Heräilevän Rapsun häkin kyljestä bongattua.
Rapsuliini voi olosuhteisiin nähden hyvin. Raipeliini kotiutui hieman suunniteltua aiemmin aloittettuaan puoliltapäivin heräämössä ulvonta- ja jodlauskonserton. Luppakorva hiljeni tyytyväisenä takaisin nukkumaan saavuttuani paikalle, mutta poistuttuani heräämöstä unihiekat varisi silmistä samoin tein. Siispä lähdettiin kotiin toipumaan. Ajomatka sujui tyytyväisenä niin kauan kuin lauloin, mutta miettiessäni seuraavaa biisivalintaa liian kauan, alkoi surkea ujellus. Rapsulle oli tärkeää kuulla, että ihan lähellä ollaan. Suljetuissa tiloissa sillä pelaa kuulo jonkin verran. Eilen Rapsu oli sekaisin nukutuksesta ja sai toipua rauhassa portin takana, mutta tänään se on jo oma itsensä ja osana laumaa. Lääkkeitä tyyppi vetelee tovin niin paljon, että pitäisi olla käytössä annostelua helpottava dosetti, mutta onneksi on edes post-it-laput!
Viikonloppuna kipaistiin Lohikäärmeen kanssa aksaturneella. Jos olisin tiennyt Rapsun tilanteen ennen kisoihin ilmoittautumista, en olisi luonnollisestikaan ilmoittautunut, koska sen seurauksena ajatukset olivat vähän missä sattuu ja olisin halunnut mieluummin olla kotona kuin kisaamassa. Lähdin nyt silti kuitenkin Joensuu-Oulu-Kuopio-Joensuu-kierrokselle, jossa vietettiin 2 yötä Oulussa.
Oulu oli tulosten näkökulmasta nihkeä, mutta muuten kiva :) Tarmo-veli kisasi samoissa skaboissa ja tyypit tykkäsi rallatella lämppä- ja jäähkälenkit kimpassa. Itse radoilla Sisu oli ylivireessä johtuen minun huonosta vireestä (väsynyt, Rapsuikävä, jännitys) ja jokainen rata kaatui siihen, että ei oikein kohdattu. Ohjauksellisesti hankaluutta tuottivat putkien jälkeiset tilanteet (nämä saatiinkin läksyksi viikko sitten valmennuksessa, mutta ei ehditty treenata kuntoon) ja tavoistaan poiketen/ vireestä johtuen Sisu sössi helpoilla kepeillä. Hyvää oli kuitenkin se, että mokien jälkeen ohjaus pysyi kasassa ja sain vietyä kuviot loppuun suunnitellusti. Se olikin viikonlopun tavoite, sujuvien kokonaisuuksien hakeminen. Ne eivät olleet puhtaita ratoja, mutta virheiden ympärillä sujuvia.
Onnistuminen yhdellä kuudesta radasta.
Kuopiossa sen sijaan meni tuloksellisesti paremmin. Sisu oli siellä rennompi (no ei radoilla, mutta muualla miljöössä) ja itselläkin oli hieman parempi fiilis, kun oltiin palaamassa takaisin kotiin. Ekalle radalle mennessä ei jännittänyt kummemmin, semmoinen pieni kiva kutina, mutta ei suurempia, koska edellisestä päivästä johtuen tulosodotukset eivät aiheuttaneet paineita :D Rataprofiili oli meille helppo ja päätin paitsi nautiskella myös runtata kokonaisuuden läpi jouhevasti. Ihan sama mikä tulos, mutta sujuvasti pitää mennä. Kuuma elukka vaati asteen verran tavallista kuumempaa ohjausta, toimi. Nollahan sieltä napsahti. Toinen rata oli myös profiililtaan helppo, koko radan olisi voinut ohjata juoksemalla koira ohjaajan oikealla puolella. Toisaalta se teki siitä haasteellisen, kun ei voinut painaa sitä mieleen ohjausten kautta, koska ohjaus oli "juokse". Tapahtui sitten pienoinen radan unohdus, jonka kyllä vielä pelastin, mutta itsevarmuuden katoaminen (miten tää rata nyt oikein menikään...) johti siihen, että Sisu ei luottanut ohjaukseeni ja napsi pari kieltoa ihan helpoissa paikoissa. Sen lisäksi tunaroin keppien aloituksen sijoittumalla Sisun reitille. Kolmas rata oli suosikkini, siinä sai ohjata enemmän ja se meni mainiosti, harmillisesti vain koomasin ennen keppejä ja seisoin taas Sisun tiellä. Kelpillä paloi hihat (ihan syystä!) ja otettiin siitä vitonen, muuten hyvä kokonaisuus ottaen huomioon, että ohjaaja oli zombie, koira tulessa ja rata viikonlopun kuudes.
Molemmilta päiviltä oli parhainta huomata se, että 4/6 radoista oli sellaisia, joilla olisi meidän osaamistasolla voinut nollan tehdä ilman höpsöjä pikkuvirheitä. Ainoastaan kaksi oli sellaisia, joihin ei osaaminen kertakaikkisesti riittänyt ja niistä saatiin läksyt tehtäväksi. Myös kisaamista pitää harjoitella, ei menty yhtä rennosti kuin treeneissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti