sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Back in the Game

Tulihan se sieltä ja melkoisen kivasti tulikin. Päivän vepekokeen saldo ALO1, 99/100 pistettä ja kakkossijoitus. Tuloksellaan Nuusku sai siirron avoimeen luokkaan. Jee!

Ensimmäinen liike, veneestä hyppy, sujui totuttuun tapaan kommelluksitta. Pisteitä 25/25.

Toinen liike, esineen vienti, aiheutti aivan hirveää ahdistusta. Olin päättänyt, että liike pitää saada onnistumaan, koska virhe samassa liikkeessä kahtena peräkkäisenä koepäivänä johtaisi kuitenkin hirveään katastrofiin, jota pitäisi poistreenata vuosia. Siksipä avustajalle oli annettu ohjeeksi, että älä laske käskyjä, vaan ota vaikka -556 pistettä, kunhan saadaan se esine sinne veneelle. Lähetin Nuuskun veneelle ja heti meinasin saada sydänhalvauksen, sillä mitä tekee Nuusku? Käy pomppimaan esine suussa rannalla! Olen ihan, että ei ole todellista, minä lähden kotiin just nyt. Toivun aivohalvauksestani nopeasti ja saan käskytettyä täysin villiintyneen elukkani esine suussa veteen, mutta siihen kului jo neljä käskyä. Onneksi avustaja on loistavasti hereillä veneessä ja antaa lisäkäskyn Nuuskun uidessa venettä kohti juuri sillä hetkellä, kun Nuuskun korvat värähtävät siihen malliin, että Nuuskuttimen ikioma kuvio olisi ollut tulossa. Lisäkäsky saa kuitenkin Nupan pysymään oikeassa suunnitelmassa ja avustaja tukee sitä antamalla vielä pari käskyä. Nuusku vie esineen onnistuneesti veneelle ja pisteitä tulee 24/25, yksi ylimääräinen käsky verotti pisteen. Oli kyllä aivan voittajaolo tämän jälkeen ja aivan sama miten ne loput liikkeet menevät.

Loput liikkeet menivät täydellisesti. Sekä veneenhaku että hukkuvan pelastus sujuivat oppikirjamaisen kauniisti. Nuusku lähti molempiin täysillä rannasta, määrätietoisesti ja ilman mitään aikomustakaan säveltää liikkeisin hieman lisää jännitystä. Käskyjä jäi kehumiseen asti. Molemmista liikkeistä siis täydet pisteet.

Tarkempi koearvostelu

Rapsu hillui koepaikalla turistina eiliseen tapaan. Väliajalla Rapsu pääsi noutamaan ja uiskentelemaan sekä tutustumaan koepaikan lukuisiin nöffeihin.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Jumalattaresta maallikoksi

Nuusku, vesipelastuksen jumalatar, romahti tänään tavallisten kuolevaisten tasolle. Jyväskylän kokeesta saimme tulokseksi ALO3, pisteet 75/100. Nupa sijoittui alokasluokas toiseksi ja sai palkinnoksi mm. pokaalin, jossa komeilee nöffi. Sopii hyvin pikkutollerille, jota on nöffiksi luultu. Koepaikka oli oikein mukava ja sää vähintäänkin mielenkiintoinen; välillä satoi vettä, välillä rakeita ja välillä paistoi aurinko. Välillä järvellä oli tyyntä ja välillä kunnon sivuttaistuulta.

Eka liike eli veneestä hyppy ja rantaan polskuttelu oli helppoa peruskauraa. Nuusku sinkosi paatista heti luvan saatuaan ja ui hienosti keskelle maalitolppia. Pisteitä täydet 25.

Toinen liike eli esineen vienti menikin sitten yllättäen nollille. Nuuskuttimen vahvuus ei tänään pelittänyt. Nuusku lähti vientiin räjähtävästi, mutta 10 cm ennen venettä, avustajan ojentuneen käden edestä Nuusku yllätyksekseni kääntyi ja ui takaisi rantaan esine suussa. Olin ihan, että mitäkähhähtäh? Tuota vaihtoehtoa en ollut edes ajatellut, ei todellakaan kuulu Nupan tapoihin, joten en ollut osannut avustajaa ohjeistaa, että heti jos se kääntyy, niin kutsuu koiraa. Minun rannalta vinkumisellahan ei ollut tuossa tilanteessa mitään vaikutusta. Tuomari Jan Simolin myös sanoi jälkeenpäin, että jos olisin edes käskenyt Nuuskun tiputtamaan esineen järveen, niin olisi tullut jokunen piste, mutta ei Nuusku kykene mitään tiputtamaan; se luovuttaa käteen tai sitten se ei näköjään luovuta ollenkaan. Ei kait noutaja hylkää tärkeää tehtäväänsä yksin järveen, ei hei. Venetuomari Kari Wahlgren (tjsp.) totesi, että esine oli niin lähellä ja pienellä urkottammisella esineen olisi saanut, mutta nyt kävi näin.

Veneen haku oli kolmosliike ja siihen Nupatsu lähti kuin tykin suusta. Täysillä veneelle ja veneen kanssa rantaan. Tämän liikkeen aikana kävi vahva sivuttaistuuli rannalta katsoen vasemmalle, joten asetuin lähelle oikean puoleista maalitolppaa, jotta voisin linjata paremmin aaltojen kuljettamaa Nuuskua. Se olikin tarpeen, sillä aallot painoivat venettä voimakkaasti sivuun, mutta kehoitusten myötä Nuusku hiloi paatin sisukkaasti maalitolppien väliin. Hiukkasen jännitti, koska näin, että Nuusku teki tosissaan töitä ja vilkuili välillä lähempänä olevaan rantaan, mutta onneksi malttoi mielensä ja jaksoi tehdä homman oikein. Saatiin siitäkin täyden pisteet, 25/25.

Hukkuvan pelastuksessa oli sama kuvio, sivuttaistuulta löytyi, mutta ei aivan yhtä voimakkaana. Nuusku leiskatti hukkuvan luo hirmu vauhtia. Hukkuva hukkui siten, että sen käsi jäi Nuuskun alle, mutta Nupa hieman sitä pyöritteli ja sai hyvän uintiasennon ja toi hukkuvan keskelle maalitolppia. Aivan huikean näyttävä suoritus ja täydet pisteet siitäkin.

Tarkempi koeselostus.

Hirmuisen hauskaa oli vaikka vienti menikin hanurilleen. Toisaalta, eipähän tule mitään osasuoritusta pidettyä itsestäänselvyytenä vaan tämän jälkeen osaan riemuita jopa veneestä hypystä, koska näköjään kaikesta voi saada 0 pistettä, jos niikseen tulee. Huomenna uudestaan, jospa sitten menisi nappiin kaikki liikkeet.

Rapsutin sai jälleen tyytyä yleisön rooliin, mutta väliajalla sekin pääsi noutamaan lelujaan lammesta. Hauskuutta oli, että Rapsu uskaltautui hyppäämään suolampeen! Miun nöhvelö rohkaistui hienosti :)

Kokeen jälkeen kävimme seikkailemassa ympäri Jyväskylää, onhan tämä Nuuskun lapsuus ja nuoruus ajan kaupunki. Nuuskis tunnisti Kirkkopuiston ja osasi tallustella puiston vieressä olleelle entisen asuntomme ovelle odottamaan sisälle pääsyä. Hauskaa oli myös Harjulla, jossa kaverit kirmailivat vapaana. Nuusku muisti myös sen kiipeilytelineen, jonka päällä se pikkuisena usein natusteli herkkuja. Nytkin se juoksi sinne vauhdilla ja lipoi toiveikkaana huuliaan :)

Kaikille koiran kanssa Jyväskylään matkaaville voin kyllä suositella hotelli Albaa. Sijainniltaanhan tämä on aivan loistokas, koska lenkille sekä uimaan pääsee heti ovelta, mutta parhautta on niin koiraystävällinen henkilökunta kun vain voi olla. Heti, kun tulimme ovesta sisälle alkoi mieltälämmittävä tollereiden ylistys ja rapsutusten tarjoaminen :)

perjantai 28. toukokuuta 2010

torstai 27. toukokuuta 2010

Unista vepellystä

Kehnosti menneet treenit takaavat yleensä samaisesta aiheesta unet seuraavaksi yöksi. Niinpä viime yön treenasin nukkuessani vepen avoimen luokan liikkeitä Nuuskun kanssa ja oivalsin kuinka niitä liikkeitä olisi pitänyt lähteä harjoittelemaan.

Jotta muistaisin tämän ensi treeneissä, pitää se vallan ylös kirjoittaa. Veneestä hyppy ja veneen kuljetus rantaa pitää lähteä rakentamaan Nuuskun kanssa siten, että ensin heitän veneestä veteen kolmen metrin köyden, käsken Nuuskun loikata perään ja uida rantaan. Kunhan tätä tovi toistellaan ja luotetaan siihen, että Nupatsu tajuaa idean, voi köyden kiinnittää veneeseen, heittää sen veteen ja lähtettää Nuuskun perään. Tuolla pelkän köyden heitolla estetään Nuuskua kuvittelemasta, että se köysi tippui veneestä ja se pitäisi hiloa takaisin, koska alussa sen voi nakata hyvinkin kauas, jolloin siitä tulee pelkkä vesilelu. Tuo tyyli myös estää paremmin sen, että Nuusku alkaisi ottaa köydestä kiinni heti veneen läheltä.

Kahdella veneellä tehty veneen kuljetus pitää taas aloittaa hieman helpommin eli heittää köysi toisesta veneestä veteen ennen kuin Nupa on lähetetty matkaan, jolloin Nuusku tietää heti tehtävänsä eikä käy epäröimään matkalla ja miettimään mihin minä jäin. Jos se tietää veneestä hypätessään, että tuolla vedessä lilluu köysi sitä varten, niin varmasti uiminen on varmempaa.

Jep. Ensi viikolla, jos pääsisi testaamaan yöuniaan ihan hereillä.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kadonnut lahjakkuus

Oih ja voih. Rähmä ja räkä. Kehveli sentään. Kovin korkeat eivät ole tunnelmat illan vepellyksen jälkeen. Tai no, tunnelma sinänsä on hyvä, mutta luottamus osaamiseen katosi. Lähdettiin ihan keskenämme ottamaan Höytiäiselle hieman tuntumaa pelastuspuuhiin, koska koeviikonloppu häämöttää eikä oikeita kimppatreenejä ole tarjolla ennen sitä. Yritettiin avoimen luokan liikkeitä, sillä niitä meitä kehoitettiin tekemään, jos vaikka lauantaina ykkönen napsahtaisi, niin ei ihan kuutamolla oltaisi sunnuntaina avoimessa. Noh, ei kyllä kovin luottavainen olo tullut, ei edes semmoinen, että mitään ykkösiä kannattaa alokkaasta odotella. Ihme räpeltämistä.

Alkuun Nupa teki vientejä maalla erilaisilla esineillä ja kaikki meni hyvin. Siirryttiin siis veteen. Tosin kun huomasimme, että toisessa kumiveneessä (huonommassa, johon raskii ottaa kynsikkään olion) ei oikein ilma pysy, niin treenattiinkin viennin sijaan ensin ne liikkeet, joissa koira on veneessä, jotta ei viimeisetkin ilmat kyseisestä paatista hupene ennen kuin niihin liikkeisiin päästään. Lähdimme siis Nuuskun kanssa seilaamaan jumalattomassa sateessa, tuulessa ja aallokossa lörtsöllä lasten paatilla, josta tuntui vajuvan ilmat vauhdilla ja kyytiin kertyvän vettä vähintäänkin samalla vauhdilla. Aika itsetuhoista puuhaa eikä sitä suinkaan helpottanut Nuuskun yritykset pelastaa airot samalla kun soudin niillä.

Päästymämme johonkin asti rannasta esittelin Nuuskulle veneessä kiinni olevan köyden, heitin sen veteen ja käskin Nuuskun hypätä veteen toiveena, että se nappaisi köyden suuhunsa ja hinaisi minut rantaan. Nuusku kuitenkin kuvitteli, että minä vahingossa tiputin köyden veneestä ja koetti avuliaana tyttönä kalastella sen vedestä takaisin veneeseen. Komiinen elukka roikkui takajaloilla kiinni pitäen laidan yli ja kauhoi köyttä ulottuvilleen. Ei siis auttanut muu kuin pyylätä kaveri yli laidan ja sukelluksista pintaan noustuaan Nupa tajusi heti jutun juonen, otti köyden suuhunsa ja kiskoi paatin rannalle. Toistohan siihen piti koettaa saada, jospa menisi paremmin. No ei mennyt, sama kuvio, joskin veto vaiheessa köysi irtosi veneestä ja sain soutaa rantaan ihan itse.

Nooh, sitten koetimme kahden veneen kuviota eli soutelimme Nupan kanssa kauas rannasta ja avustaja hillui toisella veneellä, sillä paremmalla jossa pysyi ilmakin, meidän ja rannan välissä. Lähetin Nuuskun kohti venettä ja Nuusku ui venettä kohti, mutta kääntyi välillä katsomaan, että mihin minä jäin. Nuuskun päästyä veneen tuntumaan lensi sieltä köysi veteen, jonka Nuusku heti halusi poimia ja lähti uimaan kohti rantaa venettä vetäen. Koska rannassa ei ollut mitään kiintopistettä mitä kohti Nupa olisi voinut uida, antoi se aaltojen kuljetella aikalailla eikä kyllä olisi osunut lähimaillekaan maalitolppia, jos semmoiset olisi ollut. Toistoa ei voitu ottaa, koska koiravene ei pysynyt enää pinnalla.

Tyhjennettyäni vedet kumppareista, tiristettyäni sukat kuiviksi ja todettuani, että olen kainaloita myöten vetinen, siirryimme vientiin. Oman esineen vienti on Nuuskusta kivaa, joten se meni vauhdilla. Damin vieminen on Nuuskusta kummallista, joten sitä Nuusku ei vienyt mihinkään vaan istui rannalla itseensä tyytyväisenä, koska hän oli saanut hienon damin minulle tuotavaksi. Niin, Nuuskun mielestä damia nyt ei vaan viedä vaan se tuodaan. Joten se siitä sitten, asiaa ei auttanut vaikka veneessä odotti nakkipaketti. Köyden, jossa oli poiju kiinni, Nuusku vei reippaasti.

Rapsun kanssa oli tarkoitus ottaa helppo veneennouto. Lähetettyäni Rapsun veneelle se kurvasikin rantaa pitkin horisonttiin kohti lelulaatikkoa ja herkkurasiaa. Rapsutin ajatteli hieman oikaista ja siirtyä suoraan palkkaan. Sama toistui, joten Rapsu sai lentävän lähdön järveen. Vene palautui hyvin, mutta koska aallokko oli hurja ja parempikin paatti vettä puolillaan, avustajalta loppui turnauskestävyys, joten toistojen sijaan Rapsutin sai tyytyä pelkkiin noutoihin vedestä. Tämä ei suinkaan Haperoa harmittanut sillä niistähän se tykkää :)

Mutta niin. Ei tullut Nuuskun kanssa semmoinen olo, että homma on hallinnassa. Pitää pohdiskella koettaisiko sitä hukuttaa itsensä vielä huomenna vai jättäisikö hautumaan ja lähtisi kokeeseen kuvitellen, että kyllähän se siellä osaa kerran se ei kotona osaa.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Palkintojen pokaamista

Maaningalla maistui munkki, niin tuore, että hillosta sai palovammat suuhun. Mutta viimeaikaisista kisareissuista poiketen, tämän retken kohokohta ei ollutkaan syöminen vaan liitelyn hauskuus! Nuusku oli niin loistava ja Raa-raa-rasputinkin vilautteli parastaan.

Eija Berglund tuomaroi kaksi agilityrataa ja yhden hyppyradan. Radat olivat aikas hauskoja, aloitukset vähintäänkin mielenkiintoisia ja pommeja sekä esteiden ohituksia riitti.

Ensimmäisellä agilityradalla Nupatin oli aivan liekeissä. Se oli niin makeasti kuulolla vaikka oli jos jonkinlaista väärää estettä kirsun edessä. Vauhti oli hurja ja saimme hienon nollaradan sijoittuen toiseksi.

Samaisella radalla Rapsu oli vekkulilla tuulella ja kiisi oikein vauhdilla. Harmittavasti Rapsulilla oli valikoiva kuulo ja niinpä Haperoinen ampaisi putkiansaan melkoisella ruminalla. Mutta se ei kyllä haitannut pätkääkään, parhautta oli, että eilinen ampiaskammo oli unohtunut, sitä ei oltu liitetty agilityyn, vaan meno oli railakkaan rentoa.

Toisella radalla Nuusku oli vielä kovemmassa iskussa ja tykitti kauniisti ulisten. Valitettavasti en pysynyt aivan kyydissä mukana, joten radalle mahtui pari viime hetken pelastusta, kun kaveri oli kaartamassa melkein liian pitkälle, mutta ei sitten kuitenkaan. Ennakointi, jonka olin rataantutustumisessa ohjaukseeni suunnitellut, loisti loppuosuudessa poissaolollaan. Joka tapauksessa napakka nollarata ja sijoituimme jälleen kakkoseksi.

Rapsun toinen rata menikin sitten turhan rennosti rallatellen. Radan alkuosassa oli samanlainen kepit ja putki -yhdistelmä kuin ekallakin, joten tiesin, että Rapsu alkaa hötkeltämään putkeen liian aikaisin, jos jään keppien vasemmalle puolen. Rapsu kestää putken keppien päässä kerran, mutta ei kahdesti vaan silloin putkeen syöksyminen polttelee niin paljon, että ei kykene ei, paitsi jos vahvistan Rapsun malttia ohjaamalla oikealta. No, mitä tein minä, joka tiesin miten tulee käymään? En mitään. Olisin toki voinut puolen vaihtaa, mutta enpä sitten tehnyt niin. Urpo. Toisaalta se rata nyt oli ihan surkea kaikinpuolin muutenkin, Rapsuli veteli ihan omiaan, poimi vääriä esteitä ja veteli oikeiden ohi ja taisi se kiertää jonkin radanreuna tolpankin.

Lopuksi oli vuorossa hyppäri. Ihan kamalaa kieputusta, säätämistä eikä paikkoja koiran antaa vaan palaa. Jo alku läsäytti Nuuskun fiiliksen ja sen tassut tuntuivat olevan melko tahmaiset. Takaakiertopyörityksessä aloin kyttäämään sen liikkumista, oliko se jotenkin vammautunut väliajalla suorittamistaan uimahypyistä ja siksi niin hidas, mutta sitä ei nyt vaan tainnut enää innostaa moinen kieppuminen. Ratavirheetön suoritus, mutta sekunti tuli aikavirhettä.

Rapsun kanssa sama rata meni tasaisen varmasti. Rapsutin kulki uskollisen kuuliaisesti ja nappasi nollaradan. Vauhdista tosin oli paras terä poissa, mutta kuulolla se oli mukavasti.

Kiva fiilis jäi kisoista. Nämä olivat viimeiset kisat ennen taukoa. Kisakentille palataan joskus heinä- tai elokuussa. Jos nyt ei sitten Nuuskun kanssa sinne SM-kisoihin innostuta, tänään oli kyllä varsin hauskaa.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Lieksasta sai hyvää pitsaa

Viime viikonlopun Kuopion kisareissun parasta antia olivat letut. Tämän päiväisissä Lieksan kisoissa ehdottomasti ilahduttavinta oli kisakanttiinissa myynnissä ollut maailman paras kasvispitsa. Oli kyllä niin hyvää, että. Tuolla pitsalla varmistettiin se, että Heidi matkaa jatkossakin Lieksaan skabaamaan.

Kokkosen Tuijan agilityradat olivat oikein hauskoja, tosi mukavasti suunniteltuja. Molemmat radat sisälsivät hulvattomia paahtamissuoria ja kinkkistäkin kinkkisempiä sekä taitoa vaativia kohtia, joissa koira sai kuitenkin päästellä kunnolla. Hyppyrata oli ehkä enemmän perinteistä hyppyratalinjaa eli liikaa hallintaa ja kääntymistä minun makuuni, ja muistinkin rataantutustumisessa miksi yleensä jätän hyppikset väliin. Minusta on vaan niin paljon kivempaa antaa koiran painaa ja hakea esteitä kuin pitää sitä käpälässä.

Joka tapapauksessa, Nuuskulla oli aivan huikea kisapäivä ja radalla sen kanssa oli älyttömän hauskaa. Tunsin agilitynriemua oikein kunnolla :) Ekalta radalta tykitettiin hieno nolla ja sijoituttiin kolmansiksi. Toisella radalla tunaroin meille vissiin kympin, vitonen puomilta kun kävin mölisemään enkä antanut toisen työskennellä rauhassa, joten Nuusku tippui sivusta varpailleni ja kolmanneksi viimeisellä hypyllä lähdin ahnehtimaan liikaa turhalla älämölöllä höystettynä, jolloin Nuusku kompuroi rimaan. Aivan täysin minun mokani, koska noissa paikoissa Nuusku tarvitsee etäisyyttä eikä ketään iholle. Hyppiksellä oma ote alkoi jo herpaantua ja olin kroonisesti käännöksissä myöhässä, joten Nupan kaarrokset alkoivat valua hiukkasen pitkiksi ja lopulta kolme estettä ennen maalia Nuusku lurahti kurvissa viereisille kepeille asti ja niiden kosketuksesta napsahti hylky. Mutta kokonaisuus oli Nuuskuttimen kanssa niin makeaa ja riemukasta, että pitää nyt vielä niitä SM-kisoja harkita.

Rapsun kisapäivä oli kaukana kivasta, ainakin Rapsun näkökulmasta. Kisapaikka kuhisi ampiaisia ja niitä pyöri rata-alueella maassa ja yksi viiletti Rapsun kanssa putkenkin. Joten arvata saattoi, että Rapsun meno ei ollut lennokasta vaan kyselevää, varuillaan olevaa ja korvia heiluttelevaa. Miltään radalta emme taineet tulosta takoa, mutta kaikille radoille mahtui hienoja kohtia, joissa Rapsu joko unohti pörriäiset ja kirmasi aivan upeasti tai unohti pörriäiset ja sinkosi kuuhun. Mutta valitettavasti yhtään semmoista rataa ei tullut, joilla Rapsusta ei olisi ampiaisfobia heijastunut.

Kisojen jälkeen hurautimme Joensuun kylille Susun ja Vapun kanssa lenkkeilemään. Reissuun sisältyi myös uimista ja Nuuskis nautti siitä täysin siemauksin. Ilokseni Nuusku löysi myös kalanperkkuujätteitä ja otti niistä kaiken ilon irti eli piehtaroi niissä. Nuuskun lempipuuhaa. Rapsu puolestaan onnistui löytämään kiitettävästi hiillostuneen karjalanpiirakan sekä runsaasti voidellun ruisleivän.

Pientä säätöä

Eilen illalla Nuusku ja Rapsu kävivät ensin uiskentelemassa Pyhäselässä ja sitten tolleriagilityssa ottamassa pientä tuntumaa ennen tämän päivän kisoja. Ajattelin kokeilla erilaista lähestymistapaa kisamotivaationi hakemiseen; jos käypi edellisenä iltaan vähän fiilistelemässä, niin josko siitä tunnelma tarttuisi.

Nuuskun kanssa tempaisin punaiset 1-5 vekkaamalla kakkoselle ja suoristamalla neloselle, pelitti oikein mainiosti. Kokeilin myös kääntöä putken toiseenpäähän ennakoivalla valssilla ja sekin meni näppärästi.

Rapsu oli kehissä tuon toisen osuuden eli vihrut 1-8. Kylläpä kulki :) Vekit neloselle ja seiskalle, jolloin elukka painoi sataakymmentä sinne minne pitikin. Aivan mahtiolo tuli :)


torstai 20. toukokuuta 2010

Elinan opissa

Elinan treenin teemana oli linjaukset. Koska lämpötila oli melkoisen reippaasti plussan puolella, teimme alla olevan radan kahdessa osassa. Ensin linjailtiin 1-7 ja sitten 7-20.


Nuusku oli hirmuisissa fiiliksissä ja piti mukavaa mekkalaa lähtöviivalla. Vekkaus kakkoselle oli oikein napsakka, mutta jätin viennin putkelle hieman löpsöksi. Paremmalla asenteella kohta kulki upeasti. Neloselle tein niiston saadakseni Nuuskun kurvin tiukemmaksi. Samoin kutoselle tuli takaakiertoniistopersjättö ja sillä sain aivan makean etumatkan kepeille vientiin.

Rasputinin kanssa sama pätkä oli luonnollisesti helpompi, kun olin Nuuskuttimella sitä treenannut. Rapsu kääntyi niistolla tosi hyvin puomille. Takaakiertoon menin hirmuisen varovasti enkä tiedä mistä se johtui. Nehän ovat aina olleet Rapsun bravuuri, joten jotain hellehäiriötä päässäni vissiin. Rapsun kanssa takaakiertoniistopersjätöstä ei tullut yhtä luontevaa, koska jostain syystä en saanut mamoiluani kokonaan pois.

Vekki ja takaaleikkaus hypylle 9 meni molempien kanssa hyvin, joskin siinäkin Rapsu kääntyy aivan ilmiömäisen hienosti, kun ajoitan homman oikein. Osasin vekittää näppärästi myös hypylle 11. Nuusku sujahteli hienosti oikeaan putkenpäähän ja Rapsukin aluksi, mutta sitten jotenkin sössin toistoissa ja R paineli väärään päähän mihin se sitten tykitti lopussa jatkuvasti. Siis aivan koko ajan vaikka Elina jopa meni väärän putkenpään eteen seisomaan/ kyykkyyn, niin Rapsu vaan survoutui sisään...

Tuo 13 ja 14 oli minulle hankala. Hypyt eivät olleet samassa linjassa kuten kuvassa vaan hyppy 14 oli lähempänä puomia. Nuusku ei reagoinut hypyn 13 kääntöön yhtä hyvin kuin Rapsu ja molemmat onnistuin tunkemaan takaakiertoon hypylle 14. Siinä oli ennakointi ja valssi niin vaikeaa. Vekki hypylle 17 tuli kivasti ja myös hypylle 19. Miulla oli oikein mukavata. Linjaaminen on niin kivaa :)

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Vepekauden avaus

Tänään nautiskelimme vuoden ensimmäisistä oikeista vepetreeneistä. Kuivaharjoittelukertojahan on ollut muutama, mutta nyt päästiin vallan veden ääreen. Otin päivän teemaksi viennin.

Ekalla kierroksella otettiin Nuuskun kanssa vientiä omalla esineellä. Alun kaahotuksen jälkeen se meni oikein loistokkaasti, joskin Nuuskun ote oli melkoisen tiukka eikä se antanut roipetta avustajalle ilman "kiitosta". Tosin jos olisin ollut älykäs, olisin tehnyt siten miten kuivatreeneissä treenattiin eli huutanut itse "irti" (= Nuuskun kielellä "tule syömään"), mutta kukapa sitä heti osaisi oppimaansa siirtää käytäntöön. Palkkaus tuli avoimen luokan tyyliin rannalta; Nupatsun kääntyessä heitin sille lelun rantaveteen, muutoin Nuusku olisi jäänyt uiskentelemaan paatin ympärille.

Rapsun kanssa tehtiin aluksi vientiä ihan lyhyellä matkalla, jotta saataisiin onnistunutta suoritusta. Jouduin ensin kahlaamaan Rapsun kanssa enemmän, sitten vähemmän ja sitten en ollenkaan. Sain ohjeistuksesti lähettää Rapsun kauempaa rannasta, jolloin voin aluksi tukea sitä liikkumalla mukana ilman että minun tarvitsee mennä veteen ja se toimi tosi hyvin. Harmillisesti vaan onnistunutta toistoa hakiessamme rantahiekasta alkoi nousta ampiaisia ja Rapsun treenit olivatkin sitten siinä. Se meni ihan lukkoon, tuijotteli vaan ahteriaan ja odotti pistoa eikä pystynyt työskentelemään. Heitin Rapsulle lelun veteen ja sen se sentään pystyi hakemaan, joten tauolle päästiin kohtuullisen vapautuneessa tunnelmassa.

Toisella kierroksella koetettiin Nuuskun kanssa vieraan esineen vientiä, koska avoimessahan semmoinen tulee vastaan. Otettiin damilla ja kuvittelin, että se ei ole kummoinen homma. Mutta olipahan tuo. Nuusku oli ihan että täh? Miksi dami, joka aina tähän mennessä on pitänyt tuoda pitäisikin nyt viedä?! Olenhan minä aina tiennyt, että ainoat sanat mitkä Nuusku oikeasti ymmärtää ovat "herkku" ja "ruoka", mutta silti ehdin yllättymään siitä, että ei se oikeasti "vie" sanasta tajua mitään vaikka oman vientiesineensä aina viekin moitteettomasti. Luulin ensin, että se yrittää vetää minua höplästä, mutta jouduin sitten myöntämään, että reppana nyt ei vaan osaa. Nooh, lahjontahan auttaa aina kaikkeen, joten palkka veneeseen eikä rannalle, niin johan alkoi pelittämään.

Rapsun kanssa toisella kierroksella siirrettiin hieman lähetyskohtaa, jotta ampparit eivät muistuisi mieleen. Saatiinkin rapsuksi hyvä vienti, pystyin jäämään rannalle eikä edes varpaat kastunut. Sen jälkeen otettiin vauhdikas veneestä hyppy, jotta mieli jäisi oikein hilpeäksi.

Oikein kivaa oli vepeltää, mutta hiukkasen alkoi pelottamaan loppukuun koe. Nuuskutin kävi semmoisilla kierroksilla, että aivot eivät olleet mukana lainkaan, mutta toisaalta, jospa se ehtisi tasoittua, kun saadaan taas treeniä alle. Tai sitten ei. Mutta väliäkös hällä, onhan tuota kesää jäljellä.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Juosten sotaan

Tänään helteeseen tuli taukoa ja alkoi sataa vettä. Oiva sää ottaa hieman tuntumaa juoksuun sairaslomailun jälkeen. Lähdimme siis jamiskalle tähtäimessä viiden kilometrin viipotus sateen kutkutellessa kutreja. Noh, jamiskalla ei satanut eikä ollut satanut eikä alkanut sataa. Siellä oli kuuma, painostava ja melkoisen tukala ilma. Mutta kun nyt oltiin kerran lähdetty, niin ajattelin, että kevyesti puiden varjossa hölkkäillään.

Liikkeelllä olivat lisäksemme varusmiehet. En taaskaan huomannut maastoutuneita ukkeleita ennen kuin Nuusku ja Rapsu viipottivat mitä lie vartijaa leikkineen nuorukaisen luo ja tunkivat päät varusmiehen reppuun. Luulin miestä ensin pusikoksi, mutta tajuttuani tilanteen huutelin hätäpäissäni, että anteeksi, jos ne söi sinun eväät... Onneksemme repussa ei ollut eväitä ja nuori mies tykkäsi koirista. Tovin rupateltuamme ja luppakorvien kerjättyä rapsutuksia lähdimme jatkamaan matkaa.

Matkan varrelta löytyi maastoksi naamioituja kuorma-autoja, joille Rapsun piti muutama "vuh urh" sanoa, mutta rohkaistuttuaan niitä nuuhkaisemaan ja huomattuaan ne vaarattomiks, kohdattiin seuraavat viritykset häntä heiluen. Pääleirin kohdalla tuumasin, että pitänee kirmailla mättäitä pitkin hieman kauempaa, koska jos niillä on siellä muonat tulilla, niin ei mene ihan liian noloksi. Nuusku ja Rapsu menisivät enemmän kuin mielellään ruuan jaolle.

Juoksimme viisi kilometriä vaikka kuuma olikin, koska en kehdannut edestakaisinkaan leirin läpi juoksennella. Rapsu olisi kirmannut iloisena enemmänkin, mutta Nuuskuttimella oli kuuma ja se olisi arvostanut, jos varusmiehillä olisi ollut kaikenmaailman sinkojen lisäksi uima-allas mukanaan. Semmoinen kiva, jossa tollerikin olisi saanut pulahtaa.

Iltauinnilla

Lämpsäkän sunnuntai-illan ratoksi Nuusku, Rapsu ja Ella suuntasivat Höytiäisen rannalle. Alla Kaisan otoksia, lisää löytyy täältä.

Nuusku paratiisissaan lupsauttaa silmät kiinni, pelkkää nautintoa ympärillä.

Nuuskutin terhakkana.

Nuusku hivelee makunystyröitään Höytiäisen vedellä.

Rapsu viilettää kuin Pamela Baywatchissa.

Hipati hipati, Nuusku johtaa ja muut seuraa.

Ellalla on aarre, jonka Rapsu haluaisi.

Nuusku tietää miten näytetään kauniilta.

Nuusku yrittää näyttää viattomalta tuntuaan yllätetyksi kesken nuotiopaikalle livahduksen.

Ella ja Rapsu.

Nuusku ja viritetyt korvat.

Rapsu Könöttäjä, Ella Kuikottaja ja Nuusku Eteerinen.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Hyllyttelyä helteessä

Kisasimme Kuopiossa paahtavassa helteessä. Molemmat luppakorvat oli ilmoitettu kolmeen starttiin, tosin jälkikäteen tuumaten olisimme voineet ihan suosiolla jäädä kotiin. Jälleen kerran. Kaikista kivointa koko reissussa oli lettujen syöminen, koirien uittaminen suolammessa ja auringosta nauttiminen. Oma kisa-asenne oli aivan kateissa, joten silloin ei kyllä kummoista tulosta voi odottaakaan.

Rapsu starttasi medien ekana jokaiselle radalle mikä ei sovi minulle ollenkaan, koska rataantutustumisen jälkeen tarvitsen tovin aikaa työstääkseni pääni kuntoon. Vajaalla päällä kuitenkin lähdettiin. Ensimmäinen rata oli Ojanperän agilityrata ja siinä oli mukavaa kinkkisyyttä ja ansaa heti alussa.  Rapsu tuli kuuliaisesti tiukat koukerot, niin kuuliaisesti, että annoin melko pian hieman löysää, että se ei jumisi käteen. Virhearvio oli se, koska sillä sekunnintuhannesosalla Rapsu ampui täysillä ansaan. Minulla tietysti levisi sitten koko homma ja törmäsin johonkin aidan siivekkeeseenkin. Loppu rata meni rallatellen, siitä olisi saanut tiukkaakin menoa, jos olisi kiinnostanut yrittää.

Nuuskun kanssa sama rata oli oikein nami. Nuuskulla oli aivan huikea asenne kaikilla radoilla, mahtiulina heti lähdössä ja reipasta mölinää pitkin rataa. Hullunmoisesta draivistaan huolimatta korvat eivät olleet tipahteneet kyydistä vaan se kulki kuin unelma. Munasin hurmoksessani kuitenkin koko homman, koska unohdin tehdä vekin kohtaan, johon sen olin vartavasten rataantutustumisessa miettinyt ja lähetin Nupan täysillä väärään putken päähän. Nuuskulta kuitenkin aivan mieletöntä menoa.

Toinen rata oli Siimeksen käsialaa ja rata oli mukavaa perussettiä. Tämä olisi ollut Rapsulle oikein passeli, mutta tunaroin sen melko pian lähdön jälkeen. Tiedostin, että kuutoshyppy oli Rapsulle hankalassa kulmassa, mutta olin siinä tilanteessa aivan myöhässä (en kyllä ymmärrä miten siinä nyt niin kävi...) enkä tukenut Haperoa ollenkaan. Siinä sitten söhlittiin ja lopulta vetäisin hieman mutkaa suoraksi saadakseni paremman vireen loppuradalle. Loppu meni sitten kokeiluluontoisesti normaalia rohkeampia ohjausvaihtoehtoja testaillen ja tulin siihen tulokseen, että parempi pysyä entisissä.

Nuusku oli jälleen liekeissä, mutta mokasin radan samassa kohdassa kuin Rapsun kanssa, mutta vaihtelunvuoksi eri tavalla. Tungin Nuuskun kahdesti kutoshypylle, mielenkiintoinen ratkaisu itsestänikin. Muuten niin nättiä menoa.

Viimeinen rata oli oikein helponoloinen. Tämän kuitenkin möhlin Rapsun kanssa ajattelemalla liikaa ja myöhästymällä ratkaisevasta valssistani, joten ajauduin ihan väärään paikkaan ja niin ajautui Rapsukin.

Nuuskun kanssa viimeiseltä radalta taidettiin saada jopa tulos. Muuten rata meni oikein loistokkaasti, mutta keppien aloituksessa tuli virhe. Se meni kyllä ihan täysin Nuuskun piikkiin, koska lähestyminen oli aivan simppeli, mutta Nuusku keskittyi enemmän minulle huutamiseen kuin oikean aloitusvälin etsimiseen. Ärsyttäväähän tuo oli, mutta toisaalta, jos meidän päivän mokia käydään laskemaan, niin taisin peitota Nuuskun 103-1, joten eipä auta toiselle urputtaa.

Kokonaisuutena reissu oli aivan surkea, mutta kyllä siellä jotain hyviä pilkahduksia välillä näkyi. Niitä ei kuitenkaan ollut riittävästi kisamotivaatiota nostamaan. Kisatauolle taidamme jäädä, käydään vielä niissä mihin on jo ilmoittauduttu. Taidetaan jättää SM-kisat välistä ja mennä sittenkin vepeltämään. Siellä on niin paljon kivempaa, se on lähempänä ja siellä minä en voi mokata :) Vaikka toisaalta, saatanhan minä tulla vielä toisiin aatoksiin Jyväskylän vepekokeiden jälkeen.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Nuusku hävisi uimakisan

Aurinkoisen jamiskan suolammet kutsuivat eilen kolmea punaturkkia. Nuusku, Rapsu ja Zorro lähtivät uhmaamaan huimaa hellettä kimppalenkille ja virkistäytyivät myös uimalla. Koska suolammen reuna oli hankala uimaranta, jonne ainoastaan Nuusku Saukonserkku pomppi innoissaan pelkästä uimisen ilosta, päädyimme heittelemään nöhvelöidempien luppakorvien innostamiseksi kepukoita noudettavaksi.

Nuusku ja Zorro olivat veteen molskahtelevista kepeistä erityisen täpinöissään ja nähtiinpä sekin ihme, että Zorro vei aarteen Nuuskun kirsun edestä. Nuusku taisi vetäistä parit palkokasvit nenuunsa ja lisäsikin seuraaviin noutoihinsa uimatehoa ja asennetta siinä määrin, että Zorro ei enää edes yrittänyt kisata vaan odotti mieluummin omaa kepukkaa. Tosin Nuusku Vettenvaltiatar rohmusi lopulta myös Zorron kepit itselleen, uiskenteli useampi kepukka mukanaan tai kävi kiskomassa Zorron löydökset suoraan sen suusta. Röyhkimys.

Rapsusta suolampien reunat ovat epäilyttäviä ja meni melkoisen kauan, että Rapsu sinne uskaltautui. En tiedä minkä Välilammin hirviön Rapsu siellä kuvitteli asuvan. Rapsun polskutteluun lähtö vaati varsin näyttävän karahkan noudettavaksi, sitä ei pikku Rapsutinkaan voinut vastustaa. Ja myös sen, että Nuusku Rantojen-Kuningatar oli lähetetty noutoon horisonttiin asti, jolloin Rapsu tiesi, että hankalalta reunalta veteen uskaltautuminen myös tuottaa hedelmää eikä joudu vain katselemaan, että tuo se anasti minun kepin. Mieluiten Rapsu kuitenkin mutusteli heiniä ja piehtaroi pöpelikössä.

Riitalla oli kamera mukana, joten alla muutamia Riitan kuvauksia lenkiltä.

Nuuskun ja Zorron uimakisa kohti keppiä.



Ja voittaja on Zorro.



Rapsu Rantakyylä koettaa anastaa maihinnousevan Nuuskun aarteen.



Rapsusta heinät on nam nam.



Nuusku, Rapsu ja Zorro.

torstai 13. toukokuuta 2010

Lämpöön tottumattomat

Hauska oli huomata päivän Jamiskalle suunnatulla metsälenkillä, että Nuusku ja Rapsu muistivat vallan hyvin mihin pari viikkoa sitten jäljet tehtiin eikä niiden jäljestäminenkään tuottanut mitään ongelmia. Itse asiassa jäljistä suoriuduttiin melkeinpä paremmin, koska molempien jälkien kaikki makuut merkattiin erinomaisen upeasti. Jäljillä myös pysyttiin hyvin, minun oli helppo muistaa missä jäljet menivät, koska suunnistan aina koivujen mukaan... Me emme tosiaankaan harrasta vanhojen jälkien ajamista, mutta kun molemmat niin innoissaan kesken lenkin syöksyivät pöpelikköön, suuntasivat alkumakauksille ja lähtivät ekstaasissa nenut vipattaen sekä silmät loistaen jäljestämään, niin eipä siinä muuta voinut kuin kävellä perässä ja nauttia toisten ilosta.

Illalla oli ohjelmassa kuumaa iltaliitoa teemalla kepukat ja välistävedot ja jotain. Aurinko porotti antaumuksella ja varjossa asteita oli vajaat 23, joten aika lämmin oli. Lämmittelylenkillä Nupa kävi rypemässä ojissa ja Pielisjoessa, Rapsu puolestaan tankkasi voimaa kaikenlaisista maukkaista maan alta pursuvista versoista. Vedestä Nuusku sai hurjasti virtaa ja Rapsu ilmeisesti siirsi energiansa kasvisten märehtimiseen.

Alla olevilla treenipätkillä Nuusku oli jossain kuuta kiertävällä radalla. Nupatsu mm. sinkosi putkeen käskystä putken päälle ja juoksenteli iloissaan pitkin putken "kattoa". Jep jep. Muutenkin sen kierrokset olivat jotain ihan käsittämätöntä vaikka sillä oli niin kuuma, että hyvä, ettei kieleensä kompastunut. Yleensähän Nuusku helteessä hyytyy, mutta nyt se kiihtyi. Rapsu taas, joka palvoo aurinkoa ja yleensä helteessä porskuttaa onnellisena, oli melko pian hyytynyt.

Tummat 1-6 meni Nuuskuttimella hyvin. Testailin eri tapoja kepeille kääntämiseen ja kaikki se luki hyvin eikä edes kurkkinut tyrkyllä olevaan putkeen päin. Rapsuli puolestaan sujahti kolmoshypyltä täysillä putkeen. R muutenkin tulee tuommoiset hyppelyhommelit sen verran livakasti, että neloshypyllä olin auttamattomasti myöhässä eikä Rapsulla riitä taito lukea noita hyppyjä ilman tukea, joten hankalata oli. Rohmuamalla etumatkaa alussa sain siihen jotain kelvollista säätöä ja saatuani Rapsun neloselle kääntyi se kepeille vauhdilla joka ohjaustyylillä eikä yrittänyt hönkiä putkeen.


Vihrut 1-9 olivat Nuuskun kanssa pelkkää tuskaa. Lähetin sen pimeään putkeen, mutta Nuusku loikki pitkin putkea, seisoskeli sen päällä, juoksi sen päällä, hyppi yli, oli ihan sekopäinen ja huusi kuin hinaaja.  Ei mitään tolkkua. Putkeuduttuaan se ei kovin hevillä meinannut välistävetoihin taittua. Olisin tarvinnut enemmän sivuttaisetäisyyttä, Nuuskua ahdistaa tulla välistä noin ahtaasti, mutta tuli se sieltä, kun omat käpäläni pysyivät tarpeeksi lähellä kehoa enkä huiskinut niillä miten sattuu. Rapsulla sama pätkä oli lastenleikkiä, se vääntyy välistävetoihin niin helposti.

Nuo siniset pallerot 1-5 ja keltsut 1-6 olivat vaan keppirallia ja menivät molemmilla varsin jees. Tosin Nupa pitää muistaa hakea läheltä putkea, muuten se posottaa aika kaarrosta. Lisäksi otin keinun ja puomin toistoja, jotka olivat Nuuskulla oikein mallikkaat, mutta Rapsulla ihan kököt. Vasta keinu meni Rapsulla täpäkästi, mutta nyt ei ja puomista nyt kannata puhuakaan. Kovin ponnetonta ja muutenkin poskellaan.

Ilokseni sain kuulla, että mahduttiin Nuuskun kanssa Jyväskylän vesipelastuskokeeseen toukokuun lopussa! Täytyy viimeistään ensi viikolla kaivella kumivene esille :) Alkoi taas vepeinto nostaa päätään niin vahvasti, että pitää ihan miettiä onko minun räpylät isommat kuin siivet; lähteäkö agilityn SM-kisoihin vai suunnatako sittenkin samaan aikaa olevaan oman yhdistyksen vepekokeeseen.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Lykiksellä rallaamassa

Niin oli jälleen koreaa tänään, että Nuusku, Rapsu ja Ella päätyivät Kaisan kameran eteen Lykiksen maisemissa. Lisää Kaisan ottamia kuvia täällä.

Rapsu hipattaa korvat vinksallaan.

Nuuskis käyttäytyy asiallisesti.

Hassu Haperoinen hymyilee.

Nuuskis kirmaa kohti suolampea, jonka rannalla Rapsu nautiskeli myrkyllisen suovehkan juuria.

Rapsuli edelleen elossa.

Ellan mielestä Rapsulla on paras keppi.

Rapsu kaunotar.

Ella ja Rapsu kantoa tutkimassa.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Hippasta helteessä

Nuusku ja Rapsu kävivät pitkästä aikaa lenkkeilemässä Ellan kanssa Jamiskalla. Alla Kaisan ottamia kuvia lenkiltä, lisää löytyy täältä.

Nuusku ja Rapsu poseeraavat Ellan nuuhkiessa maailmaa.

Ella ja Rapsu nuuskuttelevat.

Nuuskutin liittyy nuuskuttelevaan seuraan.

Rapsu-hörökorva ja Ella-vasikka hippasilla.

Ella jahtaa Nupatsuikkelia.

Mutta parasta Nuuskusta on juoksentelu ihan omassa seurassa.

Rapsun ja Ellan evästauko.

Rapsu kadehtii Ellan hienoa kaivausta.


Ennen kimppalenkkiä Nuusku kävi jatkamassa sunnuntaina alkanutta uimakauttaan ja Rapsutinkin heitti talviturkin. Rapsu on kerännyt uimahulluutta talven aikana eikä enää mamostele rannalla ja odota rantojen kuningatar Nuuskun aloitetta vaan tarttuu rohkeasti noutopuuhiin ja haluaa olla eka.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Talviturkki huispois ja kimalaisen kauhistus

Nuusku, joka on kuuluisa hapannaama ja nihkeä leikkikaveri, yllätti kaikki vastaamalla Susun, jonka olemassaoloa Nuusku ei ole tähän mennessä juurikaan noteeranut, leikkiinkutsuun lauantaisella metsälenkillä. Olin varsin epäuskoinen, mutta ilmeisesti Susu on kasvanut vakavasti otettavaksi koiraksi. Rapsu, joka yleensä riekkuu kuin pieni apina, puolestaan esitti tärkeää aikuista koiraa eikä lähtenyt lainkaan muun porukan (Susu, Vappu, Peppi) kanssa hippasille. Maailman kirjat ovat siis sekaisin. Toivottavasti Rapsuliini ei kadota höpelöyttä itsessään vaan poti vain tilapäistä leikittömyyshäiriötä.

Nuuskuli heitti eilen talviturkin Pielisjokeen. Pulahdus oli pikkuruinen, mutta otuksen onnellisuus sen jälkeen sitäkin suurempi. Nuuskusta pompsahtaa uimisen seurauksena esille hilpeä kakara. Talkajalkoja potkitaan ilmaan kuin varsinainenkin rodeoeläin, puhistaan, pyrähdellään ja piehtaroidaan. Hauska epeli.

Rapsun kauhistukseksi kimalaiset ovat palanneet. Olisi voinut olettaa, että talven aikana Rapsu olisi unohtanut lukuisat kammottavat piikikkäiden raitapaitojen kohtaamisensa, mutta turha toivo. Kimalaisen lentäessä Rapsun yli, alkoi Rapsu läpsyttelemään korviaan, sykyilemaan ja tuijottelemaan ahteriaan, että joko ne pisti. Rapsun pörriäisahdistus ei herätä Nuuskussa minkäänlaista empatiaa vaan Nuusku lyö vettä myllyyn ja alkaa kiusata Rapsua tökkimällä ja tuuppimalla sitä. Reilu kaveri.

Nuuskis liiteli alla olevan kuvion sunnuntaisissa Joan valmennusrenkaan treeneissä. Ensimmäisellä kierroksella meno oli minulta niin lepsua, että hommasta puuttui meininki kokonaan. Ryhdistäydyttyäni ja unohdettuani varpaan olemassaolon saatiin ihan kivoja kohtia aikaiseksi, mutta jäi kyllä kehitettävääkin. Linjaamalla nelosella ja vitosella Nupsuli taittui näppärästi kutoselle. Takaaleikkaukset eivät olleet kovin livakat kasille ja kympille, mutta samoihin kohtiin tehdyillä persjätöillä pääsimme ihan eri sfääreihin. Pöydältä Nuusku luisui tapansa mukaan yli, ei sitä kiinnosta sinne jäädä notkumaan. Myös putkelle 18 takaaleikkaus oli ihan kökkö, siis toimihan se, mutta ei niin hyvin kuin olisin halunnut. En siihen muuta ehtinyt tekemään, koska palkkasin Nupan puomille. Pitää ottaa ohjelmaan taas hiukkasen takaaleikkaustreeniä, joskus Nupa oli niissä varsinainen maestro, mutta näköjään treenin vähyys on tipauttanut tason melkoisen alas.




Rapsutin kävi eilen liihottelemassa tollereiden kanssa peruskuviota. Palauteltiin mieleen Ojansivun Katjan muinaista ennakoivan ohjauksen treeniä. Rapsuli pyörähteli varsin näpsäkästi vekillä 4a ja 4b putkiin, ennakoivalla valssilla 4c ja 4d putkiin sekä vekkaavalla takaaleikkauksella 4a ja 4b putkiin. Tuo pidempi pätkä menikin sitten hieman harakoille. Rapsulilla oli jäänyt päiväunet väliin ja sen huomasi keskittymisen herpaantumisena.


Senpä vuoksi vaihdettiin kuvioita ja otettiin alla olevaa iloista vauhtisuoraa sekä villiä kasivalssitreeniä. Tästä Rapsuli innostui kovasti, kun sai vaan tykittää. Lisukkeeksi treenattiin hitusen puomia, keinua ja keppikulmia. Puomi oli surkea ja takaaleikkaus kepeille ei toiminut juuri ollenkaan.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Verta, hikeä ja kyyneleitä


Aivan huikeat treenit taas takana. Tosin alunperin tarkoituksena oli ottaa tänään vaan yksittäisiä esteitä ja jotain lähetyksiä, koska minun jalka on vielä juoksukyvytön. Noh, tässä suunnitelmassa en pysynyt, kun näin esteet kentällä ja Elinan suunnitteleman treenin. Innosta puhisten ajattelin, että jos vähän heilun kivun rajoissa. Sinänsä hyvä ajatus, mutta kuka tuntee kipua adrenaliinihuuruissaan? En ainakaan minä, mutta näin jälkikäteen tuntoaisti kyllä pelaa ja varvaskin näköjään löysi itselleen uuden vekkulin asennon. 

Ensin tehtiin tummat 1-18. Aloituksessa kipitin tököttämään puomin ja putken väliin ja kutsuin otuksen vasurilla putkelle, samalla hilauduin pituuden taakse ja kiskaisin elukan siitä yli ja ennakoivalla valssilla kepukoille. Tämä meni oikein sulavasti molemmilla luppakorvilla ja miekin osasin :)

Renkaan jälkeen tarkoitukseni oli ottaa koira lähelle ja vetää vekillä mukavaan kulmaan hyppyä 8 ajatellen. Siihen takaaleikkaus, takaakierto ja rohkea vekkaus kympille, jotta oikea putkenpää siintäisi koiran silmissä. Tässä kohtaa alkoikin sitten ongelmat. Nuusku haki rengasta, mutta kunnon napakalla haltuunotolla ja kahden käden lähelläpidolla se malttoi olla renkailematta. Tosin vasta hirmuisella hinkutuksella päästiin Koirien kuulolaite -mainoksen ennen-otoksista jälkeen-otoksiin. Ihmettelin kyllä myös itseäni, siis miten voi olla hankalaa käyttää hallitusti käsiään, joiden kanssa on elellyt melkoisen monta vuotta. Minkälainen putkiaivo ei hahmota onko ne käpälät kiinni reidessä vai hojottaako ne pitkin kenttää? Onneksi kahden käden otteet on edes jossain hallinnassa, mutta olisi sitä kivaa osata yhtäkin käpälää käyttää. Putkeen vekkaus jäi ekalla kerralla liian lepsuksi, joten N haki väärän putken pään. Tunnetusti punainen jästipää rankaisee moisesta lopputreenin eikä sitä siihen toiseen päähän saanut ennen kuin palasteli homman ihan simppeliksi 10-11 toistoksi niin monta kertaa, että saatiin kytkettyä vikapää pois.

Rapsulla sama kohta oli kovin veikeä. Renkaalta R haki hyppyä 10, mutta kääntyi salamana kulmauksesta hypylle 8. Makea! Rapsutin ei rengasta edes huomannut, mutta Rapsullakin tunaroin ekan vekin 10 hypylle liian lepsuksi ja sen jälkeen sain hinkata oikeaa putkenpäätä turhautumiseeni asti. Rapsu kääntyi hyvin oikeaan suuntaan, haki oikeaa putkenpäätä, mutta kesken kaiken sai jiihuujiihaa-elämyksen ja eikun kurssin muutos ja täysillä väärään päähän. Tulinpa sitten siihen tulokseen, että hallitsematonta irtoamista on treenattu ihan tarpeeksi, nyt Rapsutin pitää oikeasti kyetä ottamaan hallintaan ja pitämään hallinnassa myös vauhdissa. Siis tuossa kohdassa oma ohjaus olisi pitänyt olla varmaa loppuun asti eikä mitään puolivillaista sähellystä, joka mahdollistaa virheet ja sooloiluun lähtemisen. Missään nimessä tuossa kohdassa ratkaisu ei ole haltuunotto hypyn ja putken välillä mihin kuitenkin piti sortua, kun olin möhlinyt homman ennen hyppyä.

Putkelta 11 otus haettiin, jotta saatiin heitettyä se hypyille 12 ja 13 ilman että oma vauhti hidastaisi irtoamista. Pystyin jäämään molempien kanssa hypyn 14 taakse, tein siihen valssin ja kirmattiin hilpeästi loppuun.

Toinen pätkä eli punaiset 1-14 oli oikein hilpeä. Tuossa oli sama idea putkelta 4 eli käytiin hakemassa ja nakattiin hypyille siten, että jäätiin hyppylinjan taakse ja vedettiin elukka hypyn 7 yli. Tähän kohtaan Nuuskuttimella tuli turhaa kaarrosta, mutta Rapsulla oli aivan huikean tiukat kurvit. Ei olisi voinut timakammin kääntyä. Tosin alussa R ei meinannut irrota kuutoselle, mutta tehtyäni hieman vekkiä vitoselle, Rapsuli irtosi hyvin.

Kymppihypylle opeteltiin sitten se kuuluisa niistosokkari. Nuuskun kanssa sitä harjoittelin ja Rapsun kanssa jo osasin. Käännös tuli oikein toimivaksi moisella. Hain Nuuskulle lopussa loppusuoravauhtia avustajan ja lypsinkumin avulla, mutta koska Nuusku näki, että sinne se lypsinkumi meni hypyn 14 taakse hengaamaan, niin eihän se olisi malttanut rataa tehdä loppuun vaan oli joka esteen jälkeen valmis syöksymään maaliin. Joten unohdamme nämä hömpötykset ja jatkossa palkka sinkoaa taskustani.

Hirmuisen hauskaa oli, joskin välillä turhautti oma huonous, mutta toisaalta eipähän sitä mihinkään kehity, jos ei itseään haasta. Loppujäähdyttelylle saatiin iloista seuraa walesinspringerspanieleista Hymystä ja Sylvistä.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Vuoden ekat jäljet

Nilkutin eilen illalla Elli-Marin kanssa metsässä jälkiä tekemässä. Teimme Josille avoimen luokan tyyppisen jäljen, mutta lyhemmän. Nuuskulle ja Rapsulle viriteltiin makausharjoitukset L-kirjaimen muotoon, joten treeniin tuli myös yksi makaukseton kulma. Tänä aamuna suuntasimme jäljestämään. Josi jäljesti ekana ja Nuusku sekä Rapsu saivat kerätä lisäenergiaa vuoroaan odottaessaan.

Nuusku oli melkoisen kiihkeä vuoroon päästyään ja veti koko matkan jäljen alkuun. Alkumakauksen Nupa otti huolella ja lähti määrätietoisesi jäljelle. Ensimmäisellä suoralla oli yksi makuu, jossa oli kätkettynä saksahirvenpalasia, ja Nuuskusta se oli tosi kivaa. Kulma meni muutaman metrin pitkäksi, mutta Nuusku kääntyi siitä hyvin kulkemaan jäljen suuntaisesti. Tuuli painoi jälkeä sivuun, joten Nupa kulki 1-2 metriä jäljen vieressä, mutta koukkasi sieltä jokaikiselle makaukselle! Aivan mahtavaa Nupsuttimelta. Sillä suoralla oli makauksia neljä, joista yhdessä oli makupaloja ja Nuusku merkkasi kaikki oikein näyttävästi. Tavoistani poiketen jopa avasin suuni parilla ekalla makuulla, kun olin niin vaikuttunut Nuuskun innokkuudesta hakea makuita, ihan kehua piti. Palkkana oli aamupala.

Rapsulle odotus taisi olla hieman liikaa. Rapsun jäädessä Elli-Marin kanssa odottamaan, kun vein kaadon eli aamiaisen loppumakuulle, Rapsu väpätti ja tärisi innoissaan. Toivon, että alkumakuulle kävelyn aikana luppakorvan mieli hieman tasaantuisi, mutta höpö höpö. Ihan pinkeänä se pysyi. Rapsu nuuskutteli alkumakuun huolella ja porhalsi vauhdilla jäljelle. Vauhtia oli enemmän kuin aivoja ja nenää, joten Rapsu siksakkasi itsensä pihalle ekan 10 metrin aikana. Pitäisi ilmeisesti alkaa taas treenaamaan rauhallisia lähtöjä... Palautus jäljelle ja sitten homma alkoi toimia paremmin. Rapsu tarkisteli kuten aina, mutta pysyi hyvin jäljellä. Ensimmäisen suoran makauksen Rapsu huitaisi yli. Tarkoitukseni oli ollut piilottaa siihen makupaloja, mutta unohdin sen autuaasti jälkeä tehdessä. Kulman Rapsu rengasti ja  kuljetteli minua kivasti läpi pöpelikköjen. Rapsu löysi jäljen hyvin ja matka jatkui maltillisemmalla siksakilla, kunnon vauhdilla ja kaikkien pusikkojen läpi rynnimisellä. Sillä suoralla oli makauksia neljä, joista Rapsu otti kaksi. Yhdellä makauksella oli piilotettuja nameja. Kaato löytyi hyvin, joskin ruoka oli Rapsulle pienoinen antikliimaksi sillä sorkkahan siellä olisi pitänyt olla, mutta eipä meillä moista ollut.

Nuuskun jäljestys meni oikein mallikkaasti ja jatkossa pitää jatkaa sen kanssa tuota nameja satunnaisilla makuilla linjaa, koska se saa Nuuskun haluamaan tarkkaa makaustyöskentelyä. Kulmia pitää harjoitella myös, joskin uskon tuon kyseisen kulman menneen pitkäksi nimenomaan tuulen takia. Ja toki katkokin pitää palauttaa mieleen. Mutta oikein hyvällä mallilla on tämä otus.

Rapsu puolestaan tarvitsee harjoitusta lähtöön. Sama ongelmahan meillä on ollut joka kesänä, mutta treenillä siitä on päästy. Pitää taas muistaa vaan itse tukea sitä rauhallista aloitusta. Rapsulle pitänee kätkeä aarteita joka makaukselle, koska Rapsulla on niin kova kiire loppumakaukselle, että se ei paljoa malta pysähdellä. Mutta uskon, että Rapsun makauksien löytöhalu on mahdollista herätellä vahvemmaksi. Ja kulmia kehiin, katko taitaa olla vahvasti muistissa sillä niin pätevästi se kulmaa rengasti.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Scalibor-ahdistus

Punkeista emme pidä, joten Nupa ja Rape saivat Scalibor-pannat kaulaan. Ennen muinoin käytössä oli Exspot, jolla punkit pysyivät poissa, mutta toissa kesänä Rape sai siitä niin pahan kutkan, että sanoimme Exspotille hei hei. Viime kesänä koetimme selviytyä ilman tököttejä karttamalla kamalimmat punkkipöheiköt sekä koettamalla saalistaa punkit ulkoilun jälkeen täikampaan. Varotoimista huolimatta poimin molempien ihosta parit punkit kesällä ja sehän on liikaa, koska taudin voi saada jo siitä kuuluistasta yhdestä. Tänä vuonna en jaksa ajatella missä punkit luuraavat vaan haluan ulkoilla siellä missä huvittaa, joten joku punkkimönjä oli laitettava. Ja koska täällä niitä punkkeja on oikeasti paljon, mikään keskustan kaduilla ja muissa punkittomissa ympäristöissä toimiva valkosipulihuuhaaratkaisu ei tulisi kyseeseen.

Niinpä kokeiluun tulivat ylistävää suitsutusta saaneet Scalibor-pannat. Pannat ovat olleet paikoillaan neljä tuntia ja minä olen aivan ahdistunut. Miten kukaan voi elää tuommoisen pannan kanssa? Nuusku ja Rapsu näyttävät kahlituilta, pieniltä vangeilta, alistetuilta ja kaiken lisäksi panta on ruma. Se on koko ajan tiellä, silitellessä ja haliessa siihen töksähtelee jatkuvasti kädet eikä sitä vasten halua poskeaan painaa. Ei hyvä ei. Ainoa positiivinen asia siinä on se, että se ei haise.

Koska se on noin epäkäytännöllisen ja ahdistavan oloinen, sen on pakko olla toimiva. Ei kai sitä muuten kukaan haluaisi koirallaan pitää. Onneksi Nuuskusta ja Rapsusta on aivan yhdentekevää onko niillä punkkipanta kaulassa vai ei, joten ehkä tämän asian kanssa pystyy elämään. Tai sitten pitää löytää joku Exspottia vähemmän kutkuttava litku niskaan. Tai lopettaa camelbootselämä ja alkaa taas täikampailemaan.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kurvit kohdilleen

Nuuskun ja Rapsun vappuaattoilta kului rattoisasti tolleriporukan kanssa liidellen ja maneesin reunalla olevien munkkien aromeita nuuskutellen. Treeneissä oli useita simppeleitä lyhyitä ohjauspätkiä, lähinnä erilaisten käännösten harjoittelua. 

Alla oleva oli pätkistä Nupalle ja Haperolle haastavin. Siinä tarkoitus oli heittää koira putkeen 1 ja jäädä itse hypyn 2 alapuolelle ja kääntää koira ulkokautta kolmoshypylle ja irrottaa putkeen ilman että tarvitsisi ylittää hypyn linjaa. Erityisesti Rapsulle tuommoinen kolmoshyppy on ollut hankala hahmottaa, mutta tuo harjoitus meni yllättävän helposti. Alussa meinasin hötkeltää - tai mitään meinannut vaan hötkelsin - kakkoshypyn vastaanotossa ja lähdin liikkumaan liian aikaisin, jolloin R meinasi ohjautua kolmoselle vikaperin, mutta malttaessani mieleni ja päästyäni kuvitelmistani, että minulle tulisi muka kiire kolmoshypyllä homma luisti hyvin. Rapsu irtosi putkeen livakasti. 

Nuuskun kanssa haasteellisimmaksi kyseisessä treenissä tuli koiran saaminen putkesta kakkoshypylle, kun se painoi sata lasissa kolmoselle väärinpäin, ihan korvatonna ja riemuissaan. Pikkuinen sekopää. Siis vaikka aloitin treenin ihan ottamalla ensin 2-3 ja siihen lisäsin sen putken alkuun, niin silti se paineli täysillä omiaan. Nooh, lopulta Nuuskunkin sai sinne minne pitikin ja tuo käännös itsessään oli sille helppo.


Suoria putkia sisältänyt käännöstreeni oli oikein antoisa itselle, koska huomasin taas miten en voi yhtään lepsuilla Nuuskun kanssa ennakoinnin kanssa. Jos käännän hyvissä ajoin ennen hyppyä, kaarros on tiukka ja pieni, mutta jos hutiloin, niin kaarros on julmetun suuri. Sekunteja palaa ihan turhaan tuommoiseen ohjaajan tumpelointiin. Rapsun kanssa käännös pysyy timakkana vaikka tunaroisin sen miten myöhässä tahansa.

Lisäksi otimme kasitreenin tyyppistä hyppyhommelia, jossa testasin sivuttaisirtoamista ja se onnistuu tosi hyvin huimassa vauhdissa, mutta jos ohjaan siten, että vauhti ei nouse pilviin, niin myös sivuttaisetäisyyden kesto pienenee. Tässä treenissä onnistuin telomaan oman jalkani kompuroimalla epätasaisen maneesin pohjassa olleeseen kuoppaan ja nyt onkin sitten treenitaukoa luvassa, koska varpaaseen tuli ruhjevamma/ hiusmurtuma. Lääkäri ei lähtenyt sitä sen tarkemmin tutkimaan, koska ei sille mitään voisi tehdä kuitenkaan. Sunnuntain Varkauden kisat jäivät siis väliin, sillä hienoista teippauksista ja kipulääkityksestä huolimatta jalka ei kestä mitään painoa tällä hetkellä, joten ei sillä juosta eikä tehdä tiukkoja käännöksiä. Joten koipi olkoot levossa, että paranee nopeaan. Toivottavasti jo Kuopioon.