perjantai 17. maaliskuuta 2017

Poksahdus

Keskiviikon viikkotreenien teemana oli nollarata joksi valikoin meille vaihtoehdoista vaikean hypärin. Sitä ehdittiin kiitää ihan superhyvällä fiiliksellä esteelle 16 saakka kunnes kuului poks, tuntui viiltävä kipu ja juoksu pysähtyi kuin seinään.

Lunta kakkapussiin (käyttämätön, toim. huom.) ja jesarilla kiinni. Hyvä tuli!

Tunsin äänen tulevan pohjelihaksesta eikä akillesjänteestä ja tarkempi tutkailu paljasti tunteen oikeaksi. Onneksi koutsi on myös ensihoidon ammattilainen, joten vamman hoito lähti heti oikeille KKK-urille. Kyyti ja autonsiirto kotiin järjestyi myös, ihan kiva, ettei tarvinnut hallille jäädä asumaan!

Treeni- ja kisakalenteri meni uusiksi, kun jalalle ei kärsi varata. Pohjelihas revähti reippaanlaisesti ja saa nähdä milloin rohkenen koivella juoksuaskeleita ottaa. Tänään sain vaihdettua mopinvarren tilalle kyynärsauvat, joten liikkuminen on pikkuisen helpompaa. Kipulääkkeet, linimentit ja kompressiosäärystin tekevät olosta kohtuullisen, ja kunhan autolla ajelu ja koiran lenkitys onnistuu, niin voidaan palata treeneihin teemalla paragility. Sisu pääsee tekemään miunkin duunit!

Viikon päästä en kuitenkaan ole 100% iskussa, joten jos haluat Caloanderin Jennan antoisaan koulutukseen la tai su, niin paiskaa viestillä! Yhden päivän voinen paraksata, mutta kaksi voipi olla jo liikaa, joten ainakin toisen päivän treenipaikka olisi myynnissä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Sannan valmennus ja wannabefyssari

Maanantaina suunnattiin Kuopioon valmennukseen. Sisu oli eri pätevä enkä itsekään ollut umpisurkea, mutta puolikuntoisuus tuntui omassa menossa. Hapotti jo esteellä nro 17 mikä ei ole ihan tyypillistä eikä toivottavaa, jos esteitä on 32. Unohtelin myös rataa, no se on toki tyypillistä, mutta ei ehkä ihan tässä mittakaavassa. Tykkäsin tosi paljon Sisun kyvystä irrota taaksepäin hypylle vaikka kiisin jo eri suuntaan, takaakiertoihin irtoamisista, sivuttaishyppyjen poiminnoista, järisyttävistä putkiin irtoamisista, kontaktien suorituksista ja takaaohjauksen sujumisesta osana rataa. Lisäksi ison plussan Sisu sai käden lukemisesta, nyt se reagoi upeasti ohjaavan käden etäisyyteen kropasta. Kaiken kaikkiaan huomasi, että eteenpäin ollaan taas menty ja Sisun radanlukutaito on kehittynyt huimasti. Toki läksylistalle tuli myös tavaraa: edelleen pitää vahvistaa hypyn ja takaakierron erottelua, nyt takaakiertoon lähtö on suhteessa liian vahva; jos Sisu on epävarma, se tarjoaa takaakiertoa. Aina.

Maskotit pääsivät mukaan Nuuskun fysioterapiaan, koska mentiin sinne suoraan metsästä. Sisu oli taas elementissään ja änkeytyi Helin pikkuapulaiseksi. Napotti Helin sylissä ja Helin hieroessa Nuuskua Sisu mypelsi samaa kohtaa hampaillaan, nosteli etuhampaillaan Nuuskun turkkia ja tukisteli! Vaikka Nuusku oli kovin kärsivällinen, joutui pikkukelpi loppujen lopuksi tyytymään sivustaseuraajan rooliin eli toisin sanoen se siirtyi hoivaamaan Rapsua. Rapsu sai Sisulta kuningattaren kuonohoidon; täydellisen silmien, ikenien, kitalaen ja korvien pesun. Erittäin kärsivällinen oli Rapsukin :) Jos kaipaat hierontaa tai hemmottelua, niin Sisun hoitolassa on vapaita aikoja tarjolla!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

SM-valmennusryhmän treenit ja temppuloita osa 2

Päästiin Sisun kanssa osaksi JoA:n SM-valmennusryhmää ja meillä on keväällä 1-2 kertaa kuussa koko hallin kisamaiset treenit teemoilla vaikea, ylipitkä ja kisatuomarit. Aivan huippua saada treenata tässä osaavassa seurassa! Mikään ole opettavaisempaa kuin havainnoida ja oppia itseään parempien ratasuorituksista. Ekoihin treeneihin ei päästy, kun oltiin reissussa, mutta tämän päiväisissä oltiinkin jo mukana. Oli miun vuoro tuoda treeni, joten nappasin mukaan SM-kisojen tuomari Sandra Deiddan kisaradan viime vuoden toukokuulta ja jatkoin sitä samalla otteella.

©SandraDeidda 1-21, 22-41 miun sävellystä.

Sisun otteisiin olin tyytyväinen, mutta omassa tekemisessä oli petrattavaa. Kiitos flunssan, liikkuminen oli hieman voimatonta ja sen seurauksena ekassa vedossa kontakti koiraan katosi pariin otteeseen, kun olin vaan myöhässä ja väsynyt. Siltikin tehtiin hyvää kokonaisuutta ja toisella yrityksellä jopa nollana 1-20. Sen jälkeen loppui omat tehot ja piti tauottaa räkäkuoleman pelossa.

Radan loppuosa 20-41 sujui kuin tanssi esteelle 29 saakka ja esteen 32 jälkeen, mutta siinä välissä kosahti. Jouduin hakemaan aika paljon rohkeutta ja kontaktia ohjaukseeni saadakseni kohdan 30-31 sujumaan. Lähdettyäni ajoissa hypyltä (27) ja muistettuani ohjata Sisua enkä vaan ohjata ohjaamisen ilosta, sain putkeen (31) viennin toimimaan, mutta olipahan aikamoista. Kuvittelin ihan muut kohdat meille vaikeiksi!

Eilen illalla oli Aksakoirien kehonhallinta temput -kurssin viimeinen käytännön kerta. Vaikka kuume kolkutteli, hilouduin hallille ja kyllä kannatti. Saatiin taskut pullolleen ideoita, vinkkejä ja innostusta. Tehtiin kavalettiharjoitusta peruuttaen, mutta se ei ollut Sisun juttu. Peruutus 15 cm korkeiden rimojen yli oli pikkukoirasta ajatuksena aivan kammottava, koska ne rimathan saattaisivat tippua! Maassa niitten yli pystyi peruuttamaan, mutta että siivekkeiden väliin. Ei kertakaikkisesti ei! Lupsu vaan peruutteli kaikkialle muualle. Saatiin kuitenkin hyvät ohjeet miten sitä voisi lähteä edistämään. Kehiteltiin kuitenkin meille sopivampi peruustustemppu ja se lähti kivasti tulille :) Harjoitellaan peruuttamista miun jalkojen välistä ja se oli Sisusta oikein riemukasta. Sen lisäksi opeteltiin kurrea, joka on miulla livennyt helposti mangustiksi, mutta nyt sain hyvillä ohjeilla käsivihjeet kohdilleen sekä kivoja ajatuksia siitä mihin suuntaan temppua voi lähteä kehittämään. Puhelimen videokamera sanoi sopimuksen irti jo viikolla, joten pitänee kaivella ihan videokamera esille, että pääsee otukset valokeilaan. Senioritkin ovat änkeytyneet mukaan olohuonetemppukouluun. Erityisesti Nuusku on sitä mieltä, että tempussa kuin tempussa haetaan tassulla esineiden mäiskintää!

torstai 9. maaliskuuta 2017

Rääntäyteistä aksaa ja temppuloita

Pikkulohikäärme on eilen huisissa iskussa, ihan käsittämätöntä settiä nelijalkaiselta jälleen. Aina. Viikkotreeneissä mentiin alla olevia koukeroita.

©HeidiUtriainen

Alku etänä valmiiksi pakkovalssissa (3) napottaen, persjättö (3-4) ja sylivekkivalssimikälie (4), takaaleikkaus (5), välistävedot puolivalssilla (10-11, 14-15), valssi (20-21). Suunnittelin aluksi neloselle ihan peruspyöritystä ja takaaleikkausta putkelle (10), mutta möläytettyäni ääneen jotain takaaleikkauksen hankaluudesta pituudella seurasi se, että koutsi edellytti sen tekemisen. Ja niinhän sen pitää ollakin. Onnistuin olemaan tyrimättä A-esteen jälkeisen takaaleikkauksen, mutta sen sijaan onnistuin räpeltämään kiellon kymppihypylle, miulle on vaikeita tuommoiset kontaktien jälkeiset tilanteet, joissa miulle jää liikaa aikaa. Onneksi tuon kymppihypyn kiellon sain toistolla pois ja päästiin vetämään nollarataa :)

Huikeasti toimi pikkukelpi, teki hommat itse, pääsin liikkumaan ajoissa mm. putkeen (18) lähetyksessä lähdin jo kiitämään valssiin (20-21), jolloin Sisu poispäin lähdöstäni huolimatta meni suorittamaan putken ja sen jälkeen linjasi itse oman reittinsä optimaalisesti ilman sen suurempia kikkailuja. Sen lukituksissa alkaa olla tarvittavaa voimaa.

Lisäksi viime aikoina ollaan tehty kiltisti kehonhallintakurssin kotiläksyjä. Erityisesti laatikkoa on saatu pienennettyä hurjasti. Videointi on ollut työlästä, kun joku pieni pystykorva tykkää kesken naksuttelun käydä tarjoamassa videokameran (=puhelimen) kaatamista... ja niiden videoiden editointi se vasta puuduttavaa onkin. Mutta jossain vaiheessa ilahdutan teitäkin pikkukoiran hienoilla tempuilla :)

torstai 2. maaliskuuta 2017

Ranskalaista treeniä

Itsenäisissä viikkotreeneissä oltiin pienellä porukalla, joten rakennettiin muutaman esteen treeni. Tai no, olihan niitä suoritettavia esteitä 21, mutta rakennukseen tarvittiin vain 6 estettä. Tykkään kovasti Marc Martinin treenipohjista, niissä vaaditaan koiralta itsenäisyyttä, irtoamista ja tekniikan hallintaa kovassa vauhdissa. Rataprofiilin linjat ovat koiralle virtaavat ja estevälit pitkät, jolloin vauhti kasvaa kisamittoihin vaikka ei kisamittaisella kentällä ollakaan. Ja ohjaajankin pitää vähän miettiä, että miten sijoittuu onnistuakseen jatkossa kaiken tapahtuessa niin nopeasti.

©MarcMartin, nro 12 opettelin epähuomiossa toiselta puolen.

Rataantutustuminen oli tuskaista. Koin aluksi vaikeaksi kokonaisuuden muistamisen. Samoja esteitä veivattiin koko ajan eri tavoin, mutta pystyinpäs lopulta muistamaan (paitsi esteen nro 12...)! Tosin koiran kanssa halliin tepastellessani alkoi muisti taas pätkiä. Itselleni armollisena treenattiin Sisun kanssa ensin lyhyehköissä (max 10 estettä) seteissä, jotta pääsin palkkaamaan ennen radan unohdusta. Säälittävää, mutta todellisuutta. Kun oltiin otettu treeni osissa haltuun, lyötiin palaset pötköön ja vedettiin 1-21. Kokonaisuus pysyi hienosti kasassa ja olipa huikeaa settiä pikkukoiralta koko treenin ajan!

Treenissä pääsi tekemään monipuolisesti vähän kaikkea: etäpakkovalsseja (2, 3), japseja (5, 6), persjättöjä (8-9, 19-20), takaakiertoja (4, 10-14, 17, 20) ja viskiä (18). Etäalkuja on treenattu Heidin treeneissä sen verran ahkerasti, että alun pakkovalssit pelittivät hienosti ollessani valmiina kolmoshypyllä. Sisun itsenäiset takaakierrot pitkin treeniä tekivät koko hommasta todella helppoa, minulla oli aikaa ja vapautta siirtyä seuraavaan kohteeseen Sisun lähtiessä ja jäädessä suorittamaan tehtäväänsä. Olin yllättynyt miten helppoa tuollaisen sekamelskan tekeminen sen kanssa nykyään on!

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kisakuva ja sertipönötys

Alla kisaradalta otos, jossa Tiinan liipaisinsormi on osunut herkulliseen hetkeen! Hätäisempi voisi luulla, että sielläpä sitä puomia suoritetaan, mutta ehei, kuvaushetkellä ollaan juuri vapauduttu vauhdikkaasti keinulta :) Tuommoisessa sertin arvoisessa keinussa fiksu koira hyödyntää keinun liike-energian ja lähtee lentäen matkaan! PS. Oli puhdas suoritus, lentoon lähdetään vasta keinun iskiessä maahan.

©TiinaHiltunen

Alla virallinen sertipönötys. Itselleen uskollisena pikkulohikäärme nuolaiseen ennen kuin nakki tipahtaa!

©TiinaHiltunen

tiistai 28. helmikuuta 2017

Tuplanolla ja SERT-A

Kylläpäs oli huikea kisareissu sunnuntaina. Kisapäivästä oli luvassa pitkä, luokassa yli 60 koiraa ja ohjelmassa neljä rataa, joten luppakorva pääsivät maaseudulle hemmoteltavaksi kisapäivän ajaksi. Lähdettiin siis reissuun jo lauantaina hurauttamalla Juukaan unille ja hoitoon. Aamulla lähdettiin Lupsun kanssa kohti Kuopiota.

Kaikki neljä rataa olivat erinomaisia kokonaisuuksia. Otuksen nesteytys ja ohjaajan ruokinta olivat reissussa balanssissa, joten molemmat kestivät neljä rataa ilman älyn sumentumista tahi voimien ehtymistä. Kahdella ekalla tein pienet ohjausvirheet, ekalla valitsin yhden väärän ohjauksen ja tokalla yhdessä kohdassa yliohjasin, mutta kahdella viimeisellä onnistuttiin virheettömästi, joten mukaan tarttui tuplanolla sijoilla 2. ja 5. sekä toinen SERT-A. Tuloksia enemmän lämmitti kuitenkin yhteistyö. Se on nyt sillä tasolla, että rohkenen liikkua radalla haluamallani tavalla ja voin luottaa Sisun taitoihin suoriutua hankalistakin tilanteista itse.  No on toki kivaa sekin, että meidän nollaprosentti ei ole enää 3, se on 31! Aikamoinen kohennus alle kolmessa kuukaudessa :)

Tämä viikko aloitettiin - yllätys, yllätys - eläinlääkärissä. Nuusku oli ollut sunnuntaina kipeänoloinen ja maanantaina huomasin sen virtsassa verta, joten suunnattiin eläinlääkäriin hakemaan hoitoa. Ei päästy luottopaikkaan, joten päädyttiin kaupungin eläinlääkäriin. Päästiin nopeasti sisään, palvelu oli tehokasta ja pian oli diagnoosi sekä resepti hankittu. Virtsatientulehdushan se. Tropit vaikuttavat olevan tehokkaita, kipeys on kadonnut eikä vertakaan näy. Jospa se siitä.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Kehonhallintatemppujen ihmeellinen maailma

Pikkulohikäärmeen iloksi perjantai-ilta vietettiin hallilla Aksakoiran kehonhallintatemput -kurssin ensimmäisellä käytännön kerralla. Ihan huippua! Lähdettiin liikkeelle perusteista, joita hyödyntäen voi sitten vähitellen rakentaa huisejakin temppuja. Käytiin teoriassa ja havainnollistavin esimerkein läpi temppu jos toinenkin sekä käytännössä harjoiteltiin muutamia perustemppuja.

Ensin opeteltiin peruutus ja sen Sisu hiffasi muutamalla naksautuksella. Olin kyykyssä, namit nyrkissä ja siitäpä lähti pakki päälle. Tästä on tarkoitus edetä peruuttamaan rappusia ylös, laatikoille/ kirjapinojen päälle, ponnistamaan takajalat ilmaan ja lopulta seisomaan etujaloilla. Vilkutus sen sijaan oli haastava. Lähdettiin rakentamaan sitä tassun käsivarren päälle noston kautta ja ajattelin sen onnistuvan helpohkosti, koska kotioloissa Sisu on varsinainen etukäpälien käden ympärille kietoja, mutta hallilla en saanut etutassuja liikkumaan mihinkään. Marian kanssa Sisu nosti etutassua hieman, mutta mie en saanut oikein painoa siirtymään, Lupsu vaan meni ihme mutkalle tai vaihtoehtoisesti tarjosi kurrea. Mutta uskon, että kotioloissa saadaan vilkutustakin eteenpäin. Ohjeet ainakin on selkeät, enää tarttee vaan toteuttaa! Laatikkoon meno oli helppo nakki, sinne se sujahti heti, kun laskin laatikon maahan. Seuraava vaihe onkin pienempään ja pienempään laatikkoon sujahtaminen. Jotenkin tuli pieni déjà-vu tuntuma, joten voi olla, että on joskus laatikkoon menoa treenattukin, ei voi muistaa ei. Mutta tätä pääsee senioritkin kotioloissa kokeilemaan, ei ole fyysisesti liian raskas ja aivot saa askaretta, tai sitten ei saa, jos olen niidenkin kanssa laatikkojuttuja jo höpöillyt. Purkin päälle etutassujen nosto oli vallan vauhdikasta. Ensin purkki sai aikamoista kyytiä, koska onnistuin vahvistamaan purkin mätkimisen ympäri hallia... sen jälkeen onnistuin naksauttamaan purkin hakkaamisen ja kaivamisen, mutta lopulta sain poimittua ihan vaan yhden tassun noston purkille, sitten molempien tassujen noston purkille ja rauhallisena napotuksen. Seuraava vaihe olisikin purkin ympäri pyöriminen etutassut purkin päällä ja sitten sama takatassut purkin päällä. Saattaapi vierähtää tovi jos toinenkin!

Mutta olipa hauskaa ja olen mielissäni, että tuli ilmoittauduttua mukaan. Oon aika laiska pelkkien temppujen kouluttaja (lue: kouluttanut tasan kosketusalustan ja takajalkojen laatikolle noston ja nekin siksi, koska liittyvät vahvasti agilityyn), mutta nyt innostuin näistä sekä muista höpötempuista ja Sisulla oli hauskaa! Ens viikolla laitetaan videokamera laulamaan!