perjantai 19. lokakuuta 2018

Ylösmenokontakti - säännöistä ärsyttävin

Puomin ylösmenosulkeisia on vedetty tällä viikolla kolmet (!). Suorastaan ahkeruutta! Treenit ovat vaihdelleet "käy läpsäyttämässä ylösmenokontaktilla olevaa mattoa"-treenistä "juokse pöydän päällä olevan ylösmeno-osan puoleen väliin ja osu matkalla matolle"-treeniin. Erinomaisia toistoja pikkukerpiili esittää, joten tällä hetkellä usko uljaaseen lopputulokseen on kova!

Kipaistiin myös ihan oikeissa treeneissä, joissa teemana oli hirmuinen luukutus ja este-erottelu. Koska molemmat kuuluvat lohikäärmeen vahvuuksiin, treeni oli varsinaista mukavuusalueella paistattelua. Tuntui tosi hyvältä vastapainolta puomihumpalle.

Nupatsu on ollut hitusen raskasaskeleinen, joten se on saanut parina iltana iltapalan höystöksi Norocarpia ja liike on selkeästi letkeytynyt. Pitänee antaa pieni kuuri ja katsoa miltä sitten vaikuttaa.

Se yritti kuvata eteerisenä utuisella rannalla istuvaa ipanaa, mutta tarjoilin sille paremman näkymän! T. Rapsu

maanantai 15. lokakuuta 2018

Agilityn rentouttava vaikutus

Työmatkamaskotit Lieksassa.

Sisuliini vietti viime viikolla aikaa koe-eläimenä. Koulumaskotti pääsi naksuteltavaksi ja oppi mm. pujottamaan renkaita tappeihin. Kaikkea sitä. 

Opinnoista rentouduttiin agilityn parissa. Lauantaina oli ProTeamLeiri, jossa saatiin tuntumaa vaihtoehtoisiin ohjausvaihtoehtoihin ja mieletön fiilis ratatreenissä! Parasta oli kuitenkin analyysi siitä, että puomin alastulon ylöspäin hiloutuminen on puhdasta seurausta ylösmenon ylittämisestä. Olen saattanut kuulla (lue: kyllä olen kuullut useasti) tämän Sannalta jo aiemmin, mutta nyt sisäistin sen. Olen siis keskittynyt väärään asiaan alastuloa korjatessani, mutta onneksi olen ollut kovin laiska asian suhteen, niin ei ole tullut liikaa turhaa työtä tehtyä :D

Lohikäärme leiripäivän tauolla.

Sunnuntaina uppouduttiin lisää puomin maailmaan Huotarin Sennin koulutuksessa, jossa jatkettiin puomin ylösmenon korjaamista. Vielä muutama lisävinkki taskuun, joten kyllä siitä nyt hyvä tulee!

Intiaanikesäläiset!

torstai 11. lokakuuta 2018

Tug-E-Nuff


Yhteistyökumppanini Tug-E-Nuffin verkkokaupasta löydät motivoivat ja koiraystävälliset lelut. Kestävät lelut ovat englantilaista käsityötä. Hyödynnä alennuskoodi SISUKAS ja saat tilauksesi kotiin ilman postikuluja! 

Ilahduta nelitassuasi hienoakin hienommalla lelulla!

lauantai 6. lokakuuta 2018

Heitteillä reppanat

Heinikon söpöin!

Kovasti on kiirusta pukannut, joten pienet ystäväni ovat olleet suorastaan heitteillä. Duunit loppuu illalla reippaasti Nuuskun ruoka-ajan jälkeen, joten kotona vastassa on syyllistävä katse. Oloa ei helpota alati nälkäisen Rapsun korvien lupatus eikä syliin änkeytyvä Sisu, joka on meinannut kuolla hellyyden puutteeseen.

Tiistain tokossa teemana oli seuraamisen osat ja saatiinpa taas hyviä vinkkejä. Hieno seuraaminen on vain toteutusta vaille valmis! Aion toteuttaa sen talvikauden aikana. Paikkamakuukin oli hivelevä, Lupsukka köllötti rauhallisena. Kuvittelin, että se olisi tarvinnut enemmänkin treeniä, mutta selkeästi muussa yhteydessä aktiivisesti toteutettu optimismi & rauhallisuus -treeni on tuonut kivan tunnelman myös paikkamakuuseen.

Keskiviikkoaamuna oltiin terhakoina aksatreeneissä. Treenattiin läksyksi tulleita haastavia keppien aloituksia häiriöllä ja alkoihan sieltä löytymään sitä vanhaa osaamista. Vaatii kyllä vielä jokuset palauttavat treenit ja sitten pitäisi muistaa vielä ylläpitää taitoa, niin kisoissakin rohkenisi koettaa. Ajattelin muuten lähteä Lappeenrantaan kisomaan kuun lopussa, joten jos kimppakyyti kiinnostaa, niin huikkaa!

Itsenäiset keppien aloitukset.

Lisäksi kaivoin targetmaton esille ja vahvistettiin sitä ensin kotona, hämärässä kirkkopuistossa ja keskiviikkona puomilla. Päädyin (taas kerran) siihen vaihtoehtoon, koska osumat alkoivat jäädä turhan usein turhan ylös. Jospa tällä kertaa jaksaisin katsella targettia kauemmin ja rakentaa Sisulle ymmärryksen osumapaikasta. Olisihan se kivempaa, jos se ymmärtäisi eikä painaisi pelkällä juoksurytmillä. 

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

TOKO

Katsopas ihmettä, ehdimme taas mukaan perjantai-illan tokotreeneihin! Sisun teemana oli nouto ja ruutu. Nouto on mennyt eteenpäin, kiitos lyijykynäleikin ja siivoustempun. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että Sipuli tarttuu kapulaan innokkaasti ja tuo sen käteen. Tosin olen hätäinen palautuksen kanssa enkä ole rohjennut rakentaa siihen mitään kestoa vaan se on semmoinen "ojennan käden tosi nopeasti, että varmasti onnistutaan". Nyt pitäisi astua askel pidemmälle ja tähän saatiin erinomaisia ja toteuttamiskelpoisia vinkkejä, joissa päästään hyödyntämään jo opittua nenäkosketusta. Lähdetään siis rakentamaan liike loppuun :)

Ruudulla pidettiin hauskaa. Sisusta se on ihan huippu liike ja se lähtee ruudulle täysillä, ei ennakoi vaan pahtaa kohteeseen kaasu pohjassa. On näyttävä! Näyttävyys tulee nimenomaan siitä, että riemu roihuaa kelpien rinnassa. Saatiin Jenniltä hyvät ohjeet liikkeen eteenpäin viemiseen ja pitää lenkin kylkeen ympätä muutama pysähtymisharjoitus. Siitä tulee niin hieno!

Höpöjuttuina ollaan koko triolla treenattu oma-alue-peliä ja Sisu on kotiläksynä harjoitellut "pipi tassu"-temppua mikä on minulle vallan opettava. Ajoitus on kaikki kaikessa ja kun se on myöhässä, niin pipistä tulee natsitervehdys. Kiva haaste, sitä kohti! Lisäksi olen ("vihdoinkin!" kuulen usean huokaisevan) ajatellut paneutua Rapsun varastelun saloihin ja keittiössä luuhaamiseen, siihen on nyt suunnitelma kehitetty, joten vähitellen toteutuksen kimppuun. Jospa ruokakaapien sisältöjä pääsisi jatkossa syömään muutkin kuin Rapsutin!

Agilityn pariin on tarkoitus palata kunhan Sisu on tarpeeksi palautunut pohjoisen reissusta. Suunnittelin kyllä treeniä jo kuluneelle viikolle, mutta koska kelpie on käytännössä asunut sohvan alla, olen tulkinnut sen olleen tosi väsynyt. Se muuttaa sinne aina, kun kaipaa omaa rauhaa, ärsykkeetöntä tilaa syville unille ja perinpohjaista lepohetkeä. Sitä on nyt kestänyt viikon. Innokkaana se on lenkillä ja höpötempuissa, mutta ei se ole ollut yhtään sen oloinen, että olisi ylimääräistä energiaa purettavaksi ja koska läksylistalla on nimenomaan vauhtia ja aivotoimintaa sisältävät tehtävät, niin odotellaan vielä tovi :)

tiistai 25. syyskuuta 2018

Kevo ja Paistunturin erämaa

Lohikäärme = hienoimmista hienoin retkikoira.
- Pidetäänkö evästauko?
- Joo!
- Jatketaanko matkaa?
- Joo!
- Otetaanko päikkärit?
- Joo!
- Mennäänkö yäunille?
- Joo!
- Joko herätään?
- Joo!
Hirveen helppoa olla retkellä kaverin kanssa, joka on aina samaa mieltä :) Ikioma kindred spirit.

Kevon seinä.

Vaellusreissulle osui yksi aurinkoinen päivä, jolloin elämä tuntui enemmän kuin hienolta ja loput sateisia päiviä, joista kosteimmat saivat kyseenalaistamaan koko retkelle lähdön, koska sateelta, tuulelta, räältä ja sumulta ei nähnyt juuri kymmentä metriä pidemmäs eli ihan sama missä olisi tarponut. Toisaalta telttakangasta hurjana hakkaava sade ja rajusti riepotteleva tuuli keskellä ei mitään ja ympärillä ei ketään oli kokemuksena vallan kiehtova. Kaksin saimme taivaltaa ja yöt viettää, evästellä ja virkistäytyä (lue: hyytyä) tunturipuroissa. Alla muutama kuva kuivemmilta hetkiltä, jolloin kameran raski kaivaa esiin:



Poroja!




Ja kotona taas oman lauman keskellä!

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Tylsyyden maksimointia

Kajaanin kisareissun jälkeen kolmikko on saanut leikkiä sisarhentovalkoisia. Aivan järkyttävä flunssakuumekuolemantauti jylläsi ja vieläkin yskä roikkuu mukana. Jos jotain hyvää, niin tulipa naksuteltua Sisulle kapulan nosto, pito ja nouto, koko kolmikolle lelujen siivoaminen koppaan ja kohdetyöskentelyä, Silakalle monenmoisia kehonhallintajuttuja ja kaikille noseworkia. Kuulostaa paljolta, mutta oikeasti meillä kaikilla oli tosi tylsää, kun päivittäiset metsälenkit eivät rytmittäneet menoa.

Loppukuun hiljaisuus ei johdu tylsyydestä vaan seikkailusta. Sisun kanssa suunnataan tunturiin, joskin suunniteltu Kebnekaisen valloitus vaihtui hieman matalampaan kohteeseen, kun ei vielä henki kulje 100%. Sen verran kuitenkin, että reissuun päästään! Toivottavasti päästään takaisinkin :P

Muuan vanhapiika koetti ujuttaa itsensä mukaan.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Tuplanolla

Kajjaanin keikka.

Oih, olipas vallan antoisa agilityviikonloppu. Lauantaina suunnattiin ihka ensimmäiselle ProTeam-leirille Kuopion Koiramekkaan. Ajattelin ottaa lisukkeen Sannan henkilökohtaisen valmennuksen kylkeen, koska Sisun kehityksen kohteet tulevat esille häiriössä ja minun kehityksen kohteet sosiaalisten tilanteiden kuormituksessa. Leireily on siis häiriöherkille oivallinen paikka kehittyä :) Koontina muistiin itselle:

  • kontakti/keppi-treeni: vauhti erinomainen, keinu vaatii tason noston minun liikkumisen suhteen ja puomille parempi 0-suoritus%
  • erilaiset ohjaus/estepätkät-treeni: takaakierrot hallussa, erikoisestesuorille irtoaminen vaatii vahvistusta, kääntyy kuin unelma
  • valssit/takaaleikkaukset-treeni: molemmat sarjasuorituksina vahvaa ohjaajan epämukavuusaluetta, yksittäisinä mukaavuusaluetta. Takaaleikkauksilla nopeampi kuin valsseilla.
  • ratatreeni: onnistui aikalailla kaikki ja kellottamiset toivat hyvää vihjettä Sisun nopeimpiin linjoihin --> pitäisi muistaa kellottaa myös omissa treeneissäkin, koska mutu ei oo aina tosi!

Treenien ohella leirin huippuantia oli Ari Arppa Kuparisen luento kisakoiran huippukunnon virittämisestä. Oikeilla linjoilla ollaan Sisun kanssa oltukin, mutta oijoi, että laitetaan ensi kesän SM-kisoihin myös nopeuspiikki kohdilleen. Varokaa pikkumaksit, myö niin voitetaan kaikki, tai ainakin pidetään superhauskaa superlujaa!

Leiri-illan päätteeksi hurautettiin yöunille Kajjaaniin Paltaniemen rantaan. Kaunis usvan peittämä ranta, mikäpäs siinä on yöpyessä. Lazlokin muuntautui retkiautoksi käpälän käänteessä, patja häkkien päälle ja Sisu kainaloon. Hirmuisen hyvin nukuttiin, joskin huomasin, että iltayöstä puolet Kajjaanin nuorisosta tykkää käydä niemen päässä autoillaan kääntymässä ja aamulla lintubongarit luimivat kaislikoissa. Unipaikasta oli rapiat 7 minuuttia kisapaikalle ja siellä tavattiin Kasku-siskokin kisaamassa. Hirmuisen kivat radat oli Salme suunnitellut, rimat ihanasti 40 cm ja kisafiilis hyvä. Tuloksena makea flow jokaisella radalla; tuplanolla sijoilla 3. ja 1. sekä ohjaajan rimavitonen (heruttelin toiseksi viimeisellä hypyllä jo hyppyvalioarvoa mielessäni...).