lauantai 15. elokuuta 2020

Nuusku

 

Ilman sinua ei olisi minua.


Rakkain.

Parhain.

Tärkein.

Ensimmäinen.


Nuusku 15.8.2003-15.8.2020



tiistai 2. kesäkuuta 2020

Kesä!

Hattusaaren rantalohikäärme.

Kesä ja vaikka mitä tekemistä! Ihana lämpö ja aurinko houkuttavat ulos ja ollaankin suhattu vähän siellä sun täällä, käyty mm. ihailemassa ihania karitsoita juoksulenkin ohessa Liperissä, notkuttu Nunnanlahdessa, pötkötelty Hattusaaressa, reippailtu kaikenmoisissa metsissä, kiipeilty Kolilla.

Myötsie mökillä!

Tosin siinä vaiheessa, kun siirryttiin mökille, niin helteet hävisivät kylmälle tuulelle. Rapsuliinin perään saa mökillä vähän katsella, koska sehän ei näe eikä siten ollen aivan hahmota, että missä liikkuu. Jos se arvioi jonkun polun väärin ja päätyy vikapaikkaan, ei se osaa sieltä enää pois. Mutta iloksemme saimme huomata, että kun se hortoili onnistuneesti, sai se kartoitettua itselleen jonkinmoista karttaa alueesta ja alkoi liikkua tuttuja polkuja reippaasti. Oli samaa iloista meininkiä kuin kotona. Turhaan olin huolissani laiturista, siinä Rapsuli osaa varoa reunaa eikä molskahda järveen juomareissuillaan, mutta mökin ulkorappuset! Ne ovat melkoinen kamikazekohde, koska Rapsu koettaa loikata ylätasanteelta suoraan maahan ja siihen pitänee ensi reissulla viritellä jokin turvaportti.

Jamiskan lenkkijengi.

Jaamankankaan metsissä ollaan lämpötilasta riippuen hortoiltu joko päivisin tai iltaöisin. Siellä viihtyy koko trio, Rapsu saa ilohepuleita ja laukkaa rennosti menemään, Nuusku tykkää nuuskutella omaan tahtiin ja Sisu hilluu omiaan.

Auringonpalvontaa Nunnanlahdessa.
  
Nukkuisin, jos saisin hieman yksityisyyttä kiitos!

Sisun kanssa ollaan käyty hitusen treenaamassa ja kyllähän kelpisteri osaa kaiken minkä osasi ennen koronataukoakin. Ohjaajansa sen sijaan on hitusen rapistunut ja kisakuntoon pääsemiseen menee vielä tovi. Ei oikein lähde ratatreeni ja sen tosiasian myöntämiseksi ja ratkaisukeinojen välttelemiseksi onkin hifistelty vähän tekniikoilla. 

Taivaanpankkoa ihailemassa.

tiistai 19. toukokuuta 2020

Toukokuu toi agilityn takaisin!

Toukokuun tunnelmat kiteytyvät tähän.

16 v 9 kk täyttänyt Nuusku iloitsee edelleen päivittäisistä metsälenkeistä.

Rapsu on vähän siellä sun täällä, harvoin siellä missä pitäisi! 
Miksi istua rivissä, jos voi varastaa koko shown?

Muuttolintujen mukana palasi agility ja meillä on Sisun kanssa ollut vallan mukavaa! Pari kertaa on käyty hurjastelemassa ja ensimmäisellä kerralla aloiteltiin kevyesti hyppyjumpalla. Toisella kerralla otettiin jo hitusen tuntumaa pienillä tekniikkapätkillä ja kolmas kerta sisälsi jo ihan agilitymeininkiä. Ensi kerralla taidan jo nostaa rimatkin paristakympistä hitusen ylemmäs.

Auton jouduttua tilapäisesti telakalle huomaan kolmen melkolailla erilaisilla liikuntatarpeilla varustetun olennon viihdyttämisen olevan suorastaan työlästä. Metsään hurauttaminen koko jengillä on kovin kätevää, siellä jokainen voi ottaa askeleita itselleen sopivan määrän. Mutta koska autoton ei hurauta korpeen, ratkaisuna on päiväretket rantaviivalla ja ne onnistuvat aina enemmän tai vielä enemmän hyvin. Tänään oli semmoinen vähemmän onnistunut versio, johon sisältyi jokeen pudonnut luppakorva, rantatöyrästä alas vierivä luppakorva, rantakivien väliin juuttunut luppakorva ja kaikki muut kastellut luppakorva.

torstai 30. huhtikuuta 2020

Perinteestä poiketen


Perinteestä poiketen kukaan kolmikosta ei vietä vappuaattoa agiliidellen vaan keskittyy metsälenkkeilyyn ja notkumiseen. Kaikenlaisia uusia tuulia sitä! Vaikka elämää on ihan riittämiin myös telinevoimistelun ulkopuolella, niin enemmän kuin riemulla palaamme rakkaan harrastuksen pariin, kunhan treenihallin ovet taas avautuvat.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Keväästä nauttivat

Kiviaidan neitoset.

Aurinkoa, räntäsadetta, rakeita, vesisadetta, lunta, sinivuokkoja, kaniineja, rusakkoja, metsäjäniksiä, oravia, sorsia, nuuhkimista, juoksemista, vaeltelua, notkumista, päiväunia, jumppaa, temppuja, herkuttelua, nakkeja, jäätelöä, luita, metsää, kaupunkia, järviä, jokia ja merta. Kaikenlaista on kolmikon kevääseen mahtunut.

Omalla kirkolla.

Luppakorvat voivat hyvin. Nuuskulla on hieman näkö heikentynyt syvyysnäön osalta. Muuten se seuraa edelleen skarppina, joskaan kopit eivät ihan onnistu. 

Rapsun näkö on heikentynyt entisestään, auringosta sisälle tullessaan se on täysin sokea, mutta ulkona sopivassa valaistuksessa ja täydellisellä taustalla oikeaan kulmaan osuessa se näkee vielä hitusen. Omassa kuplassaan pieni punaturkki hiihtelee ja metsässä sitä pitää pitää silmällä (omituista, kun olen tottunut siihen, että koirat pitävät silmällä minua), koska se kadottaa seuralaisensa jo kuuden metrin etäisyydestä. 


Sisu puolestaan voi hyvin ja on oma iloinen itsensä. Hyvää yleiskuntoa ja syviä lihaksia on ylläpidetty eri tempoisilla lenkeillä erilaisissa maastoissa ja lihasvoimaa on vahvistettu lisäksi jumpalla sekä vetojuoksulla. Vaikka lajitreeniä ei olla nähtykään, niin kunto ja osaaminen kulkevat mukana. Taidot säilyvät temppujen ja pelien kautta, loppujen lopuksi agilityhan on yhteistä leikkiä.

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Kevään lämmössä & auringossa


Koska vallitseva tilanne on tyhjentänyt työkalenterin, vapautui erityisen paljon aikaa ulkoilulle ja omien koirien rapsuttelulle. Mielenvirkistykseksi tehdään Oravahaastetta (verkkokurssille pääsee vielä mukaan, tervetuloa!) ja puuhastellaan kaikkea pientä & mukavaa. Erityisesti haluan hehkuttaa pölyjen pyyhkimistä tokokapulasta, kyllä, taas kerran! Mielenkiintoista nähdä hautautuuko kapula samalla hetkellä, kun agilityhallin käyttökielto päättyy :D

Sisun rantaleijonaposeeraus.

Auringonpalvojat parvekkeella.

Päivää paistattelemassa koko jengillä.

Kevään merkeistä varmin: Rapsu valmistautuu pallomeripäiväuniin parvekkeella.

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Aurinkoa ja päikkäreitä

Lihashuoltoa, jumppaa, hankiaissamoiluja, metsälenkkejä ja päikkäreitä, siinäpä kuulumiset pähkinänkuoressa.

Sisu on kipaissut muutaman kerran treenaamassa ja fiilis on ollut superhyvä. Kotipaikkakunnan kisat jouduttiin kuitenkin skippaamaan, kun en kipeällä selälläni kyennyt menemään ahtaisiin tiloihin tärppipäiväisen nartun kanssa. Mutta nyt on juoksut ohi ja selkä ok, joten tulevana viikonloppuna toivottavasti korviin kajahtaa tuomarin pillin kutsu.

Nuusku söpöilee. Hieman on kuono harmaantunut.

Rapsu Harmaahapsu odottaa namia.

Sisu osoitti hauskaa viisautta viimekertaisella jäähdyttelelenkillä. Hangen pinta oli kova, mutta ei kantava ja siitä ei pikkukelpie oikein pidä. Ratkaisu ongelmaan: kulkeminen edellä menevän koirakaverin tassunjäljissä. Ratkaisu vaati älyn lisäksi myös kehonhallintaa, koska oli hitusen pidempi askelväli edellä kulkevalla.

Älykoiran älytassut.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Rapsu 14-v

Huomenta!

Aina yhtä ihana Rapsutin on juhlinut tänään syntymäpäiväänsä. Rapsu on ilmeisen ikinuori, koska kirjoitin otsikkoon Rapsu 6-v ja kului aimo tovin ennen kuin tajusin, että ihan ei täsmää.

Juhlapäivänsä kunniaksi Rapsu kävi kämppistensä kanssa rokotuksilla. Rapsuli todettiin oikein hyvä kuntoiseksi ja yllättävän hyvässä lihaskunnossa olevaksi ikäisekseen. Myös Nuuskuli oli voimissaan, mutta Sisu... se oli lihonut! Luppakorvat loistivat timmeillä olemuksillaan ja kelpie joutui laihdutuskuurille. Kaikkea sitä.

Punkeron kanssa kipaistiin lauantaina kisareissulla. Lappeenrantaan matkattiin hyvällä porukalla ja kisapäivä oli oikein kiva. Kirmattiin kolme rataa fiilistä pullollaan! Oikein olin tyytyväinen ja onnistui jutut, joita on viime aikoina treenattu. Kisakirjamerkinnät jäivät kuitenkin uupumaan pienten virheiden vuoksi: yhdellä radalla tipahti rima ja Sisu ei voinut vastustaa takaakierron houkutusta, toisella radalla ohjaajalla loppui kunto ja sen seuraksena tuli kiellon verran sekoilua radan loppuosalla ja viimeisellä radalla ohjauksen myöhästymisen vuoksi tuli rima alas.