkeä pidätellen toivoa, että ei kai se poikasista uteliain tipahda pöntöstä maailmaa tutkimaan. Onneksi ei, tyytyi vain kurkistelemaan oviaukosta siihen saakka, kunnes emo saapui mato suussa ja tuuppasi sen takaisin pesään. Takatukka puolestaan polski rannassa kahdeksan poikasensa kanssa, kovin luottavaisesti ne uskalsivat hillua kuonon mitan päästä nelijalkaisista.

Mökkilomalta palattiin hetkeksi treenaamaan Kallan ja Tuitun kanssa. Kaimallani oli taskussaan oikein mukava Caloanderin Jennan treeni, jossa päästiin Sisun kanssa testaamaan mm. erilaisia kuvioita pujottelun aloitukseen ja lopetukseen, putkiin hirttoja sekä sivuttaisia hyppyjä. Kaikki kohdat saatiin sujumaan varsin lupsakasti erilaisin vaihtoehdoin, mutta putkiin hirtoissa oli pientä tahmeutta, joten niitä pitää hioa vielä varmemmiksi. Oma pää ei kestänyt valssipyörityksiä yhtään, tuli suorastaan huono vointi, mutta onneksi on vaihtoehtoja :) Lisäksi pitäisi oppia tiedostamaan se milloin liikun radalla ja milloin olen paikoillani, kuvittelen nimittäin usein liikkuvani vaikka seison :D

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Läksyjä ja metsälenkkejä

Maanantain valmennuksesta kahmaistiin Sisun kanssa lisää läksyjä mukaan. Läksylistalle sipaistiin suljettu keppikulma hyppyhäiriöllä. Läksyjen kimppuun hyökättiin eilen ja tapettiin ne! Hyppyhäiriö suljetussa keppikulmassa oli hämmentävän helppoa kotioloissa, Lupsu ei livahtanut hypylle yhdelläkään toistolla saati tarjoillut muutakaan höpsöilyä vaan veti uljaita aloituksia kerta toisensa jälkeen. Putki syötti hypylle ja kepit olivat siellä hyppylinjan takana, mutta sepä ei lohikäärmettä hämmennä, kun sanalliset erottelut ovat kunnossa, klik videoon.

Punanutut ovat virkistäytyneet metsälenkeillä. Kelit hieman viileni, joten senioreiden metsälenkit ovat olleet sen mukaisia eli pidempiä. Tollereiden lepopäivänä Sisu kipaisi Kontiopolkujen keltaisen version Kukka-ystävänsä kanssa. Kiva reitti, oli hauska löytää uusia polkuja alueelta, jota on tampannut säännöllisesti jo yli 10 vuotta. Ujutimme reittiin mukaan Höytiäiselle piipahduksen, jotta kaksikko sai virkistäytyä uimalla.

Kukka ja Sisu.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Hikari 24/7

Juhannus mökillä.

Jollain iltareippailulla Jamiskalla.

Kolmikko on viettänyt viimeiset pari viikkoa rennosti reippaillen, mökillä lomaillen, maalla piipahdellen, Rapsu kaikenlaisia kukkia syöden ja Sisu on lisäksi juoksulenkkeillyt. Yhdellä illan juoksulenkeistä sattui mielenkiintoinen kohtaaminen. Sisu pinkaisi kesken lenkin sen verran innokkaasti pusikkoon, että katsoin parhaaksi kutsua sen saman tien pois, ettei yhdenkään villieläimen elo häiriinny. Sisu palasi puun takaa iloisesti luoksetullen ja hämmästyksekseni puunrungon toiselta puolen luoksetulon suoritti myös supikoira! Lenkkiä kanssani kuitenkin jatkoi ainoastaan kelpie ja supikoira jäi hieromaan unihiekkoja silmistään. Sisu on hassu epeli; jos se löytää myyrän, se viipottaa jyrsijän perässä kiinnostuneena tutkien, mutta ei koske, se voi uida vesilintujen kanssa sulassa sovussa, metsästä löytynyt supikoira on mielenkiintoinen kaveri, mutta ei aiheuta sen suurempia tunteita. Sisu on utelias ja kiinnostunut, mutta seikkailuissaan pystyy silti "noudattamaan sääntöjä". Jos samoihin tilanteisiin laitettaisiin ihan kumpi tahansa tolleri, lopputulos olisi toinen; myyrät syötäisiin, linnut sujahtaisivat pataan ja Noljakan supikoirathan olivat niiden mielestä parasta paistiainesta. Ei ollut kerta eikä toinenkaan, kun Noljakan kylillä kajahti Nuuskun supikoirasotahuuto oravista ja jäniksistä nyt puhumattakaan. Toki Sisukin mielellään oravia ja jäniksiä jahtaisi, mutta hikariluonteensa vuoksi se pystyy ne vapaana ohittamaan ja olemaan itseensä tosi tyytyväinen tehdessään kuten on opetettu, toisin kuin kapinalliset kämppiksensä.

Viime viikon puolessa välissä palattiin aksabaanalle, koska vuorossa oli valmennus Kuopiossa. Voi miten Sisu veti taas hienoa settiä, mutta löytyi läksynaihettakin: avokulma hyppyhäiriöllä siten, että edellinen este syöttää hypylle enkä ehdi auttamaan mitenkään. Sisu lensi antaumuksella hypyn kautta kepeille (hämmästytti miten se siitä vielä taittui oikein aloitukseen...) ja oli itsellekin aika yllätys mikä imu hypyllä oli. Jos siinä olisi ollut putkiansa, olisi sen ohitus ollut helpompaa, koska niitä on treenattu. Aihe siis läksylistalle! Läksyjen kimppuun päästiin jokusen yön mökkiloman jälkeen ja kotiläksyt meni hyvin. Noh, tuli sieltä alussa iloista hypyn tarjontaa, mutta lopputuloksena päästiin tähän (klik videoon). Seuraavana vuorossa sama suljettuun kulmaan.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

SM-kisat kuvina ja videoina






Yllä Jalavan Kaisan ottamia kuvia Sisun finaaliradalta ja alla videolinkit viikonlopun ratoihin.

Joukkueradalla (klik videoon) Sisulta hieno nolla vaikka ohjaajansa yrittääkin torpedoida pujottelun aloituksen. Onni onnettomuudessa, Sisu ei pyörähdä itsensä ympäri, joten kieltoa ei napsahda ja päästään puhtaalla radalla maaliin. Ja kyllä, oon kellottanut videolta useamman kerran sen menetettiinkö kultamitali tuon räpellyksen takia ja huojennuksekseni voin todeta, että ei. Ja vaikka olisikin, niin tuo oli parasta, johon tuossa hetkessä pystyttiin.

Karsintaradalla (klik videoon) alun virvelöintiä lukuunottamatta erinomaista tekemistä molemmilta. Sisu veti jäätävät kepit ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että en hyytynyt muurin jälkeen vaikka olinkin ihan eri paikassa kuin oli tarkoitus ja ohjauskuviot vaihtui lennosta. Radankin unohdin kertaalleen, mutta ei se taida tuosta videolta edes erottua. Hieno nollarata meiltä!

Finaaliradalla (klik videoon) ohjaajan kohmeinen ja väsynyt olemus ei enää riittänyt ehjän suorituksen tekemiseen. Hyvä fiilis siitä silti jäi :)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Joukkue-SM-hopeaa!!!

Suuria tunteita koettiin viikonloppuna Sisun kanssa ensimmäisissä yhteisissä arvokisoissamme. SM-hopeamitali joukkuekisasta ja selvityminen yksilökisojen finaaliradalle, aivan käsittämätöntä! 

Jo osallistumisoikeus yksilökisoihin tällä kaudella oli uskomaton suoritus ottaen huomioon, että korkattiin ekat kolmosten kisat joulukuussa ja oltiin keväällä useampi kuukausi telakalla miun loukkaantumisen vuoksi. Moisen käsikirjoituksen päätähdeksi ei olisi joka hauva pystynyt, mutta lohikäärmepä onkin ihmeellinen ja paras!

Harkitut viimeistelyt :) 
Esteille ei menty puoleentoista viikkoon ennen kisoja, 
harrastettiin ainoastaan uimista, juoksu- ja metsälenkkejä.

Saavuttiin kisapaikalle jo perjantaina nuuskimaan iltakisojen tunnelmaa, tutustumaan lepopaikkana toimivaan telttakylään ja harjoittelemaan siellä päikkäreiden nukkumista. Saatiin myös pidempi lepo matkarasituksesta, kun ei tarvinnut aamuyöllä lähteä ajamaan. Sisu viihtyi teltan kevythäkissä ja heräsi uniltaan aina teltalle palatessani. Kisapaikalla se oli kuitenkin normaalia levottomampi ja äänekkäämpi, mutta ei kuitenkaan sen levottomampi kuin valeraskaana yleensä. Yöksi majoituttiin Imatralle Katrin ja Tuitun kanssa samaan huoneeseen ja typykät tulivat hyvin juttuun keskenään, pieni villakoira on helppo kaveri. Yöt meni rauhallisesti koisatessa.

Koirien lepotilat jäähallin viileydessä.

Lauantaina oli vuorossa joukkuekilpailu, jossa lähdimme Sisun kanssa baanalle joukkueen kolmansina. Olipa hienoa huomata, että omasta infernaalisesta jännityksestä huolimatta pystyttiin tiukkaan suoritukseen ja ilahdutti huomata, että pikkukoira on isojen kisojen nainen. Se ei paineistu minun pakokauhusta ja sille on ihan sama millaiset yleisömassa kehän laidalla seisoo. Kun lohikäärme on duunissa, se on duunissa.

Joukkuerata ©PetteriKerminen

Sisu veti roihuten ja tosissaan, mutta itse jännityksessäni hieman räpelsin keppien aloituksessa. Onneksi en kuitenkaan niin pahasti, että Sisu olisi pyörähtänyt itsensä ympäri ja kerännyt kiellon mukaansa. Tultiin hienolla nollaradalla maaliin ja neljäntenä lähtenyt ankkuri niittasi joukkueen hopeapallille! Meidän yhdistyksen ensimmäinen joukkuemitali ikinä! Meidän ensimmäinen arvokisamitali ikinä! Perähikiän sunnuntaiaksaajat tulee ja peittoaa lukuisat ammattilaiset! Hurja suoritus!

Joukkueradalla. ©Koirakuvat

Joukkueradalla. ©walesi.kuvat.fi

Joukkueradalla. ©walesi.kuvat.fi

Joukkue palaa kunniakierrokselta. ©Koirakuvat.fi

Maksijoukkueiden palkintojen jako. ©MiraKostamo


Sari & Uri, mie & Sisu, Elisa & Terra, Tiia & Pokka. ©LauraMelkinen

Sunnuntain yksilökisoissa onnistuttiin aamupäivän karsintaradalla (ratapiirros alla) hienosti. Jännitin ihan höpelönä vaikka tiesin, että ei siellä radalla ole yhtään kohtaa mitä ei osattaisi. Pientä virvelöintiä kolmoshypyllä, mutta ihan pientä vaan, kokonaisuus tiukkaa menoa ja nollaradalla paikka finaaliin. Tuntui hienolta!

Karsintarata, tuomari Rauno Virta. @Koirakuvat.fi

Finaalirata (ratapiirros alla) käytiin illalla ja siinä vaiheessa oli paukut jo vähissä. Päivä vesisateessa hyydytti ja lihakset hytisi kohmeessa. Rataprofiili oli minusta tosi kiva, sopivan haastava, mutta mentävissä ja koetin sitä makustelemalla saada omaa virettä ylös. Tuommoisella rataprofiililla Sisun pieni koko ei anna muille etua, pikemminkin on etu meille. Ketteryys kunniaan! Ennen rataantutustumista punnitsin useampaakin ohjausvaihtoehtoa, mutta rataantutustumisessa en kuitenkaan ehtinyt kokeilemaan kuin yhtä/ kinkkinen paikka, samoin kuin aiemmillakin radoilla. Niin paljon oli porukkaa ja lyhyt aika, että seuraavia vuosia ajatellen tuli hyvää oppia siitä, että ohjaussuunnitelman on oltava valmis tutustumiseen mennessä, siellä ehtii katsoa ainoastaan tehdyn suunnitelman läpi. 

Finaalirata, tuomari Sandra Deidda. ©Koirakuvat.fi

Lähdin radalle luottavaisella mielellä vaikka odottaessamme ja vielä lähtökarsinassa ollessamme ukkonen paukkasi ja valeraskas Sisu reagoi siihen. Nykyään sillä valeraskaus ilmenee kisoissa ainoastaan ääniherkkyytenä, enää ei mene kuuppa isommin sekaisin. Vaikka Sisua pelotti, lähti se kuitenkin radalle mukaani ja hienosti voitti itsensä, nosti aksahimonsa pelkoa suuremmaksi. Harmillisesti tein pieniä ohjausvirheitä ja havaitsin, että muutamaan kohtaan olisi ollut parempi valita ohjausvaihtoehto B, joten tuloksella ei juhlittu. Esteelle 3 olisi pitänyt tehdä vaihtoehdoksi miettimäni liikkuva persjättö paikallaan olevan pakkovalssin sijaan ja keppien jälkeen persjättö vedon sijaan, mutta jälkiviisaushan onkin aina parasta! Rata sisälsi toimivia kokonaisuuksia eikä mikään kohta ollut tekemätön. Väsymys ja keskittymisen heikkeneminen vei kuitenkin parhaan terän ohjauksesta. Toisin kuin aiemmilla radoilla kuulin äänet kehän laidalta eli oma keskittyminen oli väsynyttä.

Kokonaisuuten viikonloppu oli uskomaton suoritus! Joukkue-SM-hopeaa, finaalipaikka ja sunnuntain kruunasi seuratoverin mediyksilökisojen hopeamitali. Oli hienoa saada olla mukana!

PS. Videoita on luvassa, kunhan älyän miten saan ne Whatsupista ladattua.
PPS. Saa neuvoa.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Korkeanpaikanleiri

Keskiviikkona kipaistiin Sisun kanssa Kuopioon viimeiseen valmennukseen ennen SM-kisoja ja olipahan taas huippua! Toivoin korkeanpaikanleiriltä lähinnä hyvää fiilistä ja sitä sain potenssiin sata. Hyvän fiiliksen lisäksi saavutettiin huikeita onnistumisen tunteita, itsensä voittamista ja täydellisyyden tavoittamista. Tosi luottavaisin, iloisin ja innostunein mielin lähdetään Lappeenrantaan. Tällä hetkellä kaikki toimii ja Sisu on liekeissä :)

Rentoutumisentaito.

Aurinkoiset päivät houkuttivat mökille, joten nautiskeltiin loppuviikko kesästä veden äärellä. Elukat viihtyivät ja rellestivät kuten aina. Tällä kertaa Sisu jumiutui liiterin alle, mutta onneksi sentään selviytyi sieltä pois ilman rakennuksen purkamista... toisin kuin muuan Hapsutin toissakesänä saunamökin alle jumiutuessaan. Vesi oli jäätävän kylmää eikä polskuttelua ilmennyt muilla kuin taveilla, takatukalla ja joutsenella, mutta kahlaamista sitäkin enemmän.

Päikkäreiltä herännyt.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Nenä ja kontaktikenraalit

Voisiko ihanammin aamu enää alkaa kuin hieronnalla? No ei voisi, jos nelijalkaisilta kysytään. Tai no ehkä hieronnalla lihapadan ääressä. Loppuviikosta oli Nuuskun perinteinen kuukausihuolto ja Sisun "onhan kaikki kunnossa SM-kisoihin"-tsekkaus. Seniori vetreytyi taas silmissä ja juniorilla oli kaikki kunnossa.

Viime viikolla Sisun vieraili nosework-koulutuksessa. Pikkukelpi oli eri pätevä laatikkoetsinnän alkeissa. Kotosallahan eukalyptuksen hajua on jokusen kerran tehty tutuksi naksuttelun ja hajuerottelun avulla, joten tämä laatikkohommeli oli hauska tuttavuus. Sisun mielestä treeni oli epäilemättä superhauska, koska se oli pääasiassa namin syömistä :) Ensin herkkuja syötiin erilaisiin kyhäelmiin asetelluista tyhjistä laatikoista, sen jälkeen niitä etsittiin monenmoisista laatikkoasetelmista ja lopuksi mukaan otettiin vielä haju. Sisun nenä kävi isolla tuhinalla! Pitää hankki jotain lootia kotiin ja päästää seniorit myös puuhiin.

Eilen hurautettiin Hennan ja Aroonan kanssa kisareissulle Varkauteen. Sisun kanssa tavoitteena oli saada kontaktit onnistumaan tiukimmalla kriteerillä myös kisatilanteessa ja siihen tavoitteeseen päästiin hienosti. Pikkukelpi teki kontaktit ripeästi, jäi alastuloille napottamaan itseensä tyytyväinen, mutta tiukka ilme kuonollaan ja vapautui vasta luvan kanssa. Ohjaajansa pysyi myös itselleen asettamassa kriteerissä eli keskittyi kontaktiesteisiin radalla, varmisti katsomalla että koiransa tekee ne opetetulla tavalla, nautiskeli työnsä hedelmästä laskemalla kahteen ennen vapautusta ja oli iloinen. Kisakirjaan ei kuitenkaan tällä kertaa tullut merkintöjä, kiitos ohjaajan ohjausten unohtumisen muutamissa kohdissa (onnen pulppuaminen, kun kontaktit meni niin hyvin...) sekä jonkun tilastoriman tipahtamisen. Pieniä kauneusvirheitä, mutta ne eivät edes harmittaneet, koska kisojen tavoite oli saada kontaktit onnistumaan niin varmasti, että niitä ei tarvitse SM-kisaradoilla miettiä saati varmistella. Nyt on enää ohjelmassa yksi valmennus ja sen jälkeen nostetaan agilityn osalta tassut kohti kattoa ja lasketaan ne maahan vasta Lappeenrannassa.